Oudoin asia mistä teille on suututtu?

5min sisään siitä, että meille tulee lapsi ja siitä, ettei meille tule lasta. 

Ensin raivo siitä, että pilaamme elämämme ja kun selvisi, että olenkin vain sairas, en raskaana, emmekä edes halua lapsia, niin hirveä raivo siitä, että pilaamme elämämme lapsettomana. 

Sukulainen suuttui,kun en suostunut hoitamaan heidän lasta koko minun neljän viikon kesäloman ajan :D

Siitä suuttuminen,kun en suostu enää olemaan kynnysmattona ja asetan rajoja.

Kaveri pisti välit poikki, kun itselle syntyi ensimmäinen lapsi. En tarkoituksella puhunut hänelle lastenhoidosta tms. mitään mutta ei sen jälkeen ole kumminkaan vieraillut.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen suuttui,kun en suostunut hoitamaan heidän lasta koko minun neljän viikon kesäloman ajan :D

Minulla oli sama. Veljeni vaimo suuttui kun en halunnut perua omia lomiamme ja ottaa heidän kolmea lastaan hoitoon päiviksi (yhdellä näistä on pahoja ongelmia itsehillinnän ym. kanssa).

Menin suunnittelemaan meidän perheen lomamatkat liian aikaisin vaikka hän oli minulle ilmoittamatta päättänyt että säästää kesän hoitomaksuista ja minä katson lapsia.

Tämän takia emme ole olleet tekemisissä yli vuoteen. 

Heitti vielä ammattini naamalleni sanoen että tottakai minun olisi pitänyt lastenpsykiatrina tajuta että pojat tulevat meille kesäksi jotta voisin auttaa tätä poikaa hänen ongelmissaan.

Olen yrittänyt auttaa pojan ongelmissa mutta koska itse uskon että kyseessä kemiallinen imbalanssi pojan aivoissa ja lääkkeillä hoidettava ongelma ja  vanhemmat ovat sitä mieltä että pojassa ei ole mitään vikaa ja homma hoituu luomuruokavaliolla niin minkäs teet.

Ja ennen kuin joku sanoo että lapsia lääkitään liikaa niin ko. lapsi on mm. lyönyt sisarustaan saksilla, rikkonut ikkunan nyrkillä koska tv:stä ei tullut juuri silloin piirrettyä mitä halusi katsoa, ottanut akvaariosta kaloja ja laittanut ne mikroon koska halusi nähdä mitä niille tapahtuu, polttanut yhden ruohokentän  ja niin edelleen. Kaksi muuta lasta pelkäävät poikaa.  

Ja kyllä olen tehnyt todella perusteellisen lasun. Samoin kuin pojan entinen tarha ja koulu. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri soitti yllättäen viime kesänä, että ovat moottoripyörillä mökkimme nurkalla, makkaraa ja kaljaakin on.

Sanoin, että heittäkää uparit ja menkää sinne mistä olette tulossakin.

Oli jo valmiina vieraita kylässä ja pieniä lapsiakin.

Ei ole sittemmin soitellut.

No jos ihan noilla sanoilla asian ilmaisit, niin eipä ihme jos kaveri loukkaantui. Asian olisi voinut sanoa esim. että "nyt ei sovi, meillä on just lapsiperhe kylässä" tms.

Veljeni perheineen oli mökillämme. Eivät olleet ilmoittaneet, tulivat vain. Ensimmäisen päivän kaikki oli fint. Kaikki tulivat toimeen, tarjoilu pelasi ja kaikilla oli kivaa. Seuraavaana aamuna katettiin täysi aamianen munat,pekonit ,salaatit, leivät,hedelmät, leikkeleet ja JUUSTO.

Emme olleet kokonaan kuorineet niitä juuston kääreitä ja veljeni alkoi haukkua minua että haluan saada hänet näyttämään huonolta kun jätän etiketit juustoihin. 

Se juusto oli vielä ehkä halvin osa heidän reissustaan. Eivät tuoneet mitään ja syyllistivät meidät hakemaan yhdelle heidän lapsistaan lääkkeen apteekista jota eivät tietenkään maksaneet. 

Nyt on kova uhriutuminen päällä kun näiden vuosia hyväksikäyttämät sukulaiset ovat lyöneet jarrut päälle ja kukaan ei auta.

