Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Näin oravan ja se vaan tuijotti minua ja sitten suuttui ja säksätti ja lähti karkuun.

Tää oli kyllä aika paha.

Mulle taas naapurin kissa rupesi sähisemään, vaikka ihan ystävällisesti moikkasin sitä.

Ihme kolli!

Olen n 1-3 kertaa vuodessa sairaana, siis tavallinen nuhakuume tms. Se yleensä nostattaa vihaa asiakkaissani ja myös miehessäni. Asiakkaille tarjotaan kollegan palvelua minun ollessa saikulla, mutta se ei useinkaan auta. Kun ilmoitan viestillä pahoitellen tilanteesta ja kerron tämän johtuvan sairastumisesta, saan tosi tylyjä viestejä, joissa saatetaan purkaa pettymystä siitä, kuinka paljon sairastumisestani aiheutui haittaa ja kuinka aikaa on odotettu ja kuinka se olisi ollut välttämätön.

Kotona mies suuttuu myös. Jos vaikka kipeänä sohvalla nukun, alkaa imuroimaan, ei kysy vointia, kyselee mitä ruoaksi, kommentoi, että jos jo toista päivää pitää vaan sängyssä maata, niin eikö ole aika mennä lääkäriin. (ei ne työterveydessä halua ketään tavata normaalin nuhakuumeen vuoksi)

Vierailija kirjoitti:

Näin oravan ja se vaan tuijotti minua ja sitten suuttui ja säksätti ja lähti karkuun.

Oravat on vähän äkkipikaisia. Naksautapa joskus kieltä niille niin siitä ne vatsa suuttuukin.

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin vanhaan luokkakaveriin, jota en ollut nähnyt vuosiin. Esittelin mukanani olleet lapseni ja kaveri suuttui, koska ei ollut koskaan ajatellut, että minulla voisi olla perhe ja lapsia. Olen ollut nuorenpana vähän "hörhö" enkä mitenkään ajatellut perheen perustamista silloin, mutta en muka olisi saanut muuttua 15 vuoden aikana?!?

Itse katkoin lopulta välit kaveriin joka sanoi että minua on vaikea kuvitella äidiksi. Oli paljon muutakin, mutta muistan aina miten hän ei arvostanut minua yhtään. Vaikka olisikin vaikea kuvitella että ihminen jonka tunsi lapsena ja nuorena olisikin erilainen eikä vastaa omia odotuksia, mölyt voi pitää mahassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä kuka useammin kuin kerran on perunut meidän yhteisiä etukäteen suunniteltuja menemisiä, syyt alkaen siitä että haluaakin lähteä jonnekin toisen kaverinsa kanssa aina vain siihen ettei huvitakaan. Tämä on ollut mulle ihan ok, koska ollaan tunnettu sen verran kauan että olen tähän tottunut ja aina vaikka kuinka joku olisi lukkoon lyötyä niin olen valmistautunut henkisesti viime hetken peruutuksiin.

Alkukesästä meillä oli samalle viikolle osunut loma, ja meidän oli tarkoitus pitää vanha kunnon leffailta ja katsella hömppää ja syödä herkkuja. Ensin päiväksi oltiin sovittu tiistai. Ystävä perui koska hän sai kutsun mökille. Sovimme torstain, kun hän palaisi. Torstaina ystävä perui jälleen ja hän ehdotti perjantaita. Perjantaina jälleen ystäväni perui ja ehdotti lauantaita. Sanoin ettei lauantai sovi koska olimme miesystäväni kanssa sopineet treffi-illan.

Ystävä suuttui. Pitänyt nyt yli kuukauden mykkäkoulua. En vaan voi ymmärtää. Toisaalta kai sitä pitää itseään syyttää kun olen ilmeisesti ollut liian "helppoa" seuraa niin onhan se järkytys jos mullakin joskus on omaakin aikataulua...

