Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeutta ei naiset edes kunnioita, vaikka teitävät osan valehtelevan tästä myös lapsilleen. Minusta tämä on aika kylmäkiskoista. Oma status ja ylpeys on tärkein, sitten vasta lapsen oikeus tietää kuka on isä, ja viimeisempänä tämän isän oikeus tietää kenen lapsen elämisen kustantaa. Hieno, tasa-arvo on näköjään kauempana kuin luulin.

Kyllä minä tiedän, että minun lapseni eivät voi olla kenenkään muun kuin virallisen isänsä. Heidän oikeutensa isään ovat täysin kunnossa.

Kyllä sinä tiedät, kyse ei olekkaan siitä, etkö ole ymmärtänyt? Ottaako se niin koville antaa toisille varmuus siitä, että hekin tietävät? Kuinka itsekäs ihminen voi olla? Mitä haittaa tuosta testistä on? Toivottavasti on joskus pakollinen.

Antaa? Miehen ei tarvitse odotella muiden antamisia sekunttiakaan. Mies saa varmuuden sillä hetkellä kun hän sen päättää hankkia. Jos hänellä ei ole asiasta 100% varmuutta, niin se on ihan hänen oma valintansa.

Varmuuden saadakseen täytyy kuitenkin toimia naisen selän takana ja riskeerata perhe/parisuhde. Sinulle ilmeisesti tuollainen kieroilu on niin arkipäivää ettet näe siinä mitään ongelmaa, mutta normaalilla moraalilla varustetusta ihmisestä tuo on kohtuutonta.

Miksi selän takana? Ei sitä salaa tarvitse tehdä. Sen kun teet.

Olen eri, mutta jos tämän ketjun aihe oli se lapsen etu, niin se lienee useimmissa tapauksissa kahden aikuisen perheessä kasvaminen. Jos vaimo repii isyystestistä erokilarit, niin kyllä, lapsen etu on tehdä se salassa. Vaimo saa elää rauhassa omissa pilvihattaroissaan, mies saa varmuuden isyydestä ja lapsi ydinperhelapsuuden. Kaikki voittaa.

Ymmärsit väärin. Vaimo repii erokilarit, kun häntä aletaan syyttää pettämisestä.

Nope, kyllä se vaimo ne kilarit nimenomaan siitä testistä repii. Pettämissyytökset ovat vaimon omassa päässä.

Ei taida tuo miehen looginen ajattelu olla tosiaan hänen vahvimpia puoliaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttävän mustavalkoisia tuntuvat jotkut ovan tuon luottamusasian suhteen.

Teistäkö on ihan sama että pyytääkö ystävänne tai kumppaninne lainaan kympin vai kymppitonnin? Jos luottaa niin kummankin pitäisi kai sitten olla ok ilman sen kummempia pohdintoja?

Jos kumppani haluaa kiinnittää talonne lainan pantiksi niin hoitunee ilmoituksella, koska luotatte kumppaniinne täysin?

Ei ole sama, mutta en myöskään tuossa tapauksessa väittäisi luottavani täysin tässä asiassa siihen henkilöön, jolle rahaa lainaan. Tai vaikka luottaisinkin, en luota hänen tulevaisuuden maksukykyyn ja vakavaraisuuteensa, koska en pysty siihen täysin luottamaan omalla kohdallanikaan. On kyse täysin eri asiasta. Tulevaisuus on aina epävarma, menneisyys on jo lyöty lukkoon. 

Luottamuksesta on kyse, ihan samasta asiasta. Sinä yrität kierrellä mutta tulit silti myöntäneeksi ettei se asia niin mustavalkoinen ollutkaan. Käytännössä kun sanot ettet luota ystäväsi (tai taloanne panttaavan kumppanisi, johon et tosin uskaltanut ottaa kantaa) maksukykyyn tulevaisuudessa niin sanot samalla ettet luota hänen arvostelukykyynsä tällä hetkellä (tai että arvostelukyky on kunnossa, mutta hän on epärehellinen ja pyytää lainaa vaikka tietää ettei välttämättä voi sitä maksaa).

Miten niin yritän kierrellä? Tuossahan ihan aluksi sanoin, että en siinä tilanteessa edes väittäisi luottavani 100 prosenttisesti, kuten tässä testejään vaativat miehet muka tekevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän nainen kieltää myös biologisen perheen tai varmuuden siitä kuka on isä. Tuossa on ne vaihtoehdot mistä miehen tulee valita.

Tavuviivat eivät siis riittäneet, nyt tulee capslockilla: 

KU-KAAN EI OLE KIEL-TÄ-NYT TES-TE-JÄ. SE, ET-TÄ NAI-SEL-LA ON OI-KE-US PÄÄT-TÄÄ SUH-DE, JOS-SA HÄ-NEEN EI LUO-TE-TA, EI VIE TES-TI-OI-KE-UT-TA MIE-HEL-TÄ. 

Jos nyt apukoululainenkin pääsisi keskusteluun mukaan.  

En ole väittänytkään että veisi, mutta biologinen perhe on tämän mukaan sen hinta, kuten sanoin.

Selittelyä omalle saamattomuudelle tehdä itse se testi. Sinun biologinen perheesi ei edes tiedä asiasta, ellet sinä itse toisin päätä. Sinä saat perheesi kyllä hajoamaan kaikenlaisiin syytöksiin. Mutta se, että otat näytteen lähetät sen tutkittavaksi ja luet tulokset, niin siihen se ei kaadu.

kunhan ei vaan jää naiselle kiinni. Hienoa ajatustyötä!

No miksi et voi tehdä asiaa avoimesti ja rehellisesti, ja seisoa ajatustesi takana?

Kaikkea ei voi saada. Syyttää pettämisestä ja tyytyväistä vaimoa.

No sitten miehen kannattaa miettiä kumpi on tärkeämpää. Ei naisella ole mitään velvollisuutta tehdä sitä valintaa miehen puolesta.

Niin tai sitten voidaan muuttaa systeemiä sellaiseksi että miehen ei tarvitse tehdä tuota valintaa sen enempää kuin naisenkaan tarvitsee. Sehän olisi tasa-arvoista ja hieno juttu, eikö vain?

Ei. Naisella on oikeus tietää, onko hänellä vainoharhainen mies, joka pitää häntä pettäjänä.

