Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Olen kaupunkilainen ja kun valmistuin yliopistosta, menin tekemään puolen vuoden sijaisuutta pienessä kylässä sijaitsevaan työpaikkaan, kun en heti saanut pk-seudulta oman alani töitä. Yksi paikallinen poikamies

yritti kuukausitolkulla vongata minua treffeille, kävi jatkuvasti jopa työpaikallani jankuttamassa asiasta. Työkaverit (naiset) yrittivät painostaa, että minun pitäisi mennä "edes kerran" tyypin kanssa treffeille ja suuttuivat, kun en suostunut. En oikeasti tajua heidän logiikkaansa: miksi ihmeessä minun pitäisi tuhlata aikaani ja tapailla henkilöä, josta en ole millään lailla kiinnostunut?

Minulle suuttuvat helposti "jotkut" ihmiset jos en anna röökiä heille. Siis ihan keskellä päivää, ei missään baarin ulkopuolella räkäkännissä.

Ostakoon itse kun on niin kallista nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kannattaakohan viedä lapsia tai edes osaa perheen lapsista sairaalan teho-osastolle moikkaamaan sukulaista, kun yksi lapsista kipeänä tai onko muutenkaan järkevää koska olivat taapero/leikki-ikäisiä eivätkä tätä sukulaista normaalisti viikottain tai säännöllisesti tavanneet. Sairaalassa hän oli vain lyhyen aikaa vaikkakin osan ajasta erittäin huonossa kunnossa ja hengitystieinfektio muiden asioiden päälle olisi ollut vakava asia.

Jotkut eivät kestä mitään lapsiinsa liittyvää mielipidettä. Tottahan se on, että ei ole järkevää viedä pieniä lapsia sairaalaan ellei ole oma vanhempi tai sisarus siellä tai joku muu poikkeuksellisen läheinen jota päivittäin näkee. Teho-osastolle ei ollenkaan eikä varsinkaan jos kipeitä lapsia.

Asiakas apteekissa suuttui, kun kysyin häneltä kela-korttia. Olisihan minun pitänyt tietää, että hän asuu Ruotsissa! Asiakas puhui kyllä ihan selvää suomea ja tapahtumapaikka pikkukaupunki Itä-Suomessa.

Minulla on ns. resting bitch face, eli näytän naama peruslukemilla surulliselta tai vihaiselta, olen aina näyttänyt. Kun olin kolme- tai neljävuotias, meillä oli päiväkodissa valokuvaus ja kuvien valmistuttua yksi aikuisista suuttui siitä, miltä näytin ryhmäkuvassa.

Muistan vieläkin selvästi, miten täti tuli naaman eteen huutamaan ja väänsi liioitellen naamaansa rumaan irvistykseen esittääkseen sitä miltä näytin kuvassa. Vielä ensimmäisinä kouluvuosina saatoin törmätä tähän samaan naiseen asuinalueellamme. Joka kerta tunsin hänet nähdessäni saman häpeän ja pelon ja piilouduin esim. kaupassa hyllyjen väliin ettemme törmäisi.

Katsoin joskus aikuisena tätä ryhmäkuvaa, ja mielestäni näytän siinä ihan tavalliselta mutrusuiselta taaperolta. 

Minulle on suututtu siitä, että vietän oman uskontoni juhlia, enkä esim joulua. En minä joulua mitenkään välttele tai vähättele, päinvastoin pidän perinteitä arvossa - jokaisen perinteitä. On vain vaikea käsittää, että omien juhlapyhien viettäminen olisi pois joltain toiselta.

Tunnen monia suomalaisia, jotka lähtevät matkoille "joulua pakoon", useimmat näistä ovat sinkkuja.  Se on kuitenkin näistä suuttujista ok, mutta se, että ei vietä sitä, koska ei kuulu omiin perinteisiin ja uskontoon, on sitten taas paheksuttava ja jopa suututtava seikka. Tätä on vaikea käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ns. resting bitch face, eli näytän naama peruslukemilla surulliselta tai vihaiselta, olen aina näyttänyt. Kun olin kolme- tai neljävuotias, meillä oli päiväkodissa valokuvaus ja kuvien valmistuttua yksi aikuisista suuttui siitä, miltä näytin ryhmäkuvassa.

