Surettaa. Hyvän ystäväni mies epäilee isyyttään, koska vauva on" tumma". Koetin kertoa omasta lapsestani, jolla oli vauvana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihania nämä epäilijät.

Onneksi isyyden voi varmistaa dna-testillä.

Äiti 8 sai aikanaan paljon ikäviä kommentteja minun takia. Olin syntyessäni erikoisen tumma. Ihoni oli tumma ja hiukset lähes mustat, kiharatkin vielä.

Ihan tavallinen kalpea blondi minusta kuitenkin tuli. Ei se tummuus kovin monta kuukautta pysynyt.

Mutta eihän tuo todista sitä kenen lapsi olet? Nyt on puhe faktasta eli testauksesta.

Se todistaa sen, ettei syntymävärillä ole merkitystä. En ole tummaihoinen vaikka syntyessäni olin tumma.

Ulkoisesti muistutan hyvin vahvasti isäni sukua.

Ehkä tapauksessani pitäisikin epäillä kuka on biologinen äitini. Vaikka todistetusti äitini minut synnytti.

Isyystesti pitäisi olla pakollinen jokaiselle.

Kaikille vauvoille pitäisi tehdä dna testi aina. Ettei kenenkään tarvitse elää epätietoisuudessa, tai jopa väärässä perheessä.

Ikävää! Muta tottakai ystäväsi olisi nyt syytä nöyrtyä yhteen testiin. Onhan se loukkaavaa sekin että mies epäilee. Sais varmuuden ja miehen epäilykset kuriin.

Isoenoni olivat kaksospojat. Toinen tumma, pitkä ja kookasrakenteinen. Toinen oli vaalea, lyhyt ja kevytrakenteinen. Aikuisena siis milloin näin heitä. Mikäli eivät olisi syntyneet saman päivän aikana, niin kukaan ei uskoisi veljeksiksi. Saati sitten kaksosiksi. Kasvoissakaan ei samoja piirteitä ollut.

Voisi kai sanoa, että geenit ovat välillä arvaamattomat ja voivat hypätä sukupolvien yli.

Kotona tehtäviä dna-isyystestejäkin on jo saatavilla netistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystesti pitäisi olla pakollinen.

Miksi? 

Lapsen etu.

Voi nyt herran tähden, ei kaikki lapset näytä isältään,ulkonäköön vaikuttavia geenejä voi putkahdella esiin useamman sukupolven takaa! Minulla on yksi lapsi jonka ihon väri on luokkaa läpikuultava ja hän palaa auringossa tosi nopeasti, toinen on talvella kalpea mutta ruskettuu kivasti kesällä, kolmas oli syntyessään jo lämpimämmän sävyinen ja kesäisin ruskettuu aivan järjettömästi vaikka olisi kaikki maailman aurinkosuojat eikä rusketus ehdi kadota ennen seuraavaa kesää. Neljäs vaikuttaa esikoisen kaltaiselta kalpean ihonsa kera. Yksi lapsista on isän näköinen, yksi minun näköinen, yksi isoisoisoäitinsä näköinen (!?) ja yksi mummon näköinen. Kaikki on kuin eri puusta veistetty, luonteeltaan ja ulkonäöltään.

Äitylit vastustavat täällä isyystestejä mitä ihmeellisimmillä tekosyillä.

Oikea syy on se, että he pelkäävät, että menettävät lapsensa elättäjän -- miehen kun ei tarvitse maksaa elatusapua lapsesta, joka ei ole hänen omansa, jos huomaa asian tarpeeksi ajoissa. Se on suomalaisille äityleille, noille sídukkavalaíden perikuville, se kaikkein kauhein tilanne: elintaso putoaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi oli musta peikkotukka ja pulisongit syntyessään. Meidän kaikki kolme lasta synty kaljuna. Mieheni vauva kuvaa kun katsoin niin ihmetytti tuo hiuspaljous.Ei siis periytynyt meidän pojille.

