Jos joku on narsisti, huomaatko sen muutkin kuin vain se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinhan siinä käy niin että kun narsistin uhri yrittää kertoa narsistin ystäville ja sukulaisille millainen hirviö tämä on kotioloissa, ei uhria useinkaan uskota ja aletaan pitämään epätasapainoisena ja katkerana ihmisenä. Narsistin uhrina pahimmalta tuntuu usein se kun kukaan ei tunnu uskovan mitä on joutunut kokemaan ja sitä alkaa epäilemään omia kokemuksiaan ja lopulta mielenterveyttään, kun koko muu maailma tuntuu olevan narsistin puolella.

Narsisti on valmistellut yhteisille ystäville ja sukulaisille uhrinsa mahdollisen avautumisen, uskottavuuden. Siksi seurakuntalaisten vastaanotto on epäilevä.

Joo, mutta ihmisillä on väärä käsitys että tehdessään näin narsistin perimmäinen motivaatio on sen toisen vahingoittaminen, kun se todellisuudessa on oman minän suojaaminen. Siksi narsisti tosiaan kokee usein jollei aina itse olevansa uhri. En nyt tosin ole mikään narsismin erityisasiantuntija, mutta lähtisin etsimään niitä ihmisiä jotka oikeasti haluaa vahingoittaa ja hyväksikäyttää muita ennemmin psykopaateista ja antisosiaalisista.

On oman minän suojelemista mutta keinot ovat tuhoisat. Ja on ollut uhri, tullut sellaiseksi jo lapsena. Ja kyllä narsisti vahingoittaa sekä hyväksikäyttää läheisiään, siksi aihe ei ole matonallelakaistava, kuten narsisti yleensä haluaisi.

Eihän sairauden tai persoonallisuushäiriöiden ymmärtäminen ole asioiden matonalle lakaisua ja pahan vähättelyä. Mieti maailmaa jossa paha ajateltaisiin vain pahana, eihän kukaan saisi hoitoa eikä asiat paranisi. Eikö ole parempi yrittää ymmärtää ymmätämätöntä ja löytää keinoja niiden pahoja tekojen vähentämiseksi jopa ehkäisemiseksi. Kukaan ei maailmaan synny pahana tai päätä, että otanpa tästä tämän häiriön omakseni ja aiheutan mahdollisimman paljon pahaa muille. Edelleen en tekoja puolusta. Mutta asioiden mustavalkoistaminen ei tee ei narsistista narsistia parempaa tai auta asian käsittelyä. On hyvä että asiasta keskustellaan, mahdollisimman monipuolisesti.

Leijutko jossain vai etkö vaan muuten ymmärrä narsismista mitään.

Ilmeisesti leijun tämän keskustelun mielipiteiden kirjoittajien kanssa eri paikoissa.

Miksi narsismista tai muista häiriöistä pitäisi aina puhua sitä samaa mitä joka tuutista tulee ja kaikki jo tietää. Joo narsistinen henkilö on paha ja tekee pahaa ja on oma hovi, manipuloi, käyttää hyväksi jnejne. Voidaanko myös keskustella syvemmin ja vähän moniulotteisemmin? esim. mistä se juontaa juurensa, saada vähän syvyyttä keskusteluun.

Ilmeisesti haluatte keskustella siitä samasta, mikä löytyy jo tuhannesta muusta artikkelista ja keskustelupalstalta. Kaikki mikä poikkeaa omasta mielipiteestänne on väärää. Mahtavaa "keskustelua" kyllä.

Ei terapiaa turhaan käydä, kyllä noille häiriöisillekkin apua saadaan, onneksi on ihmisiä, ilmeisesti tämän palstan ulkopuolelta, jotka kykenevät näkemään asian syvemmin.

Juu, mutta sieltkään ei rahaa tule. Etkä varmaan muutakaan apua ole saannut, pitäis uskaltaa puhua rehellisesti siitä paskasta äidistä tai isästä ja itse tajuta mikä ongelma on.

Mikäköhän häiriö sinua vaivaa? Hienosti luot mielikuvia täällä ihmisistä, eriävien mielipiteiden perusteella. Tuleeko siitä sinulle rahaa ja saatko siitä itsellesi apua, mitä ilmiselvästi tarvitset, apua.

Narskuvanhennilta, miljööniiljertä ei tule apua lapsille, naristeiltä, siten eroavat normivanhemimista jokta edes tukea antavat ja edes joinain vuosina synttärilahksi 50-100 euroa, kolmen vuoden väkein. Toista oli heillä 50-70-luvulla kun saivat kaikki rahat ja tuet, elämä oli yhtä sex, alcohol ja massia riitti. Vanhempansa hylkäsit  vanhankoteihin huutamaan auauta-lääkityksen alaisina - hyvän ihmisen viimeisin reaktio pahoinvoinnistaan -mistä narsisti viis piiittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja on:

A) Jotkut huomaa. Toiset tunnistaa narsistin todella nopeasti ja helposti ja osaavat pysyä erossa. Eivät yleensä leiki sankaria, sillä tapana on ampua sanansaattaja.

B) Toiset eivät tunnista edes siinä vaiheessa kun saavat ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä.

C) Toiset näkee "narsisteja" siellä ja täällä ja joka puskan päällä.

Hyvin moni ei osaa edes kertoa, mikä se narsisti oikeasti on. Siis ihan oikeasti selittää miten narsisti todellisuudessa toimii erilaisissa tilanteissa riippuen muista tekijöistä, millaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, joihin liittyy narsistisia piirteitä ja mitä ne narsistiset piirteet tarkalleen ottaen ovat.

Kohta B) sisältää narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvän tragedian. Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, lapsi ei opi tunnistamaan narsismin vaarallisuutta, sillä huolenpitoon sekoittuu väkivalta. Lapsen on pakko selviytyäkseen olla uskollinen vanhemmalle ja luottaa hänen rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Silloin hän ohittaa manipuloinnin ja ilkeät ja kovat kommentit. Narsistin käyttäytymisestä tulee lapsen rakkauden malli, jota hän soveltaa aikuisuudessa. Joten silloin ihminen "ei tunnista vaikka saisi ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä". Vaaralliset ihmiset tuntuvat tutuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa on narsistisia piirteitä, jollain enemmän jollain vähemmän, jollain elämäntilanteet ja tietyt ihmiset, tuovat enemmän näitä piirteitä esiin.

Jos taas puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöisestä jolla diagnoosi siihen on, niin varmasti lähipiiri sen on huomannut, oireilevat, mutta ei vältämättä ole osannut yhdistää sitä siihen ihmiseen ennen diagnoosin saamista.

On inhottavia ihmisiä, se ei suoranaisesti tarkoita, että olisi narsisti, koko sanaa viljellään liikaa.

Ei kaikki tunnekylmältä ja ematiakyvyttömiltä vaikuttavat ihmisetkään ole psykopaatteja, voi olla että se kylmyys on opittu tapa suojella itseä maailman pahuudelta.

Tässä onnistunut narsistin puolustuspuhe. Lähimainkaan kaikilla narsistisesta pershäiriöstä kärsivistä ei ole diagnoosia (joo, vain psykiatri voi sellaisen tehdä), he vaikuttavat ihan tavallisilta ihmisiltä, kunnes joudut heidän vaikutuspiiriinsä. Siksi en lähtisi tällaiselle "paha maailma vastaan narsisti" -linjalle. Hyvä ja vaikuttava kirjoitus, joka menee lukijan tunteisiin ja kutsuu ymmärtämään toisille todella vaarallista ihmistä.

Juuri näin. Vasta täällä olleessa kommentissa joku käytti toisessa keskustelussa ilmausta "suoja maailmaa vastaan" - ja nyt on narsisti sen  tähän ominut, "kyynel poskella".  Juuri tällainen: häikäilemätön on hän, ja vastuu on aina muilla, syy muissa. Hyvin kiteytit tuohon yllä olevaan oleellisen. 

No minä kyllä näen teidän kahden tekstistä ematiankyvyn puutteen, uhriutumisen ja mustavalkoisen ajattelun, olikos se minkä ominaispiirre?

Tuo ensimmäinen tekstihän on ihan puhdasta faktaa, kaikki ei ole narsisteja, vaikka sitä nykyään jokaisesta itseään epämiellyttävästä ihmisestä haluttaisiinkin käyttää, onhan se helppo ja yksinkertainen sana käytää, myönnän.

En ole tuo jota lainasit (vaan se ketä hän lainasi), korostaisin tässä nyt sitä että jokainen ottaisi vastuun omasta tontistaan. Minäkin näin aikuisena, tosin lapsena en voinut muuta kuin "uhriutua" kaikkivaltiaan vanhempani tahdon alla. Ja kyllä tunnen empatiaa vanhempaani kohtaan, että mitä hel*****iä hänelle on tapahtunut, kun on sellaiseksi tullut. Mutta tiedätkös, sitä vastuun ottamista omasta elämästä ja työskentelyä itsensä kanssa on riittänyt ja tulee riittämään jatkossakin. 

