Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kaverini oli kylässä ja meni vessaan, jättäen kännykkänsä pöydälle. Yllättäen puhelimeni soi ja vastasin siihen. Kaveri tulee kiireellä vessasta, menee räpläämään puhelinta, paiskaa sen pöydälle ja alkaa huutamaan minulle että vittuako leikit sillä puhelimellas kun hän on vessassa. Minä koitan puhua puhelimeen samalla ja huitoa kaveria että älä huuda, puhun nyt, niin hän suuttuu siitä vielä enemmän, ottaa puhelimensa ja lähtee ovet paukkuen pois.

Päällimmäisenä oli ajatus että "mitä ihmettä tapahtuu". Tästä jäi vieläpä hänelle pysyvä kauna, enkä saanut asiaa selvitettyä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on tällainen koko ajan ihme asioista suuttuva ja jaksamiseni on oikeasti tosi vähissä. Ei se aina ole tuollainen suuttuja ollut, ehkä viimeiset 10 vuotta kuitenkin tätä on jatkunut. Ja en tajua miksi tätä jaksan, lasten vuoksi varmaan.

Jos naamani on jotain muuta kuin peruslukemilla, kurtistan vaikka kulmiani kun mietiskelen, niin heti alkaa raivo. "Mitä sä siinä ilmeilet, inhootko mua?" Ja mä olen ihan ihmeissäni, että ei, kunhan mietiskelin vaan, vaikkapa mitä teen ensi viikonloppuna.

Nämä raivoamiset on jotenkin aivan randomeja. Kerran pyysin miestä viemään keittiön roskapussin ulkoroskikseen ystävällisellä äänensävyllä ja sain raivon "luuletko että mä haluan jotenkin viedä näitä roskapusseja, mä en kuule HALUA, kukaan ei HALUA, ihan niinkun roskien vienti olisi jotenkin KIVAA". Vastasin ystävällisesllä äänellä, että ei sun tarvitse viedä roskia, minä hoidan kyllä roskien viennit.

Jotenkin nää miehen raivokohtaukset tulee aina puskista ja niihin ei osaa yhtään varautua.

Sinun pitäisi kysyä mieheltäsi, miksi hän saa tuollaisia raivokohtauksia, että haluaako hän erota vai mistä kiikastaa? Kun mieshän voi ajatella, että haluaa erota, mutta ei saa itse sanottua sitä suoraan vaan koettaa saada sinut kyllästymään kiukutteluun lopullisesti ja ehdottavan eroa (sitten voisi syyttää sinua kätevästi erosta, eli uhrikorttikin tulisi kätevästi hankittua) Mutta pakkohan sinun on asia miehesi kanssa selvittää, lapsetkin tuollaisen raivohullun käytöksestä lopulta kärsivät.

Vierailija kirjoitti:

Kävin Kalasataman Alepassa,myyjä sanoi minulle että Haisen tupakalle, mitä mieltä olette?

Kalasataman Alepa muuten sijaitsee Vantaalla, selittäisikö se asian? (Ainakin verkkopankissani lukee, että ostos on tehty paikassa Alepa Kalasatama, Vantaa)

Vierailija kirjoitti:

Jos raivoaa tyhjästä, niin se tarkoittaa sitä et se kumppani ei halua olla sun kanssasi enää, mutta on niin nössö ettei uskalla jättää,, tai haluaa vaan jonkun kanssa olla ilman mitään suurempia tunteita

Tai ystävä joka ei halua enää olla sun ystävä keksii tekosyitä raivoamiselle koska haluaa välit poikki pistää

Ei se aina siitäkään kerro. Tyhjästä raivoaminen kertoo usein väsymyksestä ja stressistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.

Outo suuttumisen syy tuo on.

Tosin minulle on käynyt niin että

kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.

Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.

En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksi

Oot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.

Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?

Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.

Joo mutta ei silloin suureen ääneen selitetä että olen vela vaikka oikeasti koko ajan on lapsen yrittäminen menossa vaan ollaan hiljaa koko asiasta.

Tai selosteta että minä en ikinä hankkisi omakotitaloa enkä ainakaan rakentaisi ja samalla rakennuslupa on vetämässä.

Ainakaan minun ystäväni eivät tuohon tyyliin harhauta paitsi se yksi .

En ole tottunut tuollaiseen tyyliin vaan luotan kaverieni puheisiin.

Mielen muuttaminen ajan saatossa on ihan eri asia.

