Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että naiset ottavat hoitaakseen ihan turhia velvollisuuksia. Niin minäkin aluksi. Nykyään en lähete kenellekään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia, en laita ruokaa, en siivoa, en pese pyykkiä. Enkä myöskään keskustele mistään tai ole pahemmin edes paikalla. No, asiat sitten eivät hoidu tai hoituvat ontuen mutta eipä se minun napaani kaivele. Naiset vaan kuvittelevat, että kaikki pitää olla hallinassa.
Ymh, ei meilläkään äiti oikein jaksanut huolehtia "turhista jutuista" eikä isäkään. Esimerkiksi terveelliseen ruokavalioon ei panostettu, joten välipalaksi kaivoimme kaapista aina keksejä, karkkeja yms. Teini-iän kieppeillä tämän herkkujen jatkuvan puputtamisen takia kertynyt ylipaino johti minulla 15 vuotta kestäneeseen bulimiaan ja siskollani ahmimishäiriöön, jonka takia ylipainoa on yhä sairaalloisen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin samaa mieltä ap! Ja kuvio muuttuu huomattavasti hankalammaksi lasten myötä. Jos päättää lopettaa vaikka kaverilahjojen ostamisen, muiden kuin omien pyykkien pesemisen tai lasten treeneihin kuskaamisen, niin kärsijänä on lapsi. Siinä vaiheessa on paljon vaikeampi muuttaa työnjakoa ja rooleja.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vasta oli keskustelu mammasta, joka oli aina tehnyt joulun yksin. Perhe vaati että hän tekisi taas joulun, mutta hän ei jaksanut vaan pyysi toistuvasti perhettä apuun (tässäkin kieroutunut ajatus, perhettä auttamaan äitiä joka laitetaan vetovastuuseen yhteisestä joulusta!). Kommentteihin tuli useasti, kuinka äidin nyt vaan pitäisi tehdä niin. Jos kyseessä olisi ollut mies, näitä kommentteja tuskin olisi tullut. Vaan naiselta oletetaan vastuu. Epäsiististä kodista yleensä oletetaan, että nainen ei ole siivonnut. Sama ruuanlaitoista ja leipomisista, vaikak näissä kyllä "hyväksytään" useammin vastuu myös mieheltä. Miehet ei koskaan nalkuta, tämä sanonta käytetään vain naisten toistuvista sanomisista, jonka tarkoitus on mitätöidä puheenaihe ja puhuja. Se on täsmäase jolla saa toisen hiljaiseksi, nalkuttaminen nähdään "turhana" toimena ja lapsellisena, oli asia mikä tahansa. Itse kuulin nalkuttavani, kun toistuvat kerrat olin kauniisti pyytänyt miestä siivoamaan asian, jonka hän oli luvannut. Ja tähän pieneen normaaliin viikkosiivoukseen kuuluvaan osaan olin antanut monia päiviä aikaa. Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, myös reaktiot olisi heti erilaiset. Mies ei nalkuta, ja siivoava mies nähdään mahtavana uroona, ei aikuisena tasavertaisena puolisona, joka hoitaa vain oman osuutensa niinkuin nainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.
Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.
Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.
Ap
Meidän eikä miehen sukulaiset ihmettele että heitä ei muisteta kun ei olle tuollaiseen hapatukseen koskaan lähdetty. Kummilapset ovat minun, eivät minun ja miehen yhteisiä (pariskunnat kummeina on muutenkin älyvapaata) eli minä ostan lahjat omilleni ja mies muistaa omiaan. Mies soittaa juhlapäivinä onnentoivotukset isälleen ja mummolleen ja minä lähetän kortit ja soitan äidilleni ja Ainolle elossa olevalle mummilleni. Ihan itse olet saattaanut itsesi tuollaiseen suohon ja nyt odotat että mies ottaa puolet vastuusta asiasta joka ei ole mitenkään tärkeää.
