Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Jep, ja sama jatkuu sukupolvesta toiseen ellei naiset tee asialle jotain. Miten tuollainen mies voisi kasvattaa pojastaan jotenkin erilaista?

Näin on. YH has more fun.

Mä miehenä otan ruuat lapsilta ja vaimolta siksi koska olen voimakkain ja suurin. Sen lisäksi käyn töissä ja maksan kaikkien elämän. Muut tavallaan elää mun takia.

En kyllä ala kuuntelemaan mitään valituksia siitä että syön ruuat. Aina voi tehdä uutta tai pyytää rahaa niin pääsee käymään kaupassa.

Audimies 44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Niin. Onkohan yksi syy, miksi olen ja ollut jo kauan sinkku (mies) se, että en halua olla suhteessa tarpeeksi itsekäs ja työllistää ja vaatia kumppanilta, niin paljon. - kun monesti kun naiset, lähinnä naiset kuvaavat suhdettaan mieheen niin tuntuu kuin he olivat jotain monitoimikoneita ja miehet taas henkiseltä tasoltaan parivuotiaan tasolla. Mutta varmaan monin kymmenkertiaesti minua komeampia ja missä ja milloin tahansa valmiita seksiin, kun muutoin on vaikea keksiä syitä, mitä naiset kumppanissaan näkevät ja miksi heitä jaksavat. 

Ne muut miehet ehkä YRITTIVÄT muutaman kuukauden olla parempia. Sinä se et edes yritä. Ja mitä näyttöä on olemassa siitä, että olisit hyvä mies ja isä?

Katso vähän ympärillesi, eivät muut miehet mitään komeita ole. Mutta kun noita väitteitäsi lukee, tulee mieleen, ettet sinä naista kaipaa vaan pikemminkin vihaat.

Pidä tunkkisi, minä olen vapaa ja varakas enkä enää sitoudu.

Tuli mieleen kuinka vielä joitakin vuosia sitten (ennen lapsia ja kun eka oli vielä ihan pieni) mies harrasti tuota, että lauantaina puolenpäivän aikaan alkoi kysellä, että mitä syödään? Ei tullut aiemmin mieleen, ja minua sitten ärsytti, että ainako minun pitää tämäkin miettiä.

Nyt lapsia on useampi ja mies on heitä hoitanut paljon, ja nykyään jo tiedostaa, että sieltä se ruoka-aika aina tulee, ja joku toimintasuunnitelma olisi hyvä olla.

On siis mahdollista myös muuttua:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Exä oli tällainen. Yritti olla hyvä ihminen ja ajattelikin ottavansa kaikki muut ihmiset huomioon, mutta ei vain osannut. En tiedä, oliko kasvatus lapsuudessa mennyt jotenkin pieleen vai oliko kyseessä ihan todella vain jonkinlainen neurologinen poikkeavuus. Suuttui, kun koetin kyläpaikassa kuiskata, että jätetään muillekin syömistä tai vihjasin, että et sinä noin paljoa jaksa syödä. Saattoi just ottaa lautasen täyteen kaikkea ja sitten syödä vain lusikallisen.

Sama juttu meilläkin kylässä. Mies saattaa syödä ihan järjettömät määrät jotain yhtä ruokalajia (yleensä sitä parasta/kalleinta) esim lohta, vaikka tarjolla olisi kaikkea muutakin, ei siis mieti lainkaan riittääkö sitä kaikille. Ja toki olisi aina ensimmäisenä ottamassa ruokaa ennen kuin on edes kunnolla katettu, ja jos ei erikseen huomauta esim että lapsilla on varmasti aika kova nälkä, että laittaisitko vaikka niille ensin annokset. Ja sama juttu noutopöydässä jos ollaan syömässä.. Ihan tyytyväisenä saattaa mennä ensin itsellee hakemaan ruokaa, ja hakee jo toista kierrosta ennen kuin itse ehtii istua ensimmäistä kertaa pöytään, kun on itse samalla juossut edestakaisin, hakenut ensin lapsille ja sitten itselleen. Tästä tosin käyty jo niin monta tiukkaa keskustelua, että ehkä osaa jo ensin ottaa omatoimisesti lapsille ruokaa, mutta en yllättyisi vaikka sekin taas joku kerta unohtuisi...

Joten uskon kyllä että puuttuu vaan joku palikka päästä, ja toisten ihmisten huomioiminen on vaan todella vaikeaa, melkein ylivoimaista. -ap

Oma mies teki tuota buffetissa että oma napa täyteen eka, lapset odottaa nälkäisenä että että mies palaa hakureissultaan ja vielä sen että haen heille ruokaa.