Ja olen samaa mieltä siitä että narsisti-sanaa heitetään aika kevyin perustein. Ilmiön seuraukset ovat niin vakavat että toivoisin harkintaa asian kanssa. Mutta myös että joskus kohtaisin narsistin, joka oikeasti kantaa vastuunsa tai edes myöntää millaisia henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikeuksia on toisille aiheuttanut.

Silti leimasit ensimmäisen tekstin kirjoittajan narsistiksi, tekstisi ensimmäistä virkettä lainaten; "Tässä onnistunut narsistin puolustuspuhe."

Voi sen lukea kuvatulla tavalla, tai b) narsist/mia puolustava puhe. Itse luin b-tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Et siis tunne narsismia. On aivan normaalia ymmärtää sairasta ihmistä, psyykkistä tai fyysistä sairautta. Kun sairaus ilmeentyy, ihminen yleensä käsittää sen itse ja hakeaa apua tai ottaa avun vastaan, ymmärtää että häntä autetaan. Toisin on narsismisssa, johon häiröön, empaattimuuteen on tahtoamattaan kasvanut, kasvatettu lapsuudesta lähtien. Se on yhtälailla samanlainen piirre, kuin jokaisessa lapseen juurrutettu tunne, välittävyydestä, turvallisuudesta, arvoista, omanarvontunteesta ja selviämisestä lapsen luonnollisin, tiedostamattomin keinoin kaiken ympäristössä olemassaolevin tai -olemattomin olosuhteista johtuen. Piirre on niin syvällä, ettei sitä helposti oikaise aikuisena. Narsistin käsittelemätön ongelma on häpeä, joka liittyy hänen vanhempien tai kasvatusvanhempien suhtautumisessa häneen, siten piirre on hänellä hänen tahtomattaan, luontaista. Kultalapsi sisaruksien keskeltä tai ainokainen, aina vanhempansa jatke, kasvamatta omassa identiteetissään sellaiseksi kuin normaalin vanhemman/vanhempien lapsena. Vaikka tämän ymmärtää, ei se tee mitenkään hyväkstyksi sen pahuuden, mitä tekee toisille ihmisille.

En nyt oikein ymmärrä viestisi pointtia.

Toistit juuri sen minkä jo kirjoitin, asioiden ymmärtäminen, ei tee niiden asioiden hyväksymistä.

Se oli viestini pointti mikä meni sinulta ilmeisesti ohi.

Toisekseen muutaman lauseen perusteella, et voi minun tuntemistani asioista tietää.

Kirjoitin myös, että minua se on helpottanut ymmärtää miksi asioita on tapahtunut.

Olisi helppoa kuitata asiat niin, että joku toimii näin koska on paha. Jollekkin se saattaa riittää, minulle ei.

Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, joten minun on vaikea käsittää pahuutta, ellen saa sille tieteistä syytä. Se helpottaa ehkä minua, ehkä jotain muuta, ei välttämättä sinua, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että sen pahuuden ja ne pahat teot hyväksyisin, se on vain oma tapani käsitellä asioita.

Narsistin lapsena (en ole sama kuin edellä kirjoittanut) olen kokenut millaiset seuraukset narsistinen pershäiriö voi aiheuttaa. Se on järkyttävää. Kyse ei ole vain minun ja vanhempani välillä tapahtuneista asioista, vaan asialla on kerrannaisvaikutuksia kaikkiin ihmissuhteisiini joita luon (tai yritän luoda, mutta kun valitsen rinnalleni vääränlaisia ihmisiä). Tämä on yhtä painajaista, joten ihan hirveästi ei tieteellinen käsitys pahuudesta kiinnosta. En tosin näe vanhempaani pahana, vaan jotenkin sekaisin olevana. Mutta rakastan häntä, ja olisi parempi jos en rakastaisi oman turvallisuuteni takia. Jos nyt itse satut olemaan narsistisen pershäiriön omaava ihminen, kun haluat selittää asian pois, tai jotenkin neutraloida sen, olisi tärkeää että menisit terapiaan ja olisit siellä rehellinen (mutta pystytkö siihen?).

Aivan niin myös sinä yrität nähdä ihmiset sekaisin olevana et pahana. Tätä yritin tuossa kertoa. En puolustella ketään tai kenenkään tekoja, mutta sen ymmärtäminen, että ihminen on sairas ei paha, helpottaa ainakin itseäni uhrina asian käsittelyä. Vaikka taisittekin jo tehdä minusta tämän häiriöisen. Omaa elämääni edes anonyyminä en koe täällä tarvetta avata, mutta sen verran voin kertoa, että kyllä niitä asioita terapiassa r e h e l l i s e s t i käsittelen.

Moni tuntuu menevän johtopäätöksiin tunteet edellä ja silloin on helpompi olla hiljaa ja poistua paikalta ja antaa ihmisten pitää käsityksensä, nehän pohjautuvat täysin heidän mielikuviin ei totuuteen.

En voi tietää millaisesta positiosta tätä keskustelua käyt, jos et sitä kerro. Sitä vain ihmettelen, että miten pystyt noin neutraalisti suhtautumaan asiaan, josta täytyy olla k o k o  a j a n  t i e t o i n e n kun on kyseisen vanhemman kanssa tekemisissä. Eri asia tietenkin, jos vanhempi on jo kuollut. Kerro minulle, miten olet päätynyt noin jopa lempeästi tarkastelemaan ilmiötä, jonka uhri olet ollut. Tarvitsen tietoa kipeästi.

Aivan niin et voikkaan, siksi onkin omituista ohjata ihminen menemään terapiaan, olettaen että ihminen on itse persoonallosuushäiriöinen neutraalin aiheen käsittelyn perusteella.

Mä uskon että sulle voisi siitä terapiasta olla oikeastikin hyötyä (ei ole provo) kunhan löydät sen oikean terapeutin, sillä on todella suuri merkitys. Se auttaa neutraloimaan omia asioita, kun niitä on käsitellyt ulkopuolisen ja asiantuntevan ihmisen kanssa. Aiheesta on myös paljon kirjallisuutta, johon voisit perehtyä. En usko että omalla tarinallani on kovinkaan suurta merkitystä, varsinkaan näin anonyymillä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa on narsistisia piirteitä, jollain enemmän jollain vähemmän, jollain elämäntilanteet ja tietyt ihmiset, tuovat enemmän näitä piirteitä esiin.

Jos taas puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöisestä jolla diagnoosi siihen on, niin varmasti lähipiiri sen on huomannut, oireilevat, mutta ei vältämättä ole osannut yhdistää sitä siihen ihmiseen ennen diagnoosin saamista.

On inhottavia ihmisiä, se ei suoranaisesti tarkoita, että olisi narsisti, koko sanaa viljellään liikaa.

Ei kaikki tunnekylmältä ja ematiakyvyttömiltä vaikuttavat ihmisetkään ole psykopaatteja, voi olla että se kylmyys on opittu tapa suojella itseä maailman pahuudelta.

Tässä onnistunut narsistin puolustuspuhe. Lähimainkaan kaikilla narsistisesta pershäiriöstä kärsivistä ei ole diagnoosia (joo, vain psykiatri voi sellaisen tehdä), he vaikuttavat ihan tavallisilta ihmisiltä, kunnes joudut heidän vaikutuspiiriinsä. Siksi en lähtisi tällaiselle "paha maailma vastaan narsisti" -linjalle. Hyvä ja vaikuttava kirjoitus, joka menee lukijan tunteisiin ja kutsuu ymmärtämään toisille todella vaarallista ihmistä.

Juuri näin. Vasta täällä olleessa kommentissa joku käytti toisessa keskustelussa ilmausta "suoja maailmaa vastaan" - ja nyt on narsisti sen  tähän ominut, "kyynel poskella".  Juuri tällainen: häikäilemätön on hän, ja vastuu on aina muilla, syy muissa. Hyvin kiteytit tuohon yllä olevaan oleellisen. 

No minä kyllä näen teidän kahden tekstistä ematiankyvyn puutteen, uhriutumisen ja mustavalkoisen ajattelun, olikos se minkä ominaispiirre?

Tuo ensimmäinen tekstihän on ihan puhdasta faktaa, kaikki ei ole narsisteja, vaikka sitä nykyään jokaisesta itseään epämiellyttävästä ihmisestä haluttaisiinkin käyttää, onhan se helppo ja yksinkertainen sana käytää, myönnän.

En ole tuo jota lainasit (vaan se ketä hän lainasi), korostaisin tässä nyt sitä että jokainen ottaisi vastuun omasta tontistaan. Minäkin näin aikuisena, tosin lapsena en voinut muuta kuin "uhriutua" kaikkivaltiaan vanhempani tahdon alla. Ja kyllä tunnen empatiaa vanhempaani kohtaan, että mitä hel*****iä hänelle on tapahtunut, kun on sellaiseksi tullut. Mutta tiedätkös, sitä vastuun ottamista omasta elämästä ja työskentelyä itsensä kanssa on riittänyt ja tulee riittämään jatkossakin. 

