Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Mä olisin nakannut ruuat ikkunasta pihalle ja sanonut että siat syö ulkona. Miksi kukaan sietää puolisoltaan noin itsekästä käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Söikö päälle vielä lasten vanukkaat?

Miten originelli kysymys. Koskaan ei kukaan aiemmin tuota ole kirjoittanutkaan huulena.

Jäin miettimään, että miksi et vaan mennyt väliin ottamaan puolia tuosta miehen lappaamasta ruuasta? Tai jos sitä oli vain vähän niin vaikka kaiken. Ihan asiallisesti ilman kummempia ihmettelyjä tai sanomisia. Tai miksette yhdessä keskustelleet päivän ruokatilanteesta? Miten tilanne on päässyt siihen, että mies tekee ja nainen katsoo vierestä miettien ymmärtääkö mies ja jaksaisiko sitä sanoa asiasta. Pelkäätkö miten lapset reagoivat vai miksi teidän perheessä olet jäänyt alisteiseen asemaan mieheen nähden? Miksi annat sen tapahtua hiljaa? Enkä nyt tarkoita mitään riidan ja suuttumisen aloittamista vaan ihan oman tilan ja arvon pitämistä ja asioiden päättämistä yhdessä ilman, että toisen pitää sanoa viimeistä sanaa.

Mies tuli tilanteeseen missä lapset söivät ja ruokaa oli pöydällä. Hän otti itselleen. Ei hän ehkä huomannut, että sä et ollut ottanut vielä. Hänkään ei ollut syönyt vielä, ja nälkäisenä, jos muutenkaan, ei aina jaksa vaan jaksa noita "mitähän mä syön" vihjailuja. Varsinkaan jos huomannut tilannetta ja siis ei ole tahallaan ketään halunnut loukata. Mieskin on omassa kodissaan ja saanee myös ottaa ruokaa kun siltä tuntuu? Haluat miehen olevan aikuisen roolissa, mutta kysyvän kuitenkin jokaisesta asiasta jääkaapissa, että saako siihen koskea? Jos ruokaa oli kuitenkin melkein kaikille niin miksei voinut vaan laittaa lisäksi leivät ja salaatit tms. pöytään? Miksi piti aloittaa alun perinkin tuo "testaus", että mitähän mies aikoo ruoan suhteen?! Ymmärtäisin ehkä paremmin jos jääkaapissa ei olisi ollut mitään. Miksei asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä? Vauvakin tulossa, ei tuo nyt niiiiin paska parisuhde voi olla? Miksi pitää _kokemaansa_ huonoa lähteä vaan pahentamaan tahallaan?

Meillä nainen ei siivoa, kokkaa, leiki lasten kanssa, pese pyykkiä tai mitään muutakaan jos somea ja netflixiä ei lasketa. Miksi valitat jostakin näin pienestä? Tämä on aivan mitätön asia.

Vierailija kirjoitti:

Mies tuli tilanteeseen missä lapset söivät ja ruokaa oli pöydällä. Hän otti itselleen. Ei hän ehkä huomannut, että sä et ollut ottanut vielä. Hänkään ei ollut syönyt vielä, ja nälkäisenä, jos muutenkaan, ei aina jaksa vaan jaksa noita "mitähän mä syön" vihjailuja. Varsinkaan jos huomannut tilannetta ja siis ei ole tahallaan ketään halunnut loukata. Mieskin on omassa kodissaan ja saanee myös ottaa ruokaa kun siltä tuntuu? Haluat miehen olevan aikuisen roolissa, mutta kysyvän kuitenkin jokaisesta asiasta jääkaapissa, että saako siihen koskea? Jos ruokaa oli kuitenkin melkein kaikille niin miksei voinut vaan laittaa lisäksi leivät ja salaatit tms. pöytään? Miksi piti aloittaa alun perinkin tuo "testaus", että mitähän mies aikoo ruoan suhteen?! Ymmärtäisin ehkä paremmin jos jääkaapissa ei olisi ollut mitään. Miksei asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä? Vauvakin tulossa, ei tuo nyt niiiiin paska parisuhde voi olla? Miksi pitää _kokemaansa_ huonoa lähteä vaan pahentamaan tahallaan?

Juuri tuo puhumattomuus ja testailu on niin lapsellista ja naurettavaa. Minä pistän tuollaisesta testaluista naisen pellolle, tahdon aikuisen.

