Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies makaa sohvalla kaiken vapaa-ajan
Lissu
04.01.2019 |
Olen seurustellut mieheni kanssa noin 6 vuotta ja asunut yhdessä näistä 5. Lapsia ei ole, ja ikää reippaasti yli teinivuosien. Mies käy töissä (kuten myös minä), mutta kaiken muun ajan lähinnä makaa sohvalla ja tuijottaa telkkaria ja/tai tietokonettaan. Joskus tyhjentää oma-alotteisesti tiskikoneen ja vie roskat jos olen nostanut roskapussin eteiseen niin että kompastuu siihen töihin lähtiessään, mutta siinä se sitten onkin. Siivoaa hetken jos kerron että pitää (en ole itsekään mikään siivousintoilija), mutta nämäkin siivoukset on sellaisia että hän siivoaa sen "mitä osaa" ja mulla menee sen jälkeen vielä tunti tai pari ennen kuin koko asunto on oikeasti siisti. Sen ajan makaa sohvalla tietenkin. Monesti olen myös yrittänyt pyytää häntä lähtemään yhdessä johonkin, mutta lähes aina vastaus on että ei jaksa. Tästä johtuen sovin menoni nykyään hyvin usein suoraan ystävieni kanssa, koska tiedän mikä vastaus on, jos kysyn mieheltä mentäisiinkö yhdessä. Ei myöskään ole näiden vuosien aikana ehdottanut yhteistä menoa kuin ihan muutaman kerran (yleensä jollekin bändin keikalle josta hän itse pitää). Ei kysy koskaan tarvitsinko apua jossain kotiin liittyvässä asiassa, tai muussakaan asiassa. Viihdyn itsekin välillä ihan rauhassa sohvalla, mutta huomattavasti vähemmän kuin tämä toinen. Harrastuksia miehellä ei ole, ainakaan sellaista mikä saisi hänet poistumaan sohvalta säännöllisesti. Kavereitaan näkee harvoin. Onko tässä ainoa vaihtoehto ero? Keskusteltu aiheesta on muutaman kerran ja tietää kyllä mitä mieltä olen, mutta mikään ei ole muuttunut.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi katsella sohvalla makaavaa että itselleni se olisi eron paikka
Ihmettelen kun ap on katsellut tuota miestä jo monta vuotta.
Suhteen alussa mies ei ollut tällainen tässä mittakaavassa mitä nykyään. Osittain kyllä, mutta silloin tehtiin välillä myös yhdessä jotain, niin että molemmat halusivat. Tuo riittäisin kyllä aivan mainiosti edelleen, mutta nykyään tuota ei saa lähtemään mihinkään (paitsi johonkin pakollisiin sukujuhliin tms, mutta en näe sitä varsinaisesti suhdetta ylläpitävänä yhteisenä tekemisenä).
-ap
Naisen pitää tietää paikkansa eikä tulla miehen ja sohvan väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsältä elämältä kuulostaa, mutta eipä aikuista voi pakottaa harrastamaan. Onko mies luonnostaan vetämätön vai sairas?
Mitä yhteistä teillä on? Puhutteko muusta kuin mitä on ruuaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ankealta kuulostaa. Ettekö ollenkaan urheile? Ette käy missään syömässä, elokuvissa, kävelyillä?
En viettäisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Noin tylsä elämä jo alle kuusikymppisenä ei voi kertoa ihmisestä mitään hyvää.
Ehkä mies on masentunut? Onko testosteronitaso heikko? Jaksaako edes sängyssä? Onko lihava?
Vierailija kirjoitti:
Tosi ankealta kuulostaa. Ettekö ollenkaan urheile? Ette käy missään syömässä, elokuvissa, kävelyillä?
En viettäisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Noin tylsä elämä jo alle kuusikymppisenä ei voi kertoa ihmisestä mitään hyvää.
Ehkä mies on masentunut? Onko testosteronitaso heikko? Jaksaako edes sängyssä? Onko lihava?
Pleikka ON urheilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi ankealta kuulostaa. Ettekö ollenkaan urheile? Ette käy missään syömässä, elokuvissa, kävelyillä?
En viettäisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Noin tylsä elämä jo alle kuusikymppisenä ei voi kertoa ihmisestä mitään hyvää.