Ja olen samaa mieltä siitä että narsisti-sanaa heitetään aika kevyin perustein. Ilmiön seuraukset ovat niin vakavat että toivoisin harkintaa asian kanssa. Mutta myös että joskus kohtaisin narsistin, joka oikeasti kantaa vastuunsa tai edes myöntää millaisia henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikeuksia on toisille aiheuttanut.

Silti leimasit ensimmäisen tekstin kirjoittajan narsistiksi, tekstisi ensimmäistä virkettä lainaten; "Tässä onnistunut narsistin puolustuspuhe."

Voi sen lukea kuvatulla tavalla, tai b) narsist/mia puolustava puhe. Itse luin b-tavalla. 

Kaiken voi lukea haluamallaan tavalla, se kertoo lukijasta ja miten sen lukemansa haluaa tulkita. Asioihin voi myös suhtautua neutraalisti, olematta puolusteleva/ puolueellinen. Teksti oli neutraali, joka herätti osalle ilmeisen voimakkaita mielipiteitä kirjoittajasta, voihan sen toki ymmärtää, koska aihe on monelle arka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja on:

A) Jotkut huomaa. Toiset tunnistaa narsistin todella nopeasti ja helposti ja osaavat pysyä erossa. Eivät yleensä leiki sankaria, sillä tapana on ampua sanansaattaja.

B) Toiset eivät tunnista edes siinä vaiheessa kun saavat ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä.

C) Toiset näkee "narsisteja" siellä ja täällä ja joka puskan päällä.

Hyvin moni ei osaa edes kertoa, mikä se narsisti oikeasti on. Siis ihan oikeasti selittää miten narsisti todellisuudessa toimii erilaisissa tilanteissa riippuen muista tekijöistä, millaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, joihin liittyy narsistisia piirteitä ja mitä ne narsistiset piirteet tarkalleen ottaen ovat.

Kohta B) sisältää narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvän tragedian. Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, lapsi ei opi tunnistamaan narsismin vaarallisuutta, sillä huolenpitoon sekoittuu väkivalta. Lapsen on pakko selviytyäkseen olla uskollinen vanhemmalle ja luottaa hänen rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Silloin hän ohittaa manipuloinnin ja ilkeät ja kovat kommentit. Narsistin käyttäytymisestä tulee lapsen rakkauden malli, jota hän soveltaa aikuisuudessa. Joten silloin ihminen "ei tunnista vaikka saisi ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä". Vaaralliset ihmiset tuntuvat tutuilta.

Voi myös olla että narsistiset käytösmallit siirtyvät lapselle ominaiseksi, vaikka ei kyseistä häiriötä sairastaisikaan. Siksi olisikin hyvä, että ihmiset eivät niin helposti leimaisi kaikkia narsisteiksi, kun eivät aiheesta tarpeaksi tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Et siis tunne narsismia. On aivan normaalia ymmärtää sairasta ihmistä, psyykkistä tai fyysistä sairautta. Kun sairaus ilmeentyy, ihminen yleensä käsittää sen itse ja hakeaa apua tai ottaa avun vastaan, ymmärtää että häntä autetaan. Toisin on narsismisssa, johon häiröön, empaattimuuteen on tahtoamattaan kasvanut, kasvatettu lapsuudesta lähtien. Se on yhtälailla samanlainen piirre, kuin jokaisessa lapseen juurrutettu tunne, välittävyydestä, turvallisuudesta, arvoista, omanarvontunteesta ja selviämisestä lapsen luonnollisin, tiedostamattomin keinoin kaiken ympäristössä olemassaolevin tai -olemattomin olosuhteista johtuen. Piirre on niin syvällä, ettei sitä helposti oikaise aikuisena. Narsistin käsittelemätön ongelma on häpeä, joka liittyy hänen vanhempien tai kasvatusvanhempien suhtautumisessa häneen, siten piirre on hänellä hänen tahtomattaan, luontaista. Kultalapsi sisaruksien keskeltä tai ainokainen, aina vanhempansa jatke, kasvamatta omassa identiteetissään sellaiseksi kuin normaalin vanhemman/vanhempien lapsena. Vaikka tämän ymmärtää, ei se tee mitenkään hyväkstyksi sen pahuuden, mitä tekee toisille ihmisille.

En nyt oikein ymmärrä viestisi pointtia.

Toistit juuri sen minkä jo kirjoitin, asioiden ymmärtäminen, ei tee niiden asioiden hyväksymistä.

Se oli viestini pointti mikä meni sinulta ilmeisesti ohi.

Toisekseen muutaman lauseen perusteella, et voi minun tuntemistani asioista tietää.

Kirjoitin myös, että minua se on helpottanut ymmärtää miksi asioita on tapahtunut.

Olisi helppoa kuitata asiat niin, että joku toimii näin koska on paha. Jollekkin se saattaa riittää, minulle ei.

Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, joten minun on vaikea käsittää pahuutta, ellen saa sille tieteistä syytä. Se helpottaa ehkä minua, ehkä jotain muuta, ei välttämättä sinua, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että sen pahuuden ja ne pahat teot hyväksyisin, se on vain oma tapani käsitellä asioita.

Narsistin lapsena (en ole sama kuin edellä kirjoittanut) olen kokenut millaiset seuraukset narsistinen pershäiriö voi aiheuttaa. Se on järkyttävää. Kyse ei ole vain minun ja vanhempani välillä tapahtuneista asioista, vaan asialla on kerrannaisvaikutuksia kaikkiin ihmissuhteisiini joita luon (tai yritän luoda, mutta kun valitsen rinnalleni vääränlaisia ihmisiä). Tämä on yhtä painajaista, joten ihan hirveästi ei tieteellinen käsitys pahuudesta kiinnosta. En tosin näe vanhempaani pahana, vaan jotenkin sekaisin olevana. Mutta rakastan häntä, ja olisi parempi jos en rakastaisi oman turvallisuuteni takia. Jos nyt itse satut olemaan narsistisen pershäiriön omaava ihminen, kun haluat selittää asian pois, tai jotenkin neutraloida sen, olisi tärkeää että menisit terapiaan ja olisit siellä rehellinen (mutta pystytkö siihen?).

Aivan niin myös sinä yrität nähdä ihmiset sekaisin olevana et pahana. Tätä yritin tuossa kertoa. En puolustella ketään tai kenenkään tekoja, mutta sen ymmärtäminen, että ihminen on sairas ei paha, helpottaa ainakin itseäni uhrina asian käsittelyä. Vaikka taisittekin jo tehdä minusta tämän häiriöisen. Omaa elämääni edes anonyyminä en koe täällä tarvetta avata, mutta sen verran voin kertoa, että kyllä niitä asioita terapiassa r e h e l l i s e s t i käsittelen.

Moni tuntuu menevän johtopäätöksiin tunteet edellä ja silloin on helpompi olla hiljaa ja poistua paikalta ja antaa ihmisten pitää käsityksensä, nehän pohjautuvat täysin heidän mielikuviin ei totuuteen.

En voi tietää millaisesta positiosta tätä keskustelua käyt, jos et sitä kerro. Sitä vain ihmettelen, että miten pystyt noin neutraalisti suhtautumaan asiaan, josta täytyy olla k o k o  a j a n  t i e t o i n e n kun on kyseisen vanhemman kanssa tekemisissä. Eri asia tietenkin, jos vanhempi on jo kuollut. Kerro minulle, miten olet päätynyt noin jopa lempeästi tarkastelemaan ilmiötä, jonka uhri olet ollut. Tarvitsen tietoa kipeästi.

Aivan niin et voikkaan, siksi onkin omituista ohjata ihminen menemään terapiaan, olettaen että ihminen on itse persoonallosuushäiriöinen neutraalin aiheen käsittelyn perusteella.

Mä uskon että sulle voisi siitä terapiasta olla oikeastikin hyötyä (ei ole provo) kunhan löydät sen oikean terapeutin, sillä on todella suuri merkitys. Se auttaa neutraloimaan omia asioita, kun niitä on käsitellyt ulkopuolisen ja asiantuntevan ihmisen kanssa. Aiheesta on myös paljon kirjallisuutta, johon voisit perehtyä. En usko että omalla tarinallani on kovinkaan suurta merkitystä, varsinkaan näin anonyymillä palstalla.

:D Sieltähän se tuli. Neuvoja suoraan ylhäältä. 

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja on:

A) Jotkut huomaa. Toiset tunnistaa narsistin todella nopeasti ja helposti ja osaavat pysyä erossa. Eivät yleensä leiki sankaria, sillä tapana on ampua sanansaattaja.

B) Toiset eivät tunnista edes siinä vaiheessa kun saavat ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä.

C) Toiset näkee "narsisteja" siellä ja täällä ja joka puskan päällä.

Hyvin moni ei osaa edes kertoa, mikä se narsisti oikeasti on. Siis ihan oikeasti selittää miten narsisti todellisuudessa toimii erilaisissa tilanteissa riippuen muista tekijöistä, millaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, joihin liittyy narsistisia piirteitä ja mitä ne narsistiset piirteet tarkalleen ottaen ovat.

