Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamalin pettämis tarina minkä olet kuullut
04.01.2019 |
Tiedän tapauksen jossa pettäminen tuli selville, kun nuoripari sai tietää olevansa saman miehen lapsia.
Kommentit (554)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perhe, kaksi lasta ja avovaimo. Olemme olleet suhteessa viisi vuotta.
Mies kertoo kotona, että tekee ylitöitä tai käy salilla tai auttamassa ystäväänsä milloin missäkin remontissa tai autohuollossa tai tekee lauantai työpäivää...Todellisuudessa käy luonani.En haluaisikaan miestä nurkkiini pyörimään täysipäiväisesti, tämä treffailu riittää minulle hyvin. Mieskään ei halua rikkoa lastensa kotia, siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun.
Tilanne varmasti muuttuu ja menee monimutkaisemmaksi, kun ensimmäinen lapsemme syntyy.
Tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa kauniimmin ja reilumminkin.
Ei, mies ei ole sinun. ”Miehelläni” on väärä tapa ilmaista asia.
?
Kenenkäs mies hän sitten on?
Hän on se mies jonka kanssa jaan elämääni. Hän on tulevan lapseni isä.Mielestäni on ihan ok ilmaista asia ”miehelläni”, kun hän kerran on se mies jonka kanssa jaan elämääni, hän on se mies jonka olen elämääni valinnut.
Se, että hänellä on avovaimo, ei poista sitä tosiasiaa, että me olemme suhteessa ja voin käyttää hänestä nimitystä mieheni.Se onko oikein koskaan sanoa, mieheni, naiseni, ystäväni, on asia erikseen, ihmisiä kun ei voi omia ja omistaa...
Ymmärrän toki pointtisi ja arvostan näkemystäsi.
Mitä mieltä sisarpuolet ovat mieltä uudesta sisaruksestaan? Vai elääkö mies kahta perhettä samanaikaisesti vai hylkääkö vanhat lapsensa uuden tieltä?
Ei tietenkään hylkää!
Tässä iässä jo tiedän, että lapset ovat suuri lahja, ei mikään itsestäänselvyys, ei vielä silloinkaan kun vatsa kasvaa, mitä vaan voi sattua ennen kuin pieni on sylissä.
Siksipä tulevat sisarukset eivät vielä tiedä, eivätkä tietenkään saakkaan tietää ennen äitiään, lapsia ei sotketa aikuisten soppiin.
Sitten kun aikuisina olemme selvittäneet asian idä kertoo lapsilleen vauvasta.Itse tuskin ehdin saamaan enempää lapsia, joten on ihanaa, että lapselleni on jo sisaruksia. Ehdottomasti tuen miestäni olemaan mahdollisimman paljon lastensa elämässä.
Jos mieheni muuttaa pois avovaimonsa luota mikä on todennäköistä, kun hänelle vauvasta kerrotaan, ei mies suinkaan muuta minun luokse. Hän hankkii oman asunnon. Hän hoitaa lapsiansa mahdollisimman paljon, ja minä tutustun heihin pikkuhiljaa. Ja he saavat tutustua ja totutella pikkusisarukseensa rauhassa.
Aika näyttää muutammeko joskus yhteiseen kotiin, jos muutamme niin siellä on tottakai huone myös mieheni vanhemmille lapsille.Aikamoinen olettamus että nämä jo olemassa olevat lapset edes haluavat tutustua syrjähypystä syntyneeseen lapseen saati sinuun. Heille sinä olet rikkonut heidän perheen.
Aivan realistinen olettamus.
Olen osasyyllinen siihen, jos heidän perheensä rikkoutuu, isä toinen osasyyllinen. Tiedän sen.
Siksi teemmekin kaikkemme, että heidän on hyvä olla, eikä heidän tarvitse kärsiä aikuisten sotkuista.
Se rikkoutuuko heidän perheensä jää nähtäväksi.Tää alkaa jo olla aika sairasta. Isä paneskellut toisen naisen paksuksi "hedelmöitys hoidoilla" eikä hänen perheensä muka tiedä mitään. Ja tämä pulla uunissa oleva nainen kuvittelee "rikkoutuuko perhe jää nähtäväksi" mitäpä luulet? Vaimolle on valehdeltu ja häntä on petetty mennen tullen. Joo hän varmaan antaa kaiken anteeksi ja elätte kaikki onnellista elämää.
Tarkoitin sitä, että en tiedä milloin mies kertoo tilanteesta avovaimolleen. Jää siis nähtäväksi rikkoutuuko perhe.
Ja toisinaan olen itsekkin miettinyt eikö avovaimo aavista mitään. Ehkä hän tietää mutta haluaa olla kuin ei tietäisi. En tiedä.
Niin kauan kun en hänen ajatuksiaan ja mielipidettä tiedä, en voi olettaa mitään miten tässä tulee käymään.Ainoa mitä toivon, on että meidän suhteemme jatkuu, ja että kaikilla lapsilla on hyvä olla.
En myöskään toivo avovaimolle mitään pahaa.Onnea vaan sinne laalaamaahan jos tämä on totta. Ansaitsette niin miehesi kanssa toisenne. Mitä vanhempia lapset on kun saavat selville sairaan kuvionne, sitä kriittisemmin he tulee teihin suhtautumaan.
En ole missään vaiheessa ajatellutkaan, etteikö lasten kanssa voisi tulla haasteita. Varmasti tulee, mutta haasteet kuuluu elämään ja jos me aikuiset osataan käsitellä asiaa kärkevästi niin lasten sopeutuminen tilanteeseen helpottuu. Uskon, että olemme kaikki kolme aikuista samaa mieltä siitä, että lasten hyvinvointi on tärkeintä. Kaikkien kolmen.
Kaikkien kolmen, joista yksi ei edes tiedä mitä selän takana tapahtuu. Usko sulla on aika kova siihen, että tämä avovaimo suhtautuu teidän salasuhteeseen ja salalapseen hyvin. Usko pois, että tuskin ilahtuu saati halua perheensä rikkonutta naista lastensa lähelle saati jotain salalasta. Jos edes sulla on selkärankaa (mitä suuresti epäilen) Kerrot avovaimolle nyt mikä tilanne niin osaa heti päättää mitä tekee.
