Lue keskustelun säännöt.
Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?
04.01.2019 |
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.
Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri synnyttänyt alakautta, mutta verentulo ei vaan lakannut. Yhtäkkiä huone oli täynnä outoa porukkaa, käsitin että leikkuriin käypi tieni, mutta en saanut mitään olennaista tietoa siitä että mitä tehdään ja miksi. Sen sijaan operoiva lääkäri/tms. pääjehu tuli tervehtimään minua kertoen, että käteni ovat kovin kylmät, "suosittelen jatkossa että pesisitte ne lämpimällä vedellä ennen operaatioita". Olin valvonut synnytyskivuissa tuntikausia eikä kommentti tuntunut muutenkaan sellaiselta, mihin olisin osannut vastata mitään järkevää.
Tänäkin päivänä mietin, että mitä tuohon olisi pitänyt vastata. "Joo olen tässä synnyttänyt viimeiset 11 tuntia enkä ole päässyt edes vessaan itse, joten se käsien peseminen vähän niinkuin unohtui"?
Eiköhän kyseessä ollut huono vitsi, jolla lääkäri yritti keventää tunnelmaa.
Kirurgeissa on kyllä osa sellasia tunnevammaisia, että aivan jopa todennäköisesti on ollut tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen terveydenhuolto on mitä on. Minulle, pelkopotilaalle suunilleen naurettiin päin naamaa hammaslääkärissä kun kyselin rauhoittavasta esilääkityksestä, ei kuulemma terveille aikuisille anneta. Seurauksena on ollut paniikkihtoauksia hoitotuolissa , kesken jääneitä juurihoitoja ja poistettuja hampaita. Olen nyt 38v ja 9 hammasta poistettu, syöminen on vaikeaa . Kun kyselin kunnallisella implanteista, tarjottiin loppujenkin repimistä pois ja tekareita.
Mitä ihmettä, 38-vuotiaalta poistettu 9 hammasta? Järkyttävää! Miten helppo olisi ollut sinullekin antaa kunnon rauhoittava lääkitys ennen operaatioita, siitä ei olisi ollut yhtään mitään haittaa, ja lääkkeet ovat todella halpoja. Halutaanko meillä vaan periaatteesta rankaista vellihousuja pelkuruudesta?
Tuohan muistuttaa jo keski-aikaista menoa, että kun hammas on kipeä otetaan pois !
En minäkään ymmärrä miten vaikea olisi antaa esim. ilokaasua, juurihoitaa hammas ja lähettää kotiin tyytyväinen potilas jolla on hampaat suussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sairaanhoito on Suomessa monessa suhteessa erittäin hyvällä tolalla muuhun maailmaan verrattuna, kivunlievitykseen ei täällä vielä suhtauduta riittävän vakavasti. Siitähän on tehty paljon tutkimuksia, että kivuttomuus edesauttaa toimenpiteiden onnistumista ja potilaan toipumista. Meillä tuntuu vielä olevan vallalla joku käsittämätön ajatus ihmistä jalostavasta kärsimyksestä. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Huoh..
Sairaalaolosuhteissa ja saattohoidossa kivunhoitoa pitäisi toki tehostaa Suomessa, mutta toivottavasti ei päädytä samalaiseen opiaattiriippuvuusepidemiaan kuin jenkeissä. Siellä opiaatteja määrätään ihan kaikkiin pikkukolotuksiinkin, ihmiset jäävät niihin helposti riippuvaiseksi ja lopulta siirtyvät halvempaan vaihtoehtoon eli heroiiniin.
No joo, mutta eiköhän toimenpiteiden tekeminen edes jokseenkin inhimilliseksi tietoisen brutaaliuden sijaan ole eri juttu kuin se että tarjotaan porukalle kotiin vietäviksi kasapäin opiaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USAssa saa aina kevyen nukutuksen, ei tarvitse karsia kipuja. Ehka Suomessa ei osata antaa asianmukaista nukutusta.
Osattaisiin varmasti, mutta ei haluta. Raha ensin, ja mitä se haittaa kun ihminen traumatisoituu siitä kun ensin on aina aivan pakko kokeilla ilman mitään helpotusta ja vasta sitten, kun on traumatisoitu potilas, todetaan että no nukuttaa pitää sitten jatkossa. Ikävä kyllä se jatkossa tapahtuva nukutuskaan ei traumoja poista.