Jos mies vaihtaa renkaat kaksi kertaa vuodessa, myös nainen voi tiskata, laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä kaksi kertaa vuodessa.

Ap nyt on mennyt n pari tuntia. Olet varmaan pitänyt sen tiukan puhuttelun miehelle. Miten meni?

Vierailija kirjoitti:

lähinnä naiset kuvaavat suhdettaan mieheen niin tuntuu kuin he olivat jotain monitoimikoneita ja miehet taas henkiseltä tasoltaan parivuotiaan tasolla. 

Näinhän asia on, ei tästä muuten niin paljon jauhettaisi. Useat eri naiset sanovat samaa, ei voi olla p*skapuhetta.

En ihmettele miksi syntyvyys on laskussa. Kuka haluaa lapsia ja perhe elämää kun se on tällaista? Kaikesta riidellään ja tehdään draamaa, jopa yhdestä lautasellisesta ruokaa. Silti kokoajan ollaan taas maha pystyssä

Niin.

Naisella on oma pieni tärkeä roolinsa ihmisen pikku apurina.

Ap tässä. Yleensä en siis todellakaan anna hiljaa kaiken vaan tapahtua. Yleensä huudan, raivoan ja olen uhkaillut myös erolla, jos mikään ei muutu. Mutta joka päivä sitä ei vaan jaksa. Ja kyllä, mies on onneksi joissain asioissa skarpannutkin viimeisinä vuosina. MUTTA tällaisia tilanteita tulee kuitenkin vastaan yhä liian usein. Kun tämä tämänpäiväinen oli sellainen, jota ei vaan pitäisi mielestäni tapahtua koskaan. En vaan ymmärrä miten on mahdollista, että mies ei tajunnut että minulle ei riittänyt ruoka.

Ja tosiaan sanoin hänelle hieman myöhemmin kyllä asiasta. Kun kävi veljensä luona nopeasti kääntymässä ja tuli takaisin, kysyin että kävikö samalla reissulla kaupassa, kun söi tosiaan aiemmin kaikki ruoat niin ettei minulle jäänyt mitään. Hän oli sitä mieltä että olihan jääkaapissa edelleen syötävää, esim lihapullia ja perunoita (niin olikin, mutta hän söi kaikki keitetyt perunat ja kastikkeen, joten perunat olisi pitänyt tietenkin keittää ja tehdä lisää kastiketta). Olin jo ehtinyt syödä jotain, joten ruokaa ei siinä hetkessä laittanut, mutta laittoi omatoimisesti myöhemmin iltapalaa kaikille, joten luulen että jotain tajusi kuitenkin.

Yksi juttu vielä mitä täällä on spekuloitu, on se että kuka maksaa. No tietenkin se joka käy kaupassa. Maksamme kulut Kaikenkaikkiaan aika lailla puoliksi, ja on yhteinen tili sitä varten, ja minä saan lapsilisät, mutta eihän ne kata mitenkään koko perheen ruokia ja sen lisäksi lasten vaatteita ja mahdollisesti muitakin hankintoja, harrastuksia. Välillä olen pyytänyt siirtämään rahaa kauppaa varten, jos on tuntunut siltä että olen maksanut paljon enemmän, mutta sekin pitää aina erikseen pyytää. Minulla ehkä ollut hieman paremmat tulot tähän asti, joten siinä mielessä ihan ok, että maksankin hieman enemmän, mutta voi unohtaa täysin puheet siitä että olisin jotenkin mieheni elätettävänä, koska se ei pidä paikkaansa. -ap

No minä opin kerran jälkeen, joten lapsiluku jäi yhteen. Nyt täytyy vaan sinnitellä omien virheidensä kanssa ja odottaa että lapsi kasvaa tarpeeksi isoksi.

Kyllä miehillä on helppoa. Ovat vaan naisen elätettävänä ja palveltavana.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehillä on helppoa. Ovat vaan naisen elätettävänä ja palveltavana.

Varsinaisia lompakkoloisia!