Kuulostaapa tutulta tämäkin. En vaan ymmärrä mikä tällaisten päässä liikkuu. Ilmeisesti eivät arvosta kaveriaan, ja ovat tottuneet pompotteluun. Varmaan pitäisi heti olla tiukkana mutta sekin olisi jotenkin tyhmää, kun ekoilla kerroilla perumisen sattuessa tulee luonnostaan oltua joustava ja ymmärtäväinen. Jotkut sitten vaan alkaa ottamaan sen itsestäänselvyytenä. Ehkei tuossa auta oikein mikään ja tällaiset kaveruudet on tuhoontuomittuja muutenkin, joku on perustavasti pielessä arvostuksessa tai jossain. Ja kun vielä suuttuvat jos toisella onkin sitten muuta elämää,

Olen silmälaseja käyttävä mies. Kerran asiakaspalvelutilanteessa aiemmin kohtaamani nainen oli parin päivän päästä illalla baarissa. Tapanani on yleensä lähteä piilareilla illanviettoon. Tämä ventovieras nainen tunnisti mut ja tuli sit siihen mesoamaan, että "mitä vittua säkin täällä kuljet ilman laseja!?!? "

En osannut sanoa yhtään mitään, oli niin erikoinen avautuminen. En ymmärtänyt aggressiivisuutta enkä sitä, että miksi asia hänelle edes kuluisi.

Sain puhelimessa tiedon, että pitkään syöpää sairastanut äitini oli juuri kuollut. Itkin asiaa kovasti. Mies siihen, että "älä itke, kaikki kääntyy hyväksi." Kysyin tyrmistyneenä, että mitenkä niin, ihmetellen että miten äitini kuolema hyväksi kääntyisi. Siihen hetkeen vähän hölmö sanavalinta, ja varmaan vastauksestani kuului se etten ymmärtänyt, miksi hän noin sanoi. Mies suuttui, tokaisi jotakin tyyliin NO EI SITTE ja aloitti mököttämisen. Ei tukenut minua mitenkään surutyössäni myöhemminkään. Oli ylipäätään aina vihainen jos itkin, olin sairaana tai muuten olisin kaivannut tukea.

- Joo, on ollut ex jo vuodesta 2003, ja vaikka elämä yh:na on ollut rankkaa, eroa en kadu. Nyt lapset ovat aikuisia, eikä minulla polttelua uuteen suhteeseen ole edelleenkään. 

Olin noin 10, ja veljeni oli ostanut lomareissulta  matkamuistomyymälästä pienoispelikortit. Meillä ei koskaan ollut kotona korttipelejä pelattu, mutta kaverilta olin oppinut miten pasianssia pelataan. Nautin siitä minkä hyvänsä älypelin tapaan. Erään kerran sattui olemaan sunnuntai, pelasin pasianssia sohvapöydän ääressä ja äiti torui tosi vihaisena, että ei nyt pitäisi sunnuntaina korttia lyödä. 

Mikä tästä tekee kummallista on se, että meillä ei puhuttu uskonnosta koskaan, ei siis koskaan. Kirkossa käytiin jouluna, ja sekin vain sen vuoksi että kaupungin naiskuoro, johon äitini kuului, esiintyi siellä. Koskaan ei puhuttu siitä, että jokut puuhat olisivat sunnuntaisin kiellettyjä, tai ylipäätään syntiä. Muutenkin meillä oli suht liberaali arvomaailma kaikessa. Minulla ei ollut tuohon ikään mitään konseptia siitä, että pelikortit liitetään sellaiseen asiaan kuin synti, joka sekin itsessään oli minulle aika lailla vieras käsite.

Toisekseen meillä ei yleensä tuolla lailla komenneltu lainkaan, oli senkin puolesta hyvin outo tilanne.

Jäi todella se fiilis, että häntä jokin muu vaivasi tuona päivänä, ja joku oma ongelma pisti rähisemään minulle. Ehkä jostakin omasta lapsuuden arvomaailmoista sitten kumpusi joku "hyvä" syy vähän räjähtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävä vuosien takaa katkeroitui minulle, kun minulla on älypuhelin ja hänellä ei. (On kuulemma maailman turhin kapistus hänen mielestään) XD Että tervemenoa vaan.

No luultavasti ei tykännyt siitä että se puhelin on sinulle tärkeämpi kuin ihminen edessäsi. Näin käy monelle kun älyluurin hankkivat. Mutta elämä on valintoja, moni valitsee mieluummin sen luurin ja sitten ihmettelee kun ei ole ketään kenelle soittaa.

