Jos joku on narsisti, huomaatko sen muutkin kuin vain se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Käsittääkseni empatiankyvynpuute ei kuulu narsismiin. Se sokeus omille teoille kuuluu. Moni narsisti myös päätyy itsemurhaan ellei saa apua, kun ja jos ymmärtää omat kauheudet. Narsistilla on heikkoitsetunto ja kokee asiat uhrina ja hyvin mustavalkoisena.

Narsisti ei tee itsemurhaa.

No shortsihoitsu sai mielentilatutkimuksessa narsistidiagnioosin ja teki itsemurhan. Narsisti ei taivu vaan taittuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei narsisteista tarvitse tehdä mitään viattomia lapsiuhreja mitä tämä yksi täällä yrittää tehdä. Narsismi on vakava persoonaölisuushäiriö ja erittäin tuhoisa sellainen, voi olla jopa tuhoisampi mitä psykopatia, koska kaikki psykopaatit eivät todellakaan ole vaaraksi muille ihmisille, kaikki narsistit sen sijaan ovat. Suuri osa perheensä ja lapsiensa tappajista, joukkosurmaajista ja muista ihanuuksista ovat narsisteja (toki taustalla on muitakin F-koodeja). Narsisti ei ole mikään viaton uhri, vaan vastuullinen aikuinen joka joutuu ihan samalla tavalla muiden ihmisten tavoin vastaamaan teoistaan. Ei narsisti tarvitse mitään lässytystä ja uhriasemaa, jota käyttäisi ainoastaan törkeästi hyväkseen. Narsisti tarvitsee selkeitä rajoja ja sääntöjä sekä rajoituksia omalle toiminnalleen. Pahimpien narsistien tapauksessa mikään muu kuin täydellinen eristäminen muista ei auta.

Sääntöjä ja rajoja? Mitähän ne ovat Suomen lain ja yhteisönormejen lisäksi? Miten luulet että pahimmat narsisti eristetään, mitä pahempi, sen isompi seurakunta eli läheis- ja tuttavapiiri, tukijat?

Narsisti pyrkii nimenomaan venyttämään kaikkia sääntöjä ja rajoja omaksi hyödykseen. Ja taitavalla manipuloinnilla onnistuu sen monesti tekemään. Narsisti yrittää järkeistämällä saada väärän näyttämään oikealta tai oikeutetulta. Aivan kuten sinäkin yrität saada narsistin näyttämään reppanalta uhrilta, jota pitäisi ymmärtää ja säälitellä.

Venyttäen, miten?  Eiköhän se ole mustan kääntämistä valkoiseksi, tekojen kieltämistä ja kääntäen ne päinvastoin toisen tekemäksi, joka ei päivänvaloa kestäisi. Totta on että järkeistämällä yrittää ohjata heikompitajuisia, käyttäen muiden empatiaa hyväksi, opitulla kaavalla. Näköjään syystä että kommentoin lausahdukseesi, arvioit minut tuoksi narsistin säälittelijäksi ketjussa, lue selkeämmin.

Tottakai jos vastaat keskusteluketjuun jota käyn toisen kanssa ilmaisematta sitä, että olet eri henkilö kuin se, kenelle vastaan, niin yleensä ihmisillä looginen päätelmä on, että keskustelee sen saman ihmisen kanssa. Jos tulet keskusteluun väliin ja olet eri ihminen kuin se, kenen kanssa keskustellaan, niin on kaiken selvyyden mukaista ja kohteliastakin tuoda se ilmi kirjoituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinhan siinä käy niin että kun narsistin uhri yrittää kertoa narsistin ystäville ja sukulaisille millainen hirviö tämä on kotioloissa, ei uhria useinkaan uskota ja aletaan pitämään epätasapainoisena ja katkerana ihmisenä. Narsistin uhrina pahimmalta tuntuu usein se kun kukaan ei tunnu uskovan mitä on joutunut kokemaan ja sitä alkaa epäilemään omia kokemuksiaan ja lopulta mielenterveyttään, kun koko muu maailma tuntuu olevan narsistin puolella.

Narsisti on valmistellut yhteisille ystäville ja sukulaisille uhrinsa mahdollisen avautumisen, uskottavuuden. Siksi seurakuntalaisten vastaanotto on epäilevä.

Joo, mutta ihmisillä on väärä käsitys että tehdessään näin narsistin perimmäinen motivaatio on sen toisen vahingoittaminen, kun se todellisuudessa on oman minän suojaaminen. Siksi narsisti tosiaan kokee usein jollei aina itse olevansa uhri. En nyt tosin ole mikään narsismin erityisasiantuntija, mutta lähtisin etsimään niitä ihmisiä jotka oikeasti haluaa vahingoittaa ja hyväksikäyttää muita ennemmin psykopaateista ja antisosiaalisista.