Eräs tuttavani kertoi välillä, ettei halua lapsia, välillä hän suunnitteli lapsen tekemistä, sitten hän taas kertoi, ettei voi saada lapsia. Mikä niistä nyt sitten oli totuus? En kuitenkaan udellut häneltä lasten hankinnasta.

Minusta tämä kuulostaa ihan normaalilta elämän isojen liikkujen pohtimiselta, ehkä myös lapsettomuuden käsittelyltä. Anna vähän armoa ihmisille joiden elämä ei mene suunnitelmien mukaan.

Olin huonovointinen ja viimeisilläni raskaana. Soitin kaverin kuulumisia kun en ollut nähnyt häntä hetkeen ja oltiin kuitenkin aktiivisesti pidetty aiemmin yhteyttä ja nähtiin usein. Toivoin, että voitaisiin tavata kun ollaan vauvan kanssa kotiuduttu. Kaveri oli jotenkin ynseän oloinen vastatessaan.

Pari viikkoa tästä olin synnärillä ja tekstasin myös tälle kaverille olihan hän tärkeä eikä ollut laittanut viestiä vaikka tiesi missä olen. Yritin soittaa eikä vastannut kunnes tuli viestiä. Teki selväksi, ettei kiinnosta mua nähdä. Kirjoitti mulle erittäin vittuuntuneen oloisena sanoen ettei käy näkeminen eikä tule käymään sillä ei tosiasiassa ole ystäviä koskaan oltukaan. En ymmärtänyt ollenkaan missä mennään ja yritin selvittää asiaa mutta hän suuttui vain lisää.

Satutti silloin aivan hirveästi. Stressaannuin asiasta niin, että toipumiseni pitkittyi.

Ilmeisesti mun perhe-elämä oli häneltä jotenkin pois eikä voinut sietää sitä. Luulin hänen olevan omassa elämässään onnellinen. Siihen päättyi se ystävyys ja jätti jälkensä en luota naisiin enää.

Myöhemmin selvisi, että hän jätti miehensä pettäessä tätä toisen kanssa ja tuli raskaaksi. Kateus tosiaan on kamala asia. Toivottavasti on nyt onnellinen.

Sanoin kaverille että täit ei synny liasta.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi olisi halunnut manipuloida omaa poikaansa (miestäni) ja kun en suostunut alkoi verinen vihanpito joka jatkuu edelleen.

Mutta et seurustellut Haberin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D

Aivan. Lähempänä 8,33 € eli kyllä tässä taas joku panee Markkaa halvalla.

Tuohan oli tapahtunut 90-luvun alkupuolella. Vastaa noin 12.50€ vuoden 2019 euroina.

Erikoisin suuttuminen oli se, kun narsisti ex-miesystävä löi minua ja hänen käteensä tuli sen seurauksena pysyvä vamma. Se oli hänen mielestään minun syyni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.

On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D

No ei aikuiset peru sovittuja juttuja päänsäryn vuoksi vaan ottavat buranan ja hoitavat homman. Olet itsekäs kun ajattelet ettei ystävällesi ole aikataululla väliä.

Mitenkäs se Burana tehoaa esim. migreeniin? Sinun logiikallasi minun pitäisi pitää kiinni sovitusta tapaamisesta, vaikka päähän sattuisi niin kovasti, ettei pystyisi liikkumaan ja puhumaan. Lisäksi usein oksennan migreenistä koko ajan. Sinäkö tykkäisit tavata tällaisessa tilanteessa? ohis

En tiedä sun migreenistä, mutta omani menee nopeasti ohi, jos otan heti ensi oireisiin ibuprofeenia.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Kävelin tien oikeaa puolta kuten kuuluu. Vastaan käveli joku mummo väärää puolta tiestä joten minun piti väistää vasemmalle. Sitten tämä mummo alkoi kirkua mulle miten pitää kävellä oikeaa puolta. Mutta jos olisin jatkanut sanaa puolta kävelyä olisin kävellyt tätä mummia päin. Oli tosi kapea tie. Kun hänelle sitten totesin että itsehän hän kävelee väärällä puolella niin haukkui mut että te nuoret aina tahallanne olette ilkeitä ja huudatte viattomille ihmisille. En osannut enää sanoa mitään tähän vaa kävelin pois. Ihmetytti. Itsehän hän huuteli syyttömille.

