Meidän perheen bruttotulot 9700€ ja mitään ei jää säästöön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö nyt teitä sääliä? Sori, mutta tulonne vaikuttavat hyviltä. Opetelkaa säästämään!

Tulot tosiaan VAIKUTTAA hyviltä. Eläminen kun vaan on niin kallista. Verotus rankaisee niin kovasti meitä. Viime vuonna olisin kovasti halunnut käydä Uudessa-Seelannissa, mutta koska verottaja päätti rankaista solidaarisuusverolla, niin sinne meni sitten perheen uudenseelannin matkarahat.

Hmmm... Matka uuteen seelantiin perheeltä, vähintään 3000 euroa. Solidaarisuusveron määrä 2%. 3000/0,02 = 150000. Solidaarisuusveroa ei mene alle 75000 tuloista. 150000+75000 = 225000. Eli bruttotulosi on vähintään 225000 euroa. Olet siis köyhääkin köyhempi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tämä juttu... olin erään tuttavan kanssa purjehtija. Hän on lääkäri, minä tyhjätaskuinen humanisti. Vertailimme kenkiämme, kun oli leppoisa hetki siinä merenkynnössä. Molemmilla oli jalassaan jotkut räjähtäneet ruojut. Ero on siinä, että minulla ei ole paljon mitään, tällä lääkärillä omakotitalo, mökki, kaksi venettä, hiton hieno auto ja kaiketi yhtä ja toista muutakin. Kyse on hallinnasta. Jos mikään ei riitä, mikään tulojen määräkään ei riitä. Jos kymppitonnin bruttotuloista ei riitä viiden hengen perheelle, vika ei ole maan hintatasossa vaan omassa talouden hallinnassa. Isoillakaan tuloilla ei saa, kuten voimme huomata, kaikkea, mitä keksii haluta. Jos antaa ulkoisten virikkeiden hallita jatkuvasti ja kaikessa talouttaan, saa miljoonankin menemään hujauksessa. Jos osaa priorisoida asioita, pienilläkin tuloilla voi elää täyttä elämää. Ja tässä kohtaa minä en moralisoi ketään. Minäkin saisin vaikka millaisen palkan menemään mihin sattuu. Pikemminkin tämä pienituloisuus on pakottanut opettelemaan sen, että elämän parhaat asiat eivät tavallisesti ole niitä kalleimpia - jos koskaan. En kuitenkaan kiellä, etteikö minullekin kelpaisi oma purjevene ja moni muukin asia olisi kiva. Vene nyt vain on sellainen, josta olen haaveillut. Ja olen toki aikanaan myös omistanut, mutta vanhojen paskojen ikuinen remppaaminen on aika puisevaa. Asiat tärkeysjärjestykseen, arvoisa väestö!

Ei oikein kolahtanut tämä juttu. Ei ollut kyse siitä, että suurta omaisuutta kahmineilla ei olisi varaa mihinkään vaan nimenomaan juuri siitä, että keskituloisilla ei rahat riitä mihinkään sellaiseen, mitä yleensä mielletään keskituloisten jutuksi. En jotenkin näe purjevenettä keskituloisten ykköshaaveena.

Ainakin itse olen valittanut vain sitä, että rahat ovat tiukoilla, vaikka olemme keskituloisia, koska asuminen on kallista, verottaja vie bruttotuloista melkoisen summan ja saman elintason mahdollistavat monenmoiset tuet köyhemmillä kuten ilmainen päivähoito, toimeentulotuki, tuetut lomat ja harrastustuet. En ole viemässä pois mitään köyhemmiltä, olen lähinnä vain tuomassa esiin sitä, että keskituloisen perheen elintaso on usein lähes sama kuin sen köyhän perheen elintaso. Voi olla, että rahaa ei lasketa aivan tarkalleen joka asiassa, mutta lapsilla on samat harrastukset, yhtä kalliit puhelimet ja samanlaiset lomanviettotavat. Miksi siis raataa töissä niska limassa, kun lopputuloksena on samanlainen elintaso kuin sillä elämäntapatyöttömälläkin? Mikä meitä keskituloisia motivoi? Miltä tuntuu, kun se köyhä perhe tekee etelänmatkan kerran vuodessa, lapset saavat uusimmat puhelimet joululahjaksi ja harrastusmaksuistakaan ei ole mitään huolta?

