Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Nainen Porvoossa suuttui minulle, kun otin samaan aikaan hänen kanssaan tomaattirasian laatikosta. Huuteli vielä minua hulluksi. Ja tullessaan uudestaan vastaan  toisella käytävällä, huusi kovaan ääneen minua hulluksi.

Ajoin pahan moottoripyöräkolarin poikaystäväni kanssa ja loukkaannuimme vakavasti. Molemmilla pitkät vaativat leikkaukset ja hengenlähtö/halvaantuminen kolkutteli ovella. Mummoni tuli katsomaan minua sairaalaan ja olin silloin kovissa kivuissa.

Yritin esittää reipasta mutta lopulta pääsi itku kun kivut kävivät niin sietämättömäksi ja pyysin hoitajan paikalle antamaan kipulääkettä.

Mummo raivostui ensin minulle kun "itket kuin pikkulapsi" ja sen jälkeen meni huutamaan hoitajille että kaikki kipulääkket likalta veke, että kyllä sen verran pitää kipua sietää.

Samaan syssyyn selitti miten kävi katsomassa poikaystävääni viereisellä osastolla ja "siellä se hymyili eikä sekään mitään kipulääkkeitä syö, ja sinä tällä vaan itket ja valitat".

Totuus oli että poikaystävä oli todella, todella vahvasti lääkitty sekä hänellä oli epiduraali joka puudutti vartalon keskivartalosta alaspäin tunnottomaksi, koska kivut olisivat muuten olleet sietämättömät, jalknsa olivat käytännössä täysin riekaleina. Niin se vaan mummo oletti että siellä se reippaana ilman lääkkeitä naureskelee toisin kun tuo tytönhupakko joka itkee vaikkei ole edes loukkaantunut. (Keskivartalo tuusan nuuskana, ei näkynyt päällepäin sairaalapeiton alta)

Mummo on tehny koko ikäni selväksi sen että tytöt eivät ole mitään ja vain pojilla on arvoa, ja pojat osaavat ja tietävät aina kaiken. Tytöt ovat aina säälittäviä hupakoita jotka pillittävät ja valittavat kaikesta.

Onneksi sain pyydettyä ettei mummoa päästettäisi enää sairaalaan kun siitä tuli niin paha olo, muutenkin otti tarpeeksi koville toipua vammoista sekä henkisistä traumoista kolariin liittyen.

Olin töissä ravintolassa, kun eräänä arkipäivänä lounasaikaan jo entuudestaan tuttu ja hankalaksi tiedetty "hienorouva" pelmahti paikalle. Kaikessa vauhdikkuudessaan hän onnistui lyömään takaraivonsa baaritiskin reunaan (???) ilmeisesti kumarrellessaan jotain lattialta. Siitäkös meteli syntyi ja sain täyslaidallisen raivontäyteistä verbaalista tykistötulta suoraan päin näköä. Samalla raivolla kyllästetty katse porautui armotta jopa minun aspatyössä täydellisesti paatuneeseen sieluuni. Rouvan silminnähden myötähäpeissään kiemurteleva herraseuralainen kuitenkin halusi maksaa heidän tilauksensa vaikka (täysin syyttä) tarjosin osaa laskusta hyvitettäväksi talon piikkiin mielipahan lieventämiseksi. Vielä heidän lähtiessään pahoittelin tapahtunutta (siis sitä, että baaritiskimme osui voimalla rouvan päähän :DDDd) ja annoin heille pienen ylimääräisen hyvityksen osoittaakseni vielä kerran myötätuntoani, mutta turhaan. Rouvan lapsellinen mulkoilu ja tiuskiminen ei ottanut loppuakseen. En tiedä asioiko hän enää ko. ravintolassa, mutta itse en pystyisi häntä kohtaamaan edes pimeällä kadulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassalla työskennellessäni meitä työntekijöitä opastettiin / pakotettiin että aina pitää sanoa "hyvää päivänjatkoa" tai jos asiakas osti veikkauksen tuotteita piti sanoa "arpaonnea" tai "onnea" no yksi asiakas joka ennen tykkäsi siitä että toivotti hyvää päivänjatkoa, seuraavalla kerralla suuttui helvetisti ja siinä kassalla alkoi räyhätä nin että sylki lensi suusta "VIIME KERRALLA KUN TOIVOTIT HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA NIIN PÄIVÄNI OLI SITTEN NIIN HUONO. ÄLÄ AKKA ENÄÄN IKINÄ SANO NOIN" koko kauppa raikui.

No turha niistä toivotuksista on kilareita vetää, mutta oikeasti pidän tyhmänä nuo tuollaiset "hyvää päivänjatkoa" yms tyhjänpäiväiset heitot kaupan kassalla. 

Niin, mutta jotkut asiakkaatpa vetävät kilarit myös siitä jos ei toivota. Joskus kun nuorena vasta aloitin asiakaspalvelija hommat kaupan kassalla, teki eräs asiakas minusta valituksen esimiehelleni koska en toivottanut hyvää päivänjatkoa. Olin kuulemma tämän takia epäkohtelias. Tämän jälkeen pomoni tuli sanomaan että aina toivotetaan hyvää päivänjatkoa. Sanoi myös että aina hymyillään vaikka ei hymyillytä, ja että asiakas on aina oikeassa vaikka ei olisikaan. Nykyäänkin käytäntö on se, että asiakas saa kyllä haukkua vaikka miten pahasti mutta itse täytyy hymyillä ja olla asiallinen. Joissakin tällaisissa tilanteissa on joskus vaatinut aika paljon itsekuria pysyä asiallisena. Eli eivät ne ole mitään "heittoja" joita asiakaspalvelijat välttämättä omasta tahdostaan heittelevät. On vain vähän pakko.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin läheinen tätini suuttui minulle, kun tulin usean vuoden yrityksen jälkeen raskaaksi 38 vuotiaana. Oikein puhkui vihaa ja suuttumusta. Kostoksi hävitti mm. testamenttinsa, lapsettomana oli testamentannut kaiken minulle, koska olin huolehtinut, kuskannut ja auttanut häntä monin tavoin parikymmentä vuotta. Lapsen ollessa kolmi-nelivuotias väitti, ettei ymmärtänyt eikä kuullut edes tämän puhetta, vaikka lapsi puhui oikein hyvin ja selkeästi ja paljon.

R I. P

Aivan erityinen ihmisryhmä ovat nämä lapsettomat, jotka jostain syystä suuttuvat sellaisten läheistensä lisääntymisestä, joita he ovat syystä tai roisesta pitäneet "kaltaisinaan", vapaaehtoisesti lapsettomina for life... :D itselläni pari hyvää (nyt jo entistä) ystävää, joiden suhtautuminen oli juuri tuollaista.

En ollut koskaan julistanut mitään vela - aatetta, enkä inhonnut lapsia. En vain aiemmin ollut kohdannut miestä, jonka kanssa perheen perustaminen olisi ollut ajankohtaista. Mikäli EN olisi koskaan kohdannut elämäni rakkautta, toki olisin voinut lapsettomaksikin jäädä, tai jos en biologisesti olisi kyennyt lapsia saamaan, olisin hyväksynyt kohtaloni...

Lapset olivat minulle ja miehelleni siis todella tervetullut lisä elämäämme rikastuttamaan, mutta nämä ystäväni kokivat minun pettäneen heidät (??) kun suostuin (?!) miehen "vaatimuksiin" hankkia jälkikasvua :D koomista.

Enkä edes tullut raskaaksi kovin vanhana, olin 31v kun sain esikoiseni :D

Mielestäni elämäni on parempaa lasten saannin myötä, mutta ymmärrän etteivät kaikki halua lapsia! Enkä koskaan arvostellut ystävieni valintaa jäädä lapsettomaksi. En hössöttänyt heille vauvajuttuja, toki näimme toisiamme harvemmin vauva-aikana, mutta kyllä heitä tapasin ilman vauvaa ja teimme samoja juttuja kuin ennenkin, samat puheenaiheet jne. Mutta ei, olin kuulemma tylsä ja aivoton nyt kun menin lisääntymään :D

Uskovainen mummeli suuttui kun autoin häntä säännöllisesti ja kerran 23.30 vähän hermostuin kun olin jo väsynyt.

Seuraavalla kerralla alkoi paapattamaan ettei uskova koskaan suutu!

Mitäs se itse teki?