On oman minän suojelemista mutta keinot ovat tuhoisat. Ja on ollut uhri, tullut sellaiseksi jo lapsena. Ja kyllä narsisti vahingoittaa sekä hyväksikäyttää läheisiään, siksi aihe ei ole matonallelakaistava, kuten narsisti yleensä haluaisi.

Todellakin vahingoittaa ja hirveillä tavoilla eikä tietenkään tule lakaista maton alle. Mutta se ei ole niin tarkoituksellista kuin ihmiset kuvittelee. Narsisti ajattelee olevansa itse oikeassa ja kaikki muut väärässä ja siksi hänellä on erityisoikeuksia ja hänhän on suorastaan uhri. Sen sijaan jos otetaan joku sosiopaatti niin tällainen laskelmoi täysin kylmästi ja vailla mitään tunnontuskia kuinka pystyy hyötymään sinusta.

No mitä merkitystä sillä on, onko tarkoituksellista vai ei, kun lopputulos on sama? Syyntakeeton tai ei tekojensa seurauksena, tulos on sama paskaa. Narsismiin sitäpaitsi voi liittyä psykopatia tai sosiopatia, tai ei, mitä sitten?

Uhrin näkökulmasta ei olekaan mitään merkitystä. Juokse ja lujaa molemmissa tapauksissa. Narsistin kanssa isoimmat riskit on sosiaalisten pelien puolella ja tietysti väkivallan. Koska narsistia kiinnostaa ennen kaikkea ego. Antisosiaalisen kanssa taas todennäköisemmin materiaaan liittyvät kysymykset ja huijaukset. Narsistin kanssa voit päästä hengestäsi koska narsisti loukkaantuu, antisosiaalinen kanssa koska haluaa rahasi. Kärjistäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinhan siinä käy niin että kun narsistin uhri yrittää kertoa narsistin ystäville ja sukulaisille millainen hirviö tämä on kotioloissa, ei uhria useinkaan uskota ja aletaan pitämään epätasapainoisena ja katkerana ihmisenä. Narsistin uhrina pahimmalta tuntuu usein se kun kukaan ei tunnu uskovan mitä on joutunut kokemaan ja sitä alkaa epäilemään omia kokemuksiaan ja lopulta mielenterveyttään, kun koko muu maailma tuntuu olevan narsistin puolella.

Narsisti on valmistellut yhteisille ystäville ja sukulaisille uhrinsa mahdollisen avautumisen, uskottavuuden. Siksi seurakuntalaisten vastaanotto on epäilevä.

Joo, mutta ihmisillä on väärä käsitys että tehdessään näin narsistin perimmäinen motivaatio on sen toisen vahingoittaminen, kun se todellisuudessa on oman minän suojaaminen. Siksi narsisti tosiaan kokee usein jollei aina itse olevansa uhri. En nyt tosin ole mikään narsismin erityisasiantuntija, mutta lähtisin etsimään niitä ihmisiä jotka oikeasti haluaa vahingoittaa ja hyväksikäyttää muita ennemmin psykopaateista ja antisosiaalisista.

On oman minän suojelemista mutta keinot ovat tuhoisat. Ja on ollut uhri, tullut sellaiseksi jo lapsena. Ja kyllä narsisti vahingoittaa sekä hyväksikäyttää läheisiään, siksi aihe ei ole matonallelakaistava, kuten narsisti yleensä haluaisi.

Todellakin vahingoittaa ja hirveillä tavoilla eikä tietenkään tule lakaista maton alle. Mutta se ei ole niin tarkoituksellista kuin ihmiset kuvittelee. Narsisti ajattelee olevansa itse oikeassa ja kaikki muut väärässä ja siksi hänellä on erityisoikeuksia ja hänhän on suorastaan uhri. Sen sijaan jos otetaan joku sosiopaatti niin tällainen laskelmoi täysin kylmästi ja vailla mitään tunnontuskia kuinka pystyy hyötymään sinusta.

Esimerkiksi oikeudessa tunnettu politikkovaimonsa puukottanut B---- (mielentilatutkimuksen mukaan narsisti) piti pitkän ja polveilevan luennon puolustaakseen itseään. Hänen sairaassa mielessään hänen täytyi vaan saada ihmiset tajuamaan millä tavalla hän oli oikeassa). Samoin narsistiksi epäilty Chris Watts itki kuinka kukaan ei ymmärrä häntä. Toisaalta taas sitten antisosiaalinen gladiaattori ei meinannut saada oikeudessa naurua loppumaan ja rikostoverillaan oli uhrin paita päällä.