Älypuhelimella harvemmin soitetaan, kyllä sillä pääsääntöisesti viestitään muilla tavoin.

Normaalipainoinen ystäväni suuttui siitä, kun kerroin olevani dieetillä ja laihtuneeni muutaman kilon. Olen ylipainoinen.

Ehkä nyt tulee mieleen sellainen, kun henkilö A kertoi, että henkilö B tulee perässä, kun pitää päästä tupakalle, ettei äitinsä huomaa. Puuskahdin, että olipa hyvä, että hän kertoi, ettei B:n tupakoinnista saa puhua tämän äidin aikana, etten tule vahingossa sanomaan mitään. Henkilö A alkoi raivota miksi ihmeessä haluaisin käräyttää B:n tämän äidille.

Henkilö A ja B ovat muuten reilusti yli 50-vuotiaita.

Kun kerroin ystävälleni että petin miestäni 20 v sitten niin oli yllättynyt, mutta ok. Mutta kun sai selville etten katunut tekoani ja että minulle jäi siitä hyvät muistot... Silloin laittoi välit poikki. Oli vannonut ikuista ystävyyttä ja että hänelle voi kertoa mitä vaan ja hän ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverinaisen maalaasta taulusta. Exä poltti sen yöretetkellä nuotiolla vainoharhaisuudessaan.

Kirjoitushäröjä tuli tuohon. Onko mielestänne muka paha jos polttaa tuollain taulun?

Riippuu siitä mitä tauluun on maalattu. Joku kukkanen tai järvimaisema, outoa jos polttaa. Sinä ja ex halimassa toisianne, en ihmettelisi.

Ei siinä taulussa mitään exää ollut. Taiteilija oli kaverini, ja ihan luontokuva jollaisen pyysin maalaamaan. Exä nyt oli kaikesta mustasukkainen, ehkä sen takia kun itse pelaili muiden miesten kanssa, niin ei voinut käsittää, että minulla on miehenä naisia ihan pelkkinä ystävinä ja olen uskollista sorttia. Noh, siinä illan pimeydessä hän sitten nuotiolla istui viiniä imien ja katseli kun tauluni paloi... Helpottui kai olonsa :D Itse polttelin kauempana röökiä ja ihmettelin erikoista näkyä :D

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ystävälleni että petin miestäni 20 v sitten niin oli yllättynyt, mutta ok. Mutta kun sai selville etten katunut tekoani ja että minulle jäi siitä hyvät muistot... Silloin laittoi välit poikki. Oli vannonut ikuista ystävyyttä ja että hänelle voi kertoa mitä vaan ja hän ymmärtää.

Jaahas. Petit 20 vuotta miestäsi etkä katunut. Tiedätkö, aika monet eivät pidä tuollaisista ihmisistä, jotka eivät tunne edes katumusta jos ovat väärin tehneet. En yhtään ihmettele ystäväsi reaktioita.

Oma ukko suuttui,kubn nukahdin omalle kotimme sohvalle.Kun pitää kuulemma nukkua makuuhuoneessa.Tais pettää jo tuolloin ja halusi vaan hellustella sen toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ystävälleni että petin miestäni 20 v sitten niin oli yllättynyt, mutta ok. Mutta kun sai selville etten katunut tekoani ja että minulle jäi siitä hyvät muistot... Silloin laittoi välit poikki. Oli vannonut ikuista ystävyyttä ja että hänelle voi kertoa mitä vaan ja hän ymmärtää.

Jaahas. Petit 20 vuotta miestäsi etkä katunut. Tiedätkö, aika monet eivät pidä tuollaisista ihmisistä, jotka eivät tunne edes katumusta jos ovat väärin tehneet. En yhtään ihmettele ystäväsi reaktioita.

Siis tuo alkuperäinenhän kirjoitti että "20v sitten", ei että 20 vuoden ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ystävälleni että petin miestäni 20 v sitten niin oli yllättynyt, mutta ok. Mutta kun sai selville etten katunut tekoani ja että minulle jäi siitä hyvät muistot... Silloin laittoi välit poikki. Oli vannonut ikuista ystävyyttä ja että hänelle voi kertoa mitä vaan ja hän ymmärtää.

Jaahas. Petit 20 vuotta miestäsi etkä katunut. Tiedätkö, aika monet eivät pidä tuollaisista ihmisistä, jotka eivät tunne edes katumusta jos ovat väärin tehneet. En yhtään ihmettele ystäväsi reaktioita.

Siis tuo alkuperäinenhän kirjoitti että "20v sitten", ei että 20 vuoden ajan?

Niimpä olikin :D Mutta härskiä silti, että ylpeilee vain teollaan, ja odottaa jotain hyväksyntää tai sääliä. Pettäminen on aina pettämistä. Tuhansia syitä voi aina keksiä, mutta ei se rakkautta ja arvostamista ole, jos sitä kaikkein läheisintä ihmistä elämässään pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ystävälleni että petin miestäni 20 v sitten niin oli yllättynyt, mutta ok. Mutta kun sai selville etten katunut tekoani ja että minulle jäi siitä hyvät muistot... Silloin laittoi välit poikki. Oli vannonut ikuista ystävyyttä ja että hänelle voi kertoa mitä vaan ja hän ymmärtää.

Jaahas. Petit 20 vuotta miestäsi etkä katunut. Tiedätkö, aika monet eivät pidä tuollaisista ihmisistä, jotka eivät tunne edes katumusta jos ovat väärin tehneet. En yhtään ihmettele ystäväsi reaktioita.

Siis tuo alkuperäinenhän kirjoitti että "20v sitten", ei että 20 vuoden ajan?

Jos ei ole tunnustanut miehelleen, niin kyllähän hän silloin on ainakin valehdellut sen 20 vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ystävälleni että petin miestäni 20 v sitten niin oli yllättynyt, mutta ok. Mutta kun sai selville etten katunut tekoani ja että minulle jäi siitä hyvät muistot... Silloin laittoi välit poikki. Oli vannonut ikuista ystävyyttä ja että hänelle voi kertoa mitä vaan ja hän ymmärtää.

Jaahas. Petit 20 vuotta miestäsi etkä katunut. Tiedätkö, aika monet eivät pidä tuollaisista ihmisistä, jotka eivät tunne edes katumusta jos ovat väärin tehneet. En yhtään ihmettele ystäväsi reaktioita.

Siis tuo alkuperäinenhän kirjoitti että "20v sitten", ei että 20 vuoden ajan?

Olen alkuperäinen. Petin kerran 20 v sitten silloista miestäni (joka petti jatkuvasti) josta erosin jo aikoja sitten. En kadu tekoani jonka tein kerran 20 v sitten. Siitä ystävä suuttui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ystävälleni että petin miestäni 20 v sitten niin oli yllättynyt, mutta ok. Mutta kun sai selville etten katunut tekoani ja että minulle jäi siitä hyvät muistot... Silloin laittoi välit poikki. Oli vannonut ikuista ystävyyttä ja että hänelle voi kertoa mitä vaan ja hän ymmärtää.

Jaahas. Petit 20 vuotta miestäsi etkä katunut. Tiedätkö, aika monet eivät pidä tuollaisista ihmisistä, jotka eivät tunne edes katumusta jos ovat väärin tehneet. En yhtään ihmettele ystäväsi reaktioita.

Siis tuo alkuperäinenhän kirjoitti että "20v sitten", ei että 20 vuoden ajan?

Olen alkuperäinen. Petin kerran 20 v sitten silloista miestäni (joka petti jatkuvasti) josta erosin jo aikoja sitten. En kadu tekoani jonka tein kerran 20 v sitten. Siitä ystävä suuttui.

No nyt selvensit asiaa. Eli miehesi petti ensin jatkuvasti ja sitten sinä kerran. Tuohan muuttaa Täysin suhtautumistavan sinuun. Olisit heti kertonut, koska emme me palstalaiset tiedä muuta kuin mitä luemme. Tuolta pohjalta ystäväsi on paskasti käyttäytynyt jos kerta tiennyt kuviot.