Kutsutko systemaattista pettämistä haasteeksi elämässä? Ei sullakaan oo kaikki palikat laatikossa.
Tarkoitin, että siinä vaiheessa kun asia kerrotaan lapsille se on jo silloin kerrottu lasten äidille. Hän on järkevä lapsiaan rakastava nainen, hän varmasti haluaa lastensa parasta tässäkin tilanteessa.
Mieheni on lasten isä, hänellä on oikeus tavata lapsiaan mahdollisen eron jälkeen ja kun lapset ovat hänellä ei lasten äiti voi kieltää heitä tapaamasta minua ja lastamme.Haasteilla tarkoitin tilanteita joita meillä nyt elämässämme on.
Lopeta jo. Hän ei ole sinun miehesi.
Hän on mies jonka kanssa jaamme elämämme, eli hän on mieheni.
Miehellä on "oma avovaimoni", eli "naiseni", "lasteni äiti ja rakkaani", yhteinen koti, elämä ja lapset, ystäväpiiri ja varmaan joku kotieläinkin.... Ja sinä reppana puhut "miehestäsi". Anna mun kaikki kestää, tai meidän, enpä näytä yksikseni säälivän. Olisit siitä "koeputkesta" hedelmöittänyt itsellesi terveet aivot.
Miehelläni on lapset ja avovaimo, totta. Mutta onko se nainen kovasti rakas, kos sitä petetään vuosikaudet, suhteen alusta saakka?
Avovaimon kanssa on yhteinen koti.
Mutta tuo mitä luettelit, elämä, arki, ystäväpiiri, ne löytyvät myös meiltä.
Eli jos ne on ne kriteerit millä toista voi miehekseen kutsua niin hän on mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perhe, kaksi lasta ja avovaimo. Olemme olleet suhteessa viisi vuotta.
Mies kertoo kotona, että tekee ylitöitä tai käy salilla tai auttamassa ystäväänsä milloin missäkin remontissa tai autohuollossa tai tekee lauantai työpäivää...Todellisuudessa käy luonani.En haluaisikaan miestä nurkkiini pyörimään täysipäiväisesti, tämä treffailu riittää minulle hyvin. Mieskään ei halua rikkoa lastensa kotia, siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun.
Tilanne varmasti muuttuu ja menee monimutkaisemmaksi, kun ensimmäinen lapsemme syntyy.
Tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa kauniimmin ja reilumminkin.
Ei, mies ei ole sinun. ”Miehelläni” on väärä tapa ilmaista asia.
?
Kenenkäs mies hän sitten on?
Hän on se mies jonka kanssa jaan elämääni. Hän on tulevan lapseni isä.Mielestäni on ihan ok ilmaista asia ”miehelläni”, kun hän kerran on se mies jonka kanssa jaan elämääni, hän on se mies jonka olen elämääni valinnut.
Se, että hänellä on avovaimo, ei poista sitä tosiasiaa, että me olemme suhteessa ja voin käyttää hänestä nimitystä mieheni.Se onko oikein koskaan sanoa, mieheni, naiseni, ystäväni, on asia erikseen, ihmisiä kun ei voi omia ja omistaa...
Ymmärrän toki pointtisi ja arvostan näkemystäsi.
Tuleeko tämä "sinun miehesi" neuvolaan kanssasi, entä synnytykseen? Onko hän auttamassa, kun vauva heräilee öisin? Käyttääkö lasta neuvolassa? Ovatko ystäväsi ja sukulaisesi tavanneet "miehesi?"
Ei, vai mitä. Sinä elät puoli-elämää, lainattua elämää toisen naisen puolison kanssa.
Lapsemme sai alkunsa lapsettomuushoidoilla.
Mieheni on käynyt mukanani neuvolassa ja tulee synnytykseen.
Sukuni ja ystäväni on tavannut hänet ja minä hänen sukunsa ja ystävänsä.Varmasti tulee neuvolaan myös lapsen kanssa.
Miten elämä asettuu lapsen syntymän jälkeen, en vielä tiedä.
Ei hän varmasti kuitenkaan ole luonani kaikkia öitä, niin kuin ei nytkään. Silloin kun on niin hoitanee osan yöheräilyistä.Jos sinä ja lapsesi + miehen vaimo ja lapset olette yhtä aikaa kipeitä, kumman avuksi luulet miehen ryhtyvän ? Sinä voit turhaan soitella että " Veeravaltteri oksentaa ja mulla on kuumetta, tuu tänne" mutta mies laittaa kotonaan ruokaa ja hoitaa virallisia lapsiaan. Jos joku läheisesi kuolee, mies ei voi pitää sinua öisin kainalossa vaan itket yksin tyynyyn kun mies nukkuu vaimonsa .
Voi vääntää asian miten vain tahansa, sinä olet kakkonen. Eikä eroa tule. Ei edes vauvanne takia.
Ja kun olen tähän suhteeseen päättänyt jäädä, olen silloin tietoisesti valinnut senkin, että hän ei ole kaikkia öitään luonani.
En siis voi valittaa asiasta jonka olen itse valinnut.En koe olevani kakkonen, en koe tässä mitään kilpailuasetelmaa.
Saan mieheltäni kaiken sen mitä haluan.Harmi ettette ole antaneet vaimolle mahdollisuutta valita, haluaako olla tuossa tilanteessa. Hän ei saa valita haluaako että miehensä panee teitä molempia ja hankkii lapsia toisenkin kanssa. Elät jossain ihmeellisessä mielikuvitusmaailmassa, jos pystyt vakuuttelemaan itsellesi, että tilanteenne on ok.
Olet oikeassa.
Kuten aluksi kerroinkin, tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa reilummin ja kauniimmin.Eri: on törkeää ryöstää tältä avovamolta oikeus aitoon parisuhteeseen hänen ainoassa elämässään. En ymmärrä miten kehtaatte. Hirveitä ihmisiä. Toivottavasti karma kosahtaa teihin joku päivä silä lailla kuin te ansaitsette.
Olet oikeassa, avovaimoa kohtaan tämä ei ole reilua.
Miksi tilanne on näin, että hänelle ei ole vielä kerrottu johtuu lapsista ja asiasta jota en nyt enempää avaa, ettei tilanne tule tunnistettavaksi. Itse kyllä uskon hänen tietävän/aavistavat.