Oman veljeni muistiinpainunein lause oli " kaikki muut antavat rahaa paitsi sinä, sä jätät perheen". Itse olin kymmenen vuotta nuorempi ja lukiossa tuolloin. Asuin yksin ja maksoin kaiken yksin,mutta auttelin tätiäni ja äitiäni päivittäisissä asioissa. Veljeni oli yrittänyt ottaa molempien henkkareilla lainaa. Onnistuin luojan kiitos stoppaamaan nuo n. 9000€n lainat.

Tämän veljeni katsoi henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Käännyin kuulemma perhettä vastaan. Veli ei voi tehdä muuta työtä kuin koota pahvilaatikkoja kolme kertaa viikossa koska on "vammautunut". Salilla käy kuitenkin 7-10 krt/viikko, postailee treenivideoita ja tekee pihatöitä pimeänä joka päivä muttei kuulemma tule toimeen kun on "vammainen".

Kerroin kummitädille puhelimessa, että odotan (vihdoinkin) lasta. Onnellisuus paistoi varmasti sanoistani läpi. Hän suuttui tiedosta ja sain oikein ryöpyn niskaani. Se todella sattui siinä tilassa ja lopetin puhelun lyhyeen. Tuota reaktiota en ole koskaan ymmärtänyt, täti ei koskaan selittänyt tai pyytänyt sanojaan anteeksi. Lähetti kyllä aikanaan onnittelukortin lapsen syntymän johdosta. Muutama vuosi sen jälkeen hän kuoli.

Äitini kysyi mitä ajattelin. Vastasin "Enpähän paljon mitään." ja äiti suuttui tosi paljon. What?!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ns. resting bitch face, eli näytän naama peruslukemilla surulliselta tai vihaiselta, olen aina näyttänyt. Kun olin kolme- tai neljävuotias, meillä oli päiväkodissa valokuvaus ja kuvien valmistuttua yksi aikuisista suuttui siitä, miltä näytin ryhmäkuvassa.

Muistan vieläkin selvästi, miten täti tuli naaman eteen huutamaan ja väänsi liioitellen naamaansa rumaan irvistykseen esittääkseen sitä miltä näytin kuvassa. Vielä ensimmäisinä kouluvuosina saatoin törmätä tähän samaan naiseen asuinalueellamme. Joka kerta tunsin hänet nähdessäni saman häpeän ja pelon ja piilouduin esim. kaupassa hyllyjen väliin ettemme törmäisi.

Katsoin joskus aikuisena tätä ryhmäkuvaa, ja mielestäni näytän siinä ihan tavalliselta mutrusuiselta taaperolta. 

Kamalaa :( Tuli oikeasti paha mieli sun puolesta. Inhottava täti todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin kummitädille puhelimessa, että odotan (vihdoinkin) lasta. Onnellisuus paistoi varmasti sanoistani läpi. Hän suuttui tiedosta ja sain oikein ryöpyn niskaani. Se todella sattui siinä tilassa ja lopetin puhelun lyhyeen. Tuota reaktiota en ole koskaan ymmärtänyt, täti ei koskaan selittänyt tai pyytänyt sanojaan anteeksi. Lähetti kyllä aikanaan onnittelukortin lapsen syntymän johdosta. Muutama vuosi sen jälkeen hän kuoli.

Reaktio ei ollut ok, mutta yritän keksiä syitä. Olisiko hän ollut kateellinen jostain? Oliko omia lapsia hänellä, tai lapsenlapsia? Halusiko niitä? Entä olitko silloin vaikka nuori, vai minkä ikäinen? Jos oli ajatellut että teet lapsia myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen suuttui,kun en suostunut hoitamaan heidän lasta koko minun neljän viikon kesäloman ajan :D

Minulla oli sama. Veljeni vaimo suuttui kun en halunnut perua omia lomiamme ja ottaa heidän kolmea lastaan hoitoon päiviksi (yhdellä näistä on pahoja ongelmia itsehillinnän ym. kanssa).

Menin suunnittelemaan meidän perheen lomamatkat liian aikaisin vaikka hän oli minulle ilmoittamatta päättänyt että säästää kesän hoitomaksuista ja minä katson lapsia.

Tämän takia emme ole olleet tekemisissä yli vuoteen. 

Heitti vielä ammattini naamalleni sanoen että tottakai minun olisi pitänyt lastenpsykiatrina tajuta että pojat tulevat meille kesäksi jotta voisin auttaa tätä poikaa hänen ongelmissaan.

