Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Psykiatrin diagnoosin mukaan olen eksentrikko.
Kohdasta "Eksentrikon ominaisuudet" kolmanneksi viimeinen:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi en seurustele? Touhun täydellisen toivottomuuden takia. Turha tehdä mitään sitoumuksia. Turha hankkia yhteistä kotia tai lapsia, turha aloittaa yhteistä taloutta tai antaa naiselle valtaa rahoihini. Sen kaiken menettää siinä vaiheessa, kun akka toteaa, ettei vaan huvita enää. Olen nelikymppinen ja tähän ikään mennessä ei ole tullut vastaan yhtään ainutta positiivista esimerkkiä hyvästä parisuhteesta, kaikkien tuttujen ja sukulaisten erottua ennemmin tai myöhemmin mahdollisimman v-mäisellä ja kalliilla tavalla, systeemin liittoutuessa lähes täydellisesti naisen kanssa miestä vastaan. Lisäksi nykyisen feministiliikkeen taipumus syyllistää miehiä pelkän biologisen roolinsa toteuttamisesta. En käytännössä voi enkä saa pyytää mieleistäni seksiä, koska se on kuulemma kaikki jotain toksisen patriarkaatin julmaa pikku naisraukan hyväksikäyttöä.
Pitäkää tunkkinne. Virosta ja Thaimaasta saa rahalla ilman hässäkkää ja lapsellisia kostoja.
Mukavampaa katsella jotain tällaista kuin yli 90% naisista. Sellaiseksi maailma on mennyt nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska henkilö, johon olen ollut rakastunut viimeiset 5 vuotta, ei halua suhteeseen minun kanssani. Kerroin tunteistani hänelle kolmisen vuotta sitten, ja hän vastasi, ettei tunne samoin. En ole kuitenkaan vieläkään päässyt asian yli.
Myönnä tosiasiat ja move on.
Maailmassa on 4 miljardia vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Haku päälle.
Turha jäädä roikkkumaan pahan mielen kanssa.
Miten ihmeessä tähän tulee alapeukutuksia?
Jos kerran romantiikan kohde ei voisi vähempää välittää, miksi tuhlata elämänsä "toivotaan, toivotaan"-tyyliin?
Rouvan ystävä roikkui 15 vuotta varatussa miehessä, joka toistuvasti sanoi erovansa "ihan kohta".
Lopulta erosi mutta menikin naimisiin jonkin aivan toisen naisen kanssa.
Siinä sitä neidon ikä luiskahti yli 50 odotellessa ja nyt ollaan katkerana. Mutta yhä kuvitellaan että "kohta se taas eroaa". Aivan toivoton tapaus.
Iso osa elämää kului odotellessa ohi.
Tuoko se olisi se parempi vaihtoehto sille että myöntää tosiasiat ja toimii sen mukaisesti?
En ole alkuperäinen kirjoittaja mutta kommentoin kumminkin. Ainakin minulle rakastuminen ei ole tahdonalainen toiminto. Jos olen rakastunut johonkuhun, niin olen. Ei siitä voi järkeilemällä päästä irti. Ja jos olen rakastunut johonkuhun, niin olisi äärimmäisen epäreilua ruveta seurustelemaan jonkun muun kanssa, kun en häntä kuitenkaan rakastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen rakastunut naimisissa olevaan itseäni huomattavasti vanhempaan naiseen. Kukaan muu ei kelpaa. Häntä en voi saada.
M27
Eli olet yksipuolisesti rakastunut unelmaan?
En ole, tunne on molemminpuolinen, mutta nainen ei halua rikkoa perhettään eikä pilata minun nuoruuttani.
Seurustelussa ahdistaa toisen odotukset, esimerkiksi ahkeruudesta. Jos sairastuisin työuupumukseen tai menettäisin työkykyni, en kestäisi sitä inhoa minkä se vastapuolessa herättää. Tulisin jätetyksi.