Jos tiellä kävellään, pitää kävellä nimenomaan vasenta puolta, että näkee ohittavat autot, kun ne tulevat edestä. Mummo oli siis oikeassa, vaikka kävelikin vasenta puolta.

Lapsuudessa eräs kaveri suuttui, kun en lähtenyt jakamaan hänen kanssaan hänen urheiluseuransa urakaksi ottamiaan mainoksia. Seuraavana päivänä itsellä oli vielä kokeet.

Friends with benefits-kaveri oli yrittäjä ja vetosi usein työkiireisiinsä ettei ehdi nähdä ja perui tapaamisia. Sitte kun minulle ei ensimmäistä kertaa sopinut opiskelukiireiden takia, niin mankui ja mankui ja lopulta veti ihan uskomattomat pultit. Loukkaannuin tietysti. Sitten kyseinen tyyppi yritti iskeä bestistäni, jonka oli tavannut aiemmin vain kaksi kertaa n. 5 min. kerrallaan. Sai heti pakit, mutta laitteli vielä vihjailevia viestejä perään, kunnes kaverini blokkasi hänet. Asia ei ollut minulle ok, koska tämä fwb-kaveri oli myös eksäni, joten pistin välit poikki häneen. Hän suuttui siitäkin, koska minulla ei hänen mielestään ollut mitään syytä tehdä niin.

Olin HOK:n omistamassa ravintolassa Helsingissä, juuri sisään tulleena ja tilattuani juoman, katselin ympärilleni ketä tässä ravintolassa näkyisi. Huomasin paikalla tarjoilijan joka tuijotti erittäin vihaisesti ja kutsui jopa esimiehensä paikalle. Molemmat naisia.

En kiinnittänyt asiaan sen ihmeemmin huomiota, vaikka ihmettelinkin heidän tuijotustaan. Sain nautittua tuopista vain puolet kun toinen näistä tuijottelijoista ryntäsi kimppuuni,  tarttui hihaan ja alkoi väkivaltaisesti raahata minua ovelle. Mitään hän ei suostunut selittämään,  vaan kutsui avuksi portierin ja minut heitettiin ravintolasta ulos ilman minkäänlaista selvitystä.

Ihmettelin tilannetta kovin, enhän edes käytä ko kapakkaa, tämä oli eka käynti siellä 5 kuukauteen. 

Selvitystä ei ole annettu vieläkään, vaikka sitä vaadin. Jos tämä on HOK:n linja, niin kauan ei tarvitse odotella enää asiakkaita kapakoihinne. Ja tarjoilijan tekemä väkivalta on vakava oikeudellinen rikos.

Toiselta taholta selvisi, että on olemassa henkilö joka muistuttaa minua ulkonäöllisesti. Hän toimii ravintola-alalla. En ole ko henkilöä tavannut, mutta "kaksoisolentonsa" tapaisi mielellään.

Sain puhelimeen tekstiviestikiukuttelut, kun olin blokannut twitterissä ko. henkilön. Jaa? En ole koskaan edes käynyt twitterissä.

Vanhempani raivostuivat, järjestivät oikein shown ja pitivät mykkäkoulua monta päivää. Syy: sanoin, etten halua myydä maalauksiani yhden tapahtuman taidekujalla. Enköhän minä itse saa päättää mitä töilläni teen, ja olin 22-vuotias tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Olin HOK:n omistamassa ravintolassa Helsingissä, juuri sisään tulleena ja tilattuani juoman, katselin ympärilleni ketä tässä ravintolassa näkyisi. Huomasin paikalla tarjoilijan joka tuijotti erittäin vihaisesti ja kutsui jopa esimiehensä paikalle. Molemmat naisia.

En kiinnittänyt asiaan sen ihmeemmin huomiota, vaikka ihmettelinkin heidän tuijotustaan. Sain nautittua tuopista vain puolet kun toinen näistä tuijottelijoista ryntäsi kimppuuni,  tarttui hihaan ja alkoi väkivaltaisesti raahata minua ovelle. Mitään hän ei suostunut selittämään,  vaan kutsui avuksi portierin ja minut heitettiin ravintolasta ulos ilman minkäänlaista selvitystä.

Ihmettelin tilannetta kovin, enhän edes käytä ko kapakkaa, tämä oli eka käynti siellä 5 kuukauteen. 