Olen varmaan kirjoittanut tästä ennenkin. Siskoni suuttui minulle, koska hankin myös lapsia ja hänellä oli jo lapsia. Hän koki meidät kilpailijoiksi isovanhempien huomiosta Ja menetti,ladkelmoimansa lastenhoitajan ja lahjojen tuohan. Hän piti itseään kolmen lapsensa kanssa synnynnäisenä malliäitinä, hoiti lapset kotona eikä heistä tavallista kummempia tullut. Oma työelämä jäikin repaleiseksi kouluttamattomans. Hän ei voinut vedota lapsiinkaan työelämän ulkopuolella olemistaan, koska meillä on lapsiluku sama ja itse olen kouluttautunut ja ollut töissä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ajoin pahan moottoripyöräkolarin poikaystäväni kanssa ja loukkaannuimme vakavasti. Molemmilla pitkät vaativat leikkaukset ja hengenlähtö/halvaantuminen kolkutteli ovella. Mummoni tuli katsomaan minua sairaalaan ja olin silloin kovissa kivuissa.

Yritin esittää reipasta mutta lopulta pääsi itku kun kivut kävivät niin sietämättömäksi ja pyysin hoitajan paikalle antamaan kipulääkettä.

Mummo raivostui ensin minulle kun "itket kuin pikkulapsi" ja sen jälkeen meni huutamaan hoitajille että kaikki kipulääkket likalta veke, että kyllä sen verran pitää kipua sietää.

Samaan syssyyn selitti miten kävi katsomassa poikaystävääni viereisellä osastolla ja "siellä se hymyili eikä sekään mitään kipulääkkeitä syö, ja sinä tällä vaan itket ja valitat".

Totuus oli että poikaystävä oli todella, todella vahvasti lääkitty sekä hänellä oli epiduraali joka puudutti vartalon keskivartalosta alaspäin tunnottomaksi, koska kivut olisivat muuten olleet sietämättömät, jalknsa olivat käytännössä täysin riekaleina. Niin se vaan mummo oletti että siellä se reippaana ilman lääkkeitä naureskelee toisin kun tuo tytönhupakko joka itkee vaikkei ole edes loukkaantunut. (Keskivartalo tuusan nuuskana, ei näkynyt päällepäin sairaalapeiton alta)

Mummo on tehny koko ikäni selväksi sen että tytöt eivät ole mitään ja vain pojilla on arvoa, ja pojat osaavat ja tietävät aina kaiken. Tytöt ovat aina säälittäviä hupakoita jotka pillittävät ja valittavat kaikesta.

Onneksi sain pyydettyä ettei mummoa päästettäisi enää sairaalaan kun siitä tuli niin paha olo, muutenkin otti tarpeeksi koville toipua vammoista sekä henkisistä traumoista kolariin liittyen.

Tämä tarina kyllä vie aikalailla voiton kaikesta, aivan kamala mummo! 😢 Toivottavasti ette ole väleissä enää. Itse en katselisi hetkeäkään tällaista.

Olenkohan kertonut tämän täällä ennenkin - en jaksa nyt käydä koko ketjua läpi. Minulla on melkoisen pitkät hiukset. Itse tykkään niistä, enkä halua muuttaa kampausta, koska olen huomannut, että pitkinä ne pysyvät parhaiten kurissa - minulla on melkoisia pyörteitä otsalla ja niskassa. Lisäksi pitkät hiukset sopivat minulle paremmin kuin lyhyet tai vaikkapa polkkatukka. 

Täytin muutama vuosi sitten pyöreitä, ja ystäväni halusi lahjoittaa minulle jonkun hemmottelun. Kampaamo tai kynsihoito tms. Valitsin sitten kampaamon, koska en ollut aikoihin käynyt. Hän asetti sitten ehdon, että hän valitsee, miten hiukseni leikataan, ja kertoi mallinkin - lyhyt polkka otsiksella. Tiedän, että se näyttäisi minulla kamalalta (olin joskus vuosia sitten kokeillut, ja uskokaa vaan, näytin joltain beatlen ja royorbisonin sekasikiöltä, jonka tukka törrötti sinne tänne niiden pyörteiden takia). Kieltäydyin siis, ja kerroin syynkin. Hän oli kuitenkin hyvin ehdoton - koska HÄN antaa minulle lahjan, HÄN päättää. Sinänsä ymmärrän ajatuksen - jos hän ostaisi minulle mukin, hän itse päättäisi, minkälaisen. Mutta kampauksen suhteen, ei kiitos. 

