Lue keskustelun säännöt.
Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?
04.01.2019 |
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.
Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Kommentit (313)
Ap miten menee? Teithän valituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä en vastaa näin pitkiin ketjuihin, koska minulla on harvoin enää uutta sanottavaa. Nyt koen pakottavaa tarvetta.
Oma kokemukseni on täsmälleen kuten ap:n. Mitään esilääkitystä ei annettu. Kivunlievitys hoidettiin käskemällä rentoutua ja hengittää rauhallisesti. Milläs rentoudut ja hengität rauhallisesti, kun kipu on täysin kestämätön. Huusin ja kiroilin koko toimenpiteen ajan. Välillä muistan näköni sumenneen tuskan takia.
Kerroin kokemuksestani norjassa asuvalle sairaanhoitajatuttavalleni. Hän on pian eläkeiässä, ollut alalla lähes 40 vuotta, ja varmasti nähnyt yhtä ja toista. Kerrottuani hän oli hetken hiljaa, ja sanoi sitten, että kokemani kohtelu on täysin ala-arvoista. Hänen kertomansa mukaan muualla nämä toimenpiteet tehdään säännöllisesti humautuksessa.
Keskustelin asiasta myös lääkärini kanssa, koska yhdessä vaiheessa näytti siltä, että saatan joutua siihen toimenpiteeseen uudelleen. Lääkäri sanoi jokaisen nukutuksen olevan riski. Miten ihmeessä useimmat nukutetut selviävät nukutuksestaan jokseenkin helpolla, jos se niin valtava riski on? Onkohan kyseessä sittenkin veruke? Nukutus ja muukin tehokas tuskan liennytys maksaa rahaa, ja sitähän terveydenhuollolla ei juuri nyt ole. Minä en ymmärrä, miksi se humautus on niin suuri riski Suomessa, jos se kuitenkin mainitsemani hoitajan mukaan on rutiini Norjassa, Saksassa ja Sveitsissä. Minulta on murtunut luu, eikä sekään sattunut yhtä paljon kuin kolonoskopia. Murretaanko maassamme myös luita lääketieteellisistä syistä ilman nukutusta, koska se nukutus on niin vaarallista?
Näin. Olen purkanut tuskani ja vihani tältä osin ja tällä kertaa. Toivottavasti edes joku sadistilääkäri tai -hoitaja lukee tämän, ja vielä pysähtyy miettimään. Vai pitäisikö kyseiset hoitohenkilöt itse pistää kyseiseen toimenpiteeseen, ennen kuin heidät päästetään tekemään sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja porukka uskoo tällaista :D:D:D
Uskoo mitä? Ihmisten mahdollisia kokemuksia? Mikä naurattaa?
MInä en usko että näin modernissa maassa vieraant ihmiset työntävät perseaukkoon tutkimuslaitteita, ilman että ensin on varmistettu, että potilas on rentoutunut ja saanut asianmukaiset lääkeaineet. Te uskotte ihan mitä tahansa teille kerrotaan internetissä.
No minun ei tarvitse uskoa. Minun suoleeni se työnnettiin ilman mitään kivunlievitystä. Tuska oli juuri sellainen, kuin ap kuvailee. Tuossa aikaisemmin kerroin keskustelleeni aiheesta ulkomailla työskentelevän hoitajan kanssa, ja hän oli järkyttynyt potilaiden kohtelusta Suomessa. Minä en sille mitään voi, ettet sinä usko lukemaasi. Minä kuitenkin puhun kokemuksestani, sinä reagoit kuulemaasi. Kummallakohan on todistamisen taakka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli hieman asiatonta. Tee valitus. Mulle tehtiin tähystys viime kesänä. Ei annettu kipulääkitystä enkä olisi tarvinnutkaan sitä. Yhdessä tiukassa mutkassa sattui mutta se meni ohi. Liukasteessa oli puuduttavaa ainetta. Henkilökunta oli osaavaa ja asiallista.
Jestas tätä valittamisen ihannointia!
Mitä v*tun ihannointia? Ap. voi tehdä valituksen jos tuntuu siltä. Mulle se on ihan sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viitisen kertaa ohut- ja paksusuolen tähystyksessä olleena voin sanoa, että ei aikuinen ihminen ainakaan nukutusta siihen tarvitse. Onneksi julkisella puolella verorahoja ei ainakaan lähtökohtaisesti käytetä aikuisten ihmisten nukuttamiseen suolen tähystyksissä. Tähystys kestää kuitenkin keskimäärin varmaankin n. 30 - 60 minuuttia, ja ns. kipu aiheutuu kameran liikkutamisesta ja ilman pumppaamisesta suoleen. Tämäkö on aikuiselle ihmiselle liikaa? Kipulääkityksen käytön voin ehkä ymmärtää, mutta toisaalta kipukynnys tuntuu olevan kyllä nykyään ihmisillä olematon. Kyllä esilääkitystä varmasti lähtökohtaisesti tarjottaisiin mikäli sille olisi oikeasti ja todistetusti tarvetta.
