Yalen yliopistoon hyväksytty suvun 18-vuotias mustalammas

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaisten on oikeasti vaikeaa päästä noihin kouluihin. Jenkeillä riittää, että sukulaiset on käyneet saman yliopiston ja että suvulla riittää rahaa.

Ei riita. Ansioita on oltava. Ei olisi Yale kauan huippuyliopisto jos sinne otettaisi kuka tahansa raharikas tampio. Maine menisi nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä, jos perhetausta auttaa menestymään? Pitääkö siitäkin sitten tuntea huonommuutta, että on saanut oikeat eväät elämäänsä?

Mistä tuon revit? Pointti on sen myöntämisessä, että juopon hitsarin poika Kontulasta ja Oopperan johtajan sekä Sibeliuksen jälkeläinen eliittialueilta eivät saa samoja mahdollisuuksia, eivätkä ole samalla viivalla vaikka Yaleen.

Mutta juopon lapsellakin on mahdollisuus pärjätä elämässään. Ei menestys ole mistään Yalesta kiinni.

Vaikeampi ponnistaa jos vanhemmat kahjoja. Toisaalta jos älykäs ja saa kannustusta koulusta jne. Mutta se raha. Älykkyyden puolesta olis mahiksia vaikka sinbe Yaleen niin tyssää rahaan. Toivottavasti sinne mennään älykkyys ykkös prioriteettina.

Arvatkaapa missä ammatissa suomen älykkäin (mensatestattu) henkilö toimii?

Tämä mieshenkilö toimiim Helsingissä taksikuskina. Oli joskus lehtijuttukin hänestä, mutta hieman erilainen kuin tämä lehtijuttu mistä nyt keskustellaan.

Siinä juuri nähdään, että pelkkä älykkyys ei riitä, tarvitaan myös mm. motivaatiota.

Mutta toisaalta älykäskin henkilö voi ihan tietoisesti valita vaatimattoman elämän. Missä se on sanottu, että on käytettävä kaikki potentiaalinsa opiskellakseen ja uralla etenemiseen?

Miten se on päässyt opiskelemaan yliopistoon jos sillä on IB-tutkinto kesken? Herranjumala tätä eliittiä, mä en kestä ja mä en onneksi Ole missään tekemisissä näitten kaa.

Tiiän erään vastaavanlaisen tapauksen tulipa tästä mieleen, että eräs suomalainen nuorimies jolla aika tavallinen sukunimi opiskelee jossain Oxfordissa. Nimestä huolimatta on massia takana ja eliittiin kuuluu. Ei tästä sen enempää.

Ida Paul ei Ole 100 % suomalainen. En ihan heti sanois, että joku random suomalainen lukiotyttö päässy Harvardiin.

Voin kertoa että tunnen miehen, nykyään yli 50 joka on ihan hyvästä perheestä Suomessa siis. Ei mikään mega-eliitti mutta ei tasan mikään taviskaan. Suoritettuaan täällä DI:n tutkinnon yritti kovasti 90-luvulla USA:n ja myöhemmin UK:n huippuyliopistoihin jatko-opiskelijaksi. Ei päässyt muuta kuin jonkun avoimen kurssille. En tiedä miksi, mutta mielestäni hän on aika tavallisen oloinen, hyvä niin, mutta ehkä ei sitten noissa piireissä.

Mutta asiasta viidenteen miten se Jorma Ollila aikoinaan pääsi taviksena tasokkaaseen yliopistoon?

Barak ja Michelle Obama paasivat Harvardiin lukemaan lakia ja sielta valmistumaan. Barak yksinhuoltaja aidin lapsi ja Michelle tavallisesta tyolaisperheesta. Ei isoja rahoja tai suurta, kuuluisaa sukua takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan tajua näitä kommentteja. Tuskin poika nyt pelkällä rahalla sisään on päässyt. Kyllähän suomalaisesta lukiosta ponnisti Iida Paul, Harvardiinkin muutama vuosi sitten.

Juuu, Ressusta jossa poikanikin opiskelee tällä hetkellä.