Ehkä mies on masentunut? Onko testosteronitaso heikko? Jaksaako edes sängyssä? Onko lihava?
Käyn yksin (tai kavereiden kanssa) esim. elokuvissa ja kävelyllä. Kävelyllä varsinkin, pitkillä sellaisilla, lähes päivittäin. Ei käydä missään mainitsemissasi paikoissa yhdessä, paitsi hyvin harvoin...ehkä kerran tai pari vuodessa (minun aloitteesta). Olen itse muuten menossa milloin missäkin monena päivänä viikossa, yksin tai kaverin kanssa, koska mies ei halua lähteä mukaan eikä myöskään itse ehdota mitään yhteistä tekemistä. Olen myös kysynyt tunteeko itsensä masentuneeksi, mutta ei ole myöntänyt. Jaksaa muuten kyllä ja ei ole lihava.
-ap
Minä olen samalainen kuin ap:n mies mutta olen sen lisäksi isä ja ystävät on jääneet aikoja sitten menneisyyteen.
Töiden jälkeen olen hyvin väsynyt. Siivoan kerran kuukaudessa kämpän ja viihdytän lapsia mieleni mukaan miten jaksan ja hoidan aina kaikki kauppaostokset.
Kerran pari viikossa pakotan itseni juoksulenkille.
Minä varmasti sain narkolepsian sikapiikin saadessani 2009.
Energia ei riitä mihinkään ylimääräiseen ja tykkään olla yksin paljon pimeässä.
Miksi en saa itse päättää omaa vaatimustasoani. Tämä on minun elämäni ja osittain maksettu sohvani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi katsella sohvalla makaavaa että itselleni se olisi eron paikka
Ja tuollaista muijaa en katsoisi ollenkaan joka määrää mitä miehen pitää tehdä. Lapsia määrätään, ei aikuisia.
Minäkin käytän vapaa-aikani mieluiten sohvalla makoiluun ja lempisarjojeni seurailuun. Tämä ei kuitenkaan ole yhtäkuin kaikki aika työajan ulkopuolella. Käyn töissä, käyn kaupassa, haen lapset hoidosta, siivoan, teen ruoan, pyykkään jne jne kotitöitä, lenkitän koiran, hoidan näkymätöntä työtä (suunnittelen, suunnittelen ja suunnittelen). Kun vihdoin kaikki tämä on tehty, kaadun sohvalle vielä ennen nukkumaan menoa. Viikonloppuna otan vapauden jo alku illasta omistautua sarjojen katseluun. Tämä ärsytti miestä suunnattomasti, en edes tiedä mitä hän olisi halunnut minun tekevän iltaisin. Itsehän hän luimisteli ulkona millon mitäkin rassaamassa. Pihatyötkin olin tehnyt jo päivällä (miehellä pitemmät työpäivät). Onneks ei olla enää yhdessä, saan rauhassa katsoa telkkaria ilman miehen kitinää. Ja huom. Tosiaan en maannut sohvalla päivät pitkät, tein 90% kodin töistä, joten olin mielestäni sohvalla makoilut ansainnut siinä missä mieskin omat kiinnostuksen kohteensa (joihin hänellä oli rutosti enemmän aikaa kuin minulla makoiluun :D).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi katsella sohvalla makaavaa että itselleni se olisi eron paikka
Ja tuollaista muijaa en katsoisi ollenkaan joka määrää mitä miehen pitää tehdä. Lapsia määrätään, ei aikuisia.
Minun silmiin särähti kanssa tuollainen arvostelu.
Ihmisillä on erilaisia energiatasoja. Toiset väsyy kaikkeen sosiaaliseen työpäivän aikana ja siinä se.
Loppu päivä ladataan akkuja sohvalla.
Itse olen jaksanut käydä kerran viikossa ostoksilla katselemassa vaatteita ja elektroniikkaa, kun jouduin työttömäksi. Teen myös päivittäisiä kävelylenkkejä.
Sen verran on vielä väsymystä että olen suunnitellut että voisin käydä elokuvateatterissa päivänäytöksessä, jos jaksan. Parikymppisenä kävin kerran ja koko elämäni aikana olen raahautunut noin neljästi.
Jos vaikka vaatimustasoa nostaisi siihen että kävisi ensin kirjaston sohvalla ja kävelisi keskustan katuja.
