Lue keskustelun säännöt.
Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?
04.01.2019 |
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.
Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista kohtelua. Tee valitus.
Ja todennäköisesti joku vastaavanlainen lääkäri sitten käsittelee sen valituksen, eli toisin sanoen ei johda yhtään mihinkään. Kaikki varmasti tietää sen sanonnan niistä korpeista ja silmännokkimisista...
Tarvittaisiin sellainen ihan oikeasti toimiva puolueeton toimielin, joka käsittelee hoitoon liittyviä valituksia, ja joka antaa ihan konkreettisia sanktioita, jolloin esim. ap:n jutussa esiintyneen hoitajan kaltaiset pissikset saataisiin pois alalta.
Eli mitä turhaan valittamaan? Just. Hyvä asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei perusterve aikuinen huuda kurkku suorana.
Perusterveet eivät mielestäsi voi kokea kipua? Joku murskaa vaikka sormiesi luut vasaralla, mutta et päästä pihaustakaan, koska olethan toki perusterve?
Potilas peloissaan kirjoitti:
"on outoa, että aikuinen ihminen puree kättänsä toimenpiteessä. terveisin sh, jonka työtehtävät toimenpiteissa"
Tämän lauseen kirjoitti siis sh, eli pelkäänpä että sairaanhoitaja.
Jos ihminen puree kättänsä toimenpiteessä, hänen täytyy olla tuskissaan. Ja tämä sh toteaa että se "on outoa". Onko tässä hieman prioriteetti hukassa?
Itse en mene - jos suinkin voin välttää- ollenkaan kunnalliselle puolelle , käytän mieluummin omaa rahaa siihen että saan kunnollista, asiallista ja ihmisarvoista hoitoa. Älkää syyllistäkö minua siitä, että minulla on varaa, olen lähtenyt todella köyhistä oloista ja kovalla työllä ansainnut kohtuullisen elintason. S
Ollessani Jorvissa sydämen rytmin siirrossa, kohtelu oli töykeätä, kylmää ja huolimatonta ja minua syyllistettiin siitä, että nukutuslääke ei tehonnut kuin pitäisi. Kun pyysin kylmissäni peittoa, sanottiin että tuodaan tuodaan, mutta ei koskaan tuotu. Sairaanhoitaja pisti kaksi kertaa neulan suonen ohi ja häipyi. Tuli seuraava ja sai kanyylin laitettua. Lääkäri käski sairaanhoitajaa antamaan kaliumia. Hoitaja unohti. Kerroin itse asiasta lääkärille sitten kun hän tuli seuraavan kerran parin tunnin päästä, hoitaja ei ollut asiasta millänsäkään. Laittoi sitten jotain ainetta kanyyliin joka alkoi polttamaan verisuonta kovasti. Sanoin että minulla ei kalium ole ennen aiheuttanut polttavaa tunnetta verisuonessa. Hoitaja mutisi jotakin että ai se oli sitten väärä kuitenkin, vaihtoi tiputuspussin ja haki "uuden" kaliumin, joka ei sitten enää polttanut. Kenelläkään hoitohenkilökunnasta ei ole nimeä tai positiota näkyvillä. Ilmeettömiä, harmaita, puhumattomia tyyppejä ilmaantuu tämän tästä vuoteen viereen. Harva tervehtii, vielä harvempi sanoo onko apuhoitaja, sairaanhoitaja vai lääkäri. Kun tuli aika aloittaa rytminsiirto, huoneeseen pelmahti kireä, hermostuneen oloinen tyyppi, ei tervehtinyt. Osoittautui anestesialääkäriksi joka morkkasi kollegaansa joka olisi pitänyt olla paikalla, mutta oli myöhässä. Olisin halunnut rytmin siirron jälkeen nähdä pikaisesti lääkäriä kysyäkseni toimenpiteestä, sanottiin että ei ehdi, sori.
Tällaista kokemusta ei haluaisi uudestaan. Ajatelkaa sitten niitä jotka eivät voi edes puolustautua. Miten heitä kohdellaan.
En tarkoita enkä tietenkään usko että kaikki sairaalahenkilökunta olisi kertomani kaltaisia. Mutta en uskalla - ellei siis ole pakko - mennä Jorviin jos minun pitää pelätä ja rukoilla että tällä kertaa saisin asiallista ja sivistynyttä kohtelua.
Oudolta kuulostaa tuo kertomuksesi. Olen ollut kolme kertaa Jorvissa (viimeksi kaksi viikkoa sitten) rytminsiirrossa ja aina saanut ystävällisen tai vähintäänkin asiallisen kohtelun. Väkisinkin tulee mieleen sananlasku ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”. Oletko itse ollut asiallinen? Rytminsiirrossahan ei kipuja ole, mitä nyt kanyylin laittaminen vähän saattaa nipistää (tämä muuten riippuu kokonaan laittajan taidosta, jotkut osaavat laittaa kanyylin niin ettei hyttysenpistoa enempää kipua tunnu), mutta varsinainen rytminsiirto tapahtuu humautuksessa.
