Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuus kirjoitti:
Kaveri elätti tietämättään kahta lasta 14v ja 15v ennenkuin hänelle selvisi ettei kumpikaan ollut omia. Naisille pitäisi saada tuollaisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta useampi vuosi, ja korvata kaikki kulut joita isä on maksanut kaikki vuodet, toisen lapsista. Ja suuret vahingon korvaukset menetetyistä vuosista. No onneksi kaveri löysi vielä uuden vaimon, jonka kassa ehti hankkia pari lasta.
Juuri tällaisten "miesten" ei kuuluisi koskaan saada lapsia. Lapset ovat pelkkä kuluerä ja vahingonkorvauksia lasketaan menneistä vuosista. Hyi h*lvetti!
Sinunko mielestä miehellä kuin miehellä pitäisi olla velvollisuus elättää ja rakastaa muiden lapsia vaikka miehen oma vaatimus olisikin, että haluaa OMAN perillisen? Noiden lasten elatus olisi kuulunut tulla heidän isältään tai valtiolta, sinun mielestä se oli tuon miehen VELVOLLISUUS! Ei voi kyllä kuin ihmetellä miten lompakkona te miehiä pidätte.
En sanonut näin. Pointti on se, että miten lakkaat rakastamasta niitä omina pitämiäsi lapsia noin vain napista painamalla, jos heidän perimänsä paljastui vääräksi. Sinä puhut tilanteesta ennen elatusta, minä puhun tilanteesta, jossa lapset on jo kasvatettu. Eipä ole kummoista tuo isänrakkaus, jos sen jälkikäteen noin vain voi mitätöidä, kunhan vain rahallinen korvaus kilahtaa tilille.
Ei se, että haluaa törkeältä huijarilta korvauksia tarkoita, että rakkaus lapseen loppuisi. Siihen vaan tulee melkoisia haasteita, kun lapsista tulee sinun totaalisen kusetuksen muistomerkkejä.
On kuitenkin täysin eri asia haluta rangaistusta ja korvausvelvollisuutta sille aikuiselle joka on lasten avulla sinua vuosikausia huijannut. Eihän se liity lasten rakastamiseen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.
Jo periytyvien sairauksien kannalta on mielestäni kummallista edellyttää jokaisen syntyvän lapsen kohdalla isyystestiä sillä täyspäinen nainen ei jo tuon takia pitäisi toisen miehen lasta tai ainakaan jättäisi sitä kertomatta. (Oletuksella, että kovin täyspäinen pettäisi puolisoaan.)
Itse en siis ole isyystetejä vastaan, suostuisin jos mieheni olisi niitä toivonut (ei ole käynyt hänellä mielen vieressäkään kyllä) mutta jos olisi testejä halunnut niin olisi hänellä varmasti ollut sitten jokin syy. Tosin viimeistään kun on vauvat saanut syliinsä olisi hänellä ollut isyystodisteet käsissä, ei voi erehtyä, ei ole veljiä miehelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnärillä vaihtuminen on huono vertaus, koska siinä on kuitenkin synnytetty se biologinen lapsi joka on olemassa ja kasvanut siellä omassa kohdussa. Parempi vertaus olisi, jos paljastuisi, että keinohedelmöityksessä on käytettykin jonkun muun munasoluja kuin omiani. Voin kertoa, että ei kyllä heilauttaisi pätkääkään.
Jos se väärien munasolujen käyttö johtuisi siitä, että mies on tietoisesti huijannut ja vaihtanut minun munasoluni naapurin Sirpan soluihin, niin totta helkkarissa minua ainakin hetkauttaisi.
Niin tottakai hetkauttaisi, se miehen petos nimittäin. Lapsesta en tietenkään vapaaehtoisesti enää luopuisi mutta parisuhteen päättäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
Ei varmaan liene mikään iso menetys yhdellekään miehelle vaikka noin kävisikin. Epäilemättä avioehto on myös tabu, jonka esille ottamalla saa kalossinkuvan persuuksiin alta aika yksikön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnärillä vaihtuminen on huono vertaus, koska siinä on kuitenkin synnytetty se biologinen lapsi joka on olemassa ja kasvanut siellä omassa kohdussa. Parempi vertaus olisi, jos paljastuisi, että keinohedelmöityksessä on käytettykin jonkun muun munasoluja kuin omiani. Voin kertoa, että ei kyllä heilauttaisi pätkääkään.