2lk vanhempainillassa jonka piti rehtori ja opot, aiheena kirjoitukset ja jatko-opiskelut, oli ihan oma osionsa ulkomaisista yliopistoista, koska Ressun opiskelijoista lähes kaikki hakevat yliopistoon kirjoituksien jälkeen ja osa ulkomaille.

Näin meidän pikkukaupungin lukiossakin, jossa IB-linja.

Vierailija kirjoitti:

Miten se on päässyt opiskelemaan yliopistoon jos sillä on IB-tutkinto kesken? Herranjumala tätä eliittiä, mä en kestä ja mä en onneksi Ole missään tekemisissä näitten kaa.

Tiiän erään vastaavanlaisen tapauksen tulipa tästä mieleen, että eräs suomalainen nuorimies jolla aika tavallinen sukunimi opiskelee jossain Oxfordissa. Nimestä huolimatta on massia takana ja eliittiin kuuluu. Ei tästä sen enempää.

Ida Paul ei Ole 100 % suomalainen. En ihan heti sanois, että joku random suomalainen lukiotyttö päässy Harvardiin.

Voin kertoa että tunnen miehen, nykyään yli 50 joka on ihan hyvästä perheestä Suomessa siis. Ei mikään mega-eliitti mutta ei tasan mikään taviskaan. Suoritettuaan täällä DI:n tutkinnon yritti kovasti 90-luvulla USA:n ja myöhemmin UK:n huippuyliopistoihin jatko-opiskelijaksi. Ei päässyt muuta kuin jonkun avoimen kurssille. En tiedä miksi, mutta mielestäni hän on aika tavallisen oloinen, hyvä niin, mutta ehkä ei sitten noissa piireissä.

Mutta asiasta viidenteen miten se Jorma Ollila aikoinaan pääsi taviksena tasokkaaseen yliopistoon?

Ota asioista selvaa alaka taivastele.

USAssa yliopistoihin haetaan seniorivuonna ja hyvaksynta tulee kevatlukukaudella ennen kolun loppumista. Joskus voi tulla jo syksylla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kurssikaverini pääsi Yaleen - tosin vasta maisteriohjelmaan sen jälkeen, kun oli suorittanut ensimmäisen tutkinnon TKK:lla. Tämä kurssikaveri oli yksinhuoltajaäidin tytär Myrskylästä.

Varmasti perhetausta ja suhteet auttavat, mutta kyllä huippuyliopistoon voi päästä ilman niitäkin, jos on tarpeeksi hyvä.

Minä tein myös maisterin ulkomailla huippuyliopistossa tavallisen riviyliopistokandin jälkeen. En olisi aikoinaan edes hakea suoraan huippuyliopistoon ja vielä vähemmän hausta tiesivät työläisvanhemmat.

On vähän eri asia päästä huippuyliopistoihin kuitenkin kandivaiheeseen kuin graduate-tasolle. Hakuprosessi ja -määrät on hyvin erilaiset, kun on kuitenkin jo todistaa se opintomenestys siinä vaiheessa. Kandivaiheessa tärkeitä on myös hakuessee ja suositukset, joihinkin jopa tärkeämmät kuin opintomenestys, eli keskiarvo ja SAT/ACT-tulokset. Joihinkin yliopistoihin essee ja suositukset on ne kaikkein tärkeimmät.

Tietenkin on. Se oli tarinan pointti, että ”kuka tahansa” keskiverto voi hakeutua huippukouluun myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miten se on päässyt opiskelemaan yliopistoon jos sillä on IB-tutkinto kesken? Herranjumala tätä eliittiä, mä en kestä ja mä en onneksi Ole missään tekemisissä näitten kaa.

Tiiän erään vastaavanlaisen tapauksen tulipa tästä mieleen, että eräs suomalainen nuorimies jolla aika tavallinen sukunimi opiskelee jossain Oxfordissa. Nimestä huolimatta on massia takana ja eliittiin kuuluu. Ei tästä sen enempää.

