Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Tässä vasta oli keskustelu mammasta, joka oli aina tehnyt joulun yksin. Perhe vaati että hän tekisi taas joulun, mutta hän ei jaksanut vaan pyysi toistuvasti perhettä apuun (tässäkin kieroutunut ajatus, perhettä auttamaan äitiä joka laitetaan vetovastuuseen yhteisestä joulusta!). Kommentteihin tuli useasti, kuinka äidin nyt vaan pitäisi tehdä niin. Jos kyseessä olisi ollut mies, näitä kommentteja tuskin olisi tullut. Vaan naiselta oletetaan vastuu. Epäsiististä kodista yleensä oletetaan, että nainen ei ole siivonnut. Sama ruuanlaitoista ja leipomisista, vaikak näissä kyllä "hyväksytään" useammin vastuu myös mieheltä. Miehet ei koskaan nalkuta, tämä sanonta käytetään vain naisten toistuvista sanomisista, jonka tarkoitus on mitätöidä puheenaihe ja puhuja. Se on täsmäase jolla saa toisen hiljaiseksi, nalkuttaminen nähdään "turhana" toimena ja lapsellisena, oli asia mikä tahansa. Itse kuulin nalkuttavani, kun toistuvat kerrat olin kauniisti pyytänyt miestä siivoamaan asian, jonka hän oli luvannut. Ja tähän pieneen normaaliin viikkosiivoukseen kuuluvaan osaan olin antanut monia päiviä aikaa. Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, myös reaktiot olisi heti erilaiset. Mies ei nalkuta, ja siivoava mies nähdään mahtavana uroona, ei aikuisena tasavertaisena puolisona, joka hoitaa vain oman osuutensa niinkuin nainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tätä elämää kannata noin vakavasti ottaa. Relaa, on hauskempaa 😉
Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...
Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä vasta oli keskustelu mammasta, joka oli aina tehnyt joulun yksin. Perhe vaati että hän tekisi taas joulun, mutta hän ei jaksanut vaan pyysi toistuvasti perhettä apuun (tässäkin kieroutunut ajatus, perhettä auttamaan äitiä joka laitetaan vetovastuuseen yhteisestä joulusta!). Kommentteihin tuli useasti, kuinka äidin nyt vaan pitäisi tehdä niin. Jos kyseessä olisi ollut mies, näitä kommentteja tuskin olisi tullut. Vaan naiselta oletetaan vastuu. Epäsiististä kodista yleensä oletetaan, että nainen ei ole siivonnut. Sama ruuanlaitoista ja leipomisista, vaikak näissä kyllä "hyväksytään" useammin vastuu myös mieheltä. Miehet ei koskaan nalkuta, tämä sanonta käytetään vain naisten toistuvista sanomisista, jonka tarkoitus on mitätöidä puheenaihe ja puhuja. Se on täsmäase jolla saa toisen hiljaiseksi, nalkuttaminen nähdään "turhana" toimena ja lapsellisena, oli asia mikä tahansa. Itse kuulin nalkuttavani, kun toistuvat kerrat olin kauniisti pyytänyt miestä siivoamaan asian, jonka hän oli luvannut. Ja tähän pieneen normaaliin viikkosiivoukseen kuuluvaan osaan olin antanut monia päiviä aikaa. Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, myös reaktiot olisi heti erilaiset. Mies ei nalkuta, ja siivoava mies nähdään mahtavana uroona, ei aikuisena tasavertaisena puolisona, joka hoitaa vain oman osuutensa niinkuin nainen.
Ap
Kärsiiköö mies siitä että joulu jää tekemättä? Useinkaan ei. Nainen sijaan haluaa sen ehdä koska kokee että hän voi paremmin kun joulu on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.
Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.
Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tästä pitää täällä keskustella? Kaikki nuo epäkohdat ovat ratkaistavissa pariskuntien kesken, eikä kaikilla edes mainittuja ongelmia ole. Vai pitäisikö aloittajan mielestä asiaa helpottaa lainsäädännöllä?
