Lue keskustelun säännöt.
Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?
04.01.2019 |
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.
Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Av-mammojen lääkäriviha.
Classic!
Joo.
Kivunlievityspiikkejä pitäisi saada, mutta rokotteet ovat syntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mammojen lääkäriviha.
Classic!
Joo.
Kivunlievityspiikkejä pitäisi saada, mutta rokotteet ovat syntiä.
Jos jumala kerran suojelee niiltä taudeilta, mihin rokotteet olisivat, niin eikö se myös suojele kivulta?
Vierailija kirjoitti:
en itse hoitajana haluaisi saada kuulovauriota sen takia, että potilas huutaa. varsinkin, jos kyseessä ns. perusterve aikuinen. hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, väkivaltaa, uhkailua jne
On ehkä HIEMAN eri asia, että potilas huutaa hoitajalle, kuin se, että hän huutaa kivusta.
Vierailija kirjoitti:
en itse hoitajana haluaisi saada kuulovauriota sen takia, että potilas huutaa. varsinkin, jos kyseessä ns. perusterve aikuinen. hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, väkivaltaa, uhkailua jne
No oliskohan sitten syytä tarjota sitä kipulääkettä ja rauhoittavaa, jos ei halua huutoa kuunnella? Eikö se ole juuri teidän työntekijöiden vastuulla, eikä potilaan. Jos siis kyseisessä toimenpiteessä niitä voidaan antaa. Ja jos ei voida, se pitää perustella potilaalle.
Ja tiedoksi sulle, että muissakin ammateissa saa kyllä kuulla huutoa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko Jyväskylässä? 85- vuotiaalle syöpäsairaalle äidilleni tehtiin sama 4-5 kertaa. Hän ei pystynyt huutamaan kun kurkunpää ruhjoutui verille. Kuiva suu, kuiva letku. Ääni pois viikon joka kerta.
Ei ole asiallista tuo, tee valitus.
Puhut eri toimenpiteestä ei suun kautta paksusuoleen mennä 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika lapsellista käytöstä sinulta. Aikuinen ihminen huutaa, kun joku kakara. Mieti: toiset synnyttävät! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin käyttäytynyt kuin 6v lapsi. Sua on pyydetty olemaan hiljaa ja jatkat huutamista hysteerisenä. Kyllä aikuinen ihminen pystyy vähän hillitsemään. Huutaminen ei kipuun auta.
Sanoisin sulle, että aikuisen ihmisen pitäisi osata hiukan asettua toisen asemaan. Sä et voi tietää, paljonko johonkin muuhun sattuu. Synnytyksetkin on jokainen erilaisia. Olen synnyttänyt kolme lasta, enkä huutanut. Silti en epäile, etteikö jonkun muun synnytys sattuisi ihan sietämättömästi. Tässä ap:n toimenpiteessä en ole ole ollut, mutta miksi epäilisin, onko ap:n kokemus totta.
"on outoa, että aikuinen ihminen puree kättänsä toimenpiteessä. terveisin sh, jonka työtehtävät toimenpiteissa"
Tämän lauseen kirjoitti siis sh, eli pelkäänpä että sairaanhoitaja.
Jos ihminen puree kättänsä toimenpiteessä, hänen täytyy olla tuskissaan. Ja tämä sh toteaa että se "on outoa". Onko tässä hieman prioriteetti hukassa?
Itse en mene - jos suinkin voin välttää- ollenkaan kunnalliselle puolelle , käytän mieluummin omaa rahaa siihen että saan kunnollista, asiallista ja ihmisarvoista hoitoa. Älkää syyllistäkö minua siitä, että minulla on varaa, olen lähtenyt todella köyhistä oloista ja kovalla työllä ansainnut kohtuullisen elintason. S
Ollessani Jorvissa sydämen rytmin siirrossa, kohtelu oli töykeätä, kylmää ja huolimatonta ja minua syyllistettiin siitä, että nukutuslääke ei tehonnut kuin pitäisi. Kun pyysin kylmissäni peittoa, sanottiin että tuodaan tuodaan, mutta ei koskaan tuotu. Sairaanhoitaja pisti kaksi kertaa neulan suonen ohi ja häipyi. Tuli seuraava ja sai kanyylin laitettua. Lääkäri käski sairaanhoitajaa antamaan kaliumia. Hoitaja unohti. Kerroin itse asiasta lääkärille sitten kun hän tuli seuraavan kerran parin tunnin päästä, hoitaja ei ollut asiasta millänsäkään. Laittoi sitten jotain ainetta kanyyliin joka alkoi polttamaan verisuonta kovasti. Sanoin että minulla ei kalium ole ennen aiheuttanut polttavaa tunnetta verisuonessa. Hoitaja mutisi jotakin että ai se oli sitten väärä kuitenkin, vaihtoi tiputuspussin ja haki "uuden" kaliumin, joka ei sitten enää polttanut. Kenelläkään hoitohenkilökunnasta ei ole nimeä tai positiota näkyvillä. Ilmeettömiä, harmaita, puhumattomia tyyppejä ilmaantuu tämän tästä vuoteen viereen. Harva tervehtii, vielä harvempi sanoo onko apuhoitaja, sairaanhoitaja vai lääkäri. Kun tuli aika aloittaa rytminsiirto, huoneeseen pelmahti kireä, hermostuneen oloinen tyyppi, ei tervehtinyt. Osoittautui anestesialääkäriksi joka morkkasi kollegaansa joka olisi pitänyt olla paikalla, mutta oli myöhässä. Olisin halunnut rytmin siirron jälkeen nähdä pikaisesti lääkäriä kysyäkseni toimenpiteestä, sanottiin että ei ehdi, sori.
