Oudoin asia mistä teille on suututtu?

pelsepuuppi kirjoitti:

Tätini käly suuttui minulle kun autoin naapurin mummoa talitinttien keräilyssä, outoa??

Autoit missä???

En suostunut leikkaamaan hiuksiani kaverin vaatimaan malliin, eli pitkäistä hiuksista olisi pitänyt vaihtaa lyhyeksi kynittyyn niskaan ja blondata punaruskea letti. Mun kanssa ei voi kuulemma kulkea julkisesti kun mun hiukset on niin hirveät.

Ksnnaka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen mummeli suuttui kun autoin häntä säännöllisesti ja kerran 23.30 vähän hermostuin kun olin jo väsynyt.

Seuraavalla kerralla alkoi paapattamaan ettei uskova koskaan suutu!

Mitäs se itse teki?

Suurin osa näistä on enemmän uskonnollisia kuin uskovaisia, totta, uskova ei saisi suuttua, mutta nämä ovatkin uskonnollisia muotomenoineen

Harva ihminen on oikeasti uskovainen. Ja kyllä uskovainenkin tekee virheitä ja voi suuttua mutta kuuluu myös pyytää anteeksi

Eli uskonnollisia ihmisiä enemmän kuin tosi uskovia on

Sama asia, ei mitään eroa. Nyt ymmärrän miksi uskovaiset kiusaa niin paljon ja pilkkanauraa. Koska eivät saa suuttua, se paha olo pitää purkaa kuitenkin jotenkin, ja se tulee sitten ulos pilkkana ja kiusaamisena. Eli oikeasti suuttuvat kuitenkin. Tekopyhää ja kaksinaamaista. No sitähän uskovaiset on aina olleet.

Olin kuukausi sitten käymässä vanhan isäni luona keski-suomessa. Hän asuu pienessä rivitaloasunnossa, pärjäilee vielä joten kuten.

Siskoni miehineen tuli käymään, asuvat siinä lähellä. Näemme vain muutaman kerran vuodessa ja oli kiva vaihtaa kuulumisia heidänkin kanssaan.

Päätettiin kaikin istua ulkona pihassa kun oli kaunis ilmakin. Eräs vähän kauempana asuva naapurin mieskin pysähtyi hetkeksi kävelylenkillään meidän tykö, kun huomasi että oli tuttuja.

Naapurissa asuva nainen suuttui kovasti näistä meidän vieraista. Sattumalta nähtiin siinä illemmalla pihatielllä. Kerroin, että isälläni ja minulla kävi päivällä vieraita. Siihen tiuski, että kyllä se kuuluikin, kauhea meteli. Olin ihan puulla päähän lyöty, mikä meteli, puoli tuntia viipyvät ja syötiin heidän tuliaisinaan tuomansa jätskit.

Seuraavana päivänä kyseinen naapurin akka olikin jo mielinkielin, kyseli tulenko juhannuksena käymään.

Vierailija kirjoitti:

Ajoin pahan moottoripyöräkolarin poikaystäväni kanssa ja loukkaannuimme vakavasti. Molemmilla pitkät vaativat leikkaukset ja hengenlähtö/halvaantuminen kolkutteli ovella. Mummoni tuli katsomaan minua sairaalaan ja olin silloin kovissa kivuissa.

Yritin esittää reipasta mutta lopulta pääsi itku kun kivut kävivät niin sietämättömäksi ja pyysin hoitajan paikalle antamaan kipulääkettä.

Mummo raivostui ensin minulle kun "itket kuin pikkulapsi" ja sen jälkeen meni huutamaan hoitajille että kaikki kipulääkket likalta veke, että kyllä sen verran pitää kipua sietää.

Samaan syssyyn selitti miten kävi katsomassa poikaystävääni viereisellä osastolla ja "siellä se hymyili eikä sekään mitään kipulääkkeitä syö, ja sinä tällä vaan itket ja valitat".