Muistan vieläkin selvästi, miten täti tuli naaman eteen huutamaan ja väänsi liioitellen naamaansa rumaan irvistykseen esittääkseen sitä miltä näytin kuvassa. Vielä ensimmäisinä kouluvuosina saatoin törmätä tähän samaan naiseen asuinalueellamme. Joka kerta tunsin hänet nähdessäni saman häpeän ja pelon ja piilouduin esim. kaupassa hyllyjen väliin ettemme törmäisi.

Katsoin joskus aikuisena tätä ryhmäkuvaa, ja mielestäni näytän siinä ihan tavalliselta mutrusuiselta taaperolta. 

Apua, ja tuollaisia ihmisiä varhaiskasvatuksessa töissä!

Olin ystäväni kanssa viettämässä iltaa. Miesporukka tuli iskemään meitä ja kysyivät mitä teemme työksemme. Ystäväni heti kertoi minun ammattini ja naureskeli kehuskellen miten miehillä olisi nyt hoitsu vieressään. No kerroin puolestaan ystäväni ammatin miehille.

Illalla sain tästä järkyttävät huudot että miten kehtasin kertoa tuntemattomille hänen ammattinsa!!?? Ensinnäkin hän kertoi minun ammatin ensin ja mistä olisin voinut tietää etten saa tätä kertoa? Jäin kyllä suu auki.

Kanarian saarten postikortista on suuttunut tunne-elämältään ailahteleva ihminen. Päätin olla enää turhia mielenpahoituskortteja lähettelemättä :)

Olin nuorena kesätyössä erään firman vaihteessa. Samaan konserniin kuului kolme eri yritystä, ja vaihde sijaitsi yhden niistä tiloissa. kaikki firmat samalla teollisuusalueella.

Kerran soitti kesälomalla oleva työntekijä naapuritalon firmasta ja halusi, että yhdistän hänen palkanlaskijalleen, joka niinikään oli lomalla. Oli heinäkuu. Annoin tälle herralle numeron, jonne palkka-asioissa loma-aikaan soitettiin. Hän ei sitä hyväksynyt, vaan alkoi vaatia, että minun pitää mennä katsomaan hänen palkkatietojaan pakanlaskijan koneelta (mahdotonta ja laitonta). Selitin ystävällisesti, etten voi poistua toisen taloon ja tutkimaan asioita, jotka eivät kuulu minulle. toisin, että soittakaa siihen numeroon, jonka annoin, sieltä selviää. Alkoi huutamaan minulle ja haukkui laiskaksi ja tiesmiksi ja löi luurin korvaan. Olin nuori ja herkkä ja tuli kyllä kyyneleet.

Muutenkin tuosta kesätyöstä jäi mieleen, mitä kaikkea puhelinvaihteen hoitajan oletetaan tietävän, ja mitä kaikkea hänelle voi (80-luvulla) ehdotella ja höpötellä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.

Outo suuttumisen syy tuo on.

Tosin minulle on käynyt niin että

kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.

Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.

En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksi

Oltiin asuttu miehen kanssa keskustassa 2kymppisinä kun teimme uraa ja kun aloimme perustaa perhettä ostimme omakotitalon pikkukunnasta pk-seudulta josta olemme kotoisin koska halusimme kasvattaa lapset siellä. Kaveri vaahtosi siitä miten en kysynyt hänen mielipidettään, että olen kaupunki-ihminen (ei totta), mieheni varmasti pakotti minut tähän, luulenko että olen parempi ihminen jos muutan snobari-alueelle, voinko vielä perua muuton jne. Kun en suostunut niin pisti välit poikki.

Nää on hyviä! Mulle suututtiin ala-asteikäisenä kun sain oman ponin,ja muut kaverit eivät saaneet 😂😂😂😂 olin kiusattu muutenkin,ja sekös lisäsi vettä myllyyn.. naurettavaa,mutta totta!

Siitä kun en lähtenyt mukaan kiusaamiseen, surkimusten puuhaa se on.

Tuttu suuttu ku paskoin patjalle ja tein siitä keskustelun vauvaan.

