Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Maalla asuvat sukulaiset suuttuivat, kun ostin ihanan pikkuyksiön Helsingistä. Heidän mielestään vain omakotitalo on oikea koti ja kerrostalossa tulee hulluksi. Minä kuitenkin rakastan omaa pientä kotiani ja olin tosi onnellinen ja ylpeä itsestäni, kun sain vihdoinkin asuntolainani maksettua loppuun. Siinä vaiheessa sukulaiset ja myös jotkut ystävistäni alkoivat patistaa, että minun pitäisi myydä yksiö ja ostaa kaksio eli hakea taas uutta asuntolainaa just kun olin saanut edellisen maksettua. He ovat jostain ihmeellisestä syystä vihaisia siitä, että en halua isompaa asuntoa enkä asuntolainaa vaan olen tyytyväinen elämääni näin.

Minun veljeni ja tämän vaimo suuttuivat kun emme suostuneet ottamaan heidän huume-ongelmaista poikaansa meille asumaan jotta "tämä pääsisi pois piireistä". Meillä on 6-vuotiaat kaksoset ja 1-vuotias. Veljelläni on vain tämä yksi,jo täysi-ikäinen, poika.

Lisäksi olen kuunnellut ainakin parin vuoden aikana jatkuvaa valitusta pojan arvaamattomasta luonteesta, heidän asuntonsa hajottamisesta, varastelusta ja väkivallasta, mutta veljeni mielestä niin ei kuulemma kävisi meillä kun pidän lapsille kuria. 

Hmm.. Hirveintä mitä minulle on tapahtunut kun anoppini päätti että kun hänestä aika jättää niin niin jaamme mieheni lapsuudenkodin yhdessä miehen siskon (2 aviotonta lasta, 32v. asunut aina äidillä vaihtuvien miestensä kanssa, kehuu sossu-pummailuillaan). Mieheni ilmoitti että sen voi jättää huoletta siskolle koska meillä on jo oma OK. Tästähän riemu repesi.  

Siskolla ei ole kuulemma varaa pitää taloa ja sen pitää säilyä suvussa ja suvusta pitää pitää huolta, eli kulut meille. Tuo sisko on on sellainen että olen nähnyt sen syövän kebabbia eteisen lattialta. Eli sisko asuisi siinä ja me maksaisimme laskut.

Itse en ole pahemmin puuttunut tähän vaan mies on ilmoittanut ettei ko. skenario tule toteutumaan ja ovat pääasiassa tapelleet asiasta keskenään. Sitten ihana anoppini alkoi spämmäämään minua. Ilmoitin etten tiedä asiasta mitään ja kehoitin  hoitamaan poikansa kanssa koska en halua sekaantua.Anoppi ilmoitti että minun pitää suostutella ja tulla allekirjoittamaan jotain papereita siltä varalta että hänelle sattuu jotain.Kun sanoin että meillä on lapsia ja etten tule ikinä allekirjoittamaan mitään papereita koska olemme jo asuntovelkamme maksaneet niin anoppini kertoi etteivät h*oran lapset mitään asuntoa tarvinneet,äitinsä jalanjälkiä ne kuitenkin tulisivat seuraamaan.

Ihana anoppini ilmoitti että minun kannattaa varmaan hommata laskettelulasit kun lähden töistä kotiin jos en halua että meikkini tuhriintuu.

Menin katsomaan autoa ja etulasi oli rikki.  Meidän duunin kissankokoisilla ilmoitetuista kameroista näkyi kun anoppi löi sellaisella bussivasaralla tuulilasini rikki. Kälyni yritti ruuvata kai ventiiliä auki siinä onnistumatta.

Koko skenario oli niin super-sairas että kysyin mieheltä miten hänestä tuli normaali ja hän sanoi että se johtui juuri siitä kun hänen äitinsä oli niin hullu.

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuvat sukulaiset suuttuivat, kun ostin ihanan pikkuyksiön Helsingistä. Heidän mielestään vain omakotitalo on oikea koti ja kerrostalossa tulee hulluksi. Minä kuitenkin rakastan omaa pientä kotiani ja olin tosi onnellinen ja ylpeä itsestäni, kun sain vihdoinkin asuntolainani maksettua loppuun. Siinä vaiheessa sukulaiset ja myös jotkut ystävistäni alkoivat patistaa, että minun pitäisi myydä yksiö ja ostaa kaksio eli hakea taas uutta asuntolainaa just kun olin saanut edellisen maksettua. He ovat jostain ihmeellisestä syystä vihaisia siitä, että en halua isompaa asuntoa enkä asuntolainaa vaan olen tyytyväinen elämääni näin.