Totuus oli että poikaystävä oli todella, todella vahvasti lääkitty sekä hänellä oli epiduraali joka puudutti vartalon keskivartalosta alaspäin tunnottomaksi, koska kivut olisivat muuten olleet sietämättömät, jalknsa olivat käytännössä täysin riekaleina. Niin se vaan mummo oletti että siellä se reippaana ilman lääkkeitä naureskelee toisin kun tuo tytönhupakko joka itkee vaikkei ole edes loukkaantunut. (Keskivartalo tuusan nuuskana, ei näkynyt päällepäin sairaalapeiton alta)

Mummo on tehny koko ikäni selväksi sen että tytöt eivät ole mitään ja vain pojilla on arvoa, ja pojat osaavat ja tietävät aina kaiken. Tytöt ovat aina säälittäviä hupakoita jotka pillittävät ja valittavat kaikesta.

Onneksi sain pyydettyä ettei mummoa päästettäisi enää sairaalaan kun siitä tuli niin paha olo, muutenkin otti tarpeeksi koville toipua vammoista sekä henkisistä traumoista kolariin liittyen.

Toivottavasti teillä molemmilla menee nyt paremmin onnettomuuden jälkeen.

Opiskeluaikoina ruokalassa lautasellani oli kaksi perunaa joista kuorin toisen ja rupesin syömään. Kaveri alkoi kesken syömisen mesota, että kaikki pitää syödä minkä ottaa. Ilmeisesti olisi pitänyt heti kuoria molemmat perunat, että olisi vältytty mielipahalta. Kuorin ja söin siis toisen perunan sitten myöhemmin.

Mieheni sisko ja tämän mies ovat hirveän pihejä. He yrittävät aina keplotella kaiken mahdollisimman halvalla ja oma hyöty on mielessä koko ajan.

Menimme käymään miehen vanhempien kesämökillä. Viemme aina omat ruuat mukana, ettei heidän tarvitse lähteä kauppaan meidän takia. Anoppi mainitsi, että olivat grillanneet kanaa lounasta varten. Me söimme omia eväitämme.

Miehen sisko miehineen kaarsi autolla mökin pihaan ja ennen kuin sisko edes ehti autosta ulos, hän huusi vihaisena: Ette kai te syöneet niitä kanoja!! Hän oli ihan raivon vallassa siinä luulossa, että heiltä meni ilmainen lounas sivu suun. Rauhoiteltiin että ei kuule olla kanoihin koskettu, menkää syömään niitä vaan. No, sisko suuttui silti meille tästä oletetusta järkytävästä kanojen menetyksestä, ettei puhunut meille mitään moneen viikkoon.

Anoppi tarjoutui kuskaamaan minut hammaslääkärin päivystykseen. Istuin autossa ilmeisesti aika hiljaa, niin kuulin sitten jälkeenpäin, että olin ollut "epäkohtelias mököttäessäni". Todellisuudessa hampaani oli helkkarin kipeä eikä sen takia ollut kovinkaan seurallinen olo.

Isäni suuttui - ei niinkään minulle vaan minuun, kun en ollut poika. Tästä vihasta kärsin koko lapsuuteni ja jollain tapaa vieläkin, vaikken hänen kanssaan tekemisissään olekaan enää.

Mummo suuttui kun tein läksyjä ja tein kuulemma alfa-merkin väärin. Minusta se oli ihan ok näköinen vaikka tuo merkki on aina ollut vaikea mulle tehdä kun motorisia ongelmia ja näin.

First world problems

Tuttava sai aivan sairaat huutoraivarit kun kiukaan tuhkaluukku oli väärässä asennossa sen mielestä. Sillä taisi olla psykoosi. Oli pelottavaa.

Ystäväpariskuntani ovat julkisuudenhenkilöitä. Olen itse fanittanut toista heistä teininä kovasti. Kaverini myös fanitti häntä. Hän sitten suuttui kun menin pariskunnan kanssa kahville.

"Kyllä vaan ystävät hylätään kun julkkiksia on lähellä niin" Noh voi anteeksi, asuvat ulkomailla, sinua näkee päivittäin ja heitä on mahdollisuus nähdä ehkä kerran vuodessa kun tulevat tänne :D

Kaveri siis jotenkin ajatteli, että hän on automaattisesti kutsuttu mukaan, koska on fani myös, ei ymmärtänyt että tosiaan tunnen nämä ihmiset. Hän alkoi jotain kiukutelka että "autat sitten englannissa mua etten jää ulkopuolelle" ja ihmettelin, että missä vaiheessa hän olisi tulossa mukaan, olin vain ohimennen sanonut, että "en ehdi tavata kun menen x ja y kanssa kahville".