Eikö heilauttaisi vaikka ne munasolusi olisi miehesi tieten tahtoen vaihtanut rakastajattarensa munasoluihin? En oikein usko :-)
Niin. Siinä kaivelisi uskottomuus. Ei lapsen biologia. Siksi isyys ei ole yhtään sen vakavampi asia, kuin miehenkään uskottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan olikin jo hyvä ajatus, isyystesti vain rutiiniksi niin kaikki olisi samalla viivalla ilman mitään murheita luottamuksesta.
Miksi valtion pitäisi mielestäsi maksaa testaaminen? Maksa itse!
Pakollinen geenitesti kaikille, ja lisäksi isyysteti. Maksu geenitestin osalta katettaisiin nostamalla veroja, niin kohdentuu tasapuolisesti kaikille maksukykyisille kansalaisille. Isyystestien kustannukset kohdennetusti lisääntyjille.
Geenitiedostosta sitten noukittaisiin oikea biologinen isä kunkin lapsen maksumieheksi. (Siinä saattaisi yhden jos toisenkin miehen puntti alkaa tutista...)
Sinun mielestäsi siis myös lahjasiittiöiden luovuttajat maksumiehiksi? Pitäisikö mielestäsi myös lahjamunasolujen luovuttajille pistää maksulappu tasapuolisuuden nimissä?
Ei kai se mikään ongelma ole sulkea hedelmöityhoitoja tämän ulkopuolelle. Hoitoihin sitoutuessaan mies allekirjoittaa isyystunnustuksen ja thats it. Ei luulisi olevan konsti eikä mikään, kun tuossa tilanteessahan mies tietää, ettei ole biologinen isä (paitsi jos on oma siemen, jota epäilee jonkun peukaloineen... x-files!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
eikö samalla logiikalla miehen tule aina häipyä jos nainen kysyy jotain muista naisista.... vaikka aamukahvin jättää kesken ja vain häipyy. luottamus on mennyt. Tai jos on lapsia niin ottaa heidät mukaan ja jättää naisen omien salaliittoteorioidensa kanssa yksin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjua lukiessa on alkanut tuntumaan että miehet eivät ajattelekaan niin että naisen pettäminen on se kamala asia ja siitä mahdollisesti syntynyt lapsi jonka mies on saanut kasvattaa omanaan olisi sitten kuitenkin pilven kultareunus, eli että olisi positiivinen asia että on saanut olla isänä. Olen hieman hämmentynyt tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
eikö samalla logiikalla miehen tule aina häipyä jos nainen kysyy jotain muista naisista.... vaikka aamukahvin jättää kesken ja vain häipyy. luottamus on mennyt. Tai jos on lapsia niin ottaa heidät mukaan ja jättää naisen omien salaliittoteorioidensa kanssa yksin :D
Kysymisen vielä sietäisin mutta jos vastaus ei riittäisi vaan tulisi vaatimuksia vaikka puhelimen ratsaamisesta ja muusta todistelusta niin juu, kyllä suosittelen suhteen päättämistä miehelle siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
eikö samalla logiikalla miehen tule aina häipyä jos nainen kysyy jotain muista naisista.... vaikka aamukahvin jättää kesken ja vain häipyy. luottamus on mennyt. Tai jos on lapsia niin ottaa heidät mukaan ja jättää naisen omien salaliittoteorioidensa kanssa yksin :D
25 vuotta olen ollut naimisissa, enkä ole koskaan kysynyt vieraista naisista. Ei ole ollut syytä. Jos joskus olisi, olisi tilanne jo oikeasti vakava. Sama koskee lapsia. Hyvässä suhteessa ei oikeasti ole tarvetta kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Mies ja nainen joutuvat molemmat luottamaan siihen että toinen on uskollinen, mutta vain mies joutuu luottamaan naisen sanaan siitä että yhteinen lapsi on biologisesti myös hänen (ainakin jos haluaa suhteen säilyttää). Ymmärrätkö eron?
En oikeastaan ymmärrä. Minusta se on aika pitkälti sama asia. Jos luottamus uskollisuuteen on, silloin on väistämättä luottamus myös siihen että lapsi on oma koska mitä muuta se voisi olla? Jopa taas on epäilys lapsesta, on epäilys myös mahdollisesta pettämisestä.
