Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä sitä vielä oli helpompaa olla sinkku, mutta nyt kun 40 ikävuotta lähestyy, niin alkaa huomaamaan, että edessä voi olla yksinäiset ajat. Suurimmalla osalla ikätovereista on perhe tai vähintään parisuhde ja sitten tietysti on paljon eronneita, mutta hekin usein seurustelevat. Enää ei voi tai jaksa sillä tavalla elää sinkkuelämää.
Minulla meni jotenkin ohi se koko seurusteluhomma, työelämässä oli pätkätöitä ja sitten oli intensiivisiä harrastuksia. Nyt on jäämässä parisuhteen osalta tyhjä arpa käteen. Kannattaa oikeasti nuorena katsoa tulevaisuuteen, ja miettiä, haluaako olla vielä keski-ikäisenä yksin.
Se on vain 30-50 välillä; sit taas ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun otin eron miehestäni yli 20 vuoden avioliiton jälkeen hän sanoi 'Kuka minusta nyt pitää huolen kun tulen vanhaksi' Kysyin että mitä hän sillä tarkoitti. Kuulemma oli ajatellut että koska vaimo on niin ei tarvi huolestua jos sairastuu vaikka Alzheimerin tautiin tai muuten menettää kuntonsa, onpahan joku joka hoitaa. Tuo kyllä painui aivoihin, en ole eron jälkeen seurustellut, ei pelkästään siitä syystä että luulisin nyt kaikkien miesten hakevan itselleen hoitajaa vanhuuden päiville :) mutta huomasin että viihdyn hyvin yksin eläjänä.
Fiksu tyyppi; se tosiaan on yksi suhteen plussista. Ja se ei koske vain jotain omaishoitoa. Ja jos olisi se oikea, niin varmasti pitäisi huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua "seurustella". Haluan seksiä ja hauskanpitoa, mutta en mitään stnan kädestäpitämistä, silmiin tuijottelua ja kotileikkejä.
Tehokas peliaika lyhyen tutustumisen jälkeen ok, ripustautujia en siedä. Oon estänyt tällä hetkellä jo 9 tyyppiä.
N 57
Oi miten teidät hyvät naiset löytää näiden kaikkien "ei fwb irtosuhteet yms" naisten joukosta...
-älä hae alle n. 40 vuotiasta naista, sitä nuoremmat on typeryksiä
-ei paljastavasti tai värikkäästi pukeutuvia
-ei yh
-älä etsi netistä, etsi ns. naisten paikoista (harrastukset, kirjastot, kauppapaikat, luonto...)
-ei kapakoista ikinä ketään, eikä mistään muistakaan kännipaikoista
-kadulla katso ja vertaa, onko tuo nainen ns. sitoutuvaa vaimomateriaalia vai ei, opit erottelemaan jyvät akanoista, analysoi tarkasti; et saa parhaita päältä, jos et erota ulkonäöltä niitä (aka hukkaat vaan aikaasi ja turhaudut ikuisiin pakkeihin, jos et ymmärrä mitä haet)
-älä anna vaitikan puhua, et saa sillä mitään ratkaisua tilanteeseesi
-estä kilpailijat olemalla joko nopea (virhemarginaali tosin kasvaa) tai ritarillinen (luottaa siihen, että oikea tulee hänen tykonsä)
-älä tee tästä numeroa, opettele vaan omaksi iloksesi tutkimaan asioita syvemmin ja saat vastauksia ainakin omaan itseesi, jos et muuta ikinä saisikaan, voit siis vain voittaa
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään kaunotar, ja olen normaalipainoinen (170cm, 60kg). Olen myös keskimääräistä älykkäämpi. Siksi en kelpaa miehille.
On aivan varmasti miehiä, kenelle kelpaat. Ja se kai on yleisesti naisenaolon hyvä puoli. Aina löytyy joku mies, kelle kelpaa. Eri asia sitten on se, että kelpaako ne miehet naisille. Älykkään naisen on vaikea löytää tasoistaan seuraa, se on totta.
Mistä älykäs nainen löytää älykkään miehen? Muualtakin kuin opiskelujen piiristä?
En seurustele, koska olen selibaatissa. Ollut jo 15 vuotta. Paras päätös ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En seurustele koska päädyn yhteen joka kerta päihdeongelmaisen kanssa. Viimeisin suhde oli niin suuri pettymys ja teki niin kipeää taas löytää itsensä siitä tilanteesta että harkitsen tosissani etten seurustele enää ikinä. Ajatus tuntuu pahalta sillä tykkään olla parisuhteessa eikä yksin oleminenkaan ongelma ole mutta ei se vaan ole sama elää arkea yksin kuin ihmisen kanssa jota rakastaa.