Todennäköisimmin raaimmista rikoksista tuomituilla on jotain mielenterveyden ongelmia, onko se sinulle yllätys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Niin totta ja tuttuakin lähipiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei narsisteista tarvitse tehdä mitään viattomia lapsiuhreja mitä tämä yksi täällä yrittää tehdä. Narsismi on vakava persoonaölisuushäiriö ja erittäin tuhoisa sellainen, voi olla jopa tuhoisampi mitä psykopatia, koska kaikki psykopaatit eivät todellakaan ole vaaraksi muille ihmisille, kaikki narsistit sen sijaan ovat. Suuri osa perheensä ja lapsiensa tappajista, joukkosurmaajista ja muista ihanuuksista ovat narsisteja (toki taustalla on muitakin F-koodeja). Narsisti ei ole mikään viaton uhri, vaan vastuullinen aikuinen joka joutuu ihan samalla tavalla muiden ihmisten tavoin vastaamaan teoistaan. Ei narsisti tarvitse mitään lässytystä ja uhriasemaa, jota käyttäisi ainoastaan törkeästi hyväkseen. Narsisti tarvitsee selkeitä rajoja ja sääntöjä sekä rajoituksia omalle toiminnalleen. Pahimpien narsistien tapauksessa mikään muu kuin täydellinen eristäminen muista ei auta.

Sääntöjä ja rajoja? Mitähän ne ovat Suomen lain ja yhteisönormejen lisäksi? Miten luulet että pahimmat narsisti eristetään, mitä pahempi, sen isompi seurakunta eli läheis- ja tuttavapiiri, tukijat?

Narsisti pyrkii nimenomaan venyttämään kaikkia sääntöjä ja rajoja omaksi hyödykseen. Ja taitavalla manipuloinnilla onnistuu sen monesti tekemään. Narsisti yrittää järkeistämällä saada väärän näyttämään oikealta tai oikeutetulta. Aivan kuten sinäkin yrität saada narsistin näyttämään reppanalta uhrilta, jota pitäisi ymmärtää ja säälitellä.

Venyttäen, miten?  Eiköhän se ole mustan kääntämistä valkoiseksi, tekojen kieltämistä ja kääntäen ne päinvastoin toisen tekemäksi, joka ei päivänvaloa kestäisi. Totta on että järkeistämällä yrittää ohjata heikompitajuisia, käyttäen muiden empatiaa hyväksi, opitulla kaavalla. Näköjään syystä että kommentoin lausahdukseesi, arvioit minut tuoksi narsistin säälittelijäksi ketjussa, lue selkeämmin.

Tottakai jos vastaat keskusteluketjuun jota käyn toisen kanssa ilmaisematta sitä, että olet eri henkilö kuin se, kenelle vastaan, niin yleensä ihmisillä looginen päätelmä on, että keskustelee sen saman ihmisen kanssa. Jos tulet keskusteluun väliin ja olet eri ihminen kuin se, kenen kanssa keskustellaan, niin on kaiken selvyyden mukaista ja kohteliastakin tuoda se ilmi kirjoituksessa.

  No täällä voi ja saa kuka tahansa kommentoida kenen tahansa kommentteihin, kuten palstalla on tapana. Ei se sitä muuta, etteikö voisi lukea ajatuksella, mihin kommentoi. Aihe on tiukka, joten löystöä nyt pikkudetaljeihin ja kristallipallon näkymisiin. Anteeksi, oli kai pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Käsittääkseni empatiankyvynpuute ei kuulu narsismiin. Se sokeus omille teoille kuuluu. Moni narsisti myös päätyy itsemurhaan ellei saa apua, kun ja jos ymmärtää omat kauheudet. Narsistilla on heikkoitsetunto ja kokee asiat uhrina ja hyvin mustavalkoisena.

Empatiakyvyttömyys on yksi narsistin ominaisuuksista. Miksi päättelet toisin? Näennäistä, ulkopuolisten näkökentälle suuntautuvaa empatiaa narsisti voi helposti esittää ja tekeekin sitä paljon. Sokeus omille teoille pitää paikkansa, mutta koska narsisti kääntää mustan valkoiseksi, ei mustia tekoja "ole". Itsemurhateoriat ovat liioiteltuja, lähteitä löytyy aina jotka tukevat narsistin harhamaailmaa. Lähteethän eivät sitä tiedä, eivät tajau. Jos lähde tietäisi ja sen ilmaisisi, tulisi lähteestä nopeasti uhri.

Itseasiassa nyt on pakko myöntää virheeni tai tietämättömyyteni asian suhteen, selvitin asiaa ja kyllä se ematiakyvyn puute onkin juuri narsistisen persoonallisuushäiriön yksi ominaispiirre.

