Ahdistus ja stressi uuden työn takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan Verohallinnolla töissä? Olen itse Verohallinnolla ja työn vaativuuteen nähden perehdytys oli todella surkeaa. Olen ollut talossa nyt vähän yli puoli vuotta. Alku oli hyvin stressaavaa, kun tuntui, että niin paljon kaikenlaista olisi pitänyt tietää. Verotus kun on niin laajaa ja vaatii tietynlaista asiantuntemusta, että voi neuvoa asiakkaita toimimaan oikein. Työ on myös todella vastuullista, joten hyvään perehdytykseen pitäisi oikeasti panostaa.

Välillä työni ahdistaa vieläkin, mutta ei enää läheskään niin paljon kuin alussa. Jos en jotain osaa, niin pyydän apua. Yksin ei tarvitse jäädä. Olen lisäksi päättänyt olla itseäni kohtaan armollisempi ja tehdä työssä vain parhaani. Enempää ei kukaan voi sinulta vaatia. :)

Arvasit oikein! Onko sulla millanen tausta työelämässä ja opiskeluissa? Et tiesitkö ennestään verotuksesta? Itsellä ei ole niin sekin tekee tästä haastavaa... Asiaa on paljon ja olet oikeassa työ vaatii kyllä tietynlaista tietoa ja asiantuntemusta. Ap

Olen koulutustaustaltani tradenomi, mutta opintoni eivät liittyneet verotukseen millään lailla. Myöskään aiemmissa työpaikoissa en ole ollut verotuksen kanssa tekemisissä. Viime kesänä tein kuitenkin verovalvontaa, mikä on ollut kyllä hyvä pohja puhelinneuvontatyölle.

Paljon on kuitenkin jäänyt myös oman opiskelun ja perehtymisen varaan. Jos minulla on töissä ylimääräistä aikaa, kertailen vero.fi ohjeita ja yritän muutenkin pysyä perillä kaikista ajankohtaisista asioista, mitkä asiakkaiden suunnalta poikii yhteydenottoja Verohallintoon päin.

Itseäni stressaa eniten juuri puhelinpalvelu. Asiakkaat voivat kysyä ihan mitä vaan veroasiaa maan ja taivaan väliltä ja totta kai he olettavat, että Verohallinto osaa heidän kysymyksiinsä vastata. Minäkin olettaisin samaa, jos olisin itse se asiakas.

Kaikkiin kysymyksiin en osaa vastata, mutta silloin otan asian selvitettäväkseni ja palaan asiakkaalle myöhemmin, kun olen saanut hänen kysymykseensä vastauksen. Joten älä huoli, et todellakaan ole ainoa, joka ei asiakkaiden kysymyksiin aina osaa vastata. :) Verotus ei usein ole mitenkään yksinkertaista.

Mutta ainakin meidän toimistolla kaikki auttavat toisiaan mielellään ja koskaan minun ei ole tarvinnut jäädä yksin tapausteni kanssa. Mahtavasta työyhteisöstä olen siis todella kiitollinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan Verohallinnolla töissä? Olen itse Verohallinnolla ja työn vaativuuteen nähden perehdytys oli todella surkeaa. Olen ollut talossa nyt vähän yli puoli vuotta. Alku oli hyvin stressaavaa, kun tuntui, että niin paljon kaikenlaista olisi pitänyt tietää. Verotus kun on niin laajaa ja vaatii tietynlaista asiantuntemusta, että voi neuvoa asiakkaita toimimaan oikein. Työ on myös todella vastuullista, joten hyvään perehdytykseen pitäisi oikeasti panostaa.

Välillä työni ahdistaa vieläkin, mutta ei enää läheskään niin paljon kuin alussa. Jos en jotain osaa, niin pyydän apua. Yksin ei tarvitse jäädä. Olen lisäksi päättänyt olla itseäni kohtaan armollisempi ja tehdä työssä vain parhaani. Enempää ei kukaan voi sinulta vaatia. :)

Arvasit oikein! Onko sulla millanen tausta työelämässä ja opiskeluissa? Et tiesitkö ennestään verotuksesta? Itsellä ei ole niin sekin tekee tästä haastavaa... Asiaa on paljon ja olet oikeassa työ vaatii kyllä tietynlaista tietoa ja asiantuntemusta. Ap

Olen koulutustaustaltani tradenomi, mutta opintoni eivät liittyneet verotukseen millään lailla. Myöskään aiemmissa työpaikoissa en ole ollut verotuksen kanssa tekemisissä. Viime kesänä tein kuitenkin verovalvontaa, mikä on ollut kyllä hyvä pohja puhelinneuvontatyölle.

Paljon on kuitenkin jäänyt myös oman opiskelun ja perehtymisen varaan. Jos minulla on töissä ylimääräistä aikaa, kertailen vero.fi ohjeita ja yritän muutenkin pysyä perillä kaikista ajankohtaisista asioista, mitkä asiakkaiden suunnalta poikii yhteydenottoja Verohallintoon päin.

Itseäni stressaa eniten juuri puhelinpalvelu. Asiakkaat voivat kysyä ihan mitä vaan veroasiaa maan ja taivaan väliltä ja totta kai he olettavat, että Verohallinto osaa heidän kysymyksiinsä vastata. Minäkin olettaisin samaa, jos olisin itse se asiakas.

