Miksi et seurustele?

Juuri nyt ei sopivaa. Tapailen kyllä, miestä joka on kovin kiinnostunut. En tiedä olenko itse.

Olen lähes kaikilta osin alimman mahdollisen tason mies ja koska ikää on liikaa niin en voi tilannettani juuri parantaa. Nuorempana tilanne oli ehkä hieman parempi, mutta silloin olin epävarma nörtti, joka pelkäsi naisia ja kun ei meitä huomaamattomia, vähemmän komeita miehiä kukaan nainen lähesty niin yksin tässä jäätiin koko elämäksi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, missä voisin tavata mukavan, komean ja fiksun miehen. Baareissa ei, ja tuttavapiiri on tosi pieni. Eli elämän pitää olla kuosissa kaikin puolin. Olen yh ja en voi ottaa riskiä, että joku tulee sekoilemaan meidän elämään.

Pitää myös olla eroottista latausta.

Et löydä komeaa miestä, jos et ole itse kaunis.

iisi nakki kirjoitti:

Seksuaalisuus on peruskiusaus ja kun turvaa Jeesukseen, kiusausten voittajaan, pääsee eroon seksuaalisuudestaan

Jeesuksellakin oli seksuaalisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut varattuun, odotan että jos hän kuitenkin joskus eroaisi puolisostaan ja valitsisi minut. Todella typerää ja epätodennäköistä, tiedän, mutta en voi tunteilleni mitään.

Ymmärränkö oikein, että olet nainen? Nimenomaan naisethan tapaavat rakastua varattuihin - miesten kierrätys on kiihottavaa, jostain syystä, mitä en ymmärrä. Olenhan itse mies.

Vierailija kirjoitti:

En osaa lähestyä miehiä :( Ala- ja yläasteen kiusaaminen nimenomaan poikien toimesta jättivät syvät arvet. Kun oli se luokan rumin tyttö, jolle naurettiin ja joka valittiin kaikkien "tykkään susta - no ei vaiskaan, kuka susta muka tykkäis" -pilojen kohteeksi, jätti se ikuisesti olon, että olen pojille vain yksi vitsi eikä kukaan poika voisi koskaan pitää minusta tosissaan. Nykyään tunnen oloni todella epämukavaksi miesten seurassa, minusta tuntuu jatkuvasti, että he pitävät minua salaa pilkkanaan. En osaa puhua heille. Jos olen kiinnostunut jostain miehestä, en uskalla paljastaa sitä, vaan välttelen häntä kuin ruttoa ja kohtelen kylmästi torjunnan pelossa. Ehkä jonain päivänä vielä uskallan.

Uskalla vaan. Samat tunnot oli minullakin nuorena, tyttöjen suunnalta.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin olen saanut jopa olla tykätty, vaikka suhteeseen asti en ole "kelvannut ".

-poika

Erottuani vaimostani en ole ollut kiinnostunut uudesta  parisuhteesta vaan pelkkä seksi riittää. 

Oon huomannut että oman ikäiset, eli 40v miehet ovat aika harmaita ja jaljuja. Ja mahakin roikkuu. Kuka sellaista haluaa?

Baarista saa tietynlaista seuraa - ei kiitos. Tinderiä en ole kokeillut, mutta mielikuva siitä on, että se on pelkkä lihatiski. Alkaa olla vaihtoehdot vähissä. Suomessa kun ei tulla juttelee kahvilassa, lenkkipolulla yms mitä muissa maissa. Siksi Suomessa meitä on se päälle 5milj.

Koska nainen kehen olen ihastunut, ei pidä naisista. En ainakaan usko, että pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Yritin avioerossa itsemurhaa, kun matto lähti alta niin tunne- kuin taloudellisessakin mielessä. Jäin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla henkiin.

Elämäni on nyt jotakuinkin tasapainossa, viihdyn loistavasti yksin, talousongelmatkin alkavat olla vihdoin takanapäin. Mutta niin ovat parisuhteetkin. Yksi friends with benefits -suhde tarjoaa fyysistä läheisyyttä muutaman kerran vuodessa, ja se riittää. Tunteita ei ole mukana sitä ystävyyttä enempää; todella raikasta ja vapauttavaa.

Väitän, että fantasioilla ryyditetty itsetyydytys ja toimivat ystävyyssuhteet antavat sata kertaa enemmän kuin parisuhde, joka väljähtyy hetkessä ja joka tuo väistämättä mukanaan melkoisen myriadin kaikenlaisia haasteita ja ongelmia.

Alan olla myös pikkuhiljaa vakuuttunut siitä, ettei miehillä ole oikeasti lainkaan romanttisia tunteita, on vain seksuaalinen himo ja maksimissaan bros before hoes -lojaliteetti tai sitä vastaava, siinä kaikki. Mies on kalunsa orja kehdosta hautaan, eräänlainen arvaamaton luonnonvoima, johon on parempi pitää riittävä turvaetäisyys, jos ei halua ylimääräisiä harmeja ja murheita elämäänsä.