Ei tässä tosiaan haaveilla mistään purjeveneistä eikä priorisoida edes niitä etelänmatkoja ykköshaaveiksi vaan mietitään vain, miten ankeaa voi se keskituloisenkin elämä olla, kun on aina kuvitellut, että tällaisella palkalla voi tulla hyvin toimeen tai ainakin niin, ettei tarvitse joka senttiä laskella.

Ja tosiaan tässä tarkoitan siis keskituloisella sellaista, jonka nettopalkka on jotain 2000-3000 euron välissä eli bruttopalkka liikkuu siinä 3000-4000 välimaastossa. Olen läheisesti tekemisissä (sukulaissuhde) yksinhuoltajan kanssa, jonka tuet ovat reilu 2200 euroa kuukaudessa ja päälle ilmainen päivähoito ja muut tukimuodot. Kun itse saan töissä käymällä 2500 euroa ja hän viettää päivät kotona ja saa vain muutaman satasen vähemmän, on motivaatio työntekoon ja ahkeruuteen aika tiukassa.

Jännä kun täällä kaksi keskituloista palkansaajaa ja joka kuussa jää 2000 euroa ylimääräistä. Bruttotulot n. 7000e/kk, netto vajaa 5000e/kk. Menot n. 2800-3000e/kk.

Toki ei asuta pk-seudulla. Asutaan 2010-luvulla rakennetussa omakotitalossa pienessä kunnassa Etelä-Suomessa. Yksi päivähoitoaikainen lapsi.

Ehkä se on se kun ajellaan 10-12v vanhoilla velattomilla autoilla eikä uusilla Audeilla.

byhyy yäää bää äää nyyh niisk ryys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tämä juttu... olin erään tuttavan kanssa purjehtija. Hän on lääkäri, minä tyhjätaskuinen humanisti. Vertailimme kenkiämme, kun oli leppoisa hetki siinä merenkynnössä. Molemmilla oli jalassaan jotkut räjähtäneet ruojut. Ero on siinä, että minulla ei ole paljon mitään, tällä lääkärillä omakotitalo, mökki, kaksi venettä, hiton hieno auto ja kaiketi yhtä ja toista muutakin. Kyse on hallinnasta. Jos mikään ei riitä, mikään tulojen määräkään ei riitä. Jos kymppitonnin bruttotuloista ei riitä viiden hengen perheelle, vika ei ole maan hintatasossa vaan omassa talouden hallinnassa. Isoillakaan tuloilla ei saa, kuten voimme huomata, kaikkea, mitä keksii haluta. Jos antaa ulkoisten virikkeiden hallita jatkuvasti ja kaikessa talouttaan, saa miljoonankin menemään hujauksessa. Jos osaa priorisoida asioita, pienilläkin tuloilla voi elää täyttä elämää. Ja tässä kohtaa minä en moralisoi ketään. Minäkin saisin vaikka millaisen palkan menemään mihin sattuu. Pikemminkin tämä pienituloisuus on pakottanut opettelemaan sen, että elämän parhaat asiat eivät tavallisesti ole niitä kalleimpia - jos koskaan. En kuitenkaan kiellä, etteikö minullekin kelpaisi oma purjevene ja moni muukin asia olisi kiva. Vene nyt vain on sellainen, josta olen haaveillut. Ja olen toki aikanaan myös omistanut, mutta vanhojen paskojen ikuinen remppaaminen on aika puisevaa. Asiat tärkeysjärjestykseen, arvoisa väestö!

Ei oikein kolahtanut tämä juttu. Ei ollut kyse siitä, että suurta omaisuutta kahmineilla ei olisi varaa mihinkään vaan nimenomaan juuri siitä, että keskituloisilla ei rahat riitä mihinkään sellaiseen, mitä yleensä mielletään keskituloisten jutuksi. En jotenkin näe purjevenettä keskituloisten ykköshaaveena.