Ida Paul ei Ole 100 % suomalainen. En ihan heti sanois, että joku random suomalainen lukiotyttö päässy Harvardiin.

Voin kertoa että tunnen miehen, nykyään yli 50 joka on ihan hyvästä perheestä Suomessa siis. Ei mikään mega-eliitti mutta ei tasan mikään taviskaan. Suoritettuaan täällä DI:n tutkinnon yritti kovasti 90-luvulla USA:n ja myöhemmin UK:n huippuyliopistoihin jatko-opiskelijaksi. Ei päässyt muuta kuin jonkun avoimen kurssille. En tiedä miksi, mutta mielestäni hän on aika tavallisen oloinen, hyvä niin, mutta ehkä ei sitten noissa piireissä.

Mutta asiasta viidenteen miten se Jorma Ollila aikoinaan pääsi taviksena tasokkaaseen yliopistoon?

Jorma Ollila pääsi juuri UWC:n IB-linjalle Kulttuurirahaston stipendillä. Sitä ennen hän oli ihan tavallisen perheen lapsi ja pikkukaupungin lukion oppilas. Jorma näki mainoksen stipendihausta sanomalehdessä ja haki.

Mikä tää costarica juttu on? Ihan ku olisin just kuullu jostain turkulaisesta pyrkyriperheestä puhuvan costaricasta. Niillä oli vissiin 3 teinä ja suurin Murhe äitillä, kun yksi lapsista haluaa olla Tavis.

Vierailija kirjoitti:

'Hänen äitinsä on Kansallisoopperan taiteellinen johtaja, oopperalaulaja Lilli Paasikivi. Isä puolestaan Taideyliopiston Sibelius Akatemiassa viulumusiikin lehtorina työskentelevä Jaakko Ilves, joka on säveltäjä Jean Sibeliuksen tyttärenpojanpoika.'

Tuleeko nuokin olla CV:ssä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Hänen äitinsä on Kansallisoopperan taiteellinen johtaja, oopperalaulaja Lilli Paasikivi. Isä puolestaan Taideyliopiston Sibelius Akatemiassa viulumusiikin lehtorina työskentelevä Jaakko Ilves, joka on säveltäjä Jean Sibeliuksen tyttärenpojanpoika.'

Tuleeko nuokin olla CV:ssä?

Ehdottomasti kannattaa yrittää ne ujuttaa osaksi tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan tajua näitä kommentteja. Tuskin poika nyt pelkällä rahalla sisään on päässyt. Kyllähän suomalaisesta lukiosta ponnisti Iida Paul, Harvardiinkin muutama vuosi sitten.

Jos et tajua, kerron sinulle; kommentoijat ovat suomalaisia.

Ja jos tuosta et vielä tajua, niin Suomessa EI SAA menestyä, osata, edetä, olla lahjakas eikä MISSÄÄN TAPAUKSESSA luulla itsestään mitään! Nuole kuraa kuten muutkin! Uskallapa yrittääkään, katkera lauma repii sinut kappaleiksi. 

On niin upea lukea että vielä löytyy Suomestakin näitä oman tiensä kulkijoita jotka uskovat itseensä ja tekevät unelmistaan totta! Onhan jono sossunkassalle tosin mukavampi, sohvan ja kapakan kautta, mutta vielä on näitä upeita nuoria joihin voi toivonsa pistää. Se vain, että he lähtevät ulkomaille tieto-taitoineen. Kukaan ei jää Suomeen. Tietenkään. Onnitteluni hienolle  pojalle ja vanhemmille tietysti!

Totta kai on hienoa, että poika on päässyt Yaleen. Totta kai on hienoa, että on tieto-taitoa ja tavoitteita. Pitäisi vain ymmärtää, ettei tarvitse olla perähikiän duunari vaan ihan tavallinen perusinsinöörin ja assistentin/opettajan/sairaanhoitajan lapsi, että tuollaiset mahdollisuudet ja toiveet ovat täysin poissuljettuja. Turha kuvitella että tavallinen Elias/Emma (tai hänen vanhempansa) marssisi pankkin hakemaan opintolainaa 60 000 dollarin lukukausimaksuihin. Tai edes puolikkaaseen lukukausimaksuun, jos toisen puolikkaan saisi kustannettua apurahalla.