Sen selvittämiseksi ei tarvita lapsen tekemistä eikä sen takia siksi ole syytä polkea lapsen ja miehen oikeuksia.

Miehen oikeudet ovat kunnossa, mutta miten saataisiin tuo saamattomuus kuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen loukkaantuu jos vain voi, näin he ovat käyttäneet valtaansa jo vuosisatoja. Tämä käytös hyväksytään huomattavasti helpommin naiselta kuin mieheltä, ikään kuin naisella olisi vähemmän vastuuta omasta käytöksestään.

Miten niin? Ihan yhtä lailla sillä miehellä on oikeus loukkaantua, jos vaadin häntä naapurin Mirkun lapsen isyystestiin ilman mitään syytä. 

Mutta mies ei tästä loukkaannu. Nainen loukkaantuu jos voi, koska se on heidän iänikuinen tapa hallita ja käyttää valtaa. Miehet ovat puolestaan turvautuneet fyysiseen vallankäyttöön. Nykyaikana onkin suuri haaste käyttäytä reilusti muita ihmisiä kohtaan.

Ai ei loukkaannu vai? No siinä tapauksessa se mies ehkä itsekin tietää, että on mahdollisesti naapurin Mirkun lapsen isä. 

Miksi loukkaantua asiasta jos ei ole salattavaa? Lähtökohta on kuitenkin lapsen oikeus ja menen mielelläni testeihin jos siitä on jollekkin apua. Jos kumppanini mielentasapaino sitä vaatii, niin en todellakaan keksi loukkaantua, vaan oisoitan että hänen on turvallista olla kanssani auhteessa joka tilanteessa. Koska loukkaantuminen hyödyttää yhtään ketään. Maailma olis huomattavasti parempi paikka kun ei joka välissä loukkaannuttaisi, ja välillä ajateltaisiin muitakin. Tunteella ajattelemisesta seuraa vääjäämättä sekasorto kuten naisvaltaisilla aloilla sen saamme huomata.

Koska parisuhde perustuu luottamukseen. On eri asia todistaa ventovieraalle vartijalle kaupassa, ettet ole varastanut mitään kuin todistaa tutulle ja rakkaalle ihmiselle, että et ole häntä huijannut. Mitä sinusta se luottamus tarkoittaa, jos mistään epäluottamuksesta ei saa koskaan loukkaantua? Tarvitaanko missään suhteissa koskaan luottamusta, jos sen puute ei vaikuta suhteeseen muka millään tavalla? 

Perustuuko oikeasti täydelliseen 100% luottamukseen. Miksi ihmeessä olisi niin ja miksi sitä ei noudateta juuri missään suhteessa oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että tässä ketjussa on vastakkain kaksi eri ryhmää:

Ne, joille pettäminen on niin normaalia, että isyystestiem vaatiminen on ihan perusjuttuja. Ihmetellään, miksi niistä loukkaannutaan.

Ja sitten ne, joille uskollisuus on niin normaalia, että puheet isyystesteistä ovat järkyttäviä. Niistä alkaa miettiä, että mitä se puoliso itse touhuaa, kun näkee isyystestin ihan normaalina varmistuksena.

Sen takia me jälkimmäiseen kuuluvat todennäköisimmin päätyisimme eroamaan. Ei vaan saisi enää rauhaa ajatukselta, että mitä se puoliso selän takana touhuaa.

Ja ilmeisesti te jälkimmäiset ette ole tarpeeksi viisaita asettumaan miehen asemaan tässä tilanteessa. Miksi miehet sitten valitsevat pettäviä naisia jos se luottamus on niin itsestäänselvää. Mistä mies voi tietää? Sen takia näitä testejä tehdään, koska mies ei voi. Ei voi tietää onko kyseinen kumppani luottamuksen arvoinen. Ja kun tästä asiasta osa naisista valehtelee, niin kai sitä haluaa turvata lapsen oikeuden tietää kuka hänen biologinen isänsä on, vai eikö lasten oikeudet kiinnosta kuitenkaan jos ne kaventavat naisten ja äitien oikeukisia? Rusinat pullasta tässäkin.

Mutta eihän sinuunkaan voi luottaa. Mistä nainen saa täyden varmuuden, ettet petä heti kun silmä välttää?

Ei mitenkään. Silloin ei olla parisuhteessa, jos ei voida luottaa toiseen. Itse olen mieluummin yksin kuin mietin yöt läpeensä, että pettääkö puoliso. Jos en luota, en ole parisuhteessa.

Olen eri, mutta mistä tämä "yöt läpeensä" on tähän taas revitty? Luuletteko te oikeasti, että isyystestiä pyytävät miehet miettivät jotenkin alvariinsa kumppaninsa uskollisuutta? No ei mieti. Teille on sata kertaa kerrottu miten iso osa näistä miehistä ajattelee, mutta kun ei halua kuunnella niin ei halua.

Eli mieskö epäilisi vain kerran naistaan pettämisestä? Vain sitä kertaa, jolloin nainen on tullut raskaaksi?

Salli minun nauraa.

Niin, minusta "epäillä" tarkoittaa sitä että pitää jotain asiaa todennäköisenä. Mutta entä jos kumppani ajattelee, ettei voisi kuvitella toisen ikinä pettävän, mutta samalla ymmärtää että osa niistä jotka eivät voi ikinä kuvitella tulevansa petetyksi tulevat kuitenkin petetyksi? Ja tämän pohjalta ymmärtää, että usko on eri asia kuin tieto? Ja haluaa sen uskon lisäksi sen varman, faktapohjaisen tiedon? Ettekö te ihan aidosti kykene ymmärtämään tällaista ajatusmallia, vai onko tuo nyt vaan tahallaan jankkaamista?

Eli käytkö siis itse vuosittain tautitesteissa osoittaaksesi vaimollesi, ettet ole saanut ainakaan tauteja muilta naisilta?

Tämä kysymys esitettu jo monta kertaa, mutta jatkuvasti jätetään vastaamatta.

