Ahdistus ja stressi uuden työn takia

Jos lohduttaa, niin eipä siellä Verohallinnolla kukaan muukaan tunnu tietävän mitään. Soittelen sinne silloin tällöin työni puolesta ja joka kerta vastaukset on tasoa "öö, odota niin käyn kysymässä kollegalta" tai "hetki niin yhdistän kollegalle". Sitten se kolmas kollega, jolle on yhdistetty, lupaa selvittää asian ja palata siihen myöhemmin.

Ja en siis sano tätä pahalla, ymmärrän kyllä että työssä on osattava paljon ja asiakkaiden kysymykset voi olla todella hankalia.

Vierailija kirjoitti:

Jos lohduttaa, niin eipä siellä Verohallinnolla kukaan muukaan tunnu tietävän mitään. Soittelen sinne silloin tällöin työni puolesta ja joka kerta vastaukset on tasoa "öö, odota niin käyn kysymässä kollegalta" tai "hetki niin yhdistän kollegalle". Sitten se kolmas kollega, jolle on yhdistetty, lupaa selvittää asian ja palata siihen myöhemmin.

Ja en siis sano tätä pahalla, ymmärrän kyllä että työssä on osattava paljon ja asiakkaiden kysymykset voi olla todella hankalia.

Oletko ajatellut, että se asiakaspalvelija saattaa olla ensimmäisiä päiviä vastaamassa puhelimeen? Meidän toimintaohjeisiin kuuluu kysyä vanhemmilta kollegoilta. Ja olet oikeassa asiakkaiden kysymykset ovat laidasta laitaan ja monesti kysymyksen ja asia n kuulee ensimmäistä kertaa. Miten sellaista voisi heti tietää? Eivätkä asiakkaat ole sen enempää perillä joten haastavaa on välillä löytää yhteisymmärrys.

Varmaan olisit jo saanut tulikivenkatkuista palautetta, jos olisit työssäsi ihan onneton.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan olisit jo saanut tulikivenkatkuista palautetta, jos olisit työssäsi ihan onneton.

No ei esimies pahemmin valvo miten hoidetaan työtämme... En kyllä selviä riittävän hyvin vielä koska aihealue on niin outo vielä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos lohduttaa, niin eipä siellä Verohallinnolla kukaan muukaan tunnu tietävän mitään. Soittelen sinne silloin tällöin työni puolesta ja joka kerta vastaukset on tasoa "öö, odota niin käyn kysymässä kollegalta" tai "hetki niin yhdistän kollegalle". Sitten se kolmas kollega, jolle on yhdistetty, lupaa selvittää asian ja palata siihen myöhemmin.

Ja en siis sano tätä pahalla, ymmärrän kyllä että työssä on osattava paljon ja asiakkaiden kysymykset voi olla todella hankalia.

Minkälaisten asioiden tiimoilta olet yhteydessä verohallintoon?

Jos olet Lowellilla, niin good luck vaan. Onneksi löytyy muita parempia työpaikkoja. :D

Nyt vaan kasaat itsesi. Ei Mike Tysonkaan alkanu ulista kun nyrkkiä alkoi tulla päin naamaa vaan löi vastustajan kanveesiin.

