Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6335)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityiselämässä minulle on suututtu siitä että maksoin velan kaverille etuajassa pois, kiittelin vielä kovin lainasta. Kohta puoleen vuoteen ei ole sanaakaan kuulunut ja sain facessakin bannit.
Siis ilmenikö jostain, että juuri tästä suuttui?
Siten ilmeni, että laittoi ihan närkästyneen viestin asiasta. Itsekin ihmettelin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluystäväporukastani yksi oli mennyt kihloihin (26 v) ja toinen porukan jäsen (24 v) alkoi marmattaa minulle, että "miksi kaikki menevät kihloihin ja hän ei". Totesin tähän rohkaisevasti jotakin tyyliin "kaikki vuorollaan" ja "kyllä säkin vielä menet".
Näistä kommenteistani tämä ystäväni veti aivan hirveät pultit ja alkoi raivota "ai tarkoitatko sä muka sitä, että MÄ en ansaitse mennä kihloihin?!?!?!?!".
Tuijotin hän aivan hämmentyneenä. Vaikka miten yritin sanoa, että enhän minä sanonut mitään tuon kaltaistakaan, ei auttanut.
No kyllä tuon voi tulkita tahallisena tölväyksenä, " kaikki vuorollaan" eli ikäänkuin olisi joku vuorojärjestys että paremmat ja kauniimmat ihmiset ensin ja huonommat jämät viimeisenä. Olisit voinut sanoa että kaikki aikanaan, tai ajallaan, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.
Outo suuttumisen syy tuo on.
Tosin minulle on käynyt niin että
kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.
Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.
En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksi
Oot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus pienenä sanoin mukahauskasti "huppista keikkaa, keppista huikkaa", niin äiti sai siitä hirveän raivokohtauksen ja teki hyvin selväksi, ettei tuollaisia siveettömiä puheita tässä talossa suvaita. En vieläkään ole varma, mikä se härski kohta tuossa oikein oli, keppinen huikka? Aika kaukaa haettua joka tapauksessa.
Kepistä huikkaa, eli pissaleikkejä.
Mutta joo, on kaukaa haettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.
Outo suuttumisen syy tuo on.
Tosin minulle on käynyt niin että
kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.
Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.
En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksiOot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.
Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?
Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin muuttanut alivuokralaiseksi yhteen asuntoon kesäksi harjoittelun ajaksi (varsinainen vuokralainen oli kesän poissa). Kannoin muuttotavaroita autosta asuntoon ja rappukäytävässä palatessani takaisin autolle, vanhempi mies tuli eteeni räyhäämään. Käyttäytyi todella uhkaavan oloisesti ja valitti sekä huusi, että pyykkään hänen vuorollaan. Yritin selittää, että en ole kyllä minä kyseessä, kun vien muuttotavaroita, mutta mies ei uskonut, vaan jatkoi räyhäämistä. En muista, miten tilanne päättyi, jotenkin pääsin miehen ohi hakemaan vikoja muuttotavaroita ja asunnolla puhkesin itkuun. Olin ekaa kertaa omillani yksin (aiemmin olin asunnut solussa kyllä), nuori ja kiltti ja tuo tilanteen pelottavuus purkautui.
Vierailija kirjoitti:
Joskus pienenä sanoin mukahauskasti "huppista keikkaa, keppista huikkaa", niin äiti sai siitä hirveän raivokohtauksen ja teki hyvin selväksi, ettei tuollaisia siveettömiä puheita tässä talossa suvaita. En vieläkään ole varma, mikä se härski kohta tuossa oikein oli, keppinen huikka? Aika kaukaa haettua joka tapauksessa.
Äidilläsi on likainen mielikuvitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudessa..eräs ystävä suuttui minulle kun täytin 18 ennen häntä :D
Henkisesti hieman epätasapainoisella eksällä riitti näitä. Puolen vuoden aikana suuttui mm. näistä:
- Katsottiin ihan rauhassa ja mukavassa hengessä elokuvaa, kunnes kysyi yhtäkkiä että miksi huokaisin. En ollut edes tajunnut huokaisseeni ja sanoin että en tiedä, kunhan huokailen. Siitä veti pussillisen herneitä nenään, huusi ja marmatti pitkälle yöhön kuinka olen epäkunnioittava kun en voi vastata hänen kysymyksiinsä ja kuinka salailen häneltä asioita. Lopulta kellon lähestyessä aamuyötä itkin vain väsymyksestä ja yritin epätoivoisesti selittää etten ihan oikeasti tiedä miksi huokaisin, ei ollut mitään syytä.
- Murjotti aamulla kuin myrskyn merkki, yritin kysellä missä vika niin olin kuulemma unissani puhunut "Mikosta". En muistanut nähneeni unta kenestäkään Mikosta, mutta mutisen joskus unissani. Koko päivä meni lepytellessä ja vakuutellessa, etten petä Mikon kanssa ja en tahallani näe unia Mikosta.