Toivon meille kaikille valoisaa tulevaisuutta.Liittyykö tähä kuvioon joku tietty vakaumus?
Ei tietääkseni.
Klassinen juttu, ihastustaan ja rakastutaan toiseen ja elämä menee remonttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perhe, kaksi lasta ja avovaimo. Olemme olleet suhteessa viisi vuotta.
Mies kertoo kotona, että tekee ylitöitä tai käy salilla tai auttamassa ystäväänsä milloin missäkin remontissa tai autohuollossa tai tekee lauantai työpäivää...Todellisuudessa käy luonani.En haluaisikaan miestä nurkkiini pyörimään täysipäiväisesti, tämä treffailu riittää minulle hyvin. Mieskään ei halua rikkoa lastensa kotia, siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun.
Tilanne varmasti muuttuu ja menee monimutkaisemmaksi, kun ensimmäinen lapsemme syntyy.
Tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa kauniimmin ja reilumminkin.
Ei, mies ei ole sinun. ”Miehelläni” on väärä tapa ilmaista asia.
?
Kenenkäs mies hän sitten on?
Hän on se mies jonka kanssa jaan elämääni. Hän on tulevan lapseni isä.Mielestäni on ihan ok ilmaista asia ”miehelläni”, kun hän kerran on se mies jonka kanssa jaan elämääni, hän on se mies jonka olen elämääni valinnut.
Se, että hänellä on avovaimo, ei poista sitä tosiasiaa, että me olemme suhteessa ja voin käyttää hänestä nimitystä mieheni.Se onko oikein koskaan sanoa, mieheni, naiseni, ystäväni, on asia erikseen, ihmisiä kun ei voi omia ja omistaa...
Ymmärrän toki pointtisi ja arvostan näkemystäsi.
Mitä mieltä sisarpuolet ovat mieltä uudesta sisaruksestaan? Vai elääkö mies kahta perhettä samanaikaisesti vai hylkääkö vanhat lapsensa uuden tieltä?
Ei tietenkään hylkää!
Tässä iässä jo tiedän, että lapset ovat suuri lahja, ei mikään itsestäänselvyys, ei vielä silloinkaan kun vatsa kasvaa, mitä vaan voi sattua ennen kuin pieni on sylissä.
Siksipä tulevat sisarukset eivät vielä tiedä, eivätkä tietenkään saakkaan tietää ennen äitiään, lapsia ei sotketa aikuisten soppiin.
Sitten kun aikuisina olemme selvittäneet asian idä kertoo lapsilleen vauvasta.Itse tuskin ehdin saamaan enempää lapsia, joten on ihanaa, että lapselleni on jo sisaruksia. Ehdottomasti tuen miestäni olemaan mahdollisimman paljon lastensa elämässä.
Jos mieheni muuttaa pois avovaimonsa luota mikä on todennäköistä, kun hänelle vauvasta kerrotaan, ei mies suinkaan muuta minun luokse. Hän hankkii oman asunnon. Hän hoitaa lapsiansa mahdollisimman paljon, ja minä tutustun heihin pikkuhiljaa. Ja he saavat tutustua ja totutella pikkusisarukseensa rauhassa.
Aika näyttää muutammeko joskus yhteiseen kotiin, jos muutamme niin siellä on tottakai huone myös mieheni vanhemmille lapsille.Minun siskopuolistani vanhempi aluksi vihasi minua, nykyään sietää ainakin julkisesti. Hän oli teini-ikäinen kun synnyin, ja toivoi että äitini ja minä kuolisimme. Hänen tunteistaan en kuitenkaan voi syyttää täysin häntä, enemmän yhteistä isäämme, hänhän se petturi tilanteessa oli. Nuorempi siskopuoleni on sentään tullut todella läheiseksi ja eräänlaiseksi siskon/tädin välimuodoksi, on meillä kuitenkin sen verran iso ikäero. Mutta on aika hullua suunnitella jo tuolla tavoin että ihanaa kun on sisaruksia. Ehkä nimellisesti, muu ei ole varmaa.
Mieheni lapset ovat sen verran pieniä vielä, että uskon ja toivon lasten välille syntyvän ihan aitoa sisarustunnetta.
Toki voi käydä toisinkin, mutta siihen pyrimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perhe, kaksi lasta ja avovaimo. Olemme olleet suhteessa viisi vuotta.
Mies kertoo kotona, että tekee ylitöitä tai käy salilla tai auttamassa ystäväänsä milloin missäkin remontissa tai autohuollossa tai tekee lauantai työpäivää...Todellisuudessa käy luonani.En haluaisikaan miestä nurkkiini pyörimään täysipäiväisesti, tämä treffailu riittää minulle hyvin. Mieskään ei halua rikkoa lastensa kotia, siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun.
Tilanne varmasti muuttuu ja menee monimutkaisemmaksi, kun ensimmäinen lapsemme syntyy.
Tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa kauniimmin ja reilumminkin.
Ei, mies ei ole sinun. ”Miehelläni” on väärä tapa ilmaista asia.
?
Kenenkäs mies hän sitten on?
Hän on se mies jonka kanssa jaan elämääni. Hän on tulevan lapseni isä.Mielestäni on ihan ok ilmaista asia ”miehelläni”, kun hän kerran on se mies jonka kanssa jaan elämääni, hän on se mies jonka olen elämääni valinnut.
Se, että hänellä on avovaimo, ei poista sitä tosiasiaa, että me olemme suhteessa ja voin käyttää hänestä nimitystä mieheni.Se onko oikein koskaan sanoa, mieheni, naiseni, ystäväni, on asia erikseen, ihmisiä kun ei voi omia ja omistaa...
Ymmärrän toki pointtisi ja arvostan näkemystäsi.
Tuleeko tämä "sinun miehesi" neuvolaan kanssasi, entä synnytykseen? Onko hän auttamassa, kun vauva heräilee öisin? Käyttääkö lasta neuvolassa? Ovatko ystäväsi ja sukulaisesi tavanneet "miehesi?"
Ei, vai mitä. Sinä elät puoli-elämää, lainattua elämää toisen naisen puolison kanssa.
Lapsemme sai alkunsa lapsettomuushoidoilla.
