Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2115)
Koska olen naimisissa, jo yli 40 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska olen naimisissa, jo yli 40 vuotta
Kauan on kaveri kärsinyt itseään kohottelevan narsistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina mene niin, että ruma saa vain ruman kumppanin. Hyvällä luonteella voi saada vähän anteeksi ulkonäöstä, se on kuitenkin tärkein ominaisuus. Kyllä ruma ja kauniskin voi päätyä yhteen. Mutta ei pinnallisen henkilön kanssa.
Ja miksei se suustaan pätevä ruma henkilö voisi muka olla pinnallinen?
Todellakin jos ruma supliikkimies huomaa että saa hyvänkin näköisiä naisia niin eihän sille enää kaltaisensa ruma kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn liian hyvin itsekseni. Ihania miehiä olen tavannut, mutta en yhtäkään niin ihanaa, että olisin valmis luopumaan omasta rauhasta.
Täytyy toivoa, että saan mahdollisimman kauan miehiä seksikumppaneiksi, jotta ei tarvitse alkaa suhteeseen vain säännöllisen seksin takia.
Joo mutta eikö käy tylsäksi? Kestin 12vuotta samanlaista elämää, kunnes mitta kertakaikkiaan tuli täyteen! Suorastaan aggressiivinen haku tuotti tulosta, ja vaimo löytyi, saatiin lapset, nyt jo aikuisia!
Olen miettinyt missä olisin, jos en pistänyt kunnon hakua päälle!? Yksinäinen vanha äijä, ei juuri läheisiä eikä mahtavia lapsenlapsia! En ole katunut, päinvastoin, kyllä puolisoa kannattaa etsiä!!
Olen ollut naimisissa kahdesti. Kerran onnellisesti ja kerran onnettomasti. Se riitti. Minulla on läheuset suhteet lapsiini, koira, ystöviä, hyvä työ, harrastuksia. Elämässäni ei ole erityistä tyhjää tilaa, johon kaipaisin seurustelukumpoania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa toista epäonnistunutta suhdetta. Yksin on hyvä olla. Ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet asiasta kummallisen mörön. Itse aloin ensimmäistä kertaa seurustella vasta 22-vuotiaana. Kyllä se lähtee omalla painolla, jos/ kun vapaa ja kiinnostava ihminen tulee vastaan.
Nyt toista kertaa aviossa, jo yli 15:sta vuoden ajan.
Ikää 42
En tarvitse sellaista. Tuntuu että se on suurempi ongelma muille, kuin itselleni.
Tykkään olla ja elää itsenäisesti.
Minulle se ei ole ongelma.
Olen aina ollut hiljainen ja viihdyn itsekseni.
Kiitos kysymästä. Hyvää joulua.
S.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa kahdesti. Kerran onnellisesti ja kerran onnettomasti. Se riitti. Minulla on läheuset suhteet lapsiini, koira, ystöviä, hyvä työ, säännöllistä anaaliseksiä, harrastuksia. Elämässäni ei ole erityistä tyhjää tilaa, johon kaipaisin seurustelukumpoania.
Miksi se "onnellinen" avioliitto sitten päättyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liian ujo tekemään aloitteen kylmiltään, eikä kukaan nainen ole ikinä sellaista minulle tehnyt. Haluaisin kyllä löytää mukavan naisen rinnalleni, mutta olen aivan toivoton tuon asian suhteen.
Itse olen huomannut että parisuhteen löytäminen on kuin työhaastattelu, ei voi saada töitä jos ei osaa avata suutaan työhaastattelussa.
Miehet eivät puhu minulle mitään, olen jokseenkin keskusteleva nainen ja avoin ja miehet luulevat että haen seksiä jos aloitan keskustelun miesten kanssa. Joskus katsotaan todella ikävästi.
Haluan miehen, lapsia. Seksi ei ole ongelma vaikka suihin en ota. Haluan luotettavan miehen. Olen kokenut miehet ovat olleet ilkeitä minulle ja haluan hyvän miehen, jonka kanssa on hyvä olla joka kohtelee minua hyvin.
En halua varattua miestä. Jokseenkin duunarimiehet, kouluttamattoman ovat olleet ikäviä, vaikka itse o
Tuo olisi minulle täysi dealbreaker ettet ota suihin, vaikka olisit muuten kuinka täydellinen. En voisi elää loppuelämääni ilman suihinottoa, koska rakastan suuseksiä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn liian hyvin itsekseni. Ihania miehiä olen tavannut, mutta en yhtäkään niin ihanaa, että olisin valmis luopumaan omasta rauhasta.
Täytyy toivoa, että saan mahdollisimman kauan miehiä seksikumppaneiksi, jotta ei tarvitse alkaa suhteeseen vain säännöllisen seksin takia.