Mitä nuorempana joutuu tällaisiin tilanteisiin, sen vaikeampaa on aikuisenakaan selvitä näistä mielenterveys eheänä. Suomessa on sellainen "vellihousuille luu kurkkuun" -asenne. Kovuus on etu, ja empatia iso miinus.
Mulle tehdyt tähystykset on aina olleet kivuliaahkoja, mutta lääkärit ja hoitajat ovat olleet ymmärtäväisiä ja olen saanut kipulääkettä ja kädestäpitelyä. Tähystykseen ei siis ole pelottanut mennä, vaikka olenkin tiennyt, että huudan taas kurkku suorana jossakin kohtaa. Kunnes kerran jouduin hätätapauksena "ylimääräisenä" itselleni aivan tuntemattoman tähystäjän listalle. Hänen olisi pitänyt samaan aikaan olla jo toisessa paikassa, joten ymmärrän kiireen, mutta siinä ei kipulääkkeen tarvetta kyselty eikä kuulosteltu, sattuuko vai ei.
Sen kokemuksen jälkeen olen oikeasti pelännyt tähystyksiä ja koen, että kipukynnykseni tähystyksessä on madaltunut. Käperryn tahtomattani paljon vähemmästä sikiöasentoon ja jäykistyn ja alan hyperventiloida. Jotenkin se luottamus meni silloin, ja se pelko iskostui selkärankaan, vaikka aiemminkin on kivuliasta ollut, mutta tällä kertaa jäi olo, että se ei kiinnostanut tähystäjää tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
USAssa saa aina kevyen nukutuksen, ei tarvitse karsia kipuja. Ehka Suomessa ei osata antaa asianmukaista nukutusta.
Tietysti saa, koska se on rahastusta! Olin vaihto-oppilasvuonna pienessä toimenpiteessä, joka Suomessa tehdään paikallispuudutuksella ja kestää koko homma pari tuntia. Ameriikan malliin ”humautus” anestesiassa ja piti jäädä sen jälkeen yöksi sairaalaan. Lasku oli 4500 dollaria. Kalleinta oli se anestesia, joka vaatii aina anestesialääkärin läsnäolon sekä yön sairaalassa. Vanhemmat eivät olleet uskoa, miten voi olla kallista. Rahastuksen makua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen terveydenhuolto on mitä on. Minulle, pelkopotilaalle suunilleen naurettiin päin naamaa hammaslääkärissä kun kyselin rauhoittavasta esilääkityksestä, ei kuulemma terveille aikuisille anneta. Seurauksena on ollut paniikkihtoauksia hoitotuolissa , kesken jääneitä juurihoitoja ja poistettuja hampaita. Olen nyt 38v ja 9 hammasta poistettu, syöminen on vaikeaa . Kun kyselin kunnallisella implanteista, tarjottiin loppujenkin repimistä pois ja tekareita.
Mitä ihmettä, 38-vuotiaalta poistettu 9 hammasta? Järkyttävää! Miten helppo olisi ollut sinullekin antaa kunnon rauhoittava lääkitys ennen operaatioita, siitä ei olisi ollut yhtään mitään haittaa, ja lääkkeet ovat todella halpoja. Halutaanko meillä vaan periaatteesta rankaista vellihousuja pelkuruudesta?
Halutaan varmastikin, ja samalla säästetään rauhoittavan tabun verran rahaa. Win-win... Suomessa on kyllä kohtalaisen kehittynyt terveydenhuolto, mutta inhimillinen puoli laahaa vielä jossain keskiajalla.
Vierailija kirjoitti:
Julkinen terveydenhuolto on mitä on. Minulle, pelkopotilaalle suunilleen naurettiin päin naamaa hammaslääkärissä kun kyselin rauhoittavasta esilääkityksestä, ei kuulemma terveille aikuisille anneta. Seurauksena on ollut paniikkihtoauksia hoitotuolissa , kesken jääneitä juurihoitoja ja poistettuja hampaita. Olen nyt 38v ja 9 hammasta poistettu, syöminen on vaikeaa . Kun kyselin kunnallisella implanteista, tarjottiin loppujenkin repimistä pois ja tekareita.