Ne sukulaiset haluavat, että voivat tulla sinun luoksesi ilmaiseksi asumaan, kun käyvät Helsingissä. Siksi sinun pitäisi muka ostaa isompi kämppä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni sisko suuttui minulle kun tulin raskaaksi ennen häntä. 

Ei ollut yhteydessä koko raskausaikana eikä tullut ristiäisiin. Oli sanonut miehelleni että hänen esikoisena olisi pitänyt synnyttää ensimmäinen lapsenlapsi ja että olin tahallaan hankkiutunut raskaaksi ennen häntä.

Minulla kävi samalla tavalla, tosin miehen sisko huusi suoraan minulle ja kertoi että tiesi miten kiero olen jo ensi tapaamisesta. Kielsi myös kertomasta miehelleni hänen kohtauksestaan. En totellut.

Myöhemmin miehen äiti yritti paikkailla välejämme toteamalla että häntä pitää ymmärtää kun hän on esikoinen. Minä totesin siihen että niin olen minäkin enkä viitsi alkaa estelemään omien sisarusteni lapsihaaveita kunnes mieheni sisar löytää miehen ja raskautuu koska silloin minun sisarukseni olisivat varmasti kaikki päältä nelikymppisiä ensisynnyttäjiä :D

Onko oikeasti joku perinne että ihmisten pitää lisääntyä siinä järjestyksessä missä ovat syntyneet koska minullekin on suututtu tuosta? Sisareni raivostui kun odotin esikkoa ja väitti että olen pilannut hänen tulevaisuuden haaveensa ja että vanhempani eivät enää tule kohtelemaan hänen lapsiaan niin kuin hän olisi halunnut koska minä menin lisääntymään ensimmäisenä. Ihan hullua. Miettivätkö ihmiset oikeasti tuollaisia?

Sanoin, että en pääse tapaamaan ystävääni sinä päivänä kun hän halusi tavata, ja sitten kun toisena päivänä tapasimme, tuli puheeksi, että sinä päivänä, kun en päässyt häntä tapaamaan, olin käynyt kampaajalla. Hänen reaktionsa oli vihan purkaus, ja että ei kampaajalla koko päivää mene, minun olisi pitänyt tulla tapaamaan häntä. Totesin, että tein sinä päivänä myös muuta, eikä minun tarvitse hänelle tai kenellekään muullekaan selitellä tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni. Jos sanon, että en pääse, en pääse. Jatkoi vattuilua loppu päivän ajan tämä minun "ystäväni" ja minä hiljaa mielessäni totesin, että tämä ystävyys oli nyt kyllä tässä. 

Vierailija kirjoitti:

28-vuotias kaverini suuttui mulle, kun onnittelin häntä syntymäpäivänään, mutta pari tuntia puolen yön jälkeen, eli myöhässä. . :D

Mulla taas ylivoimaisesti suurin osa mun kavereista ja tutuista ei koskaan muista mun synttäriä. Saisin jatkuvasti suuttua 95 % mun tuttavapiiristä. No, en tosin onnittele heitäkään enää takaisin, vaikka aiemmin olen näin yksipuolisesti vuosia jo tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

KF kirjoitti:

Kerran tavattiin taksijonossa toinen, ennalta tuntematon pariskunta joka oli menossa meidän suuntaan ja koska kaikki olivat iloisella mielellä niin sovittiinkin että mennään heidän luokse jatkamaan iltaa.

Kun päästiin perille niin miespuoliset menivät saunaan ja me naispuoliset jäätiin hengailemaan keittiöön/olkkariin. 