Kohta B) sisältää narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvän tragedian. Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, lapsi ei opi tunnistamaan narsismin vaarallisuutta, sillä huolenpitoon sekoittuu väkivalta. Lapsen on pakko selviytyäkseen olla uskollinen vanhemmalle ja luottaa hänen rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Silloin hän ohittaa manipuloinnin ja ilkeät ja kovat kommentit. Narsistin käyttäytymisestä tulee lapsen rakkauden malli, jota hän soveltaa aikuisuudessa. Joten silloin ihminen "ei tunnista vaikka saisi ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä". Vaaralliset ihmiset tuntuvat tutuilta.

Voi myös olla että narsistiset käytösmallit siirtyvät lapselle ominaiseksi tavaksi toimia ja käyttäytyä, vaikka ei kyseistä häiriötä sairastaisikaan. Siksikin olisi hyvä, että ihmiset eivät niin helposti leimaisi kaikkia narsisteiksi, kun eivät aiheesta tarpeaksi tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Et siis tunne narsismia. On aivan normaalia ymmärtää sairasta ihmistä, psyykkistä tai fyysistä sairautta. Kun sairaus ilmeentyy, ihminen yleensä käsittää sen itse ja hakeaa apua tai ottaa avun vastaan, ymmärtää että häntä autetaan. Toisin on narsismisssa, johon häiröön, empaattimuuteen on tahtoamattaan kasvanut, kasvatettu lapsuudesta lähtien. Se on yhtälailla samanlainen piirre, kuin jokaisessa lapseen juurrutettu tunne, välittävyydestä, turvallisuudesta, arvoista, omanarvontunteesta ja selviämisestä lapsen luonnollisin, tiedostamattomin keinoin kaiken ympäristössä olemassaolevin tai -olemattomin olosuhteista johtuen. Piirre on niin syvällä, ettei sitä helposti oikaise aikuisena. Narsistin käsittelemätön ongelma on häpeä, joka liittyy hänen vanhempien tai kasvatusvanhempien suhtautumisessa häneen, siten piirre on hänellä hänen tahtomattaan, luontaista. Kultalapsi sisaruksien keskeltä tai ainokainen, aina vanhempansa jatke, kasvamatta omassa identiteetissään sellaiseksi kuin normaalin vanhemman/vanhempien lapsena. Vaikka tämän ymmärtää, ei se tee mitenkään hyväkstyksi sen pahuuden, mitä tekee toisille ihmisille.

En nyt oikein ymmärrä viestisi pointtia.

Toistit juuri sen minkä jo kirjoitin, asioiden ymmärtäminen, ei tee niiden asioiden hyväksymistä.

Se oli viestini pointti mikä meni sinulta ilmeisesti ohi.

Toisekseen muutaman lauseen perusteella, et voi minun tuntemistani asioista tietää.

Kirjoitin myös, että minua se on helpottanut ymmärtää miksi asioita on tapahtunut.

Olisi helppoa kuitata asiat niin, että joku toimii näin koska on paha. Jollekkin se saattaa riittää, minulle ei.

Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, joten minun on vaikea käsittää pahuutta, ellen saa sille tieteistä syytä. Se helpottaa ehkä minua, ehkä jotain muuta, ei välttämättä sinua, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että sen pahuuden ja ne pahat teot hyväksyisin, se on vain oma tapani käsitellä asioita.

Narsistin lapsena (en ole sama kuin edellä kirjoittanut) olen kokenut millaiset seuraukset narsistinen pershäiriö voi aiheuttaa. Se on järkyttävää. Kyse ei ole vain minun ja vanhempani välillä tapahtuneista asioista, vaan asialla on kerrannaisvaikutuksia kaikkiin ihmissuhteisiini joita luon (tai yritän luoda, mutta kun valitsen rinnalleni vääränlaisia ihmisiä). Tämä on yhtä painajaista, joten ihan hirveästi ei tieteellinen käsitys pahuudesta kiinnosta. En tosin näe vanhempaani pahana, vaan jotenkin sekaisin olevana. Mutta rakastan häntä, ja olisi parempi jos en rakastaisi oman turvallisuuteni takia. Jos nyt itse satut olemaan narsistisen pershäiriön omaava ihminen, kun haluat selittää asian pois, tai jotenkin neutraloida sen, olisi tärkeää että menisit terapiaan ja olisit siellä rehellinen (mutta pystytkö siihen?).

Aivan niin myös sinä yrität nähdä ihmiset sekaisin olevana et pahana. Tätä yritin tuossa kertoa. En puolustella ketään tai kenenkään tekoja, mutta sen ymmärtäminen, että ihminen on sairas ei paha, helpottaa ainakin itseäni uhrina asian käsittelyä. Vaikka taisittekin jo tehdä minusta tämän häiriöisen. Omaa elämääni edes anonyyminä en koe täällä tarvetta avata, mutta sen verran voin kertoa, että kyllä niitä asioita terapiassa r e h e l l i s e s t i käsittelen.

Moni tuntuu menevän johtopäätöksiin tunteet edellä ja silloin on helpompi olla hiljaa ja poistua paikalta ja antaa ihmisten pitää käsityksensä, nehän pohjautuvat täysin heidän mielikuviin ei totuuteen.

En voi tietää millaisesta positiosta tätä keskustelua käyt, jos et sitä kerro. Sitä vain ihmettelen, että miten pystyt noin neutraalisti suhtautumaan asiaan, josta täytyy olla k o k o  a j a n  t i e t o i n e n kun on kyseisen vanhemman kanssa tekemisissä. Eri asia tietenkin, jos vanhempi on jo kuollut. Kerro minulle, miten olet päätynyt noin jopa lempeästi tarkastelemaan ilmiötä, jonka uhri olet ollut. Tarvitsen tietoa kipeästi.

Aivan niin et voikkaan, siksi onkin omituista ohjata ihminen menemään terapiaan, olettaen että ihminen on itse persoonallosuushäiriöinen neutraalin aiheen käsittelyn perusteella.

Mä uskon että sulle voisi siitä terapiasta olla oikeastikin hyötyä (ei ole provo) kunhan löydät sen oikean terapeutin, sillä on todella suuri merkitys. Se auttaa neutraloimaan omia asioita, kun niitä on käsitellyt ulkopuolisen ja asiantuntevan ihmisen kanssa. Aiheesta on myös paljon kirjallisuutta, johon voisit perehtyä. En usko että omalla tarinallani on kovinkaan suurta merkitystä, varsinkaan näin anonyymillä palstalla.

:D Sieltähän se tuli. Neuvoja suoraan ylhäältä. 

Kiitos.

"Tarvitsen tietoa kipeästi."

no siinä, neuvo annettiin.

Itse en neuvoa pyytänyt ja silti sen sain.

Sulla ei kaikki taida olla ihan hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja on:

A) Jotkut huomaa. Toiset tunnistaa narsistin todella nopeasti ja helposti ja osaavat pysyä erossa. Eivät yleensä leiki sankaria, sillä tapana on ampua sanansaattaja.

B) Toiset eivät tunnista edes siinä vaiheessa kun saavat ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä.

C) Toiset näkee "narsisteja" siellä ja täällä ja joka puskan päällä.

Hyvin moni ei osaa edes kertoa, mikä se narsisti oikeasti on. Siis ihan oikeasti selittää miten narsisti todellisuudessa toimii erilaisissa tilanteissa riippuen muista tekijöistä, millaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, joihin liittyy narsistisia piirteitä ja mitä ne narsistiset piirteet tarkalleen ottaen ovat.

Kohta B) sisältää narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvän tragedian. Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, lapsi ei opi tunnistamaan narsismin vaarallisuutta, sillä huolenpitoon sekoittuu väkivalta. Lapsen on pakko selviytyäkseen olla uskollinen vanhemmalle ja luottaa hänen rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Silloin hän ohittaa manipuloinnin ja ilkeät ja kovat kommentit. Narsistin käyttäytymisestä tulee lapsen rakkauden malli, jota hän soveltaa aikuisuudessa. Joten silloin ihminen "ei tunnista vaikka saisi ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä". Vaaralliset ihmiset tuntuvat tutuilta.

Voi myös olla että narsistiset käytösmallit siirtyvät lapselle ominaiseksi, vaikka ei kyseistä häiriötä sairastaisikaan. Siksi olisikin hyvä, että ihmiset eivät niin helposti leimaisi kaikkia narsisteiksi, kun eivät aiheesta tarpeaksi tiedä.

Hyvä muistaa että käytösmallit eivät välttämättä siirry. Narsistinen vanhempi voi "piiskata" kaiken hänen kannaltaan negatiivisen käytöksen pois lapsesta esim. syyttämällä itsekkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa on narsistisia piirteitä, jollain enemmän jollain vähemmän, jollain elämäntilanteet ja tietyt ihmiset, tuovat enemmän näitä piirteitä esiin.

Jos taas puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöisestä jolla diagnoosi siihen on, niin varmasti lähipiiri sen on huomannut, oireilevat, mutta ei vältämättä ole osannut yhdistää sitä siihen ihmiseen ennen diagnoosin saamista.