Joo mutta eikö käy tylsäksi? Kestin 12vuotta samanlaista elämää, kunnes mitta kertakaikkiaan tuli täyteen! Suorastaan aggressiivinen haku tuotti tulosta, ja vaimo löytyi, saatiin lapset, nyt jo aikuisia!
Olen miettinyt missä olisin, jos en pistänyt kunnon hakua päälle!? Yksinäinen vanha äijä, ei juuri läheisiä eikä mahtavia lapsenlapsia! En ole katunut, päinvastoin, kyllä puolisoa kannattaa etsiä!!
En tiedä oliko tämä keskustelu pääosin niille, jotka ei ole ikinä seurustelleet, mutta tälleen vähän alle 50-v naisena jolla on aikuiset lapset, mukava työ, tasapainoinen vapaa-aika ja paljon ystäviä, niin saa olla aikamoinen sankari, että enää minkäänlaiseen parisuhteeseen ryhtyisin. Mulla ei ole ikinä ollut mitään sellaista hoivaviettiä miehiä kohtaan, lapsia on. En siis todellakaan kaipaa ketään kelle tehdä ruokaa ja siivota, itselleni ja lapsille teen mielelläni.
Mulle kävisi täysin sellainen kahden aikuisen ihmisen tasavertainen kumppanuus, jossa pääosin tehtäisiin kivoja asioita yhdessä. Mä olen oman pääni hoitanut kuntoon ja elämäni onnelliseksi, niin edellytän samaa kumppanilta. Aika harva vaan siihen pystyy, vaan on päihdeongelmaa ja masennusta jne. Sekään ei minulle enää käy, ei mitenkään päin.
Sitten kun tosiaan katsoo noita lähipiirin ihmissuhteita, niin hirveän harva on edes tyytyväinen suhteeseensa. Koko ajan on ongelmaa ja harmia ja hankaluutta. Silti siinä ollaan jumissa joko taloudellisesti tai henkisesti. Tai ei vaan kerta kaikkiaan osata olla yksin, ja on pakko olla "joku", ja se "joku" voi olla ihan kamala.
Näine pohdintoineni jatkan onnellista elämääni itsekseni. Ja jos joskus joku aidosti hyvä ihminen tähän osuu, niin hyvä ja kiva niin. Onnellinen olen joka tapauksessa.
"ei ole löytynnyt ketään"
Olen introvertti
Seksi ei ole olennainen osa
Ei kiinnosta kuunnella toisen osapuolen turhia valituksia
Ei kiinnosta mennä "yhdessä" kauppaan ja maksaa silti kaikki (Ja siitäkin saa sitten kuunnelle kuinka se toine osapuoli teki sitä ja tätä mukamas)
"yksin" oleminen on paljon helpompaa mukavampaa ja rauhallisempaa
Vierailija kirjoitti:
Koska olen naimisissa, jo yli 40 vuotta
Lähes yhtä pitkään. Siksi en voi seurustella vaikka haluaisinkin seurustelusuhteita.
Kyllästyin saamaan paskaa niskaan
On varmaan täällä todettukin, mutta jos tarvitsee kerran viikossa purkin maitoa, miksi hankkia kokonaista lehmää.
Olen parisuhteissa ollessa kaivannut vapautta. Nuorena parikymppisenä parisuhteita halusi, mutta myöhemmin siitä muodostui yhteiskunnallinen normi johon vain pakosta ajautui. Kolmekymppisenä 2 pitkää parisuhdetta. Molemmissa oli hätkähdyttäviä hetkiä. Kaikki oli hyvin ja onnellisesti, mutta yhteisillä lomilla salaa ihailin yksin lomailevia, kun näki heidän vapauden tehdä asioita ilman kompromisseja. Parhaat hetket olivatkin niitä kun olin omissa oloissa. Kumppani jäi mökkiin nukkumaan ja itse lähdin 4 tunnin kävelylle yksin, joka oli parasta.
Nelikymppisenä olen tavallaan unohtanut kokonaan parisuhde ja jopa lyhyeiden suhteiden haun. Nauttinut vain täysillä omista harrastuksista, ilman että tarvitsee neuvotella menoistaan kenenkään kanssa. Useampi vuosi mennyt jopa ilman seksiä, eikä sitä enää edes kaipaa. -mies joka ei kumppania tarvitse ollakseen onnellinen.
On monta pätevää syytä miksi en seurustele tällä hetkellä: minun on parempi olla yksin: miehet käyvät hermoilleni vaikka tykkäänkin miehistä, on tullut joskus eksyttyä "luonnevikaisiin", kun asuu esim. yksin saa tehdä mitä lystää eikä tarvitse passata ketään, jos vielä otan jonkun kaksilahkeisen sen pitää olla melkoisen varakas, itse olen lähes "PA", toivotan kaikille sinkuille Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta!