Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole koskaan lähestynyt minua ja enkä itsetunto ongelmien takia ole uskaltanut lähestyä ketään. En ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä tai edes suudellut ketään.
Nykyään jo niin kyyninen ja katkera että olisin varmasti todella raskas ihminen kenenkään puolisoksi.
Jos mies ei saa itseään niskasta kiinni ja odottaa aina että muut tekee puolesta niin lopputulos on tässä.
Pahinta on kun jo alkaa tottua ajatukseen ettei sellainen nyt vaan ole minua varten ja alkaa olla jopa varsin tyytyväinen, niin joku tulee ja tiputtaa maanpinnalle kysymällä puoli vitsillään että missäs sinun heilasi on tai jopa että milloinkas sinä ajattelit hankkia lapsia? Joskus jos olen tutuille sitten vastannut rehellisesti niin ilme/reaktio on todella tyrmäävä. Kiusallisen hijaisuuden jälkeen alkaa voivottelu, sääliminen ja teennäinen lohdutus. Siinä taas huomaa miten luuseri on ja taas pitkän aikaa menee miettiessä asiaa. Haukkuisivat edes suoraan niin sekään ei tuntuisi niin pahalta kun voisi olla edes vihainen vastaan. m37
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole koskaan lähestynyt minua ja enkä itsetunto ongelmien takia ole uskaltanut lähestyä ketään. En ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä tai edes suudellut ketään.
Nykyään jo niin kyyninen ja katkera että olisin varmasti todella raskas ihminen kenenkään puolisoksi.
Jos mies ei saa itseään niskasta kiinni ja odottaa aina että muut tekee puolesta niin lopputulos on tässä.
Pahinta on kun jo alkaa tottua ajatukseen ettei sellainen nyt vaan ole minua varten ja alkaa olla jopa varsin tyytyväinen, niin joku tulee ja tiputtaa maanpinnalle kysymällä puoli vitsillään että missäs sinun heilasi on tai jopa että milloinkas sinä ajattelit hankkia lapsia? Joskus jos olen tutuille sitten vastannut rehellisesti niin ilme/reaktio on todella tyrmäävä. Kiusallisen hijaisuuden jälkeen alkaa voivottelu, sääliminen ja teennäinen lohdutus. Siinä taas huomaa miten luuseri on ja taas pitkän aikaa menee miettiessä asiaa. Haukkuisivat edes suoraan niin sekään ei tuntuisi niin pahalta kun voisi olla edes vihainen vastaan. m37
Älä huoli, en oo mäkään koskaan seukannu ja ikää on 36. Olen pyytänyt naisia livenäkin treffeille mutta kun ei, olen ollut vuosia deittipalstoilla (tinder, badoo, happypancake, suomi24, okcubid), mutta en ole onnistunut saamaan seuraa. Tinderis ja badoossa 0 naista swaippasi mut oikeelle. Kai musta sitten paistaa kauas läpi epätoivo tai jokin mikä karkottaa kaikki naiset, tai sitten oon vaan niin pirun ruma. 13v putkeen myös menty työttömänä, eli en kelpaa töihin enkä naisille.
Useampana aamuna miettiny et jos vetäis ranteet auki ja lähtis helvettiin tästä maailmasta. Mua ei jäis kukaan kaipaamaan, 0 ystävää ja vanhemmat on jo poissa kumpikin.
Kammoksun suhdetta ja sen tuomia valvollisuuksia. Tällä hetkellä minulla ei ole voimavaroja käyttää energiaani toiseen ihmiseen. Ei vain kiinnosta. Elämässä kaikki on vinkin vonksin ja pystyn hädin tuskin itsestäni pitämään huolta. Minulla ei ole ystäviäkään samasta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala tuo sen miehen mun eteen joka on mun veroinen niin sitten seurustelen. Sitä odotellessa.
Jumala tuo jokaiselle hyvän kumppanin eteen jo nuorena, ja luo monia epätodennäköisiä kohtaamisia heidän kanssaan jos suhdetta ei synny tarkoitetusta huolimatta. Jumala on antanut meille myös vapaan tahdon torjua se luotu kumppani, johtui se sitten muiden puheista tai omista haluista.