Ainakin itse olen valittanut vain sitä, että rahat ovat tiukoilla, vaikka olemme keskituloisia, koska asuminen on kallista, verottaja vie bruttotuloista melkoisen summan ja saman elintason mahdollistavat monenmoiset tuet köyhemmillä kuten ilmainen päivähoito, toimeentulotuki, tuetut lomat ja harrastustuet. En ole viemässä pois mitään köyhemmiltä, olen lähinnä vain tuomassa esiin sitä, että keskituloisen perheen elintaso on usein lähes sama kuin sen köyhän perheen elintaso. Voi olla, että rahaa ei lasketa aivan tarkalleen joka asiassa, mutta lapsilla on samat harrastukset, yhtä kalliit puhelimet ja samanlaiset lomanviettotavat. Miksi siis raataa töissä niska limassa, kun lopputuloksena on samanlainen elintaso kuin sillä elämäntapatyöttömälläkin? Mikä meitä keskituloisia motivoi? Miltä tuntuu, kun se köyhä perhe tekee etelänmatkan kerran vuodessa, lapset saavat uusimmat puhelimet joululahjaksi ja harrastusmaksuistakaan ei ole mitään huolta?

Ei tässä tosiaan haaveilla mistään purjeveneistä eikä priorisoida edes niitä etelänmatkoja ykköshaaveiksi vaan mietitään vain, miten ankeaa voi se keskituloisenkin elämä olla, kun on aina kuvitellut, että tällaisella palkalla voi tulla hyvin toimeen tai ainakin niin, ettei tarvitse joka senttiä laskella.

Ja tosiaan tässä tarkoitan siis keskituloisella sellaista, jonka nettopalkka on jotain 2000-3000 euron välissä eli bruttopalkka liikkuu siinä 3000-4000 välimaastossa. Olen läheisesti tekemisissä (sukulaissuhde) yksinhuoltajan kanssa, jonka tuet ovat reilu 2200 euroa kuukaudessa ja päälle ilmainen päivähoito ja muut tukimuodot. Kun itse saan töissä käymällä 2500 euroa ja hän viettää päivät kotona ja saa vain muutaman satasen vähemmän, on motivaatio työntekoon ja ahkeruuteen aika tiukassa.

Alunperinhän täällä valittelivat ne, joiden nettopalkka on 5000-7000 per puoliso. He pitävät itseään köyhinä, kun rahat ei riitä kuukausittaisiin ulkomaan lomiin. Ei kukaan ole 2000 euron nettotuloista pitänyt kovin isotuloisena ja teillä ei varmaan olekaan ylimääräistä juuri.

Köyhät.

Vierailija kirjoitti:

Köyhät.

Kyykkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tämä juttu... olin erään tuttavan kanssa purjehtija. Hän on lääkäri, minä tyhjätaskuinen humanisti. Vertailimme kenkiämme, kun oli leppoisa hetki siinä merenkynnössä. Molemmilla oli jalassaan jotkut räjähtäneet ruojut. Ero on siinä, että minulla ei ole paljon mitään, tällä lääkärillä omakotitalo, mökki, kaksi venettä, hiton hieno auto ja kaiketi yhtä ja toista muutakin. Kyse on hallinnasta. Jos mikään ei riitä, mikään tulojen määräkään ei riitä. Jos kymppitonnin bruttotuloista ei riitä viiden hengen perheelle, vika ei ole maan hintatasossa vaan omassa talouden hallinnassa. Isoillakaan tuloilla ei saa, kuten voimme huomata, kaikkea, mitä keksii haluta. Jos antaa ulkoisten virikkeiden hallita jatkuvasti ja kaikessa talouttaan, saa miljoonankin menemään hujauksessa. Jos osaa priorisoida asioita, pienilläkin tuloilla voi elää täyttä elämää. Ja tässä kohtaa minä en moralisoi ketään. Minäkin saisin vaikka millaisen palkan menemään mihin sattuu. Pikemminkin tämä pienituloisuus on pakottanut opettelemaan sen, että elämän parhaat asiat eivät tavallisesti ole niitä kalleimpia - jos koskaan. En kuitenkaan kiellä, etteikö minullekin kelpaisi oma purjevene ja moni muukin asia olisi kiva. Vene nyt vain on sellainen, josta olen haaveillut. Ja olen toki aikanaan myös omistanut, mutta vanhojen paskojen ikuinen remppaaminen on aika puisevaa. Asiat tärkeysjärjestykseen, arvoisa väestö!

Ei oikein kolahtanut tämä juttu. Ei ollut kyse siitä, että suurta omaisuutta kahmineilla ei olisi varaa mihinkään vaan nimenomaan juuri siitä, että keskituloisilla ei rahat riitä mihinkään sellaiseen, mitä yleensä mielletään keskituloisten jutuksi. En jotenkin näe purjevenettä keskituloisten ykköshaaveena.