Tällaista kokemusta ei haluaisi uudestaan. Ajatelkaa sitten niitä jotka eivät voi edes puolustautua. Miten heitä kohdellaan.
En tarkoita enkä tietenkään usko että kaikki sairaalahenkilökunta olisi kertomani kaltaisia. Mutta en uskalla - ellei siis ole pakko - mennä Jorviin jos minun pitää pelätä ja rukoilla että tällä kertaa saisin asiallista ja sivistynyttä kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raisk--aus. Sanot valitusta tehdessäsi että huusit että lopettakaa, ja älkää jatkako, mutta he eivät uskoneet.
Jos ihmiseen penetroidutaan hänen luvallaan, mutta ei lopeteta kun hän pyytää, niin kyseessä on rikos.
Älä nyt sekoile! Ap EI pyytänyt lopettamaan, päinvastoin kertoo lääkärin uhanneen keskeyttää operaation, jos huuto jatkuu.
Minua piti kaksi hoitajaa kiinni, ei mitään lääkitystä. Julkisella puolella. Työkaveri pääsi työterveyden kautta yksityiselle ja sai lääkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti puret itseäsi? Minkalaisena koet henkisen terveydentilasi? Tarkoitan, miten koet puremisen auttavan?
Ymmärräthhän, että itseänsä pureva ihminen saatetaan ohjata seuraavaksi psyk.puolen palveluihin.
Olen ollut polven nivelinjektioissa usein ja itse nipistän/puristan aina vatsanahkaa, etten tuntisi kipua.
___________________________________________
Täällä varmaan on aina paikalla muutama kymmen skriivaajaa, jotka takertuu mitä oudoinpiin asioihin. Heidän oma ahdistus helpottuu, kun saa muiden kipuja analysoida omalla oireilulla.
Yleensä esilääkitys pitää itse hoksata pyytää ja mennä sen vuoksi paikalle aiemmin, koska se tosiaan mainitaan niissä ennalta tulevissa papereissa. Mutta kipulääke se ei ole eikä myöskään kummemmin rauhoittava siinä mielessä, että jos operaatiosta on tulossa kivulias, niin se diatsepaami ei sille kyllä kummia tee, lähinnä alkujännitystä helpottaa.
Kanyyli laitetaan joskus heti alkuun siinä vaiheessa kun on ollut aikaisempia kivuliaita tähystyksiä, mutta se voidaan laittaa myös kesken toimenpiteen, jos kipu näyttää aivan sietämättömältä. Joskus tähystys voi myös olla pakko keskeyttää, koska potilas ei kestä sitä. Kipu voi olla hirveä myös kanyylin kautta annosteltavasta lääkkeestä huolimatta, ja esim. USA:ssa tähystykset tehdäänkin lähes aina nukutuksessa ja he pitävät suomalaista tapaa barbaarisena.
Mutta tuo saamasi kohtelu on kyllä aivan hirveää! Ei normaalia ollenkaan, ja vika ei ole sinussa. Minua on hoitaja juurikin pitänyt kädestä, rauhoitellut, ohjannut hengitysharjoituksia. On annettu huutaa ja kirkua, kysytty että jaksanko vielä vähän ja kerran lopetettukin kokonaan, kun olen sinniteltyäni sanonut, että en pysty enää. Tämä ihan julkisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei palvelu aina yksityisellä puolella ole niin selkeästi julkista puolta parempaa, kuin täällä jotkut esittävät. Nämä asiat riippuvat todella paljon yksittäisistä ihmisistä. Itselleni on tehty mahalaukun tähystys yksityisellä, ja paksusuolen tähystys julkisella puolella. Yksityisellä ei mitään esilääkitystä tarjottu, siitä vaan lavetille ja letku kurkkuun. Aika karua. Julkisella puolella tehdyssä paksusuolen tähystyksessä sain ennen operaatiota pyytämättä rauhoittavaa, ja kipulääke kehotettiin ottamaan itse kotona. Mitään kanyylia ei minullekaan laitettu, ja mutkaisesta suolesta johtuen ilmaa jouduttiin pumppaamaan paljon. Teki kyllä kipeää ja oli epämiellyttävää, mutta sairaanhoitajat olivat todella ihania: hieroivat vatsaani, silittelivät ja rauhoittelivat. Myöskin kun lääkäri (joka oli aika tympeän oloinen) oli aikeissa pumpata sisääni lisää ilmaa, toinen hoitajista pyysi häntä odottamaan, kun minulla oli niin kovat kivut sillä hetkellä! Minulla taisi siis käydä todella hyvä tuuri hoitajien suhteen. Operaation jälkeen sain vielä pikkutilkan lääkekonjakkia, ja sain rauhassa lepäillä ja makoilla, kunnes tunsin olevani valmis lähtemään.