Otin asenteen että sitten saa odottaa ja Heh Heh se onkin kyseiselle miehelle kaikista vaikeinta. Laitoin lapsille ruuan rauhassa ja mies hakee toista kierrostaan ja lopulta haen itselleni. Siinä minä lasten kanssa syödään rauhassa ja mies täpisee keskenään miten pitäisi jo mennä. Oppi aika nopeasti että jos ei halua tylsistyä eikä kuunnella nälkäistä kiukuttelevaa lasta, heille ruoka eka ja sitten vasta aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Exä oli tällainen. Yritti olla hyvä ihminen ja ajattelikin ottavansa kaikki muut ihmiset huomioon, mutta ei vain osannut. En tiedä, oliko kasvatus lapsuudessa mennyt jotenkin pieleen vai oliko kyseessä ihan todella vain jonkinlainen neurologinen poikkeavuus. Suuttui, kun koetin kyläpaikassa kuiskata, että jätetään muillekin syömistä tai vihjasin, että et sinä noin paljoa jaksa syödä. Saattoi just ottaa lautasen täyteen kaikkea ja sitten syödä vain lusikallisen.

Sama juttu meilläkin kylässä. Mies saattaa syödä ihan järjettömät määrät jotain yhtä ruokalajia (yleensä sitä parasta/kalleinta) esim lohta, vaikka tarjolla olisi kaikkea muutakin, ei siis mieti lainkaan riittääkö sitä kaikille. Ja toki olisi aina ensimmäisenä ottamassa ruokaa ennen kuin on edes kunnolla katettu, ja jos ei erikseen huomauta esim että lapsilla on varmasti aika kova nälkä, että laittaisitko vaikka niille ensin annokset. Ja sama juttu noutopöydässä jos ollaan syömässä.. Ihan tyytyväisenä saattaa mennä ensin itsellee hakemaan ruokaa, ja hakee jo toista kierrosta ennen kuin itse ehtii istua ensimmäistä kertaa pöytään, kun on itse samalla juossut edestakaisin, hakenut ensin lapsille ja sitten itselleen. Tästä tosin käyty jo niin monta tiukkaa keskustelua, että ehkä osaa jo ensin ottaa omatoimisesti lapsille ruokaa, mutta en yllättyisi vaikka sekin taas joku kerta unohtuisi...

Joten uskon kyllä että puuttuu vaan joku palikka päästä, ja toisten ihmisten huomioiminen on vaan todella vaikeaa, melkein ylivoimaista. -ap

Minun isäni oli samanlainen. Ihmettelen vieläkin mitä äitini päässä on liikunut kun löi hynttyyt yhteen tuollaisen kanssa. Pahinta on että tuo opetti meille lapsille että tuo on normaalia ja että me olemme arvottomia. Varsinkin me tytöt. Aikuinen mies on se arvokkain, jota muut palvelevat. Kasvoimme pahasti kieroon. Ei kai pitäisi yllättyä että vielä on tuollaisia miehiä ja naisia jotka tuota sietävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen juttu omilta alkuajoilta exän kanssa. Tein kanafileitä ja lohkoperunoita uunissa, ajatukseni oli, että syödään kerrankin kunnolla pöydän ääressä, ehkä vähän romanttisesti. Mies tuli töistä ja kävin vaihtamassa vähän parempaa päälle kokkailun jälkeen ja palasin löytääkseni miehen sohvalta: oli laittanut jääkiekkopelin näkymään ja lappanut kaikki tekemäni lohkoperunat lautaselleen. Oli vielä kuorruttanut perunat ketsupilla ja sinapilla, ja mikä parasta, ei edes jaksanut syödä kaikkea (koska olin ajatellut niistä kahdelle ihmiselle ja sittenkin reilusti), eli menivät roskiin. Olin niin käsittämättömän vihainen, että kävin kaatamassa kanafileet taloyhtiön biojäteastiaan.

Ajatukseni oli, koska olin ajatellut... Et sitten kuitenkaan ajatellut sanoa mitään? Olet varmaan just noita jotka kattaa ruuan ja lähtee imuroimaan ja sit vaan yhtenä päivänä vuodesta kuvittelee, että toinen lukee ajatuksia, että TÄNÄÄN sulla oli AJATUKSENA syödä yhdessä. 

Sen pitäisi olla aivan ilmiselvää, että kukaan ei syö toisen tekemää ruokaa kysymättä saako sitä ottaa ja paljonko. Etenkään ei syö jotain ruokalajia yksin loppuun kysymättä onko toinen jo syönyt sitä. Se, että marssii keittiöön ja syö toisen tekemät ruoat on default-asetus äidin/isän ja teinin välisessä suhteessa, ei kahden aikuisen välisessä.