Ainakin itse olen valittanut vain sitä, että rahat ovat tiukoilla, vaikka olemme keskituloisia, koska asuminen on kallista, verottaja vie bruttotuloista melkoisen summan ja saman elintason mahdollistavat monenmoiset tuet köyhemmillä kuten ilmainen päivähoito, toimeentulotuki, tuetut lomat ja harrastustuet. En ole viemässä pois mitään köyhemmiltä, olen lähinnä vain tuomassa esiin sitä, että keskituloisen perheen elintaso on usein lähes sama kuin sen köyhän perheen elintaso. Voi olla, että rahaa ei lasketa aivan tarkalleen joka asiassa, mutta lapsilla on samat harrastukset, yhtä kalliit puhelimet ja samanlaiset lomanviettotavat. Miksi siis raataa töissä niska limassa, kun lopputuloksena on samanlainen elintaso kuin sillä elämäntapatyöttömälläkin? Mikä meitä keskituloisia motivoi? Miltä tuntuu, kun se köyhä perhe tekee etelänmatkan kerran vuodessa, lapset saavat uusimmat puhelimet joululahjaksi ja harrastusmaksuistakaan ei ole mitään huolta?

Ei tässä tosiaan haaveilla mistään purjeveneistä eikä priorisoida edes niitä etelänmatkoja ykköshaaveiksi vaan mietitään vain, miten ankeaa voi se keskituloisenkin elämä olla, kun on aina kuvitellut, että tällaisella palkalla voi tulla hyvin toimeen tai ainakin niin, ettei tarvitse joka senttiä laskella.

Ja tosiaan tässä tarkoitan siis keskituloisella sellaista, jonka nettopalkka on jotain 2000-3000 euron välissä eli bruttopalkka liikkuu siinä 3000-4000 välimaastossa. Olen läheisesti tekemisissä (sukulaissuhde) yksinhuoltajan kanssa, jonka tuet ovat reilu 2200 euroa kuukaudessa ja päälle ilmainen päivähoito ja muut tukimuodot. Kun itse saan töissä käymällä 2500 euroa ja hän viettää päivät kotona ja saa vain muutaman satasen vähemmän, on motivaatio työntekoon ja ahkeruuteen aika tiukassa.

Ihan vinkkinä, niitä tuettuja lomia voi hakea muutkin kuin köyhät. Minustakin toimeentulotuki on iso, mutta unohdit sen, että sinä saat sen palkan PÄÄLLE ne elarit ja lapsilisät, jotka on jo mukana todennäköisesti tuon yh:n tuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tämä juttu... olin erään tuttavan kanssa purjehtija. Hän on lääkäri, minä tyhjätaskuinen humanisti. Vertailimme kenkiämme, kun oli leppoisa hetki siinä merenkynnössä. Molemmilla oli jalassaan jotkut räjähtäneet ruojut. Ero on siinä, että minulla ei ole paljon mitään, tällä lääkärillä omakotitalo, mökki, kaksi venettä, hiton hieno auto ja kaiketi yhtä ja toista muutakin. Kyse on hallinnasta. Jos mikään ei riitä, mikään tulojen määräkään ei riitä. Jos kymppitonnin bruttotuloista ei riitä viiden hengen perheelle, vika ei ole maan hintatasossa vaan omassa talouden hallinnassa. Isoillakaan tuloilla ei saa, kuten voimme huomata, kaikkea, mitä keksii haluta. Jos antaa ulkoisten virikkeiden hallita jatkuvasti ja kaikessa talouttaan, saa miljoonankin menemään hujauksessa. Jos osaa priorisoida asioita, pienilläkin tuloilla voi elää täyttä elämää. Ja tässä kohtaa minä en moralisoi ketään. Minäkin saisin vaikka millaisen palkan menemään mihin sattuu. Pikemminkin tämä pienituloisuus on pakottanut opettelemaan sen, että elämän parhaat asiat eivät tavallisesti ole niitä kalleimpia - jos koskaan. En kuitenkaan kiellä, etteikö minullekin kelpaisi oma purjevene ja moni muukin asia olisi kiva. Vene nyt vain on sellainen, josta olen haaveillut. Ja olen toki aikanaan myös omistanut, mutta vanhojen paskojen ikuinen remppaaminen on aika puisevaa. Asiat tärkeysjärjestykseen, arvoisa väestö!