Onko se tämän 18- vuotiaan pojan vika, että Eliaksella/Emmalla ei ole varaa kustantaa samaa koulua? Olen ainakin sitä paitsi siinä käsityksessä, että, jos tällaiseen eliittikouluun pääsee niin sinne kyllä löytyy rahoitus, vaikka omilla vanhemmilla ei olisikaan varaa. Enemmän ihailen tällaisia menestyneen perheen nuoria, joilla on itsellään unelmia, jaa lähtevät esim. opiskelemaan ym. Sitten on niitä esim. rikkaan perheen lapsia, jotka menevät suoraan isän yritykseen töihin tai jäävät muuten elämään "helppoa elämää." 

Löytyy joo jos on jenkki. 99% stipendeistä vaativat että on usan kansalainen. Mistään usan opintotuista ja -lainoista puhumattakaan.

Ei tarvitse olla jenkki eikä edes amerikkalainen. Kyllä stipendejä on ihan joka lähtöön. Tiedän esim. yhdet suomalaiset siskokset, jotka on käyneet erään USAn yliopiston sellaisen stipendin turvin, joka kattaa pohjoismaalaiselle opiskelijalle sekä asumisen että elämisen että opintojen kustannukset.

Oliko Ivy League college tai joku top 200 -listalla, vai ehkä kuitenkin joku muu college? Tai urheilustipendi?

Ihan eri asioita kuin Yale.

USA:ssa kaikki tietää, ettei urheilustipendillä yliopiston käyneet ole niitä penaalin terävämpiä kyniä...

Yeps, ja niin sanottu full ride -stipendi, jossa kaikki katettu on usein helpompi saada just urheilijastipendillä kuin omilla ansioilla johonkin top 200 -yliopistoon.

Eli jos joku suomalainen on saanut täyden stipendin USA:han, niin on ihan hyvä tietää mihin yliopistoon ja millä perustein.. Että kun ne vanhemmat kehuu miten lapsi opiskeli ilmaiseksi ameriikassa, niin oliko se joku IVY League omilla meriiteillä vai joku University-of-never-höörd urheilustipendillä.

Vaikka urheilustipendi onkin mitä on, niin tokihan sekin on omilla ansioilla saatu.

Hienoa, että suomalaisiakin lahjakkuuksia pääsee noihin huippuyliopistoihin. Opiskelijalla pitää olla myös rahaa takanaan, sillä vaikka apurahoja ja stipendejä voi hakea, ja osa niitä saakin, niin olen ymmärtänyt, että niitä ei voi hakea mitenkään etukäteen, vaan vasta sitten kun on jo aloittanut opiskelut kyseisessä yliopistossa. Eli täytyy olla varautunut siihen, että apurahaa ei välttämättä saakaan.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että suomalaisiakin lahjakkuuksia pääsee noihin huippuyliopistoihin. Opiskelijalla pitää olla myös rahaa takanaan, sillä vaikka apurahoja ja stipendejä voi hakea, ja osa niitä saakin, niin olen ymmärtänyt, että niitä ei voi hakea mitenkään etukäteen, vaan vasta sitten kun on jo aloittanut opiskelut kyseisessä yliopistossa. Eli täytyy olla varautunut siihen, että apurahaa ei välttämättä saakaan.

Olet ymmartanyt vaarin. Rahatilanne selvitetaan aina ennen opintojen alkua. Se voi myos vaikuttaa siihen mihin kouluun lopulta paatyy jos on tullut hyvaksytyksi useampaan, menee sinne mista saa kattavimman stipendin.

Onko tämäkin poika niitä uniikkeja lumihiutaleita, joita Helsingin lukiot on pullollaan? Täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan? Minäminäminä-sukupolvea?

Vierailija kirjoitti:

Barak ja Michelle Obama paasivat Harvardiin lukemaan lakia ja sielta valmistumaan. Barak yksinhuoltaja aidin lapsi ja Michelle tavallisesta tyolaisperheesta. Ei isoja rahoja tai suurta, kuuluisaa sukua takana.