Siisteyskäsitys taas vaihtelee ihmisten välillä, olen esimerkiksi huomattavasti sotkuisempi kuin hyvä ystäväni joka on mies. Minulla on itseasiassa useampikin ystävä kenen kohdalla asiat menee niin että nainen on sotkuinen ja mies valittaa siitä. Meillä ollaan miehen kanssa yhtä sotkuisia eli kummankaan elämä ei kaadu siihen että lattialla on murusia, likaiset illallisastiat siivotaan pöydästä vasta aamupalan yhteydessä ym. Jostain syystä kuitenkin se suhteen siistimpi osapuoli saa määrittää standardin ja sen mukaan toisen pitää tehdä myös puolet tästä hommasta. Kunhan ei ole oikeasti epähygieenistä niin ei ole mitään väliä vaihtaako petivaatteet vaikkapa talvella 2kk välein. Jos mieheni keksisi että auto täytyy imuroida ja pestä viikottain ja sanoisi että minun tehtäväni on hoitaa asia joka toinen kerta koska 50-50 niin sanoisin kyllä että hoitaa itse jota asia vaivaa. Jos taas on pariutunut sian kanssa joka voi maata omassa pas*assaan välittämättä asiasta niin silloin voi kiittää itseään oikein nappivalinnasta.
No mutta ko pitää olla se omakotitalo ja kakarat ja koirat, kun muillakin on. Siellä sitten pyöritään stressaantuneena kun miestä ei kesäverhojen vaihto kiinnosta.
Joko luovutte tuosta keskiluokkaisesta ja keskinkertaisesta omakotitalo-muu-sonta-idyllistä ja elätte sinkkuina tai ostatte idyllin ja ylläpidätte sitä. Ei se marinalla tai keskustelemalla miksikään muutu.
Minulla oli ehdottomasti standardina miehelle se että hän osaa pitää itsestään ja kodistaan huolen. Jos miehen asunto oli läävä, en jatkanut seurustelua. Sama juttu ns.. "metatyön" kanssa. Soittaako mies vanhemmilleen? Ostaako itse lahjoja/muistaa merkkipäivät? Maksaako laskut ajoissa? Miten suhtautuu lapsiin?
Sain kuulla olevani tiukkapipo ja liian valikoiva, mutta aviomieheni on ihan uskomaton. Meillä on samanlaiset elämäntyylit ja standardit.
Valitettavasti ihmistä on vaikea muuttaa. Jos mies on laiska, harvemmin he valaistuvat ja alkavat moppaamaan koska nainen pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun parisuhteessa ole edellä kuvatun kaltaisia ongelmia mutta olenkin lesbo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Itse kieltäydyin kummiudesta, koska en osaa huolehtia lahjoista. Eikä vanhempani odota multa mitään lahjoja. Jos miehillä olis tapana hoitaa lahjat ja kaikki kotityöt valittaisit, kuinka naisellakin pitää olla oikeus osallistua näihin? Miksi se on niin suuri uhka joillekin naisille, että suurimmalle osalle ihmisistä on luontevaa toimia eri tavalla kuin toisen sukupuolen edustaja?
Selvä sitten. Ilmeisesti useimmille miehille sitten vain on luontaista heittäytyä huollettaviksi. Mies luulee, että työssäkäynti riittää hänen osuudekseen. Nainen sitten työssäkäynnin lisäksi pyörittää arkea. Olkoon luontaista tai ei. Mutta pakko hoitaa tietyt asiat.
Tämä. Toisten huomioiminen vahvistaa sosiaalisia suhteita. Oli huomiointi sitten lahjaa tai jotain muuta muistamista, kaunista sanaa, silti.