Mutta on kuitenkin hyvä eroittaa ihminen, jolla on dominoivana ominaisuutena narsismi, siitä varsinaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöisestä.

Narsistilla on usein hovi, narsistia heikommat hännystelijät Pillit ja Pullat. He varmaan jollain tasolla tajuavat, että tuo yksi hallitsee pelolla, vallalla, rahalla, fyysisellä voimalla, sosiaalisilla taidoilla, supliikillaan tms. mutta eivät sitä välttämättä myönnä edes itselleen. Heidän roolinsa on tavallaan helppo, vain hännystellä vahvempaansa, mutta alhainen.

Kaikki eivät tajua lainkaan, kuinka heidä vedätetään. Pintatason tutut eivät tajua koko kuviota. Narsisti harvoja päästääkään kovin syvälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Käsittääkseni empatiankyvynpuute ei kuulu narsismiin. Se sokeus omille teoille kuuluu. Moni narsisti myös päätyy itsemurhaan ellei saa apua, kun ja jos ymmärtää omat kauheudet. Narsistilla on heikkoitsetunto ja kokee asiat uhrina ja hyvin mustavalkoisena.

Narsisti ei tee itsemurhaa.

Väitteesi perustuu mille?

Etteikö persoonallisuushäiriöiset tekisi itsemurhia, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Mielellään kyllä näkisin tilastot noinkin kovalle väittämälle.

Useinhan esim perhesurman tehneet ovat jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä.

Edelleen nyt moni tuntuu sekoittavan narsismin, narsistiseen persoonallisuushäiriöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Käsittääkseni empatiankyvynpuute ei kuulu narsismiin. Se sokeus omille teoille kuuluu. Moni narsisti myös päätyy itsemurhaan ellei saa apua, kun ja jos ymmärtää omat kauheudet. Narsistilla on heikkoitsetunto ja kokee asiat uhrina ja hyvin mustavalkoisena.

Empatiakyvyttömyys on yksi narsistin ominaisuuksista. Miksi päättelet toisin? Näennäistä, ulkopuolisten näkökentälle suuntautuvaa empatiaa narsisti voi helposti esittää ja tekeekin sitä paljon. Sokeus omille teoille pitää paikkansa, mutta koska narsisti kääntää mustan valkoiseksi, ei mustia tekoja "ole". Itsemurhateoriat ovat liioiteltuja, lähteitä löytyy aina jotka tukevat narsistin harhamaailmaa. Lähteethän eivät sitä tiedä, eivät tajau. Jos lähde tietäisi ja sen ilmaisisi, tulisi lähteestä nopeasti uhri.

Itseasiassa nyt on pakko myöntää virheeni tai tietämättömyyteni asian suhteen, selvitin asiaa ja kyllä se ematiakyvyn puute onkin juuri narsistisen persoonallisuushäiriön yksi ominaispiirre.

Mutta on kuitenkin hyvä eroittaa ihminen, jolla on dominoivana ominaisuutena narsismi, siitä varsinaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöisestä.

Hyvä kommentti, olen samaa mieltä. Itselläni on vanhempien suvuissa sekä nasistisia ihmisiä että kyseisestä pershäiriöstä kärsiviä ihmisiä. Ihminen joka on korostuneen narsistinen välittää muista ihmisistä, eikä käytä heitä hyväkseen. Saattaa olla vaikea ymmärtää toisten herkkyyttä, koska itse on ikään kuin vahva elämässä (ei turha tunteellisuus häiritse). Saattaa kyllä tarvita hieman tukea toisten huomioimisessa, mutta haluaa huomioida.  Sitten tämä pershäiriöosasto on ihan jotain käsittämätöntä, vaikka ilmiön vaikutuspiirissä olen elänyt koko elämäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Käsittääkseni empatiankyvynpuute ei kuulu narsismiin. Se sokeus omille teoille kuuluu. Moni narsisti myös päätyy itsemurhaan ellei saa apua, kun ja jos ymmärtää omat kauheudet. Narsistilla on heikkoitsetunto ja kokee asiat uhrina ja hyvin mustavalkoisena.

Narsisti ei tee itsemurhaa.

Väitteesi perustuu mille?

Etteikö persoonallisuushäiriöiset tekisi itsemurhia, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Mielellään kyllä näkisin tilastot noinkin kovalle väittämälle.

Useinhan esim perhesurman tehneet ovat jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä.

Edelleen nyt moni tuntuu sekoittavan narsismin, narsistiseen persoonallisuushäiriöön.