Ei oikein kolahtanut tämä juttu. Ei ollut kyse siitä, että suurta omaisuutta kahmineilla ei olisi varaa mihinkään vaan nimenomaan juuri siitä, että keskituloisilla ei rahat riitä mihinkään sellaiseen, mitä yleensä mielletään keskituloisten jutuksi. En jotenkin näe purjevenettä keskituloisten ykköshaaveena.

Ainakin itse olen valittanut vain sitä, että rahat ovat tiukoilla, vaikka olemme keskituloisia, koska asuminen on kallista, verottaja vie bruttotuloista melkoisen summan ja saman elintason mahdollistavat monenmoiset tuet köyhemmillä kuten ilmainen päivähoito, toimeentulotuki, tuetut lomat ja harrastustuet. En ole viemässä pois mitään köyhemmiltä, olen lähinnä vain tuomassa esiin sitä, että keskituloisen perheen elintaso on usein lähes sama kuin sen köyhän perheen elintaso. Voi olla, että rahaa ei lasketa aivan tarkalleen joka asiassa, mutta lapsilla on samat harrastukset, yhtä kalliit puhelimet ja samanlaiset lomanviettotavat. Miksi siis raataa töissä niska limassa, kun lopputuloksena on samanlainen elintaso kuin sillä elämäntapatyöttömälläkin? Mikä meitä keskituloisia motivoi? Miltä tuntuu, kun se köyhä perhe tekee etelänmatkan kerran vuodessa, lapset saavat uusimmat puhelimet joululahjaksi ja harrastusmaksuistakaan ei ole mitään huolta?

Ei tässä tosiaan haaveilla mistään purjeveneistä eikä priorisoida edes niitä etelänmatkoja ykköshaaveiksi vaan mietitään vain, miten ankeaa voi se keskituloisenkin elämä olla, kun on aina kuvitellut, että tällaisella palkalla voi tulla hyvin toimeen tai ainakin niin, ettei tarvitse joka senttiä laskella.

Ja tosiaan tässä tarkoitan siis keskituloisella sellaista, jonka nettopalkka on jotain 2000-3000 euron välissä eli bruttopalkka liikkuu siinä 3000-4000 välimaastossa. Olen läheisesti tekemisissä (sukulaissuhde) yksinhuoltajan kanssa, jonka tuet ovat reilu 2200 euroa kuukaudessa ja päälle ilmainen päivähoito ja muut tukimuodot. Kun itse saan töissä käymällä 2500 euroa ja hän viettää päivät kotona ja saa vain muutaman satasen vähemmän, on motivaatio työntekoon ja ahkeruuteen aika tiukassa.

Ihan vinkkinä, niitä tuettuja lomia voi hakea muutkin kuin köyhät. Minustakin toimeentulotuki on iso, mutta unohdit sen, että sinä saat sen palkan PÄÄLLE ne elarit ja lapsilisät, jotka on jo mukana todennäköisesti tuon yh:n tuissa.

Lisään vielä, että sillä pienituloisella tuskin on sama elintaso kuin sulla. Olen pienituloinen, mies alle keskitason. Lapsi harrastaa, käydään kerran vuodessa ulkomailla, uudet puhelimet ostetaan, jos tarve ja säästän useamman tonnin vuodessa. Meillä on siis erilliset rahat. Kumpikin maksaa omat matkat jne. MUTTA, mä tingin monesta, monesta muusta asiasta.

Ei ne isot tulot, vaan pienet menot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yerveiset Saksasta. Ei ole verotus keveää täälläkään. 8 495€/kk brutto, 4 651€/kk netto, josta vähennetään pakolliset sairasvakuutus ja eläkevakuutus (progressiiviset) 466€/kk. Käteen läsähtää naurettavat 4 182€/kk.

Onneksi vaimolla myös tulot, mutta huomattavasti pienemmät. Ei näillä tuloilla juhlita. Eletään normaalia keskiluokkaista elämää ja menoja pitää miettiä. Onneksi Saksassa moni hauska asia on halpaa Suomeen verrattuna, joten elämänlaatu on ehkä korkeampaa hyvätuloisella kuin Suomessa. Toisaalta talot kalliita.

Terveisin,

800k€ asuntolainaa maksettavana

Täällä toinen myös Saksasta. Samanlaisilla tuloilla ja allekirjoitan kaiken mainitsemasi. Verotus on kovaa ja samoin talojen hinnat. Joskus laskeskellaan, että Suomessa olisi halvempaa asua...