Mieheni on käynyt mukanani neuvolassa ja tulee synnytykseen.
Sukuni ja ystäväni on tavannut hänet ja minä hänen sukunsa ja ystävänsä.Varmasti tulee neuvolaan myös lapsen kanssa.
Miten elämä asettuu lapsen syntymän jälkeen, en vielä tiedä.
Ei hän varmasti kuitenkaan ole luonani kaikkia öitä, niin kuin ei nytkään. Silloin kun on niin hoitanee osan yöheräilyistä.Jos sinä ja lapsesi + miehen vaimo ja lapset olette yhtä aikaa kipeitä, kumman avuksi luulet miehen ryhtyvän ? Sinä voit turhaan soitella että " Veeravaltteri oksentaa ja mulla on kuumetta, tuu tänne" mutta mies laittaa kotonaan ruokaa ja hoitaa virallisia lapsiaan. Jos joku läheisesi kuolee, mies ei voi pitää sinua öisin kainalossa vaan itket yksin tyynyyn kun mies nukkuu vaimonsa .
Voi vääntää asian miten vain tahansa, sinä olet kakkonen. Eikä eroa tule. Ei edes vauvanne takia.
Ja kun olen tähän suhteeseen päättänyt jäädä, olen silloin tietoisesti valinnut senkin, että hän ei ole kaikkia öitään luonani.
En siis voi valittaa asiasta jonka olen itse valinnut.En koe olevani kakkonen, en koe tässä mitään kilpailuasetelmaa.
Saan mieheltäni kaiken sen mitä haluan.Harmi ettette ole antaneet vaimolle mahdollisuutta valita, haluaako olla tuossa tilanteessa. Hän ei saa valita haluaako että miehensä panee teitä molempia ja hankkii lapsia toisenkin kanssa. Elät jossain ihmeellisessä mielikuvitusmaailmassa, jos pystyt vakuuttelemaan itsellesi, että tilanteenne on ok.
Olet oikeassa.
Kuten aluksi kerroinkin, tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa reilummin ja kauniimmin.Eri: on törkeää ryöstää tältä avovamolta oikeus aitoon parisuhteeseen hänen ainoassa elämässään. En ymmärrä miten kehtaatte. Hirveitä ihmisiä. Toivottavasti karma kosahtaa teihin joku päivä silä lailla kuin te ansaitsette.
Olet oikeassa, avovaimoa kohtaan tämä ei ole reilua.
Miksi tilanne on näin, että hänelle ei ole vielä kerrottu johtuu lapsista ja asiasta jota en nyt enempää avaa, ettei tilanne tule tunnistettavaksi. Itse kyllä uskon hänen tietävän/aavistavat.
Toivon meille kaikille valoisaa tulevaisuutta.Olisipa tämä provo. Aivan sairaan ärsyttävä lässyttäjä. Miettikää miltä avovaimosta tuntuisi, kun tämä toivottaisi valoisaa tulevaisuutta.
Painu h*lvettiin ja etsi itsellesi vapaa mies, vai vetoaako kananaivoissasi jokin ehkä paremmin röyhkeisiin pettäjiin?
Parhaiten minuun vetoaa tuo mieheni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perhe, kaksi lasta ja avovaimo. Olemme olleet suhteessa viisi vuotta.
Mies kertoo kotona, että tekee ylitöitä tai käy salilla tai auttamassa ystäväänsä milloin missäkin remontissa tai autohuollossa tai tekee lauantai työpäivää...Todellisuudessa käy luonani.En haluaisikaan miestä nurkkiini pyörimään täysipäiväisesti, tämä treffailu riittää minulle hyvin. Mieskään ei halua rikkoa lastensa kotia, siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun.
Tilanne varmasti muuttuu ja menee monimutkaisemmaksi, kun ensimmäinen lapsemme syntyy.
Tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa kauniimmin ja reilumminkin.
Miksi kuvittelet että voit käyttää termiä mieheni? Ei se ole sinun mies vaan sen avovaimon mies. Sinä olet vain jonkun ällöttävän vässykän likainen salaisuus.
Käytän hänestä termiä mieheni, koska hän on mieheni.
Jaamme arjen ja juhlapyhät, ilot ja murheet, tuemme ja kannustamme, jaamme elämämme, saamme yhteisen lapsen, rakastamme. Siksi kutsun häntä mieheksi.
Mutta ennukiomaksemi, koska hänellä on avovaimo.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiaa että hän on mieheni, hän jonka minä rinnalleni valitsin joka valitsi minut.
Salaisuutta tuskin esiteltäisiin suvulle ja kavereille, salaisuuden kanssa tuskin käytäisiin lapsettomuushoidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perhe, kaksi lasta ja avovaimo. Olemme olleet suhteessa viisi vuotta.
Mies kertoo kotona, että tekee ylitöitä tai käy salilla tai auttamassa ystäväänsä milloin missäkin remontissa tai autohuollossa tai tekee lauantai työpäivää...Todellisuudessa käy luonani.En haluaisikaan miestä nurkkiini pyörimään täysipäiväisesti, tämä treffailu riittää minulle hyvin. Mieskään ei halua rikkoa lastensa kotia, siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun.
Tilanne varmasti muuttuu ja menee monimutkaisemmaksi, kun ensimmäinen lapsemme syntyy.
Tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa kauniimmin ja reilumminkin.
Ei, mies ei ole sinun. ”Miehelläni” on väärä tapa ilmaista asia.
?
Kenenkäs mies hän sitten on?
Hän on se mies jonka kanssa jaan elämääni. Hän on tulevan lapseni isä.Mielestäni on ihan ok ilmaista asia ”miehelläni”, kun hän kerran on se mies jonka kanssa jaan elämääni, hän on se mies jonka olen elämääni valinnut.
Se, että hänellä on avovaimo, ei poista sitä tosiasiaa, että me olemme suhteessa ja voin käyttää hänestä nimitystä mieheni.Se onko oikein koskaan sanoa, mieheni, naiseni, ystäväni, on asia erikseen, ihmisiä kun ei voi omia ja omistaa...
Ymmärrän toki pointtisi ja arvostan näkemystäsi.