Kaikkiin kysymyksiin en osaa vastata, mutta silloin otan asian selvitettäväkseni ja palaan asiakkaalle myöhemmin, kun olen saanut hänen kysymykseensä vastauksen. Joten älä huoli, et todellakaan ole ainoa, joka ei asiakkaiden kysymyksiin aina osaa vastata. :) Verotus ei usein ole mitenkään yksinkertaista.

Mutta ainakin meidän toimistolla kaikki auttavat toisiaan mielellään ja koskaan minun ei ole tarvinnut jäädä yksin tapausteni kanssa. Mahtavasta työyhteisöstä olen siis todella kiitollinen. :)

Kiitos viestistäsi! Itse olen aivan eri alalta niin on tuntunut haastavalta. Meilläkin kyllä voi kysyä työkavereilta, mutta hekin tietysti ovat puhelimessa, joten aina ei voi eikä viitsi häiritä koko ajan. Kiva oli kuulla kuitenkin kokemuksiasi ja mietteitä ja hyvä kuulla, että ei ole yksin näiden fiilisten kanssa... Joo asiakkaiden kysymykset on sellaisia, että joka päivä tulee aivan uusia kysymyksiä. Se varmaan onkin stressaavaa kun joutuu koko ajan olemaan tuntosarvet ja korvat höröllä, selvittämään, kysymään, ottamaan yhteyttä sinne ja tänne. Ja tosiaan välillä saa kuulla, kun ei osaakaan heti vastata apteekin hyllyltä.. No mutta kai se vaan on hyväksyttävä, että tietty epävarmuus kuuluu tähän työhön. En vain tiedä miten itse jaksan tällaista. :/ Toivottavasti jossain vaiheessa edes vähän helpottaa. Ap

Up

Älä stressaa. Se on vaan työtä.

Minä sain unelmieni työtarjouksen (tai niin luulin) kesken opintojeni, palkka oli sama kuin valmistuneella ja työ juuri sitä, mitä kuvittelin valmistumiseni jälkeen haluavani tehdä. Kävi kuitenkin niin, että tuleva äiti joutui jäämään sairauslomalle selvästi ennen aikojaan. Tässä vaiheessa minua oli ehditty perehdyttää huimat viisi päivää, ja tässä viidessä päivässä olisi siis pitäny omaksua koko seuraavan vuoden aikana tehtävät hommat. Kyseessä oli asiantuntijatyö tiukasti säädellyllä sektorilla ja myös käytettävät työkalut olivat minulle vieraita. Kollegoista kukaan ei ollut tehnyt juuri tuota työtä ja hekin kuvailivat hommaa yksinäiseksi. Ei ollut ketään auttajaa. Kuitenkin kyse oli vastuullisista tehtävistä, en todellakaan uskaltanut arvailla yksikseni. Paineet olivat hirveät. Itkin työmatkat toivoen ettei työkavereita osuisi samaan metroon ja kävin välillä työpaikan vessassa kokoamassa itseni. Purskahdin itkuun iltalenkillä, sydän hakkasi tuhatta ja sataa sohvalla istuessa ja yöt itkin huutoitkua kunnes olin liian väsynyt vollottamaan ja nukahdin. Tuntui, että olin menettänyt järkeni ja elämäniloni, koko elämä oli työn vuoksi pilalla. Mietin usein, miten loukata itseäni sen verran, ettei tarvitse mennä töihin ilman, että joutuisin kuitenkaan loppuiäkseni pyöräuoliin.

Tavallaan tiesin koko ajan, että tilanne voi helpottaa, kunhan työt tulevat tutuiksi. Kuitenkin suurin osa hommista oli sellaisia, että ne toistuisivat vain kerran vuodessa, joten käytännössä sellaista tilannetta ei määräaikaisen työsuhteeni aikana tulisi. Tajusin, etten jaksaisi tuollaista elämää ja päätin työsuhteen koeajalla. Lähdin saman tien enkä ole ikinä ollut niin helpottunut. Minulla oli onni matkassa, koska olin vielä opiskelija, joten oli tavallaan ok, ettei uutta työpaikkaa ollut odottamassa. Sain tosin heti keikkahommia ja teinkin niitä jaksamiseni mukaan. En kuitenkaan koe vieläkään toipuneeni täysin. Olin ainakin hyvin lähellä loppuunpalamista enkä edelleenkään jaksa tehdä täyttä työ- tai opiskeluviikkoa. Kyllä tuo kokemus jätti tunteen epäonnistumisesta ja melkoisen kolauksen itsetuntoon, kun minusta ei ollutkaan unelma-alalleni. Tavallaan tiedän, että paremmalla perehdytyksellä olisi kyllä ollut ja harmittaakin, että ensikosketus alaan oli tuollainen. En vain enää uskalla yrittää uudelleen.

Opin ainakin sen, että huono työpaikka voi pilata koko elämän ja että työn on oltava edes jokseenkin mielekästä tai ainakin hallittavissa. Olen tuon kokemuksen jälkeen oppinut arvostamaan vapaa-aikaa entistä enemmän ja kuuntelemaan itseäni paremmin. Tunnustele omaa jaksamistasi äläkä anna työn tuhota hyvinvointiasi. Toki ymmärrän, jos irtisanoutuminen ei taloudellisista syistä onnistu ja tuollaisen ohella työnhakukin on raskasta. Onneksi kyseessä on kuitenkin määräaikaisuus, eivät kaikki työpaikat ole tuollaisia ja pääset vielä parempaan! Voimia AP ja muut samassa tilanteessa olevat! <3