Joo, asuminen on Suomessa halvempaa. Sairastaminen onkin sitten kalliimpaa ja hoitoihin on vaikeampi päästä.

Meidän perheellä elintaso laski kun muutettiin Suomeen, vaikka Saksassa oli vain toinen töissä ja Suomessa kumpikin puoliso.

Meillä nettotulot on 1600e, yksi aikuinen ja kolme alle kouluikäistä. Minimielarit tuohon päälle muistaakseni 150e/lapsi ja lapsilisät tietysti mutta ne nyt saa kaikki muutkin. Päivähoitomaksuja ei ole, ja jos olisi, minun ei kannattaisi käydä töissä lainkaan.

Mielestäni pärjäämme ihan hyvin tällä hetkellä kun lapset eivät halua vielä harrastaa. Auto on ja oma asunto Helsingissä, asunnosta lainaa noin 65000e.

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, enkä jaksa vielä miettiä lasten teini-ikää mutta nyt jää rahaa hiukan säästöönkin joka kuukausi. Ja tavallaan säästöä sekin, että maksan omaa asuntoa.

Me voimme tehdä kylpylälomia tai käydä naapurimaissa, Lintsillä tai Muumimaailmassa kerran kesässä. Mitään Thaimaan reissuja en pienten lasten jaksa tehdä eikä tuollaisiin olisi varaakaan mutta en koe että jäisimme mistään paitsi. Minä olen ennen lapsia matkustellut paljon ja lapset kyllä ehtivät myöhemminkin.

Vaikea uskoa etteikö muka minun tuloihini nähden moninkertaisilla tuloilla voisi elää oikein hyvin ja silti jäisi säästöönkin.

Meillä on bruttotulot 3000e. N. 1000 jää säästöön.

Omakotiasuminen 300e/kk ja mökki, vene auto yms.

2 henkilöä.

Matkailu ei kiinnosta ja vihaan paskarytkyjen shoppailua ja ruokaa tehdään suuria määri kerralla ja pakastetaan.

Ostellaan lapsenlapsille kaikenlaista.

Tienaan 1200 kuussa brutto, omistan velattoman asunnon ja auton. Säästössä on vuoden tienestit. Tiedän, pitäisi olla enemmän, mutta auton vaihto vei aika lailla.

Tästä hurauttaa puolessa tunnissa Helsinkiin junalla. Ikkunan takana huojuvat satavuotiaat männyt.

Teille jäisi luultavasti saman verran nettona kuussa käteen jos jäisitte työttömäksi. Noin huonoilla tuloilla ei Suomessa tule toimeen PKS. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä köyhiä. Nyt mars siitä Kelaan hakemaan toimeentulotukea, kun ette pärjää.

Näissä aloituksissa monilta menee pointti täysin ohi. Kotitalouden bruttotulot ovat 9700 euroa, mutta jos tuo jaetaan oletusarvoisesti kahtia, saadaan "vain" 4850 euroa per naama. Tuosta menee veroja suurin piirtein reilut 1600 euroa, joten jäljelle jää noin 3200. Nettotulot ovat siis 6400.

Kukaan ei väitä olevansa köyhä näillä tuloilla, mutta kun pointtina on se että mitään ei meinaa jäädä säästöön ja mihinkään arkea hienompaan ei tunnu olevan varaa, koska hinnat eivät Suomessa kohtaa palkkatasoa. Tuon 6400 tienaava pariskunta joutuu maksamaan itse kaiken, asumisen Espoossa, kolmen teinin ruoat, harrastukset, vaatteet sun muut. Ei heru asumistukia, ei tuettuja harrastuksia, eikä mitään muitakaan sosiaalitukia tai alennuksia. Espoossa 5 hengen perheelle soveltuva asunto on toista tonnia asumiskustannuksiltaan kuukaudessa, ja pk-seudulla nyt sattuu olemaan suurin osa rahakkaimmista työpaikoista joten poiskaan ei kannata muuttaa. 

Lähes 5000 euron kuukausituloilla sitä luulisi elelevän herroiksi ja säästöjen kasvavan massiivisesti. Nopeasti tuollaisiin tuloihin päästyään huomaa miten paljon verotus ja muut maksut siitä lohkaisevat, ja loputkin menevät sitten elämiseen. Progressiivinen verotus pitää huolen että kukaan ei pääse rikastumaan ansiotuloilla eikä rikastumista kannata edes yrittää. 