Minusta ei ole perheenäidiksi, en omaa sellaisia sihteerin kykyjä ja ns hereilläoloa lasten tarpeiden suhteen, minulla on yksi ja aina ei vain riitä ymmärrys lapsen parhaasta. En vain hahmota sitä. Unohdan hoitaa asioita enkä ole sellainen tomera justiina jolla on kaikki langat käsissä, sellaisista miehet tuntuvat pitävän.
Kaikista eniten inhottaa se ajatus pyykkimuijan roolista joka pyörittää kotia ja hoitaa lapsia, koko perheen sihteeri. Palkinnoksi saa miehen haikailut muiden naisten perään. Ei houkuta. Mieluummin olen täys h o r o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin on niin paljon helpompaa.
Olen ollut kaksi kertaa naimisissakin, joten tiedän............
Juurikin tämä. Suurin osa kaikista elämän vaikeuksista on liittynyt jollakin tavalla mieheen, seurusteluun, parisuhteeseen, avo-/avioliittoon. Viimeksi mainittu kaikkein pahin. Never again, ever. Onneksi yli 50++ saa olla jo rauhassa ilman uteluita ja taivasteluja. Ei kai nyt enää muutenkaan ryhdy hynttyitä yhteen kenenkään kanssaan, sillä siitä voi seurata joko piankin tai vähän myöhemmin omaishoitajan "nakki" puolin tai toisin. Etenkin jos ei enää voisi ajatella suhteeseen alle 65-vuotiasta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Mukavampaa katsella jotain tällaista kuin yli 90% naisista. Sellaiseksi maailma on mennyt nykyään.
Täh, lyhyt tukka ja outie. Palstan miehethän inhoaa tommosia naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä narsistien uhrit ei halua enää pariutua. Opetelkaa kuuntelemaan ja puhumaan heille joille merkitset.
Ei ihme että syntyvyys on kovassa laskussa koska etenkin naiset ovat niin tunteettomia miehiä kohtaan. Käyttäydytään ja puhutaan mitä sattuu sitä tarkoittamatta. Hormoni vaihtelun takia lempataa pidemmät suhteet roskiin selittämättä syytä vaikka mitään ei olisi vialla jne. näitä on nähty.
...mitään ei vialla...?? Harvemmin varmaan ilman syytä lähdetään lapsiperheestä, tai pelkästä avioliitostakaan, siitä seuraa rahanmenoa, ositusta, vääntöä ym. ikävää. Syy siihen aina on. Onko sinusta huono syy, että ei rakasta toista ollenkaan eikä siedä kosketusta? Näinkin voi käydä pitkässä suhteessa. Ihan ilman mitään alkoholi- tai pettämiskuvioita. Tiedoksesi.
Elämä on niiiiin paljon helpompaa, kun ei asu naisen kanssa. Voisin deittailla naisen kanssa eikä tässä ideana vapaudessa ole se, että naisia olisi enemmän vaan päinvastoin vähemmän. Minusta 1-2 kertaa viikossa voisin naisen kanssa viettää aikaa, mutta 5 päivää ihan omaa aikaa.
Olen 39-vuotias mies ja olin exän kanssa 7 vuotta suhteessa. Elämä rullaa ja on helppoa. Kukaan ei valita eikä kotitöitä nykyään edes ole. Astianpesukone tai pyykkäri vaan päälle ja leffa päälle. Osaan kokata ja siivouskin on ihan kivaa hommaa. Parisuhteessa tein ainakin 80 % kotitöistä ja nainen sen 20 %, mutta silti valitti, kun elämä on "raskasta". Miehenä huomaa, että ei se oikeasti ole.
Hyvät elokuvat, kaverit, musiikki ja tv-sarjat voittaa naisen seuran 100-0 :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska entiset ovat tuhonneet itsetuntoni täysin mitätöimällä kaiken tekemäni, mikään ei riitä. Parempi olla yksin niin ei tarvi kuunnella alentavaa mollausta.