Kuulostaa loogiselta. useinhan tietyt piirteet hiusrajassa, kaljuus, yms. periytyvät miehillä yhden sukupolven yli eli isoisältä pojanpojalle, eikä isältä pojalle.

Mun isänisällä oli kiharahko tumma tukka, ja hän kaljuuntui jo nuorena. Mun isällä oli paksu suora tumma tukka, hän hieman harmaantui vanhetessaan, muttei kaljuuntunut koskaan. Mun äiti oli aivan vaalea.

Mun veljellä oli taas vauvana ihan valkea tukka, joka tummeni aikuisena. Nuorena aikuisena tukka oli paksu, päälihius oli suoraa ja vaaleaa maantienväristä, alushius oli kiharaa, tummempaa ja velipoika kaljuuntui nuorena.

Eli hänellä oli selvästi toiset piirteet isältä (suora,  paksuus), toiset äidiltä (vaalea) ja toiset isoisältä (kaljuus ja kiharuus ja tummuus alahiuksissa).

Eli jos kuvittelee, että vauva on puolet isän, puolet äidin näköinen, niin ei ymmärrä genetiikasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tutkin lapsien geneettisiä sairauksia ja noin 20% lapsista ei ole "isänsä" biologisia.

Olet väittänyt näin aiemminkin, mutta mikään julkaistu data ei tue noita prosentteja. Viralliset arviot liikkuvat alle viidessä prosentissa (kun lasketaan kaikista, eikä niistä jotka epäilevät isyyttään). Miten teille valikoituukin niin poikkeuksellisen paljon aisankannattajien lapsia?

Tarkka luku on 10 %.

Tarkka luku vaihtelee huomattavasti riippuen millaisia ryhmiä testataan. Pararista prosentista jonnekin 15% tienoille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi lapsi jonka ihon väri on luokkaa läpikuultava ja hän palaa auringossa tosi nopeasti, toinen on talvella kalpea mutta ruskettuu kivasti kesällä, kolmas oli syntyessään jo lämpimämmän sävyinen ja kesäisin ruskettuu aivan järjettömästi vaikka olisi kaikki maailman aurinkosuojat eikä rusketus ehdi kadota ennen seuraavaa kesää. Neljäs vaikuttaa esikoisen kaltaiselta kalpean ihonsa kera.

Ja kaikilla eri biologinen isä, tietysti. Mikä pakko miehellä on kasvattaa ja elättää jonkun toisen lapsi, vain siksi että joku naikkonen väittää sen olevan hänen? Eivät kaikki miehet ole yhtä hyväuskoisia kuin sinun aisankannattajasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tutkin lapsien geneettisiä sairauksia ja noin 20% lapsista ei ole "isänsä" biologisia.

Selvitetäänkö se oikea isukki testeillä? Ilmoitetaanko hänelle lapsesta ja mahdollisista geenisairauksista. Tämä olisi minusta erittäin tärkeää mutta tehdäänkö näin?

Luuletko että tutkijat saavat tutkimusmateriaalin mukana ihmisten nimet ja osoitteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee ajatelleeksi etteikö voisi laittaa lapset alulle spermapankin tuotoksilla.

Naiset ja miehet voisivat asua erillään ja naiset hankkisivat lapset yksikseen.

Kustannukset hoidoista lapsille ja äideille maksettaisiin verovaroista yhteisesti. Hoitoihin sisältyisi kotiapu myöskin.

Näin naiset säästyisivät miesten aiheuttamilta harmeilta ja saisivat elää omaa itse suunniteltua elämäänsä omin nokkinensa.

Monet riidat ja mielenterveyden järkkymiset vältettäisiin ja miehetkin saisivat mennä omia menojaan.

Käytännössähän paljoltikin näin tapahtuu yksinhuoltajuuksien yleistyessä. Jäisi pois tuo riitelyvaihe ja vääntö. Aivan uusi yhteiskuntamalli eriöineen.

