Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2115)
Vedän puoleeni takertuvia, lahjakkaita, mutta saamattomia ihmisiä. Rakastun heidän potentiaaliinsa. Nyt aikuiseksi kasvettuani olen (kantapään kautta) oppinut, etten voi rakastua heidän minulle maalaamaan kuvitteelliseen tulevaisuuden ihmiseen, puolison on oltava sopiva nyt heti tässä.
Elämä on ollut mielenkiintoista ja ihania lapsiakin on syntynyt, mutta tässä hetkessä eläviä, oman vastuunsa kantavia, itsensä realistisesti näkeviä aikuisia miehiä on vähän toisella kierroksella tarjolla. Useimmat on palautettu kiertoon ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
On kyllä törkeää.
Onko? En pitänyt törkeänä. Kyllä nainen saa haluta sitä mikä tuntuu hyvältä. Minulla ei sitä ollut.
Olen tuo edellinen kommentoija, ja olen itsekin mies. Minusta on törkeää murentaa toisen itsetuntoa tuollaisilla tölväisyillä. Sinäkin annoit tuon syyksi sille, miksi et seurustele, vaikka jollekin toiselle saattaisit kelvata pienine muninesi ihan hyvin.
Niinpä, sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas.
En jaksa muita ihmisiä. Hädin tuskin itseäni, ja ehkä kertoo paljon, että nukkuminen on lempiharrastukseni, etenkin silloin, kun ei nää mitään unta. Ei tarvitse olla edes omassa seurassaan.
En seurustele siksi että en ole sattunut tapaamaan julkkisihastuksiani/asia ei ole edennyt mihinkään. Miksi seurustelisin jonkun sellaisen kanssa johon en ole tarpeeksi ihastunut. On vain muutamia henkilöitä maailmassa joiden kanssa haluaisin olla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mukavaa olla sinkku! Siinä se.
Onhan se yhdessä vaiheessa elämää, mutta se kyllästymisen vaihe käy sieluun! Vuodesta toiseen tilapäissuhteita, tulet aina tyhjään kämppään! Jossain vaiheessa tyylin muutos tekee todella hyvää, ja seurusteluun, hyvään sellaiseen, kannattaa ehdottomasti panostaa! Yksinäisenä kolmevitosena alkaa olla jo tekemisen paikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tapaa ketään missään.Olen aina yksin kotona. Ja miksi kukaan tällaista rumaa työtöntä huolisikaan. Odotan kevättä että voi taas istuskella ulkona.
Kolme kertaa kun on korkealta ja kovaa tippunut,niin en enää halua sitä kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan pikku hiljaa katkeroituneeni sen verran koko seurustelu/sutina/deittailutouhuun että ei tule kesää. Jos joku edes puhuu jostain deittailemisesta niin v-käyrä alkaa nousemaan, enkä halua edes puhua koko aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa kun on korkealta ja kovaa tippunut,niin en enää halua sitä kokea.
Joillain on kova pää kun jaksavat aina vaan kymmeniä kertoja, en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman rakkauttako jonkun randomin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan jaksa enää edes yrittää. Mulla on ollut ihan mukavia mutta valitettavadti kovin tunnevammaidia miesystäviä, avopuoliso ym.jotenkin koen että kukaan ei ole ollut sellainen joka olisi ymmärtänyt minun tunteita ilman rautalangasta vääntämistä, eikä oikein sittenkään. Joku on ehkä joskus kysynyt ja kuunnellutkin mut eipä sillä oo ollut mitään vaikutusta jatkotoimiin kuitenkaan. Jotenkin heistä kaikilla on ollut hyvin vajavainen kyky ottaa minua huomioon, asettaa edes joskus minut etusijalle saati sitten näyttää sitä että minä olisin heidän elämän keskipiste. Pääsääntöisesti ehkä yhtä vaille miehet ovat olleet tosi itsekeskeisiä, muutama jopa voimakkaan itsekeskeinen, toisaalta kuitenkin heikkoitsetuntoisia mut toisaalta kuitenkin hirveen itteensä täynnä (outo kombinaatio).