Vierailija kirjoitti:

Korkea aika oppia tekemään ruokaa kahdelle...

Ap:han oli tehnyt ruokaa edellisenä päivänä. Korkea aika miehen alkaa hoitaa osuutensa (=joka toinen päivä) ruoanlaitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen juttu omilta alkuajoilta exän kanssa. Tein kanafileitä ja lohkoperunoita uunissa, ajatukseni oli, että syödään kerrankin kunnolla pöydän ääressä, ehkä vähän romanttisesti. Mies tuli töistä ja kävin vaihtamassa vähän parempaa päälle kokkailun jälkeen ja palasin löytääkseni miehen sohvalta: oli laittanut jääkiekkopelin näkymään ja lappanut kaikki tekemäni lohkoperunat lautaselleen. Oli vielä kuorruttanut perunat ketsupilla ja sinapilla, ja mikä parasta, ei edes jaksanut syödä kaikkea (koska olin ajatellut niistä kahdelle ihmiselle ja sittenkin reilusti), eli menivät roskiin. Olin niin käsittämättömän vihainen, että kävin kaatamassa kanafileet taloyhtiön biojäteastiaan.

Ajatukseni oli, koska olin ajatellut... Et sitten kuitenkaan ajatellut sanoa mitään? Olet varmaan just noita jotka kattaa ruuan ja lähtee imuroimaan ja sit vaan yhtenä päivänä vuodesta kuvittelee, että toinen lukee ajatuksia, että TÄNÄÄN sulla oli AJATUKSENA syödä yhdessä. 

Miten tuo sanomasi oikeuttaa, että mies otti kaikki lohkoperunat?

Siten, että kun ei ole mitään yhteistä tapaa syödä yhdessä ei voi vaatia miehen olevan ajatustenlukija, että TÄNÄÄN siinä oli molemmille. Tämä pari oli jo kuitenkin avoliitossa, en mä muuta keksi tuolle. Jos aina on pariskuntana syöty ja yhdessä tehty ruuat tai ainakin suunniteltu niin miten yhtäkkiä, juuri sinä ainoana päivänä, kun vaimo oli ajatellut yhteistä romanttista ruokahetkeä, mies muka tulee kotiin ja lappaa lautaselleen kaiken?! Jos muuten ollaan ja mennään vähän miten huvittaa niin miten voi olla niin vaikeaa sanoa, että hei syödäänkö tänään yhdessä, mä teen ruokaa? Yhtä hyvin tuo yllätys menisi pilalle vaikka sillä, että mies olisi töissä käynyt syömässä ravintolassa ison annoksen.

Eikös näin epäsäännöllisessä tilanteessa ennemmin pitäisi loogisena, että emännän ollessa makkarissa vaihtamassa pyhävaatetta päälle, alkaisi mies mikrottamaan sitä omaa maksalaatikkoaan?

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan homma meni noin: naisen tehtävänä oli tehdä ruokaa miehelleen, joka söi osansa, ja nainen ja lapset saivat syödä sen, mitä talon herralta jäi yli. Sitä ruokaa jäi yleensä aika vähän heille, ja siitä syystä naiset pysyivät tuhansia vuosia miehiä huomattavasti pienempänä: tyttölapset olivat viimeisenä listalla ruokittavista suista (järjestys oli: ensin isä, tokana raskaana oleva nainen, jollei ollut raskaana, niin isän jälkeen poikalapsi, sitten äiti ja viimeiseksi tyttö, jonka kuolemaa usein toivottiin, jottei tälle tarvitsisi jättää yhtään mitään). Naisia kuolikin läjäpäin synnytykseen, kun riisitauti runteli nälkiintyneiden tyttölasten lantiot synnytyskelvottomiksi puutteellisen ravinnon vuoksi.

Kyllä silti on kovin kumma juttu, että yhä löytyy näitä vanhan liiton miehiä, joiden mielestä vaimo on heidän palvelijansa, vaikka kuinka on maha pystyssä ja jo hankitut lapset huutavat nälkäänsä. Vanhan liiton mies olisi piessyt naisen siitä, ettei tämä tehnyt enempää ruokaa ja aiheutti hänelle korvakipua lasten huutojen muodossa, mutta vanhan liiton äijä sentään maksoi koko perheen elatuksen, joten tyrannin elkeet tulivat häneltä siinä sivussa kuin luonnostaan. Nykymies, suoranainen velliperze, kuvittelee, että vaimoa koskevat yhä samat vastuut ja että hänelle lankeavat samat oikeudet kuin esi-isille, vaikka vaimo maksaa kaikesta osansa.  Maksajan osa on lopulta helppo, maksaja voi odottaa lepoa ja palvelua, jota muinaiset kotiäidit eivät koskaan kokeneet. Uurastus alkoi kahta kauheammin miehen palattua töistä, koska lyöntejä tosissaan pelättiin silloin, kun lääkärit olivat olemassa vain rikkaita varten.