Välillä sitä kaipaisi toista rinnalle. Silloin tulee entisten haukkumiset asiattomasta ajan haaskaajasta mieleen ja totean että parempi olla yksin, en halua haaskata enää kenenkään aikaa. Olisin jo poistunut oman käden kautta aikoja sitten, jos ei olisi ketään joka jäisi suremaan. Nämä kokemukset johtanut siihen että en ota yhteyttä enää kehenkään.
Jotkut ystävät haluavat silti olla yhteydessä. Yksi ystävä joka tietää että olen luovuttanut, sanoi juuri eilen: "Ei saa luovuttaa! Suomen valtio menettää paljon, olet yksi älykkäimmistä ketä tunnen, voisit saavuttaa vaikka mitä!"
Vastaavaa kuullut jo toista vuosikymmentä ystäviltä. Tulee silti mieleen entisten mitätöinnit päivittäin, enkä halua edes kotoa poistua ellei ole pakko, keskimäärin kerran kuussa tulee käytyä kaupoilla, välillä menee useita kuukausia, eläen tilausruualla. Talous ja muut asiat ok pärjään kyllä, nuo entisten sanat syö päivä päivältä elämän intoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä itsekään mahdanko koskaan seurustella. Tuossa aloituksessa tuttua oli kiusaaminen ja olin kiusattu lukioon asti. Hyvin yksinäinen myös ja itsetunto huono. Ei minulla ole edelleenkään ystäviä. Jotenkin kaikki rohkeus tutustua muihin on mennyt ja samalla olen ollut liikaa jo yksin. Olen liian varovainen ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Tunnen monesti etten kuitenkaan kelpaa ja jotenkin vältän pettymyksiä etten edes ehdi kiintymään keneenkään. Joskus olen esim luullut ystäväksi jotakin ja hän on pettänyt luottamuksen. Näin mietin usein, että jos ystävien saaminen on jo näin vaikeaa niin miten sitten seurustelu. Minäkään en ole saanut siis mitään harjoitusta asiaan liittyen. Joskus olen ollut ihastunut johonkin poikaan nuorempana, mutta siihen se on jäänyt.
Lukion jälkeen tarvin aikaa kerätä voimia ja viihdyin yksin. Nykyisinkin vaikka kuinka joskus on surullinen olo yksinäisyyden takia niin silti ei minun ole helppoa enää lähestyä muita. Samalla ehkä seurustelussa pelottaa se kun pitäisi päästää toinen niin lähelle. Jos on kokenut tilanteita missä toiset satuttavat niin kyllä se silti olisi järkytys jos toinen loukkaisi jos vielä olisi niin läheinen ihminen. Samalla minäkään en ole täydellinen. Olen epäilevä, pelokas ja jo liikaakin tottunut tekemään asiat kuten tahdon. Lisäksi en tiedä olisiko minusta elämään toisen kanssa niin tiiviisti yhdessä. Tarvin omaa aikaa ja hiljaisuutta. Nyt ikää on jo lähemmäs 30 ja en tiedä haluaisiko kukaan enää "opetella" seurustelemaan kanssani varsinkin jos toinen on ollut jo suhteessa. Jotenkin se on ehkä noloakin jos itse on niin kokematon. Siinä korostuu taas enemmän se kuinka pitäisi avautua toiselle kaikista. Minusta ei taida olla suhteeseen. Seksi toisen kanssa on myös sellainen asia mihin minusta ei aluksi ainakaan olisi. Pitäisi tutustua hitaasti ja toisaalta en tiedä voisinko toiselta vaatia sitä. Samalla kaipaan läheisyyttä ja sitä, että merkitsisin toiselle jotain. Sen henkilön pitäisi vaan olla niin tuttu, että pystyisin olemaan rento. Näihin ajatuksiin.
Taitaa olla parempi pysyä sinkkuna. Toisaalta eipä minusta ole oikein kukaan edes kiinnostunut. En ole "kaunistunut" vuosien aikana yhtään ja luonne on mikä on sekä olen ujo ja varovainen. Sori valitus, mutta kirjoitan tämän ihan huumorilla. Joskus se huvittaa kuinka vaikeita juttuja nämä itselle ovat.