Kenties olet torjunut sen sinulle luodun sopivan kumppanin, mutta etsit vain enemmän. Olet elämäsi rakkauden saattanut hylätä huomaamatta jolle voisit olla se tärkein.
Voi jösses mitä tuubaa.. Niistä teini-iän kiusaajapaskiaisistako olisi pitänyt valita? Siinä sitä olisikin ollut oikein laatumiehiä: linnakundeja, elämäm_kolulaisia, sekakäyttäjiä ja pari taitaa puskea jo koiranputkea.
Jos ovat kiusanneet niin ei se ole oikea. Todennäköisesti se on ollut joku joka sinusta välittää edelleen, mutta olet hänet hylännyt tai torjunut jostain syystä. Se on todennäköisesti joku josta olet ollut kiinnostunut jossain vaiheessa, mutta mennyt ohi. Joku joka on ollut hyvä sinulle, mutta ei mielestäsi tarpeeksi hyvä. Päätökseesi on saattanut vaikuttaa ystäväsi tai vanhempasi.
Tunnen monia jotka löytäneet toisensa vasta vanhempana uudestaan.
Yhden kohdalla äiti ei suvainnut tyttärensä tapailevan poikia niin nuorena, poika oli silloin n. 14v, tyttö vuoden nuorempi. Molemmat tykkäsi toisistaan sen näki kaukaa. Mutta tytön äiti oli esteenä. Noin 15v myöhemmin kohtasivat toisensa toisella paikkakunnalla, eräässä tapahtumassa, muutaman vuoden tapailun jälkeen menivät naimisiin, ovat yksi onnellisimmista pareista keitä tunnen, heillä 3 lasta.
Yksi taas lukio aikana vaikutti todella onnelliselta hieman vanhemman poikaystävänsä kanssa, mutta hänen äiti ei hyväksynyt tyttärensä poikaystävää lainkaan, ja teki kaikkensa laittaakseen heidän suhteen poikki väittäen miehen olleen "vain sen perässä". Siinä onnistui alle vuodessa ja erosivat katkerasti rakkaudesta huolimatta. Nainen muutti myöhemmin toiseen kaupunkiin koulutuksen takia ja kohtasi entisen poikaystävänsä junassa jota ollut nähnyt moneen vuoteen koska asuivat eri paikkakunnilla, vaihtoivat kuulumiset ja numerot, meni hieman yli vuosi kunnes muuttivat yhteen asumaan. Naisen äiti oli kuollut ennen uutta kohtaamista joten hän ei suhdetta enää vastustanut. Heillä 3 lasta, ja onnellisesti naimisissa.
Yksi tyttö oli luokallani ihastunut rinnakkais luokkalaiseen poikaan. Mutta hänen silloinen paras kaverinsa oli ihastunut samaan poikaan myös. Olivat sopineet että kaveruus on tärkeämpää. Alle 10v myöhemmin tämä nainen ja mies olivat ostaneet sattumalta junaliput täyteen junaan ja joutuneet kuin kohtalon määräämänä vierekkäin. Siitä alkoi heidän yhteinen taival, ovat vieläkin yhdessä. Heille siunaantunut 2 lasta.
Yksi ystäväni oli lukion ensimmäisen lukukauden jälkeen lomalla toisessa kaupungissa ollessaan törmännyt hississä mieheen joka sai välittömästi "perhosia vatsanpohjalle", small talkilla sai tietää miehen etunimen, mutta ei sen enempää. Puhui pitkän aikaa siitä miehestä, miten kadutti ettei kysynyt numeroa. Siitä kului noin 5v ja oli törmännyt samaiseen mieheen toisella paikkakunnalla lähtiessä pois ravintolasta, molemmat muisti toisensa ja vaihtoivat numeroita, ovat olleet yhdessä siitä asti, heillä 3 lasta.
Nämä parit olleet yhdessä 25-35v ihan tarkkoja vuosia en muista kaikista.
Olen varma että nämä parit ovat jumalan luomia toisilleen, eivät koskaan riitele, rakastavat toisiaan. Mutta miten pienestä se on ollut kiinni että eivät olisi yhdessä. Miten pienet ovat olleet ne mahdollisuudet että kyseiset ihmiset ovat kohdanneet uudelleen kuin jumalan tahdosta. Olisivat varmaan vieläkin yksin jos olisivat pakit antaneet kysyttäessä haluaako antaa numeroa tai tavata vielä uudestaan.
Sinäkin olet varmaan kohdannut sen oikean muutaman kerran jumalan tahdon määräämissä paikoissa mutta olet vain sivuuttanut jumalan tahdon, onhan sinulle annettu vapaa tahto, vaikka luotu kumppani olisi edessäsi. Se saattaa olla juuri se jonka viestiin et vastannut joka tunteistaan sinulle avautui. Tosi rakkaus ei katoa koskaan, mutta sen voi onnistua hylkäämään helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska edellinen mies petti, enkä enää uskalla ottaa sitä samaa riskiä, että seuraavakin mies pettäisi. Olen ollut sinkkuna jo 10 vuotta, enkä tiedä osaisinko edes enään seurustella. Kaikki on yksin niin paljon helpompaa, eikä tarvitse miellyttää miestä tai tehdä kompromisseja, ja mikä parasta kun ei tarvitse pelätä, että mies pettäisi. Ei miehet osaa olla pettämättä, joten olen yksin. Liian monta kertaa miehet kohdellu kuin tiskirättiä, joten ei enää. Oma itseluottamus myös liian maassa, en usko, että kukaan mies voisi minua rakastaa. Olen toki matkanvarrella monesti ihastunut, mutta osaan kylmettää omat tunteeni.
En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä, suudellut olen kerran. Elämä on mukavaa ja helppoa näin, viihdyn paljon itsekseni enkä kaipaa kumppania rinnalleni - itse asiassa seurustelu tuntuu hyvin vaivalloiselta ja aikaavievältä asialta. En halua miellyttää ketään vaan elää omaa elämääni. Lisäksi kun katson ystävieni parisuhteita niin ei se näytä mitään auvoa olevan joten skippaan ihan suosiolla.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua seurustella.
Olen erittäin tyytyväinen elämääni juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala tuo sen miehen mun eteen joka on mun veroinen niin sitten seurustelen. Sitä odotellessa.
Jumala tuo jokaiselle hyvän kumppanin eteen jo nuorena, ja luo monia epätodennäköisiä kohtaamisia heidän kanssaan jos suhdetta ei synny tarkoitetusta huolimatta. Jumala on antanut meille myös vapaan tahdon torjua se luotu kumppani, johtui se sitten muiden puheista tai omista haluista.
Kenties olet torjunut sen sinulle luodun sopivan kumppanin, mutta etsit vain enemmän. Olet elämäsi rakkauden saattanut hylätä huomaamatta jolle voisit olla se tärkein.
Voi jösses mitä tuubaa.. Niistä teini-iän kiusaajapaskiaisistako olisi pitänyt valita? Siinä sitä olisikin ollut oikein laatumiehiä: linnakundeja, elämäm_kolulaisia, sekakäyttäjiä ja pari taitaa puskea jo koiranputkea.
Jos ovat kiusanneet niin ei se ole oikea. Todennäköisesti se on ollut joku joka sinusta välittää edelleen, mutta olet hänet hylännyt tai torjunut jostain syystä. Se on todennäköisesti joku josta olet ollut kiinnostunut jossain vaiheessa, mutta mennyt ohi. Joku joka on ollut hyvä sinulle, mutta ei mielestäsi tarpeeksi hyvä. Päätökseesi on saattanut vaikuttaa ystäväsi tai vanhempasi.
Tunnen monia jotka löytäneet toisensa vasta vanhempana uudestaan.
Yhden kohdalla äiti ei suvainnut tyttärensä tapailevan poikia niin nuorena, poika oli silloin n. 14v, tyttö vuoden nuorempi. Molemmat tykkäsi toisistaan sen näki kaukaa. Mutta tytön äiti oli esteenä. Noin 15v myöhemmin kohtasivat toisensa toisella paikkakunnalla, eräässä tapahtumassa, muutaman vuoden tapailun jälkeen menivät naimisiin, ovat yksi onnellisimmista pareista keitä tunnen, heillä 3 lasta.