- Herätti minut huutaen raivopäänä että "R*NKAATKO SÄ TÄÄLLÄ?!?". Heräsin aivan paniikissa ja kauhistuneena. Olin täydessä unessa ja varmaan mutissut/ähissyt unissani ja eksä oli luullut minun puuhailevan itsekseni. Mitään sellaista en tehnyt ja vaikka olisinkin, niin kaikki oikeushan minulla siihen olisi ollut? Muut miehet joita olen tapaillut olisivat vain innostuneet tuollaisesta ja liittyneet seuraan, eivätkä todellakaan raivonneet.
En ollut varmaan itsekään henkisesti tasapainoisin siihen aikaan kun katselin tätä puoli vuotta ennen kun uskalsin nostaa kytkintä. Harmittaa kun tuli nuoruuttaan tuhlattua tuollaisiin. Hulluimpia suuttumisia ei uskalla edes kertoa, kun ei niitä kukaan uskoisi todeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.
Outo suuttumisen syy tuo on.
Tosin minulle on käynyt niin että
kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.
Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.
En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksiOot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.
Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?
Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.
Joo mutta ei silloin suureen ääneen selitetä että olen vela vaikka oikeasti koko ajan on lapsen yrittäminen menossa vaan ollaan hiljaa koko asiasta.
Tai selosteta että minä en ikinä hankkisi omakotitaloa enkä ainakaan rakentaisi ja samalla rakennuslupa on vetämässä.
Ainakaan minun ystäväni eivät tuohon tyyliin harhauta paitsi se yksi .
En ole tottunut tuollaiseen tyyliin vaan luotan kaverieni puheisiin.
Mielen muuttaminen ajan saatossa on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.
Outo suuttumisen syy tuo on.
Tosin minulle on käynyt niin että
kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.
Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.
En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksiOot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.
Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?
Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.
Itsekin olen melko varovainen enkä kerro asioista ennen kuin ne ovat ns. varmoja. Jotkut ovat luonteeltaan sellaisia, että kertovat varmoina asioita, joita vasta suunnittelevat ja sitten kun asia ei toteudu, ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut tai sitten väittävät, etteivät ole koskaan suunnitelleetkaan sellaista. Omaan luonteeseeni se ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.
Outo suuttumisen syy tuo on.
Tosin minulle on käynyt niin että
kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.
Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.
En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksiOot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.
Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?
Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.
Joo mutta ei silloin suureen ääneen selitetä että olen vela vaikka oikeasti koko ajan on lapsen yrittäminen menossa vaan ollaan hiljaa koko asiasta.
Tai selosteta että minä en ikinä hankkisi omakotitaloa enkä ainakaan rakentaisi ja samalla rakennuslupa on vetämässä.
Ainakaan minun ystäväni eivät tuohon tyyliin harhauta paitsi se yksi .
En ole tottunut tuollaiseen tyyliin vaan luotan kaverieni puheisiin.
Mielen muuttaminen ajan saatossa on ihan eri asia.
Eräs tuttavani kertoi välillä, ettei halua lapsia, välillä hän suunnitteli lapsen tekemistä, sitten hän taas kertoi, ettei voi saada lapsia. Mikä niistä nyt sitten oli totuus? En kuitenkaan udellut häneltä lasten hankinnasta.
Kun puhuin koronasta. Ihan siis rauhallisesti kerroin ystäväni (nuoren) olevan tehohoidossa ja olevani hänestä huolissani ja surullinen. Minulle raivosi henkilö X, kuinka olen koronahysteerikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin Kalasataman Alepassa,myyjä sanoi minulle että Haisen tupakalle, mitä mieltä olette?
No viimeisin sattu lauantaina ulkoilutin koiraa joku teini alkaa huudella homoo ja lopuks haukku vaik miten.Sama räkäpää tuli kerran pyörällä olin edessä pitikin ajaa muualta koko kylä raiku mesos iteksee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.
Outo suuttumisen syy tuo on.
Tosin minulle on käynyt niin että
kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.
Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.
En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksiOot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.
Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?
Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.
Itsekin olen melko varovainen enkä kerro asioista ennen kuin ne ovat ns. varmoja. Jotkut ovat luonteeltaan sellaisia, että kertovat varmoina asioita, joita vasta suunnittelevat ja sitten kun asia ei toteudu, ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut tai sitten väittävät, etteivät ole koskaan suunnitelleetkaan sellaista. Omaan luonteeseeni se ei sovi.
en ole tuo jolle vstasit, mutta minun tapauksessa, tuo ystävä oli kokoajan jatko-opiskelemassa, siis VUOSIEN ajan, mutta kun kyselin kuulumisia, kerroin ummet ja lammet omista yksityisasioistani, samoin sukulaisteni, ei paljastanut mitään näin "suuren suurista salaisuuksistaan"(??!!) minulle, ennen kuin vuosien päästä. No selväähän se oli, ettei pitänyt minua ystävänään eikä oikeasti halunnut avautua omista asioistaan, MIKSI SITTEN EDES JATKAA ystävyyttä?? Miksi ei jätä vastaamatta "urkintoihin" kun on kerran niin salainen? Tätä peräänkuulutan. Luonne on siis niin kavala että sumuttaa muita ihmisiä ajattelemaan että kyseessä on läheinen ystävä kun totuus mitä minusta ajattelee on ihan muuta. Hukkasin vaan aikaa.
Mun mies on tällainen koko ajan ihme asioista suuttuva ja jaksamiseni on oikeasti tosi vähissä. Ei se aina ole tuollainen suuttuja ollut, ehkä viimeiset 10 vuotta kuitenkin tätä on jatkunut. Ja en tajua miksi tätä jaksan, lasten vuoksi varmaan.
Jos naamani on jotain muuta kuin peruslukemilla, kurtistan vaikka kulmiani kun mietiskelen, niin heti alkaa raivo. "Mitä sä siinä ilmeilet, inhootko mua?" Ja mä olen ihan ihmeissäni, että ei, kunhan mietiskelin vaan, vaikkapa mitä teen ensi viikonloppuna.
Nämä raivoamiset on jotenkin aivan randomeja. Kerran pyysin miestä viemään keittiön roskapussin ulkoroskikseen ystävällisellä äänensävyllä ja sain raivon "luuletko että mä haluan jotenkin viedä näitä roskapusseja, mä en kuule HALUA, kukaan ei HALUA, ihan niinkun roskien vienti olisi jotenkin KIVAA". Vastasin ystävällisesllä äänellä, että ei sun tarvitse viedä roskia, minä hoidan kyllä roskien viennit.
Jotenkin nää miehen raivokohtaukset tulee aina puskista ja niihin ei osaa yhtään varautua.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tällainen koko ajan ihme asioista suuttuva ja jaksamiseni on oikeasti tosi vähissä. Ei se aina ole tuollainen suuttuja ollut, ehkä viimeiset 10 vuotta kuitenkin tätä on jatkunut. Ja en tajua miksi tätä jaksan, lasten vuoksi varmaan.
Jos naamani on jotain muuta kuin peruslukemilla, kurtistan vaikka kulmiani kun mietiskelen, niin heti alkaa raivo. "Mitä sä siinä ilmeilet, inhootko mua?" Ja mä olen ihan ihmeissäni, että ei, kunhan mietiskelin vaan, vaikkapa mitä teen ensi viikonloppuna.
Nämä raivoamiset on jotenkin aivan randomeja. Kerran pyysin miestä viemään keittiön roskapussin ulkoroskikseen ystävällisellä äänensävyllä ja sain raivon "luuletko että mä haluan jotenkin viedä näitä roskapusseja, mä en kuule HALUA, kukaan ei HALUA, ihan niinkun roskien vienti olisi jotenkin KIVAA". Vastasin ystävällisesllä äänellä, että ei sun tarvitse viedä roskia, minä hoidan kyllä roskien viennit.
Jotenkin nää miehen raivokohtaukset tulee aina puskista ja niihin ei osaa yhtään varautua.
En tiedä oletko yrittänyt keskustella miehen kanssa asiasta (tuskin tuollaisen kanssa pystyy järkevään keskusteluun), mutta itse kyllä räjähtäisin jo kunnolla joku kerta kun mies alkaa raivota tyhjästä. Tuskin siitäkään mitään hyötyä olisi, mutta tekisin miehelle selväksi ettei minua voi kohdella miten sattuu.
Toki olisin jo ajat sitten pistänyt tuollaisen äijän pihalle.
Jos raivoaa tyhjästä, niin se tarkoittaa sitä et se kumppani ei halua olla sun kanssasi enää, mutta on niin nössö ettei uskalla jättää,, tai haluaa vaan jonkun kanssa olla ilman mitään suurempia tunteita
Tai ystävä joka ei halua enää olla sun ystävä keksii tekosyitä raivoamiselle koska haluaa välit poikki pistää
Sain ilmaiseksi ruohonleikkurin, rikkinäisen sellaisen, ajattelin korjata sen ja korjasinkin. Silloinen naisystäväni näki risan leikkurin pihassani ja suuttui niin, että lähti kävelemään. On sillä tiellään edelleen, kävi kyllä pyrkimässä takaisin, mutta en halua seurustella naisen kanssa, joka edes yrittää rajoittaa elämistäni.