Oisko tästä kuitenkin jo vähän aikaa? Maailma on muuttunut melko paljon sen jälkeen, samaten USA:n colleget.

Tottakai näihin yliopistoihin otetaan myös meriittien, ei vain vanhempien nimen takia. Mutta ”under represented” eli yleensä kaikki muut kuin valkoiset saavat hakiessa ”lisäpisteitä”. Siitähän se yksi oikeuskeissikin on meneillään, että jos otettais vaan keskiarvoilla ja SAT-tuloksilla, niin opiskelijoista suurin osa olis nykyään aasialaistaustaisia. Mutta eihän sellaista kukaan yliopisto halua, vaan monimuotoisemman ja -kulttuurisemman opiskelijamassan. Esim. Stanford sanonut suoraan, että ottavat joka vuosi opiskelijoita joka osavaltiosta ja mahdollisimman monesta maasta. Eli vaikka jossain koulussa olisi papereiden perusteella parempia hakijoita, jos ko. koulusta on otettu jo tarpeeksi sinä vuonna, ei ole mitään mahiksia, mutta toisesta osavaltiosta otetaan joku, joka on sieltä sopivin hakija, vaikka paperien perusteella ei pääsis, jos asuinpaikka olis eri osavaltiossa. Yliopistot itekin myöntävät, että yhteen paikkaan voi olla 200 yhtä pätevää hakijaa, eli päätös perustuu sitten ihan muuhun. Esim. jossain tyttöjen on helpompi päästä insinööritieteisiin kuin poikien, koska ei haluta 100 % poikia ko. oppiaineeseen. Näyttäis ulospäin tosi pahalta, ja seuraavina vuosina tyttöjen hakumäärät laskis. Kun hakumäärät laskee = yliopiston kiinnostavuus laskee.

Hakusysteemi ei todellakaan ole samanlainen kuin Suomessa, jossa arvosanat ja pääsykoe ratkaisee. Toki joissain osavaltion yliopistoissa saattaa vain nekin ratkaista, mutta noissa IVY League tai yksityisissä ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan tajua näitä kommentteja. Tuskin poika nyt pelkällä rahalla sisään on päässyt. Kyllähän suomalaisesta lukiosta ponnisti Iida Paul, Harvardiinkin muutama vuosi sitten.

Jos et tajua, kerron sinulle; kommentoijat ovat suomalaisia.

Ja jos tuosta et vielä tajua, niin Suomessa EI SAA menestyä, osata, edetä, olla lahjakas eikä MISSÄÄN TAPAUKSESSA luulla itsestään mitään! Nuole kuraa kuten muutkin! Uskallapa yrittääkään, katkera lauma repii sinut kappaleiksi. 

On niin upea lukea että vielä löytyy Suomestakin näitä oman tiensä kulkijoita jotka uskovat itseensä ja tekevät unelmistaan totta! Onhan jono sossunkassalle tosin mukavampi, sohvan ja kapakan kautta, mutta vielä on näitä upeita nuoria joihin voi toivonsa pistää. Se vain, että he lähtevät ulkomaille tieto-taitoineen. Kukaan ei jää Suomeen. Tietenkään. Onnitteluni hienolle  pojalle ja vanhemmille tietysti!

Totta kai on hienoa, että poika on päässyt Yaleen. Totta kai on hienoa, että on tieto-taitoa ja tavoitteita. Pitäisi vain ymmärtää, ettei tarvitse olla perähikiän duunari vaan ihan tavallinen perusinsinöörin ja assistentin/opettajan/sairaanhoitajan lapsi, että tuollaiset mahdollisuudet ja toiveet ovat täysin poissuljettuja. Turha kuvitella että tavallinen Elias/Emma (tai hänen vanhempansa) marssisi pankkin hakemaan opintolainaa 60 000 dollarin lukukausimaksuihin. Tai edes puolikkaaseen lukukausimaksuun, jos toisen puolikkaan saisi kustannettua apurahalla.