Panokset ovat aivan erilaiset. Kumppanin voi vaihtaa, lasta ei - oli se sitten biologisesti oma tai postimiehen. Lisäksi pelkkä pettäminen on lopulta lähinnä vain kahdenvälinen sopimusrikkomus, isyyshuijauksessa puututaan myös useamman ihmisen itsemääräämisoikeuteen.
Niin, no toki siinä kärsii se mies joka ei saa tietää omasta lapsestaan, mutta minusta se on eri keskustelu, joskin raastava tilanne varmasti.
Sille miehelle joka lasta kasvattaa omanaan niin hänelle se on pettämisen selviäminen ja sellaisenaan hirveä tilanne, mutta ihan sama tilanne kai olisi pettämisen selviäminen silloinkin kun mitään lasta ei edes olisi? Parisuhde päättyy jne.
Testin tuloksen jälkeen on sitten mahdollista menettää tapaamisoikeus lapseen mikä on tietysti valtavan raskas tilanne myöskin. Eli eikö silloin kaiken logiikan mukaan kannattaisi ennemminkin olla tekemättä testiä jos on pienikin epäilys ettei lapsi olekaan oma?
Panokset tosiaan ovat erilaiset. Mutta onko nyt perustavanlaatuinen ero siinä miten miehet ja naiset suhtautuvat lapsiin? Jos minulla olisi lapsi mutta en olisi ihan varma onko se biologinen lapseni, ja toinen mahdollisuus siis olisi ettei minulla olisi lasta ollenkaan, niin en missään nimessä haluaisi tehdä mitään testiä jonka tuloksen perusteella voisin sitten menettää lapsen kokonaan. Eivätkö miehet ajattelekaan niin?
Parisuhteen taas päättäisin jo pelkästä epäilystä että kumppani on pettänyt.
On tietysti eri asia kysyä 25v ja 45v naiselta haluaako pitää lapsen vaikka tämä ei olisikaan omansa. Toisella mahdollisuudet oman hankkimiseen on jo käytännössä menneet. Toisella on aikaa etsiä vielä uusi mies ja tehdä lapsia sen kanssa. Ja pitää myös muistaa, että miehellä lapsen hankkiminen onnistuu helpommin myös vanhempana.
Ja on aika lailla eri asia, että se ei oma lapsi on tullut huollettavaksesi vaikka sairaalassa tapahtuneen vaihtumisen vuoksi kuin puolison tietoisen huijauksen vuoksi. Naisten kohdalla tämä ei ole niin yksinkertaista. Tuo puolison huijaus tarkoittaisi suunnilleen jo sitä, että oma lapsesi on kuollut tietämättäsi synnytyksen jälkeen ja mies on jotenkin onnistunut vaihtamaan sen tilalle rakastajattarensa samaan aikaan synnyttämän lapsen. Ei varmaan olisi yhtään shokki kun totuus aikanaan paljastuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
Ei varmaan liene mikään iso menetys yhdellekään miehelle vaikka noin kävisikin. Epäilemättä avioehto on myös tabu, jonka esille ottamalla saa kalossinkuvan persuuksiin alta aika yksikön?
Varmasti mielipiteet siitä vaihtelevat. Itse en menisi naimisiin avioehdon kanssa, koska en näe sellaiselle tarvetta. Omaisuus on avioliitossa yhteistä ja se jaetaan mahdollisen eron tullessa. Perinnöt voi suojata perinnönjättäjä. Näin on esimerkiksi omassa tapauksessani, meillä ei ole mieheni kanssa avioehtoa, hän ei ole mitään perintöjä saamassa, minä olen. Omat vanhempani haluavat suojata perinnön niin että siihen ei ole avio-oikeutta. Se on heidän oikeutensa, sillä heidän ei tarvitse luottaa aviomieheeni täysin. Minun kuitenkin tarvitsee, jos en luottaisi en olisi mennyt naimisiin, joten meidän välillä ei ehtoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
eikö samalla logiikalla miehen tule aina häipyä jos nainen kysyy jotain muista naisista.... vaikka aamukahvin jättää kesken ja vain häipyy. luottamus on mennyt. Tai jos on lapsia niin ottaa heidät mukaan ja jättää naisen omien salaliittoteorioidensa kanssa yksin :D
Kysymisen vielä sietäisin mutta jos vastaus ei riittäisi vaan tulisi vaatimuksia vaikka puhelimen ratsaamisesta ja muusta todistelusta niin juu, kyllä suosittelen suhteen päättämistä miehelle siinä tilanteessa.