Tottakai sitä on ihan sokea sille mitä toinen tekee, varsinkin näissä metatyö asioissa. Jos nainen suunnittelee milloin ostetaan kasvavalle lapselle uudet vaatteet, viikon ruuat ja muut, niin siinä kertyy paljon työtunteja jotka on melko näkymättömiä. Ne on asioita, joita ei vain voi jättää tekemättä, silloin ne muuttuu näkyviksi. Imetystä ja synnytystä mies ei voi hoitaa, mutta näin muuten molemmat pitäisi olal laskettavissa aikuisiksi vastuullisiksi ihmisiksi. Silti usein keskusteluissakin näkyy ihan eri asenteita. Esim tuo yksikin keskustelu, jossa mies oli syönyt raskaana olevan vaimon ruuan tämän nenän edestä, eikä ollut huolehtinut lapsille ruokaa. Siinä neuvottiin kuinka täytyy naisen piilotella ruokia, jotta hänelle jäisi osansa. Ja ostaa miehelle erilliset ruuat, ja muuta sellaista. Vaikka siis mies on yhtälailla vastuussa itsestään ja käytöksestään, mutta siitä yleensä vastuutetaan naista toimiin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen metatyö on pitää koko paletti kasassa, moni nainen tajuaa sen avioeron jälkeen. taas oli iltiksessä yks itku-uutinen eronneesta jonka kaverit muka hylkäs ja äiti tarjoaa ruokaa sitten, ei näy miesten tarinoita juuri ikinä, he vain pitävät asiat rullaamassa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.
Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.
Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.
Ap
Jos tulisit käymään minun, keski-ikäisen, akateemisen naisen luona varmaan mielestäsi uisit sonnassa. Varsinkin nyt joulun jälkeen kun työt painavat ja teen illatkin rästejä en ole kerennyt siivota ja nurkissa pyörii pitkäkarvaisen koiran karvoja, lehtiä ja työpapereita on pöydillä jne. Minä en tusta hermostu eikä mieskään, siivotaan viikonloppuna kun on aikaa. Nuo siisteyskäsitykset ovat persoonakohtaisia, jos sinulla on hirveän tärkeää, että on hyvin siistiä niin siivoa, voitko sinä vaatia, että muut elävät sinun siisteyskäsitystesi mukaan? Ketkä ovat ne sukulaiset joilla vara tulla arvostelemaan toisen siisteyskäsityksiä? Ja elääkö ihmiset oikeasti insta-elämää, jossa se onnellisuus määräytyy ympäristön estettisyyden perusteella ja sillä miltä asiat näyttävät ulospäin? Olisko useampi metanainen onnellisempi jos keskittyisi miettimään ulkoisten asioiden ja "mitä muut ajattelevat" asenteen sijaan ihan itseään ja parisuhdettaan: miten me voidaan yhdessä, ollaanko onnellisia, oltaisko onnellisempia jos olisi siistimpää kun huutamalla pakotan miehen tekemään mitä haluan vai auttaisiko molempia enemmän rauhalliset hetket yhdessä jossa kuulosteltaisiin molempien tunteita ja aidosti pysähdyttäisiin kuuntelemaan toista.
Kodin ei pidä olla mikään Glorian koti tai instaworthy, mutta hygieeninen. Teillä on hetken sotkua, ja siivoatte yhdessä viikonloppua. Minä odotin sitä viikonloppua, kun siivotaan yhdessä. Niin mies aina lupasi pari kuukautta. Siinä ajassa ehtii hygienia kadota aika kamalaksi. Miehen oletusasetus oli, että minä kyllä hoidan jos hän ei tee. On meillä nytkin vaatteita lattialla, jotain roskaa pyödällä, mitä lie lappuja, tiskit ja jotain sälää. Mutta täällä on siivottu kuitenkin vasta. Pölyyn ei meinaa tukehtua. Pöntöllä ei tarvitse käydä ilmassa itseä kannatellen ja henkeä pidätellen. Kaapissa on puhtaita vaatteita, ja vaikka pöydällä on tiskejä, niin kaapissa on myös puhtaita mitä ottaa. Tiedän että siisteyskäsitykseni on erilainen miehen kanssa, mutta on olemassa myös normi, johon voi tähdätä, ja se on hygienia. En vaadi miestä hinkkaamaan topsipuikoilla jotain listanrakoja, mutta kunhan lattia ei ui pölyssä jatkuvasti niin olen tyytyväinen. Tässä ei ole kyse siitä mitä muut ajattelee, vaan että myös itse viihtyy. Se että toinen huomioi minua, eikä jätä kaikkea siivousvastuuta minulle, vaan hoitaa oman osuutensa myös niinkuin aikuisen kuuluu. Silloin jää aikaa kaikeelta riidalta siihen yhdessäoloon, ja oikeasti tekee mielikin olla toisen kanssa yhdessä, kun tuntee arvostetuksi.