Hän suuttui minulle todella kovasti. Hänen mielestään olin nirso ja kiittämätön ja hän tiesi, että hänen ajattelemansa kampaus näyttäisi upealta. Ymmärrän tuonkin ajatuksen - onhan se jollakin tapaa kai kiittämätöntä kieltäytyä lahjasta, mutta... Sanoin sitten, että on parempi, että hän käyttää lahjan itseensä, ajatus on kaunis, mutta en suostu. Lisäksi pelkäsin, että jos suostun sillä ehdolla, että saan itse haluamani kampauksen, hän jotenkin lahjoo sen kampaajan pätkäisemään hiukseni lyhyiksi. Vainoharhaista? Ehkä. Olemme edelleen ystäviä, mutta jotenkin tuo juttu on jäänyt roikkumaan välillemme - tämän tästä hän ottaa asian "hienovaraisesti" esiin, kuinka jollakulla on niin upea polkkatukka ja kuinka sellainen sopisi niin hyvin minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen mummeli suuttui kun autoin häntä säännöllisesti ja kerran 23.30 vähän hermostuin kun olin jo väsynyt.

Seuraavalla kerralla alkoi paapattamaan ettei uskova koskaan suutu!

Mitäs se itse teki?

Suurin osa näistä on enemmän uskonnollisia kuin uskovaisia, totta, uskova ei saisi suuttua, mutta nämä ovatkin uskonnollisia muotomenoineen

Harva ihminen on oikeasti uskovainen. Ja kyllä uskovainenkin tekee virheitä ja voi suuttua mutta kuuluu myös pyytää anteeksi

Eli uskonnollisia ihmisiä enemmän kuin tosi uskovia on

Teimme ruokaa kaveriporukalla ja hain puutarhastani basilikaa, oreganoa yms. ruokaan mausteeksi. Yksi lumihiutale ei voinut syödä, kun mausteisiin oli voinut koskea joku elukka tai niissä oli varmasti multaa kun pihalla kasvoivat. Kasvatin yrttejä terassilla, en keskellä pihaa ja mistäköhän hän luuli kaupan yrttien tulevan.

Vierailija kirjoitti:

Teimme ruokaa kaveriporukalla ja hain puutarhastani basilikaa, oreganoa yms. ruokaan mausteeksi. Yksi lumihiutale ei voinut syödä, kun mausteisiin oli voinut koskea joku elukka tai niissä oli varmasti multaa kun pihalla kasvoivat. Kasvatin yrttejä terassilla, en keskellä pihaa ja mistäköhän hän luuli kaupan yrttien tulevan.

Mitä ihmettä? Mitä tämä henkilö oikein voi syödä, jos se ei saa olla kasvi (jolloin sen päällä ei vain ole voinut, vaan varmasti on kävellyt elukka) tai eläin (jolloin ruoka itse on elukka, ja sen päällä on myös kävellyt elukoita eli kärpäsiä). Jos multaakin pelkää, niin kasvit kasvavat mullassa, ja eläimet kävelevät mullassa. Aika vähiin jää ruokavalinnat.

Minulle suututtiin tänään kun menin koira-rannalle koirien kanssa. 

Sinne oli parkkeerannut joku lapsiperhe jonka äiti alkoi rääkymään minulle kun päästin koirat irti ja veteen.

Lapset kuulemma pelkäävät koiria. Totesin vaan että sitten ei varmaan kannata tuoda niitä koirien uimarannalle ja laitoin napit takaisin korviin. Huusi paikalla vielä noin kymmenen minuuttia jonka jälkeen keräsi kimpsunsa ja kakaransa ja häipyi paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Teimme ruokaa kaveriporukalla ja hain puutarhastani basilikaa, oreganoa yms. ruokaan mausteeksi. Yksi lumihiutale ei voinut syödä, kun mausteisiin oli voinut koskea joku elukka tai niissä oli varmasti multaa kun pihalla kasvoivat. Kasvatin yrttejä terassilla, en keskellä pihaa ja mistäköhän hän luuli kaupan yrttien tulevan.

Kasvatan myös itse yrttejä mökkipihan laatikoissa, basilikaa, persiljaa, timjamia yms. Kun saksin sieltä mausteeksi ruokiin, niin kyllä huuhtasen oksat kylmällä vedellä, samoin kaupan yrtit ja salaatit käytän kylmän vesihanan alla. Kaupan vihannekset huuhtelen vedellä, samoin mansikat. Meitä on moneksi, joten ehkä nyt ei kannata moisesta suuttua sille tarkalle lumihiutaleelle.

Huomasin yksi päivä, että metsämyyrä vipelsi mökin kuistilla ja ajattelin,  etta mahtaisiko se kiivetä laatikkoihin..