Olen itseasiassa vastannut tähän kysymykseen jo pari kertaa aiemmin tässä ketjussa. Minusta kertaluontoinen varmistaminen näin tärkeässä asiassa on eri asia kuin jatkuva sp-testeissä ravaaminen. Oikeastaan tuo koko kysymys osoittaa minusta sen, että ajatusmalli ei edelleenkään täysin hahmotu. Ei ole kyse epäilemisestä, ei jatkuvasta kyttäämisestä tai todistelusta. On kyse tästä yhdestä asiasta, jolla on joillekin elämän kokoinen merkitys, ja jonka voi yhdellä simppelillä testillä varmistaa. Kaikki ketjussa käytetyt vertaukset, sp-testit mukaanlukien ovat ontuvia, koska mikään muu asia ei vertaudu oman lapsen perimään kuin - noh, oman lapsen perimä, mutta naisethan tietävät sen jo testaamattakin. Kyse on vaan siitä, että miehelle annettaisiin jotain mikä naisella jo luonnostaan on.

Ei itse asiassa ole lainkaan ontuva vertaus.

Molemmissa testeissä lähtökohtana se, ettet voi luottaa pelkkään puolison sanaan, vaan haluat todisteen tästä. Sinä voit olla varma ettet ole käynyt vieraissa ja saanut esim. hiv-tartuntaa, mutta puolisosi ei voi olla asiasta varma.

Ja taudeilla on isoja merkityksiä. Hoitamaton klamydia aiheuttaa lapsettomuutta, tippurista on jo antibiooteille vastustuskykyinen muoto ja hiv:n merkitystä ei toivottavasti edes tarvitse alkaa valistamaan.

Eli millä tavoin tämä siis eroaa isyystesti-asiasta?

Pidän kiinnostavana sitä, että aloittaja olettaa kaikkien odottavien äitien olevan moraalittomia lumppuja, joilla on suhteita useisiin miehiin.

Taidat sekoittaa naiset miehiin, joille sana uskollisuus on tuntematon käsite.

Eiköhän lähes sata sivua riitä tästä asiasta jauhamiseen. Seuraava!

Naiset kyllä osaa. Vaaditaan täyttä luottamusta vaikka esimerkiksi täällä eri ketjuissa tosin mahtaillaan kuinka ei miehelle kerrota esim kuinka monta seksikumppani on ollut tai että on ihastunut johonkin toiseen. Mutta täällä saarnaakin "tee nionkuin sanon älä niinkuin itse teen-papit"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttävän mustavalkoisia tuntuvat jotkut ovan tuon luottamusasian suhteen.

Teistäkö on ihan sama että pyytääkö ystävänne tai kumppaninne lainaan kympin vai kymppitonnin? Jos luottaa niin kummankin pitäisi kai sitten olla ok ilman sen kummempia pohdintoja?

Jos kumppani haluaa kiinnittää talonne lainan pantiksi niin hoitunee ilmoituksella, koska luotatte kumppaniinne täysin?

Ei ole sama, mutta en myöskään tuossa tapauksessa väittäisi luottavani täysin tässä asiassa siihen henkilöön, jolle rahaa lainaan. Tai vaikka luottaisinkin, en luota hänen tulevaisuuden maksukykyyn ja vakavaraisuuteensa, koska en pysty siihen täysin luottamaan omalla kohdallanikaan. On kyse täysin eri asiasta. Tulevaisuus on aina epävarma, menneisyys on jo lyöty lukkoon. 

Luottamuksesta on kyse, ihan samasta asiasta. Sinä yrität kierrellä mutta tulit silti myöntäneeksi ettei se asia niin mustavalkoinen ollutkaan. Käytännössä kun sanot ettet luota ystäväsi (tai taloanne panttaavan kumppanisi, johon et tosin uskaltanut ottaa kantaa) maksukykyyn tulevaisuudessa niin sanot samalla ettet luota hänen arvostelukykyynsä tällä hetkellä (tai että arvostelukyky on kunnossa, mutta hän on epärehellinen ja pyytää lainaa vaikka tietää ettei välttämättä voi sitä maksaa).

Ihan tosissasiko vertaat ihmisen maksukykyä ja uskollisuutta keskenään. Kuules neropatti, toinen on riippuvainen aika monesta muustakin asiasta kuin ihmisen omasta tahdosta ja vilpittömyydestä ja toinen on pelkästään oman valinnan tuotos. 

Vierailija kirjoitti:

Pidän kiinnostavana sitä, että aloittaja olettaa kaikkien odottavien äitien olevan moraalittomia lumppuja, joilla on suhteita useisiin miehiin.

Taidat sekoittaa naiset miehiin, joille sana uskollisuus on tuntematon käsite.

Slutshameatko? Mitä seksipositiiviset feministit tuumivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuota minäkin ajattelin, että jos mies joka tapauksessa on minun kanssani parisuhteessa, vaikka epäileekin minun pettävän, mikä merkitys sillä uskollisuudellani sitten on. Hänelle se on näköjään ihan yhdentekevää ja vieraissa käyntini kiinnostaisi ainoastaan siinä vaiheessa, kun on lapsi tulossa. Enpä kyllä haluaisi olla sellaisessa parisuhteessa, jossa miestä ei voisi vähempää kiinnostaa käynkö vieraissa vai en. 

Tässä sinä syötät muille omia arvojasi ja tulkitset heitä sen mukaan, miten sinä ajattelisit jos toimisit samoin. Mutta kun se ei tiedätkös mene niin. En usko, että juuri kenellekään isyystestiä pyytävälle uskollisuus on yhdentekevä asia.

No sitähän tässä yritänkin selittää, että luulisi, ettei se ole yhdentekevä asia. Silti tässä ihmetellään, miksi nainen loukkaantuu, jos häntä epäillään. Tottakai nainen loukkaantuu, jos häntä niin merkittävässä asiassa epäillään. Ei se voi mennä niin, että teko on merkittävä, mutta teosta epäily on pikkujuttu. Jos vedetään ääripään esimerkki tähän niin olisiko sinusta ok, jos sinua joku läheinen ihminen epäilisi lapsen hyväksikäytöstä. Se on tosi iso juttu ja vakava teko tietysti sille uhrille, mutta totta helkutissa se on iso juttu myös sille syytetylle. Ei sellaista nyt vain ohiteta olankohautuksella, kuten tuossa nyt jatkuvasti hoetaan "miksi loukkaantua, jos on syytön". Se, että teko on toteutuessaan väärä ja seuraukset kohtuuttomat, ei tarkoita sitä, että niitä syytöksiä voi heitellä miten sattuu niin, ettei siitä saisi syyttömänä loukkaantua. 

Niin no, se nyt on teidän valittu tapanne nähdä tämä asia, että pidätte sitä syytöksenä. Näin ei suinkaan tarvitse olla eikä suurin osa pyytäjistä sitä näin ajattele. Ei myöskään kaikki ne, joilta testiä pyydetään.