Tämä Ap:n kertomus on kuin omani toisinto kymmenen vuoden takaa, kyseessä oli vaan pankki. Pankissa oli aikakausi jolloin sinne ei rekrytoitu (pankkikriisin jälkeinen aika) ja kun sitten alettiin rekrytoida niin ei olleet pomot perillä minkälaiseen hornaan uusi ihminen tuli. Ilmapiiri oli huono, perehdytyksestä ei tietoakaan sanottiin vaan että tekemällä oppii. Siitä vaan lainoja myöntämään ja sijoituksia tekemään! Monet nuoret suuntaa innoissaan pankkialalle ja pettyvät raskaasti kun työ on kaikkea muuta kun hohdokasta. Jumalaton määrä lakeja ja direktiivejä sekä byrokratiaa mitkä pitää hallita, jatkuva kiire ja alati muuttuvat organisaatiot ja toimenkuvat. Elämäni erehdys oli mennä pankkialalle mutta onneksi pääsin sieltä muualle ennenkuin terveys meni kokonaan. Työelämässä olen ollut jo n. 30 vuotta ja kaikista töistä selvinnyt kiitettävästi ja päässyt aina elämässä eteenpäin - ei enää koskaan pankkiin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Tämä Ap:n kertomus on kuin omani toisinto kymmenen vuoden takaa, kyseessä oli vaan pankki. Pankissa oli aikakausi jolloin sinne ei rekrytoitu (pankkikriisin jälkeinen aika) ja kun sitten alettiin rekrytoida niin ei olleet pomot perillä minkälaiseen hornaan uusi ihminen tuli. Ilmapiiri oli huono, perehdytyksestä ei tietoakaan sanottiin vaan että tekemällä oppii. Siitä vaan lainoja myöntämään ja sijoituksia tekemään! Monet nuoret suuntaa innoissaan pankkialalle ja pettyvät raskaasti kun työ on kaikkea muuta kun hohdokasta. Jumalaton määrä lakeja ja direktiivejä sekä byrokratiaa mitkä pitää hallita, jatkuva kiire ja alati muuttuvat organisaatiot ja toimenkuvat. Elämäni erehdys oli mennä pankkialalle mutta onneksi pääsin sieltä muualle ennenkuin terveys meni kokonaan. Työelämässä olen ollut jo n. 30 vuotta ja kaikista töistä selvinnyt kiitettävästi ja päässyt aina elämässä eteenpäin - ei enää koskaan pankkiin.

Miten kauan olit pankissa töissä ja missä olet nyt siis töissä? Kuulostaa jotenkin ihan samalta meiningiltä kuin meillä... En tiedä kestänkö edes tätä vuoden määräaikaisuutta vai pitäiskö lähteä lipettiin aikaisemmin ennen kuin työkyky menee.. Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lohduttaa, niin eipä siellä Verohallinnolla kukaan muukaan tunnu tietävän mitään. Soittelen sinne silloin tällöin työni puolesta ja joka kerta vastaukset on tasoa "öö, odota niin käyn kysymässä kollegalta" tai "hetki niin yhdistän kollegalle". Sitten se kolmas kollega, jolle on yhdistetty, lupaa selvittää asian ja palata siihen myöhemmin.

Ja en siis sano tätä pahalla, ymmärrän kyllä että työssä on osattava paljon ja asiakkaiden kysymykset voi olla todella hankalia.

Oletko ajatellut, että se asiakaspalvelija saattaa olla ensimmäisiä päiviä vastaamassa puhelimeen? Meidän toimintaohjeisiin kuuluu kysyä vanhemmilta kollegoilta. Ja olet oikeassa asiakkaiden kysymykset ovat laidasta laitaan ja monesti kysymyksen ja asia n kuulee ensimmäistä kertaa. Miten sellaista voisi heti tietää? Eivätkä asiakkaat ole sen enempää perillä joten haastavaa on välillä löytää yhteisymmärrys.

olen ajatellut. Ja niin kuin sanoin, niin ymmärrän kyllä että työ on vaativaa. Tarkoitus ei oikeasti ollut ilkeillä.

Jos työ on viemässä terveyden eli myös työkyvyn, irtisanoudu. Ei se helpotu ajan kanssa, ei ainakaan tarpeeksi nopeasti. Löydät kyllä jotain muuta työtä, arvosta itseäsi ja tee terveytesi kannalta oikea ratkaisu. Tulet kiittämään itseäsi kun et tuhonnut työkykyäsi pitkäaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jos työ on viemässä terveyden eli myös työkyvyn, irtisanoudu. Ei se helpotu ajan kanssa, ei ainakaan tarpeeksi nopeasti. Löydät kyllä jotain muuta työtä, arvosta itseäsi ja tee terveytesi kannalta oikea ratkaisu. Tulet kiittämään itseäsi kun et tuhonnut työkykyäsi pitkäaikaisesti.