Olen ollut huomaavinani, että potilaan tapa reagoida kipuun vaikuttaa hoitohenkilökunnan suhtautumiseen, mikä on tietenkin todella väärin. Itse kärvistelen hiljaa silmät kiinni ja puren hampaita yhteen. En huomaavaisuuttani, vaan se vain on minulle luonnollista. Saan yleensä aina todella ystävällistä kohtelua, ja olen epäillyt sen johtuvan osittain siitä, että olen ns. helppo ja vaivaton potilas.
Luitko huolellisesti kaikki etukäteen saamasi paperit? Luultavasti et, koska et osannut pyytää esilääkitystä ja ehkä myös kipulääkitystä. Sait siis suusi auki vasta kiljuessasi. Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseltani käytännössä katsoen katkaistiin jalka vaikean toimenpiteen vuoksi. Kun sitten vähän heräämisen jälkeen valitti kipua, hoitaja oli sitä mieltä "ettei voi sattua". Panadolia tarjosi. Kysyin, että oliko saanut jotain suonensisäistä jossei kipuja pitäisi olla: "No ei ole". Joo-o!! Rouva hoitaja voi itse läpikäydä saman toimenpiteen, ja sanoa sitten, sattuuko!!
Arvaako kukaan, mitä sen sijaan olisi saanut? Rauhoittavaa, aikuisten annoksen. Alakouluikäiselle.
Kotiin tulleissa papereissa lienee ollut maininta, että esilääkitystä varten pitää tulla aikaisemmin. Jos ensimmäinen tähy kovin kivulias, niin jatkossa laittavat kanyylin, ensimmäiseen sitä ei ainakaan täällä tarjota.
Jo kyllä, onhan se kivuliasta ja epämiellyttävää ilman suonensisäisiä lääkkeitä. Potilas voi pyytää lopettamaan, minulla ei ihan loppuun päästy kipujen vuoksi ensimmäisessä. Toinen meni helpommin lääkityksen vuoksi.
Myös 60 v äitini oli itkenyt ja huutanut kivusta operaation aikana, Usassa asuva siskonsa oli jälkeenpäin puhelimessa järkyttyneenä kysynyt miksei nukutettu? Kuulemma Usassa tuota ei edes yritetä tehdä hereillä .
Tervetuloa suomeen, jossa syöpäpotilaitakin pihdataan kipulääkkeitä...
Olin juuri synnyttänyt alakautta, mutta verentulo ei vaan lakannut. Yhtäkkiä huone oli täynnä outoa porukkaa, käsitin että leikkuriin käypi tieni, mutta en saanut mitään olennaista tietoa siitä että mitä tehdään ja miksi. Sen sijaan operoiva lääkäri/tms. pääjehu tuli tervehtimään minua kertoen, että käteni ovat kovin kylmät, "suosittelen jatkossa että pesisitte ne lämpimällä vedellä ennen operaatioita". Olin valvonut synnytyskivuissa tuntikausia eikä kommentti tuntunut muutenkaan sellaiselta, mihin olisin osannut vastata mitään järkevää.
Tänäkin päivänä mietin, että mitä tuohon olisi pitänyt vastata. "Joo olen tässä synnyttänyt viimeiset 11 tuntia enkä ole päässyt edes vessaan itse, joten se käsien peseminen vähän niinkuin unohtui"?
Mulle tulleessa kutsukirjeessä ei ole mainintaa esilääkkeestä. Menen reilusti aiemmin ja vaadin kaikki myrkyt jos en saa kieltäydyn toimenpiteestä.
Hirveää kohtelua olet saanut, edesvastuutonta tämä Suomen touhu. Muualla kun tosiaan tehdään nukutuksessa..
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että lääkäri näkee työskennellessään paljon suolen kunnosta, ja pystyy päättelemään, onko kipuun reagointi suhteessa tulehdustilaan vai ylireagointia.
Tähän on pakko kommentoida, että itselläni suolen kunto ei tunnu korreloivan kivun kanssa. Elämäni ensimmäinen tähystys tehtiin, kun suoleni pinta paksusuolen alusta peräaukkoon saakka oli pelkkää verensekaista puuroa, ja se tähystys oli kokemistani kivuttomin. Kivuliaimmat tähystykset ovat olleet silloin, kun suoli on ollut terve.
Musta on omituista, että puhut toimenpiteeseen liittyvästä kivunlievityksestä potilaan "miellyttämisenä". Jotain on vinksallaan.