Pitää vielä kerran kirjoittaa tänne ja lisätä omaan viestiini vielä se etten halua koskaan lapsia. Tämäkin on yksi seurusteluun vaikuttava asia. Mietin usein, että moni mies haluaa lapsia ja olisi aika ahdistavaakin jos heti tulisi ilmi (tietysti hyvä juttu toisaalta ) että toinen perheen haluaa. Näin voisi moni suhde kaatua tuohon. Pitäisi varmasti heti alkaa kertoa etten sitten lapsia halua ja voisi toisen mieli muuttua, vaikka ensin sanoisi olevansa samaa mieltä. Tämän lisäksi mietin ns onko oikein seurustella ja onko pakottava tarve sitten minun olla yhdessä jonkun kanssa jos en edes perhettä halua. Pitäisi vähän kuin antaa niiden joilla haaveita lapsista saada ne kumppanit. Näin vähän mietin. Sitten vielä se, että löytyykö niitä miehiä jotka eivät lapsia halua. En itse tiedä kyllä kuin ehkä pari sellaista (tosin tuntemani ihmiset hyvin vähissä muutenkin). Sitten heidän pitäisi silti olla muuten sopivia. Tämä vielä lopullisena lisäyksenä viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä narsistien uhrit ei halua enää pariutua. Opetelkaa kuuntelemaan ja puhumaan heille joille merkitset.
Ei ihme että syntyvyys on kovassa laskussa koska etenkin naiset ovat niin tunteettomia miehiä kohtaan. Käyttäydytään ja puhutaan mitä sattuu sitä tarkoittamatta. Hormoni vaihtelun takia lempataa pidemmät suhteet roskiin selittämättä syytä vaikka mitään ei olisi vialla jne. näitä on nähty.
...mitään ei vialla...?? Harvemmin varmaan ilman syytä lähdetään lapsiperheestä, tai pelkästä avioliitostakaan, siitä seuraa rahanmenoa, ositusta, vääntöä ym. ikävää. Syy siihen aina on. Onko sinusta huono syy, että ei rakasta toista ollenkaan eikä siedä kosketusta? Näinkin voi käydä pitkässä suhteessa. Ihan ilman mitään alkoholi- tai pettämiskuvioita. Tiedoksesi.
On näitäkin nähty, erään tuttava pariskunnan vaimo lähti mäkeen joilla 2 lasta, väitti ettei enää rakasta ja kyllästynyt suhteeseen. Seurusteli toisen miehen kanssa vähän reilun vuoden ja tuli häntä koipien välissä takaisin anelemaan takaisin miten hyvä elämä heillä oli. No mies oli jo löytänyt toisen naisen jonka kanssa oli lapsi tulossa. Tuo nainen alkoi piinaamaan miestä, koska ei takaisin huolinut. Teki lasu ilmoituksia, vaati yksinhuoltajuutta, ei vastannut toisen puheluihin lapsia koskevissa asioissa jne. Ei se ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella. Siinä menetti hyvän miehen koska halusi käydä kokeilemassa toista puolta jota katuu tänäkin päivänä, yli vuosikymmenen jälkeen.
Selkeä narsisti kyseessä, oli alkanut lapsia uhkailemaan ja mies sai yksinhuoltajuuden lapsista koska sillä oli todisteita, enää tuo nainen ei saa tavata lapsiaan kuin valvotusti. Upea nainen ulkoisesti mutta sisältä täysin mätä, melko yleistä narsisteilla. Ei se ulkoinen kauneus korvaa mitään jos ei osaa kunnioittaa muita lainkaan. Naristille yleistä raivota muille jos asiat ei mene kuin he itse haluavat, heiltä puuttuu kommunikointi taito. Narsisti ei käsittele asioita kuin raivoten, tai vaikenemalla täysin. Tuntenut heidät pitkään, ja kaikki vaikutti olevan todella hyvin, naisella vain flippasi eräänä päivänä ja halusi erota. Narskuille tuo taitaa olla ominainen tapa erota yllättäen ilman mitään varoitusta raivoten ja yrittäen ghostata menneet.