Miehethän pelaavat edelleen ruualla vallan välineenä. Naisen pitää heidän mielestään yhä olla hoikka ja sen lisäksi mieluiten myös mahdollisimman nuori, laiha ja riutunut ja heikko (= hallittava) - ehkä jopa myös neitsyt joidenkin miespuolisten dinosaurusten mielestä. Toisin sanoen heidän palvelijakseen sopiva nainen on nämä vaatimukset täyttämällä heille erityisen sopiva ja heidän sanelemat sääntönsä herkimmin nielevä.

Naisen kannalta koko diili on tietysti todella huono. Se tietää naisille alempaa elinikää, jatkuvaa työtä toisten hyväksi vailla kiitosta, omien kykyjen kaivoon heittämistä, lasten myötä mahdollisesti myös synnytysvaurioiden kanssa jatkuvaa eloa jatkuvan aviomiehen pilkan säestyksellä, joille kaikki miehet lääkäreitä myöten kohauttelevat olkiaan, kotiväkivaltaa sen eri muodoissa, sivurooliin ja toisen mielivaltaan alistumista sekä elätiksi tyytymistä, jossa jokin sellainen, jota ihmisen kohdalla kutsutaan minuudeksi, väkisinkin k*olee.

Miehet juuri mielellään vetoavat evoluutiopsykaan yms. schaisseen, jossa heidän odottamat vyötörö-lantiot -suhteet otetaan joltain Marilynilta tai huippumalleilta, eikä suinkaan siltä esi-isien veistämältä Willendorfin venukselta, jotta pääsisivät jälleen kerran arvostelemaan naisten ruokahalua. Samalla he yhä surutta ahmivat itsensä muodottomiksi mätisäkeiksi naisten tekemällä ja maksamalla ruualla näennäisesti ikiaikaiseen tapaansa.

Naisia, ts. naisten tekemää työtä ja naisten vartaloa he kuvittelevat voivansa hallita yksinkertaisesti sillä ruualla. Liekö joku varhaisten maanviljelykseen siirtyneiden esi-isien keino heillä tämä seikka tai käteväksi osoittanut keino, jolla he yhä kuvittelevat voivansa hallita naisia? Monesti jo valmiiksi etsitään vaimoksi mieluusti joku uhrautuva, anorektinen tai laiha ja kaunis eukko, joka tuodaan ensin kodin suljettujen ovien sisälle, näennäisesti muka helpon ruuan pariin, mutta lopulta nyrkin ja hellan väliin, jossa sitä ruokaa irtoaa naiselle itselleen vain miestä miellyttämällä, vaikka naiset edelleenkin vastaavat siitä, että sitä ruokaa löytyy edes joillekin suille koko perheestä.

Mies kaiketi kaipaa ja toteuttaa yhä vuonna 2019 omaa menetettyä valta-asemaansa provosoimalla ja ahmimalla muille perheenjäsenile tarkoitetun ruuan, jonka hankintaan tai valmistamiseen hän ei ole osallistunut lainkaan. Tästä syystä hänen olisi hyvä tiedostaa, että samasta myös naiset lihoavat herkästi, koska vuosituhansia nälkiinnytetyt vartalot imevät itseensä mahdollisimman nopeasti kaiken saatavilla olevan rasvan vararavinnoksi, koska vain se on tähän mennessä taannut sen, ettei ihmislaji tältä planeetalta katoa naisiaan kaltoin kohtelevien miesten itsekkyyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Aivan. Ja nämä tämäntyyppisten ihmiset kannattaa mahdollisuuksien mukaan poistaa omasta elämästä tai ainakin lähipiiristä kokonaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta kouluttaa aikuista ihmistä käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen juttu omilta alkuajoilta exän kanssa. Tein kanafileitä ja lohkoperunoita uunissa, ajatukseni oli, että syödään kerrankin kunnolla pöydän ääressä, ehkä vähän romanttisesti. Mies tuli töistä ja kävin vaihtamassa vähän parempaa päälle kokkailun jälkeen ja palasin löytääkseni miehen sohvalta: oli laittanut jääkiekkopelin näkymään ja lappanut kaikki tekemäni lohkoperunat lautaselleen. Oli vielä kuorruttanut perunat ketsupilla ja sinapilla, ja mikä parasta, ei edes jaksanut syödä kaikkea (koska olin ajatellut niistä kahdelle ihmiselle ja sittenkin reilusti), eli menivät roskiin. Olin niin käsittämättömän vihainen, että kävin kaatamassa kanafileet taloyhtiön biojäteastiaan.