ja nuo yhteiset hetket tahtoo myös olla sitä tunnetyötä, josta aloite tulee naiselta. Sekin on testattu. Mies alkoi valittamaan kun olen "etäinen". Sanoin että hänkin voi tehdä aloitteita läheisyyteen, mutta ei ole vielä mennyt kunnolal viesti perille.
Ap
Herranjumala. Elätkö oikeasti sian kanssa vai oletko itsekin? En yhtään ymmärrä miten lapseton pariskunta edes saa asunnosta EPÄHYGIEENISEN. Kusetteko ja paskotteko siihen pöntön reunuksille vai miten siitä tulee kuukaudessa tai kahdessa niin paha ettei siinä voi edes istua? Ei hyvää päivää, nyt tajuan paremmin tätä ketjua, ap ja miehensä elävät kuten siat ja siksi asunto on hinkattava lattiasta kattoon kerran viikossa ettei kumpikaan sairastu ulostebakteerien aiheuttamiin tauteihin kuten ruokamyrkytyksen ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei vielä vastannut, että miksi naiset suostuvat tähän? Ei se vauva-palstalla vinkuminen mitään auta. Jos mies on saamaton vätys, niin miksi teette kaiken hänen puolestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Tämä. Kun on jotain sosiaalisia sääntöjä joiden mukaan täytyy toimia. Lahjoja nyt ei välttämättä tarvitse ostaa, mutta läheisiä voi muistaa toivottamalla hyvää joulua, ja tämäkin jää yleensä naisen harteille. Ja se pähkäily, että kenelle niitä lahjoja hankitaan. Lapsille lahjat on varsinkin tärkeitä. Ja synttäreille ilman lahjanmenoa olisi todella nöyryyttävää (ellei siis jokin poikkeus olisi että on sovittu asiasta). Kyse ei ole pelkästään lahjoista, vaan toisen ihmisen muistamisesta ja sosiaalisten suhteiden ylläpidosta. Nämä jää yleensä naiselle. Jotkit vaimot saattaa jopa soitella miehensä puolesta anopille kuulumisia.
Ap
Itse miehenä en ainakaan loukkannu pätkääkään jos joku ei muista jouluna tai muinakaan merkkipäivinä.
En tiedä muutakaan miestä joka kokisi tästä asiasta mitään ongelmaa.
Ongelma on enemmänkin näistä asioista stressiä tuottavat naiset suvuissa.
Naisilla on keskimäärin omat itse haluamansa standardit ja mielihalut näiden sosiaalisten suhteinen ylläpidossa ja loukkaantuvat sitten jos ei asiat mene halujensa mukaan.
Me miehet soitetaan yleensä vain jos on jotain asiaa ja se on useimmille erittäin fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Anoppi ehkä suuttuisi jos ei saisi lahjaa appi ei sitä edes huomaa. Kummilasten vanhemmista ei onneksi kukaan pidä lahja-automaattina mutta jos pitäisi niin suurella todennäköisyydellä se on lapsen äiti joka niin olettaa.