Se on tuo asenne, mikä saa köyhäksi. Itse ole yksinhuoltaja ja nettotulot lapsilisineen ja lapsen isän maksamine elatusapuineen on 1950-2050€ kuukaudessa. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus on tuossa myös mukana. Mitään muita tukia ei todellakaan tule. Ei ole alennuksia, ei tuettuja lomia. Kun menemme uimahalliin, niin vain 2€ lisää maksamalla pääsisi sellainen oerhe, jossa on 2 aikuista ja 4 lasta. Yksinhuoltajille ei tuollaisia perhealennuksia ole. Samoin kaikki kauppojen bonus- kortit on tehty niin, että suhteessa isompien talouksien ostot saavat tukea juurikin esim yksinhuoltajatalouksilta.

Joka kuukausi menee sijoituksiin 150€, huvitilille 70€. Säästötilille 40€. Huvitilillä olevilla päästään matkoille, retkille isommille jutuille. Lisäksi kaikki vanhat lasten vaatteet ym. myydään ja voidaan käyttää matkoihin. Joka vuosi mennään ulkomaille, jossa vuokrataan huoneisto. Suurimmaksi osaksi tehdään ruokaa itse. Käydään telttailemassa Suomessa ja huvipuistossa. Seurakunnan leireillä on vietetty kesämökkielämää. Niille pääsee suurituloisetkin, kun vaan ilmoittautuu ajoissa.

Lapsi harrastaa yhden kuukauden tulojeni verran vuodessa.

Koen, että vietämme rikasta elämää: kummallakin on oma makuuhuone, ja joskus ostetaan uusiakin vaatteita. Syömme hyvää ruokaa, on harrastuksia, lomia, viikonloppureissuja, kylpylään päästään vuosittain, myös risteilyille yms. Missään paikassa ei tietenkään voi tuhlata. Kun on tarkka rahoistaan, niin ne riittävät pidempään. Käyn esim vain kaksi kertaa viikossa työpaikkalounaalla. Näin sekin tuntuu luksukselta, ja toisaalta ei mene niin paljon rahaa kuin jos menisi joka päivä. Lisäksi jos kävisi päivittäin, menettäisi sen luksuksen tunnun.

Budjetti pitää olla, ja taju siitä, että luksusta on hyvä arki.

Vierailija kirjoitti:

Netto n 7000. Kolme teiniä. Asumiskulut n 2500 e (90 m kerrostalossa). Kaksi vanhaa autoa, molemmat tarvitaan vaikka käytetään myös julkisia. Lapset harrastaa urheilua, josta tulee vuositasolla aika isot kulut. Lainaa vain asunnosta ja mökistä. Säästöön 500 e/kk. Ei säännöllisiä lomamatkoja. Rahat riittää mutta aika tarkkaan joutuu suunnittelemaan. Omat harrastukset uimahalli ja kuntosali.

Järkyttävän suuret asumiskulut teillä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä rahaa saa menemään enemmän kuin sit tulee riippumatta palkasta. Vain joillakin toimitusjohtajilla voi olla tilanne että "palkka riittäisi". Minä kuulun palkan puolesta melkein ylimpään 5% palkansaajista ja en näkisi mitenkään vaikeana tilannetta että palkka "vain häviäisi". Olen omista kollegoistani huomannut saman että "palkka ei riitä" ja oikeasti heillä ei riitäkään, kun huomaamattaan tuhlaavat. Ovat ihmetelleet ääneen että "miten sinulla on vara laittaa tonneja kuussa sijoituksiin". No minä en käy niillä työpaikkalounailla, en tule aamulla toimistolle starbucksin kahvikupin kanssa, minulla on oma pikkuauto, ei uusi työsuhdeaudi, en käy 3-4 kertaa vuodessa ulkomailla lomalla...

Mitä teet rahoillasi ylipäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä köyhiä. Nyt mars siitä Kelaan hakemaan toimeentulotukea, kun ette pärjää.

Näissä aloituksissa monilta menee pointti täysin ohi. Kotitalouden bruttotulot ovat 9700 euroa, mutta jos tuo jaetaan oletusarvoisesti kahtia, saadaan "vain" 4850 euroa per naama. Tuosta menee veroja suurin piirtein reilut 1600 euroa, joten jäljelle jää noin 3200. Nettotulot ovat siis 6400.