Ajatukseni oli, koska olin ajatellut... Et sitten kuitenkaan ajatellut sanoa mitään? Olet varmaan just noita jotka kattaa ruuan ja lähtee imuroimaan ja sit vaan yhtenä päivänä vuodesta kuvittelee, että toinen lukee ajatuksia, että TÄNÄÄN sulla oli AJATUKSENA syödä yhdessä. 

Sen pitäisi olla aivan ilmiselvää, että kukaan ei syö toisen tekemää ruokaa kysymättä saako sitä ottaa ja paljonko. Etenkään ei syö jotain ruokalajia yksin loppuun kysymättä onko toinen jo syönyt sitä. Se, että marssii keittiöön ja syö toisen tekemät ruoat on default-asetus äidin/isän ja teinin välisessä suhteessa, ei kahden aikuisen välisessä.

Oikeesti? Kyllä meillä on oletus, että jos on tehty ruokaa, niin se on tehty meille kummallekin ja sitä saa ottaa. Ruokaa jätetään toisellekin tai ainakin varmistetaan, että toinen on jo syönyt. Jos ruoka on vain itselle, niin se on poikkeus, josta kerrotaan toiselle jo etukäteen ja kysytään /keskustellaan mitä toinen voi syödä sen sijasta.

Mun mies on tosi iso. Omistaa ihan kauhean paksut reidet ja perseen.

Syö kuin hevoinen ja maiskuttelee ruokaa päivittäin useita lautasellisia ellei ihan ämpärillisen verran.

Elopainoa on todella paljon liikaa, mutta syö monien ihmisten edestä.

Ei tupakoi eikä juo alkoholia.

Usein käy niin että on syönyt lasten ja minun edesta kaapin tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Exä oli tällainen. Yritti olla hyvä ihminen ja ajattelikin ottavansa kaikki muut ihmiset huomioon, mutta ei vain osannut. En tiedä, oliko kasvatus lapsuudessa mennyt jotenkin pieleen vai oliko kyseessä ihan todella vain jonkinlainen neurologinen poikkeavuus. Suuttui, kun koetin kyläpaikassa kuiskata, että jätetään muillekin syömistä tai vihjasin, että et sinä noin paljoa jaksa syödä. Saattoi just ottaa lautasen täyteen kaikkea ja sitten syödä vain lusikallisen.

Sama juttu meilläkin kylässä. Mies saattaa syödä ihan järjettömät määrät jotain yhtä ruokalajia (yleensä sitä parasta/kalleinta) esim lohta, vaikka tarjolla olisi kaikkea muutakin, ei siis mieti lainkaan riittääkö sitä kaikille. Ja toki olisi aina ensimmäisenä ottamassa ruokaa ennen kuin on edes kunnolla katettu, ja jos ei erikseen huomauta esim että lapsilla on varmasti aika kova nälkä, että laittaisitko vaikka niille ensin annokset. Ja sama juttu noutopöydässä jos ollaan syömässä.. Ihan tyytyväisenä saattaa mennä ensin itsellee hakemaan ruokaa, ja hakee jo toista kierrosta ennen kuin itse ehtii istua ensimmäistä kertaa pöytään, kun on itse samalla juossut edestakaisin, hakenut ensin lapsille ja sitten itselleen. Tästä tosin käyty jo niin monta tiukkaa keskustelua, että ehkä osaa jo ensin ottaa omatoimisesti lapsille ruokaa, mutta en yllättyisi vaikka sekin taas joku kerta unohtuisi...

Joten uskon kyllä että puuttuu vaan joku palikka päästä, ja toisten ihmisten huomioiminen on vaan todella vaikeaa, melkein ylivoimaista. -ap

Eikö tämä palikan puuttuminen päästä tullut seurusteluvaiheessa ilmi, ennen kuin sait lapsia isän rooliin kykenemättömän miehen kanssa?

Kuten joku totesi aiemmin ketjussa, tällaisia miehiä kutsutaan ihan syystä eksiksi, mutta lapsesi säälittävät - vanhemmistaan ei voi erota vaikka vanhempien parisuhde päättyisikin.