Yleisesti lahjat lähdään huomaavaisuuden osoituksena toista kohtaan, ja yleensä niillä on sillä mittarilla merkitystä. Niinkuin jokin linnanjuhlien asuetiketti. Eihän siihen kukaan kuole, jos Susanna Koski menee turkissomisteissa linnanjuhliin, mutta se nähdään emäntää kohtaan todella töykeänä, ja yleisesti monen halveksimana tekona. Tai muuten pukukoodia rikkoen (taiteilijat on poikkeuksia jotka vahvistaa säännön). Tästä katsoen miehillä on enemmän niitä oikeuksia olla poikkeuksia lahja- ja muistamisrintamalla.
Ap
Ymmärrän lasten lahjat, mutta että aikuisia ihmisiä tarvitsee lahjoa? Me viedään miehen kanssa kummankin isovanhemmille itsepoimittuja marjoja pakkaseen, äidilleni ostetaan aina sisarusten kanssa yhteislahja ilman vävyjä ja miniöitä, mies ei osta isälleen lahjoja. Ollaan muutenkin sovittu ettei aikuisten kesken vaihdeta lahjoja eli sisarukset ei osta lahjoja toisilleen eikä äiti meille. Naurettavaa hommaa ottaa stressiä aikuisten ihmisten lahjomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen metatyö on pitää koko paletti kasassa, moni nainen tajuaa sen avioeron jälkeen. taas oli iltiksessä yks itku-uutinen eronneesta jonka kaverit muka hylkäs ja äiti tarjoaa ruokaa sitten, ei näy miesten tarinoita juuri ikinä, he vain pitävät asiat rullaamassa edelleen.
Eivätkä pidä. Isäni söi eron jälkeen kotona lähes pelkästään makkaraa. Lapsestaan hän teki terapeuttinsa, jolle haukkui exäänsä ja purki itsemurha-ajatuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei vielä vastannut, että miksi naiset suostuvat tähän? Ei se vauva-palstalla vinkuminen mitään auta. Jos mies on saamaton vätys, niin miksi teette kaiken hänen puolestaan?
Monet tuttuni tuntuvat ajattelevan että tämä on se normi parisuhteessa. Nainen hoitaa kaiken ja mies seuraa perässä. Monien naisten ongelma, ei osata olla tarpeeksi määrätietoisia ja sanoa asioita suoraan. Standardit potkitaan maan rakoon kun on pakko saada joku.
Kokevat että on helpompaa tehdä kaikki itse ja passiivis-aggressiivisesti jakaa Facebookissa "hauskoja" meemejä siitä miten miehet ovat laiskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Itse kieltäydyin kummiudesta, koska en osaa huolehtia lahjoista. Eikä vanhempani odota multa mitään lahjoja. Jos miehillä olis tapana hoitaa lahjat ja kaikki kotityöt valittaisit, kuinka naisellakin pitää olla oikeus osallistua näihin? Miksi se on niin suuri uhka joillekin naisille, että suurimmalle osalle ihmisistä on luontevaa toimia eri tavalla kuin toisen sukupuolen edustaja?
Selvä sitten. Ilmeisesti useimmille miehille sitten vain on luontaista heittäytyä huollettaviksi. Mies luulee, että työssäkäynti riittää hänen osuudekseen. Nainen sitten työssäkäynnin lisäksi pyörittää arkea. Olkoon luontaista tai ei. Mutta pakko hoitaa tietyt asiat.
Tämä. Toisten huomioiminen vahvistaa sosiaalisia suhteita. Oli huomiointi sitten lahjaa tai jotain muuta muistamista, kaunista sanaa, silti.