On inhottavia ihmisiä, se ei suoranaisesti tarkoita, että olisi narsisti, koko sanaa viljellään liikaa.

Ei kaikki tunnekylmältä ja ematiakyvyttömiltä vaikuttavat ihmisetkään ole psykopaatteja, voi olla että se kylmyys on opittu tapa suojella itseä maailman pahuudelta.

Tässä onnistunut narsistin puolustuspuhe. Lähimainkaan kaikilla narsistisesta pershäiriöstä kärsivistä ei ole diagnoosia (joo, vain psykiatri voi sellaisen tehdä), he vaikuttavat ihan tavallisilta ihmisiltä, kunnes joudut heidän vaikutuspiiriinsä. Siksi en lähtisi tällaiselle "paha maailma vastaan narsisti" -linjalle. Hyvä ja vaikuttava kirjoitus, joka menee lukijan tunteisiin ja kutsuu ymmärtämään toisille todella vaarallista ihmistä.

Juuri näin. Vasta täällä olleessa kommentissa joku käytti toisessa keskustelussa ilmausta "suoja maailmaa vastaan" - ja nyt on narsisti sen  tähän ominut, "kyynel poskella".  Juuri tällainen: häikäilemätön on hän, ja vastuu on aina muilla, syy muissa. Hyvin kiteytit tuohon yllä olevaan oleellisen. 

No minä kyllä näen teidän kahden tekstistä ematiankyvyn puutteen, uhriutumisen ja mustavalkoisen ajattelun, olikos se minkä ominaispiirre?

Tuo ensimmäinen tekstihän on ihan puhdasta faktaa, kaikki ei ole narsisteja, vaikka sitä nykyään jokaisesta itseään epämiellyttävästä ihmisestä haluttaisiinkin käyttää, onhan se helppo ja yksinkertainen sana käytää, myönnän.

En ole tuo jota lainasit (vaan se ketä hän lainasi), korostaisin tässä nyt sitä että jokainen ottaisi vastuun omasta tontistaan. Minäkin näin aikuisena, tosin lapsena en voinut muuta kuin "uhriutua" kaikkivaltiaan vanhempani tahdon alla. Ja kyllä tunnen empatiaa vanhempaani kohtaan, että mitä hel*****iä hänelle on tapahtunut, kun on sellaiseksi tullut. Mutta tiedätkös, sitä vastuun ottamista omasta elämästä ja työskentelyä itsensä kanssa on riittänyt ja tulee riittämään jatkossakin. 

Ja olen samaa mieltä siitä että narsisti-sanaa heitetään aika kevyin perustein. Ilmiön seuraukset ovat niin vakavat että toivoisin harkintaa asian kanssa. Mutta myös että joskus kohtaisin narsistin, joka oikeasti kantaa vastuunsa tai edes myöntää millaisia henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikeuksia on toisille aiheuttanut.

Silti leimasit ensimmäisen tekstin kirjoittajan narsistiksi, tekstisi ensimmäistä virkettä lainaten; "Tässä onnistunut narsistin puolustuspuhe."

Ei se ollut minun kirjoittamani teksti. Mutta olen kyllä samaa mieltä: teksti selittää narsismin pois. Yrittää vaikuttaa lukijan tunteisiin. Vaikea ajatella että kukaan ulkopuolinen kirjoittaisi narsismista noin (jos ei siis koske itseä). Tai sitten on vain henkilö joka ei ymmärrä millaisen asian kanssa on tekemisissä.

Tai sitten on henkilö joka kirjoittaa tunteen sijaan järjellä. Ei siellä mitään pois selitetty, paitsi ehkä sellaisen mielestä, jonka omaa mieltä helpottaa selittää kaikki vaikeat ihmiset narsisteina, kuten vaikkapa eksät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Et siis tunne narsismia. On aivan normaalia ymmärtää sairasta ihmistä, psyykkistä tai fyysistä sairautta. Kun sairaus ilmeentyy, ihminen yleensä käsittää sen itse ja hakeaa apua tai ottaa avun vastaan, ymmärtää että häntä autetaan. Toisin on narsismisssa, johon häiröön, empaattimuuteen on tahtoamattaan kasvanut, kasvatettu lapsuudesta lähtien. Se on yhtälailla samanlainen piirre, kuin jokaisessa lapseen juurrutettu tunne, välittävyydestä, turvallisuudesta, arvoista, omanarvontunteesta ja selviämisestä lapsen luonnollisin, tiedostamattomin keinoin kaiken ympäristössä olemassaolevin tai -olemattomin olosuhteista johtuen. Piirre on niin syvällä, ettei sitä helposti oikaise aikuisena. Narsistin käsittelemätön ongelma on häpeä, joka liittyy hänen vanhempien tai kasvatusvanhempien suhtautumisessa häneen, siten piirre on hänellä hänen tahtomattaan, luontaista. Kultalapsi sisaruksien keskeltä tai ainokainen, aina vanhempansa jatke, kasvamatta omassa identiteetissään sellaiseksi kuin normaalin vanhemman/vanhempien lapsena. Vaikka tämän ymmärtää, ei se tee mitenkään hyväkstyksi sen pahuuden, mitä tekee toisille ihmisille.

En nyt oikein ymmärrä viestisi pointtia.

Toistit juuri sen minkä jo kirjoitin, asioiden ymmärtäminen, ei tee niiden asioiden hyväksymistä.

Se oli viestini pointti mikä meni sinulta ilmeisesti ohi.

Toisekseen muutaman lauseen perusteella, et voi minun tuntemistani asioista tietää.

Kirjoitin myös, että minua se on helpottanut ymmärtää miksi asioita on tapahtunut.

Olisi helppoa kuitata asiat niin, että joku toimii näin koska on paha. Jollekkin se saattaa riittää, minulle ei.

Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, joten minun on vaikea käsittää pahuutta, ellen saa sille tieteistä syytä. Se helpottaa ehkä minua, ehkä jotain muuta, ei välttämättä sinua, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että sen pahuuden ja ne pahat teot hyväksyisin, se on vain oma tapani käsitellä asioita.

Narsistin lapsena (en ole sama kuin edellä kirjoittanut) olen kokenut millaiset seuraukset narsistinen pershäiriö voi aiheuttaa. Se on järkyttävää. Kyse ei ole vain minun ja vanhempani välillä tapahtuneista asioista, vaan asialla on kerrannaisvaikutuksia kaikkiin ihmissuhteisiini joita luon (tai yritän luoda, mutta kun valitsen rinnalleni vääränlaisia ihmisiä). Tämä on yhtä painajaista, joten ihan hirveästi ei tieteellinen käsitys pahuudesta kiinnosta. En tosin näe vanhempaani pahana, vaan jotenkin sekaisin olevana. Mutta rakastan häntä, ja olisi parempi jos en rakastaisi oman turvallisuuteni takia. Jos nyt itse satut olemaan narsistisen pershäiriön omaava ihminen, kun haluat selittää asian pois, tai jotenkin neutraloida sen, olisi tärkeää että menisit terapiaan ja olisit siellä rehellinen (mutta pystytkö siihen?).

Aivan niin myös sinä yrität nähdä ihmiset sekaisin olevana et pahana. Tätä yritin tuossa kertoa. En puolustella ketään tai kenenkään tekoja, mutta sen ymmärtäminen, että ihminen on sairas ei paha, helpottaa ainakin itseäni uhrina asian käsittelyä. Vaikka taisittekin jo tehdä minusta tämän häiriöisen. Omaa elämääni edes anonyyminä en koe täällä tarvetta avata, mutta sen verran voin kertoa, että kyllä niitä asioita terapiassa r e h e l l i s e s t i käsittelen.

Moni tuntuu menevän johtopäätöksiin tunteet edellä ja silloin on helpompi olla hiljaa ja poistua paikalta ja antaa ihmisten pitää käsityksensä, nehän pohjautuvat täysin heidän mielikuviin ei totuuteen.

En voi tietää millaisesta positiosta tätä keskustelua käyt, jos et sitä kerro. Sitä vain ihmettelen, että miten pystyt noin neutraalisti suhtautumaan asiaan, josta täytyy olla k o k o  a j a n  t i e t o i n e n kun on kyseisen vanhemman kanssa tekemisissä. Eri asia tietenkin, jos vanhempi on jo kuollut. Kerro minulle, miten olet päätynyt noin jopa lempeästi tarkastelemaan ilmiötä, jonka uhri olet ollut. Tarvitsen tietoa kipeästi.

Aivan niin et voikkaan, siksi onkin omituista ohjata ihminen menemään terapiaan, olettaen että ihminen on itse persoonallosuushäiriöinen neutraalin aiheen käsittelyn perusteella.

Mä uskon että sulle voisi siitä terapiasta olla oikeastikin hyötyä (ei ole provo) kunhan löydät sen oikean terapeutin, sillä on todella suuri merkitys. Se auttaa neutraloimaan omia asioita, kun niitä on käsitellyt ulkopuolisen ja asiantuntevan ihmisen kanssa. Aiheesta on myös paljon kirjallisuutta, johon voisit perehtyä. En usko että omalla tarinallani on kovinkaan suurta merkitystä, varsinkaan näin anonyymillä palstalla.