Tiedoksi, että olen tasa-arvon kannattaja, mutta jos asiat ovat täysin kiinni pariskunnan osapuolien halusta/haluttomuudesta, ei mikään täällä sanottu juuri asiaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä elämää kannata noin vakavasti ottaa. Relaa, on hauskempaa 😉
No nyt yritänkin relata. Se on kai se oletusasetus joka miehillä on. Siirrän "vastuitani" miehelle vähitellen, ja yritän saada ne pysymään myös tasan. Mutta tämä asennemaailma pitäisi saada muuttumaan ihan laajemminkin, jotta muutkin naiset pystyisivät "relaamaan" ja olemaan varmoja että tasa-arvo säilyy. Ja että ulkopuolisten silmissä kodin- ja lastenhoito ym vastuut ei olisi naisten, ja naista automaattisesti syyllistettäisi ja vastuutettaisi näistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.
Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.
Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.
Ap
Yleensä siinä käy niin että naiset odottaa naisten hoitavan asian. Ei miessukulaiset syyllistä ketään vaikka eivät saisikaan lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Anoppi ehkä suuttuisi jos ei saisi lahjaa appi ei sitä edes huomaa. Kummilasten vanhemmista ei onneksi kukaan pidä lahja-automaattina mutta jos pitäisi niin suurella todennäköisyydellä se on lapsen äiti joka niin olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...
Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...
No tuo on ihan liian kontrollinhimoista toimintaa. Itse kaipaan vain tasa-arvoa. Joistain asioista on pakko sanoa, jos ne vaan hoitaa todella huonosti. Enkä nyt puhu mistään sisustuksesta, ne päätetään meillä kahden ja tehdään niitä kompromisseja. Vaan esim. miehen pyykinhoito oli pitkän tauon jälkeen unohtunut. Mies laittoi pyykit "kuivumaan" pyykkitelineeseen suoraan koneesta nostettuna myttynä, jonka vaan levitti telineen päälle. Eihän se kuivu millään, ja jää haisemaan. Sanoin tästä monet kerrat, mies totesi että nalkutan, ja sitten ihmetteli kun pyykit on vielä parin päivän päästä kosteita ja haisee pahalle. Lopulta tajusi, että kannattaa oikeasti ripustaa ne kuivumaan.
Ja joihinkin asioihin on pakko reagoida heti. Olen seurannut sukulaisperheen arkea, jossa nainen pyytää miestä vuorostaan vaihtamaan vauvan vaipan. Mies ei ole lotkauttanut korvaansakaan, vaikka pyyntö on esitetty useita kertoja, odotettu, vauva hautonut itseään likaisessa vaipassa, ja lopulta vaimo hoiti asian hampaita kiristellen.
Joululahjoista ja korteista taas, tämä on sitä tunnetyötä. Sillä pidetään yllä sosiaalisia suhteita, ja varsinkin jos on saanut joltain apua, niin osoitetaan kiitollisuutta. Siinä mielessä jos ostaa jonkin rihkama euron bling kynän vaikka remontissa apuna olleelle sukulaiselle vaikak ruokakorin sijaan, niin minua ainakin hävettäisi. Tästä taas ulkopuolisten alitajuinen ajatus on se, että mitä tuo nainen on kuvitellut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Itse kieltäydyin kummiudesta, koska en osaa huolehtia lahjoista. Eikä vanhempani odota multa mitään lahjoja. Jos miehillä olis tapana hoitaa lahjat ja kaikki kotityöt valittaisit, kuinka naisellakin pitää olla oikeus osallistua näihin? Miksi se on niin suuri uhka joillekin naisille, että suurimmalle osalle ihmisistä on luontevaa toimia eri tavalla kuin toisen sukupuolen edustaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.
Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.
Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.
