Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
n-25 kirjoitti:
Jostain kumman syystä miehet haluavat vaan minulta seksiä, eikä fiksua jutteluseuraa.
Sama, en kelpaa muuhun kuin hetken huviksi. Ja sitä en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa. Olen ihan sekopää suhteissa ja en tajua miten pitäisi olla.
En seurustele, koska se mitä pystyn tarjoamaan nykyisessä elämäntilanteessani ei riitä naisille. Tai ei ole ainakaan riittänyt niille naisille joiden kanssa on ollut kemiaa. Haluaisin siis pysyvän, loppuelämän suhteen, mutten halua kuitenkaan tuoda lasteni elämään uutta naista. Toki voisi halutessaan tavata heitäkin, mutta meidän on niin hyvä olla keskenämme, että en sitä tilannetta halua muuttaa.
Ehkä kohdalleni on osunut vain poikkeuksellisen paljon huonoa tuuria, mutta en silti uskalla yrittää enää tosissaan ennen kuin elämäntilanteeni muuttuu. Liian raskasta ihastua ja tulla aina rikotuksi alkuhuuman hälvettyä.
Miehet haluavat vain leikkiä minulla ja tunteillani. Ensin jahdataan ja sitten kun päästään sänkyyn, tulee lause: "En ole valmis suhteeseen". Tuo lause on itselleni jo kuin kirosana. En jaksaisi enää edes yrittää. Pakko taas ladata tinder pari viikon päästä uudestaan.
Helpompi esittää että ei osaa kuin sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kivannäköinen lesbonainen, en halua lapsia, plus tykkään fiksusta seurasta joka ei mm läträä päihteillä. Oman vähemmistön sisällä vaihtoehdot ovat karua luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Liian raskasta ihastua ja tulla aina rikotuksi alkuhuuman hälvettyä.
Minut on rikottu näin jo 3 kertaa peräkkäin. Kuinka monta kertaa pitää vielä jaksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
No käy pienikin kaikki ei halua hevos-kokoa.
Pitää vaan etsiä oikee pari, helppohan tuosta syystä on hylätä kumppani, oikea syy lienee ollut ihan joku muu, mitä ei kehdata käydä läpi.
Minulla on miehistä lähinnä huonoja kokemuksia ja raiskauksen jälkeen menetin mielenkiintoni seksiä kohtaan. En ole vielä tavannut miestä, jolle kelpaisi parisuhde ilman seksiä, joten olen sitten yksin. On sitäpaitsi niin paljon muutakin ohjelmaa elämässä, etten edes ehtisi juosta treffeillä tapailemassa ketään. Parisuhde ei ole arvoasteikossa korkealla minulle, mieluummin käyn yksin konserteissa ja vietän aikaa kotona ym.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustele, kun en ole löytänyt ketään kenen kanssa natsaisi, että voisi alkaa seurustelee.
En myöskään väkisin halua olla missään suhteessa.
Ei löydy ketään jing jangia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen ihan mul*ku naisten kanssa. En tee kenellekään pahaa fyysisesti ja olen kiltti muutenkin, mutta haluan naisilta pääasiallisesti vain pimppiä. Ja jos se ei tuoksu eikä maistu miltään, niin olen vähän että njäääh, onpa tylsää. Tissitkään ei juuri kiinnosta, vaikka kivannäköisiä ja tuntuisia toki ovat. Mä näen naiset lähinnä pimpin tuoksuna ensisijaisesti. Tiedän, olen mulkk*, ei tarvitse sen takia alapeukutella. Hullaannun naiseen siis tuoksun perusteella, enkä juuri millään muulla tavoin.
Muutin vasta uudelle paikkakunnalle, enkä ole vielä ehtinyt tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Edellinen seurustelukumppani jäi vanhalle paikkakunnalle. En halunnut häntä mukaani, sillä hän ei tuntunut loppuelämän kumppanilta, vaan kehnolta väliaikaisratkaisulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian raskasta ihastua ja tulla aina rikotuksi alkuhuuman hälvettyä.
Minut on rikottu näin jo 3 kertaa peräkkäin. Kuinka monta kertaa pitää vielä jaksaa?