Tämä nyt meni ohi alkuperäisen aiheen. Siihen palatakseni: olen ollut sekä kolonoskopiassa että gastroskopiassa yksityisellä. Etenkin jälkimmäistä pelkäsin niin, etten halunnut kuvitellakaannletkun nielemistä tajuissani. Paksusuoli tähystettiin kanyylin kautta annetun kipulääkkeen (fentanyyli) turvin, vatsalaukku humautuksessa. Jälkimmäinen toimenpide oli luonnollisesti täysin kivuton, kolonoskopia lähes kivuton. Maksoivathan nämä toimenpiteet, mutta mielestäni ne olivat hyvin sijoitettuja rahoja.
Vierailija kirjoitti:
USAssa saa aina kevyen nukutuksen, ei tarvitse karsia kipuja. Ehka Suomessa ei osata antaa asianmukaista nukutusta.
Osattaisiin varmasti, mutta ei haluta. Raha ensin, ja mitä se haittaa kun ihminen traumatisoituu siitä kun ensin on aina aivan pakko kokeilla ilman mitään helpotusta ja vasta sitten, kun on traumatisoitu potilas, todetaan että no nukuttaa pitää sitten jatkossa. Ikävä kyllä se jatkossa tapahtuva nukutuskaan ei traumoja poista.
Mitä nuorempana joutuu tällaisiin tilanteisiin, sen vaikeampaa on aikuisenakaan selvitä näistä mielenterveys eheänä. Suomessa on sellainen "vellihousuille luu kurkkuun" -asenne. Kovuus on etu, ja empatia iso miinus.
Aivan turha tehdä valitusta,ei etene minnekkään. Tähystys tehdään näin,eikä se valittamalla kummene. Jotkut aistii rajummin kuin toiset,myös suolen kunto vaikuttaa onko kiinnikkeitä jne...se mikä ei tapa vahvistaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sairaanhoito on Suomessa monessa suhteessa erittäin hyvällä tolalla muuhun maailmaan verrattuna, kivunlievitykseen ei täällä vielä suhtauduta riittävän vakavasti. Siitähän on tehty paljon tutkimuksia, että kivuttomuus edesauttaa toimenpiteiden onnistumista ja potilaan toipumista. Meillä tuntuu vielä olevan vallalla joku käsittämätön ajatus ihmistä jalostavasta kärsimyksestä. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Huoh..
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri synnyttänyt alakautta, mutta verentulo ei vaan lakannut. Yhtäkkiä huone oli täynnä outoa porukkaa, käsitin että leikkuriin käypi tieni, mutta en saanut mitään olennaista tietoa siitä että mitä tehdään ja miksi. Sen sijaan operoiva lääkäri/tms. pääjehu tuli tervehtimään minua kertoen, että käteni ovat kovin kylmät, "suosittelen jatkossa että pesisitte ne lämpimällä vedellä ennen operaatioita". Olin valvonut synnytyskivuissa tuntikausia eikä kommentti tuntunut muutenkaan sellaiselta, mihin olisin osannut vastata mitään järkevää.
Tänäkin päivänä mietin, että mitä tuohon olisi pitänyt vastata. "Joo olen tässä synnyttänyt viimeiset 11 tuntia enkä ole päässyt edes vessaan itse, joten se käsien peseminen vähän niinkuin unohtui"?
Eiköhän kyseessä ollut huono vitsi, jolla lääkäri yritti keventää tunnelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on sama kuin hammasta porattaisiin ilman puudutusta! Kipu kuin kipu, se on otettava todesta. Olen järkyttynyt näistä kertomuksista.
Mä en valitettavasti ole järkyttynyt, koska tuo on julkisella puolella yleinen asenne. Hirveää, mutta ei yllättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap meni huutamaan kurkku suorana toisten työpaikalle.
Ei kivaa.
Työpaikka teki hoitovirheen kun aloitti toimenpiteen ilman esilääkitystä. Ei kivaa. Nuori ensikertalainen ei osannut vaatia toimenpidettä keskeytettäväksi.
Ois kiva tietää moniko saa jonkun esilääkityksen ja paljonko se auttaa.? Mulle mitää tarjottu,kovasti sattui, mutten huutanu, samoin kuin en synnytyksessäkään ilman kivunlievitystä. Ollaan niin erilaisia.