Yksi taas lukio aikana vaikutti todella onnelliselta hieman vanhemman poikaystävänsä kanssa, mutta hänen äiti ei hyväksynyt tyttärensä poikaystävää lainkaan, ja teki kaikkensa laittaakseen heidän suhteen poikki väittäen miehen olleen "vain sen perässä". Siinä onnistui alle vuodessa ja erosivat katkerasti rakkaudesta huolimatta. Nainen muutti myöhemmin toiseen kaupunkiin koulutuksen takia ja kohtasi entisen poikaystävänsä junassa jota ollut nähnyt moneen vuoteen koska asuivat eri paikkakunnilla, vaihtoivat kuulumiset ja numerot, meni hieman yli vuosi kunnes muuttivat yhteen asumaan. Naisen äiti oli kuollut ennen uutta kohtaamista joten hän ei suhdetta enää vastustanut. Heillä 3 lasta, ja onnellisesti naimisissa.
Yksi tyttö oli luokallani ihastunut rinnakkais luokkalaiseen poikaan. Mutta hänen silloinen paras kaverinsa oli ihastunut samaan poikaan myös. Olivat sopineet että kaveruus on tärkeämpää. Alle 10v myöhemmin tämä nainen ja mies olivat ostaneet sattumalta junaliput täyteen junaan ja joutuneet kuin kohtalon määräämänä vierekkäin. Siitä alkoi heidän yhteinen taival, ovat vieläkin yhdessä. Heille siunaantunut 2 lasta.
Yksi ystäväni oli lukion ensimmäisen lukukauden jälkeen lomalla toisessa kaupungissa ollessaan törmännyt hississä mieheen joka sai välittömästi "perhosia vatsanpohjalle", small talkilla sai tietää miehen etunimen, mutta ei sen enempää. Puhui pitkän aikaa siitä miehestä, miten kadutti ettei kysynyt numeroa. Siitä kului noin 5v ja oli törmännyt samaiseen mieheen toisella paikkakunnalla lähtiessä pois ravintolasta, molemmat muisti toisensa ja vaihtoivat numeroita, ovat olleet yhdessä siitä asti, heillä 3 lasta.
Nämä parit olleet yhdessä 25-35v ihan tarkkoja vuosia en muista kaikista.
Olen varma että nämä parit ovat jumalan luomia toisilleen, eivät koskaan riitele, rakastavat toisiaan. Mutta miten pienestä se on ollut kiinni että eivät olisi yhdessä. Miten pienet ovat olleet ne mahdollisuudet että kyseiset ihmiset ovat kohdanneet uudelleen kuin jumalan tahdosta. Olisivat varmaan vieläkin yksin jos olisivat pakit antaneet kysyttäessä haluaako antaa numeroa tai tavata vielä uudestaan.
Sinäkin olet varmaan kohdannut sen oikean muutaman kerran jumalan tahdon määräämissä paikoissa mutta olet vain sivuuttanut jumalan tahdon, onhan sinulle annettu vapaa tahto, vaikka luotu kumppani olisi edessäsi. Se saattaa olla juuri se jonka viestiin et vastannut joka tunteistaan sinulle avautui. Tosi rakkaus ei katoa koskaan, mutta sen voi onnistua hylkäämään helposti.
VMP. Tuolla skeidalla lannoittaisi jo muutaman hehtaarin peltoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kehittänyt itseäni ja yrittänyt viimeiset 10 vuotta löytää puolisoa, mutta ketään ei ole tuntunut kiinnostavan. Seksiseuraa olisin muutamasta naisesta saanut, mutta parisuhdetta he eivät ole halunneet, joten olen sitten ollut ilman kosketusta lähes koko ikäni. Yritän yhä etsiä seuraa treffipalstoilta ja harrastusten parista, mutta aika toivottomalta se alkaa jo tässä iässä vaikuttaa, koska kaikki muut ovat jo vähintään toisella kierroksella. Joko kaltaisiani naisia ei ole juuri olemassa tai he ovat todella hyvässä piilossa.