Meillä menikin kaverin kanssa välit kun alkoi ilkeillä minulle siitä että tunnen hänen teiniaikojen lempiartistinsa... Huvittavinta että hän itse suhtautui minuun ensin töykeästi, koska "ai tykkäät vieläkin niistä, mä olen jo aikuinen enkä mikään kirkuva teini :)"

Lähdin kaverini kanssa yhdessä reissuun. Hän oli koko matkan huonolla tuulella ja muun muassa kiukutteli minulle siitä, että hänellä ei ole varaa mennä sinne ja sinne. Yritin itse pitää yllä iloista fiilistä, ja tarjouduin jopa maksamaan hänen ruokansa eräässä ravintolassa johon itse halusin kovasti mennä. Aamuisin hän ei olisi halunnut lähteä minnekään ja kaikkialle olisi pitönyt ottaa taksi (vaikka valitti ettei ole rahaa) kun kävely on väsyttävää. Mikään ruokapaikka ei kelvannut ja suuttui minulle siitäkin, että baarissa oli musiikki liian kovalla ja ulkona ei ollut penkkejä että voisi tupakoidessa istua.

Viimeisenä iltana suutahdin hänelle, korotin hetkellisesti ääntäni, pyysin häntä lopettamaan marisemisen.

Hän ei puhunut loppumatkan aikana minulle enää ollenkaan, ja kotiin päästyäni sain vihaisia viestejä törkeästä käytöksestäni häntä kohtaan. Hän laittoi välit poikki. Nyt olenkin ollut 6 vuotta ilman tuota palloa jalassa, ja reissaankin yksin. Aina välillö hän vahingossa tykkää instagram kuvistani mutta poistaa tykkäykset heti, eli käy urkkimassa vaikkei "halua olla tekemisissä". Laitoin hänelle viestin että ei kiinnosta mitä hän katselee, tykkäile ihan rauhassa vaan ei tarvitse varoa :) Suuttui ja syytti minua stalkkeriksi!

Ksnnaka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen mummeli suuttui kun autoin häntä säännöllisesti ja kerran 23.30 vähän hermostuin kun olin jo väsynyt.

Seuraavalla kerralla alkoi paapattamaan ettei uskova koskaan suutu!

Mitäs se itse teki?

Suurin osa näistä on enemmän uskonnollisia kuin uskovaisia, totta, uskova ei saisi suuttua, mutta nämä ovatkin uskonnollisia muotomenoineen

Harva ihminen on oikeasti uskovainen. Ja kyllä uskovainenkin tekee virheitä ja voi suuttua mutta kuuluu myös pyytää anteeksi

Eli uskonnollisia ihmisiä enemmän kuin tosi uskovia on

Kyllä apostoli Paavalin mukaan ”vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö” ja toisaalta ”älä anna auringon laskea vihasi yli”.

Täytin muutama vuosi sitten pyöreitä, ja ystäväni halusi lahjoittaa minulle jonkun hemmottelun. Kampaamo tai kynsihoito tms. Valitsin sitten kampaamon, koska en ollut aikoihin käynyt. Hän asetti sitten ehdon, että hän valitsee, miten hiukseni leikataan, ja kertoi mallinkin - lyhyt polkka otsiksella. Tiedän, että se näyttäisi minulla kamalalta (olin joskus vuosia sitten kokeillut, ja uskokaa vaan, näytin joltain beatlen ja royorbisonin sekasikiöltä, jonka tukka törrötti sinne tänne niiden pyörteiden takia). Kieltäydyin siis, ja kerroin syynkin. Hän oli kuitenkin hyvin ehdoton - koska HÄN antaa minulle lahjan, HÄN päättää. Sinänsä ymmärrän ajatuksen - jos hän ostaisi minulle mukin, hän itse päättäisi, minkälaisen. Mutta kampauksen suhteen, ei kiitos. 

