Vauvan unikoulu ja naapurin intiaanihuuto

Poliisi?

Sain aikanaan neuvon: älkää hyssytelkö kotona vauvan nukkuessa. Opettakaa se nukkumaan kodin äänten kuuluessa.

Yleensä aika hyvin nukkuukin vaikka ääniä kuuluu, mutta tuo ulina ihan meidän oven takana oli ilmeisesti liikaa. Oli kyllä ihan huutoa, ehkä säikäytti vauvan, esim. metroradan vieressä kävellessä ei kyllä herää, vaikka metro ohittaa.

Heh, tässä etsiessäni vinkkejä unikouluun, törmäsin tähän ketjuun ja ensin ajattelin otsikon perusteella kirjoittaneeni tämän itse unissani.

Mutta ei, erojakin oli kokemuksissa.

Me aloimme kokeilemaan tassuttelua ja juuri kun vauva oli nukahtanut päätti naapuri huutaa lyhyen kovan perinteisen tarzanhuudon. Vauva hereille, esikoinen hereille ja kaikki alusta.

Pikkasen ärsytti. Ärsyttää vieläkin.

Ärsyttää myös se, ettei tassuttelu tunnu toimivan ja väsyttää.

Ei maailma pyöri teidän vauvojen ja tassuttelujen(?) ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Sain aikanaan neuvon: älkää hyssytelkö kotona vauvan nukkuessa. Opettakaa se nukkumaan kodin äänten kuuluessa.

Opettakaa vauva nukkumaan intiaanihuudossa?

Ei vais, tää on periaatteessa ihan hyvä vinkki ettei vanhemman _tarpeettomasti_ opeta lasta täydelliseen hiljaisuuteen. Myös vauvan vuorokausirytmiä tukee että vain yöt nukutaan pimeässä ja hiljaisessa, päivällä on erilainen valo ja äänimaailma. Mutta samassa yhteydessä toivoisin aina mainittavan että häiriöherkkyys on vahvasti synnynnäinen ominaisuus, eikä herkkää vauvaa "totetuta" niin vain haluttuihin olosuhteisiin, vaan vauva ei nukahda tai herää joka pirun kerta. Se vain herää, eikä vanhemman kannata tuntea että nyt on totuttanut tai opettanut väärin. Meillä vauva heräsi sisällä nukkuessa esim. ulkona peruuttavan jäteauton piipitykseen ja oli 9kk ennen kuin oppi nukkumaan irti iholta. Lieviä SI-haasteita kotidiagnosoitu myöhemminkin, kovat äänet aiheuttaa edelleen ahdistusta ja melu väsyttää eri tavalla kuin sisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei maailma pyöri teidän vauvojen ja tassuttelujen(?) ympärillä.

Ei tietenkään, mutta ei kai rappukäytävässä huutaminen ole asiallista käytöstä vaikka kukaan ei nukkuisi?

Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei kerrostalossa voi vaatia täyttä hiljaisuutta vauvojen uniaikaan, mutta en silti ymmärrä ihmisiä, joilla on jokin ihme tarve päästellä noita eläimellisiä huutoja. Minunkin naapurissani asuu joku tyyppi, jonka pitää monta kertaa päivässä kiljua kovaa ja korkealta WUUUUUUUUUUUU-HUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!! ja kyllä sitä aina säikähtää aikuinenkin ihminen, joten en yhtään ihmettele jos tuollainen häiritsee vauvan unia. Kaikki oman elämänsä Tarzanit voisivat mennä metsään huutamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei maailma pyöri teidän vauvojen ja tassuttelujen(?) ympärillä.

Huhhuh, kiitos tiedosta, mietinkin uskaltaako tuota tassuttelua lopettaa ollenkaan jos vaikka maailma siitä pysähtyisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei kerrostalossa voi vaatia täyttä hiljaisuutta vauvojen uniaikaan, mutta en silti ymmärrä ihmisiä, joilla on jokin ihme tarve päästellä noita eläimellisiä huutoja. Minunkin naapurissani asuu joku tyyppi, jonka pitää monta kertaa päivässä kiljua kovaa ja korkealta WUUUUUUUUUUUU-HUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!! ja kyllä sitä aina säikähtää aikuinenkin ihminen, joten en yhtään ihmettele jos tuollainen häiritsee vauvan unia. Kaikki oman elämänsä Tarzanit voisivat mennä metsään huutamaan.

Täysin samaa mieltä. Meidän tarzan -naapuri huutaa kotinsa sisällä, ei siis edes rapussa, mutta itsekin herään siihen huutoon, sillointäillöin jopa mieheni saattaa havahtua huutoon vaikkei yleensä herää mihinkään metakkaan.

Huuto kuuluu ällistyttävän hyvin kun muu ympäristö on hiljainen (klo23 jälkeen).

Vierailija kirjoitti:

Sain aikanaan neuvon: älkää hyssytelkö kotona vauvan nukkuessa. Opettakaa se nukkumaan kodin äänten kuuluessa.