Luin jokin aika sitten artikkelin rajatilapersoonallisuuden ja narsistisen persoonallisuushäiriön välisetä suhteesta. Rajatilapersoonallisuudessa on käsittääkseni samoja manipulatiivisia piirteitä kuin narsistilla, ja samalla ihmisellä voi olla molemmat persoonallisuushäiriöt, mutta toinen dominoivana. Sellainen ihminen jolla on molempia piirteitä, mutta rajatilapersoonallisuus dominoivana, voi olla altis tekemään itsemurhan.  Narsistisen pershäiriön omaava ihminen on mielestään suuri ja uniikki lahja ihmiskunnalle, ei sitä pidä tuhlata (grandioosi), eikä näin ollen tekisi itsemurhaa. Mutta miksipä ei, jos kaiken menettää, narsistihan on itse asiassa hyvin hauras vahvan kuorensa takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinhan siinä käy niin että kun narsistin uhri yrittää kertoa narsistin ystäville ja sukulaisille millainen hirviö tämä on kotioloissa, ei uhria useinkaan uskota ja aletaan pitämään epätasapainoisena ja katkerana ihmisenä. Narsistin uhrina pahimmalta tuntuu usein se kun kukaan ei tunnu uskovan mitä on joutunut kokemaan ja sitä alkaa epäilemään omia kokemuksiaan ja lopulta mielenterveyttään, kun koko muu maailma tuntuu olevan narsistin puolella.

Narsisti on valmistellut yhteisille ystäville ja sukulaisille uhrinsa mahdollisen avautumisen, uskottavuuden. Siksi seurakuntalaisten vastaanotto on epäilevä.

Joo, mutta ihmisillä on väärä käsitys että tehdessään näin narsistin perimmäinen motivaatio on sen toisen vahingoittaminen, kun se todellisuudessa on oman minän suojaaminen. Siksi narsisti tosiaan kokee usein jollei aina itse olevansa uhri. En nyt tosin ole mikään narsismin erityisasiantuntija, mutta lähtisin etsimään niitä ihmisiä jotka oikeasti haluaa vahingoittaa ja hyväksikäyttää muita ennemmin psykopaateista ja antisosiaalisista.

On oman minän suojelemista mutta keinot ovat tuhoisat. Ja on ollut uhri, tullut sellaiseksi jo lapsena. Ja kyllä narsisti vahingoittaa sekä hyväksikäyttää läheisiään, siksi aihe ei ole matonallelakaistava, kuten narsisti yleensä haluaisi.

Eihän sairauden tai persoonallisuushäiriöiden ymmärtäminen ole asioiden matonalle lakaisua ja pahan vähättelyä. Mieti maailmaa jossa paha ajateltaisiin vain pahana, eihän kukaan saisi hoitoa eikä asiat paranisi. Eikö ole parempi yrittää ymmärtää ymmätämätöntä ja löytää keinoja niiden pahoja tekojen vähentämiseksi jopa ehkäisemiseksi. Kukaan ei maailmaan synny pahana tai päätä, että otanpa tästä tämän häiriön omakseni ja aiheutan mahdollisimman paljon pahaa muille. Edelleen en tekoja puolusta. Mutta asioiden mustavalkoistaminen ei tee ei narsistista narsistia parempaa tai auta asian käsittelyä. On hyvä että asiasta keskustellaan, mahdollisimman monipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinhan siinä käy niin että kun narsistin uhri yrittää kertoa narsistin ystäville ja sukulaisille millainen hirviö tämä on kotioloissa, ei uhria useinkaan uskota ja aletaan pitämään epätasapainoisena ja katkerana ihmisenä. Narsistin uhrina pahimmalta tuntuu usein se kun kukaan ei tunnu uskovan mitä on joutunut kokemaan ja sitä alkaa epäilemään omia kokemuksiaan ja lopulta mielenterveyttään, kun koko muu maailma tuntuu olevan narsistin puolella.

Narsisti on valmistellut yhteisille ystäville ja sukulaisille uhrinsa mahdollisen avautumisen, uskottavuuden. Siksi seurakuntalaisten vastaanotto on epäilevä.

Joo, mutta ihmisillä on väärä käsitys että tehdessään näin narsistin perimmäinen motivaatio on sen toisen vahingoittaminen, kun se todellisuudessa on oman minän suojaaminen. Siksi narsisti tosiaan kokee usein jollei aina itse olevansa uhri. En nyt tosin ole mikään narsismin erityisasiantuntija, mutta lähtisin etsimään niitä ihmisiä jotka oikeasti haluaa vahingoittaa ja hyväksikäyttää muita ennemmin psykopaateista ja antisosiaalisista.

On oman minän suojelemista mutta keinot ovat tuhoisat. Ja on ollut uhri, tullut sellaiseksi jo lapsena. Ja kyllä narsisti vahingoittaa sekä hyväksikäyttää läheisiään, siksi aihe ei ole matonallelakaistava, kuten narsisti yleensä haluaisi.