Olen tylsä ja outo, olen kyllä parissa suhteessa ollut, ja nytkin pari tinderistä löytynyttä naista haluaisi parisuhteeseen, mutta kun en jaksa ylläpitää mitään keskusteluita heidän kanssaan, eli kai sitä kemiaa ei näiden kanssa ole, kun keskustelu on väkinäistä. Lisäksi heillä on mt-ongelmia. En edes jaksa seksisuhdetta näihin enää pitää, ajattelin vetäytyä kokonaan deittailusta, kun ei normaalipainoista, täysijärkistä naista tahdo minulle löytyä, enkä jaksa enää tuhlata aikaani sekä vaivata päätäni, kun normaalinnäköisenä miehenä nettideittailu on aivan mahdottoman vaikeaa. Eikä pokkaa pokailuun kasvotusten ole oikein ikinä ollut, selvinpäin. Siis kai oma ujous, outous ja tylsyys ovat suurimpia syitä, miksi en seurustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska voin tilata vaikka tällaisen postimyynnistä. Kerran kirpaisee.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi oudolta alkaa seurustella, enkä ole ollut vuosiin treffeillä. Vauva-palstalta olen oppinut, että tällaisen lihavan ja vanhan naisen on turha toivoa parisuhdetta.
Toisaalta mikäs tässä on ollessa omassa isossa asunnossa, uusi auto pihassa ja riittävästi kavereita seuraksi erilaisiin taphatumiin.
Vanha ja lihava nainen kelpaa taatusti vanhalle lihavalle miehelle, muttei taida sellaset fyysisesti kaltaisesi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska voin tilata vaikka tällaisen postimyynnistä. Kerran kirpaisee.
Runkkarina en kyllä ole ikinä ymmärtänyt mitä joku saa irti näistä. Jotenkin tulis itselle vaan aika helvetisti masentuneempi olo kuin ruikkais tollaseen nukkeen. Joku flesari tai irtopersekin on ihan tarpeeksi säälittäviä, enkä niitäkään ole ymmärtänyt. Mutta tosiaan, pornolle tykkään kyllä runkata ilman apuvälineitä, olishan se kiva ihan aitoakin pillua panna, mutta sitä kun on niin vaikeaa saada, vaikka kroppakin on kunnossa, nii kyllä tuo tarpeet tyydyttää.
En tarvitse parisuhdetta mihinkään. En halua että joku toinen on järjestelemässä elämään ylimääräisiä menoja ja aikatauluttaa arkea. Haluan elää vain ja ainoastaan omalla tavalla ja olla rauhassa. Parisuhteissa on aina liikaa läheisyyttä ja liian vähän omaa tilaa.
Usein töiden jälkeen on todella väsynyt ja haluaisi laittaa vaan hyvää musiikkia soimaan ja maata hiljaa sohvalla. No entäpä jos parisuhteet toinen osapuoli ei pidä siitä musiikista. Entä jos pitää lähteä kauppaan tai alkaa siivoamaan. Ei kiitos. Makaan siinä sohvalla yksin ja olen tyytyväinen elämääni.
Viikonloppuisin haluan herätä aikaisin. Joskus siinä kuuden maissa ja keittää puurot ja kahvit ja lähteä luontoon liikkumaan. Entäs jos kumppani arvostaa aamuja jolloin nukutaan pitkään ja kuljeksitaan yli puolenpäivän aamutakissa kotona ja syödään aamupala joskus iltapäivällä. Siihen asti juodaan vain kahvia ja katsotaan netflixistä jotain pukudraamaa.
Seksi. Ei aina huvita. Ei todellakaan huvita. Siitä sitten pitää pettyä kun toinen huutaa vieressä että miksi en kelpaa. Kyse ei aina ole siitä että ei kelpaa kun ei vaan tee mieli seksiä. Tekee mieli vaikka lukea, piirtää, puuhailla harrastusvälineiden parissa ym.
Koti. Koko ajan pitää sisustaa. Koko ajan pitää katsella blogeista ja instasta että mikä maljakko tai kynttilä sopisi meidän tv-tasolle tai kukkapöydälle somistamaan olohuonettamme. Itse olen minimalisti ja ostan niin vähän kuin mahdollista. Toinen osapuoli ostaa jatkuvasti. Koko ajan on verkkokaupasta tilaus tulossa. Paketti pitäisi hakea, paketti pitää palauttaa kun ei ollut hyvä. Paketti pitää hakea. Tänään on kaksi pakettia toinen Prisman pakettiautomaatilla ja toinen siellä keskustan postissa. Voi jumalauta.