:D Sieltähän se tuli. Neuvoja suoraan ylhäältä. 

Kiitos.

"Tarvitsen tietoa kipeästi."

no siinä, neuvo annettiin.

Itse en neuvoa pyytänyt ja silti sen sain.

Sulla ei kaikki taida olla ihan hyvin?

Kiitos huolenpidostasi, kaikki hyvin täällä.

Siihen on varmasti syynsä, että "et usko tarinallasi olevan merkitystä".

Hyvää yötä ja kiitos keskustelusta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja on:

A) Jotkut huomaa. Toiset tunnistaa narsistin todella nopeasti ja helposti ja osaavat pysyä erossa. Eivät yleensä leiki sankaria, sillä tapana on ampua sanansaattaja.

B) Toiset eivät tunnista edes siinä vaiheessa kun saavat ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä.

C) Toiset näkee "narsisteja" siellä ja täällä ja joka puskan päällä.

Hyvin moni ei osaa edes kertoa, mikä se narsisti oikeasti on. Siis ihan oikeasti selittää miten narsisti todellisuudessa toimii erilaisissa tilanteissa riippuen muista tekijöistä, millaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, joihin liittyy narsistisia piirteitä ja mitä ne narsistiset piirteet tarkalleen ottaen ovat.

Kohta B) sisältää narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvän tragedian. Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, lapsi ei opi tunnistamaan narsismin vaarallisuutta, sillä huolenpitoon sekoittuu väkivalta. Lapsen on pakko selviytyäkseen olla uskollinen vanhemmalle ja luottaa hänen rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Silloin hän ohittaa manipuloinnin ja ilkeät ja kovat kommentit. Narsistin käyttäytymisestä tulee lapsen rakkauden malli, jota hän soveltaa aikuisuudessa. Joten silloin ihminen "ei tunnista vaikka saisi ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä". Vaaralliset ihmiset tuntuvat tutuilta.

Voi myös olla että narsistiset käytösmallit siirtyvät lapselle ominaiseksi, vaikka ei kyseistä häiriötä sairastaisikaan. Siksi olisikin hyvä, että ihmiset eivät niin helposti leimaisi kaikkia narsisteiksi, kun eivät aiheesta tarpeaksi tiedä.

Tämä on ihan totta. Jos narsistisessa yhteisössä puhutaan koko ajan muista pahaa, lapsi oppii että se on normaalia. Arvaa kuinka paljon hävetti kun aikuisena huomasin ettei muiden estoton kitkerä kommentointi olekaan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa on narsistisia piirteitä, jollain enemmän jollain vähemmän, jollain elämäntilanteet ja tietyt ihmiset, tuovat enemmän näitä piirteitä esiin.

Jos taas puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöisestä jolla diagnoosi siihen on, niin varmasti lähipiiri sen on huomannut, oireilevat, mutta ei vältämättä ole osannut yhdistää sitä siihen ihmiseen ennen diagnoosin saamista.

On inhottavia ihmisiä, se ei suoranaisesti tarkoita, että olisi narsisti, koko sanaa viljellään liikaa.

Ei kaikki tunnekylmältä ja ematiakyvyttömiltä vaikuttavat ihmisetkään ole psykopaatteja, voi olla että se kylmyys on opittu tapa suojella itseä maailman pahuudelta.

Tässä onnistunut narsistin puolustuspuhe. Lähimainkaan kaikilla narsistisesta pershäiriöstä kärsivistä ei ole diagnoosia (joo, vain psykiatri voi sellaisen tehdä), he vaikuttavat ihan tavallisilta ihmisiltä, kunnes joudut heidän vaikutuspiiriinsä. Siksi en lähtisi tällaiselle "paha maailma vastaan narsisti" -linjalle. Hyvä ja vaikuttava kirjoitus, joka menee lukijan tunteisiin ja kutsuu ymmärtämään toisille todella vaarallista ihmistä.

Juuri näin. Vasta täällä olleessa kommentissa joku käytti toisessa keskustelussa ilmausta "suoja maailmaa vastaan" - ja nyt on narsisti sen  tähän ominut, "kyynel poskella".  Juuri tällainen: häikäilemätön on hän, ja vastuu on aina muilla, syy muissa. Hyvin kiteytit tuohon yllä olevaan oleellisen. 

No minä kyllä näen teidän kahden tekstistä ematiankyvyn puutteen, uhriutumisen ja mustavalkoisen ajattelun, olikos se minkä ominaispiirre?

Tuo ensimmäinen tekstihän on ihan puhdasta faktaa, kaikki ei ole narsisteja, vaikka sitä nykyään jokaisesta itseään epämiellyttävästä ihmisestä haluttaisiinkin käyttää, onhan se helppo ja yksinkertainen sana käytää, myönnän.

En ole tuo jota lainasit (vaan se ketä hän lainasi), korostaisin tässä nyt sitä että jokainen ottaisi vastuun omasta tontistaan. Minäkin näin aikuisena, tosin lapsena en voinut muuta kuin "uhriutua" kaikkivaltiaan vanhempani tahdon alla. Ja kyllä tunnen empatiaa vanhempaani kohtaan, että mitä hel*****iä hänelle on tapahtunut, kun on sellaiseksi tullut. Mutta tiedätkös, sitä vastuun ottamista omasta elämästä ja työskentelyä itsensä kanssa on riittänyt ja tulee riittämään jatkossakin. 

Ja olen samaa mieltä siitä että narsisti-sanaa heitetään aika kevyin perustein. Ilmiön seuraukset ovat niin vakavat että toivoisin harkintaa asian kanssa. Mutta myös että joskus kohtaisin narsistin, joka oikeasti kantaa vastuunsa tai edes myöntää millaisia henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikeuksia on toisille aiheuttanut.

Silti leimasit ensimmäisen tekstin kirjoittajan narsistiksi, tekstisi ensimmäistä virkettä lainaten; "Tässä onnistunut narsistin puolustuspuhe."

Ei se ollut minun kirjoittamani teksti. Mutta olen kyllä samaa mieltä: teksti selittää narsismin pois. Yrittää vaikuttaa lukijan tunteisiin. Vaikea ajatella että kukaan ulkopuolinen kirjoittaisi narsismista noin (jos ei siis koske itseä). Tai sitten on vain henkilö joka ei ymmärrä millaisen asian kanssa on tekemisissä.

Tai sitten on henkilö joka kirjoittaa tunteen sijaan järjellä. Ei siellä mitään pois selitetty, paitsi ehkä sellaisen mielestä, jonka omaa mieltä helpottaa selittää kaikki vaikeat ihmiset narsisteina, kuten vaikkapa eksät.

Teksti ei ole neutraali, vaan pyrkii vaikuttamaan tunteisiin. Neutraali teksti huomioisi narsistisen pershäiriön vaikutukset ympäristöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja on:

A) Jotkut huomaa. Toiset tunnistaa narsistin todella nopeasti ja helposti ja osaavat pysyä erossa. Eivät yleensä leiki sankaria, sillä tapana on ampua sanansaattaja.

B) Toiset eivät tunnista edes siinä vaiheessa kun saavat ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä.

C) Toiset näkee "narsisteja" siellä ja täällä ja joka puskan päällä.

Hyvin moni ei osaa edes kertoa, mikä se narsisti oikeasti on. Siis ihan oikeasti selittää miten narsisti todellisuudessa toimii erilaisissa tilanteissa riippuen muista tekijöistä, millaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, joihin liittyy narsistisia piirteitä ja mitä ne narsistiset piirteet tarkalleen ottaen ovat.

Kohta B) sisältää narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvän tragedian. Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, lapsi ei opi tunnistamaan narsismin vaarallisuutta, sillä huolenpitoon sekoittuu väkivalta. Lapsen on pakko selviytyäkseen olla uskollinen vanhemmalle ja luottaa hänen rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Silloin hän ohittaa manipuloinnin ja ilkeät ja kovat kommentit. Narsistin käyttäytymisestä tulee lapsen rakkauden malli, jota hän soveltaa aikuisuudessa. Joten silloin ihminen "ei tunnista vaikka saisi ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä". Vaaralliset ihmiset tuntuvat tutuilta.

Voi myös olla että narsistiset käytösmallit siirtyvät lapselle ominaiseksi, vaikka ei kyseistä häiriötä sairastaisikaan. Siksi olisikin hyvä, että ihmiset eivät niin helposti leimaisi kaikkia narsisteiksi, kun eivät aiheesta tarpeaksi tiedä.

Hyvä muistaa että käytösmallit eivät välttämättä siirry. Narsistinen vanhempi voi "piiskata" kaiken hänen kannaltaan negatiivisen käytöksen pois lapsesta esim. syyttämällä itsekkyydestä.

Totta voi siirtyä voi olla siirtymättä, lapsi voi myös itse sairastua samaan häiriöön tai olla sairastumatta, saada apua ja selvitä. Ei ole yhtä tiettyä kaavaa, miten elämä menee narsismin tai muunkaan lapsuudessa koetun pahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja on:

A) Jotkut huomaa. Toiset tunnistaa narsistin todella nopeasti ja helposti ja osaavat pysyä erossa. Eivät yleensä leiki sankaria, sillä tapana on ampua sanansaattaja.