Valitettavasti kirjoittamasi pätee isoon osaan miehiä. Mutta ei kuitenkaan kaikkiin. Omassa lähipiirissä on uskollisia rakastavia aviomiehiä. Parisuhde kunnollisen, luotettavan miehen kanssa on jättionnenpotku.

Vierailija kirjoitti:

Koska nainen kehen olen ihastunut, ei pidä naisista. En ainakaan usko, että pitäisi.

Miksi uskot, että hän ei pitäisi naisista?

t. kaappilesboon ihastunut nainen

Avoliittoja on ollut elämässä joitakin, seurustelua paljonkin. Joskus olen minä jättänyt esimerkiksi mielenkiinnon puutteen vuoksi ( mies on tylsä), suhde ei ole edennyt mihinkään, mies on alkanut ällöttää muuten, seksi on ollut toivotonta, rahasta on tullut jatkuvasti riitaa, toinen on pettänyt tai minä olen pettänyt...onhan noita syitä. Viimeisin juttu päättyi koska mies on juoppo, epäluotettava ja hyväksikäyttäjä. En vain tunnu törmäävän koskaan niin sopivaan ihmiseen että edellä mainuttuja assioita ei tapahtuisi. En pysty elämään suhteessa jossa en ole onnellinen ja rakasta, kunnioita sekä halua toista täysillä.

Joten, vastaus kysymykseen miksi en seurustele, on koska en suostu olemaan epätyydyttävässä suhteessa. Hyviä asioita on oltava tarpeeksi paljon jotta jaksan olla ja elää. Jos näin ei ole, lähden pois ja elän yksin. Toivon tietenkin että löytäisin jonkun ihmisen vierelleni, mutta tosi mahdottomalta tuntuu. Yritetty on. Aina huti. Lisäksi tuntuu tällä hetkellä että kukaan ei ole minusta yhtään kiinnostunut. Nuorempana oli helpompaa !

Koska en ole löytänyt miestä, joka minua rakastaisi.

Koska en halua levitellä jalkojani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska nainen kehen olen ihastunut, ei pidä naisista. En ainakaan usko, että pitäisi.

Miksi uskot, että hän ei pitäisi naisista?

t. kaappilesboon ihastunut nainen

Koska hän on ainakin ollut miehen kanssa. Tietysti enhän minä tiedä onko bi tms, mutta en vain moista uskoisi.

Tuhero kirjoitti:

Oon huomannut että oman ikäiset, eli 40v miehet ovat aika harmaita ja valjuja. Ja mahakin roikkuu. Kuka sellaista haluaa?

Baarista saa tietynlaista seuraa - ei kiitos. Tinderiä en ole kokeillut, mutta mielikuva siitä on, että se on pelkkä lihatiski. Alkaa olla vaihtoehdot vähissä. Suomessa kun ei tulla juttelee kahvilassa, lenkkipolulla yms mitä muissa maissa. Siksi Suomessa meitä on se päälle 5milj.

Pitäisi olla joku värikoodi mistä tunnistaa että on vapaa ehdotuksille. Suurin osa ei kuitenkaan ole ja haluaa ehkä kuntoillakin rauhassa. Itse näen lenkillä jatkuvasti viehättäviä naisia, mutta tuntuu vähän hassulta lähteä heitä juosten "jahtaamaan".

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole löytänyt miestä, joka minua rakastaisi.

Etkä kyllä löydäkään jos et ensin suostu seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska nainen kehen olen ihastunut, ei pidä naisista. En ainakaan usko, että pitäisi.

Miksi uskot, että hän ei pitäisi naisista?

t. kaappilesboon ihastunut nainen

Koska hän on ainakin ollut miehen kanssa. Tietysti enhän minä tiedä onko bi tms, mutta en vain moista uskoisi.

Moni keski-ikäinen ja sitä vanhempi lesbo on vain ajautunut parisuhteeseen miehen kanssa. Ehkä ympäristö on suhtautunut vihamielisesti homoseksuaalisuuteen, ehkä halu saada lapsia on ollut kovempi kuin oman seksuaalisen identiteetin mukaan eläminen, ehkä nainen ei ole osannut tunnistaa itsessään sitä, että on tosiasiassa kiinnostunut samasta sukupuolesta. Moni on jo nuorena oppinut painamaan seksuaalisuutensa niin syvälle jonnekin alitajuntaan, ettei sitä tajua kuin ehkä vasta vanhemmalla iällä. Eli en menisi pitämään sitä, että hän on ollut miehen kanssa parisuhteessa, merkkinä siitä että hän ei olisi lainkaan kiinnostunut naisista.

Olen noin kolmeen ihastunut kovaa ja halunnut heidän kanssaan suhteeseen mutta he eivät halua minua edes seksisuhteeseen kanssaan (haluaisivat mutta heillä ollut elämässään 1 iso rakkaus ja eivät pääse yli vieläkään ja olisin heille vain B-vaihtoehto)

Seksi ei kiinnosta enkä jaksaisi tapailla kuin satunnaisesti. Ketään sopivaa ei ole tullut joten olen oikein mielelläni yksin