Suoraan sanottuna olen ollut nuori ja tyhmä. Mutta toisaalta kyllä mies myös yritti alussa tehdä vaikutusta, laittoi ruokaa enemmän jne, koska osasi tehdö sitä paljon paremmin kuin minä, ja siivosi myös, ja valitti jopa minulle kun olin niin sotkuinen! Eli osaa siis todella laittaa ruokaa ja siivotakin, siitä ei ole kiinni. Mutta kun niin usein väsyttää ja laiskottaa työpäivän jälkeen, että se ruoanlaitto vaan unohtuu, puhumattakaan imuroinnista ym.. Oma-aloitteisesti ei kyllä ole esim tarttunut imuriin enää vuosiin, tai voin olla väärässä, on saattanut kerran tarttua, en oikein muista. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Poikamiehenä ollessani tein kaikki ruokani itse. En omistanut mikroaaltouunia. Parisuhteessa olen ollut yli 10 vuotta, ja teen meillä suurimman osan ruuista, myös eilen. Eikä meillä vieläkään ole mikroa. Olen mies.

Ja? Tuossahan puhuttiin perusmiehistä eikä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan homma meni noin: naisen tehtävänä oli tehdä ruokaa miehelleen, joka söi osansa, ja nainen ja lapset saivat syödä sen, mitä talon herralta jäi yli. Sitä ruokaa jäi yleensä aika vähän heille, ja siitä syystä naiset pysyivät tuhansia vuosia miehiä huomattavasti pienempänä: tyttölapset olivat viimeisenä listalla ruokittavista suista (järjestys oli: ensin isä, tokana raskaana oleva nainen, jollei ollut raskaana, niin isän jälkeen poikalapsi, sitten äiti ja viimeiseksi tyttö, jonka kuolemaa usein toivottiin, jottei tälle tarvitsisi jättää yhtään mitään). Naisia kuolikin läjäpäin synnytykseen, kun riisitauti runteli nälkiintyneiden tyttölasten lantiot synnytyskelvottomiksi puutteellisen ravinnon vuoksi.

Kyllä silti on kovin kumma juttu, että yhä löytyy näitä vanhan liiton miehiä, joiden mielestä vaimo on heidän palvelijansa, vaikka kuinka on maha pystyssä ja jo hankitut lapset huutavat nälkäänsä. Vanhan liiton mies olisi piessyt naisen siitä, ettei tämä tehnyt enempää ruokaa ja aiheutti hänelle korvakipua lasten huutojen muodossa, mutta vanhan liiton äijä sentään maksoi koko perheen elatuksen, joten tyrannin elkeet tulivat häneltä siinä sivussa kuin luonnostaan. Nykymies, suoranainen velliperze, kuvittelee, että vaimoa koskevat yhä samat vastuut ja että hänelle lankeavat samat oikeudet kuin esi-isille, vaikka vaimo maksaa kaikesta osansa.  Maksajan osa on lopulta helppo, maksaja voi odottaa lepoa ja palvelua, jota muinaiset kotiäidit eivät koskaan kokeneet. Uurastus alkoi kahta kauheammin miehen palattua töistä, koska lyöntejä tosissaan pelättiin silloin, kun lääkärit olivat olemassa vain rikkaita varten.

Miehethän pelaavat edelleen ruualla vallan välineenä. Naisen pitää heidän mielestään yhä olla hoikka ja sen lisäksi mieluiten myös mahdollisimman nuori, laiha ja riutunut ja heikko (= hallittava) - ehkä jopa myös neitsyt joidenkin miespuolisten dinosaurusten mielestä. Toisin sanoen heidän palvelijakseen sopiva nainen on nämä vaatimukset täyttämällä heille erityisen sopiva ja heidän sanelemat sääntönsä herkimmin nielevä.

Naisen kannalta koko diili on tietysti todella huono. Se tietää naisille alempaa elinikää, jatkuvaa työtä toisten hyväksi vailla kiitosta, omien kykyjen kaivoon heittämistä, lasten myötä mahdollisesti myös synnytysvaurioiden kanssa jatkuvaa eloa jatkuvan aviomiehen pilkan säestyksellä, joille kaikki miehet lääkäreitä myöten kohauttelevat olkiaan, kotiväkivaltaa sen eri muodoissa, sivurooliin ja toisen mielivaltaan alistumista sekä elätiksi tyytymistä, jossa jokin sellainen, jota ihmisen kohdalla kutsutaan minuudeksi, väkisinkin k*olee.

Miehet juuri mielellään vetoavat evoluutiopsykaan yms. schaisseen, jossa heidän odottamat vyötörö-lantiot -suhteet otetaan joltain Marilynilta tai huippumalleilta, eikä suinkaan siltä esi-isien veistämältä Willendorfin venukselta, jotta pääsisivät jälleen kerran arvostelemaan naisten ruokahalua. Samalla he yhä surutta ahmivat itsensä muodottomiksi mätisäkeiksi naisten tekemällä ja maksamalla ruualla näennäisesti ikiaikaiseen tapaansa.

Naisia, ts. naisten tekemää työtä ja naisten vartaloa he kuvittelevat voivansa hallita yksinkertaisesti sillä ruualla. Liekö joku varhaisten maanviljelykseen siirtyneiden esi-isien keino heillä tämä seikka tai käteväksi osoittanut keino, jolla he yhä kuvittelevat voivansa hallita naisia? Monesti jo valmiiksi etsitään vaimoksi mieluusti joku uhrautuva, anorektinen tai laiha ja kaunis eukko, joka tuodaan ensin kodin suljettujen ovien sisälle, näennäisesti muka helpon ruuan pariin, mutta lopulta nyrkin ja hellan väliin, jossa sitä ruokaa irtoaa naiselle itselleen vain miestä miellyttämällä, vaikka naiset edelleenkin vastaavat siitä, että sitä ruokaa löytyy edes joillekin suille koko perheestä.

Mies kaiketi kaipaa ja toteuttaa yhä vuonna 2019 omaa menetettyä valta-asemaansa provosoimalla ja ahmimalla muille perheenjäsenile tarkoitetun ruuan, jonka hankintaan tai valmistamiseen hän ei ole osallistunut lainkaan. Tästä syystä hänen olisi hyvä tiedostaa, että samasta myös naiset lihoavat herkästi, koska vuosituhansia nälkiinnytetyt vartalot imevät itseensä mahdollisimman nopeasti kaiken saatavilla olevan rasvan vararavinnoksi, koska vain se on tähän mennessä taannut sen, ettei ihmislaji tältä planeetalta katoa naisiaan kaltoin kohtelevien miesten itsekkyyden vuoksi.

Sellaiset feministipsykoosit sieltä sitten. 

Suomalainen nainen on kaukana laihasta ja nälkiintyneestä, eikä suomalainen nainen enää edes synnytä. 

Luetun ymmärtäminen mitään? Just tosta syystä suomalaisella naisella on lihaa luiden päällä, koska juuri te, ruokaa rohmuavat ja riistävät miehet, veitte sen tuhansien vuosien ajan meidän suustamme.

Mutta eipä mieheltäsi silloin puutu sitä palikkaa päästä, eli osaisi huomioida muutkin jos viitsisi, muttei viitsi. Eli syynä kusipäisyys, ei mikään neurologinen poikkeavuus.

Eli no excuses. Miehelle potku persiiseen asap.

Naiset laittavat enemmän rahaa perheen yhteisiin asioihin, tekevät enemmän kotitöitä, uhraavat monta vuotta urastaan/työelämässään lasten kansaa kotona, jolloin heillä myös huonommat eläkkeet... Mitä vielä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Exä oli tällainen. Yritti olla hyvä ihminen ja ajattelikin ottavansa kaikki muut ihmiset huomioon, mutta ei vain osannut. En tiedä, oliko kasvatus lapsuudessa mennyt jotenkin pieleen vai oliko kyseessä ihan todella vain jonkinlainen neurologinen poikkeavuus. Suuttui, kun koetin kyläpaikassa kuiskata, että jätetään muillekin syömistä tai vihjasin, että et sinä noin paljoa jaksa syödä. Saattoi just ottaa lautasen täyteen kaikkea ja sitten syödä vain lusikallisen.

Sama juttu meilläkin kylässä. Mies saattaa syödä ihan järjettömät määrät jotain yhtä ruokalajia (yleensä sitä parasta/kalleinta) esim lohta, vaikka tarjolla olisi kaikkea muutakin, ei siis mieti lainkaan riittääkö sitä kaikille. Ja toki olisi aina ensimmäisenä ottamassa ruokaa ennen kuin on edes kunnolla katettu, ja jos ei erikseen huomauta esim että lapsilla on varmasti aika kova nälkä, että laittaisitko vaikka niille ensin annokset. Ja sama juttu noutopöydässä jos ollaan syömässä.. Ihan tyytyväisenä saattaa mennä ensin itsellee hakemaan ruokaa, ja hakee jo toista kierrosta ennen kuin itse ehtii istua ensimmäistä kertaa pöytään, kun on itse samalla juossut edestakaisin, hakenut ensin lapsille ja sitten itselleen. Tästä tosin käyty jo niin monta tiukkaa keskustelua, että ehkä osaa jo ensin ottaa omatoimisesti lapsille ruokaa, mutta en yllättyisi vaikka sekin taas joku kerta unohtuisi...