Tottakai sitä on ihan sokea sille mitä toinen tekee, varsinkin näissä metatyö asioissa. Jos nainen suunnittelee milloin ostetaan kasvavalle lapselle uudet vaatteet, viikon ruuat ja muut, niin siinä kertyy paljon työtunteja jotka on melko näkymättömiä. Ne on asioita, joita ei vain voi jättää tekemättä, silloin ne muuttuu näkyviksi. Imetystä ja synnytystä mies ei voi hoitaa, mutta näin muuten molemmat pitäisi olal laskettavissa aikuisiksi vastuullisiksi ihmisiksi. Silti usein keskusteluissakin näkyy ihan eri asenteita. Esim tuo yksikin keskustelu, jossa mies oli syönyt raskaana olevan vaimon ruuan tämän nenän edestä, eikä ollut huolehtinut lapsille ruokaa. Siinä neuvottiin kuinka täytyy naisen piilotella ruokia, jotta hänelle jäisi osansa. Ja ostaa miehelle erilliset ruuat, ja muuta sellaista. Vaikka siis mies on yhtälailla vastuussa itsestään ja käytöksestään, mutta siitä yleensä vastuutetaan naista toimiin!
Ap
Minusta naisen ei pdä ottaa vastuuta pois mieheltä.
Meillä ainakin isä huomaa kyllä jos lasten vaatteet on pieniä (kuten myös sen jos ne ovat likaisia). Miehellä on myös silloin vastuu tehdä asialle jotakin en minä lähde hänen puolestaan kauppaan ostamaan lapsille vaatteita. Perinteiden rikkoutuminen toki joskus aiheuttaa ihmetystä "meillä äiti hoiti tuon" tai "sinä osaisit naisena paremmin" tms., mutta ei sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.Minäkään en tiennyt muusta. Meitä pidetään ihan normaalina pariskuntana. Nuo asenteet ja teot voi näkynä pienenä hivauksena siellä arjessa, mutta kun lähtee kirjoittamaan asiat ylös näin, ja ymmärtää meta- ja tunnetyökäsitteet, niin hoksaa että tämä ei ole oikein. Se on se malli joka on periytynyt 50-luvulta, ja on yhä vahvana. Tutkimuksetkin osoittaa, että naiset tekee silti suurimman osan kotitöistä. Kyse ei ehkä ole niin miehistä, vaan yhteiskunnan asenteista, jotka pitäisi saada muutettua.
Ap
'
...ja samat asenteet pitäisi muuttua niin, etteivät naiset täälläkin ota itsestäänselvyytenä miehen suurempaa palkaa ja omaa kotiinjäämistä lasten synnyttyä. Vanhoillisia asenteita kritisoidaan palstalla voimakkaasti kun alitetaan meta- ja tunnetyöstä, sen sijaan omaa koulutusta, ammatinvalintaa ja urakehitystä ei pohdita ja oma "oikeus" jäädä kotiin vauvan kanssa äitiys- vanhempais- ja kotihoitotukiajoiksi on pyhä, kaikki mallit muokata systeemiä tasa-arvoisemmaksi valtion taholta koetaan yksityisyyteen puuttumiseksi. Hieman ristiriitaista, näin lapset miehen kanssa hoitaneen (vanhempaislomatkin jaettiin), keski-ikäisen, akateemisen naisen näkökulmasta. Meillä mies päättää koska tehdään suursiivous, suunnittelee viikon ruokalistan, ostaa verhot ja omien sukulaistensa joululahjat, minä hyväksyn hänen päätöksensä, osallistun siivoukseen, ostan omin päin kodinkoneet ja ansaitsen yli puolet perheen tuloista. Kyllä ne roolit perheessä voi järjestää monella lailla, kannattaa ihan oikeasti miettiä kuinka käyttäytyy jos se toinen ottaa enemmän vastuuta tekee päätöksiä jotka eivät aivan oman mielen mukaisia (pyykit narulla, tapa siivota, verhojen väri) - haukkuuko pystyyn vai hyväksyykö kompromissina jos asia ei kaada omaa elämää.
Vanhempainlomat kuuluisikin jakaa, jotta molemmat on tasaisesti vastuussa (tietty tässäkin on varmasti poikkeuksia, paha sanoa näin lapsettomana). Mutta fakta on että nainen synnyttää ja imettää, ja sitä ei mies voi tehdä, joten tietty hetki on naisen ihan hyvä olla kotona toipumassa synnytyksestä ja hoitamassa vauvaa. Näihin en muuten osaa ottaa kantaa, kun ei ole kokemusta.