Ja siinä taas yksi pyhän hengen mies. Kenen sinä kuvittelet siis olevan vaimosi lapsen isä, jos et epäile vaimoasi pettämisestä, mutta et myöskään voi olla varma oletko itse isä? 

Se, ettei joku epäile vaimoaan pettämisestä ei millään tavalla suojele isyyshuijauksen uhriksi joutumiselta, itseasiassa päinvastoin.

Ei tietenkään, mutta on paradoksaalista, jos sama ihminen väittää, että ei epäile vaimoaan, mutta tekee testin, ettei tule huijatuksi. Yhden ihmisen näkökulmassa nämä ovat keskenään ristiriidassa. Ellei sitä testiä tee joku muu kuin se mies. 

Epäily on minusta eri asia kuin mahdollisuuden myöntäminen. Minä en epäile puolisoani mistään, mutta tiedän, että osa niistä jotka eivät epäile tulevat silti petetyiksi. Minä en ole meedio enkä edes poikkeuksellisen hyvä ihmistuntija. Minä en koe olevani sen yläpuolella, ettenkö minä voisi olla yksi niistä jotka pettyvät. Ymmärtääkö joku? Osa ihmisistä on väärässä puolisonsa suhteen ja osa oikeassa. Kukaan ei itse voi tietää kumpaan ryhmään kuuluu, joten näin ollen minä en itsekään voi tietää mihin ryhmään kuulun. Kukaan teistäkään ei voi tietää kumpaan ryhmään kuuluu, mutta osa valitsee pistää tämän asian suhteen päänsä pensaaseen. Se on toki ihan fine ja teidän valintanne. Olen kuitenkin hieman eri mieltä siitä, onko tätä realiteettien kieltoa kohtuullista vaatia toiselta ihmiseltä.

Toisaalta jokaisella on toki oikeus etsiä toivomansa kaltaista kumppania ja myös lähteä suhteesta itse valitsemistaan syistä. Olisi vaan hyvä, että etenkin suorilta avioeroon johtavista ehdottomista deal breakereista keskusteltaisiin avoimesti jo ennen suhteen vakavoitumista. Toki puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen loukkaantuu jos vain voi, näin he ovat käyttäneet valtaansa jo vuosisatoja. Tämä käytös hyväksytään huomattavasti helpommin naiselta kuin mieheltä, ikään kuin naisella olisi vähemmän vastuuta omasta käytöksestään.

Miten niin? Ihan yhtä lailla sillä miehellä on oikeus loukkaantua, jos vaadin häntä naapurin Mirkun lapsen isyystestiin ilman mitään syytä. 

Mutta mies ei tästä loukkaannu. Nainen loukkaantuu jos voi, koska se on heidän iänikuinen tapa hallita ja käyttää valtaa. Miehet ovat puolestaan turvautuneet fyysiseen vallankäyttöön. Nykyaikana onkin suuri haaste käyttäytä reilusti muita ihmisiä kohtaan.

Ai ei loukkaannu vai? No siinä tapauksessa se mies ehkä itsekin tietää, että on mahdollisesti naapurin Mirkun lapsen isä. 

Miksi loukkaantua asiasta jos ei ole salattavaa? Lähtökohta on kuitenkin lapsen oikeus ja menen mielelläni testeihin jos siitä on jollekkin apua. Jos kumppanini mielentasapaino sitä vaatii, niin en todellakaan keksi loukkaantua, vaan oisoitan että hänen on turvallista olla kanssani auhteessa joka tilanteessa. Koska loukkaantuminen hyödyttää yhtään ketään. Maailma olis huomattavasti parempi paikka kun ei joka välissä loukkaannuttaisi, ja välillä ajateltaisiin muitakin. Tunteella ajattelemisesta seuraa vääjäämättä sekasorto kuten naisvaltaisilla aloilla sen saamme huomata.

Koska parisuhde perustuu luottamukseen. On eri asia todistaa ventovieraalle vartijalle kaupassa, ettet ole varastanut mitään kuin todistaa tutulle ja rakkaalle ihmiselle, että et ole häntä huijannut. Mitä sinusta se luottamus tarkoittaa, jos mistään epäluottamuksesta ei saa koskaan loukkaantua? Tarvitaanko missään suhteissa koskaan luottamusta, jos sen puute ei vaikuta suhteeseen muka millään tavalla? 

Perustuuko oikeasti täydelliseen 100% luottamukseen. Miksi ihmeessä olisi niin ja miksi sitä ei noudateta juuri missään suhteessa oikeasti?

Kuka sanoi, että perustuu 100 % luottamukseen? En ainakaan minä. Mutta pettäminen on suhteessa ainakin minulle niin iso juttu, että siinä prosentit laskevat aika alas verrattuna siihen, mitä hyvään parisuhteeseen tarvitaan. 40 prosentin luottamus on aika kaukana 95 prosentin luottamuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että tässä ketjussa on vastakkain kaksi eri ryhmää:

Ne, joille pettäminen on niin normaalia, että isyystestiem vaatiminen on ihan perusjuttuja. Ihmetellään, miksi niistä loukkaannutaan.

Ja sitten ne, joille uskollisuus on niin normaalia, että puheet isyystesteistä ovat järkyttäviä. Niistä alkaa miettiä, että mitä se puoliso itse touhuaa, kun näkee isyystestin ihan normaalina varmistuksena.

Sen takia me jälkimmäiseen kuuluvat todennäköisimmin päätyisimme eroamaan. Ei vaan saisi enää rauhaa ajatukselta, että mitä se puoliso selän takana touhuaa.

Ja ilmeisesti te jälkimmäiset ette ole tarpeeksi viisaita asettumaan miehen asemaan tässä tilanteessa. Miksi miehet sitten valitsevat pettäviä naisia jos se luottamus on niin itsestäänselvää. Mistä mies voi tietää? Sen takia näitä testejä tehdään, koska mies ei voi. Ei voi tietää onko kyseinen kumppani luottamuksen arvoinen. Ja kun tästä asiasta osa naisista valehtelee, niin kai sitä haluaa turvata lapsen oikeuden tietää kuka hänen biologinen isänsä on, vai eikö lasten oikeudet kiinnosta kuitenkaan jos ne kaventavat naisten ja äitien oikeukisia? Rusinat pullasta tässäkin.