Olen yrittänyt auttaa pojan ongelmissa mutta koska itse uskon että kyseessä kemiallinen imbalanssi pojan aivoissa ja lääkkeillä hoidettava ongelma ja  vanhemmat ovat sitä mieltä että pojassa ei ole mitään vikaa ja homma hoituu luomuruokavaliolla niin minkäs teet.

Ja ennen kuin joku sanoo että lapsia lääkitään liikaa niin ko. lapsi on mm. lyönyt sisarustaan saksilla, rikkonut ikkunan nyrkillä koska tv:stä ei tullut juuri silloin piirrettyä mitä halusi katsoa, ottanut akvaariosta kaloja ja laittanut ne mikroon koska halusi nähdä mitä niille tapahtuu, polttanut yhden ruohokentän  ja niin edelleen. Kaksi muuta lasta pelkäävät poikaa.  

Ja kyllä olen tehnyt todella perusteellisen lasun. Samoin kuin pojan entinen tarha ja koulu. 

Laitokseen tuollainen kuuluu, mitkään lääkkeet korjaa. Pois vaan muiden seasta.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin kummitädille puhelimessa, että odotan (vihdoinkin) lasta. Onnellisuus paistoi varmasti sanoistani läpi. Hän suuttui tiedosta ja sain oikein ryöpyn niskaani. Se todella sattui siinä tilassa ja lopetin puhelun lyhyeen. Tuota reaktiota en ole koskaan ymmärtänyt, täti ei koskaan selittänyt tai pyytänyt sanojaan anteeksi. Lähetti kyllä aikanaan onnittelukortin lapsen syntymän johdosta. Muutama vuosi sen jälkeen hän kuoli.

Kumpi?

Tapasin nuorena miehen, muutimme yhteen, menimme kihloihin ja vuosien päästä naimisiin. Kaveri suuttui kun en ollutkaan raskaana häiden aikaan. Hänen mielestään ei ole muuta syytä menä naimisiin kuin paksuna oleminen. Meni kuulemma ihan väärin kun sain ekan lapsen vasta kolme vuotta naimisissa oltuamme.

Tämä varmaan sopii tänne. Jonkun aikaa sitten joku nuori poika ajoi liittymässä perääni.  En ollut äkki-pysähtynyt vaan olin jo ehkä vajaan puolen minuutin ajan venannut aukkoa ruuhka-aikana. Ei mitään katastrofaalista damagea omaan autoon mutta takapää meni rysyyn. Pojan auton etu-rengas meni vinoon. Vedimme molemmat tien reunaan ja hän kysyi voiko soittaa äidilleen kun kyseessä oli tämän auto. No odottelin sitten omassa autossani ja sitten tämä kundi tuli puhelimensa kanssa autolleni ja kysyi voinko puhua hänen äitinsä kanssa koska hän ei ole koskaan ollut kolarissa.

Suostuin tietty kun molemmat myönsivät että tämä oli pojan vika ja sanoivat että vakuutus hoitaa kyllä asian . Äiti pyysi tietoni jotta voi ilmoittaa vakuutusyhtiölle ja minä pyysin heidän tietonsa. Kun pyysin myös pojan tietoja äiti antoi henkilötunnuksen jossa syntymävuosi oli -58. Kysyin useampaan kertaan varmistuksen sotusta ja äiti väitti että se on oikea. Tässä vaiheessa totesin vain että ok, hyvä että homma on kunnossa, lopetin puhelun ja sanoin pojalle että vahinkoja sattuu ja jos tarvitsee kyydin niin voimme heittää hänet samalla kotiin kun mies tulee hakemaan minut. Pyysin odottelemaan omassa autossaan. Oikeasti soitin poliisin ja selitin tilanteen. Tulivat melkein heti.

Selvisi että poika oli 17-vuotias, ei korttia, ajanut ilman korttia myös aiemmin, auto oli vakuutettu entisen miehen nimellä jonka sotun olin saanut (tästä oli aiempi rikosjuttu koska ko. auto oli tämän äidin ja eksän nimissä vaikka auto oli äidin käytössä ja molemmat olivat saaneet jonkun kortittomalle luovuttamis-syytteen.