Oikeastaan koko kolmekymppisyys tuli käytyä töissä ja sohvalla. Lapsetkin kerkesivät kasvaa melkein murrosikäisiksi.
Aika julmia naisia täällä, kun eivät tajua miten paljon voimia voi työelämä toisilta viedä. Itsellä päivittäinen unentarve on noin 12h. Sitä on vaikea saavuttaa jos käy töissä ja on perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi ankealta kuulostaa. Ettekö ollenkaan urheile? Ette käy missään syömässä, elokuvissa, kävelyillä?
En viettäisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Noin tylsä elämä jo alle kuusikymppisenä ei voi kertoa ihmisestä mitään hyvää.
Ehkä mies on masentunut? Onko testosteronitaso heikko? Jaksaako edes sängyssä? Onko lihava?
Käyn yksin (tai kavereiden kanssa) esim. elokuvissa ja kävelyllä. Kävelyllä varsinkin, pitkillä sellaisilla, lähes päivittäin. Ei käydä missään mainitsemissasi paikoissa yhdessä, paitsi hyvin harvoin...ehkä kerran tai pari vuodessa (minun aloitteesta). Olen itse muuten menossa milloin missäkin monena päivänä viikossa, yksin tai kaverin kanssa, koska mies ei halua lähteä mukaan eikä myöskään itse ehdota mitään yhteistä tekemistä. Olen myös kysynyt tunteeko itsensä masentuneeksi, mutta ei ole myöntänyt. Jaksaa muuten kyllä ja ei ole lihava.
-ap
Ei kai tuossa muu auta kuin etsiä virkeämpää seuraa. Jos nuori ihminen on jo noin saamaton, mieti millainen hänestä mahtaa tulla ikääntyessään! Kamalan ankea elämä luvassa. Mihin sellaista kumppania tarvitsee? Sohvan lämmittäjäksi voi ostaa viltin.
Sitä paitsi noilla elintavoilla mies on nelikymppisenä aivan raunio. Jaksatko todella katsella sellaista?
lapatossuksi haukuttu tässä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi katsella sohvalla makaavaa että itselleni se olisi eron paikka
Ja tuollaista muijaa en katsoisi ollenkaan joka määrää mitä miehen pitää tehdä. Lapsia määrätään, ei aikuisia.
Minun silmiin särähti kanssa tuollainen arvostelu.
Ihmisillä on erilaisia energiatasoja. Toiset väsyy kaikkeen sosiaaliseen työpäivän aikana ja siinä se.
Loppu päivä ladataan akkuja sohvalla.
Itse olen jaksanut käydä kerran viikossa ostoksilla katselemassa vaatteita ja elektroniikkaa, kun jouduin työttömäksi. Teen myös päivittäisiä kävelylenkkejä.
Sen verran on vielä väsymystä että olen suunnitellut että voisin käydä elokuvateatterissa päivänäytöksessä, jos jaksan. Parikymppisenä kävin kerran ja koko elämäni aikana olen raahautunut noin neljästi.
Jos vaikka vaatimustasoa nostaisi siihen että kävisi ensin kirjaston sohvalla ja kävelisi keskustan katuja.
Oikeastaan koko kolmekymppisyys tuli käytyä töissä ja sohvalla. Lapsetkin kerkesivät kasvaa melkein murrosikäisiksi.
Aika julmia naisia täällä, kun eivät tajua miten paljon voimia voi työelämä toisilta viedä. Itsellä päivittäinen unentarve on noin 12h. Sitä on vaikea saavuttaa jos käy töissä ja on perhettä.
En tiedä onko kyse julmuudesta, jos toteaa ettei itse voisi elää sohvanjatkeen kanssa. Ehkä joku nainen sellaisesta jopa nauttii.
Minusta vain tuo ei ole mitään elämää. Ne, jotka tekevät paljon myös jaksavat paljon. Toiset taas eivät tunnu jaksavan yhtään mitään. On parempi että ne vetelät ihmiset makailevat yhdessä. Itse olen aktiivinen ja olisi sula mahdottomuus elää vetelyksen kanssa. Minä haluan pelata mieheni kanssa tennistä, käydä yhdessä vaeltamassa, tehdä hiihtoretkiä, uida kesällä mökkirannassa, kunnostaa yhdessä venettä ja haravoida pihaa. Mennä yhdessä ostoksille ja laittaa ruokaa. Remontoida ja luukuttaa samalla rokkia. Onneksi voin tehdä kaikkea tätä ja paljon muuta mieheni kanssa sen sijaan että katselisi häntä hivelemässä tietokonetta sohvalla.