Mitä mieltä sisarpuolet ovat mieltä uudesta sisaruksestaan? Vai elääkö mies kahta perhettä samanaikaisesti vai hylkääkö vanhat lapsensa uuden tieltä?
Ei tietenkään hylkää!
Tässä iässä jo tiedän, että lapset ovat suuri lahja, ei mikään itsestäänselvyys, ei vielä silloinkaan kun vatsa kasvaa, mitä vaan voi sattua ennen kuin pieni on sylissä.
Siksipä tulevat sisarukset eivät vielä tiedä, eivätkä tietenkään saakkaan tietää ennen äitiään, lapsia ei sotketa aikuisten soppiin.
Sitten kun aikuisina olemme selvittäneet asian idä kertoo lapsilleen vauvasta.Itse tuskin ehdin saamaan enempää lapsia, joten on ihanaa, että lapselleni on jo sisaruksia. Ehdottomasti tuen miestäni olemaan mahdollisimman paljon lastensa elämässä.
Jos mieheni muuttaa pois avovaimonsa luota mikä on todennäköistä, kun hänelle vauvasta kerrotaan, ei mies suinkaan muuta minun luokse. Hän hankkii oman asunnon. Hän hoitaa lapsiansa mahdollisimman paljon, ja minä tutustun heihin pikkuhiljaa. Ja he saavat tutustua ja totutella pikkusisarukseensa rauhassa.
Aika näyttää muutammeko joskus yhteiseen kotiin, jos muutamme niin siellä on tottakai huone myös mieheni vanhemmille lapsille.Aikamoinen olettamus että nämä jo olemassa olevat lapset edes haluavat tutustua syrjähypystä syntyneeseen lapseen saati sinuun. Heille sinä olet rikkonut heidän perheen.
Aivan realistinen olettamus.
Olen osasyyllinen siihen, jos heidän perheensä rikkoutuu, isä toinen osasyyllinen. Tiedän sen.
Siksi teemmekin kaikkemme, että heidän on hyvä olla, eikä heidän tarvitse kärsiä aikuisten sotkuista.
Se rikkoutuuko heidän perheensä jää nähtäväksi.Ihanaa, sitten tämä SINUN MIEHESI saa etsiä taas uuden naisen, joka tulee tänne kertomaan kuinka HÄNEN MIEHELLÄÄN on lapsia (ainakin kahdesta) aikaisemmasta liitosta, mutta kuinka hän onkaan ihana ja niin sitoutunut. Sukuakin on tavattu (suku ei tietysti kerro eteenpäin eksille) ja synnytykseen tulee mukaan ja huolehtii kyllä kaikista lapsistaan.
Miestä hänessä ei ole rehellisyyteen eikä suoraselkäisyyteen, huoraamaan kyllä, mutta ihana on. Ihanaa, niin tavattoman ihanaa.Joo, niinkin voi käydä.
Niin voi käydä meistä kenelle tahansa.Enpä ota muuta kantaa kuin että voi lapsi parkaa.äiti ja isi antaa mahtavan mallinihan siitä miten tässä elämässä muita kohdellaan.valehtelu ja kieroilu on ihan sallittavaa ja hyksyttävää ja perheen sisällä saa pettää ja huijata.peukut vaan teillekkin 👍
Elämä vaan joskus menee niin, että kumppani vaihtuu matkan varrella.
Toki tämä olisi voitu toisinkin hoitaa, tiedän.Kerrot olevasi tyytyväinen. Miksi kirjoitat ketjuun, jossa kysytään kamalimpia pettämiskokemuksia?
Nyt kyllähän tämä tapaus on hemmetin kamala jos on edes totta ja tuo noita-akka tietää sen itsekin.
Tiedän toki, vaikka en noita-akka olekkaan
Mutta lunttu olet. Vaikka provohan tämä.
En ole lunttu, eikä juttu ole provo vaan meidän elämää.
Seurustelin parikymppisenä miehen kanssa, joka kertoi asuvansa siskonsa kanssa kimppakämpässä. Luonnollisesti olimme välillä minun luonani ja välillä hänen luonaan. Tapasin siskon monta kertaa ja vaikutti ihan mukavalta. Muistan, että kerran tuli puheeksi heidän lapsuus ja molemmat puhuivat todella ympäripyöreästi asioista. En silloin kiinnittänyt mitään huomiota asiaan. Hyvä ystäväni oli juuri aloittanut lähibaarissa töissä ja tunnisti miesystäväni ja sen, että hän kaulailee jonkun naisen kanssa. Tuntumerkit sopivat täydellisesti vaatetuksesta hiuksiin tähän mieheni siskoon. Selvisi ettei nainen ole oikeasti miehen sisko vaan vaimo. Muistan vaan, että mies lopulta myönsi asian ja sen jälkeen en halunnut nähdä häntä. Jotenkin ihan mielipuolinen tapaus. Mitä heidän päässä on oikein liikkunut? Nauttivatko siitä, että mies jakaa suhteen toisen naisen kanssa? Nainen oli aina luontevasti tilanteissa. Huh vieläkin menee kylmät väreet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perhe, kaksi lasta ja avovaimo. Olemme olleet suhteessa viisi vuotta.
Mies kertoo kotona, että tekee ylitöitä tai käy salilla tai auttamassa ystäväänsä milloin missäkin remontissa tai autohuollossa tai tekee lauantai työpäivää...Todellisuudessa käy luonani.En haluaisikaan miestä nurkkiini pyörimään täysipäiväisesti, tämä treffailu riittää minulle hyvin. Mieskään ei halua rikkoa lastensa kotia, siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun.
Tilanne varmasti muuttuu ja menee monimutkaisemmaksi, kun ensimmäinen lapsemme syntyy.
Tiedän, että tämän olisi voinut hoitaa kauniimmin ja reilumminkin.
Ei, mies ei ole sinun. ”Miehelläni” on väärä tapa ilmaista asia.
?
Kenenkäs mies hän sitten on?
Hän on se mies jonka kanssa jaan elämääni. Hän on tulevan lapseni isä.Mielestäni on ihan ok ilmaista asia ”miehelläni”, kun hän kerran on se mies jonka kanssa jaan elämääni, hän on se mies jonka olen elämääni valinnut.