Todellakin vahingoittaa ja hirveillä tavoilla eikä tietenkään tule lakaista maton alle. Mutta se ei ole niin tarkoituksellista kuin ihmiset kuvittelee. Narsisti ajattelee olevansa itse oikeassa ja kaikki muut väärässä ja siksi hänellä on erityisoikeuksia ja hänhän on suorastaan uhri. Sen sijaan jos otetaan joku sosiopaatti niin tällainen laskelmoi täysin kylmästi ja vailla mitään tunnontuskia kuinka pystyy hyötymään sinusta.

Esimerkiksi oikeudessa tunnettu politikkovaimonsa puukottanut B---- (mielentilatutkimuksen mukaan narsisti) piti pitkän ja polveilevan luennon puolustaakseen itseään. Hänen sairaassa mielessään hänen täytyi vaan saada ihmiset tajuamaan millä tavalla hän oli oikeassa). Samoin narsistiksi epäilty Chris Watts itki kuinka kukaan ei ymmärrä häntä. Toisaalta taas sitten antisosiaalinen gladiaattori ei meinannut saada oikeudessa naurua loppumaan ja rikostoverillaan oli uhrin paita päällä.

Todennäköisimmin raaimmista rikoksista tuomituilla on jotain mielenterveyden ongelmia, onko se sinulle yllätys?

No ei, enkä ymmärrä mitä haluat sanoa. Kirjoitan vaikkapa näistä narsistin ja antisosiaalinen eroista kahdesta syystä, ensinnäkin siksi että mua vaan vaivaa jos ilmiöistä puhutaan vaikka niitä ei ymmärretä loppuun asti. En väitä että itsekään ymmärrän, mutta väitän että kuitenkin aika hyvin, sellaisessa suvussa kasvaneena jossa on paljon narsismia. Toiseksi uskon että ihmiset pärjäisivät narsistien kanssa ihan huomattavasti paremmin jos ymmärtäisivät mikä saa vaikka narsistin tikittämään ja mikä antisosiaalisen tai epävakaan. Ainakin itseäni tieto auttoi ihan oikeasti suojaamaan itseäni oman elinpiirini tiettyjen piirteiden kanssa. Ja myös sen omaan psyykeni jättämien jälkien kanssa. 72

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Et siis tunne narsismia. On aivan normaalia ymmärtää sairasta ihmistä, psyykkistä tai fyysistä sairautta. Kun sairaus ilmeentyy, ihminen yleensä käsittää sen itse ja hakeaa apua tai ottaa avun vastaan, ymmärtää että häntä autetaan. Toisin on narsismisssa, johon häiröön, empaattimuuteen on tahtoamattaan kasvanut, kasvatettu lapsuudesta lähtien. Se on yhtälailla samanlainen piirre, kuin jokaisessa lapseen juurrutettu tunne, välittävyydestä, turvallisuudesta, arvoista, omanarvontunteesta ja selviämisestä lapsen luonnollisin, tiedostamattomin keinoin kaiken ympäristössä olemassaolevin tai -olemattomin olosuhteista johtuen. Piirre on niin syvällä, ettei sitä helposti oikaise aikuisena. Narsistin käsittelemätön ongelma on häpeä, joka liittyy hänen vanhempien tai kasvatusvanhempien suhtautumisessa häneen, siten piirre on hänellä hänen tahtomattaan, luontaista. Kultalapsi sisaruksien keskeltä tai ainokainen, aina vanhempansa jatke, kasvamatta omassa identiteetissään sellaiseksi kuin normaalin vanhemman/vanhempien lapsena. Vaikka tämän ymmärtää, ei se tee mitenkään hyväkstyksi sen pahuuden, mitä tekee toisille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Käsittääkseni empatiankyvynpuute ei kuulu narsismiin. Se sokeus omille teoille kuuluu. Moni narsisti myös päätyy itsemurhaan ellei saa apua, kun ja jos ymmärtää omat kauheudet. Narsistilla on heikkoitsetunto ja kokee asiat uhrina ja hyvin mustavalkoisena.

Narsisti ei tee itsemurhaa.

Todellakin tekee. Monet perhesurmaajat jotka tappavat teon jälkeen itsensä, ovat olleet narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinhan siinä käy niin että kun narsistin uhri yrittää kertoa narsistin ystäville ja sukulaisille millainen hirviö tämä on kotioloissa, ei uhria useinkaan uskota ja aletaan pitämään epätasapainoisena ja katkerana ihmisenä. Narsistin uhrina pahimmalta tuntuu usein se kun kukaan ei tunnu uskovan mitä on joutunut kokemaan ja sitä alkaa epäilemään omia kokemuksiaan ja lopulta mielenterveyttään, kun koko muu maailma tuntuu olevan narsistin puolella.