Musiikki. Toiselle on tärkeitä mustat naislaulajat ja brittipoppi. Itse en saa niistä mitään irti. Tai joku suomiräppi. Mitä teet kun kotona soi semmonen musiikki että meinaa ohimot räjähtää. Puret vaan hammasta ja olet niinkuin asia olisi ok. Mieluummin rokkia ja heviä soittaisin kotona mutta se ei taas käy toiselle kun alkaa heti mielenosoitus lukkiutumalla makuuhuoneeseen tai lähtemällä ulos kävelemään.
Ruoka. Aina pitää olla kallista ja hienoa vaikka tulotaso ei siihen riittäisi. Miksi pitää joka ruuan päälle raastaa jotain saatanan kallista juustoa. Miksi pitää aina olla jotain tuoreita etelän hetelmiä aamupalalla vaikka ne maksaa niin paljon että kyyneleet tulee silmiin niitä kaupan vaa'alla punnitessa. Ei kelpaa että on joku päivä vähän parempaa ruokaa ja muina päivinä vaikka perunalaatikkoa ja makkarakastiketta.
Itse olen kiinnostunut siitä mitä maailmalla tapahtuu. Mitä jos kumppani ei. Kotona ei voi avata televisiota että sodan tapahtumat ei järkytä. Ei saa kuunnella radiota autoss että siellä ei kerrota ahdistavisat asioista. Kaiken pitää olla seesteistä ja ihanaa että ei vain ala ahdistamaan. Jos jossain lööpissä lukee että on tapahtunut perhesurma ja siitä satut kauppajonossa mainitsemaan alkaa toinen melkein hysteerisenä itkemään että tiedäthän sinä että et saisi järkyttää häntä. Olen pilannut sen päivän olemalla ajattelematon.
Tässä vain muutamia asioita minkä vuoksi nautin yksin olemisesta.
En suostu olemaan "huonompi" siksi, että olen nainen. Enkä kenenkään passaaja eli "elämän sulostuttaja". Avioliitto on vain miehen mukavuuslaitos. Kaksi pitkää parisuhdetta takana, toinen oli petturi ja toinen juoppo. Olen keskittynyt tulemaan toimeen omillani. Luotto pelaa ja elämässä on tasapaino ja rauha. Ei valittamista.
Jorma xxx kirjoitti:
En tarvitse parisuhdetta mihinkään. En halua että joku toinen on järjestelemässä elämään ylimääräisiä menoja ja aikatauluttaa arkea. Haluan elää vain ja ainoastaan omalla tavalla ja olla rauhassa. Parisuhteissa on aina liikaa läheisyyttä ja liian vähän omaa tilaa.
Usein töiden jälkeen on todella väsynyt ja haluaisi laittaa vaan hyvää musiikkia soimaan ja maata hiljaa sohvalla. No entäpä jos parisuhteet toinen osapuoli ei pidä siitä musiikista. Entä jos pitää lähteä kauppaan tai alkaa siivoamaan. Ei kiitos. Makaan siinä sohvalla yksin ja olen tyytyväinen elämääni.
Viikonloppuisin haluan herätä aikaisin. Joskus siinä kuuden maissa ja keittää puurot ja kahvit ja lähteä luontoon liikkumaan. Entäs jos kumppani arvostaa aamuja jolloin nukutaan pitkään ja kuljeksitaan yli puolenpäivän aamutakissa kotona ja syödään aamupala joskus iltapäivällä. Siihen asti juodaan vain kahvia ja katsotaan netflixistä jotain pukudraamaa.
Seksi. Ei aina huvita. Ei todellakaan huvita. Siitä sitten pitää pettyä kun toinen huutaa vieressä että miksi en kelpaa. Kyse ei aina ole siitä että ei kelpaa kun ei vaan tee mieli seksiä. Tekee mieli vaikka lukea, piirtää, puuhailla harrastusvälineiden parissa ym.