Mulle lääkäri tarjosi heti alkumetreillä. Sanoi, että on niin kiinnikkeinen suoli, että kannattaa ottaa. Otin lääkityksen ja onneksi otin, oli hyvä lääkäri. Suoli tosiaan oli tosi kiinnikkeinen ja joistain kohti tosi paha mennä letkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sairaanhoito on Suomessa monessa suhteessa erittäin hyvällä tolalla muuhun maailmaan verrattuna, kivunlievitykseen ei täällä vielä suhtauduta riittävän vakavasti. Siitähän on tehty paljon tutkimuksia, että kivuttomuus edesauttaa toimenpiteiden onnistumista ja potilaan toipumista. Meillä tuntuu vielä olevan vallalla joku käsittämätön ajatus ihmistä jalostavasta kärsimyksestä. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Huoh..
Sairaalaolosuhteissa ja saattohoidossa kivunhoitoa pitäisi toki tehostaa Suomessa, mutta toivottavasti ei päädytä samalaiseen opiaattiriippuvuusepidemiaan kuin jenkeissä. Siellä opiaatteja määrätään ihan kaikkiin pikkukolotuksiinkin, ihmiset jäävät niihin helposti riippuvaiseksi ja lopulta siirtyvät halvempaan vaihtoehtoon eli heroiiniin.
Vierailija kirjoitti:
Kotiin tulleissa papereissa lienee ollut maininta, että esilääkitystä varten pitää tulla aikaisemmin. Jos ensimmäinen tähy kovin kivulias, niin jatkossa laittavat kanyylin, ensimmäiseen sitä ei ainakaan täällä tarjota.
Jo kyllä, onhan se kivuliasta ja epämiellyttävää ilman suonensisäisiä lääkkeitä. Potilas voi pyytää lopettamaan, minulla ei ihan loppuun päästy kipujen vuoksi ensimmäisessä. Toinen meni helpommin lääkityksen vuoksi.
Mun papereissa ei lukenut mainintaa esilääkityksestä eikä aikaisemmin tulemisista.
Sovittuun aikaan tulin ja lääkäri itse suositteli, että kannattaa ottaa. Huomasi alkuvaiheessa, että tulee olemaan paha operaatio kiinnikkeiden vuoksi.
Laittoivat kanyylin ja vähän odoteltiin. Sen jälkeen operoitiin. Kiva lääkäri ja hoitaja. Julkisella Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"AIKUINEN IHMINEN HILLITSEE ITSENSÄ !" karjui minulle sylki roiskuen lääkäri, kirjaimellisesti päin naamaa.
Olin kaatunut ja nilkkani oli murtunut, nivelsiteet revenneet, koko jalka luonnottomassa asennossa. Kovaääninen itkuni suututti arvoisan tohtorin ja karjui sitten päin naamaa, ettei hän voi keskittyä ellen ole hiljaa! Kun pyysin kipulääkettä , sain Buranan . Kyllä, Buranan aivan kuin minulla olisi ollut pää kipeä tai hammassärky eikä jalka tohjona.
Vasta myöhemmin toinen lääkäri tuli luokseni ja sanoi että laitetaan kiputippa suoneen ja olet nyt yön oastolla , aamulla jalkaspesialisti (ei käyttänyt tuota sanaa, mutten nyt muista mikä se oikea ammattinimike on) katsoo että tarvitseeko leikata.
Olin tuolloin 19v ja arka, nykyään tekisin mokomasta karjujasta välittömästi valituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista kohtelua. Tee valitus.
Ja todennäköisesti joku vastaavanlainen lääkäri sitten käsittelee sen valituksen, eli toisin sanoen ei johda yhtään mihinkään. Kaikki varmasti tietää sen sanonnan niistä korpeista ja silmännokkimisista...
Tarvittaisiin sellainen ihan oikeasti toimiva puolueeton toimielin, joka käsittelee hoitoon liittyviä valituksia, ja joka antaa ihan konkreettisia sanktioita, jolloin esim. ap:n jutussa esiintyneen hoitajan kaltaiset pissikset saataisiin pois alalta.
Eli mitä turhaan valittamaan? Just. Hyvä asenne.
En kannata sellaista "pitäkää tunkkinne, antaa olla" -asennetta, mutta totta tuo on, että useimmissa paikoissa valitusten käsittelijät ovat tavallisia työntekijöitä, joilla ei ole sattuneiden virheiden kanssa mitään tekemistä, ja joiden tehtävä vain on selittää asiat parhain päin. Tieto ei kulje ylöspäin niille tahoille, jotka asioihin voisivat vaikuttaa, ja toisaalta niitä, jotka ovat riittävän ylhäällä pyramidin huipulla, eivät yksittäisten asiakkaiden nurinat kiinnosta. Tässä suhteessa some on hyvä tiedonlevittämisen väline. -Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanyyli voi kyllä aiheuttaa kipua ihan jo sillä, että se neste tippuu liian nopeasti. Itselleni ainakin tuli nimenomaan sitä ns. polttavaa kipua liian nopeasta tiputuksesta ja kun kysyin että onko normaalia, niin laittoivat tulemaan hitaammin ja sillä helpotti.