Tää on sinänsä ihan hyvä neuvo, mutta vauvat on erilaisia. Jotkut kertakaikkiaan herää helpommin, vaikka miten olisi yritetty totuttaa.

Lisäksi muistan oman esikoisen vauva-ajoista, että kun oli neljättä tuntia kanniskellut ja hyssytellyt itkevää vauvaa ja saanut sen lopulta nukahtamaan, niin tuli kyllä tarkoin varottua herättämästä sitä minkäänlaisella ei-välttämättömällä äänentuottamisella.

Kuten sanottu, hyvä neuvo sinänsä mutta ei aina ihan yksinkertainen toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain aikanaan neuvon: älkää hyssytelkö kotona vauvan nukkuessa. Opettakaa se nukkumaan kodin äänten kuuluessa.

Mä nauran tuollaisille neuvoille. Meillä on kaksi lasta. Esikoinen ei herännyt mihinkään ääniin. Hänellä oli ihan pikkuvauvana kehto, joka oli juuri samassa tasossa kuin koiramme, jolla on todella kova ääni. Esikoinen ei herännyt vauvana edes siihen, kun koira haukkui vieressä. Jos luulisin itsestäni liikoja, kuvittelisin, että olen "opettanut hänet nukkumaan kodin äänten kuuluessa". No, sitten syntyi kuopus, joka heräsi ihan kaikkeen. Hän syntyi kesällä, ja aika aikaisin syksystä luovuin vaunuissa nukuttamisesta, koska hän yksinkertaisesti heräsi ohi ajavien autojen ääniin ja heräili koko ajan. Onneksi meillä on kaksikerroksinen talo ja esikoinen oli (ja on edelleen) melko rauhallinen lapsi, joten päiväunien nukkuminen onnistui yläkerrassa. Nykyään kuopus on nelivuotias, eikä enää herää pieneenkin ääneen, mutta eipä todella vauvana sietänyt niitä kodin ääniä nukkuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain aikanaan neuvon: älkää hyssytelkö kotona vauvan nukkuessa. Opettakaa se nukkumaan kodin äänten kuuluessa.

Mä nauran tuollaisille neuvoille. Meillä on kaksi lasta. Esikoinen ei herännyt mihinkään ääniin. Hänellä oli ihan pikkuvauvana kehto, joka oli juuri samassa tasossa kuin koiramme, jolla on todella kova ääni. Esikoinen ei herännyt vauvana edes siihen, kun koira haukkui vieressä. Jos luulisin itsestäni liikoja, kuvittelisin, että olen "opettanut hänet nukkumaan kodin äänten kuuluessa". No, sitten syntyi kuopus, joka heräsi ihan kaikkeen. Hän syntyi kesällä, ja aika aikaisin syksystä luovuin vaunuissa nukuttamisesta, koska hän yksinkertaisesti heräsi ohi ajavien autojen ääniin ja heräili koko ajan. Onneksi meillä on kaksikerroksinen talo ja esikoinen oli (ja on edelleen) melko rauhallinen lapsi, joten päiväunien nukkuminen onnistui yläkerrassa. Nykyään kuopus on nelivuotias, eikä enää herää pieneenkin ääneen, mutta eipä todella vauvana sietänyt niitä kodin ääniä nukkuessaan.

Minä taas naureskelin aamulla niille "ota vauva kainaloon, kyllä vauva perhepedissä nukkuu"-kommenteille. Ajattelin antaa sillekin ajatukselle mahdollisuuden viimeyönä, vauva kainaloon ja sänkyyn, ajatuksissa siinsi jo ihana loppuyö rauhallista unta, vauvan tuhistessa tyytyväisenä kainalossa.

Totuus oli vähän toisenlainen kokemus. Ensin vauva makasi hetken hiljaa, luulin ensin että tyytyväisenä mutta kyseessä olikin tyrmistys.

Seurasi kiemurtelua, pakenemisyrityksiä ryömimällä säygynreunan yli, huutoa, itkua, raapimista, pään lyöminen betoniseinään, äidin hakkaamista tutilla, tukan repimistä, seisomisharjoituksia ja hallitsemattomia kaatumisia. Esikoisen herääminen meteliin ja nyt väsymystään kitisevät lapset. Ei taida perhepeti olla meidän vauvan juttu.

Jos hiljaisuuden aikana jatkuu, niin poliisi. Ohan riippumatta siitä, onko teillä vauva nukkumassa vai ei. Ei tuo ole asiallista käytöstä, mutta valitettavasti poliisia ei kiinnosta jos se tapahtuu päiväsaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Pikkasen ärsytti. Ärsyttää vieläkin.

Ärsyttää myös se, ettei tassuttelu tunnu toimivan ja väsyttää.

Mahtavaa, kohtalontoveri :D

Meillä on tassuttelun tukena vielä sellainen valkoista kohinaa pitävä pehmoelukka, joka lähtee päälle, kun vauva(tai naapuri..) alkaa ääntelemään. Se välillä riittää rauhoittamaan uudelleen uneen.

Ap