Narsisti on valmistellut yhteisille ystäville ja sukulaisille uhrinsa mahdollisen avautumisen, uskottavuuden. Siksi seurakuntalaisten vastaanotto on epäilevä.

Joo, mutta ihmisillä on väärä käsitys että tehdessään näin narsistin perimmäinen motivaatio on sen toisen vahingoittaminen, kun se todellisuudessa on oman minän suojaaminen. Siksi narsisti tosiaan kokee usein jollei aina itse olevansa uhri. En nyt tosin ole mikään narsismin erityisasiantuntija, mutta lähtisin etsimään niitä ihmisiä jotka oikeasti haluaa vahingoittaa ja hyväksikäyttää muita ennemmin psykopaateista ja antisosiaalisista.

On oman minän suojelemista mutta keinot ovat tuhoisat. Ja on ollut uhri, tullut sellaiseksi jo lapsena. Ja kyllä narsisti vahingoittaa sekä hyväksikäyttää läheisiään, siksi aihe ei ole matonallelakaistava, kuten narsisti yleensä haluaisi.

Eihän sairauden tai persoonallisuushäiriöiden ymmärtäminen ole asioiden matonalle lakaisua ja pahan vähättelyä. Mieti maailmaa jossa paha ajateltaisiin vain pahana, eihän kukaan saisi hoitoa eikä asiat paranisi. Eikö ole parempi yrittää ymmärtää ymmätämätöntä ja löytää keinoja niiden pahoja tekojen vähentämiseksi jopa ehkäisemiseksi. Kukaan ei maailmaan synny pahana tai päätä, että otanpa tästä tämän häiriön omakseni ja aiheutan mahdollisimman paljon pahaa muille. Edelleen en tekoja puolusta. Mutta asioiden mustavalkoistaminen ei tee ei narsistista narsistia parempaa tai auta asian käsittelyä. On hyvä että asiasta keskustellaan, mahdollisimman monipuolisesti.

Leijutko jossain vai etkö vaan muuten ymmärrä narsismista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei narsisteista tarvitse tehdä mitään viattomia lapsiuhreja mitä tämä yksi täällä yrittää tehdä. Narsismi on vakava persoonaölisuushäiriö ja erittäin tuhoisa sellainen, voi olla jopa tuhoisampi mitä psykopatia, koska kaikki psykopaatit eivät todellakaan ole vaaraksi muille ihmisille, kaikki narsistit sen sijaan ovat. Suuri osa perheensä ja lapsiensa tappajista, joukkosurmaajista ja muista ihanuuksista ovat narsisteja (toki taustalla on muitakin F-koodeja). Narsisti ei ole mikään viaton uhri, vaan vastuullinen aikuinen joka joutuu ihan samalla tavalla muiden ihmisten tavoin vastaamaan teoistaan. Ei narsisti tarvitse mitään lässytystä ja uhriasemaa, jota käyttäisi ainoastaan törkeästi hyväkseen. Narsisti tarvitsee selkeitä rajoja ja sääntöjä sekä rajoituksia omalle toiminnalleen. Pahimpien narsistien tapauksessa mikään muu kuin täydellinen eristäminen muista ei auta.

Sääntöjä ja rajoja? Mitähän ne ovat Suomen lain ja yhteisönormejen lisäksi? Miten luulet että pahimmat narsisti eristetään, mitä pahempi, sen isompi seurakunta eli läheis- ja tuttavapiiri, tukijat?

Narsisti pyrkii nimenomaan venyttämään kaikkia sääntöjä ja rajoja omaksi hyödykseen. Ja taitavalla manipuloinnilla onnistuu sen monesti tekemään. Narsisti yrittää järkeistämällä saada väärän näyttämään oikealta tai oikeutetulta. Aivan kuten sinäkin yrität saada narsistin näyttämään reppanalta uhrilta, jota pitäisi ymmärtää ja säälitellä.

Venyttäen, miten?  Eiköhän se ole mustan kääntämistä valkoiseksi, tekojen kieltämistä ja kääntäen ne päinvastoin toisen tekemäksi, joka ei päivänvaloa kestäisi. Totta on että järkeistämällä yrittää ohjata heikompitajuisia, käyttäen muiden empatiaa hyväksi, opitulla kaavalla. Näköjään syystä että kommentoin lausahdukseesi, arvioit minut tuoksi narsistin säälittelijäksi ketjussa, lue selkeämmin.