Onko se tämän 18- vuotiaan pojan vika, että Eliaksella/Emmalla ei ole varaa kustantaa samaa koulua? Olen ainakin sitä paitsi siinä käsityksessä, että, jos tällaiseen eliittikouluun pääsee niin sinne kyllä löytyy rahoitus, vaikka omilla vanhemmilla ei olisikaan varaa. Enemmän ihailen tällaisia menestyneen perheen nuoria, joilla on itsellään unelmia, jaa lähtevät esim. opiskelemaan ym. Sitten on niitä esim. rikkaan perheen lapsia, jotka menevät suoraan isän yritykseen töihin tai jäävät muuten elämään "helppoa elämää." 

Löytyy joo jos on jenkki. 99% stipendeistä vaativat että on usan kansalainen. Mistään usan opintotuista ja -lainoista puhumattakaan.

Ei tarvitse olla jenkki eikä edes amerikkalainen. Kyllä stipendejä on ihan joka lähtöön. Tiedän esim. yhdet suomalaiset siskokset, jotka on käyneet erään USAn yliopiston sellaisen stipendin turvin, joka kattaa pohjoismaalaiselle opiskelijalle sekä asumisen että elämisen että opintojen kustannukset.

Oliko Ivy League college tai joku top 200 -listalla, vai ehkä kuitenkin joku muu college? Tai urheilustipendi?

Ihan eri asioita kuin Yale.

USA:ssa kaikki tietää, ettei urheilustipendillä yliopiston käyneet ole niitä penaalin terävämpiä kyniä...

Yeps, ja niin sanottu full ride -stipendi, jossa kaikki katettu on usein helpompi saada just urheilijastipendillä kuin omilla ansioilla johonkin top 200 -yliopistoon.

Eli jos joku suomalainen on saanut täyden stipendin USA:han, niin on ihan hyvä tietää mihin yliopistoon ja millä perustein.. Että kun ne vanhemmat kehuu miten lapsi opiskeli ilmaiseksi ameriikassa, niin oliko se joku IVY League omilla meriiteillä vai joku University-of-never-höörd urheilustipendillä.

Vaikka urheilustipendi onkin mitä on, niin tokihan sekin on omilla ansioilla saatu.

On tottakai, ja hieno homma jos sellaisen saa. Jos ura urheilijana ei jatku tai urheilulaji ei niitä parhaiten palkattuja, niin se yliopiston nimi tutkinnossa merkitsee tosi paljon jatkossa työllistymisen kannalta. Ainakin jos aikoo töitä tehdä USAssa. Ja myös muualla, joissa ulkomaisilla tutkinnoilla voi olla vaikea saada työpaikkaa, ellei yliopiston nimi ole noita arvostetumpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaisten on oikeasti vaikeaa päästä noihin kouluihin. Jenkeillä riittää, että sukulaiset on käyneet saman yliopiston ja että suvulla riittää rahaa.

Ei riita. Ansioita on oltava. Ei olisi Yale kauan huippuyliopisto jos sinne otettaisi kuka tahansa raharikas tampio. Maine menisi nopeasti.

Älykkyydellä .

Todellinen mustalammas joo. Ymmärtäisin ton termin käytön, jos poika hilluisi toimettomana ja alkoholisoituneena sillan alla.

Tottakai tuollainen mahdollisuus tulee hyödyntää, ja eiköhän jokainen vanhempi halua tukea rahallisesti lapsensa opiskelua, jos mahdollista, mutta kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta siihen ja sen tulisi jokaisen tiedostaa. Tyhmää sanoa että kaikki on mahdollista kaikille kovalla työllä, monilla lukioon ja amikseenkin pääsy on epävarmaa rahan takia. Tiedän yhden tapauksen, jossa lapsi olisi halunnut lukioon, mutta yh äidillä ei ollut varaa maksaa kirjoja ja läppäriä. Eikä se ole vanhempien vika jos rahat ei riitä, välillä elämä saattaa heitellä oikein urakalla ja yllättäen.