Se, että hänellä on avovaimo, ei poista sitä tosiasiaa, että me olemme suhteessa ja voin käyttää hänestä nimitystä mieheni.Se onko oikein koskaan sanoa, mieheni, naiseni, ystäväni, on asia erikseen, ihmisiä kun ei voi omia ja omistaa...
Ymmärrän toki pointtisi ja arvostan näkemystäsi.
Mitä mieltä sisarpuolet ovat mieltä uudesta sisaruksestaan? Vai elääkö mies kahta perhettä samanaikaisesti vai hylkääkö vanhat lapsensa uuden tieltä?
Ei tietenkään hylkää!
Tässä iässä jo tiedän, että lapset ovat suuri lahja, ei mikään itsestäänselvyys, ei vielä silloinkaan kun vatsa kasvaa, mitä vaan voi sattua ennen kuin pieni on sylissä.
Siksipä tulevat sisarukset eivät vielä tiedä, eivätkä tietenkään saakkaan tietää ennen äitiään, lapsia ei sotketa aikuisten soppiin.
Sitten kun aikuisina olemme selvittäneet asian idä kertoo lapsilleen vauvasta.Itse tuskin ehdin saamaan enempää lapsia, joten on ihanaa, että lapselleni on jo sisaruksia. Ehdottomasti tuen miestäni olemaan mahdollisimman paljon lastensa elämässä.
Jos mieheni muuttaa pois avovaimonsa luota mikä on todennäköistä, kun hänelle vauvasta kerrotaan, ei mies suinkaan muuta minun luokse. Hän hankkii oman asunnon. Hän hoitaa lapsiansa mahdollisimman paljon, ja minä tutustun heihin pikkuhiljaa. Ja he saavat tutustua ja totutella pikkusisarukseensa rauhassa.
Aika näyttää muutammeko joskus yhteiseen kotiin, jos muutamme niin siellä on tottakai huone myös mieheni vanhemmille lapsille.Aikamoinen olettamus että nämä jo olemassa olevat lapset edes haluavat tutustua syrjähypystä syntyneeseen lapseen saati sinuun. Heille sinä olet rikkonut heidän perheen.
Aivan realistinen olettamus.
Olen osasyyllinen siihen, jos heidän perheensä rikkoutuu, isä toinen osasyyllinen. Tiedän sen.
Siksi teemmekin kaikkemme, että heidän on hyvä olla, eikä heidän tarvitse kärsiä aikuisten sotkuista.
Se rikkoutuuko heidän perheensä jää nähtäväksi.Tää alkaa jo olla aika sairasta. Isä paneskellut toisen naisen paksuksi "hedelmöitys hoidoilla" eikä hänen perheensä muka tiedä mitään. Ja tämä pulla uunissa oleva nainen kuvittelee "rikkoutuuko perhe jää nähtäväksi" mitäpä luulet? Vaimolle on valehdeltu ja häntä on petetty mennen tullen. Joo hän varmaan antaa kaiken anteeksi ja elätte kaikki onnellista elämää.
Tarkoitin sitä, että en tiedä milloin mies kertoo tilanteesta avovaimolleen. Jää siis nähtäväksi rikkoutuuko perhe.
Ja toisinaan olen itsekkin miettinyt eikö avovaimo aavista mitään. Ehkä hän tietää mutta haluaa olla kuin ei tietäisi. En tiedä.
Niin kauan kun en hänen ajatuksiaan ja mielipidettä tiedä, en voi olettaa mitään miten tässä tulee käymään.Ainoa mitä toivon, on että meidän suhteemme jatkuu, ja että kaikilla lapsilla on hyvä olla.
En myöskään toivo avovaimolle mitään pahaa.Onnea vaan sinne laalaamaahan jos tämä on totta. Ansaitsette niin miehesi kanssa toisenne. Mitä vanhempia lapset on kun saavat selville sairaan kuvionne, sitä kriittisemmin he tulee teihin suhtautumaan.
En ole missään vaiheessa ajatellutkaan, etteikö lasten kanssa voisi tulla haasteita. Varmasti tulee, mutta haasteet kuuluu elämään ja jos me aikuiset osataan käsitellä asiaa kärkevästi niin lasten sopeutuminen tilanteeseen helpottuu. Uskon, että olemme kaikki kolme aikuista samaa mieltä siitä, että lasten hyvinvointi on tärkeintä. Kaikkien kolmen.
Kaikkien kolmen, joista yksi ei edes tiedä mitä selän takana tapahtuu. Usko sulla on aika kova siihen, että tämä avovaimo suhtautuu teidän salasuhteeseen ja salalapseen hyvin. Usko pois, että tuskin ilahtuu saati halua perheensä rikkonutta naista lastensa lähelle saati jotain salalasta. Jos edes sulla on selkärankaa (mitä suuresti epäilen) Kerrot avovaimolle nyt mikä tilanne niin osaa heti päättää mitä tekee.
Kutsutko systemaattista pettämistä haasteeksi elämässä? Ei sullakaan oo kaikki palikat laatikossa.
Tarkoitin, että siinä vaiheessa kun asia kerrotaan lapsille se on jo silloin kerrottu lasten äidille. Hän on järkevä lapsiaan rakastava nainen, hän varmasti haluaa lastensa parasta tässäkin tilanteessa.
Mieheni on lasten isä, hänellä on oikeus tavata lapsiaan mahdollisen eron jälkeen ja kun lapset ovat hänellä ei lasten äiti voi kieltää heitä tapaamasta minua ja lastamme.Haasteilla tarkoitin tilanteita joita meillä nyt elämässämme on.
Järkevä äiti kieltää lapsiaan tapaamasta kaltaistasi sekopäätä. Isä voi tavata lapsiaan ihan hyvin äidin luona. Lasten paras ei ole tavata isän salapanoa ja panosta tullutta lasta. Voit leikkiä kivaa äitipuolta, mutta fakta on että sinä olet se akka, joka heidän perheensä särki. Aikuiset voi löpistä lapsille pitää haluavat ja lapset tekevät omat päätöksensä.
Silloin jos huoltajuus jaetaan, niin äiti ei voi määrätä keitä lapset isä viikkoina/ viikonloppuina tapaavat.
Tietysti isänsä kautta tutustuvat myös meihin.