Kysyit JÄLKEENPÄIN kävikö kaupassa? En ikinä kehtais järjestää jotain "mitä mä syön, mitä mulle riittää" showta ja sitten kysellä kävikö kaupassa? Onko teillä niin tiukkaa, että joka euro pitää laskea vai mistä tuo johtuu, että et aikuisena ihmisenä saa syötyä kun on nälkä? Olisit ottanut oman ruokasi siitä kun oli tai/ja sitten sanonut miehelle, että käy samalla kaupassa ja tuo nämä ja nämä. Ja siis ihan oikeasti olitte syömässä, lapsilla ruoka lautasilla, kun kuivausrumpu piippasi niin sä ryntäät sinne?! Mikä sua vaivaa?! Oikeesti. Siellähän ne odottaa ihan rauhassa siihen asti, että saatte syötyä. Miehellä on luultavasti jo pidemmältä ajalta olo, että ei tiedä miten päin pitäis olla ja mitä tehdä (kuivausrumpu piippaa, rynnätäkö sinne sillä sekunnilla, mutta kun ruokakin olisi lämpimänä, kumpi on pahempi moka?).

Tästä tuli mieleen juttu omilta alkuajoilta exän kanssa. Tein kanafileitä ja lohkoperunoita uunissa, ajatukseni oli, että syödään kerrankin kunnolla pöydän ääressä, ehkä vähän romanttisesti. Mies tuli töistä ja kävin vaihtamassa vähän parempaa päälle kokkailun jälkeen ja palasin löytääkseni miehen sohvalta: oli laittanut jääkiekkopelin näkymään ja lappanut kaikki tekemäni lohkoperunat lautaselleen. Oli vielä kuorruttanut perunat ketsupilla ja sinapilla, ja mikä parasta, ei edes jaksanut syödä kaikkea (koska olin ajatellut niistä kahdelle ihmiselle ja sittenkin reilusti), eli menivät roskiin. Olin niin käsittämättömän vihainen, että kävin kaatamassa kanafileet taloyhtiön biojäteastiaan.

Mua ärsyttäisi enemmän tuo, että kun ruoka on pöydässä aletaan häseltää kodinhoitohuoneessa tai muuta, ja koko muu perhe saa odottaa pöydän vieressä (jos halutaan yhdessä syödä). Sama kuin teinit joita saa monta kertaa pyytää syömään. "Oota, pelaan tän loppuun!" tms. yhtä huonoa käytöstä. Tai niin päin, että mies olisi lämmittänyt ruuan lapsille ja häipynyt autotalliin? Ok? Ruoka syödään kun se on lämmintä ja yhdessä (myöskään lapsia ei jätetä yksin pöydän viereen!), kotityöt ja muut odottaa kyllä ihan varmasti. 

Älä nyt tuon vauvan jälkeen enää ap tee lisää lapsia- ilmeisesti on jo useita? Etkö jo aiemmin huomannut

miehesi luonnetta? Kyllä joillakin on perhe-elämä raskasta. En ymmärrä miehiä jotka katsovat oikeudekseen

olla vapaamatkustajia kotona ja teettää vaimolla kaiken. Älä enää mahdollista tuota vaan puhu asiasta

niin kauan kunnes menee perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen juttu omilta alkuajoilta exän kanssa. Tein kanafileitä ja lohkoperunoita uunissa, ajatukseni oli, että syödään kerrankin kunnolla pöydän ääressä, ehkä vähän romanttisesti. Mies tuli töistä ja kävin vaihtamassa vähän parempaa päälle kokkailun jälkeen ja palasin löytääkseni miehen sohvalta: oli laittanut jääkiekkopelin näkymään ja lappanut kaikki tekemäni lohkoperunat lautaselleen. Oli vielä kuorruttanut perunat ketsupilla ja sinapilla, ja mikä parasta, ei edes jaksanut syödä kaikkea (koska olin ajatellut niistä kahdelle ihmiselle ja sittenkin reilusti), eli menivät roskiin. Olin niin käsittämättömän vihainen, että kävin kaatamassa kanafileet taloyhtiön biojäteastiaan.

Ajatukseni oli, koska olin ajatellut... Et sitten kuitenkaan ajatellut sanoa mitään? Olet varmaan just noita jotka kattaa ruuan ja lähtee imuroimaan ja sit vaan yhtenä päivänä vuodesta kuvittelee, että toinen lukee ajatuksia, että TÄNÄÄN sulla oli AJATUKSENA syödä yhdessä. 

Olisin silti _ajatellut_, että aikuinen ihminen näkisi yhteyden, kun liedellä on vierekkäin astia kuumia kanafileitä ja lohkoperunoita: että niitä on tarkoitus syödä molempia. Eniten olin vihainen siitä, että en itse saanut perunoita lainkaan, minulle jäivät pelkät kanat.