Ap
Jos tulisit käymään minun, keski-ikäisen, akateemisen naisen luona varmaan mielestäsi uisit sonnassa. Varsinkin nyt joulun jälkeen kun työt painavat ja teen illatkin rästejä en ole kerennyt siivota ja nurkissa pyörii pitkäkarvaisen koiran karvoja, lehtiä ja työpapereita on pöydillä jne. Minä en tusta hermostu eikä mieskään, siivotaan viikonloppuna kun on aikaa. Nuo siisteyskäsitykset ovat persoonakohtaisia, jos sinulla on hirveän tärkeää, että on hyvin siistiä niin siivoa, voitko sinä vaatia, että muut elävät sinun siisteyskäsitystesi mukaan? Ketkä ovat ne sukulaiset joilla vara tulla arvostelemaan toisen siisteyskäsityksiä? Ja elääkö ihmiset oikeasti insta-elämää, jossa se onnellisuus määräytyy ympäristön estettisyyden perusteella ja sillä miltä asiat näyttävät ulospäin? Olisko useampi metanainen onnellisempi jos keskittyisi miettimään ulkoisten asioiden ja "mitä muut ajattelevat" asenteen sijaan ihan itseään ja parisuhdettaan: miten me voidaan yhdessä, ollaanko onnellisia, oltaisko onnellisempia jos olisi siistimpää kun huutamalla pakotan miehen tekemään mitä haluan vai auttaisiko molempia enemmän rauhalliset hetket yhdessä jossa kuulosteltaisiin molempien tunteita ja aidosti pysähdyttäisiin kuuntelemaan toista.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.
Minäkään en tiennyt muusta. Meitä pidetään ihan normaalina pariskuntana. Nuo asenteet ja teot voi näkynä pienenä hivauksena siellä arjessa, mutta kun lähtee kirjoittamaan asiat ylös näin, ja ymmärtää meta- ja tunnetyökäsitteet, niin hoksaa että tämä ei ole oikein. Se on se malli joka on periytynyt 50-luvulta, ja on yhä vahvana. Tutkimuksetkin osoittaa, että naiset tekee silti suurimman osan kotitöistä. Kyse ei ehkä ole niin miehistä, vaan yhteiskunnan asenteista, jotka pitäisi saada muutettua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Itse kieltäydyin kummiudesta, koska en osaa huolehtia lahjoista. Eikä vanhempani odota multa mitään lahjoja. Jos miehillä olis tapana hoitaa lahjat ja kaikki kotityöt valittaisit, kuinka naisellakin pitää olla oikeus osallistua näihin? Miksi se on niin suuri uhka joillekin naisille, että suurimmalle osalle ihmisistä on luontevaa toimia eri tavalla kuin toisen sukupuolen edustaja?
Selvä sitten. Ilmeisesti useimmille miehille sitten vain on luontaista heittäytyä huollettaviksi. Mies luulee, että työssäkäynti riittää hänen osuudekseen. Nainen sitten työssäkäynnin lisäksi pyörittää arkea. Olkoon luontaista tai ei. Mutta pakko hoitaa tietyt asiat.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Meillä tuli repiviä riitoja. Mies ei millään ymmärtänyt, että hänen pitäisi tehdä jotain parisuhteessa. Ei suostunut eroamaan ja mä kyllästyin jossain vaiheessa riitoihin ja muutin toisaalle töihin. Mies sai pitää asunnon käytössään sillä ehdolla, että huolehtii siitä. On nyt oppinut kodinhoitoa, mutta lipsuu edelleen. Tunne puoli nyt on köyhä kenen kanssa vain ja tämäkin tilanne on parasta mitä olen kenenkään muun miehen kassa kokenut. Loppu peleissä olisin yksin, koska en näin 38 ikään mennessä ole tavannut tasapuolista ja huolehtivaa miestä. No kohta on hedelmällinen ikä ohi, niin voin tehdä mitä tykkään jos ei lapsia tule.
Sopikaa hyvät ihmiset että aikuisten kesken ei mitään lahjoja ostella! Nyt kun puhut jo asiasta niin ensi
jouluna se rumba on poissa! Aivan turhaa touhua. Jos haluat joulukortit lähettää, sano ajoissa miehelle
että lähetät omille sukulaisillesi ja mies omilleen jos haluaa. Meillä tämä on toiminut hyvin.
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?