Se implantin laitto on kyllä hankalampi toimi kuin juurihoito. Jos juurihoidot on jääneet kesken, niin tuskin implantteja kannattaa edes yrittää. Itselleni laitettiin eteen implantti. Ei kylläkään julkisella, koska täällä niitä ei saa julkiselta terve aikuinen, vaan pitää mennä yksityiselle. Hinta on noin 2000€ per hammas. Vaatii pitkän hoidon ja monta käyntiä. Hammassilta on myös aika yleinen, etenkin jos on hampaissa kiinnityskudosongelmia. Silloin ei ruuvata implanttia leukaluuhun. Se ei tietysti onnistu, jos puuttuu tosi paljon hampaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luitko huolellisesti kaikki etukäteen saamasi paperit? Luultavasti et, koska et osannut pyytää esilääkitystä ja ehkä myös kipulääkitystä. Sait siis suusi auki vasta kiljuessasi. Huoh!
Tuo on totta, että papereissa ainakin minulla luki, että esilääkitystä voi saada. Silloin tarpeesta piti ilmoittaa toimistoon ja saapua paikalle klo 8. Jos ei halunnut/tarvinnut esilääkitystä, ilmoittautuminen oli vasta myöhemmin. Se esilääkitys pitää ottaa viimeistään tuntia ennen operaatiota. Ymmärrän kyllä, miksi, koska ainakin itselleni tuli kauhean pyörryttävä ja oksettava olo
noin vartin päästä esilääkkeen otosta. Hoitaja sanoi, että olo tasaantuu ennen tähystystä, ja niinhän siinä kävi. Tosin pyörätuolilla joutuivat kuljettamaan saliin, kun jalat oli vetelänä.
Minulle se toimenpide ei mitenkään valtavia kipuja aiheuttanut. Kun ilmaa pumpattiin, se teki samanlaista kipua kuin jos olisi kauheasti pierua tulossa.
Vierailija kirjoitti:
USAssa saa aina kevyen nukutuksen, ei tarvitse karsia kipuja. Ehka Suomessa ei osata antaa asianmukaista nukutusta.
Myös Etelä-Euroopan maissa ainakin. Suomessa ei edes yksityisellä saa hyvää tutkimusta, kokemusta on Turun Pulssissa takavuosilta. Tein valituksen ja lekuri soitti minulle kotiin, että "eihän se nyt niin kauheaa ollut!" Toisaalta Turun kaupunginsairaalassa olivat hyvinkin hellävaraisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töölön Mehiläistä ei voi suositella.
Ei mullekaan kukaan kertonut, että paksusuolentähystykseen voi saada esilääkityksen... No en kyllä olisi sitä tarvinnutkaan, en kokenut niin kivuliaaksi, vaikka toki epämiellyttävää oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mullekaan kukaan kertonut, että paksusuolentähystykseen voi saada esilääkityksen... No en kyllä olisi sitä tarvinnutkaan, en kokenut niin kivuliaaksi, vaikka toki epämiellyttävää oli.
Kotiin tulee kirje, jossa kerrotaan esilääkityksen mahdollisuudesta. Silloin pitää olla yhteydessä toimistoon ja saapua aiemmin sairaalaan.
Ohi aiheen, mutta itse menin lähetteellä sairaalan polille, kun lähettävä gynekologi oli epäillyt polyyppia kohdussa. Mitään etukäteisinfoa en saanut, saati kerrottu kipulääkityksestä.
Pelottomana siitä sitten gynen vastaanotolle. Iso huone, ulkomaalaisperäinen lääkäri kyseli vähän ja eiku laverille. Sairaala oli saanut uuden ultran ja kouluttaja neuvomassa koneen vieressä lääkäriä.
Siitä sitten harjoittelemaan meikäläisen alapäällä.
Siitä seurannutta kipua en unohda ikinä. Se oli niin järkyttävää, ettei sitä usko kokematta. Lekuri ei varoitellut mitään, eikä puhunut muille kuin kouluttajille. Vähän siinä sörkittyään jatkoi kohtuun. Kohtu alkoi tietysti supistella ja kivut yltyivät synnytyskivuiksi. Valitin ja pyysin lopettamaan tuskissani. Ei mitään reagointia, jatkoi vaan, että tehdään nyt loppuun, kun pitää harjoitella. Harjoittelun takia homma kesti moninkertaisesti pidempään ja lopulta olin valmis vetämään sen vehkeen itse ulos lopuilla voimillani. En toki vetänyt, eikä ollut polyyppiakaan, mutta kivut eivät loppuneet toimenpiteen päätyttyä.
Sattui niin saatanallisesti, enkä ollut varma, miten pystyisin ajamaan kotiin.
Annoin kyllä palautetta ja joka instanssissa siitä kerroin, että varmasti on papereissa ylhäällä.
Kipu jatkui jälkisupistuksina kotona vielä seuraavaan päivään.
Jouduin samaan operaatioon toistekin, mutta se oli aivan erilainen tilanne. Kotiintulleissa ohjeissa neuvottiin ottamaan etukäteen 2x1g Buranaa ja 2x1g panadolia. Hoitajat ja lääkäri olivat ihania ja rauhoittelivat, eikä operaatio kestänyt kuin murto-osan ekasta, kipulääkkeettömästä operaatiosta.
Aina ei siis tarvitse kärsiä, vähemmälläkin kivulla voidaan hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskolleni tehtiin Ranskassa gastroskopia nukutuksessa. Ei puhettakaan ilman anestesiaa.
Suomen winter war -tyyli ei ole käytössä varmaan muuallakaan.
Me monet olemme gastroskopian läpikäyneet (kirjaimellisesti, lähes) eikä se ollut liian paha, mutta...
Rauhoittava, Diapam kai se usein on, ei poista kipuja. Tämä harha on toinen suomalainen winter war -tyyli. Saat rauhoittavaa jotta voit kirkkain silmin ja levollisena kohdata kipua. Ei hyvä heilu.
Vihaan käypä hoito -metodia. Koska potilas jää lääkärin huomiotta vaikka huutaisi kivuissaan - lääkäri työskentelee käypä hoito -umbrellan alla.
Hällä väliä. Virallisesti todettu käypä hoito -säännöstö täyttyy, valitukset eivät mene läpi.
Kenenkään lääkärin taito tai luovuus ei kehity, kun kaikki mitä teet on säännelty ennalta. Ei ole vanhoja kunnanlääkäreitä enää, eikä tule.
Hernesniemi testaa itseään käsiseisonnalla joka aamu jotta näkee toimivatko kädet kuten niiden hallitusti pitää toimia.
Vierailija kirjoitti:
Siskolleni tehtiin Ranskassa gastroskopia nukutuksessa. Ei puhettakaan ilman anestesiaa.
Suomen winter war -tyyli ei ole käytössä varmaan muuallakaan.
Me monet olemme gastroskopian läpikäyneet (kirjaimellisesti, lähes) eikä se ollut liian paha, mutta...
Rauhoittava, Diapam kai se usein on, ei poista kipuja. Tämä harha on toinen suomalainen winter war -tyyli. Saat rauhoittavaa jotta voit kirkkain silmin ja levollisena kohdata kipua. Ei hyvä heilu.
Vihaan käypä hoito -metodia. Koska potilas jää lääkärin huomiotta vaikka huutaisi kivuissaan - lääkäri työskentelee käypä hoito -umbrellan alla.
Hällä väliä. Virallisesti todettu käypä hoito -säännöstö täyttyy, valitukset eivät mene läpi.Kenenkään lääkärin taito tai luovuus ei kehity, kun kaikki mitä teet on säännelty ennalta. Ei ole vanhoja kunnanlääkäreitä enää, eikä tule.
Hernesniemi testaa itseään käsiseisonnalla joka aamu jotta näkee toimivatko kädet kuten niiden hallitusti pitää toimia.
Tämä onkin eri tähystys. Nopeampi ja kivuttomampi, sanonut muutama tuttu jotka on tähystetty molemmista päistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskolleni tehtiin Ranskassa gastroskopia nukutuksessa. Ei puhettakaan ilman anestesiaa.