He ovat vielä sen verran pieniä, päiväkoti-ikäisiä, etteivät he vielä voi valita ketä tapaavat ja ketä eivät.Nimenomaan jos. Valitettavasti äidillä on omiin lapsiinsa määräysvaltaa. Jos äiti ei halua ettei lapset tapaa teitä niin he eivät tapaa. Kyllä lapset voivat valita haluavatko tavata sinut vai ei. Jos äiti on fiksu ottaa yksinhuoltajuuden ja isä tapaa lapsia valvotusti. Elarit tietenkin vielä päälle.
Tietysti äidillä on määräysvaltaa lapsiinsa, niin on isälläkin.
Kun on isä viikko äiti ei päätä mitä lapset isän kanssa tekevät.
Eikä pienet päiväkoti-ikäiset lapset valitse ketä tapaavat ja ketä eivät.
Asia erikseen jos äiti hakisi ja saisi yksinhuoltajuuden.
Sitäkään ei kuitenkaan anneta vain siksi että äiti haluaisi, isälläkin kun on oikeuksia. Ja lapsilla oikeus isäänsä, silloinkin jos hän ei asu lastensa kanssa.
Kaverin naisystävä meni niille kotiin kun kaveri oli töissä, paikalla sattui olemaan kaverin vaimo lasten kanssa.
Naisystävä oli täräyttänyt vaimolla että kuka vi - tun akka sinä olet ja mitä teet täällä?
Vaimo oli vastannut että on "jarin" vaimo ja asun täällä.
Jotain oli jäänyt kertomatta ilmeisesti👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä toinen nainen joka taahautunut keinohedelmöityksiin asti... Tiedän yhden tapauksen jossa nuori avovaimo halvaantui ja mies ei raaski jättää häntä ja yhteisiä lapsia vaikka heilä meni huonosti jo ennen sairautta. Mies hommannut sitten puolisalaa (avovaimo ei tiedä mutta esim. minäkin tiedän) toisen tyttiksen (tämä toinen nainen niin hullu että on voinut mennä tämän miehen kanssa hedelmöityshoitoihinkin, en tiedä onko laillista jos on lapsia toisen naisen kanssa kenen kanssa asuu?)
Vierailija kirjoitti:
WT:llä on kamalat tarinat. Tiedostatteko edes kuuluvanne tuohon viiteryhmään?
Kyllä näitä tapahtuu ihan "paremmissakin piireissä". Siellä nämä vain peitellään mahdollisimman huolellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienellä paikkakunnalla tapahtunutta, perheenäidille 5 lasta iski elämään nuoruuden kaipuu ja alkoi 38v häärätä 20v pojan kanssa. Nöyryytti aviomiestään julkisesti kun kaikki tiesivät. Pulla uunissa ja sitten ruikutettiin takaisin kotiin toisen miehen lapsi mahassa.
Juuri tällainen tapahtui pohjoissuomessa n. 20 vuotta sitten. Aviomies otti naisen takaisin ja kasvatti uuden vauvan kuin omanaan. Koska eivät ehtineet tehdä avioeroa, juridisesti vauva oli avioliitossa syntynyt (vaikka kaikki tiesivät että nuori sälli oli vauvan isä)
Se nuori sälli oli katkera, koskaan ei saanut tavata lastaan.
Tässä mielessä laissa on kyllä suuri virhe :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tää.
Mies seukkasi, pani vuoden verran toista ja kun jäi kiinni niin valehteli molemmille daameille. Molemmat tietty uskoi miestä kunnes naiset vihdoin puhuivat keskenään. Voisi sanoa, että mies oli tuplapetturi.
https://exrouva.blogspot.com/2018/12/mita-tehdaan-kun-jaa-kiinni.html
Onpa muuten harvinaisen vastenmielinen blogi tuo Uusioneidin blogi, kävin vähän lueskelemassa.
Valkoiset tingeli-tangeli-sisustusblogitkin on sielukkaampia ja syvällisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tää.
Mies seukkasi, pani vuoden verran toista ja kun jäi kiinni niin valehteli molemmille daameille. Molemmat tietty uskoi miestä kunnes naiset vihdoin puhuivat keskenään. Voisi sanoa, että mies oli tuplapetturi.
https://exrouva.blogspot.com/2018/12/mita-tehdaan-kun-jaa-kiinni.html
Onpa muuten harvinaisen vastenmielinen blogi tuo Uusioneidin blogi, kävin vähän lueskelemassa.
Valkoiset tingeli-tangeli-sisustusblogitkin on sielukkaampia ja syvällisempiä.
Luin tuon blogin tämän ketjun lisäksi, surullista luettavaa ja pistää miettimään mitä kaikkea joku ns kiltti perheenisä tai äiti voi touhuta. Tosin näissä jutuissa kyllä kerrotaan enemmän juurikin miesten uskottomuus tempauksista. Lisäksi jään ihmettelemään miten sinisilmäisen, noh suorastaan tyhmiä, naiset voikaan olla. Me näköjään uskotaan ihan mitä vaan ja niellään vaikka mitä. Toisaalta ihminen on eläin ja eläimen perusvietti on lisääntyä mahdollisimman paljon, tänä päivänä on sentään suojat olemassa sitä tahatonta lisääntymistä vastaan, mutta se "saalistusvietti" on siellä geeneissä edelleen. Faktaksi tuntuu myös muuttuvan se että pillulla kiristävä pikku vaimo tulee petetyksi, enemmin tai myöhemmin.
Olin nuorena kesätöissä toimistossa. Yksi työkaveri sitten supatti mulle työpaikan julkisen salaisuuden: Sihteerillä ja johtajalla oli suhde. Sihteerin nuoremman lapsen isä oli juuri tuo johtaja. (Olin tavannut sihteerin kaksi lasta ja huomannut, että ovat ihan eri näköiset. Nuorempi tosiaan muistutti kovasti johtajaamme.)
sihteeri oli itse eronnut, mutta johtaja ei. Vaimo soitteli välillä miehelleen töihin. Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä, ja toimin siis itse vaihteessa.
Törkeintä oli, että johtaja lähti "työmatkalle" samaan aikaan ja samaan osoitteeseen, johon sihteeri lähti lomalle.
Oli tosi inhottavaa, kun vaimo ei tiennyt ja koko toimisto tiesi. Vielä oli lapsi tuosta salasuhteesta.