Ihmetyttää siis lukea näitä juttuja, joiden perusteella voisi kuvitella tähystyksien olevan jotain sietämätöntä. Varmasti jokaisen suoliston kunto ja mutkikkuus vaikuttavat sen aiheuttamiin tuntemuksiin, mutta aikuisen ihmisen huutaminen ja itkeminen kyseisen toimenpiteen aikana kuulostaa uskomattomalta. Itselläni suoli on huonossa kunnossa ja löytyy muutama hyvin tiukka mutka, mutta ei ole kyllä koskaan käynyt mielessäkään pyytää lääkitystä toimenpiteitä ennen tai niiden aikana. Vielä uskomattomammalta kuulostaa panikoituminen ja hoitohenkilökunnalle huutaminen ja lapsellinen valittaminen kun pikkuisen sattuu. Ihmiset tuntuvat vieraantuneen todellisen hädän ja kivun käsitteistä. Ehkä ihmeellisintä on kuitenkin lukea täällä naisten arvioita siitä, että tähystäminen olisi synnyttämistä kivuliaampaa. En enää tiedä voiko tämän perustella ottaa naisten ainaista valitusta synnyttämisen kauhuista tosissaan.
Kehitysmaiden tasoista sairaanhoitoa en tietenkään kannata, mutta aikuisen ihmisen ei pitäisi tarvita kivunlieviitystä saatii nukutusta suolen tähystystä varten. Yksityisellä varmasti hyvin mielellään niitä halukkaille tarjoavat. Ja ei, aikuisen ihmisen ei pitäisi saada paniikki- ja raivokohtausta (kesken toimenpiteen), jos jokin tuntuu hieman epämiellyttävältä. Tässäkin valituskamppanjassa tuntuvat jälleen hyvin kiteytyvän länsimaihin pesiytyneet itsensä ja omien tarpeiden korostaminen ja keskiöön laittaminen, sekä todellisuudesta vieraantuminen. Jos jokin ei mene juuri omien toiveiden mukaan tai tunnu kivalta, niin seurauksena on romahtaminen ja usein skandaalinhakuinen avautuminen.
Noinko sinä todella ajattelet? Oletko täysin kyyninen? Minulta lähti taju toimenpiteen aikana. Oliko se minun oma valintani? Kuinka ihmisestä tulee kaltaisesi, voisitko kertoa? Ehkä ymmärrykseni suolessani häärineitä gestoja kohtaan edes vähän helpottaisi kokemaani ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se, että vaikka ihmiselle tehtäisiin mitä tahansa kidutusta, niin kurkku suorana ei tarvitse huutaa. Empatiani ovat kyllä hoitohenkilökunnan puolella. Virhehän se toki oli, että kipulääkitys jäi pois. Vaimollanikin jäi pois synnytyksessä, koska hänelle ei voitu antaa muiden syiden vuoksi. Oli kuulemma todella kivuliasta, mutta ei hän silti sikana huutanut.
Fakta on, että ihminen huutaa, kun kipu on kova. Se ei ole mikään moraali- tai valintakysymys. Ja jätä sinä synnytyskivusta puhuminen vaikkapa sille vaimollesi. Itse et taida olla mikään varsinainen kokemusasiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sama kokemus kuin ap:llä.
Minulla meni melkein taju ja itkin hiljaa, siinä kohtaa sanoin kovaan ääneen, että taju menee nyt (olin siis Tyksissä) hoitaja sanoi tiukasti, että älä nyt pyörry sentään. Ja taivutti vaan päätä alaspäin että en pyörry. Lääkärin mukaan toisilla suolisto on mutkaisempi ja ärtyneempi, siitä kova kipu toisilla johtuu, toisilla taas ei ja tutkimus menee helpommin. Olen synnyttänyt neljä kertaa ilman kivunlievitystä ja samana päivänä ei voi verrata, paksusuolen tähystys oli paljon kipeämpi. Olin loppuviikon sairaslomalla koska vatsakivut kestivät sen jälkeen useamman päivän. Tarkistettiin lääkärissä, että
kaikki oli ok ja lääkäri sanoi, on niin mutkainen suoli että siitä se kipu tulee ja ärtynyt. Että en enää mene ilman lääkitystä tutkimukseen.
Osalle äärimmäisen kivuliasta, vaikka olisi esilääkittykin. Varsinkin hoikille ja pienikokoisille. Suoli on mutkilla enemmän kuin lihavammassa vatsassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en itse hoitajana haluaisi saada kuulovauriota sen takia, että potilas huutaa. varsinkin, jos kyseessä ns. perusterve aikuinen. hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, väkivaltaa, uhkailua jne
No hakee vaikka kuulosuojaimet tmv., kait sellaisia talosta täytyy löytyä, korvatulpat edes?
Minulle on tehty kolonoskopia noin 10 kertaa. Joka kerta on ajanvarauskirjeessä mainittu esilääkitysmahdollisuudesta ja kipulääkityksestä. Kertaakaan en ole käyttänyt. Välillä ollut kivuliaampi, välillä helpompaa.
Jos tietää, että on kivulias ja hankala suoli niin soittakaa polille ja pyytäkää tekijäksi kokenut lääkäri, ei erikoistumassa olevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kertaa käynyt eikä mitään esilääkityksiä saati kipulääkkeitä tarjottu, en olisi kyllä tarvinnutkaan.
Suomessa eläinten kivunhoito on vielä surkeammalla tasolla kuin ihmisten.