Outoja nämä ihmiset, joiden pitää päästä arvelemaan toisten kertomusten todenperäisyyttä. Tuskin kukaan huvikseen kuvittelee/valehtelee tuntevansa kipua tilanteessa, jossa sitä ei ole aiemmin ollut?
Tee valitus heti, tuon on loputtava.
Tähystys voi pahimmillaan olla erittäin kivulias kokemus. Ei se kuuluisa "aikuinen ihminen" ole mikään supermies, joka kestää ihan minkälaista kipua tahansa, vaan totta kai tutkimus täytyy keskeyttää ja tehdä jotain, jos noin paljon sattuu. Tutkimus on toki halvempaa ja turvallisempaa tehdä hereillä, ja sitä pitäisi ensisijaisesti yrittää, mutta ei missään nimessä väkisin loppuun, jos potilas huutaa kivusta.
Nuo lääkärit ja hoitajat joutaisi takaisin koulunpenkille oppimaan asiallista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sairaanhoito on Suomessa monessa suhteessa erittäin hyvällä tolalla muuhun maailmaan verrattuna, kivunlievitykseen ei täällä vielä suhtauduta riittävän vakavasti. Siitähän on tehty paljon tutkimuksia, että kivuttomuus edesauttaa toimenpiteiden onnistumista ja potilaan toipumista. Meillä tuntuu vielä olevan vallalla joku käsittämätön ajatus ihmistä jalostavasta kärsimyksestä. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Huoh..
Sairaalaolosuhteissa ja saattohoidossa kivunhoitoa pitäisi toki tehostaa Suomessa, mutta toivottavasti ei päädytä samalaiseen opiaattiriippuvuusepidemiaan kuin jenkeissä. Siellä opiaatteja määrätään ihan kaikkiin pikkukolotuksiinkin, ihmiset jäävät niihin helposti riippuvaiseksi ja lopulta siirtyvät halvempaan vaihtoehtoon eli heroiiniin.
Kyllä, tarkoitin nimenomaan sairaalaolosuhteita. Erilaisiin kolotuksiin Suomessa määrätään jo nyt aika kovia lääkkeitä, jos verrataan vaikka Etelä-Euroopan maihin. Niistä on sitten vaikea päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Osa naisista kokee penetraation, jos ei tyydyttävänä, niin ainakin miellyttävänä.
Sulle suosittelen psykiatria. Olet selvästikin hyvin, hyvin sairas yksilö.
Veljeäni tähystettiin yläkautta ja hän pyysi rauhoittavia ja kipulääkkeitä, koska oli kovin kipeä ja jännitti toimenpidettä. Ei saanut. Vastattiin tyyliin että kyllä iso mies kestää. Tähystys meni sitten veljen itkiessä ja panikoidessa, sattui kuulemma aivan hirveästi.
Ei Suomessa saa kunnon hoitoa muutenkaan. Itse asun Keski-Euroopassa. Alkoi yllättäen alavatsakivut, kävelin täysin ilmaiselle lääkärille ja olin 3kk sisällä leikkauksessa, sain diagnoosin ja hoitosuunnitelman.
Kaverillani sama juttu Suomessa. Ensin työterveyteen. Sieltä lähete terveydenhoitajalle kunnalliselle. Siellä vähäteltiin. Uudestaan sama rumba. No pitkin hampain lähete gynekologille. 2kk jono. Vihdoin lääkäriin. Siellä vähäteltiin. Ultraan ei kuulemma tarvi mennä kun on varmaan endometrioosi eikä sitä voi hoitaa. Nyt kaveri jonottaa uudelle gynelle kun kivut vaan jatkuvat eikä kukaan auta. Aikaa mennyt 9kk kipujen alkamisesta.
Minä en suostu edes hampaan paikkaukseen ilman rauhoittavaa lääkettä. Kyllä sitä saa kun vaatii.
Julkinen terveydenhuolto on mitä on. Minulle, pelkopotilaalle suunilleen naurettiin päin naamaa hammaslääkärissä kun kyselin rauhoittavasta esilääkityksestä, ei kuulemma terveille aikuisille anneta. Seurauksena on ollut paniikkihtoauksia hoitotuolissa , kesken jääneitä juurihoitoja ja poistettuja hampaita. Olen nyt 38v ja 9 hammasta poistettu, syöminen on vaikeaa . Kun kyselin kunnallisella implanteista, tarjottiin loppujenkin repimistä pois ja tekareita.