Hyvä juuri noin! Ja naisille tuntuva bonus joka lapsesta, esim. 20 000 euroa per lapsi, joka korvaisi lapsenhankinnan aiheuttamia menetyksiä eläkkeessä ja työuralla.

Miehille myönnettäisiin myös alemman kansalaisen arvo, eli koska luopuisivat tulevien kansalaisten kasvattamisesta ja elatuksesta, heidän pitäisi maksaa 20% enemmän veroja kuin naisten. Lisäksi miehillä olisi vähemmän sananvaltaa politiikassa, koska kerran voidaan epäillä ettei yhteinen hyvä heitä kiinnosta.

Menetyksiä eläkkeessä? Naisethan elävät paljon pidempään ja nostavat siten eläkettä merkittävästi enemmän.

Oikeastiko naisia pitää rangaista siitä, että miehet eivät pidä huolta terveydestään?

Sehän on kuin sinua tultaisiin lyömään kirveellä jalkaan vain koska naapuri sattui huolimattomuuttaan lyömään itseään kirveellä jalkaan.

Miehillä on aivan samat mahdollisuudet valita terveelliset elämäntavat kuin naisillakin.

Miehet kuolevat naisia ennemmin ihan terveellisilläkin elintavoilla, koska miehen biologia.

Tietäisit tämän jos olisit perehtynyt ihan perusasioihin. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi oli musta peikkotukka ja pulisongit syntyessään. Meidän kaikki kolme lasta synty kaljuna. Mieheni vauva kuvaa kun katsoin niin ihmetytti tuo hiuspaljous.Ei siis periytynyt meidän pojille.

Kuulostaa loogiselta. useinhan tietyt piirteet hiusrajassa, kaljuus, yms. periytyvät miehillä yhden sukupolven yli eli isoisältä pojanpojalle, eikä isältä pojalle.

Mun isänisällä oli kiharahko tumma tukka, ja hän kaljuuntui jo nuorena. Mun isällä oli paksu suora tumma tukka, hän hieman harmaantui vanhetessaan, muttei kaljuuntunut koskaan. Mun äiti oli aivan vaalea.

Mun veljellä oli taas vauvana ihan valkea tukka, joka tummeni aikuisena. Nuorena aikuisena tukka oli paksu, päälihius oli suoraa ja vaaleaa maantienväristä, alushius oli kiharaa, tummempaa ja velipoika kaljuuntui nuorena.

Eli hänellä oli selvästi toiset piirteet isältä (suora,  paksuus), toiset äidiltä (vaalea) ja toiset isoisältä (kaljuus ja kiharuus ja tummuus alahiuksissa).

Eli jos kuvittelee, että vauva on puolet isän, puolet äidin näköinen, niin ei ymmärrä genetiikasta mitään.

Kaljuusgeeni tulee kylläkin äidiltä. Ja puhut genetiikan ymmärtämisestä jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tutkin lapsien geneettisiä sairauksia ja noin 20% lapsista ei ole "isänsä" biologisia.

Nyt taisit vähän hupsutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi oli musta peikkotukka ja pulisongit syntyessään. Meidän kaikki kolme lasta synty kaljuna. Mieheni vauva kuvaa kun katsoin niin ihmetytti tuo hiuspaljous.Ei siis periytynyt meidän pojille.

Kuulostaa loogiselta. useinhan tietyt piirteet hiusrajassa, kaljuus, yms. periytyvät miehillä yhden sukupolven yli eli isoisältä pojanpojalle, eikä isältä pojalle.

Mun isänisällä oli kiharahko tumma tukka, ja hän kaljuuntui jo nuorena. Mun isällä oli paksu suora tumma tukka, hän hieman harmaantui vanhetessaan, muttei kaljuuntunut koskaan. Mun äiti oli aivan vaalea.