Kiitos! Näin olen pohtinut... Haluaisin vain ensin sen toisen työpaikan..Jännittää lähteä ns tyhjän päälle, kun huomasin että kesän työttömyysaikani meinasi jo puhkaista masennuksen. Mutta täytyy toki luottaa että muutakin löytyy..Ei mikään työ ole terveyden menettämisen väärti. Ap

Kokemusta on itselläkin siitä tunteesta, että ei vaan osaa. Koeaikapurkuhan siitä tuli, vaikka yritin tsempata itseäni sillä, että on normaalia että kestää aikansa päästä työhön sisään. Niin kestääkin, ennen kuin oppii kaikki nippelit, mutta jos koko työkenttä tuntuu ihan ufolta, ei ole kysymys normaalista alkukankeudesta. Niissä töissä, joissa olen pärjännyt suurinpiirtein odotusten mukaisesti, ei tuollaista tunnetta ole ollut missään vaiheessa. En sano, että kaikilla olisi näin, mutta kannattaa miettiä tätä. Työnhakua kannattaa viritellä, koska tuossa tilanteessa työ voi päättyä yhtäkkiä, halusi tai ei. Jos perehdytykseenkään ei ole satsattu, ei kannata olettaa, että koeaikapurun uhasta paljoa varoiteltaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on itselläkin siitä tunteesta, että ei vaan osaa. Koeaikapurkuhan siitä tuli, vaikka yritin tsempata itseäni sillä, että on normaalia että kestää aikansa päästä työhön sisään. Niin kestääkin, ennen kuin oppii kaikki nippelit, mutta jos koko työkenttä tuntuu ihan ufolta, ei ole kysymys normaalista alkukankeudesta. Niissä töissä, joissa olen pärjännyt suurinpiirtein odotusten mukaisesti, ei tuollaista tunnetta ole ollut missään vaiheessa. En sano, että kaikilla olisi näin, mutta kannattaa miettiä tätä. Työnhakua kannattaa viritellä, koska tuossa tilanteessa työ voi päättyä yhtäkkiä, halusi tai ei. Jos perehdytykseenkään ei ole satsattu, ei kannata olettaa, että koeaikapurun uhasta paljoa varoiteltaisiin.

Olitko kouluttautunut eri alalle kuin se työ mistä sait koeajalla lähteä? Minkä alan työ kyseessä?Tiesitkö yhtään etukäteen että puretaan työsopimus? No enpä tiiä harmittaako vaikka purettais. Koska itsekin funtsinut lähtöä. Ja olen ollut niin stressaantunut. Toki yritän parhaani, mutta jos se ei riitä niin ei ole mun paikka sitten. Onhan se vähän noloa jos lähtö tulee mutta minkäs teet. Ap

No mulle tuli koe-aikapurku paikasta, missä olin ihan silleen et "jeee" olin siis tehny samantyyppistä työtä mutta "tasokkaammissa" paikoissa, vuoskaudet. sit alotin tuotta, ja olin ilonen ja kaikki meni mun mielest hyvin.

sit kohtasin mun uuden esimiehen, joka tiuski ja vähätteli mua, ja seuraavana päivänä mut erotettiin ja syytä ei kerrottu. :D eli ei kannata stressata vaikka saiski potkut, niin omituisii työnantajii on liikkeellä..

sitä edellinen työnantaja puhu musta paskaa, mutta kirjotti mun arvosteluiks tosi hyvät, ja sit ku sen ois pitäny maksaa palkka, niin rahoja ei tullu enennku uhkasin ottaa yhteyttä liittoon. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on itselläkin siitä tunteesta, että ei vaan osaa. Koeaikapurkuhan siitä tuli, vaikka yritin tsempata itseäni sillä, että on normaalia että kestää aikansa päästä työhön sisään. Niin kestääkin, ennen kuin oppii kaikki nippelit, mutta jos koko työkenttä tuntuu ihan ufolta, ei ole kysymys normaalista alkukankeudesta. Niissä töissä, joissa olen pärjännyt suurinpiirtein odotusten mukaisesti, ei tuollaista tunnetta ole ollut missään vaiheessa. En sano, että kaikilla olisi näin, mutta kannattaa miettiä tätä. Työnhakua kannattaa viritellä, koska tuossa tilanteessa työ voi päättyä yhtäkkiä, halusi tai ei. Jos perehdytykseenkään ei ole satsattu, ei kannata olettaa, että koeaikapurun uhasta paljoa varoiteltaisiin.