Ex-mieheni lapsuudenkodissa käydessään oli hukannut rakkaat metsäsuksensa johonkin, kotiin tullessa ei puhunut minulle eikä myöskään lapsille sanaakaan. Piti täydellistä mykkäkoulua viikon ajan, ei sanaakaan mulle, ei edes vastannut lapsien kysymyksiin. Viikon päästä löysi suksensa, soitti jopa minulle siitä. Ei ymmärtänyt millään kun sanoin että nyt on hyvä sinun suksia minne haluat. Oppi ymmärtämään kun muutimme pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ystävälleni että petin miestäni 20 v sitten niin oli yllättynyt, mutta ok. Mutta kun sai selville etten katunut tekoani ja että minulle jäi siitä hyvät muistot... Silloin laittoi välit poikki. Oli vannonut ikuista ystävyyttä ja että hänelle voi kertoa mitä vaan ja hän ymmärtää.

Olithan sinäkin luvannut ikuista uskollisuutta sille, jota petit. Siltä se sanansa syöminen toisesta tuntuu. - Puolisostasi tuntuisi toki ehkä pahemmaltakin.

Aivan. Ymmärtäminen on muuten eri asia kuin hyväksyminen: se, että ystävä on luvannut ymmärtää, tarkoittaa, että hän kuuntelee ja yrittää ymmärtää kaikki asiaan liittyvät seikat, ei sitä, että hän automaattisesti HYVÄKSYY kaiken mitä ikinä teetkin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse hyväksyä, vaan aito ystävä auttaa toimimaan fiksusti, eikä hymistele väärintekoja.

Pikkuveljeni pyysi kurkkujuustovoileipää ja minä tein hänelle sellaisen ihan hyvää hyvyyttäni, nii jätkä vaan nakkas valmiin leivän seinään, ryntäsi omaan huoneeseensa, paiskasi oven kiinni ja alkoi itkemään ku sika teuraalla. 

kun sanoin koronan olevan feikkiä

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ns. resting bitch face, eli näytän naama peruslukemilla surulliselta tai vihaiselta, olen aina näyttänyt. Kun olin kolme- tai neljävuotias, meillä oli päiväkodissa valokuvaus ja kuvien valmistuttua yksi aikuisista suuttui siitä, miltä näytin ryhmäkuvassa.

Muistan vieläkin selvästi, miten täti tuli naaman eteen huutamaan ja väänsi liioitellen naamaansa rumaan irvistykseen esittääkseen sitä miltä näytin kuvassa. Vielä ensimmäisinä kouluvuosina saatoin törmätä tähän samaan naiseen asuinalueellamme. Joka kerta tunsin hänet nähdessäni saman häpeän ja pelon ja piilouduin esim. kaupassa hyllyjen väliin ettemme törmäisi.

Katsoin joskus aikuisena tätä ryhmäkuvaa, ja mielestäni näytän siinä ihan tavalliselta mutrusuiselta taaperolta. 

Siirtyiköhän sama henkilö myöhemmin opettajaksi? Minulla on myös perusilmeena semmoinen "kirvesmurhaaja" ja kuudennen luokan sijaisopettaja ei sietänyt tätä yhtään, tuli tuijottamaan ihan pulpettini eteen  ja väänsi naamansa mutruun sekä huusi ettei kestä katsella minua.  Onneksi  olin luokkakuvauksessa kipeä, ties millaisen pultit olisi vetänyt siitä etten hymyile kuvassa hangonkeksinä. 

Pikkuveljeni suuttui kun olin tehnyt hänelle yllätyksenä kaakaota samalla kun tein itsellenikin, heitti kaakaon naamalleni ja huusi että ulos mun huoneesta. Välit kylmeni aika pahasti tuon jälkeen ja äitikin ihmetteli, kun ei enää katsottu yhdessä telkkaa tai rakenneltu legoilla.

Ärrän myyjä raivostui niiskuttamisestani ja kieltäytyi myymästä minulle, tämä oli kauan ennen koronaa.MInulla on siis taipumusta siihen että nenä alkaa vuotaa ulkona voimakkaasti, en voi asialle mitään.

Ollessani töissä kirjastolla eräs mies sai raivokohtauksen ja tervehdin sanomalla "huomenta", kello 11 ei kuulemma enää ole aamu ja silloin sanotaan että hyvää päivää.

Exäni suuttui kun nukahdin sohvalle ja heitti  lasillisen kylmää vettä päälle. Ex oli kyllä muutenkin sekaisin.

Mieheni siskoi suuttui kun en ollutkaan raskaana mennessäni naimisiin hänen  veljensä kanssa, kuulemma kosimiseen ei voinut olla muu syy kuin raskaus.