Kaikki tuo ylläoleva oli todella w t:tä ja rasittavaa, mutta hullumpaa seurasi kun poliisi alkoi tutkia tuota asiaa. Tuo äiti alkoi lähettelemään minulle uhkailu viestejä missä selitti mitä vasikoille tehdään ja sanoi että jos olisin vain antanut hänen antamansa tiedot vakuutusyhtiölle niin autoni olisi kondiksessa.  Olin kuulemma v* tun yksinkertainen koska soitin poliisit, muuten rahat olisivat jo taskussani. En pidättäisi hengitystäni.

Eskari-ikäisenä äitini haki minut päiväkodista ja päiväkodin _ulkopuolella_ kiipesin suht isoon lumikasaan. Äiti vahti minua ja odotti kasan vieressä että kiipeilen hetken ja sitten lähdemme kotiin. Yhtäkkiä yksi päiväkodin "täti" ryntäsi päiväkodin pihalta ja alkoi huutaa minulle että heti alas sieltä. Äitini seisoi siis aivan lähelläni suoraan tädin edessä eikä paikalla ollut ketään muita. Äiti yritti sanoa että ei hätää, että hän on tässä ja on ok että minä leikin kasassa.

Täti ei jostain syystä jättänyt tilannetta sikseen vaan hänelle tuntui olevan kynnyskysymys että tottelisin häntä kun hän jotakin sanoo. Tietysti minä tottelin mieluummin äitiäni kuin tarhan tätiä, vaikka päiväkodissa kuuliainen lapsi olinkin.

Täti jatkoi mäkättämistään minulle ja lopulta äiti kyllästyi ja pyysi minut alas (tulin heti) ja lähdimme pois. Olen sitä mieltä, että äidin olisi pitänyt sanoa tädillä napakammin vastaan, mutta äitini oli aika ujo eikä mielellään hakeutunut konflikteihin.

Parikymppisenä deittailin hetken yhtä miestä. Hän oli hetkeä aikaisemmin eronnut edellisestä parisuhteesta ja hän puhui exästään jatkuvasti - minkä olisi pitänyt olla iso varoitusmerkki, tiedän, mutta olin nuori ja naiivi. Ex oli kuulemma kohdellut tätä miestä tosi huonosti, mm. pettänyt jatkuvasti, ja edelleen ex pyysi jatkuvasti mieheltä apua käytännön asioissa. No minähän tietysti kuuntelin myötätuntoisesti ja asiaankuuluvan kauhistuneesti, ja yritin neuvoa että eikö noin itsekäs ja myrkyllinen ihminen kannattaisi jättää pois elämästään.

No, äkkiä sain ihan puskista tältä mieheltä viestin, että minä olen ihan kauhea ihminen eikä minulla ole lainkaan myötätuntoa. Hän oli tavannut exänsä ja exällä on niin kovin vaikea elämä, että miten minä olen voinut sanoa jotain sellaista että hänen pitäisi katkaista välit.

Siis mähän en tuntenut tätä exää ollenkaan, olin vain kuullut hänestä hirveitä juttuja tämän miehen kertomana. Ja mitä muutakaan sä sanot, kun joku valittaa jonkun toisen kohtelevan itseään huonosti, kuin että katkaise välit? Toki mä hänelle vastasi.että itsehän sinä sitä exääsi koko ajan haukuit, mutta ei, minä olin se paha ja mulla oli kuulemma vielä paljon kasvamista. Eipä siinä mitään sitte. Huh, onneksi en saanut sitä hullua vaivoikseni.

Joskus pienenä sanoin mukahauskasti "huppista keikkaa, keppista huikkaa", niin äiti sai siitä hirveän raivokohtauksen ja teki hyvin selväksi, ettei tuollaisia siveettömiä puheita tässä talossa suvaita. En vieläkään ole varma, mikä se härski kohta tuossa oikein oli, keppinen huikka? Aika kaukaa haettua joka tapauksessa.

Lempinimestäni. Lempinimeni on hyvin samantyylinen kuin erään toisen henkilön oikea nimi. Henkilö x tämän johdosta sekoitti meidät toisiimme ja soppa oli valmis. Veti siitä pellollisen herneitä nenäänsä vaikka mitään muuta ei sattunut kuin hassu väärinkäsitys, kenenkään aikaa, rahaa, bensaa tai mitään muutakaan ei mennyt hukkaan. On kai vieläkin käärmeissään tästä asiasta..