Tottakai jos vastaat keskusteluketjuun jota käyn toisen kanssa ilmaisematta sitä, että olet eri henkilö kuin se, kenelle vastaan, niin yleensä ihmisillä looginen päätelmä on, että keskustelee sen saman ihmisen kanssa. Jos tulet keskusteluun väliin ja olet eri ihminen kuin se, kenen kanssa keskustellaan, niin on kaiken selvyyden mukaista ja kohteliastakin tuoda se ilmi kirjoituksessa.

  No täällä voi ja saa kuka tahansa kommentoida kenen tahansa kommentteihin, kuten palstalla on tapana. Ei se sitä muuta, etteikö voisi lukea ajatuksella, mihin kommentoi. Aihe on tiukka, joten löystöä nyt pikkudetaljeihin ja kristallipallon näkymisiin. Anteeksi, oli kai pakko.

Tottakai voi, mutta oma ulosantisi ei valitettavasti ole niin selvää, että olisi täysin aukottomasti käynyt ilmi, että olet toinen henkilö kuin se kenen kanssa alunperin keskustelin. Anonyymin keskustelupalstan käytössääntöihin kuuluu se, että erittelee, jos tulee keskusteluun mukaan sivusta. Eihän täällä muuten voi millään tavalla tietää kenen kommenttiin vastaa, siksi kirjoitetaan kommentin perään ohis tai jotain muuta vastaavaa, että toinenkin tietää, että nyt tähän tuli toinen keskustelija.

Ei sinun tarvitse marttyyrimäisesti anteeksipyydellä keskustelua, mutta on ihan turhaa näpäytellä, jos osallistuu keskusteluun sivusta eikä tee selväksi, että tulee ohiksena keskusteluun. Silloin se toinen olettaa, että keskustelee sen alkuperäisen keskustelukumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Käsittääkseni empatiankyvynpuute ei kuulu narsismiin. Se sokeus omille teoille kuuluu. Moni narsisti myös päätyy itsemurhaan ellei saa apua, kun ja jos ymmärtää omat kauheudet. Narsistilla on heikkoitsetunto ja kokee asiat uhrina ja hyvin mustavalkoisena.

Narsisti ei tee itsemurhaa.

Todellakin tekee. Monet perhesurmaajat jotka tappavat teon jälkeen itsensä, ovat olleet narsisteja.

Kun jäävät kiinni, eikä tukiryhmiä ole. Mitä olet mieltä narsismiin kun se huomataan ennenkun tapahtuu noita surmia? Pitäiskö avautua aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Et siis tunne narsismia. On aivan normaalia ymmärtää sairasta ihmistä, psyykkistä tai fyysistä sairautta. Kun sairaus ilmeentyy, ihminen yleensä käsittää sen itse ja hakeaa apua tai ottaa avun vastaan, ymmärtää että häntä autetaan. Toisin on narsismisssa, johon häiröön, empaattimuuteen on tahtoamattaan kasvanut, kasvatettu lapsuudesta lähtien. Se on yhtälailla samanlainen piirre, kuin jokaisessa lapseen juurrutettu tunne, välittävyydestä, turvallisuudesta, arvoista, omanarvontunteesta ja selviämisestä lapsen luonnollisin, tiedostamattomin keinoin kaiken ympäristössä olemassaolevin tai -olemattomin olosuhteista johtuen. Piirre on niin syvällä, ettei sitä helposti oikaise aikuisena. Narsistin käsittelemätön ongelma on häpeä, joka liittyy hänen vanhempien tai kasvatusvanhempien suhtautumisessa häneen, siten piirre on hänellä hänen tahtomattaan, luontaista. Kultalapsi sisaruksien keskeltä tai ainokainen, aina vanhempansa jatke, kasvamatta omassa identiteetissään sellaiseksi kuin normaalin vanhemman/vanhempien lapsena. Vaikka tämän ymmärtää, ei se tee mitenkään hyväkstyksi sen pahuuden, mitä tekee toisille ihmisille.

En nyt oikein ymmärrä viestisi pointtia.

Toistit juuri sen minkä jo kirjoitin, asioiden ymmärtäminen, ei tee niiden asioiden hyväksymistä.

Se oli viestini pointti mikä meni sinulta ilmeisesti ohi.

Toisekseen muutaman lauseen perusteella, et voi minun tuntemistani asioista tietää.

Kirjoitin myös, että minua se on helpottanut ymmärtää miksi asioita on tapahtunut.

Olisi helppoa kuitata asiat niin, että joku toimii näin koska on paha. Jollekkin se saattaa riittää, minulle ei.

Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, joten minun on vaikea käsittää pahuutta, ellen saa sille tieteistä syytä. Se helpottaa ehkä minua, ehkä jotain muuta, ei välttämättä sinua, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että sen pahuuden ja ne pahat teot hyväksyisin, se on vain oma tapani käsitellä asioita.