Etsi itsellesi hyvä sielunhoitaja. Saat seurustelusuhteen, älä masennu.
Menen seurassa niin lukkoon, että minusta ei saa oikein minkäänlaista kuvaa - muuta kuin vetäytyvän tuppisuun. Mitä isompi tila, mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sitä jähmeämmin käyttäydyn. Parhaimmillaankin olen kameleonttimainen miellyttäjä, jotenkin alitajuisesti haluan vain "kelvata", ja refleksinomaisesti välttelen oikeiden mielipiteideni esiin tuomista.
Minä myös stressaan kanssakäymisestä ihan valtavasti, sekä etukäteen että jälkikäteen. Keskustelujen repliikit jäävät mieleeni pyörimään loppumatonta kierrosta vähintään päiviksi, joskus jopa viikoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en ole unelmien prinssi. Olen pieni tuloinen, sosiaalisesti odiootti ja minua ei kiinnosta raha ja maine.
Työtön 46 kirjoitti:
Olen ölläruma. En saa ketään naista ja olen työtön joten en saa naista.
Luonne on se mikä ratkaisee. Oletko itseesi kääntynyt surkuttelija joka kadehtii kaikkea kaikilta? Voin kertoa ettei todellakaan kiinnosta edes tutustua negatiiviseen ihmiseen jonka mielestä se joku tuo elämän jota voi elää.
Ok, olet työtön ja rahat riittää just ja just seuraavaan maksupäivään. Elämä on kutistunut. Hyvin ymmärrettävää.
Itse olen työssäkäyvä ja rahat riittää just ja just seuraavaan maksupäivään ja mitään ylimääräistä ei saa tulla.
Käyn töissä, joskus lenkillä ja tv. Siinä se elämä on. Miten paljon eroaa sun elämästä?
Luonnollisestikaan en ole kiinnostavaa vaimomatskua näille miehille jotka moottoripyöräilee, lomailee, mökkeilee koska ei mun rahat riitä näistä mihinkään eli elämä kanssani typistyy ja olen tylsä kun en "tee" mitään.
Joten käyn töissä, kävelyllä ja tv ja olen onnellinen näistä kolmesta asiasta joilla teen elämäni sisältörikkaaksi.
Eli melko sama tilanne täällä, käyn töissä ja olen sysiruma. Ja 5v sua vanhempi.
Älä oikesti luovuta. Luota itseesi jos naisen haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm...vaikuttaa siltä, että useimmilla on kuitenkin halu olla jonkun kanssa yhdessä, mutta ei usko, että saa kestävää ja hyvää parisuhdetta. Etsitään siis ts. ihan normaalia ihmistä, ilman suuria odotuksia, puolin ja toisin. Suosittelen seurakuntien tapahtumien puoleen kääntymistä. Siellä on monia erilaisia ihmisiä ja erilaisia harrastuksia ja tapahtumia, iloisia ihmisiä, missä on helppo tavata kunnollisia tyyppejä. Ja jos ei muuta, niin ainakin kavereita takuuvarmasti saa, ja ne voi taas tietää sitten sopivia tyyppejä seurakunnan ulkopuolelta. Yleensä tietääkin, kun on niin laajalle suuntautuneita, noin niinkun yleisesti ottaen. Ja ei se mitään otakaan, jos ei annakaan. Kokeilkaa.
Ei mun mielestä sinkkuutta tarvitse selitellä. Vastaus on tietysti käänteisesti se, mikä on vastaus parisuhteessa olemiseen. En ole löytänyt ihmistä, jonka kanssa haluaisin olla ja joka haluaisi olla kanssani. Halut ei ole kohdanneet.
Kyllähän monet rationalisoi asiaa ties millä selityksillä, mutta noin se on aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huvita, viihdyn hyvin itseksenkin.
Niille, jotka suree sinkkuuttaan, on yksi hyvin helppo tie, mikä auttaa.
Kuvittele olevasi tienhaarassa, toinen tie vie pimeään, toinen tie on eloisa ja valoisa. VALITSE ELOISA JA VALOISA, JOKA KERTA, MONTA KERTAA, AINA.
Kun tekee aina tämän saman valinnan, joka kerta, saa sen: eloisan ja valoisan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menen seurassa niin lukkoon, että minusta ei saa oikein minkäänlaista kuvaa - muuta kuin vetäytyvän tuppisuun. Mitä isompi tila, mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sitä jähmeämmin käyttäydyn. Parhaimmillaankin olen kameleonttimainen miellyttäjä, jotenkin alitajuisesti haluan vain "kelvata", ja refleksinomaisesti välttelen oikeiden mielipiteideni esiin tuomista.