Mun veljellä oli taas vauvana ihan valkea tukka, joka tummeni aikuisena. Nuorena aikuisena tukka oli paksu, päälihius oli suoraa ja vaaleaa maantienväristä, alushius oli kiharaa, tummempaa ja velipoika kaljuuntui nuorena.

Eli hänellä oli selvästi toiset piirteet isältä (suora,  paksuus), toiset äidiltä (vaalea) ja toiset isoisältä (kaljuus ja kiharuus ja tummuus alahiuksissa).

Eli jos kuvittelee, että vauva on puolet isän, puolet äidin näköinen, niin ei ymmärrä genetiikasta mitään.

Kaljuusgeeni tulee kylläkin äidiltä. Ja puhut genetiikan ymmärtämisestä jotain. 

Höpö höpö. Kyllä se kaljuusgeeni voi tulla isältäkin. Meillä jännätään, periikö poika isänsä puolelta kaljuuden. Siellä on nimittäin toiselle puolella sukua melkein kaikki suvun miehet kaljuuntuneet parikymppisinä jo. Muilta puolilta ei ole paljon kaljuja suvussa näkynyt...  

Vierailija kirjoitti:

Onpa näköjään oudot ajatusmaailmat joillakin naisilla.

Tietenkin te lapsen äiteinä tiedätte kenen lapsi on, tai ainakin muutamasta vaihtoehdosta. Jos olette vain yhden miehen kanssa olleet, voi tuntua itsestäänselvyydeltä, että se on juuri sen miehen. Tyylillä "no kyllä minä tiedän".

Mutta kun se mies ei tiedä varmuudella, eikä voi tietää. Ainoa totuuden tietävä on äiti.

On näitäkin tapauksia, joissa nainen on pettänyt ja valehtelee isästä. Miettikää itsenne siihen tilanteeseen, kun selviää vuosien päästä lapsen olevan toisen.

Nuo tapaukset ovat harvinaisia. Silloin yleensä äiti tietää että lapsen isyys ei ole selvä ja isällä on asiasta epäilyksiä ennen lapsen syntymää. Eli parien välillä ei ole luottamusta. Eivät välttämättä edes elä parisuhteessa.

Tämä ap:n kaverin tapaus, kuten monet muutkin ovat aivan erilaisia. On kiinteä parisuhde, on sovittu lapsen hankkimisesta yhdessä, mitään epäilystä vaimon syrjähypystä ei ole. Mutta kun vauva syntyy, isä alkaa epäillä isyyttään vauvan ulkonäön takia. Tässä tapauksessa suurella todennäköisyydellä vauva on poikalapsi. Isä on siis niin tietämätön, että kuvittelee, että hänen poikansa pitäisi olla sellainen iskän mini-me heti synnärillä. Ei ymmärrä että a) vauvat ovat kehittymättömiä syntyessään ja muuttuvat kasvaessaan ja b) lapsi perii geenejä isänsä lisäksi äidiltään ja myös kummankin isovanhemmilta jne...

Ja sitten on se ikävämpi osa isiä, jotka vaan keksivät epäilyn isyydestä, koska ovat suunnittelemassa eroa eivätkä haluaisi maksaa elatusmaksuja eivätkä osallistua lapsensa hoitoon.

On samantekevää millainen on vanhempien ihoväri, hiukset jne. sillä vauva saa geeninsä edellisiltä sukupolvilta, jopa 5 ja 6 ylenevässä sukupolvesta.

Jos minun aviomieheni kehtaisi kyseenalaistaa oman isyytensä, teettäisi testin, mutta avioliitto ja parisuhde olisivat sitten siinä. En ikinä pettäisi puolisoani, ja hänen on kyettävä luottamaan minun sanaani siinä. Jos ei ole luottamusta, ei ole mitään. Epäilys kertoisi siitä, että ihminen, jota rakastan ja jonka olen uskonut rakastavan minua, voi tosissaan kuvitella minun kykenevän tuollaiseen törkeään ja petolliseen toimintaan. Olisi aivan järkyttävää.