Ahdistus ja stressi uuden työn takia

Onko vinkkejä tilanteeseen? Taidan olla ihan väärässä paikassa :( Oman alan töitä en saanut. Ap

Olen ihan samoissa tunnelmissa. 

Oletko saanut mitään kunnon perehdytystä työhösi? 

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samoissa tunnelmissa. 

Oletko saanut mitään kunnon perehdytystä työhösi? 

Oli perehdytys. Mutta työn vaativuuteen nähden se oli kyllä aika pintapuolinen. Ap

Minkälaisessa työssä itse olet? Saitko perehdytystä?

Älä turhaan stressaa. Ole osaavinasi, niin muutkin tekevät. Tuo tilanne on inhottava, mutta monissa paikoissa, tai useimmissa, ei viitsitä perehdyttää kunnolla. Sitten tiuskitaan, jos kysyy neuvoa ja supatellaan selän takana, kun teet virheitä.

Nauti palkkaa, älä ota työtäsi liian vakavasti, se ei vain nykymaailmassa ole viisasta. Keskity vapaa-aikaasi ja tee silloin kaikkea mielekästä ja hauskaa.

Kyllä se helpottaa kun kokemus karttuu. Relax! On ihan inhimillistä tehdä virheitä. 

1,5 kk on tosi lyhyt aika perehtyä työtehtäviin ellei ole kyseessä jokin yksinkertainen suorittava työtehtävä (esim tavaran hyllytys). Jäitä hattuun ja anna itsellesi aikaa. Perehdytykseen ei mikään yritys tänä päivänä satsaa aikaa eikä rahaa. Työntekijän pitää olla hoksaavainen ja oma-aloitteinen ja kysyä ja selvittää itse työtehtävänsä. Supattelijoita, tiuskijoita ja naureskelijoita aina riittää, mutta aina voi nakata takaisin "missä on perehdytys?". Jos esimiehet/työkaverit ei välitä miten suoriudut niin miksi sinä välittäisit. Työtä ei kannata ottaa liian vakavasti, kukaan ei koskaan kiitä työnteosta, eikä arvosta joten lopeta stressaaminen. Teet mitä osaat ja ehdit. Minullekin sanottiin että otan työn aivan liian vakavasti. Halusin vakituisen paikan, en sitä kuitenkaan saanut joten siinä vaiheessa luovutin, enkä enää välittänyt miten työni teen. Olin puolikuntoisena töissä ja kun luovutin, hain pitkän sairausloman. En välittänyt vaikka omat työni kaatui toisten niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan stressaa. Ole osaavinasi, niin muutkin tekevät. Tuo tilanne on inhottava, mutta monissa paikoissa, tai useimmissa, ei viitsitä perehdyttää kunnolla. Sitten tiuskitaan, jos kysyy neuvoa ja supatellaan selän takana, kun teet virheitä.

Nauti palkkaa, älä ota työtäsi liian vakavasti, se ei vain nykymaailmassa ole viisasta. Keskity vapaa-aikaasi ja tee silloin kaikkea mielekästä ja hauskaa.

Työ on sellaista, että siinä ei oikein voisi neuvoa asiakkaita väärin...Joo ei viitsi jatkuvasti olla kyselemässä työkavereilta, koska hekin tekevät omia hommiaan asiakkaiden kanssa. Joten aina ei edes voi olla kysymässä. En tiedä ahdistaa kun ei vaan mitenkään voi tehdä työtään hyvin, koska en ehdi tarpeeksi opetella asioita. Inhottava tunne kun ei osaa hommia ja silti pitää painaa niska limassa. Olen ollut liian väsynyt hakemaan muuta työtä. Mutta tiedän, että nykyinen työ on liiian kaukana omasta osaamisesta ja stressaan sen takia. Vaikealta tuntuu, mutta en tiedä mitä tehdä. Pelkään, että menetän kohta terveyteni, koska olen jatkuvasti niin ahdistunut enkä saa arkisin nukuttua kunnolla. Ap

Aika auttaa. Itse olin vielä hetki sitten samoissa tunnelmissa. Helposti opittavat työt/ hyvin perehdytettävät on aika vähissä, joten kannattaa vain ottaa haasteena, ennenpitkää varmasti opit! Alku oli myös minulla tosi stressaava, valvoin yöt jne. Mutta nyt kolmen kuukauden jälkeen alkaa olla voiton puolella. Tsemppiä! Tai sitten vain etsit ahkerasti muuta työtä -ehkä se tieto auttaa jaksamaan että työ on väliaikaista.

Miksi sinut palkattiin vaativaan työhön ilman koulutusta? Onko muilla työntekijöillä koulutus työhön?