Niin no, täällähän on ollut keskusteluja siitä kun nainen on katsonut miehen puhelinta keltä siellä on viestejä, ja yllättävän ok se on naisten mielestä ollut. Tämä perusteella siis miehen pitäisi jättää tällainen nainen välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
eikö samalla logiikalla miehen tule aina häipyä jos nainen kysyy jotain muista naisista.... vaikka aamukahvin jättää kesken ja vain häipyy. luottamus on mennyt. Tai jos on lapsia niin ottaa heidät mukaan ja jättää naisen omien salaliittoteorioidensa kanssa yksin :D
25 vuotta olen ollut naimisissa, enkä ole koskaan kysynyt vieraista naisista. Ei ole ollut syytä. Jos joskus olisi, olisi tilanne jo oikeasti vakava. Sama koskee lapsia. Hyvässä suhteessa ei oikeasti ole tarvetta kysyä.
Tässähän on jotkut naiset vetäneet tiukkaa joko tai linjaa. Ei voi olla sellaista tilannetta että olisi syytä kysyä. Vaikka mies olisi yllättäen paljon iltatöissä ja alkaisi viemään puhelimeen suihkuunkin mukaan. Jos epäilet, niin suhde on siinä.
Täällä oli toinen ketju, jossa mies sai huutia siitä kun erehtyi epäilemään isyyttään tilanteessa, jossa kahden hyvin vaaleaihoisen lapsi olikin oliivi-ihoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen etu ensin kirjoitti:
Isyyden epäilijä kertoo, että kyse on lapsen edusta.
No, isyyden eli kumppanin uskollisuuden epäileminen taas kertoo, että parisuhde ei toimi. Onko se alunperinkään toiminut, silloin kun vauvaa alkuun laitettiin? Onko nainen hankkiutunut raskaaksi miehen toiveista välittämättä? Vai onko kyseessä vahinko? Mikä hyvänsä lapsen etu onkin, ainakaan se ei ole syntyä toimimattomaan parisuhteeseen.
Nyt kun harkinta on jo myöhäistä ja lapsi on niin sanotusti kaunis, keskustelkaa siitä, haluatteko olla yhdessä vai ette, ja tehkää päätös. Lapsen kannalta ero on paras ratkaisu silloin kun parisuhde ei kertakaikkiaan toimi. Mieluummin nyt, eikä sitten kun lapsi ymmärtää mitä tapahtuu. Isyystesti ei pilaa jo pilalla olevaa.
Mitä sinä tarkoitat tarkkaan ottaen epäilyllä? Sitä, ettei pidä asiaa täysin mahdottomana? Minä esimerkiksi ajattelen niin, että minun todennäköisyyteni tulla petetyksi on sama kuin kenen tahansa muunkin puolisoaan rakastavan ihmisen. On pelkkää realismia tajuta, että se todennäköisyys ei ole nolla. Ei vaikka kuinka luottaisi, koska tietty osuus niistä sataprosenttisesti luottavistakin pettyy.
Jos ajatellaan, että todennäköisyys joutua isyyshuijauksen uhriksi on vaikka pari prosenttia, niin minusta on täysin ymmärrettävää että siinä on monelle miehelle pari prosenttia liikaa. Ei se minusta tarkoita varsinaista epäilyä, jos ymmärtää että se luotettavalta tuntuva puoliso on lähes varmasti rehellinen, mutta on olemassa pienen pieni riski että onkin tehnyt virhearvion. Miksi tätä riskiä ei voi tunnustaa? Ja ymmärtää, miksi mies haluaa sokean luoton sijaan tietää varmasti - ihan niinkuin nainenkin jo omasta puolestaan tietää?
Kuka menee naimisiin naisen kanssa, ja haluaa lapsen, johon luotto on samaa kuin ’kehen tahansa’? En minä ainakaan ajattele, että mieheni todennäköisyys pettää on sama kuin miehillä yleisesti, enkä olisi sellaisen kanssa lapsia tehnyt. Enkä jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jolle minä olen vain ’joku nainen’ johon sovelletaan jotain todennäköisyyslaskentaa.
Lisäksi uskollisuus on tärkeämpää kuin lapsen biologisen vanhemmuus. Hyvin moni hyväksyy adoption, tai luovutetuilla soluilla soluilla hankitun lapsen. Uskottomuutta hyvin harva. Joten oikeasti kyse on uskollisuudesta, ja siinä mies ja nainen ovat ihan samalla viivalla.