Mutta eihän sinuunkaan voi luottaa. Mistä nainen saa täyden varmuuden, ettet petä heti kun silmä välttää?

Ei mitenkään. Silloin ei olla parisuhteessa, jos ei voida luottaa toiseen. Itse olen mieluummin yksin kuin mietin yöt läpeensä, että pettääkö puoliso. Jos en luota, en ole parisuhteessa.

Olen eri, mutta mistä tämä "yöt läpeensä" on tähän taas revitty? Luuletteko te oikeasti, että isyystestiä pyytävät miehet miettivät jotenkin alvariinsa kumppaninsa uskollisuutta? No ei mieti. Teille on sata kertaa kerrottu miten iso osa näistä miehistä ajattelee, mutta kun ei halua kuunnella niin ei halua.

Eli mieskö epäilisi vain kerran naistaan pettämisestä? Vain sitä kertaa, jolloin nainen on tullut raskaaksi?

Salli minun nauraa.

Niin, minusta "epäillä" tarkoittaa sitä että pitää jotain asiaa todennäköisenä. Mutta entä jos kumppani ajattelee, ettei voisi kuvitella toisen ikinä pettävän, mutta samalla ymmärtää että osa niistä jotka eivät voi ikinä kuvitella tulevansa petetyksi tulevat kuitenkin petetyksi? Ja tämän pohjalta ymmärtää, että usko on eri asia kuin tieto? Ja haluaa sen uskon lisäksi sen varman, faktapohjaisen tiedon? Ettekö te ihan aidosti kykene ymmärtämään tällaista ajatusmallia, vai onko tuo nyt vaan tahallaan jankkaamista?

Eli käytkö siis itse vuosittain tautitesteissa osoittaaksesi vaimollesi, ettet ole saanut ainakaan tauteja muilta naisilta?

Tämä kysymys esitettu jo monta kertaa, mutta jatkuvasti jätetään vastaamatta.

Olen itseasiassa vastannut tähän kysymykseen jo pari kertaa aiemmin tässä ketjussa. Minusta kertaluontoinen varmistaminen näin tärkeässä asiassa on eri asia kuin jatkuva sp-testeissä ravaaminen. Oikeastaan tuo koko kysymys osoittaa minusta sen, että ajatusmalli ei edelleenkään täysin hahmotu. Ei ole kyse epäilemisestä, ei jatkuvasta kyttäämisestä tai todistelusta. On kyse tästä yhdestä asiasta, jolla on joillekin elämän kokoinen merkitys, ja jonka voi yhdellä simppelillä testillä varmistaa. Kaikki ketjussa käytetyt vertaukset, sp-testit mukaanlukien ovat ontuvia, koska mikään muu asia ei vertaudu oman lapsen perimään kuin - noh, oman lapsen perimä, mutta naisethan tietävät sen jo testaamattakin. Kyse on vaan siitä, että miehelle annettaisiin jotain mikä naisella jo luonnostaan on.

Ei itse asiassa ole lainkaan ontuva vertaus.

Molemmissa testeissä lähtökohtana se, ettet voi luottaa pelkkään puolison sanaan, vaan haluat todisteen tästä. Sinä voit olla varma ettet ole käynyt vieraissa ja saanut esim. hiv-tartuntaa, mutta puolisosi ei voi olla asiasta varma.

Ja taudeilla on isoja merkityksiä. Hoitamaton klamydia aiheuttaa lapsettomuutta, tippurista on jo antibiooteille vastustuskykyinen muoto ja hiv:n merkitystä ei toivottavasti edes tarvitse alkaa valistamaan.

Eli millä tavoin tämä siis eroaa isyystesti-asiasta?

Se ero mikä nyt on ihmisellä versus virus/bakteeri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen loukkaantuu jos vain voi, näin he ovat käyttäneet valtaansa jo vuosisatoja. Tämä käytös hyväksytään huomattavasti helpommin naiselta kuin mieheltä, ikään kuin naisella olisi vähemmän vastuuta omasta käytöksestään.

Miten niin? Ihan yhtä lailla sillä miehellä on oikeus loukkaantua, jos vaadin häntä naapurin Mirkun lapsen isyystestiin ilman mitään syytä. 

Mutta mies ei tästä loukkaannu. Nainen loukkaantuu jos voi, koska se on heidän iänikuinen tapa hallita ja käyttää valtaa. Miehet ovat puolestaan turvautuneet fyysiseen vallankäyttöön. Nykyaikana onkin suuri haaste käyttäytä reilusti muita ihmisiä kohtaan.

Ai ei loukkaannu vai? No siinä tapauksessa se mies ehkä itsekin tietää, että on mahdollisesti naapurin Mirkun lapsen isä. 

Miksi loukkaantua asiasta jos ei ole salattavaa? Lähtökohta on kuitenkin lapsen oikeus ja menen mielelläni testeihin jos siitä on jollekkin apua. Jos kumppanini mielentasapaino sitä vaatii, niin en todellakaan keksi loukkaantua, vaan oisoitan että hänen on turvallista olla kanssani auhteessa joka tilanteessa. Koska loukkaantuminen hyödyttää yhtään ketään. Maailma olis huomattavasti parempi paikka kun ei joka välissä loukkaannuttaisi, ja välillä ajateltaisiin muitakin. Tunteella ajattelemisesta seuraa vääjäämättä sekasorto kuten naisvaltaisilla aloilla sen saamme huomata.

Koska parisuhde perustuu luottamukseen. On eri asia todistaa ventovieraalle vartijalle kaupassa, ettet ole varastanut mitään kuin todistaa tutulle ja rakkaalle ihmiselle, että et ole häntä huijannut. Mitä sinusta se luottamus tarkoittaa, jos mistään epäluottamuksesta ei saa koskaan loukkaantua? Tarvitaanko missään suhteissa koskaan luottamusta, jos sen puute ei vaikuta suhteeseen muka millään tavalla? 

Perustuuko oikeasti täydelliseen 100% luottamukseen. Miksi ihmeessä olisi niin ja miksi sitä ei noudateta juuri missään suhteessa oikeasti?

Kuka sanoi, että perustuu 100 % luottamukseen? En ainakaan minä. Mutta pettäminen on suhteessa ainakin minulle niin iso juttu, että siinä prosentit laskevat aika alas verrattuna siihen, mitä hyvään parisuhteeseen tarvitaan. 40 prosentin luottamus on aika kaukana 95 prosentin luottamuksesta. 