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan kertonut tämän täällä ennenkin - en jaksa nyt käydä koko ketjua läpi. Minulla on melkoisen pitkät hiukset. Itse tykkään niistä, enkä halua muuttaa kampausta, koska olen huomannut, että pitkinä ne pysyvät parhaiten kurissa - minulla on melkoisia pyörteitä otsalla ja niskassa. Lisäksi pitkät hiukset sopivat minulle paremmin kuin lyhyet tai vaikkapa polkkatukka. 

Täytin muutama vuosi sitten pyöreitä, ja ystäväni halusi lahjoittaa minulle jonkun hemmottelun. Kampaamo tai kynsihoito tms. Valitsin sitten kampaamon, koska en ollut aikoihin käynyt. Hän asetti sitten ehdon, että hän valitsee, miten hiukseni leikataan, ja kertoi mallinkin - lyhyt polkka otsiksella. Tiedän, että se näyttäisi minulla kamalalta (olin joskus vuosia sitten kokeillut, ja uskokaa vaan, näytin joltain beatlen ja royorbisonin sekasikiöltä, jonka tukka törrötti sinne tänne niiden pyörteiden takia). Kieltäydyin siis, ja kerroin syynkin. Hän oli kuitenkin hyvin ehdoton - koska HÄN antaa minulle lahjan, HÄN päättää. Sinänsä ymmärrän ajatuksen - jos hän ostaisi minulle mukin, hän itse päättäisi, minkälaisen. Mutta kampauksen suhteen, ei kiitos. 

Hän suuttui minulle todella kovasti. Hänen mielestään olin nirso ja kiittämätön ja hän tiesi, että hänen ajattelemansa kampaus näyttäisi upealta. Ymmärrän tuonkin ajatuksen - onhan se jollakin tapaa kai kiittämätöntä kieltäytyä lahjasta, mutta... Sanoin sitten, että on parempi, että hän käyttää lahjan itseensä, ajatus on kaunis, mutta en suostu. Lisäksi pelkäsin, että jos suostun sillä ehdolla, että saan itse haluamani kampauksen, hän jotenkin lahjoo sen kampaajan pätkäisemään hiukseni lyhyiksi. Vainoharhaista? Ehkä. Olemme edelleen ystäviä, mutta jotenkin tuo juttu on jäänyt roikkumaan välillemme - tämän tästä hän ottaa asian "hienovaraisesti" esiin, kuinka jollakulla on niin upea polkkatukka ja kuinka sellainen sopisi niin hyvin minulle. 

Tiedän, ettei tämä ole kauhean hienotunteisesti sanottu mutta viestisi perusteella kuulostaa valitettavasti siltä, että ystäväsi olisi tahallaan halunnut leikkauttaa sinulle epäsopivan hiusmallin. Ehkä siksi, että näyttäisi itse paremmalta rinnallasi. Kuvitteli, että totta kai suostuisit, jos hän tarjoaisi hiustenleikkuun synttärilahjana mutta onneksi et taipunut hänen vaatimuksiinsa. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu toisten ulkonäön päällepäsmäröinti ja jatkuvat muuttumisvihjailut, vaikka etenkin naisilla se on ikävä kyllä liian yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan kertonut tämän täällä ennenkin - en jaksa nyt käydä koko ketjua läpi. Minulla on melkoisen pitkät hiukset. Itse tykkään niistä, enkä halua muuttaa kampausta, koska olen huomannut, että pitkinä ne pysyvät parhaiten kurissa - minulla on melkoisia pyörteitä otsalla ja niskassa. Lisäksi pitkät hiukset sopivat minulle paremmin kuin lyhyet tai vaikkapa polkkatukka. 

Täytin muutama vuosi sitten pyöreitä, ja ystäväni halusi lahjoittaa minulle jonkun hemmottelun. Kampaamo tai kynsihoito tms. Valitsin sitten kampaamon, koska en ollut aikoihin käynyt. Hän asetti sitten ehdon, että hän valitsee, miten hiukseni leikataan, ja kertoi mallinkin - lyhyt polkka otsiksella. Tiedän, että se näyttäisi minulla kamalalta (olin joskus vuosia sitten kokeillut, ja uskokaa vaan, näytin joltain beatlen ja royorbisonin sekasikiöltä, jonka tukka törrötti sinne tänne niiden pyörteiden takia). Kieltäydyin siis, ja kerroin syynkin. Hän oli kuitenkin hyvin ehdoton - koska HÄN antaa minulle lahjan, HÄN päättää. Sinänsä ymmärrän ajatuksen - jos hän ostaisi minulle mukin, hän itse päättäisi, minkälaisen. Mutta kampauksen suhteen, ei kiitos. 