Kukaan ei väitä olevansa köyhä näillä tuloilla, mutta kun pointtina on se että mitään ei meinaa jäädä säästöön ja mihinkään arkea hienompaan ei tunnu olevan varaa, koska hinnat eivät Suomessa kohtaa palkkatasoa. Tuon 6400 tienaava pariskunta joutuu maksamaan itse kaiken, asumisen Espoossa, kolmen teinin ruoat, harrastukset, vaatteet sun muut. Ei heru asumistukia, ei tuettuja harrastuksia, eikä mitään muitakaan sosiaalitukia tai alennuksia. Espoossa 5 hengen perheelle soveltuva asunto on toista tonnia asumiskustannuksiltaan kuukaudessa, ja pk-seudulla nyt sattuu olemaan suurin osa rahakkaimmista työpaikoista joten poiskaan ei kannata muuttaa. 

Lähes 5000 euron kuukausituloilla sitä luulisi elelevän herroiksi ja säästöjen kasvavan massiivisesti. Nopeasti tuollaisiin tuloihin päästyään huomaa miten paljon verotus ja muut maksut siitä lohkaisevat, ja loputkin menevät sitten elämiseen. Progressiivinen verotus pitää huolen että kukaan ei pääse rikastumaan ansiotuloilla eikä rikastumista kannata edes yrittää. 

Se on tuo asenne, mikä saa köyhäksi. Itse ole yksinhuoltaja ja nettotulot lapsilisineen ja lapsen isän maksamine elatusapuineen on 1950-2050€ kuukaudessa. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus on tuossa myös mukana. Mitään muita tukia ei todellakaan tule. Ei ole alennuksia, ei tuettuja lomia. Kun menemme uimahalliin, niin vain 2€ lisää maksamalla pääsisi sellainen oerhe, jossa on 2 aikuista ja 4 lasta. Yksinhuoltajille ei tuollaisia perhealennuksia ole. Samoin kaikki kauppojen bonus- kortit on tehty niin, että suhteessa isompien talouksien ostot saavat tukea juurikin esim yksinhuoltajatalouksilta.

Joka kuukausi menee sijoituksiin 150€, huvitilille 70€. Säästötilille 40€. Huvitilillä olevilla päästään matkoille, retkille isommille jutuille. Lisäksi kaikki vanhat lasten vaatteet ym. myydään ja voidaan käyttää matkoihin. Joka vuosi mennään ulkomaille, jossa vuokrataan huoneisto. Suurimmaksi osaksi tehdään ruokaa itse. Käydään telttailemassa Suomessa ja huvipuistossa. Seurakunnan leireillä on vietetty kesämökkielämää. Niille pääsee suurituloisetkin, kun vaan ilmoittautuu ajoissa.

Lapsi harrastaa yhden kuukauden tulojeni verran vuodessa.

Koen, että vietämme rikasta elämää: kummallakin on oma makuuhuone, ja joskus ostetaan uusiakin vaatteita. Syömme hyvää ruokaa, on harrastuksia, lomia, viikonloppureissuja, kylpylään päästään vuosittain, myös risteilyille yms. Missään paikassa ei tietenkään voi tuhlata. Kun on tarkka rahoistaan, niin ne riittävät pidempään. Käyn esim vain kaksi kertaa viikossa työpaikkalounaalla. Näin sekin tuntuu luksukselta, ja toisaalta ei mene niin paljon rahaa kuin jos menisi joka päivä. Lisäksi jos kävisi päivittäin, menettäisi sen luksuksen tunnun.

Budjetti pitää olla, ja taju siitä, että luksusta on hyvä arki.

Paljonko teillä on asumiskustannukset ja kuinka paljon lapset ovat isällään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö nyt teitä sääliä? Sori, mutta tulonne vaikuttavat hyviltä. Opetelkaa säästämään!

Tulot tosiaan VAIKUTTAA hyviltä. Eläminen kun vaan on niin kallista. Verotus rankaisee niin kovasti meitä. Viime vuonna olisin kovasti halunnut käydä Uudessa-Seelannissa, mutta koska verottaja päätti rankaista solidaarisuusverolla, niin sinne meni sitten perheen uudenseelannin matkarahat.

Ihan yhtä kallista se eläminen on pienituloisellekkin. Ei saa taloa halvemmalla taikka ruokaa vaan siksi että on pienet tulot.