Vähällä olet vielä selvinnyt. Itselle jo seitsemän naista putkeen tehnyt saman. Ja puhun nyt siis ihan kunnon alkuhuumasta naistenkin taholta. Vaikea enää luottaa.
Varmaan aika samat setit kuin ap:lla. Ala-asteen loppu ja yläaste meni kiusattuna, eikä pojat olleet todellakaan kiinnostuneita. Tähän päälle vielä surkea parisuhteen malli kotona, eli kiltti ja uhrautuvainen yleiskoneäiti ja sovinistinen isä sohvalla kaljan kanssa, joten en oikeastaan edes tajunnut, mitä hienoa "romantiikassa" on.
Lukio ja pari sen jälkeistä vuotta meni sitten poikia peläten, vaikka harvoin kukaan mies enää siinä iässä tuli päätä aukomaan.
Aikuisena mitään romanttista tai seksuaalista kontaktia ei sitten osaa enää edes kaivata, kun ei niistä mitään kokemusta ole (puhun toki vain omasta puolestani). Kun niin pitkään sai epäsuorasti kuulla, että minulla ei tulevaisuudessa ole muita vaihtoehtoja, kuin olla tahdonvastaisesti vanhapiika, tai vapaaehtoisesti vanhapiika, niin kai sitä oppi läpikotaisin sopeutumaan siihen vähemmän ikävään vaihtoehtoon jo lapsena.
Sitä paitsi, vaikka teininä vähän haaveili siitä sielunkumppanista joka jumaloi minua yhtä palavasti kuin minä häntä, niin nyt aikuisena tajuan, että minunlaiseni nainen saisi korkeintaan vain sellaisen surullisenkuuluisan tyytyjän. Ja ei, en halua miestä, jolle olen vain "pimbs" ja, joka muuten lähinnä vain sietää seuraani, haluan että kanssani halutaan aidosti olla. Joten yksin jatketaan niin kauan kuin niikseen tulee
Kaikki maksuttomat deitti saitit on tullut kokeiltua. 8 vuotta kului niissä kumppania etsiessä, välillä oli verkot vesillä ja välillä paloi hermot loppuun, poistin profiilit ja pysyttelin useampia kk pois netistä ennekuin palasin takaisin. Tuona aikana kävin ulkomaita myöten treffeillä, kun kotimaassa oli niin hiljaista.
Ja mitä noista 8 vuodesta jäi käteen.
- 2 kertaa särkynyt sydän.
- 10 eri treffi kumppania koko ajalta.
- Pisin "suhde" kesti 5kk ja 6 tapaamis kertaa, ennenkuin kuulin, ettei minua kohtaan olekaan niin vahvoja tunteita, että kannattaisi jatkaa.
- Yksi lyhyt seksi suhde.
Tulin sitten siihen tulokseen, ettei Suomessa ole kysyntää minun kaltaiselleni miehelle, enkä halua enään kiusata itseäni sillä harha kuvittelemalla, että täältä jonkun löytäisin. Leikkikööt naiset ghostaamis leikkejään muiden miesten kanssa, minä sain jo tarpeekseni.
Harrastukset on niin oudot että ne karkottaisi suurimman osan pois.
Olen vain todella ujo ja tylsä, vaikka ulkonäön puolesta kelpaan ainakin seksileluksi joillekin.
Huono itsetunto koska olen läski. En halua näyttää kroppaani miehille.
Yritän laihduttaa mutta vaikeaa on.
Sitäpaitsi olen niin vanha ettei minua kukaan enää huoli.
Koska olen nainen josta kukaan ei kiinnostu siinä mielessä. Olen nätti, hoikka, naisellinen - kaikkea sitä mitä miesten sanotaan haluavan. Mutta yksi valuvika minussa on ja se on aseksuaalisuus. En pysty aloittamaan mieheen tutustumista seksin kautta ja se karsii pois 99,9% heteromiehistä. Valitettavasti en ole tavannut yhtään aseksuaalimiestä... Kateellisena luen täältäkin kommentteja naisilta joiden miehet eivät halua seksiä - juuri sellaista suhdetta olen etsinyt koko elämäni.