Enteilen jotenkin sitä että nimimerkki Lissu haluaa jotain tapahtuvan. Ehkä lapsia? Tai ero, tai että miehen persoona muuttuisi taikatempusta toisenlaiseksi.
Se ainakin poistaisi nalkutusta hetkeksi, kun lapsi veisi huomiota sohvalla makoilevalta dudelta.
Aikoinaan parikymppisenä kun oli niitä kavereita niin jännästi menin aina pakoon sinne kaverin sohvalle makoilemaan tai istumaan päiväksi ja kävelin illalla kotiin silmät punaisena.
Nykyään tuntuu jotenkin reilummalta olla vain omalla sohvalla, koska tämä on mun oma elämä. En halua lähteä syyllistettynä pakoon muiden sohville ja sitten kotiin nukkumaan. Ärsyttävintä oli kun piti kertoa mitä olen tehnyt kavereiden kanssa koko päivän. No, pleikkaa pelaten, korttia pelaten, videoita katsellen, musiikkia kuunnellen ja joskus kesäisin skeitaten. Polvi on sökönä niin ei tässä hirveästi enää urheilla.
Itse ainakin stressaannun nykyään ravintoloissa tai kahvilla edes. Jotenkin teennäistä mennä istumaan jonnekkin muualle, kun saman voi tehdä omalla sohvalla ilman kilinää ja hälinää ympärillä. Kirjastossa jaksan käydä kerran tai kolmesti vuodessa. Voisi käydä useamminkin. Ostosreissut (4-8h) vaimon kanssa on niin raskaita ettei jaksa ja ei kiinnosta ostella yhtään mitään. Minulla on jo kaikkea ja olen tyytyväinen etenkin sohvaani. Telkkari on myös ihan hyvä ja harvoin katselen sitä.
Minua ei oikein kiinnosta kaupungin tarjonta. Ihmettelen kaikkia tyhjäpäitä jotka käyvät kodin ulkopuolella "reippailemassa". Minusta se on ihan perceestä ja niin nähtyä.
Ehkä en vaan tajua, mutta sitä mieltä olen aina ollut ylipäätään kaikesta.
Tylsämieliseksi on kyllä haukuttu ja olen kaikkea muuta. Siksi tyttöystävä ei ole jättänyt ja yhdessä on oltu jo 14-vuotta. Jos olisin oikeasti tylsämielinen ja kyllästynyt ajatuksiini tai elämääni, niin olisin lopettanut itseni.
Vierailija kirjoitti:
lapatossuksi haukuttu tässä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi katsella sohvalla makaavaa että itselleni se olisi eron paikka
Ja tuollaista muijaa en katsoisi ollenkaan joka määrää mitä miehen pitää tehdä. Lapsia määrätään, ei aikuisia.
Minun silmiin särähti kanssa tuollainen arvostelu.
Ihmisillä on erilaisia energiatasoja. Toiset väsyy kaikkeen sosiaaliseen työpäivän aikana ja siinä se.
Loppu päivä ladataan akkuja sohvalla.
Itse olen jaksanut käydä kerran viikossa ostoksilla katselemassa vaatteita ja elektroniikkaa, kun jouduin työttömäksi. Teen myös päivittäisiä kävelylenkkejä.
Sen verran on vielä väsymystä että olen suunnitellut että voisin käydä elokuvateatterissa päivänäytöksessä, jos jaksan. Parikymppisenä kävin kerran ja koko elämäni aikana olen raahautunut noin neljästi.
Jos vaikka vaatimustasoa nostaisi siihen että kävisi ensin kirjaston sohvalla ja kävelisi keskustan katuja.
Oikeastaan koko kolmekymppisyys tuli käytyä töissä ja sohvalla. Lapsetkin kerkesivät kasvaa melkein murrosikäisiksi.
Aika julmia naisia täällä, kun eivät tajua miten paljon voimia voi työelämä toisilta viedä. Itsellä päivittäinen unentarve on noin 12h. Sitä on vaikea saavuttaa jos käy töissä ja on perhettä.