Olin nuori ja järkyttynyt, sillä sihteeri oli minut haastatellut ja valinnut työhöni, ja olin hänestä pitänyt. En olisi uskonut, että hän eli tuollaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin parikymppisenä miehen kanssa, joka kertoi asuvansa siskonsa kanssa kimppakämpässä. Luonnollisesti olimme välillä minun luonani ja välillä hänen luonaan. Tapasin siskon monta kertaa ja vaikutti ihan mukavalta. Muistan, että kerran tuli puheeksi heidän lapsuus ja molemmat puhuivat todella ympäripyöreästi asioista. En silloin kiinnittänyt mitään huomiota asiaan. Hyvä ystäväni oli juuri aloittanut lähibaarissa töissä ja tunnisti miesystäväni ja sen, että hän kaulailee jonkun naisen kanssa. Tuntumerkit sopivat täydellisesti vaatetuksesta hiuksiin tähän mieheni siskoon. Selvisi ettei nainen ole oikeasti miehen sisko vaan vaimo. Muistan vaan, että mies lopulta myönsi asian ja sen jälkeen en halunnut nähdä häntä. Jotenkin ihan mielipuolinen tapaus. Mitä heidän päässä on oikein liikkunut? Nauttivatko siitä, että mies jakaa suhteen toisen naisen kanssa? Nainen oli aina luontevasti tilanteissa. Huh vieläkin menee kylmät väreet.
Hittolainen, mulla vähän samantyyppinen kokemus. Olin nuori, naivi ja huono itsetuntoinen kun uskaltauduin liittyä nettitreffisivustolle. Olin tosi otettu kun yksi mies otti yhteyttä ja halusi tutustua. Kirjoiteltiin tovi, tavattiin, kaikki sujui hyvin ja jatkettiin tapailua. Tavattiin aina joko minun luona tai sitten jossain ulkona, kaupungilla, kävelyllä, terassilla jne. Hän ei halunnut viedä minua omaan kotiinsa koska joutui olosuhteiden pakosta jakamaan edelleen kämpän ex-tyttöystävänsä kanssa. En osannut epäillä mitään. Olin itsekin erottuani exästäni joutunut melko pitkään asumaan hänen kanssaan kämppiksinä ennen kuin saatiin asuntoasiat järjestymään. Tapasin nopeasti miehen kavereita, mutta ei mennyt kauaa kun lähes aina ulkona liikkuessamme hänen ex tuli vastaan ja liittyi seuraamme, tuli jopa kotiini asti mukanamme. Mies selitteli sitä että ex on yksinäinen. Usein olimme isommalla porukalla mutta silti tunsin oloni tosi epämukavaksi joutuessani kuhertelemaan miehen kanssa tämän exän läsnäollessa. Heistä kumpikaan ei tuntunut olevan moksiskaan. Meni noin kaksi kuukautta ennen kuin suostuin miehen kanssa sänkyyn. Tämä siksi että halusin varmistaa miehen olevan kanssani tosissaan eikä vain sen yhden perässä. Yhteisen yömme jälkeen hän kuitenkin katosi, ei enää vastannut viesteihin tai puheluihin. Sitten sain selville ettei ex ollutkaan ex vaan he olivat olleet koko ajan yhdessä. Nähtävästi saivat tilanteesta jotain sairasta tyydytystä ja olivat etsineet jotain minun kaltaistani hyväuskoista hölmöä peleihinsa. Kului parisen kuukautta miehen katomistempusta, kun hän otti yhteyttä. Ei edes pahoitellut tekoaan vaan sen sijaan ehdotti että jos vielä voisi käydä silloin tällöin panemassa minua. No en suostunut! Enkä enää vastannut hänen yhteydenottoihin. Tästä pari kuukautta eteenpäin sain tietää pariskunnan odottavan lasta. Erosivat kyllä lopulta lapsen ollessa vielä pieni.
Olenko ainoa jonka mielestä tuon hedelmöityshoitopettäjän kirjoitustyyli muistuttaa hel-nycin tapaa kirjoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena kesätöissä toimistossa. Yksi työkaveri sitten supatti mulle työpaikan julkisen salaisuuden: Sihteerillä ja johtajalla oli suhde. Sihteerin nuoremman lapsen isä oli juuri tuo johtaja. (Olin tavannut sihteerin kaksi lasta ja huomannut, että ovat ihan eri näköiset. Nuorempi tosiaan muistutti kovasti johtajaamme.)
sihteeri oli itse eronnut, mutta johtaja ei. Vaimo soitteli välillä miehelleen töihin. Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä, ja toimin siis itse vaihteessa.
Törkeintä oli, että johtaja lähti "työmatkalle" samaan aikaan ja samaan osoitteeseen, johon sihteeri lähti lomalle.
Oli tosi inhottavaa, kun vaimo ei tiennyt ja koko toimisto tiesi. Vielä oli lapsi tuosta salasuhteesta.
Olin nuori ja järkyttynyt, sillä sihteeri oli minut haastatellut ja valinnut työhöni, ja olin hänestä pitänyt. En olisi uskonut, että hän eli tuollaista elämää.
Mietitkö koskaan, miten nainen oli päässyt sihteerin paikalle. Muutenkin nämä johtaja-sihteeri-kuviot ovat niin kliseisiä, mutta silti niin totta monissa firmoissa.
Olen kuullut sellaisen pettämisstoorin, jossa paljastui että avioliitossa vaimon takana oli miehellä vuosia ollut kakkossuhde. Tämä nainen oli naisen jonkunasteinen tuttu. Tapaus johti likaiseen eroon ja mies muutti välittömästi salasuhde naisen luokse. Vaimoei päässyt kaikesta vihasta ja surusta yli ja teki itsemurhan.
Alue: Aihe vapaa
Nimenomaan jos. Valitettavasti äidillä on omiin lapsiinsa määräysvaltaa. Jos äiti ei halua ettei lapset tapaa teitä niin he eivät tapaa. Kyllä lapset voivat valita haluavatko tavata sinut vai ei. Jos äiti on fiksu ottaa yksinhuoltajuuden ja isä tapaa lapsia valvotusti. Elarit tietenkin vielä päälle.