Selvitystä ei ole annettu vieläkään, vaikka sitä vaadin. Jos tämä on HOK:n linja, niin kauan ei tarvitse odotella enää asiakkaita kapakoihinne. Ja tarjoilijan tekemä väkivalta on vakava oikeudellinen rikos.

Toiselta taholta selvisi, että on olemassa henkilö joka muistuttaa minua ulkonäöllisesti. Hän toimii ravintola-alalla. En ole ko henkilöä tavannut, mutta "kaksoisolentonsa" tapaisi mielellään.

Mielenkiinnolla luin tämän, koska mulle sattui aikoinaan samansukuinen juttu Café Ekbergissä. Olin siellä kahvilla ystävättäreni kanssa ja tarjoilijanainen purki pahaa oloaan minuun. Ystäväni katsoi häntä suu auki. Olimme tosi hämmentyneitä. Kaikki paiskattiin eteeni niin, että kolisi. Olin ihan normaali, ystävällinen oma itseni. En ikinä ole ylimielinen tai hankala asiakas tahallani. Mitään ei ollut tapahtunut,mistä tarjoilija olisi saanut syyn paiskia lautasiani ja läikyttää kahviani, tuijottaa minua vihaisesti toisesta päästä huonetta yms Jäi todella outo olo.

Ystäväni ehdotti, että jospa muistutin jotain naista, jota kohtaan hän oli katkera, vaikka naisen miehen salasuhdetta. En tiedä, naurettiin lopulta koko jutulle,mutta kyllä tuollaiset jäävät mieleen.

Minulle suuttui eräs nainen siitä, että laitoin myynti-ilmoituksen Facebookin paikalliskirppikseen omalle alueelleni, hän oli ensimmäinen, joka tuotteen varasi ja ilmoitti noutavansa tiettynä ajankohtana. Häntä ei sitten näkynyt. Olin tullut kiireellä kotiin ehtiäkseni sovittuun aikaan. Laitoin viestiä. Oho, oli unohtanut. Pyysi seuraavana päivänä saada noutaa. Suostuin. Ei tullut. Ei edelleenkään ennalta ilmoittanut, ettei tule. Taas jouduin kyselemään hänen peräänsä. Silloin hän suuttui minulle. Ei hänellä ole aikaa kaikenlaiselle turhalle, ei hän sellaisia tarvitse, elämässä on muitakin prioriteetteja! Ei se nyt mikään hieno tuote ollut.

Niin. Jonossa oli 5 muuta ihmistä, jotka halusivat tuotteen ostaa, yksi olisi tullut heti hakemaan, mutta kun piti ekalle av:lle myydä..

Joka tapauksessa, minulle suututtiin, koska..? Olin laittanut tuotteen myyntiin ja sekoittanut sen varanneen naisen elämän prioriteetit :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.

Outo suuttumisen syy tuo on.

Tosin minulle on käynyt niin että

kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.

Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.

En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksi

Oot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.

Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?

Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.

Itsekin olen melko varovainen enkä kerro asioista ennen kuin ne ovat ns. varmoja. Jotkut ovat luonteeltaan sellaisia, että kertovat varmoina asioita, joita vasta suunnittelevat ja sitten kun asia ei toteudu, ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut tai sitten väittävät, etteivät ole koskaan suunnitelleetkaan sellaista. Omaan luonteeseeni se ei sovi.

en ole tuo jolle vstasit, mutta minun tapauksessa, tuo ystävä oli kokoajan jatko-opiskelemassa, siis VUOSIEN ajan, mutta kun kyselin kuulumisia, kerroin ummet ja lammet omista yksityisasioistani, samoin sukulaisteni, ei paljastanut mitään näin "suuren suurista salaisuuksistaan"(??!!) minulle, ennen kuin vuosien päästä. No selväähän se oli, ettei pitänyt minua ystävänään eikä oikeasti halunnut avautua omista asioistaan, MIKSI SITTEN EDES JATKAA ystävyyttä?? Miksi ei jätä vastaamatta "urkintoihin" kun on kerran niin salainen? Tätä peräänkuulutan. Luonne on siis niin kavala että sumuttaa muita ihmisiä ajattelemaan että  kyseessä on läheinen ystävä kun totuus mitä minusta ajattelee on ihan muuta. Hukkasin vaan aikaa.

Sinä itse kerroit syyn, mutta et sitä itse tajua. Sinä lörpöttelet kaikkien muidenkin asioita eteenpäin ja ystäväsi tietää, että teet niin hänenkin asioiden kohdalla.