En tiedä onko kyse julmuudesta, jos toteaa ettei itse voisi elää sohvanjatkeen kanssa. Ehkä joku nainen sellaisesta jopa nauttii.
Minusta vain tuo ei ole mitään elämää. Ne, jotka tekevät paljon myös jaksavat paljon. Toiset taas eivät tunnu jaksavan yhtään mitään. On parempi että ne vetelät ihmiset makailevat yhdessä. Itse olen aktiivinen ja olisi sula mahdottomuus elää vetelyksen kanssa. Minä haluan pelata mieheni kanssa tennistä, käydä yhdessä vaeltamassa, tehdä hiihtoretkiä, uida kesällä mökkirannassa, kunnostaa yhdessä venettä ja haravoida pihaa. Mennä yhdessä ostoksille ja laittaa ruokaa. Remontoida ja luukuttaa samalla rokkia. Onneksi voin tehdä kaikkea tätä ja paljon muuta mieheni kanssa sen sijaan että katselisi häntä hivelemässä tietokonetta sohvalla.
kuulostat ihan äidiltäni, joka pisti isäni vaihtoon ja otti itselleen miehen jonka kanssa tehdään reippaasti Euroopan laskettelumatkoja ja pirteilyä yleisesti.
Hän on aina ollut sellainen energiapeipponen. Joskus tuttavani ovatkin kysyneet että käyttääkö hän amfetamiinia tai muita piristeitä.
Sitten olemme nauraneet asialle. Lienee niin että äitini kärsii ADHD:sta. Hän on todella rasittavaa seuraa, mutta ymmärrän häntä pitkään vierestä seuranneena. Voi olla raskasta, kun ei osaa pysähtyä paikalleen vaikka siihen sohvalle olemaan rauhassa. Tuollainen suorittaminen on sivullisista todella kamalaa ja etenkin jos oma vanhempi tekee ja menee, niin kyllähän hän myös syyllistää lapsiaan rajusti ja ajattelemattomasti.
Toivottavasti sinä et syyllistä muita siitä että ovat normaaleja jaksamisensa suhteen.
Ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitenkään ilkeästi. Ihan vaan realiteetit kuntoon että ei tuollainen rokkaaminen ja kamala VAUHTI ole välttämättä tervettä.
Muista ainakin oma ikäsi ja todellinen jaksamisesi ettet läheisillesi sitten purkaudu kun krooninen väsymys uhkaa. Olen todella huolissani äidistäni. Hän päätti lähteä retkeilemään vuoristoon ja tulee sunnuntaina takaisin. Ollut jo pariviikkoa reissussa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samalainen kuin ap:n mies mutta olen sen lisäksi isä ja ystävät on jääneet aikoja sitten menneisyyteen.
Töiden jälkeen olen hyvin väsynyt. Siivoan kerran kuukaudessa kämpän ja viihdytän lapsia mieleni mukaan miten jaksan ja hoidan aina kaikki kauppaostokset.
Kerran pari viikossa pakotan itseni juoksulenkille.
Minä varmasti sain narkolepsian sikapiikin saadessani 2009.
Energia ei riitä mihinkään ylimääräiseen ja tykkään olla yksin paljon pimeässä.
Miksi en saa itse päättää omaa vaatimustasoani. Tämä on minun elämäni ja osittain maksettu sohvani?
Se on myös sinun lastesi elämä. Mitä luulet, onko lapsille kivempi sellainen isä, joka osallistuu, menee ja tekee, vai sellainen joka tykkää olla yksin pimeässä ja viihdyttää lapsia miten jaksaa?
Lapsettomat aikuiset maatkoot sohvalla koko elämänsä (ja puolisot ovat täysin oikeutettuja jättämään, jos ja kun eivät halua elämäänsä tuollaisten ihmisten kanssa jakaa), mutta lapsiperheellisillä on vastuu myös lapsiaan kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Kun kerran kyseessä on nimenomaan miehen vapaa-aika niin miksei hän saa käyttää sitä kuten parhaaksi katsoo? Eihän se edes olisi todellisuudessa vapaa-aikaa jos se pitäisi käyttää sinun hyväksymälläsi tavalla.
Mikään ei estä sinua menemästä ja tekemästä omalla vapaa-ajallasi mitä ikinä haluat. Et sinä siihen miestä tarvitse hameen helmaa kannattelemaan.