B) Toiset eivät tunnista edes siinä vaiheessa kun saavat ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä.

C) Toiset näkee "narsisteja" siellä ja täällä ja joka puskan päällä.

Hyvin moni ei osaa edes kertoa, mikä se narsisti oikeasti on. Siis ihan oikeasti selittää miten narsisti todellisuudessa toimii erilaisissa tilanteissa riippuen muista tekijöistä, millaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, joihin liittyy narsistisia piirteitä ja mitä ne narsistiset piirteet tarkalleen ottaen ovat.

Kohta B) sisältää narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvän tragedian. Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, lapsi ei opi tunnistamaan narsismin vaarallisuutta, sillä huolenpitoon sekoittuu väkivalta. Lapsen on pakko selviytyäkseen olla uskollinen vanhemmalle ja luottaa hänen rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Silloin hän ohittaa manipuloinnin ja ilkeät ja kovat kommentit. Narsistin käyttäytymisestä tulee lapsen rakkauden malli, jota hän soveltaa aikuisuudessa. Joten silloin ihminen "ei tunnista vaikka saisi ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä". Vaaralliset ihmiset tuntuvat tutuilta.

Voi myös olla että narsistiset käytösmallit siirtyvät lapselle ominaiseksi, vaikka ei kyseistä häiriötä sairastaisikaan. Siksi olisikin hyvä, että ihmiset eivät niin helposti leimaisi kaikkia narsisteiksi, kun eivät aiheesta tarpeaksi tiedä.

Tämä on ihan totta. Jos narsistisessa yhteisössä puhutaan koko ajan muista pahaa, lapsi oppii että se on normaalia. Arvaa kuinka paljon hävetti kun aikuisena huomasin ettei muiden estoton kitkerä kommentointi olekaan normaalia.

Voi olla vaikea uskoa, mutta lapsuudenkodissani ei puhuttu ollenkaan pahaa muista. Ei yhtään. Ainakaan minun kuulteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Et siis tunne narsismia. On aivan normaalia ymmärtää sairasta ihmistä, psyykkistä tai fyysistä sairautta. Kun sairaus ilmeentyy, ihminen yleensä käsittää sen itse ja hakeaa apua tai ottaa avun vastaan, ymmärtää että häntä autetaan. Toisin on narsismisssa, johon häiröön, empaattimuuteen on tahtoamattaan kasvanut, kasvatettu lapsuudesta lähtien. Se on yhtälailla samanlainen piirre, kuin jokaisessa lapseen juurrutettu tunne, välittävyydestä, turvallisuudesta, arvoista, omanarvontunteesta ja selviämisestä lapsen luonnollisin, tiedostamattomin keinoin kaiken ympäristössä olemassaolevin tai -olemattomin olosuhteista johtuen. Piirre on niin syvällä, ettei sitä helposti oikaise aikuisena. Narsistin käsittelemätön ongelma on häpeä, joka liittyy hänen vanhempien tai kasvatusvanhempien suhtautumisessa häneen, siten piirre on hänellä hänen tahtomattaan, luontaista. Kultalapsi sisaruksien keskeltä tai ainokainen, aina vanhempansa jatke, kasvamatta omassa identiteetissään sellaiseksi kuin normaalin vanhemman/vanhempien lapsena. Vaikka tämän ymmärtää, ei se tee mitenkään hyväkstyksi sen pahuuden, mitä tekee toisille ihmisille.

En nyt oikein ymmärrä viestisi pointtia.

Toistit juuri sen minkä jo kirjoitin, asioiden ymmärtäminen, ei tee niiden asioiden hyväksymistä.

Se oli viestini pointti mikä meni sinulta ilmeisesti ohi.

Toisekseen muutaman lauseen perusteella, et voi minun tuntemistani asioista tietää.

Kirjoitin myös, että minua se on helpottanut ymmärtää miksi asioita on tapahtunut.

Olisi helppoa kuitata asiat niin, että joku toimii näin koska on paha. Jollekkin se saattaa riittää, minulle ei.

Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, joten minun on vaikea käsittää pahuutta, ellen saa sille tieteistä syytä. Se helpottaa ehkä minua, ehkä jotain muuta, ei välttämättä sinua, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että sen pahuuden ja ne pahat teot hyväksyisin, se on vain oma tapani käsitellä asioita.

Narsistin lapsena (en ole sama kuin edellä kirjoittanut) olen kokenut millaiset seuraukset narsistinen pershäiriö voi aiheuttaa. Se on järkyttävää. Kyse ei ole vain minun ja vanhempani välillä tapahtuneista asioista, vaan asialla on kerrannaisvaikutuksia kaikkiin ihmissuhteisiini joita luon (tai yritän luoda, mutta kun valitsen rinnalleni vääränlaisia ihmisiä). Tämä on yhtä painajaista, joten ihan hirveästi ei tieteellinen käsitys pahuudesta kiinnosta. En tosin näe vanhempaani pahana, vaan jotenkin sekaisin olevana. Mutta rakastan häntä, ja olisi parempi jos en rakastaisi oman turvallisuuteni takia. Jos nyt itse satut olemaan narsistisen pershäiriön omaava ihminen, kun haluat selittää asian pois, tai jotenkin neutraloida sen, olisi tärkeää että menisit terapiaan ja olisit siellä rehellinen (mutta pystytkö siihen?).

Aivan niin myös sinä yrität nähdä ihmiset sekaisin olevana et pahana. Tätä yritin tuossa kertoa. En puolustella ketään tai kenenkään tekoja, mutta sen ymmärtäminen, että ihminen on sairas ei paha, helpottaa ainakin itseäni uhrina asian käsittelyä. Vaikka taisittekin jo tehdä minusta tämän häiriöisen. Omaa elämääni edes anonyyminä en koe täällä tarvetta avata, mutta sen verran voin kertoa, että kyllä niitä asioita terapiassa r e h e l l i s e s t i käsittelen.

Moni tuntuu menevän johtopäätöksiin tunteet edellä ja silloin on helpompi olla hiljaa ja poistua paikalta ja antaa ihmisten pitää käsityksensä, nehän pohjautuvat täysin heidän mielikuviin ei totuuteen.

En voi tietää millaisesta positiosta tätä keskustelua käyt, jos et sitä kerro. Sitä vain ihmettelen, että miten pystyt noin neutraalisti suhtautumaan asiaan, josta täytyy olla k o k o  a j a n  t i e t o i n e n kun on kyseisen vanhemman kanssa tekemisissä. Eri asia tietenkin, jos vanhempi on jo kuollut. Kerro minulle, miten olet päätynyt noin jopa lempeästi tarkastelemaan ilmiötä, jonka uhri olet ollut. Tarvitsen tietoa kipeästi.

Aivan niin et voikkaan, siksi onkin omituista ohjata ihminen menemään terapiaan, olettaen että ihminen on itse persoonallosuushäiriöinen neutraalin aiheen käsittelyn perusteella.

Mä uskon että sulle voisi siitä terapiasta olla oikeastikin hyötyä (ei ole provo) kunhan löydät sen oikean terapeutin, sillä on todella suuri merkitys. Se auttaa neutraloimaan omia asioita, kun niitä on käsitellyt ulkopuolisen ja asiantuntevan ihmisen kanssa. Aiheesta on myös paljon kirjallisuutta, johon voisit perehtyä. En usko että omalla tarinallani on kovinkaan suurta merkitystä, varsinkaan näin anonyymillä palstalla.

:D Sieltähän se tuli. Neuvoja suoraan ylhäältä. 

Kiitos.

"Tarvitsen tietoa kipeästi."

no siinä, neuvo annettiin.

Itse en neuvoa pyytänyt ja silti sen sain.

Sulla ei kaikki taida olla ihan hyvin?

Kiitos huolenpidostasi, kaikki hyvin täällä.

Siihen on varmasti syynsä, että "et usko tarinallasi olevan merkitystä".

Hyvää yötä ja kiitos keskustelusta! 

Niin onkin, uskon että tuntemattomalle omien asioiden avaaminen ei ole rakentavaa. Vastauksesi juurikin osoitti miksi. Jos koet tarvitsevasi apua, hanki sitä. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja on:

A) Jotkut huomaa. Toiset tunnistaa narsistin todella nopeasti ja helposti ja osaavat pysyä erossa. Eivät yleensä leiki sankaria, sillä tapana on ampua sanansaattaja.

B) Toiset eivät tunnista edes siinä vaiheessa kun saavat ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä.

C) Toiset näkee "narsisteja" siellä ja täällä ja joka puskan päällä.

Hyvin moni ei osaa edes kertoa, mikä se narsisti oikeasti on. Siis ihan oikeasti selittää miten narsisti todellisuudessa toimii erilaisissa tilanteissa riippuen muista tekijöistä, millaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, joihin liittyy narsistisia piirteitä ja mitä ne narsistiset piirteet tarkalleen ottaen ovat.