Vierailija kirjoitti:

1,5 kk on tosi lyhyt aika perehtyä työtehtäviin ellei ole kyseessä jokin yksinkertainen suorittava työtehtävä (esim tavaran hyllytys). Jäitä hattuun ja anna itsellesi aikaa. Perehdytykseen ei mikään yritys tänä päivänä satsaa aikaa eikä rahaa. Työntekijän pitää olla hoksaavainen ja oma-aloitteinen ja kysyä ja selvittää itse työtehtävänsä. Supattelijoita, tiuskijoita ja naureskelijoita aina riittää, mutta aina voi nakata takaisin "missä on perehdytys?". Jos esimiehet/työkaverit ei välitä miten suoriudut niin miksi sinä välittäisit. Työtä ei kannata ottaa liian vakavasti, kukaan ei koskaan kiitä työnteosta, eikä arvosta joten lopeta stressaaminen. Teet mitä osaat ja ehdit. Minullekin sanottiin että otan työn aivan liian vakavasti. Halusin vakituisen paikan, en sitä kuitenkaan saanut joten siinä vaiheessa luovutin, enkä enää välittänyt miten työni teen. Olin puolikuntoisena töissä ja kun luovutin, hain pitkän sairausloman. En välittänyt vaikka omat työni kaatui toisten niskaan. 

Kyseessä ei mikään yksinkertainen suorittava työ vaan ihan tietämystä ja miltei asiantuntemusta vaativaa neuvontaa. Joo 1,5 kk on lyhyt aika. Ehkä annan itselleni armoa ja teen parhaani. Jos se ei riitä niin koeaikapurku ei ole mikään katastrofi. Ehtisinpä ainakin hakea muuta omaa osaamistani vastaavaa työtä. Vaikea vain myöntää itselleen että on huono työssään. Eikä riitä vaikka pistää itsensä likoon. Koskaan aiemmin en ole ollut työssä, jota osaisin näin huonosti. Siksi olen kyllä kokenut suuret ahdistukset asian takia. Ei se varmaan auta kuin ottaa silti kevyemmin työnsä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinut palkattiin vaativaan työhön ilman koulutusta? Onko muilla työntekijöillä koulutus työhön?

Tätä olen välillä itsekin ihmetellyt. Muilla on enemmän alaan sopivampi koulutus. Tosin ammattikorkea pohjainen ja itse olen yliopistosta valmistunut, mutta aivan eri alalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Itse olin vielä hetki sitten samoissa tunnelmissa. Helposti opittavat työt/ hyvin perehdytettävät on aika vähissä, joten kannattaa vain ottaa haasteena, ennenpitkää varmasti opit! Alku oli myös minulla tosi stressaava, valvoin yöt jne. Mutta nyt kolmen kuukauden jälkeen alkaa olla voiton puolella. Tsemppiä! Tai sitten vain etsit ahkerasti muuta työtä -ehkä se tieto auttaa jaksamaan että työ on väliaikaista.

Kiitos tsempeistä. Toivottavasti jossain välissä helpottaa eikä koe koko ajan olevansa aivan surkea. Joo itselläkin määräaikainen sopimus, mutta sekin tuntuu jo liian pitkältä... Vaikka olen koittanutkin ajatella että nyt on sitte vähän rankemmat ajat, mutta eiköhän tämän jälkeen helpota. Täytys vain jaksaa hakea työn ohessa vielä niitä muita töitä... ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinut palkattiin vaativaan työhön ilman koulutusta? Onko muilla työntekijöillä koulutus työhön?

Tätä olen välillä itsekin ihmetellyt. Muilla on enemmän alaan sopivampi koulutus. Tosin ammattikorkea pohjainen ja itse olen yliopistosta valmistunut, mutta aivan eri alalta. Ap

Taisit joutua Kelaan neuvojaksi? Minulle kävi sama homma, olin valtiolla asiantuntijahommissa surkealla perehdytyksellä. Tai ensin tuli hirveä määrä nippelitietoa, joka olisi pitänyt omaksua heti ja itse tehtäväni oli sellainen, ettei ollut ketään, keneltä kysyä. Vanhemmat työntekijät supattivat (tietenkin). Työilmapiiri oli surkea.

Makasin 1,5 kk yöt valveilla ja vatsaa ja rintaa särki. Ahdisti ihan hirveästi. Viikonloput meni maanantaita pelätessä. Aamuisin masensi kävellä töihin, toivoin että jäisin matkalla bussin alle. Sitten ymmärsin, että ei minun ole pakko olla tässä työssä. Stressikin sairastuttaa.