Sorry. Tämä ei aukea. En ymmärrä mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kiinnostavana sitä, että aloittaja olettaa kaikkien odottavien äitien olevan moraalittomia lumppuja, joilla on suhteita useisiin miehiin.

Taidat sekoittaa naiset miehiin, joille sana uskollisuus on tuntematon käsite.

Slutshameatko? Mitä seksipositiiviset feministit tuumivat?

Edustan lajia, joten ihmettelen miesten käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuota minäkin ajattelin, että jos mies joka tapauksessa on minun kanssani parisuhteessa, vaikka epäileekin minun pettävän, mikä merkitys sillä uskollisuudellani sitten on. Hänelle se on näköjään ihan yhdentekevää ja vieraissa käyntini kiinnostaisi ainoastaan siinä vaiheessa, kun on lapsi tulossa. Enpä kyllä haluaisi olla sellaisessa parisuhteessa, jossa miestä ei voisi vähempää kiinnostaa käynkö vieraissa vai en. 

Tässä sinä syötät muille omia arvojasi ja tulkitset heitä sen mukaan, miten sinä ajattelisit jos toimisit samoin. Mutta kun se ei tiedätkös mene niin. En usko, että juuri kenellekään isyystestiä pyytävälle uskollisuus on yhdentekevä asia.

No sitähän tässä yritänkin selittää, että luulisi, ettei se ole yhdentekevä asia. Silti tässä ihmetellään, miksi nainen loukkaantuu, jos häntä epäillään. Tottakai nainen loukkaantuu, jos häntä niin merkittävässä asiassa epäillään. Ei se voi mennä niin, että teko on merkittävä, mutta teosta epäily on pikkujuttu. Jos vedetään ääripään esimerkki tähän niin olisiko sinusta ok, jos sinua joku läheinen ihminen epäilisi lapsen hyväksikäytöstä. Se on tosi iso juttu ja vakava teko tietysti sille uhrille, mutta totta helkutissa se on iso juttu myös sille syytetylle. Ei sellaista nyt vain ohiteta olankohautuksella, kuten tuossa nyt jatkuvasti hoetaan "miksi loukkaantua, jos on syytön". Se, että teko on toteutuessaan väärä ja seuraukset kohtuuttomat, ei tarkoita sitä, että niitä syytöksiä voi heitellä miten sattuu niin, ettei siitä saisi syyttömänä loukkaantua. 

Niin no, se nyt on teidän valittu tapanne nähdä tämä asia, että pidätte sitä syytöksenä. Näin ei suinkaan tarvitse olla eikä suurin osa pyytäjistä sitä näin ajattele. Ei myöskään kaikki ne, joilta testiä pyydetään.

Ja siinä taas yksi pyhän hengen mies. Kenen sinä kuvittelet siis olevan vaimosi lapsen isä, jos et epäile vaimoasi pettämisestä, mutta et myöskään voi olla varma oletko itse isä? 

Se, ettei joku epäile vaimoaan pettämisestä ei millään tavalla suojele isyyshuijauksen uhriksi joutumiselta, itseasiassa päinvastoin.

Ei tietenkään, mutta on paradoksaalista, jos sama ihminen väittää, että ei epäile vaimoaan, mutta tekee testin, ettei tule huijatuksi. Yhden ihmisen näkökulmassa nämä ovat keskenään ristiriidassa. Ellei sitä testiä tee joku muu kuin se mies. 

Epäily on minusta eri asia kuin mahdollisuuden myöntäminen. Minä en epäile puolisoani mistään, mutta tiedän, että osa niistä jotka eivät epäile tulevat silti petetyiksi. Minä en ole meedio enkä edes poikkeuksellisen hyvä ihmistuntija. Minä en koe olevani sen yläpuolella, ettenkö minä voisi olla yksi niistä jotka pettyvät. Ymmärtääkö joku? Osa ihmisistä on väärässä puolisonsa suhteen ja osa oikeassa. Kukaan ei itse voi tietää kumpaan ryhmään kuuluu, joten näin ollen minä en itsekään voi tietää mihin ryhmään kuulun. Kukaan teistäkään ei voi tietää kumpaan ryhmään kuuluu, mutta osa valitsee pistää tämän asian suhteen päänsä pensaaseen. Se on toki ihan fine ja teidän valintanne. Olen kuitenkin hieman eri mieltä siitä, onko tätä realiteettien kieltoa kohtuullista vaatia toiselta ihmiseltä.

Toisaalta jokaisella on toki oikeus etsiä toivomansa kaltaista kumppania ja myös lähteä suhteesta itse valitsemistaan syistä. Olisi vaan hyvä, että etenkin suorilta avioeroon johtavista ehdottomista deal breakereista keskusteltaisiin avoimesti jo ennen suhteen vakavoitumista. Toki puolin ja toisin.

Ei tietenkään voi tietää, mutta entä sitten. Minä olen valinnut luottaa mieheeni ja sillä selvä. Jos haluan parisuhteen hänen kanssaan, minun täytyy sietää se pienen pieni epävarmuus ja mahdollisuus pettämiseen. Jos en tätä sietäisi, mitä ihmettä minä teen parisuhteellakaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän nainen kieltää myös biologisen perheen tai varmuuden siitä kuka on isä. Tuossa on ne vaihtoehdot mistä miehen tulee valita.

Tavuviivat eivät siis riittäneet, nyt tulee capslockilla: 

KU-KAAN EI OLE KIEL-TÄ-NYT TES-TE-JÄ. SE, ET-TÄ NAI-SEL-LA ON OI-KE-US PÄÄT-TÄÄ SUH-DE, JOS-SA HÄ-NEEN EI LUO-TE-TA, EI VIE TES-TI-OI-KE-UT-TA MIE-HEL-TÄ. 

Jos nyt apukoululainenkin pääsisi keskusteluun mukaan.  

En ole väittänytkään että veisi, mutta biologinen perhe on tämän mukaan sen hinta, kuten sanoin.

Selittelyä omalle saamattomuudelle tehdä itse se testi. Sinun biologinen perheesi ei edes tiedä asiasta, ellet sinä itse toisin päätä. Sinä saat perheesi kyllä hajoamaan kaikenlaisiin syytöksiin. Mutta se, että otat näytteen lähetät sen tutkittavaksi ja luet tulokset, niin siihen se ei kaadu.

kunhan ei vaan jää naiselle kiinni. Hienoa ajatustyötä!