Työnjakoa voi jakaa (tai edes yrittää), jos hoksaa nämä yleiset sudenkuopat. Minä pidin itsestään selvänä että suurempi vastuu on minulla, ja mies vain "auttaa". Puhuin yhteisen kodin siivouksesta, että voiko hän "auttaa minua", jossa myös vahvistin sitä kuvaa, että suurempi vastuu on minulla. Tämän kaiken olen tajunnut vasta myöhemmin. Kyse ei ole pyykkien tietynlaisesta ripustamisesta (kunhan ne kuivuvat eivätkä jää haisemaan), että siivoaa juuri oikealla pölyrätillä (kunhan tulee joskus siistiä eikä vaurioita huonekaluja), tai verhojen väristä (itseasiassa meillä mies valitsi ne). Ei ole kyse siitä, että nainen on aina jokin pirttihirmu, joka haluaa määrätä ihan kaiken sisustuksesta kuinka asiat hoidetaan. Mies saa siivota tyylillään, kunhan se on fiksu. Jos imuroi ainoastaan keskeltä huonetta aina, niin tottakai huomautan että suurimmat pölyt on kyllä nuiden huonekalujen alla (jotka saa imuroitua ilman että niitä tarvitsee nostaa tai siirtää).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
Tämä. Kun on jotain sosiaalisia sääntöjä joiden mukaan täytyy toimia. Lahjoja nyt ei välttämättä tarvitse ostaa, mutta läheisiä voi muistaa toivottamalla hyvää joulua, ja tämäkin jää yleensä naisen harteille. Ja se pähkäily, että kenelle niitä lahjoja hankitaan. Lapsille lahjat on varsinkin tärkeitä. Ja synttäreille ilman lahjanmenoa olisi todella nöyryyttävää (ellei siis jokin poikkeus olisi että on sovittu asiasta). Kyse ei ole pelkästään lahjoista, vaan toisen ihmisen muistamisesta ja sosiaalisten suhteiden ylläpidosta. Nämä jää yleensä naiselle. Jotkit vaimot saattaa jopa soitella miehensä puolesta anopille kuulumisia.
Ap
Itse miehenä en ainakaan loukkannu pätkääkään jos joku ei muista jouluna tai muinakaan merkkipäivinä.
En tiedä muutakaan miestä joka kokisi tästä asiasta mitään ongelmaa.
Ongelma on enemmänkin näistä asioista stressiä tuottavat naiset suvuissa.
Naisilla on keskimäärin omat itse haluamansa standardit ja mielihalut näiden sosiaalisten suhteinen ylläpidossa ja loukkaantuvat sitten jos ei asiat mene halujensa mukaan.
Me miehet soitetaan yleensä vain jos on jotain asiaa ja se on useimmille erittäin fine.
Näin juuri. Tässä kohtaa arvostan miehisyyttä suunnattomasti. Naiset keksivät aivan turhaan kaiken maailman sosiaalisia sääntöjä toisensa kiusaksi. Järjetöntä! Nainen olen itsekin, mutta nämä toisten maisten asettamat rooliodotukset ovat aina rassanneet. Nyt viisikymppisenä uskallan vihdoin sanoa piutpaut kaikelle sille. Viis veisaan puhtaudesta ja sosiaalisisa suhteista. Näin olen paljon vapaampi ja onnellisempi. Jos nyt ruvetaan poistamaan eroja miesten ja naisten väliltä, niin siirrytäänpä pliis mieluummin sinne rentoon miesten maailmaan (vaikka toki on ärsyttäviä pilkuunviilaajamiehiäkin, mutta onneksi vähemmistönä) kuin nipottavaan naisten maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.
Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.
Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.