Koti. Koko ajan pitää sisustaa. Koko ajan pitää katsella blogeista ja instasta että mikä maljakko tai kynttilä sopisi meidän tv-tasolle tai kukkapöydälle somistamaan olohuonettamme. Itse olen minimalisti ja ostan niin vähän kuin mahdollista. Toinen osapuoli ostaa jatkuvasti. Koko ajan on verkkokaupasta tilaus tulossa. Paketti pitäisi hakea, paketti pitää palauttaa kun ei ollut hyvä. Paketti pitää hakea. Tänään on kaksi pakettia toinen Prisman pakettiautomaatilla ja toinen siellä keskustan postissa. Voi jumalauta.
Musiikki. Toiselle on tärkeitä mustat naislaulajat ja brittipoppi. Itse en saa niistä mitään irti. Tai joku suomiräppi. Mitä teet kun kotona soi semmonen musiikki että meinaa ohimot räjähtää. Puret vaan hammasta ja olet niinkuin asia olisi ok. Mieluummin rokkia ja heviä soittaisin kotona mutta se ei taas käy toiselle kun alkaa heti mielenosoitus lukkiutumalla makuuhuoneeseen tai lähtemällä ulos kävelemään.
Ruoka. Aina pitää olla kallista ja hienoa vaikka tulotaso ei siihen riittäisi. Miksi pitää joka ruuan päälle raastaa jotain saatanan kallista juustoa. Miksi pitää aina olla jotain tuoreita etelän hetelmiä aamupalalla vaikka ne maksaa niin paljon että kyyneleet tulee silmiin niitä kaupan vaa'alla punnitessa. Ei kelpaa että on joku päivä vähän parempaa ruokaa ja muina päivinä vaikka perunalaatikkoa ja makkarakastiketta.
Itse olen kiinnostunut siitä mitä maailmalla tapahtuu. Mitä jos kumppani ei. Kotona ei voi avata televisiota että sodan tapahtumat ei järkytä. Ei saa kuunnella radiota autoss että siellä ei kerrota ahdistavisat asioista. Kaiken pitää olla seesteistä ja ihanaa että ei vain ala ahdistamaan. Jos jossain lööpissä lukee että on tapahtunut perhesurma ja siitä satut kauppajonossa mainitsemaan alkaa toinen melkein hysteerisenä itkemään että tiedäthän sinä että et saisi järkyttää häntä. Olen pilannut sen päivän olemalla ajattelematon.
Tässä vain muutamia asioita minkä vuoksi nautin yksin olemisesta.
No älä muuta yhteen asumaan, vaan pidätte molemmat omat asuntonne. Saat oman rauhan ja voit luukuttaa haluamaasi musiikkia just sillon kun haluatte. Eikä tartte maljakoita ja niiden paikkaa miettiä.
The Dude kirjoitti:
Elämä on niiiiin paljon helpompaa, kun ei asu naisen kanssa. Voisin deittailla naisen kanssa eikä tässä ideana vapaudessa ole se, että naisia olisi enemmän vaan päinvastoin vähemmän. Minusta 1-2 kertaa viikossa voisin naisen kanssa viettää aikaa, mutta 5 päivää ihan omaa aikaa.
Olen 39-vuotias mies ja olin exän kanssa 7 vuotta suhteessa. Elämä rullaa ja on helppoa. Kukaan ei valita eikä kotitöitä nykyään edes ole. Astianpesukone tai pyykkäri vaan päälle ja leffa päälle. Osaan kokata ja siivouskin on ihan kivaa hommaa. Parisuhteessa tein ainakin 80 % kotitöistä ja nainen sen 20 %, mutta silti valitti, kun elämä on "raskasta". Miehenä huomaa, että ei se oikeasti ole.
Hyvät elokuvat, kaverit, musiikki ja tv-sarjat voittaa naisen seuran 100-0 :D
Samaa mieltä, paitsi miehistä, olen nainen 😉
Kalastusonni on ollut surkea. Olen käynyt nykyään enää harvoin kalassa, ei kalaa ole tällöin tullut.
Mutta turha minun on itseäni asiasta syyttää: Eihän kalojakaan ollut edes vedessä.
Miksi et käytä pyöräilykypärää?