No miksi et voi tehdä asiaa avoimesti ja rehellisesti, ja seisoa ajatustesi takana?

Kaikkea ei voi saada. Syyttää pettämisestä ja tyytyväistä vaimoa.

No sitten miehen kannattaa miettiä kumpi on tärkeämpää. Ei naisella ole mitään velvollisuutta tehdä sitä valintaa miehen puolesta.

Niin tai sitten voidaan muuttaa systeemiä sellaiseksi että miehen ei tarvitse tehdä tuota valintaa sen enempää kuin naisenkaan tarvitsee. Sehän olisi tasa-arvoista ja hieno juttu, eikö vain?

Ei. Naisella on oikeus tietää, onko hänellä vainoharhainen mies, joka pitää häntä pettäjänä.

Sen selvittämiseksi ei tarvita lapsen tekemistä eikä sen takia siksi ole syytä polkea lapsen ja miehen oikeuksia.

Se on totta. Miehen pitäisi kertoa tällaiset asiat jo ennen lapsen yrittämistä, jotta voitaisiin välttää koko touhu.

Oikeasti en usko, että tämä on iso ongelma. En usko, että minun mieheni tai muidenkaan uskollisten naisten miehet oikeasti noita testejä kaipaavat.

Uskollisia puolisoja on vain 50% puolisoista.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kiinnostavana sitä, että aloittaja olettaa kaikkien odottavien äitien olevan moraalittomia lumppuja, joilla on suhteita useisiin miehiin.

Taidat sekoittaa naiset miehiin, joille sana uskollisuus on tuntematon käsite.

Tahallasiko vääristelet vai etkö vaan aidosti ymmärrä? Kuka on puhunut kaikista naisista? Kyse on siitä, että pieni osa naisista on epäluotettavia, mutta osa näistä harvoista naisista osaavat uskottavasti esittää luotettavaa. Näin ollen isyyshuijausten kitkemiseksi pitäisi testata kaikki.

En itse edes kannata pakollisia testejä, mutta näin räikeät logiikkavirheet sattuvat jo silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että tässä ketjussa on vastakkain kaksi eri ryhmää:

Ne, joille pettäminen on niin normaalia, että isyystestiem vaatiminen on ihan perusjuttuja. Ihmetellään, miksi niistä loukkaannutaan.

Ja sitten ne, joille uskollisuus on niin normaalia, että puheet isyystesteistä ovat järkyttäviä. Niistä alkaa miettiä, että mitä se puoliso itse touhuaa, kun näkee isyystestin ihan normaalina varmistuksena.

Sen takia me jälkimmäiseen kuuluvat todennäköisimmin päätyisimme eroamaan. Ei vaan saisi enää rauhaa ajatukselta, että mitä se puoliso selän takana touhuaa.

Ja ilmeisesti te jälkimmäiset ette ole tarpeeksi viisaita asettumaan miehen asemaan tässä tilanteessa. Miksi miehet sitten valitsevat pettäviä naisia jos se luottamus on niin itsestäänselvää. Mistä mies voi tietää? Sen takia näitä testejä tehdään, koska mies ei voi. Ei voi tietää onko kyseinen kumppani luottamuksen arvoinen. Ja kun tästä asiasta osa naisista valehtelee, niin kai sitä haluaa turvata lapsen oikeuden tietää kuka hänen biologinen isänsä on, vai eikö lasten oikeudet kiinnosta kuitenkaan jos ne kaventavat naisten ja äitien oikeukisia? Rusinat pullasta tässäkin.

Mutta eihän sinuunkaan voi luottaa. Mistä nainen saa täyden varmuuden, ettet petä heti kun silmä välttää?

Ei mitenkään. Silloin ei olla parisuhteessa, jos ei voida luottaa toiseen. Itse olen mieluummin yksin kuin mietin yöt läpeensä, että pettääkö puoliso. Jos en luota, en ole parisuhteessa.

Olen eri, mutta mistä tämä "yöt läpeensä" on tähän taas revitty? Luuletteko te oikeasti, että isyystestiä pyytävät miehet miettivät jotenkin alvariinsa kumppaninsa uskollisuutta? No ei mieti. Teille on sata kertaa kerrottu miten iso osa näistä miehistä ajattelee, mutta kun ei halua kuunnella niin ei halua.

Eli mieskö epäilisi vain kerran naistaan pettämisestä? Vain sitä kertaa, jolloin nainen on tullut raskaaksi?

Salli minun nauraa.

Niin, minusta "epäillä" tarkoittaa sitä että pitää jotain asiaa todennäköisenä. Mutta entä jos kumppani ajattelee, ettei voisi kuvitella toisen ikinä pettävän, mutta samalla ymmärtää että osa niistä jotka eivät voi ikinä kuvitella tulevansa petetyksi tulevat kuitenkin petetyksi? Ja tämän pohjalta ymmärtää, että usko on eri asia kuin tieto? Ja haluaa sen uskon lisäksi sen varman, faktapohjaisen tiedon? Ettekö te ihan aidosti kykene ymmärtämään tällaista ajatusmallia, vai onko tuo nyt vaan tahallaan jankkaamista?

Eli käytkö siis itse vuosittain tautitesteissa osoittaaksesi vaimollesi, ettet ole saanut ainakaan tauteja muilta naisilta?

Tämä kysymys esitettu jo monta kertaa, mutta jatkuvasti jätetään vastaamatta.

Olen itseasiassa vastannut tähän kysymykseen jo pari kertaa aiemmin tässä ketjussa. Minusta kertaluontoinen varmistaminen näin tärkeässä asiassa on eri asia kuin jatkuva sp-testeissä ravaaminen. Oikeastaan tuo koko kysymys osoittaa minusta sen, että ajatusmalli ei edelleenkään täysin hahmotu. Ei ole kyse epäilemisestä, ei jatkuvasta kyttäämisestä tai todistelusta. On kyse tästä yhdestä asiasta, jolla on joillekin elämän kokoinen merkitys, ja jonka voi yhdellä simppelillä testillä varmistaa. Kaikki ketjussa käytetyt vertaukset, sp-testit mukaanlukien ovat ontuvia, koska mikään muu asia ei vertaudu oman lapsen perimään kuin - noh, oman lapsen perimä, mutta naisethan tietävät sen jo testaamattakin. Kyse on vaan siitä, että miehelle annettaisiin jotain mikä naisella jo luonnostaan on.