Hän suuttui minulle todella kovasti. Hänen mielestään olin nirso ja kiittämätön ja hän tiesi, että hänen ajattelemansa kampaus näyttäisi upealta. Ymmärrän tuonkin ajatuksen - onhan se jollakin tapaa kai kiittämätöntä kieltäytyä lahjasta, mutta... Sanoin sitten, että on parempi, että hän käyttää lahjan itseensä, ajatus on kaunis, mutta en suostu. Lisäksi pelkäsin, että jos suostun sillä ehdolla, että saan itse haluamani kampauksen, hän jotenkin lahjoo sen kampaajan pätkäisemään hiukseni lyhyiksi. Vainoharhaista? Ehkä. Olemme edelleen ystäviä, mutta jotenkin tuo juttu on jäänyt roikkumaan välillemme - tämän tästä hän ottaa asian "hienovaraisesti" esiin, kuinka jollakulla on niin upea polkkatukka ja kuinka sellainen sopisi niin hyvin minulle. 

Teit ihan oikein kun kieltäydyit! Tuollainen käytös kaverilta on tosi hälyyttävää eikä ihme että vaistot huutaa apua ja et luota häneen. Miksi hänellä on niin kova tarve kontrolloida toisen ihmisen ulkonäköä? Miksi yrittää saada sinut muuttumaan sen näköiseksi kun haluaa? Tosi epäilyttävää. Pitäisi ymmärtää omat rajansa ja olla puuttumatta, vaikka kuinka olisi sitä mieltä että polkka sopisi. Miksei itse leikkaa polkkaa itselleen? Vaikka olisi vilpitön, pitäisi uskoa kun sanotaan Ei. Ja sinä itse tiedät parhaiten omat hiuksesi ja pyörteesi. Ei sinulla varmaan asettuisi se polkka hyvin. Jos kaveri uskookin tämän ja haluaakin sabotoida ulkonäköäsi? Sekin on vaihtoehto, kun niin kovasti vänkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kassajonossa takanani oleva ämmä rupesi määkimään kun en laittanut kapulaa hihnalle ostosteni perään.

Minulle taas suutahti edelläni oleva nainen kun laitoin kapulan hänen ja omien ostosteni väliin. "No voi anteeksi kun en huomannut laittaa!" tiuskahti vain. Nauroin että se on ihan sama kuka sen laittaa, myyjän työtä helpottaa vaan. Ei ole minulle mikään rasite, en ole patalaiska. Laitan yleensä molemmin puolin ostoksiani jos jonoa on, koska en halua maksaa toisten ostoksia.

Edelläni oleva ventovieras mies nappasi vihaisesti kapulan pois, kun laitoin sen ostostemme väliin. Annoin tahallani ostostemme sekoittua, enkä puhunut mitään, kyllä sitten alkoi änkyttää jotain.

Työpaikalla kehityspäällikkö veti herneen nenään, kun kysyin päätetystä asiasta. Suuttui kun hänestä kritisoin häntä, vaikka asiasta kysyi, en hänestä. Nipottavat ja omahyväiset ihmiset on typeriä.

Tätini käly suuttui minulle kun autoin naapurin mummoa talitinttien keräilyssä, outoa??

Vierailija kirjoitti:

A.A kirjoitti:

Anoppi kuoli 4v sitten perunkirjoitus tehtiin ok.Sisaruksia on yhteensä 6 kaksi heistä vaatii ositusta ja omaa lakiosaansa.Pesänhoitaja ei suostu mihinkään jakoon,ei vastaa puheluihin .Pitää kotitilaa,kuin omaansa yhden veljen kanssa,muilla ei edes avaimia lapsuudenkotiin.Katkaisivat välit,kun vaatii omaa osuutta,jonka laki määrittelee.

Haastemiehen kautta lakiosavaatimus. (Maksaa muutaman kympin.)Takuulla menee perille ja homma lähtee liikkeelle.

Osakas voi vaatia ihan normaalia pesänjakoa eli KOKO perintöosuuttaan. Lakiosavaatimus (1/2 perintöosasta) tarvitaan vain jos testamentissa hänelle on määrätty vähemmän kuin lakiosa.