Käyttäjä5010

Minde kirjoitti:

Jäänyt mieleen. Ylä-asteella seurustelin pari vuotta. Välitunnilla saatoimme seisoskella halaten, pojan kädet hartioideni kautta kädet yhdessä, minun käteni hänen selkänsä ympärillä. Perus teini kaulailua, ei mitään suutelua, kielari meininkiä yms yms. Olin rauhallinen teini. Erilaista oli meininki suosittujen tyttöjen seurassa joilla oli stringit näkyvillä, fritsuja kaulat ja rinta alueet täynnä. Kuitenkin jouduimme kuviksen opettajan silmätikuksi, joka välitunnilla tulikin paasaamaan meille käytöksestämme?? Asia lähinnä huvitti meitä, koska tiesimme ettemme tehneet mitään hävytöntä, varsinkin verrattain muiden nuorten hommailuihin. Tämä varmaan ärsytti uskovaista hihhuli opea paljon, koska seuraavalla viikolla olimme vararehtorin puhuttelussa. Kuulema sivulliset kulkijat häiriintyvät meidän teinien hävyttömästä halailusta ylä-asteen pihalla, joten meidän tulisi mokoma touhu lopettaa:DD Muistan itekkin tilanteen hämmästyttäneen minua, koska todellakaan emme käyttäytynyt epäsiveästi. Varmaan kyseinen kuiva uskis kuvismaikka koki maailman kuvansa häirintyneen nuorten halailusta niin paljon, että vei asiaa rehtorin paikkeille asti. Oma vaimonsa opetti samassa koulussa, samanlainen kyttääjä hänkin. Jälkikäteen naurattaa jo kuinka pidettiin salassa käsistä toisiamme kiinni. Muutenkin pienen kunnan koulumme opettajat suosivat selkeästi "hyvä nimisiä" (opettajien, lääkärien jne jälkeläisiä) muksuja ja ns tavisperheiden lapsia kohdeltiin täysin eri tavoin. Terveisiä Oulujärven korpipashaan , toivottavasti on maikat saanut enemmän sisältöä elämäänsä.

Tämä "parempien ihmisten" jälkikasvun suosiminen oli niin tavanomaista ala-asteaikoinani 70-luvulla. Luokallani oli muutama erityisen vilkas poika. Isukit olivat musiikinopettaja, hammasteknikko (menestyvä yrittäjä) ja hautakiviyrittäjä. Yksi pojista asui lastenkodissa, isänsä ammattia en tiedä. Voitte arvata kuka sai aina syyt päälleen.

Reilut parikymmentä vuotta sitten naimisiin mennessäni kutsuin muutaman hyvän työtoverinkin mukaan juhlaan. Laitoin kutsut työkaverin nimellä ja avec-maininnalla. Erään naispuolisen työkaverin mies suuttui, koska hänen mielestään juhliin kutsutaan nimellä mies ja vaimo on sitten se seuralainen. Tämä hänen mielestään pätee, riippumatta siitä tunteeko kutsuja pariskunnan miespuolista tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä olisi oikea tarina ja rupeaisitte hänelle lahjoittamaan niin hän tottuisi siihen ajatukseen ja olettaisi lahjoittelun jatkuvan ikuisesti. Vaikea myöskin miettiä korkoja. Lisäksi perintövero on aika iso.

Miten olettaa? Sovitaan etukäteen, että summa on mikä on, ja vaan sen verran lahjotetaan. Sen jälkeen rahapyyntöihin voi todeta, että perintöosuus on kuitattu, ja siitä voi esittää vaikka kirjanpidon. Sitten vaan lopettaa lahjoittelun. Niin yksinkertaista se on.

Kun ajatusmaailma on jo valmiiksi (kaikilla sisaruksilla?) vinksallaan, tyyliin "vahingossa otti velkaa" ja "ulosotto varastaa". Niin ei siinä taida paljon kirjanpidot jo maksetuista auttaa, jos veli edelleen kokee olevansa saamapuolella perinnön suhteen 🤔. Jatko on sit näitä puukkohippoja yms. mitä luetaan iltapäivälehdistä🙄🤣

Entisessä työpaikassani meillä oli työntekijöiden kahvikassa. Kupillinen oli hinnoiteltu niin, että jäi vähän ylimääräistä. Sillä ylimääräisellä rahalla sitten ostettiin herkkuja esim. joulun alla torttuja, laskiaisena kermapullia jne.

Olipa sitten taas kerran jonkun naapuriosaston pikkupomon läksiäiset tms. Niin eikös meidän lähiesimiehemme keksinyt, että ostetaan muistamislahja tyypille meidän osaston kahvikassan ylijäämällä. Väki oli järkyttynyttä, mutta tavanomaiseen tyyliin supistiin vain takana, eikä kukaan aluksi uskaltanut sanoa vastaan. Yön yli asiaa pohdittuani (olin ja olen edelleenkin suuri kahvinlitkijä, joten olisin ollut suurin maksaja puolitutun pomon läksiäislahjassa) totesin, että mun on rohkaistuttava sanomaan EI! Normaali käytäntö kuitenkin työpaikoilla lienee, että muistamiseen kerätään rahat erikseen halukkailta. Seuraavana päivänä marssin esimiehen kopperoon. Kerroin mielipiteeni mainiten useiden muidenkin olevan samaa mieltä. Ehdotin erillistä keräystä, mikä sitten toteutettiinkin.

Jennia kirjoitti:

Oisko tuossa tilanteessa PPH vaihtoehto. 

No perhepäivähoitaja ja hänen perheensähän varmasti haluavatkin herätä aamuöisin hoitolapsen tuloon. Ja varmasti hän ja perhe haluavat pidentää työntekoaikaa, siis aikaa kun asunto on työpaikka ja siellä on vieraita ihmisiä. Muut hoidettavat kuitenkin tulevat vasta aamulla ja aamupäivällä ja viimeinen haetaan iltamyöhällä.