Onko se muka oikeasti vaivan arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Koska entiset ovat tuhonneet itsetuntoni täysin mitätöimällä kaiken tekemäni, mikään ei riitä. Parempi olla yksin niin ei tarvi kuunnella alentavaa mollausta.
Välillä sitä kaipaisi toista rinnalle. Silloin tulee entisten haukkumiset asiattomasta ajan haaskaajasta mieleen ja totean että parempi olla yksin, en halua haaskata enää kenenkään aikaa. Olisin jo poistunut oman käden kautta aikoja sitten, jos ei olisi ketään joka jäisi suremaan. Nämä kokemukset johtanut siihen että en ota yhteyttä enää kehenkään.
Jotkut ystävät haluavat silti olla yhteydessä. Yksi ystävä joka tietää että olen luovuttanut, sanoi juuri eilen: "Ei saa luovuttaa! Suomen valtio menettää paljon, olet yksi älykkäimmistä ketä tunnen, voisit saavuttaa vaikka mitä!"
Vastaavaa kuullut jo toista vuosikymmentä ystäviltä. Tulee silti mieleen entisten mitätöinnit päivittäin, enkä halua edes kotoa poistua ellei ole pakko, keskimäärin kerran kuussa tulee käytyä kaupoilla, välillä menee useita kuukausia, eläen tilausruualla. Talous ja muut asiat ok pärjään kyllä, nuo entisten sanat syö päivä päivältä elämän intoa.
Jälleen yksi narsistien uhri. Pitäisi laittaa moiset eläimet käytös kouluun opettelemaan myötätuntoa ja keskustelun tärkeyttä. Iso N pitäisi tatuoida heidän otsaan varoitukseksi muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä narsistien uhrit ei halua enää pariutua. Opetelkaa kuuntelemaan ja puhumaan heille joille merkitset.
Ei ihme että syntyvyys on kovassa laskussa koska etenkin naiset ovat niin tunteettomia miehiä kohtaan. Käyttäydytään ja puhutaan mitä sattuu sitä tarkoittamatta. Hormoni vaihtelun takia lempataa pidemmät suhteet roskiin selittämättä syytä vaikka mitään ei olisi vialla jne. näitä on nähty.
...mitään ei vialla...?? Harvemmin varmaan ilman syytä lähdetään lapsiperheestä, tai pelkästä avioliitostakaan, siitä seuraa rahanmenoa, ositusta, vääntöä ym. ikävää. Syy siihen aina on. Onko sinusta huono syy, että ei rakasta toista ollenkaan eikä siedä kosketusta? Näinkin voi käydä pitkässä suhteessa. Ihan ilman mitään alkoholi- tai pettämiskuvioita. Tiedoksesi.
Narsisti ei syitä tarvi, he eivät välitä kuin omasta navasta. Lapset ja vuosien suhde ei merkitse mitään jos narskulle iskee muutoksen halu. Se on hetken päätös kunnes, aviolupaus, edellisenä päivänä vannottu ikuinen rakkaus, suunnitellut ja maksetut lomat jne. eivät merkitse mitään. Narskuille ominaista muuttaa mieltään kuin salama kirkkaalta taivaalta ja romauttaa kaikki mitä on luvattu.
Ymmärtäisi jos olisi ollut pidempään erimielisyyksiä, riitaa, sun muuta, käyty parisuhde terapiassa jne. Mutta se että esitetään kuin kaikki olis täydellistä kunnes eräänä päivänä vedetään yhtäkkiä matto alta ilman varoitusta on sairasta narsismia jolla on tuhottu monen elämä, niin lapsien kuin kumppanin. Ainoastaan narsisti toimii hetken mielijohteesta ilman pätevää syytä.
Ex vaimon hirviömäinen käytös sai aikaan kyllästymisreaktion. Elämä on yksin paljon tasapainoisempaa.
Yksin kotona on rauha maassa.