Joten uskon kyllä että puuttuu vaan joku palikka päästä, ja toisten ihmisten huomioiminen on vaan todella vaikeaa, melkein ylivoimaista. -ap

Eikö tämä palikan puuttuminen päästä tullut seurusteluvaiheessa ilmi, ennen kuin sait lapsia isän rooliin kykenemättömän miehen kanssa?

Kuten joku totesi aiemmin ketjussa, tällaisia miehiä kutsutaan ihan syystä eksiksi, mutta lapsesi säälittävät - vanhemmistaan ei voi erota vaikka vanhempien parisuhde päättyisikin.

Suoraan sanottuna olen ollut nuori ja tyhmä. Mutta toisaalta kyllä mies myös yritti alussa tehdä vaikutusta, laittoi ruokaa enemmän jne, koska osasi tehdö sitä paljon paremmin kuin minä, ja siivosi myös, ja valitti jopa minulle kun olin niin sotkuinen! Eli osaa siis todella laittaa ruokaa ja siivotakin, siitä ei ole kiinni. Mutta kun niin usein väsyttää ja laiskottaa työpäivän jälkeen, että se ruoanlaitto vaan unohtuu, puhumattakaan imuroinnista ym.. Oma-aloitteisesti ei kyllä ole esim tarttunut imuriin enää vuosiin, tai voin olla väärässä, on saattanut kerran tarttua, en oikein muista. -ap

Meillä myös se imuri pysyy nykyään visusti kaapissa, ellen erikseen.kehota ottamaan esiin.

Samoin tiskikone ei tyhjene tai täyty, eikä liioin pyykinpesukone. Oikeastaan olen huomaamattani taas pitkään hoitanut kaikki yksin.

Miehelle kun asiasta sanoin, niin alkaa valittelu "missä välissä mä muka ehdin kun oon töissä?" (Normaali 37-39h työviikot).

Niin... mitenhän se kuvitteli minun ehtivän?

Voisi tietty vuoroviikoin itse siivota, ja jokatoisella viikoilla palkata siivoojan, jonka mies luonnollisesti maksaa. Itkeköön sitten itsekseen, kun ei jää huvittelurahaa, omapahan on valinta miten niihin kottöihin osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Olen kuullut myös tämän, että sinkkunaiset elävät pidempään ja ovat terveempiä kuin perheelliset naiset, ja että sinkkumiehet taas syrjäytyvät ja kuolevat nuorempina, kuin perheelliset miehet. Mutta eikö tämä kerro siitä, että perhe-elämässä on jotain pahasti pielessä? Tosi monet, tilastojen mukaan suurin osa perheellisistä naisista ja äideistä voi huonosti? Se on aika surullista, ja sille asialle pitäisi pystyä ihan yhteiskunnallisesti tehdä jotain. Asennemuutosta kaivataan myös. Vaikka Suomi on olevinaan niin tasa-arvoinen maa, niin onko se loppujen lopuksi kuitenkaan?

Tässä vaan pohdiskelen sitä joulu-ketjua ja siitä syntynyttä keskustelua ja muita mitä tässä on ollut esillä viimeaikoina. Olisiko se kuitenkin tasa-arvoisempaa, ja naiselle helpompaa että hän hoitaisi vaan sen kodin ja perheen, ja mies ”toisi leivän pöytään”. Kun tällä hetkellä naisten vastuulla monessa perheessä on aika lailla kaikki, ja mies (kuten ap:nkin mies) pitää vaimoa aivan itsestäänselvyytenä, ja sitä että ruoka tulee valmiina pöytään ilman että itse joutuu tekemään asian eteen mitään. Vaimonkin ruoat voi syödä, jos on oikein kova nälkä.

Kun ei miehen rahat tähän riitä.

Pitäisi elättää ( siis ihan todella ilman naisen palkkaa) koko perhe ja maksaa naiselle eläke ja lisäksi elatusapu siinä vaiheessa kun mies haluaa perustaa uuden perheen nuoremman naisen kanssa.

Tähän riittää rahat vain todellisilla alfauroksilla ja niitä on vähän.

Näinhän se tutkijoiden mukaan on ollut joitakin tuhansia vuosia sitten.

Kaikki naiset ovat lisääntyneet mutta vain joka 7. mies.

Nykytavalla kaikki miehet saavat naisen mutta ei täyttä palvelua. Itse joutuu tekemään yhtä ja toista.