Joskus tuntuu todella pahalta kstsoa ja kuunnella kun ikäiseni naiset kertoo mitä heidän miehet on missäkin tilanteessa tehneet ja sanoneet. Ei heilläkään täydellistä toki ole, mut tuntuu että edes tervejärkisiä ja tunteita ymmärtäviä, naistaan rakastavia ja tukevia miehiä joille oma perhe ja vaimo on maailman tärkein asia. Minä en ole varmaan ikinä ollut kellekään se nro 1, ohi kaiken muun. Minulla on ollut 1 tällainen mies nuorena joka oli minulle aina nro 1 ja meni edelle kaiken muun, mutta eipä sitten enää sen jälkeen.
On ollut niin saakelin hankalaa aina kaikkien kanssa kun homma uhannut mennä vakavammanpuoleisesti ettei sitä pelleilyä jaksa enää. Mikä siinä on että pitää alkaa kaikin puolin toisen aina sekoilemaan ja testailemaan ihmeellisesti ja pelaamaan jotain pelejä. Vai olenko onnekseni törmännyt vaan joihinkin psykopaatteihin ja hulluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältäkin kun lukee näitä nykymiesten (tai kloppien) sutkautuksia naisista, naisten elopainosta, alapään hajuista ym., niin eipä haittaa lainkaan, että on sinkku.
Koska olen erakkoluonne. Seurustelusuhde ei tuo elämääni mitään positiivista, päinvastoin. Jos nyt voittaisi lotossa niin lopettaisin työt ja muuttaisin korpeen missä ainoat ihmiskontaktit olisivat perheenjäsenet puhelimen välityksellä ja kaupankassa, hammaslääkäri sun muut.
En yksinkertaisesti pidä muiden ihmisten seurasta, enkä näe parisuhteissa mitään hyviä puolia. Mikään ei ole parempaa kuin se tunne kun tulee töistä kotiin ja tiedän että siellä odottaa vain ja ainoastaan oma rauha ja hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
En halua seksiä.
Mulla tää oli pitkän sinkkuuden syynä, en edes etsinyt ketään ja torppasin kaikki lähestymiset. Nykyään ollut jo hetken avoliitossa kun löytyi mies, jolle asia ei ole mikään ongelma.
Olen ollut elämässäni kolmessa suhteessa, 27, 1,5 ja 4,5 vuotta. Nyt sinkkuna, enkä yh ään keksi, miksi haluasin parisuhteen. Jos en mitään muuta oppinut noista vuosista, niin edes sen, ettei mies pysty tarjoamaan mitään, mitä en itsekin itselleni pystyisi tarjoamaan, tai mitä ilman en olisi onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mukavaa olla sinkku! Siinä se.
Onhan se yhdessä vaiheessa elämää, mutta se kyllästymisen vaihe käy sieluun! Vuodesta toiseen tilapäissuhteita, tulet aina tyhjään kämppään! Jossain vaiheessa tyylin muutos tekee todella hyvää, ja seurusteluun, hyvään sellaiseen, kannattaa ehdottomasti panostaa! Yksinäisenä kolmevitosena alkaa olla jo tekemisen paikka!
Onpa aivan hirveä vastaus tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua seksiä.
Mulla tää oli pitkän sinkkuuden syynä, en edes etsinyt ketään ja torppasin kaikki lähestymiset. Nykyään ollut jo hetken avoliitossa kun löytyi mies, jolle asia ei ole mikään ongelma.
Löytyisipä nainen jolla pysyisi tuo seksimieltymys jokseenkin vakiona, mutta kun ne tuntuu heittävän välillä häränpyllyä. Itseä miehenä ei kiinnosta seksi ja vaikeaa tuntuu olevan. Yksi pottuuntui ensin kun ei munaa meinannut tulla ja sittemmin kääntyikin aseksuaaliksi kun homma oli jo taputeltu. Toista ei muka seksi alkuun kiinnostanut ja oli olevinaan aseksuaali mutta alkoikin yllättäen pohtimaan että ehkä se muna kiinnostaa sittenkin (mitä epäilinkin kun niin seksipainoitteista jutut). Miten tässä voi luottaa mihinkään.
Puoliso saisi raivarin jos alkaisin seurustelemaan.