Suomen winter war -tyyli ei ole käytössä varmaan muuallakaan.
Me monet olemme gastroskopian läpikäyneet (kirjaimellisesti, lähes) eikä se ollut liian paha, mutta...
Rauhoittava, Diapam kai se usein on, ei poista kipuja. Tämä harha on toinen suomalainen winter war -tyyli. Saat rauhoittavaa jotta voit kirkkain silmin ja levollisena kohdata kipua. Ei hyvä heilu.
Vihaan käypä hoito -metodia. Koska potilas jää lääkärin huomiotta vaikka huutaisi kivuissaan - lääkäri työskentelee käypä hoito -umbrellan alla.
Hällä väliä. Virallisesti todettu käypä hoito -säännöstö täyttyy, valitukset eivät mene läpi.Kenenkään lääkärin taito tai luovuus ei kehity, kun kaikki mitä teet on säännelty ennalta. Ei ole vanhoja kunnanlääkäreitä enää, eikä tule.
Hernesniemi testaa itseään käsiseisonnalla joka aamu jotta näkee toimivatko kädet kuten niiden hallitusti pitää toimia.Tämä onkin eri tähystys. Nopeampi ja kivuttomampi, sanonut muutama tuttu jotka on tähystetty molemmista päistä.
Gastroskopian etu on tosiaan kivuttomuus ja verrattain lyhyempi kesto. Epämiellyttävyys sen sijaan on aivan omaa luokkaansa ja varmasti joku voi panikoida pahemman kerran, jolloin tietysti se kipukin on mahdollista, jos vaikkapa koettaa väkisin kiskoa letkua ulos.
Voi kyllä olla varma, että kaikista tällaisista toimenpiteistä jää jonkinlaiset traumat ihmiselle, tiedostipa hän sen itse tai ei. Kauan sitten muistan lukeneeni naisesta, jonka aikuisuuden seksielämän ongelmat selvisivät lopulta olevan peräisin hänelle lapsuudessa tehdyistä lukuisista toimenpiteistä. Traumoista siitä, että joku tunkeutuu kehoon, aiheuttaa kipua ja asialle ei voi mitään muuta kuin tuijottaa kattoa ja kuvitella olevansa paremmassa paikassa.
Minä soitin sinne sairaalaan jo pari viikkoa ennen toimenpidettä ja keskustelin lääkityksestä että haluan KAIKKI mahdolliset mömmöt. Kirjasivat tiedot sinne minun tietoihin koneelle.
Kun hain ne tyhjennysaineet sairaalasta niin juttelin asiasta myös silloin ja hoitaja esitteli minulle sen toimenpidehuoneen ja kertoi tähystyksestä kuinka homma etenee.
Kaikki oli valmiina kun sitten menin tähystykseen. Lääkkeet laitettiin suoraan suoneen ja puolivälissä toimenpidettä annettin vielä toinen annos. Vaasan keskussairaala. Oli kyllä hyvää ja rauhallista hoitoa tällaiselle hermoheikolle. Kiitos!
Hyi saamari, täällä jotkut oikeasti haukkuu ap:ta kun kehtasikin huutaa kivusta. Pelottavaa että tälläisen mielipiteen omaavia ihmisiä on töissä sairaaloissa.
Äitini ei tajunnut pyytää lääkitystä etukäteen eikä sitä kukaan tarjonnut. Oli kamala ja kivulias tähystys.
Löytyi paksusuolen syöpä ja äitini kuoli pari kuukautta myöhemmin. Minä pyysin lääkityksen etukäteen ja sen myös sain ja toimenpide oli kivuton ja helppo mutta silti pelottava. Onneksi ei löytynyt mitään. Tosin kipuja on yhä.
Mitä ihmettä, 38-vuotiaalta poistettu 9 hammasta? Järkyttävää! Miten helppo olisi ollut sinullekin antaa kunnon rauhoittava lääkitys ennen operaatioita, siitä ei olisi ollut yhtään mitään haittaa, ja lääkkeet ovat todella halpoja. Halutaanko meillä vaan periaatteesta rankaista vellihousuja pelkuruudesta?