Ap
Jos tulisit käymään minun, keski-ikäisen, akateemisen naisen luona varmaan mielestäsi uisit sonnassa. Varsinkin nyt joulun jälkeen kun työt painavat ja teen illatkin rästejä en ole kerennyt siivota ja nurkissa pyörii pitkäkarvaisen koiran karvoja, lehtiä ja työpapereita on pöydillä jne. Minä en tusta hermostu eikä mieskään, siivotaan viikonloppuna kun on aikaa. Nuo siisteyskäsitykset ovat persoonakohtaisia, jos sinulla on hirveän tärkeää, että on hyvin siistiä niin siivoa, voitko sinä vaatia, että muut elävät sinun siisteyskäsitystesi mukaan? Ketkä ovat ne sukulaiset joilla vara tulla arvostelemaan toisen siisteyskäsityksiä? Ja elääkö ihmiset oikeasti insta-elämää, jossa se onnellisuus määräytyy ympäristön estettisyyden perusteella ja sillä miltä asiat näyttävät ulospäin? Olisko useampi metanainen onnellisempi jos keskittyisi miettimään ulkoisten asioiden ja "mitä muut ajattelevat" asenteen sijaan ihan itseään ja parisuhdettaan: miten me voidaan yhdessä, ollaanko onnellisia, oltaisko onnellisempia jos olisi siistimpää kun huutamalla pakotan miehen tekemään mitä haluan vai auttaisiko molempia enemmän rauhalliset hetket yhdessä jossa kuulosteltaisiin molempien tunteita ja aidosti pysähdyttäisiin kuuntelemaan toista.
Ei kyse ole välttämättä mistään siisteystasoeroista. Jotkut asiat on vain tehtävä. Esim. tällainen pieni juttu, joka vain odotti tekijäänsä ties kuinka saamarin kauan. Mä siis olin pyytänyt miestä useaan otteeseen asentamaan palovaroittimen kattoon. Lähinnä siksi, koska hän on pidempi ja se olisi siksi hänelle helpompaa. Mä odotin noin vuoden ja nyt sitten viimein kävi eräs pieni tulipalovahinko, joka meidän onneksi huomattiin ajallaan, mutta siinä sen taas näkee, että kannattaisi se varoitin asentaa. Laitoin sen nyt sitten itse jotenkin kurkotellen ihme viritelmien päällä seisoen, kun ei tuo yks voi vaan mitään saata*a tehdä täällä. Tällaisia pikku juttuja on paljon. Kaikki on aina vain mun harteilla tässä.
Ja kun niitä pieniä asioita kertyy paljon, niin se myös alkaa kuormittamaan. Ja tässäkin se organisointi oli taas naisen vastuulla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.Toisenlaisia miehiä on hyvin vähän. Mies saattaa esittää alkuun tasapuolista, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen aikana, kun nainen on saatu kiikkiin kauniilla lupauksilla.
Meilläkin miehen oma kämppä oli todella siisti. Se hurmasi minut. Ja suhteen aluksi siivosi ja laitteli ruokaa ja keskusteltiin henkeviä. Mutta se kaikki jäi, ja nyt saan melkein taistella oikeuksistani. Tiedän että olen ollut osaltani myötävaikuttamassa, kun olen luullut että näin nämä parisuhteet nyt vain toimii. Mutta kun asiasta on ollut keskustelua, niin ymmärrän toisin. Molemmat sukupuolet on aikuisia ihmisiä, ja jos on yhdessä hankittu asunto, ja yhteisymmärryksessä ollaan parisuhteessa, niin silloin molemmilla on tasaiset vastuut arjesta ja parisuhteen huollosta.
Ap
Minkätakia olet muuttanut ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa sinulla on erinlaiset siisteysstandardit?
Voisi veikata, että suurin osa tän planeetan miehistä ei ole niin tarkkoja kodin siisteyden suhteen kuin naiset keskimäärin. Minkä ihmeen takia te muutatte yhteen näiden kanssa ja sitten valitatte, että mies ei pidä tärkeänä siivoamista teidän standardeillanne?