Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Ap kenelle toisen ihmisen sinkkuus on ongelma?
Itseeni ei huvita seurustella tällä hetkällä! Haluan keskittyä itseeni ja lapsiini.
Ei kiinosta mitkään seurat, olen mielummin muijan kanssa ihan kahdestaan. Siksi.
Minusta kiinnostuvat vain selvästi alempitasoiset naiset tällä hetkellä, koska olen ylipainoinen. Jos jostain löytyisikin saman koulutus- ja uratason nainen, niin ulkonäkönsä on mennyttä ja sitä kompensoidakseen on omasta mielestään laskenut rimaansa.
Toinen asia on se, että olen luonteeltani introvertti ja tietyllä tavalla myös taiteilijaluonne, joka tarvitsee kohtalaisen paljon omaa aikaa palautumiseen ja innovointiin. Se vaatii puolisolta ymmärrystä.
Lapset on onneksi saatu ja olen päässyt kokemaan sen osan elämästä. He ovat rakkaita ja elämässäni säännöllisesti mukana. Silti kuitenkin kaipaan puolisoa jonka kanssa voisi elää arkea ja juhlaa yhdessä.
En kiinnosta miehiä kuin panomielessä. Itse tahdon enemmän, paljon enemmän. Mutta olen 164cm ha painan 56kg eli niin ruma läski miesten mielestä että kelpaan ainoastaan reiäksi.
Sairastan erilaisia suolistosairauksia, jotka hankaloittavat elämää. Lisäksi minulta löytyy myös lähes kaikki laskeumat, jotka vaikuttavat negatiivisesti seksin harrastamiseen. Kakkonen on osaltani täysin poissuljettu vaihtoehto ja nykymiehet tuntuvat olevan kovasti sen perään. Olen nuori ja nätti, joten pääsisin kyllä treffeille mutta koen nämä vaivat niin nolostuttaviksi että pysyn mielummin sinkkuna.
Ralph Fiennes ei ole ottanut yhteyttä.
Olen tällä hetkellä sinkku, mutta seurustelen heti kunhan löydän keski-ikäisen n. 36-46-vuotiaan sinkkunaisen, joka olisi kiltti, vähän höpsö välillä ja jolla olisi hyvin suurikokoiset ja riippuvat rinnat! Ei saisi olla kyllä tatuointeja tai lävistyksiä, mutta parempi vähän pyöreämpi kuin ihan hoikka. Tällainen feminiininen uhkean upea neitokainen olisi haaveeni, jonka kanssa voisi ostaa torilta mansikoita ja syödä niitä kesällä laiturin päässä uittaen varpaita tyynessä järvivedessä.
Koska olen suurperheen tukiverkoton totaaliyh, enkä pääse kuin töihin ilman lapsia, niin ei ole innokkaita treffikavereita tupsahtanut ovelleni minua etsimään. Muuten ei törmääkään kehenkään.
Päätin edellisen seurustelusuhteen jälkeen etten enää tule ottamaan miestä joka ajattelee vain itseään. Siksi olen ollut sinkku jo viimeiset 20 vuotta.
lapset on jo tehty, en tarvitse enää naista, seksi on vain lapsen tekoa varten.
Olen ruma ja köyhä. Niin yksinkertaista se on.
En ole kohdannut vielä itseäni parempaa seuraa. Kerran kokeilin samantasoista, mutta toiste en lähde tuollaisiin +/- 0 -juttuihin.
En halua lapsia, en halua lapsellista naista, kauheasti en käy missään ravintoloissa, jäädyn naisten kanssa jos haluaisinkin tutustua, edellisessä suhteessa koin väkivaltaa kumppanilta, en ihastu helposti, enkä tyydy ihan mukavaan enää toista kertaa, olen elänyt suurimman osan aikuisiästä ilman kumppania, joten omat tavat ja tilan tarve ja enkä varmaan jousta enää kompromisseihin samalla tavalla mitä nuorempana ja janotessani kokemuksia.
Mutta olisihan se kiva rakastua edes kerran elämässä eli jollain tasolla avoinna uudelle ihmiselle.
M40
En ole etsinyt ketään enkä ole myöskään kokenut että mitään puuttuisi. En usko, että haluan perinteistä perhemallia, mutta mikäli vastustamaton ihminen osuu kohdalle niin sitoutuminen parisuhteeseen on tietysti mahdollista. Eli fiiliksellä mennään. Varmasti koittaisin määrätietoisemmin muuttaa nykyistä tilannetta jos se jollain tapaa häiritsisi tai kokisin että jotain puuttuisi.
N31
Vierailija kirjoitti:
Ralph Fiennes ei ole ottanut yhteyttä.
Jos ottaa yhteyttä niin sano sille että on velkaa mulle 20 euroa.🤨
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä, enemmän kuin mitään muuta.
Mutta jos en kelpaa kenellekään, niin hankala on seurustella.
Tämä. Sillä erotuksella, että kelpaisin kyllä joillekin, mutta en sellaiselle joka kelpaisi minulle. Minulla on hyvin matalat kriteerit, mutta kun ei vaan silti riitä.
Olen jo perhe-elämän ja pidemmät suhteet kokenut.
Nyt tuntuu hyvältä elää omannäköistä elämää, ilman yhtäkään kompromissia.
Parisuhde-elämässä on paljon asioita, jotka vain syövät aikaa, mutta eivät anna minulle mitään.
Ei ole montaa kertaa käynyt flaksi. On huonoja kokemuksia, ovat tappaneet kiinnostuksen. Lisäksi on opiskelukiireitä. Seurustelusuhteet aiheuttavat vain ongelmia. Hankin tulevaisuudessa miehen sijaan koiran, se ei jätä ja on paljon helppohoitoisempi :D
Koska olen naimisissa. Se ei olisi oikein puolisoani kohtaan!