Olitko kouluttautunut eri alalle kuin se työ mistä sait koeajalla lähteä? Minkä alan työ kyseessä?Tiesitkö yhtään etukäteen että puretaan työsopimus? No enpä tiiä harmittaako vaikka purettais. Koska itsekin funtsinut lähtöä. Ja olen ollut niin stressaantunut. Toki yritän parhaani, mutta jos se ei riitä niin ei ole mun paikka sitten. Onhan se vähän noloa jos lähtö tulee mutta minkäs teet. Ap

En viitsi kirjoittaa asiasta kovin tarkasti, kun sekä oma koulutusalani että kyseisen työn ala ovat suhteellisen pieniä. Mutta kyseessä oli tavallaan rekrytointivaiheessa tapahtuneet väärinkäsitykset, ja molemmat osapuolet luulivat työn olevan lähempänä koulutustani kuin se todellisuudessa oli. Koeaikapurku ei ollut täysi yllätys, mutta ei siitä ollut mitenkään varoitettukaan - toisaalta se olisi ollut turhaa, koska en olisi pystynyt suoritustani parantamaan pelkällä yrittämisellä, kun teoreettinen pohja alan kokonaisuuksien ymmärtämiseen puuttui. Juuri teoreettisen pohjan puuttuminen aiheutti sen, että en pystynyt itsenäisesti soveltamaan ja ideoimaan sillä tavalla kuin tuon tason hommissa olisi vaadittu. Koeaikapurku oli toisaalta hirveä kriisi, koska olin pitkän pätkätyöputken ja työttömyysjaksojen jälkeen saanut hyvän pitkäaikaisen työpaikan, mutta toisaalta myös iso helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on itselläkin siitä tunteesta, että ei vaan osaa. Koeaikapurkuhan siitä tuli, vaikka yritin tsempata itseäni sillä, että on normaalia että kestää aikansa päästä työhön sisään. Niin kestääkin, ennen kuin oppii kaikki nippelit, mutta jos koko työkenttä tuntuu ihan ufolta, ei ole kysymys normaalista alkukankeudesta. Niissä töissä, joissa olen pärjännyt suurinpiirtein odotusten mukaisesti, ei tuollaista tunnetta ole ollut missään vaiheessa. En sano, että kaikilla olisi näin, mutta kannattaa miettiä tätä. Työnhakua kannattaa viritellä, koska tuossa tilanteessa työ voi päättyä yhtäkkiä, halusi tai ei. Jos perehdytykseenkään ei ole satsattu, ei kannata olettaa, että koeaikapurun uhasta paljoa varoiteltaisiin.

Olitko kouluttautunut eri alalle kuin se työ mistä sait koeajalla lähteä? Minkä alan työ kyseessä?Tiesitkö yhtään etukäteen että puretaan työsopimus? No enpä tiiä harmittaako vaikka purettais. Koska itsekin funtsinut lähtöä. Ja olen ollut niin stressaantunut. Toki yritän parhaani, mutta jos se ei riitä niin ei ole mun paikka sitten. Onhan se vähän noloa jos lähtö tulee mutta minkäs teet. Ap

Tuosta noloudesta.. Itsellä häpeän tunteita nousee, kun mietin irtisanoutumista. Jotenkin tuntuu, että helpointa olisi jos voisi vain vähin äänin poistua takavasemmalle eikä tarvitsisi kenellekään selitellä miksi päätyi irtisanoutumiseen. Irtisanoutua nyt tällaisena aikana, kun töitä muutenkin vaikea saada :( toisaalta mietin miten ylipäätään selviytyisin taloudellisesti, jos en saisi toista työtä ja jäisin tyhjän päälle. Ja toisinaan taas ajattelen pienellä uholla, että paskat väliä, terveyttäni en kuitenkaan halua menettää.

Joka tapauksessa tällä hetkellä työviikot on yhtä tuskaa. Ei vaan jaksa ja itku on herkässä :’( Viikonloppuja odotellessa.

Tämä ketju on tosin tuonut mulle myös lohtua siitä, että on muitakin jotka painii samojen asioiden kanssa. Kiitos, kun jaatte tuntojanne.

Oma kokemukseni uudesta työstä: päätä särki joka päivä kuukauden ajan. Yritin perehtyä uuteen työhöni, jossa ei ollut oikeastaan juuri mitään elementtiä, jonka olisin hallinnut. Ekat 6 kk olivat tosi haastavat ja lisähaastetta toi se, että lapset aloittivat päivähoidossa samaan aikaan. Mutta selvisin! Puolen vuoden jälkeen pystyin jo tekemään osan töistä rutiininomaisesti. 5 vuoden kuluttua olin jo asiantuntija.