Naispuolinen emäntämme häsläsi ja palveli miehiä kovasti saunaan mennessä että löytävät pyyhkeet ynnä muut. Sitten kun jäimme kaksistaan niin hän istahti kirjoituspöydän ääreen eikä paljon puhunut eikä pukahtanut. Menin sitten olkkarin ikkunaan kattelemaan ulos ja laitoin käden parvekkeen oven kahvalle ja sanoin jotain tyyliin "Mä meen kattelen vähän parvekkeelta maisemia, kun en ole tätä aluetta nähnyt vielä koskaan tästä näkökulmasta." Pidin siis aivan normaalina että voin vieraana mennä heidän parvekkeelleen katselemaan maisemia. Sanoin sen ihan saadakseni aikaan jotain keskustelua vain, ettei hiljaisuudessa istuttaisi. Että ehkä hän ois tullu mun kanssa parvekkeelle jopa ja ois jotain juteltu. Emäntä sensijaan hermostui siitä aika kovasti. Alkoi kovaan ääneen mekastaa että "älä sinä tule muiden parvekkeilta maisemia katselemaan, katsele omalta parvekkeeltasi" jne. "ei kuulu meidän maisemat sinulle, eikö oma parveke riitä". Tuijotin ihan H. Moilasena hetken. Ei näin kohdella ihmisiä jotka on kutsuttu kylään, ei meilläpäin. Huikkasin saunan ovelta äänekkäästi että en vietä enää hetkeäkään tässä asunnossa, ja lähdin saman tien. Oottelin rappukäytävässä jonkun 20 min että puoliso pääsi pois saunasta yms. Hänelle oli tarjottu pitsaa ja oluttakin oikein saunan päälle. Ja mulle tuli huutoa kun ajattelin käydä parvekkeelta katselemassa ulos :D :D Aivan kauhea noita, tästä on monta vuotta enkä _enää_ aina ajattele häntä kun ohitetaan ko. talo. 

Harvoin tietää hyvää lyöttäytyä uusien tuttavuuksien seuraan. Yleensä ylisosiaalisuus on huono merkki ja aina sellaiset yleensä haluavat vain hyötyä toisista ja ovat jotenkin häiriintyneitä.

Kerran erehdyin silloisen avomiehen kanssa lähtemään ravintolasta jatkoille puolitutun pariskunnan kotiin, kun niin kovasti pyytelivät. Oltiin ilta istuttu samassa pöydässä, jossa oli kyllä muitakin illan aikana. Pariskunnan nainen oli kotoisin samalta pikkupaikkakunnan syrjäkylältä kuin minä, mutta kymmenkunta vuotta vanhempi ja enemmän olin ollut tekemisissä hänen nuorempien sisarustensa kanssa. Juttu luisti ravintolassa hyvin ja vielä kyläpaikassakin olutpullojen avaamiseen ja ekaan parveketupakointiin saakka. Sitten isäntäpari kehitti riidan keskenään jostain käsittämättömästä aiheesta ja kumpikin yritti saada meidät omalle puolelleen asiassa. Kiiteltiin oluista ja lähdettiin kotiin.

Kerrostalossa asuvan ystäväni kissa kuoli ja kaverini olisi halunnut haudata kissansa omakotitaloni pihalle. Olisin suostunut sen hautaamisen johonkin sivuun, mutta kaverini halusi laittaa haudan keskelle melkein keskelle pihaa kukkapenkkiini ja laittaa siihen kissalle kiven yms. 

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti joku perinne että ihmisten pitää lisääntyä siinä järjestyksessä missä ovat syntyneet koska minullekin on suututtu tuosta? Sisareni raivostui kun odotin esikkoa ja väitti että olen pilannut hänen tulevaisuuden haaveensa ja että vanhempani eivät enää tule kohtelemaan hänen lapsiaan niin kuin hän olisi halunnut koska minä menin lisääntymään ensimmäisenä. Ihan hullua. Miettivätkö ihmiset oikeasti tuollaisia?

Sisaruskateutta taitaa olla, se esikoinen on tottunut ensimmäisenä saamaan kaiken.

Pääsin opiskelemaan (aikuisena) ja "ystäväni" puolen elämän ajalta ilmoitti, ettei halua enää olla kanssani tekemissä, koska häntä vi**ttaa opintoni. Haluaisi itse opiskella, mutta ei hae koskaan mihinkään.

Suututtiin kun huolinut mummoni vanhoja vaatteita omaan käyttöön.

En huolinut leipäkonetta. Se tuotiin mulle puoliväkisin.