Kohta B) sisältää narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvän tragedian. Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, lapsi ei opi tunnistamaan narsismin vaarallisuutta, sillä huolenpitoon sekoittuu väkivalta. Lapsen on pakko selviytyäkseen olla uskollinen vanhemmalle ja luottaa hänen rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Silloin hän ohittaa manipuloinnin ja ilkeät ja kovat kommentit. Narsistin käyttäytymisestä tulee lapsen rakkauden malli, jota hän soveltaa aikuisuudessa. Joten silloin ihminen "ei tunnista vaikka saisi ratakiskosta otsaan ja naamaan hierotaan peetä". Vaaralliset ihmiset tuntuvat tutuilta.

Voi myös olla että narsistiset käytösmallit siirtyvät lapselle ominaiseksi, vaikka ei kyseistä häiriötä sairastaisikaan. Siksi olisikin hyvä, että ihmiset eivät niin helposti leimaisi kaikkia narsisteiksi, kun eivät aiheesta tarpeaksi tiedä.

Tämä on ihan totta. Jos narsistisessa yhteisössä puhutaan koko ajan muista pahaa, lapsi oppii että se on normaalia. Arvaa kuinka paljon hävetti kun aikuisena huomasin ettei muiden estoton kitkerä kommentointi olekaan normaalia.

Voi olla vaikea uskoa, mutta lapsuudenkodissani ei puhuttu ollenkaan pahaa muista. Ei yhtään. Ainakaan minun kuulteni.

T. narsistivanhemman lapsi

Väittäisin aika hyvin huomaavani. Jos joku ihminen on liian mahtava ja karismaattinen tyyppi, tuntosarvet nousevat pystyyn. Pystyn hyvin jatkamaan pinnallisesti läppälinjalla, mutta ikinä en päästä sen lähemmäksi.

Eli jos joku on liian hyvää ollakseen totta, kannattaa olla tarkkana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen harmitusta seurakuntalaisten puolesta, jotka kuluttavat elämäänsä paapoen narsistia. Uhrit uskovat olevansa tärkeitä toisin arvoin kuin todellisuudessa ovat.

seurakuntalaisista en tiedä, mutta sairauksen ymmärtäminen ja irrottaminen ihmisestä, on juuri siitä mustavalkoisuudesta irrouttautumista. Itse koen helpottavana ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, se ei suinkaan ole paapomista tai niiden pahojen tekojen hyväksymistä, vaan itselleni selvyyden saamista sille, miksi asiat ovat tapahtuneet. Usein uhrit jäävät jumiin uhrina olemiseen, koska eivät yritä tai pystysty tai halua nähdä asioiden monipuolisuutta, joka saattaisi jopa helpottaa asioiden käsittelyä ja niistä kokemuksista toipumista.

Et siis tunne narsismia. On aivan normaalia ymmärtää sairasta ihmistä, psyykkistä tai fyysistä sairautta. Kun sairaus ilmeentyy, ihminen yleensä käsittää sen itse ja hakeaa apua tai ottaa avun vastaan, ymmärtää että häntä autetaan. Toisin on narsismisssa, johon häiröön, empaattimuuteen on tahtoamattaan kasvanut, kasvatettu lapsuudesta lähtien. Se on yhtälailla samanlainen piirre, kuin jokaisessa lapseen juurrutettu tunne, välittävyydestä, turvallisuudesta, arvoista, omanarvontunteesta ja selviämisestä lapsen luonnollisin, tiedostamattomin keinoin kaiken ympäristössä olemassaolevin tai -olemattomin olosuhteista johtuen. Piirre on niin syvällä, ettei sitä helposti oikaise aikuisena. Narsistin käsittelemätön ongelma on häpeä, joka liittyy hänen vanhempien tai kasvatusvanhempien suhtautumisessa häneen, siten piirre on hänellä hänen tahtomattaan, luontaista. Kultalapsi sisaruksien keskeltä tai ainokainen, aina vanhempansa jatke, kasvamatta omassa identiteetissään sellaiseksi kuin normaalin vanhemman/vanhempien lapsena. Vaikka tämän ymmärtää, ei se tee mitenkään hyväkstyksi sen pahuuden, mitä tekee toisille ihmisille.

En nyt oikein ymmärrä viestisi pointtia.

Toistit juuri sen minkä jo kirjoitin, asioiden ymmärtäminen, ei tee niiden asioiden hyväksymistä.

Se oli viestini pointti mikä meni sinulta ilmeisesti ohi.

Toisekseen muutaman lauseen perusteella, et voi minun tuntemistani asioista tietää.

Kirjoitin myös, että minua se on helpottanut ymmärtää miksi asioita on tapahtunut.

Olisi helppoa kuitata asiat niin, että joku toimii näin koska on paha. Jollekkin se saattaa riittää, minulle ei.

Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, joten minun on vaikea käsittää pahuutta, ellen saa sille tieteistä syytä. Se helpottaa ehkä minua, ehkä jotain muuta, ei välttämättä sinua, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että sen pahuuden ja ne pahat teot hyväksyisin, se on vain oma tapani käsitellä asioita.

Narsistin lapsena (en ole sama kuin edellä kirjoittanut) olen kokenut millaiset seuraukset narsistinen pershäiriö voi aiheuttaa. Se on järkyttävää. Kyse ei ole vain minun ja vanhempani välillä tapahtuneista asioista, vaan asialla on kerrannaisvaikutuksia kaikkiin ihmissuhteisiini joita luon (tai yritän luoda, mutta kun valitsen rinnalleni vääränlaisia ihmisiä). Tämä on yhtä painajaista, joten ihan hirveästi ei tieteellinen käsitys pahuudesta kiinnosta. En tosin näe vanhempaani pahana, vaan jotenkin sekaisin olevana. Mutta rakastan häntä, ja olisi parempi jos en rakastaisi oman turvallisuuteni takia. Jos nyt itse satut olemaan narsistisen pershäiriön omaava ihminen, kun haluat selittää asian pois, tai jotenkin neutraloida sen, olisi tärkeää että menisit terapiaan ja olisit siellä rehellinen (mutta pystytkö siihen?).

Aivan niin myös sinä yrität nähdä ihmiset sekaisin olevana et pahana. Tätä yritin tuossa kertoa. En puolustella ketään tai kenenkään tekoja, mutta sen ymmärtäminen, että ihminen on sairas ei paha, helpottaa ainakin itseäni uhrina asian käsittelyä. Vaikka taisittekin jo tehdä minusta tämän häiriöisen. Omaa elämääni edes anonyyminä en koe täällä tarvetta avata, mutta sen verran voin kertoa, että kyllä niitä asioita terapiassa r e h e l l i s e s t i käsittelen.

Moni tuntuu menevän johtopäätöksiin tunteet edellä ja silloin on helpompi olla hiljaa ja poistua paikalta ja antaa ihmisten pitää käsityksensä, nehän pohjautuvat täysin heidän mielikuviin ei totuuteen.

En voi tietää millaisesta positiosta tätä keskustelua käyt, jos et sitä kerro. Sitä vain ihmettelen, että miten pystyt noin neutraalisti suhtautumaan asiaan, josta täytyy olla k o k o  a j a n  t i e t o i n e n kun on kyseisen vanhemman kanssa tekemisissä. Eri asia tietenkin, jos vanhempi on jo kuollut. Kerro minulle, miten olet päätynyt noin jopa lempeästi tarkastelemaan ilmiötä, jonka uhri olet ollut. Tarvitsen tietoa kipeästi.

Aivan niin et voikkaan, siksi onkin omituista ohjata ihminen menemään terapiaan, olettaen että ihminen on itse persoonallosuushäiriöinen neutraalin aiheen käsittelyn perusteella.

Mä uskon että sulle voisi siitä terapiasta olla oikeastikin hyötyä (ei ole provo) kunhan löydät sen oikean terapeutin, sillä on todella suuri merkitys. Se auttaa neutraloimaan omia asioita, kun niitä on käsitellyt ulkopuolisen ja asiantuntevan ihmisen kanssa. Aiheesta on myös paljon kirjallisuutta, johon voisit perehtyä. En usko että omalla tarinallani on kovinkaan suurta merkitystä, varsinkaan näin anonyymillä palstalla.

:D Sieltähän se tuli. Neuvoja suoraan ylhäältä. 

Kiitos.

"Tarvitsen tietoa kipeästi."

no siinä, neuvo annettiin.

Itse en neuvoa pyytänyt ja silti sen sain.

Sulla ei kaikki taida olla ihan hyvin?

Kiitos huolenpidostasi, kaikki hyvin täällä.

Siihen on varmasti syynsä, että "et usko tarinallasi olevan merkitystä".

Hyvää yötä ja kiitos keskustelusta! 

Niin onkin, uskon että tuntemattomalle omien asioiden avaaminen ei ole rakentavaa. Vastauksesi juurikin osoitti miksi. Jos koet tarvitsevasi apua, hanki sitä. Hyvää yötä.

Taustan avaaminen selvittää tulokulmaasi asiaan. Mutta jätät sen varmasti aivan syystä kertomatta.