Ei itse asiassa ole lainkaan ontuva vertaus.

Molemmissa testeissä lähtökohtana se, ettet voi luottaa pelkkään puolison sanaan, vaan haluat todisteen tästä. Sinä voit olla varma ettet ole käynyt vieraissa ja saanut esim. hiv-tartuntaa, mutta puolisosi ei voi olla asiasta varma.

Ja taudeilla on isoja merkityksiä. Hoitamaton klamydia aiheuttaa lapsettomuutta, tippurista on jo antibiooteille vastustuskykyinen muoto ja hiv:n merkitystä ei toivottavasti edes tarvitse alkaa valistamaan.

Eli millä tavoin tämä siis eroaa isyystesti-asiasta?

Se ero mikä nyt on ihmisellä versus virus/bakteeri

Tosiaanko et käsitä, miksi on vaarallista sairastaa esim. hiviä tietämättään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että tässä ketjussa on vastakkain kaksi eri ryhmää:

Ne, joille pettäminen on niin normaalia, että isyystestiem vaatiminen on ihan perusjuttuja. Ihmetellään, miksi niistä loukkaannutaan.

Ja sitten ne, joille uskollisuus on niin normaalia, että puheet isyystesteistä ovat järkyttäviä. Niistä alkaa miettiä, että mitä se puoliso itse touhuaa, kun näkee isyystestin ihan normaalina varmistuksena.

Sen takia me jälkimmäiseen kuuluvat todennäköisimmin päätyisimme eroamaan. Ei vaan saisi enää rauhaa ajatukselta, että mitä se puoliso selän takana touhuaa.

Ja ilmeisesti te jälkimmäiset ette ole tarpeeksi viisaita asettumaan miehen asemaan tässä tilanteessa. Miksi miehet sitten valitsevat pettäviä naisia jos se luottamus on niin itsestäänselvää. Mistä mies voi tietää? Sen takia näitä testejä tehdään, koska mies ei voi. Ei voi tietää onko kyseinen kumppani luottamuksen arvoinen. Ja kun tästä asiasta osa naisista valehtelee, niin kai sitä haluaa turvata lapsen oikeuden tietää kuka hänen biologinen isänsä on, vai eikö lasten oikeudet kiinnosta kuitenkaan jos ne kaventavat naisten ja äitien oikeukisia? Rusinat pullasta tässäkin.

Mutta eihän sinuunkaan voi luottaa. Mistä nainen saa täyden varmuuden, ettet petä heti kun silmä välttää?

Ei mitenkään. Silloin ei olla parisuhteessa, jos ei voida luottaa toiseen. Itse olen mieluummin yksin kuin mietin yöt läpeensä, että pettääkö puoliso. Jos en luota, en ole parisuhteessa.

Olen eri, mutta mistä tämä "yöt läpeensä" on tähän taas revitty? Luuletteko te oikeasti, että isyystestiä pyytävät miehet miettivät jotenkin alvariinsa kumppaninsa uskollisuutta? No ei mieti. Teille on sata kertaa kerrottu miten iso osa näistä miehistä ajattelee, mutta kun ei halua kuunnella niin ei halua.

Eli mieskö epäilisi vain kerran naistaan pettämisestä? Vain sitä kertaa, jolloin nainen on tullut raskaaksi?

Salli minun nauraa.

Niin, minusta "epäillä" tarkoittaa sitä että pitää jotain asiaa todennäköisenä. Mutta entä jos kumppani ajattelee, ettei voisi kuvitella toisen ikinä pettävän, mutta samalla ymmärtää että osa niistä jotka eivät voi ikinä kuvitella tulevansa petetyksi tulevat kuitenkin petetyksi? Ja tämän pohjalta ymmärtää, että usko on eri asia kuin tieto? Ja haluaa sen uskon lisäksi sen varman, faktapohjaisen tiedon? Ettekö te ihan aidosti kykene ymmärtämään tällaista ajatusmallia, vai onko tuo nyt vaan tahallaan jankkaamista?

Eli käytkö siis itse vuosittain tautitesteissa osoittaaksesi vaimollesi, ettet ole saanut ainakaan tauteja muilta naisilta?

Tämä kysymys esitettu jo monta kertaa, mutta jatkuvasti jätetään vastaamatta.

Olen itseasiassa vastannut tähän kysymykseen jo pari kertaa aiemmin tässä ketjussa. Minusta kertaluontoinen varmistaminen näin tärkeässä asiassa on eri asia kuin jatkuva sp-testeissä ravaaminen. Oikeastaan tuo koko kysymys osoittaa minusta sen, että ajatusmalli ei edelleenkään täysin hahmotu. Ei ole kyse epäilemisestä, ei jatkuvasta kyttäämisestä tai todistelusta. On kyse tästä yhdestä asiasta, jolla on joillekin elämän kokoinen merkitys, ja jonka voi yhdellä simppelillä testillä varmistaa. Kaikki ketjussa käytetyt vertaukset, sp-testit mukaanlukien ovat ontuvia, koska mikään muu asia ei vertaudu oman lapsen perimään kuin - noh, oman lapsen perimä, mutta naisethan tietävät sen jo testaamattakin. Kyse on vaan siitä, että miehelle annettaisiin jotain mikä naisella jo luonnostaan on.

Kertaluontoinen? Eli jos sinulla on neljä lasta, minkä niistä lapsesta testaisit? Millä perusteella? Tai vaikka oikeasti monilapsisissa perheissä, kahdeksan tai kymmenen lapsen kohdalla?

Ei se tietenkään ole mitään mielivaltaista testaamista , mitä te viisasteluhalussanne haluatte väittää.( Paitsi tietty jos olisi rutiinitesti, niin kaikki syntyvät testattaisiin.) Vaan jos on joku syy. No aina olisi joitain erityisen paranoideja, mutta kyse minusta on tapauksista joissa olisi iso mahdollisuus. Naisen sivusuhde, miehen oma hedelmättömyys, täysin erinäköinen lapsi. Eikä aina ole kyse parisuhteestakaan , vaan ihan vaikka jos joku tilapäissuhde ilmoittaa, että olet isä jne.