Minulla on astma ja paha koira-allergia. Minulle suututtiin siitä etten ottanut kolmea nuorta, vilkasta koiraa juhannukseksi hoitoon "että saisin siedättyä".

Ei nyt varsinaisesti suututtu, mutta suutahdettu muutaman kerran siitä, kun oma lapsi on liian lyhyt 😅

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuvat sukulaiset suuttuivat, kun ostin ihanan pikkuyksiön Helsingistä. Heidän mielestään vain omakotitalo on oikea koti ja kerrostalossa tulee hulluksi. Minä kuitenkin rakastan omaa pientä kotiani ja olin tosi onnellinen ja ylpeä itsestäni, kun sain vihdoinkin asuntolainani maksettua loppuun. Siinä vaiheessa sukulaiset ja myös jotkut ystävistäni alkoivat patistaa, että minun pitäisi myydä yksiö ja ostaa kaksio eli hakea taas uutta asuntolainaa just kun olin saanut edellisen maksettua. He ovat jostain ihmeellisestä syystä vihaisia siitä, että en halua isompaa asuntoa enkä asuntolainaa vaan olen tyytyväinen elämääni näin.

Omakotitalon ihannointi on niin outoa.

On kiva syödä ulkona. Mulla on tossa 500 m päässä iso puisto, josta Helsingin kaupunki pitää huolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurini suuttui, kun en jäänyt juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia kauppakeskuksen parkkihallissa. Yritin päästä naapurista nopeasti eroon, koska viides perättäinen keskenmenoni oli juuri käynnistynyt ja pelkäsin, että vuodan kuiviin siellä parkkihallissa :-/

Millaisia muita keskenmenoja on kuin perättäisiä?

Sellaisia, jotka eivät ole peräkkäin. Esim ensimmäinen raskaus voi päätyä keskenmenoon, silloin se on vain keskenmeno. Tai eka ja kolmas voi olla keskenmeno, mutta toisesta syntyy elävä lapsi, silloin on 2 keskenmenoa, mutta ne eivät ole perättäisiä.

Kerran pyyhin pölyt huonosti ikivanhasta, hyllyssä maannesta liköörikonvehtipussista. Isäni raivostui, repi minua hiuksista ja karjui, että miten voi työnjälki olla noin pa**aa. No se mies nyt oli ihan hullu muutenkin, mutta olipahan syy suuttua. Olin alle 10v.

Naiset ovat aina suuttuneet kun ovat jääneet valehtelemisesta kiinni. Joskus ovat luvanneet vaikka mitä, ja kun näyttänyt viestistä kuvan jossa jotai on luvattu mitä ei pidetä, niin saavat ihan älyttömät huuto raivarit, ja yleensä mykkäkoulu sen jälkeen. Narsistin perus piirre suuttua jos jää kiinni valheista. Koska narsisti on täydellinen eikä tee virheitä koskaan, ei vaikka olisi pettänyt lupauksensa, sekin on toisen vika mistä on hyvä raivota tai laittaa välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuvat sukulaiset suuttuivat, kun ostin ihanan pikkuyksiön Helsingistä. Heidän mielestään vain omakotitalo on oikea koti ja kerrostalossa tulee hulluksi. Minä kuitenkin rakastan omaa pientä kotiani ja olin tosi onnellinen ja ylpeä itsestäni, kun sain vihdoinkin asuntolainani maksettua loppuun. Siinä vaiheessa sukulaiset ja myös jotkut ystävistäni alkoivat patistaa, että minun pitäisi myydä yksiö ja ostaa kaksio eli hakea taas uutta asuntolainaa just kun olin saanut edellisen maksettua. He ovat jostain ihmeellisestä syystä vihaisia siitä, että en halua isompaa asuntoa enkä asuntolainaa vaan olen tyytyväinen elämääni näin.

Omakotitalon ihannointi on niin outoa.

On kiva syödä ulkona. Mulla on tossa 500 m päässä iso puisto, josta Helsingin kaupunki pitää huolen.

Aivan oiva paikka mennä ottamaan aurinkoa aatamin asussa. Ihana paikka grillata täydessä hiljaisuudessa. Paljussa pulahtaminen on myös ihanaa, tai kutsua perhe grilli juhliin. Kummassa tuon harjoittaminen onnistuu, ihan laillisuuden puolesta myös?