Viimeinen pisara oli se, että eräässä kokouksessa esimies valitti, ettei itsekään tiedä, mitä heiltä odotetaan, koska heitä korkeampi johto on pihalla myös. Mietin muutaman päivän ja irtisanouduin koeajalla.

Se oli niin suuri helpotus! Nukuin pariin kuukauteen ensimmäisen kerran hyvin! Vapautuneella energialla etsin uuden, vähemmän ahdistavan työpaikan. Sain paljon voimaa ja uskon siihen, että hallitsen itse elämääni enkä ole mikään muiden potkima ajopuu. On tärkeää, että töihin on hyvä mennä. Siellä kuitenkin ollaan 8 pitkää tuntia joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinut palkattiin vaativaan työhön ilman koulutusta? Onko muilla työntekijöillä koulutus työhön?

Tätä olen välillä itsekin ihmetellyt. Muilla on enemmän alaan sopivampi koulutus. Tosin ammattikorkea pohjainen ja itse olen yliopistosta valmistunut, mutta aivan eri alalta. Ap

Taisit joutua Kelaan neuvojaksi? Minulle kävi sama homma, olin valtiolla asiantuntijahommissa surkealla perehdytyksellä. Tai ensin tuli hirveä määrä nippelitietoa, joka olisi pitänyt omaksua heti ja itse tehtäväni oli sellainen, ettei ollut ketään, keneltä kysyä. Vanhemmat työntekijät supattivat (tietenkin). Työilmapiiri oli surkea.

Makasin 1,5 kk yöt valveilla ja vatsaa ja rintaa särki. Ahdisti ihan hirveästi. Viikonloput meni maanantaita pelätessä. Aamuisin masensi kävellä töihin, toivoin että jäisin matkalla bussin alle. Sitten ymmärsin, että ei minun ole pakko olla tässä työssä. Stressikin sairastuttaa.

Viimeinen pisara oli se, että eräässä kokouksessa esimies valitti, ettei itsekään tiedä, mitä heiltä odotetaan, koska heitä korkeampi johto on pihalla myös. Mietin muutaman päivän ja irtisanouduin koeajalla.

Se oli niin suuri helpotus! Nukuin pariin kuukauteen ensimmäisen kerran hyvin! Vapautuneella energialla etsin uuden, vähemmän ahdistavan työpaikan. Sain paljon voimaa ja uskon siihen, että hallitsen itse elämääni enkä ole mikään muiden potkima ajopuu. On tärkeää, että töihin on hyvä mennä. Siellä kuitenkin ollaan 8 pitkää tuntia joka päivä.

Kuulostaa niin tutulta...Hirveästi nippelitietoa ja kaikki pitäisi heti osata laajasta skaalasta että edes jotenkin pärjäisi työssään. Valtiolla minäkin. Mistä sait rohkeutta lähteä ja minkälaista työtä sait seuraavaksi? Viihdytkö nyt?

Niin ja makaan myös öitä hereillä, vatsaa koskee ja olen itsekin toivonut jääväni työmatkalla auton alle. Ahdistaa ja väsyttää niin paljon. Joo ei mikään työ ole kyllä tällaisen väärti. En voi laittaa koko hommaan omasn piikkiini vaikka uskon liian paljon, että vika on minussa kun en vain opi. Mutta helpottavaa kuulla, että ei muutkaan tuossa ajassa opi ja joo perehdytys nyt oli silti aika pikainen vaikka sitä hehkutettiinkin talon puolesta. Ap

Kannattaa irtisanoutua. Et selkeästi ole sopiva henkilö tuohon työhön. On kovin itsekästä olla väkisin työssä, jota ei osaa. Asiakkaat ja työyhteisö kärsii kun yksi ei osaa tehdä hommiaan kunnolla.

Etsit jonkun toisen työn, johon sinulta löytyy enemmän osaamista.

Sääliksi käy - miksi pitää olla tuollaista? Hirveä kiire ja stressi.

Tsemppiä kumminkin - älä jää sinne jos vielä myöhemmin koko työ ahdistaa.

Sen olen oppinut, että työstä pitää tykätä (edes vähän).

Taidat olla meillä töissä. 3 vuotta töitä takan ja burn out päällä, saikkua en saa. Irtisanoudun heti kun tarpeeksi rahaa säästössä karenssin ajaksi.

Kaveri oli samoissa tunnelmissa ja muutaman kuukauden ahdistuneena hieman liian vaativissa töissä ja yritin tsempata, että kyllä se siitä. Kunnes teki 40 000e virheen ja irtisanottiin.

Eli nykyään sanoisin mieluummin, että kuuntele vatsaasi ja etsi itsellesi sopivampia hommia.