Minä myös stressaan kanssakäymisestä ihan valtavasti, sekä etukäteen että jälkikäteen. Keskustelujen repliikit jäävät mieleeni pyörimään loppumatonta kierrosta vähintään päiviksi, joskus jopa viikoiksi.
Miks sä meet niin lukkoon?
Vierailija kirjoitti:
Työtön 46 kirjoitti:
Olen ölläruma. En saa ketään naista ja olen työtön joten en saa naista.
Luonne on se mikä ratkaisee. Oletko itseesi kääntynyt surkuttelija joka kadehtii kaikkea kaikilta? Voin kertoa ettei todellakaan kiinnosta edes tutustua negatiiviseen ihmiseen jonka mielestä se joku tuo elämän jota voi elää.
Ok, olet työtön ja rahat riittää just ja just seuraavaan maksupäivään. Elämä on kutistunut. Hyvin ymmärrettävää.
Itse olen työssäkäyvä ja rahat riittää just ja just seuraavaan maksupäivään ja mitään ylimääräistä ei saa tulla.
Käyn töissä, joskus lenkillä ja tv. Siinä se elämä on. Miten paljon eroaa sun elämästä?Luonnollisestikaan en ole kiinnostavaa vaimomatskua näille miehille jotka moottoripyöräilee, lomailee, mökkeilee koska ei mun rahat riitä näistä mihinkään eli elämä kanssani typistyy ja olen tylsä kun en "tee" mitään.
Joten käyn töissä, kävelyllä ja tv ja olen onnellinen näistä kolmesta asiasta joilla teen elämäni sisältörikkaaksi.
Eli melko sama tilanne täällä, käyn töissä ja olen sysiruma. Ja 5v sua vanhempi.
Älä oikesti luovuta. Luota itseesi jos naisen haluat.
Sivusta: No menkää te kimppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen seurassa niin lukkoon, että minusta ei saa oikein minkäänlaista kuvaa - muuta kuin vetäytyvän tuppisuun. Mitä isompi tila, mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sitä jähmeämmin käyttäydyn. Parhaimmillaankin olen kameleonttimainen miellyttäjä, jotenkin alitajuisesti haluan vain "kelvata", ja refleksinomaisesti välttelen oikeiden mielipiteideni esiin tuomista.
Minä myös stressaan kanssakäymisestä ihan valtavasti, sekä etukäteen että jälkikäteen. Keskustelujen repliikit jäävät mieleeni pyörimään loppumatonta kierrosta vähintään päiviksi, joskus jopa viikoiksi.
Miks sä meet niin lukkoon?
Traumataustan takia. Mieli varoittaa että nyt ollaan todella pahassa vaarassa, ja muille ei saa antaa itsestään mitään, koska sitä käytettäisiin varmasti aseena minua vastaan. Pelkään pahoinpitelyjä, nolaamista, porukan vihan kohteeksi joutumista.
Miksi en seurustele.
No, koska en halua. Valitsen yksinolemisen koska en halua toimia itseäni vastaan, en halua mukautua muottiin johon en halua vaikka ympäristö niin vaaatiikin.
Kokeiltu on, on ollut seurustelukumppaneita. Se ei vain koskaan ole tuntunut oikealle, en tunne oloani hyväksi. Tarvitsen pajon omaa tilaa, ehdottomasti ei ketään joka vaatii mitään. En jaksa yhtään mitään sitomista ja rajoituksia. Haluan, että minulla on tilaa tehdä nopeitakin päätöksiä, mennä ja tulla kenenkän estämättä tai kenellekän selittämättä.
Haluan kodin jossa saan olla rauhassa itseni kanssa. Jos seuraa haluan menen ulos tai tapaan ystäviä.
En jaksa mitään vääntöä ja vaatimuksia. En jaksa riidellä turhista asioista. En halua kenenkään ongelmia enkä olla terapeutti tai äiti. Haluan olla täysin vapaa. Olla itsenäinen kuten aina olen ollutkin.
Viimeinen seurustelu kun loppui, ihan luontevasti sen enempää päättämättä tai ajattelematta jäin vapaaksi. Ja mitä pitempään olen, sitä parempi minun on ja sitä korkeammaksi muuri kasvaa alkaa ajatellakaan seurustelua.
N 37
Mulla on jostain syystä taipumus saada mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi äityviä miehiä, jotka itse pettävät. Nyt kun lapse tehty, kahden miehen kanssa ja aika pieniä vielä niin helpompi olla ilman parisuhdetta.
En oikeastaan tarvitsisi naista kuin satunnaisesti seksiin. Kauheaa sähläämistä koko parisuhdehommeli.
Alue: Aihe vapaa
Ne on maksullisia tai tilataan jostain bambumaasta.