Niin no, kuten sanoin, vaikka ei puhuttaisi keskimääräisistä pareista vaan otettaisiin lukuun vain ne parit joissa mies luottaa sataprosenttisesti eikä hänelle tulisi mieleenkään vaatia isyytestiä, niin silti tietty osuus heistä tulee huijatuksi. Kukaan ei voi sataprosenttisesti tietää onko yksi näistä vai ei. Voi toki huijata itselleen muuta, mutta mitään tekemistä realiteettien kanssa sillä ei ole.
Siitä en jaksa edes kiistellä, onko miehellä oikeus välittää lastensa biologisesta alkuperästä vai ei. Minusta on kertakaikkiaan täysin absurdi ajatus, että ei olisi. Ja ihan vaan tiedoksi, niin ei kaikki edes halua luovutusspermaa tai adoptiolasta. Minun puolisoni ei olisi halunnut. Kohtalaisen turha vedota siihen, että joku muu jossain muualla adoptoi lapsia, joten et saa sinäkään välittää siitä kuinka monta käenpoikaa tässä perheessä kasvaa.
Totta kai se isyys on hyvä selvittää joka tilanteessa. Kyllä haluan että isällä on joka lapsesta todiste että on biologinen, perinnöllisten sairauksienkin kannalta. Ja jos joskus ero tulee niin tietää velvollisuutensa. Olisi se naiselle ihan yhtä lailla tärkeää.
Nuorempana mun mies sai lapsen jonka oikea isä on edelleen hämärän peitossa. Vaimolla oli silloin muita miehiä mutta totta kai vakuutteli että kaikki hyvin. Yhtenä päivänä oli vaan pakannut kamansa ja lähtenyt. Ero oli tietysti molempien syytä osittain mutta lapsi olisi kyllä halunnut tietää varmuuden isästä. Laki kuitenkin esti sen tuolloin.
Joten ei se isyystestistä puhuminen ole yhtään sen loukkaavampaa kuin avioehtokaan. Koskaan ei voi tietää muuttuko kumppani vuosien saatossa tai jos kilahtaakin itsellä ja päättääkin yhtenä iltana lähteä työkaverin matkaan. Mun mielestä isyystesti pitäis olla ihan rutiinihomma joka tehtäisi jollain (esim 1kk) neuvolakäynnillä synnytyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
eikö samalla logiikalla miehen tule aina häipyä jos nainen kysyy jotain muista naisista.... vaikka aamukahvin jättää kesken ja vain häipyy. luottamus on mennyt. Tai jos on lapsia niin ottaa heidät mukaan ja jättää naisen omien salaliittoteorioidensa kanssa yksin :D
Jos vaimo ihan ilman mitään syytä alkaa tivata muista naisista, niin eihän tuo mistään luottamussuhteesta kerro. Ihan perustellusti voi mies alkaa harkita eroa moisesta sairaalloisen mustasukkaisesta naisesta. Jos taas aihetta epäilyyn on (esim. miehellä puremajäljet kaulassa baari-illan jälkeen), tilanne on eri. Silloin naisella olisi ihan hyvät perusteet laitta ero viereille. Siis jos kyseessä on suhde, jossa uskollisuus on ykkösprioriteetti.
Vierailija kirjoitti:
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Minua taas ärsyttää kuinka miehet ovat vaatimassa yhteiskuntaa maksamaan kaiken, koska heitä pelottaa. Naisille voitaisiin aina maksaa yksityisetsivä etteivät he vahingossa tee lapsia tai uhraa elämäänsä pertureille.
Kuka menee naimisiin naisen kanssa, ja haluaa lapsen, johon luotto on samaa kuin ’kehen tahansa’? En minä ainakaan ajattele, että mieheni todennäköisyys pettää on sama kuin miehillä yleisesti, enkä olisi sellaisen kanssa lapsia tehnyt. Enkä jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jolle minä olen vain ’joku nainen’ johon sovelletaan jotain todennäköisyyslaskentaa.
Lisäksi uskollisuus on tärkeämpää kuin lapsen biologisen vanhemmuus. Hyvin moni hyväksyy adoption, tai luovutetuilla soluilla soluilla hankitun lapsen. Uskottomuutta hyvin harva. Joten oikeasti kyse on uskollisuudesta, ja siinä mies ja nainen ovat ihan samalla viivalla.