Hän suuttui minulle todella kovasti. Hänen mielestään olin nirso ja kiittämätön ja hän tiesi, että hänen ajattelemansa kampaus näyttäisi upealta. Ymmärrän tuonkin ajatuksen - onhan se jollakin tapaa kai kiittämätöntä kieltäytyä lahjasta, mutta... Sanoin sitten, että on parempi, että hän käyttää lahjan itseensä, ajatus on kaunis, mutta en suostu. Lisäksi pelkäsin, että jos suostun sillä ehdolla, että saan itse haluamani kampauksen, hän jotenkin lahjoo sen kampaajan pätkäisemään hiukseni lyhyiksi. Vainoharhaista? Ehkä. Olemme edelleen ystäviä, mutta jotenkin tuo juttu on jäänyt roikkumaan välillemme - tämän tästä hän ottaa asian "hienovaraisesti" esiin, kuinka jollakulla on niin upea polkkatukka ja kuinka sellainen sopisi niin hyvin minulle. [/quote]

Tuo nyt ei ole muuta kuin kateutta, ihme tyyppi kaiken kaikkiaan. Ymmärtäisin ehkä juuri ja juuri sen että voisi kerran mainita että sulle voisi sopia sellainenkin kampaus mutta sitten pitäisi suunsa kiinni. Järkyttävää vallanhimia, ihme että olet pysynyt kaverinaan.

Minulla on ystävä kuka useammin kuin kerran on perunut meidän yhteisiä etukäteen suunniteltuja menemisiä, syyt alkaen siitä että haluaakin lähteä jonnekin toisen kaverinsa kanssa aina vain siihen ettei huvitakaan. Tämä on ollut mulle ihan ok, koska ollaan tunnettu sen verran kauan että olen tähän tottunut ja aina vaikka kuinka joku olisi lukkoon lyötyä niin olen valmistautunut henkisesti viime hetken peruutuksiin.

Alkukesästä meillä oli samalle viikolle osunut loma, ja meidän oli tarkoitus pitää vanha kunnon leffailta ja katsella hömppää ja syödä herkkuja. Ensin päiväksi oltiin sovittu tiistai. Ystävä perui koska hän sai kutsun mökille. Sovimme torstain, kun hän palaisi. Torstaina ystävä perui jälleen ja hän ehdotti perjantaita. Perjantaina jälleen ystäväni perui ja ehdotti lauantaita. Sanoin ettei lauantai sovi koska olimme miesystäväni kanssa sopineet treffi-illan.

Ystävä suuttui. Pitänyt nyt yli kuukauden mykkäkoulua. En vaan voi ymmärtää. Toisaalta kai sitä pitää itseään syyttää kun olen ilmeisesti ollut liian "helppoa" seuraa niin onhan se järkytys jos mullakin joskus on omaakin aikataulua...

Kassatäti suuttui minulle, kun yksi juoppo kehui minut maasta taivaaseen ja sanoi, että rakastui minuun ensi silmäyksellä :D minun reaktio oli hänen mielestään liian samantekevä ja minun olisi pitänyt arvostaa tämän kyseisen juopon puheita enemmän :D jotenkin koominen tilanne.

Säätö suuttui, kun en jaksanut mennä hänen seurakseen syömään pitsaa ja vahtimaan hänen poikaansa kun hänellä oli niin kaamea darra ja kaikki ahdisti. Itse olin juuri palannut opinnäytetyöseminaarista ja olin aivan puhki kaikesta valmistelusta ja halusin vain levätä illan enkä toimia sekä lapsen että aikuisen vahtina.

Eipä säädetä enää :D

Vaimo suuttui kun lämmitin jauhelihakeittoa hellan vasemmalla puolella enkä oikealla.

Exä huusi minulle kadulla keskellä Helsingin ihmisvilinää, kun olin vienyt hänet "väärään" bussiin. Tosin bussi olisi itse asiassa ollut ihan oikea, se vaan meni vähän yllättävää reittiä.

Ei ollut siis kyse mistään pitkänmatkan bussista tms. vaan melkein keskustassa vaihdettiin metrosta bussiin. Ex nyt räjähteli vähän kaikenlaisesta muustakin, mutta tämä oli ehkä sieltä älyttömimmästä päästä.

Sama kaveri oli muuten aina tosi tarkka siitä, "mitä ihmiset ajattelee" esimerkiksi minun käytöksestäni (minulla on paha sosiaalinen ahdistus ja en esimerkiksi aina ilmaise itseäni kovin sujuvasti). Julkisesti huutaminen ei sitten ilmeisesti kuitenkaan ollut ongelma...