Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen juttu omilta alkuajoilta exän kanssa. Tein kanafileitä ja lohkoperunoita uunissa, ajatukseni oli, että syödään kerrankin kunnolla pöydän ääressä, ehkä vähän romanttisesti. Mies tuli töistä ja kävin vaihtamassa vähän parempaa päälle kokkailun jälkeen ja palasin löytääkseni miehen sohvalta: oli laittanut jääkiekkopelin näkymään ja lappanut kaikki tekemäni lohkoperunat lautaselleen. Oli vielä kuorruttanut perunat ketsupilla ja sinapilla, ja mikä parasta, ei edes jaksanut syödä kaikkea (koska olin ajatellut niistä kahdelle ihmiselle ja sittenkin reilusti), eli menivät roskiin. Olin niin käsittämättömän vihainen, että kävin kaatamassa kanafileet taloyhtiön biojäteastiaan.

Ajatukseni oli, koska olin ajatellut... Et sitten kuitenkaan ajatellut sanoa mitään? Olet varmaan just noita jotka kattaa ruuan ja lähtee imuroimaan ja sit vaan yhtenä päivänä vuodesta kuvittelee, että toinen lukee ajatuksia, että TÄNÄÄN sulla oli AJATUKSENA syödä yhdessä. 

Miten tuo sanomasi oikeuttaa, että mies otti kaikki lohkoperunat?

Vierailija kirjoitti:

No minä opin kerran jälkeen, joten lapsiluku jäi yhteen. Nyt täytyy vaan sinnitellä omien virheidensä kanssa ja odottaa että lapsi kasvaa tarpeeksi isoksi.

Mulle kävi myös noin...tosin en jäänyt sinnittelemään, vaan vaihdoin miehen parempaan 14 v sitten, sen ainokaisen ollessa 4.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Ihan oikeasti käytit aikaa tällaisen sadun kirjoittamiseen. Mikä sua vaivaa? Mistä toi miesviha kumpuaa? Eikö miehet kiinnostu susta? Oletko katkera?

Tuollaisia miehiä on ihan oikeasti olemassa, joten on ihan se ja sama onko ap:n tarina tosi. Ei siinä mitään miesvihaa ole, jotkut miehet vaan on tuollaisia, eivät ajattele yhtään. 

On ihan sama onko tosi? Siis susta on ihan sama vaikka kirjoitetaan valheellisia, vihamielisiä ja seksistisiä juttuja? Onko se susta ok myös silloin, kun haukutaan naisia?

Aloittaja kirjoittaa omasta miehestään, joten sinä voit vallan hyvin kirjoittaa omasta vaimostasi.

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Valtaosalla suomi miehistä näyttää olevan päässä jotain vikaa, kun näyttävät monesti syövän jopa lapsille tarkoitetut ruuat, ilman sen kummempaa ajattelua

Korkea aika oppia tekemään ruokaa kahdelle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen juttu omilta alkuajoilta exän kanssa. Tein kanafileitä ja lohkoperunoita uunissa, ajatukseni oli, että syödään kerrankin kunnolla pöydän ääressä, ehkä vähän romanttisesti. Mies tuli töistä ja kävin vaihtamassa vähän parempaa päälle kokkailun jälkeen ja palasin löytääkseni miehen sohvalta: oli laittanut jääkiekkopelin näkymään ja lappanut kaikki tekemäni lohkoperunat lautaselleen. Oli vielä kuorruttanut perunat ketsupilla ja sinapilla, ja mikä parasta, ei edes jaksanut syödä kaikkea (koska olin ajatellut niistä kahdelle ihmiselle ja sittenkin reilusti), eli menivät roskiin. Olin niin käsittämättömän vihainen, että kävin kaatamassa kanafileet taloyhtiön biojäteastiaan.

Ajatukseni oli, koska olin ajatellut... Et sitten kuitenkaan ajatellut sanoa mitään? Olet varmaan just noita jotka kattaa ruuan ja lähtee imuroimaan ja sit vaan yhtenä päivänä vuodesta kuvittelee, että toinen lukee ajatuksia, että TÄNÄÄN sulla oli AJATUKSENA syödä yhdessä. 

Olisin silti _ajatellut_, että aikuinen ihminen näkisi yhteyden, kun liedellä on vierekkäin astia kuumia kanafileitä ja lohkoperunoita: että niitä on tarkoitus syödä molempia. Eniten olin vihainen siitä, että en itse saanut perunoita lainkaan, minulle jäivät pelkät kanat.

Tiedätkö, tällaisia miehiä kutsutaan eksäksi hyvästä syystä, eikö. Veikkaan että tulee olemaan eksä aika monelle muullekin hyvin pikaisesti. Toiset on luotu elämään yksin, kunpa he sen myös tajuaisivat

Sokris kirjoitti:

Muutama lisäpointti. Eli sinä siis edes ET tehnyt miehellesi ruokaa, vaan mies kävi kaivelemassa jämät pannun pohjalta kuin koira syömäkaukalolla ja SEKÄÄN ei vielä riittänyt vaan olisit jotenkin vielä pahemmin häntä halunnut nöyryyttää. Ja silti SINÄ muka olet tässä jokin uhri? .... ei helv....

Ja oletko siis sinä kotona raskaana ja mies käy töissä? Jos on näin niin silloin ehdottomasti KODIN hoito on täysin 100% sinun vastuullasi, siihen liittyy ruuan laitto. Jos käytte molemmat töissä niin silloin ehdottomasti myös kotityöt pitäisi jakaa.

Ja viimeisenä mainitset yhden hiekoituksen. No talvella tarvitsee hiekoittaa ehkä puolen sataa kertaa, eikö siis ole ikinä sitä tehnyt, vai vain yhden kerran jätti tekemättä ja halusit välttämättä vääntää itsestäsi uhrin? Ja kuitenkin tekee kaikkea muuta mitä olet pyytänyt ja itse myönnät että et halua ottaa asioita puheeksi koska se menee "riitelyksi" ja piiloudut "minä suojelen lapsia riidoilta" tekosyyn taakse... eli mikä tässä oli edes pointtina?

Saako heittää spekulaation ilmaan mikä on se KAIKKEIN yleisin asia sinunlaisilla naisilla.... se pääsyy miksi et halua "riidellä" on se että häviät ne kaikki? Koska 99% tapauksista ovat samanlaisia umpihulluja fantasioita missä ei ole päätä eikä häntää kuten tämä naurettava ruoka episodi, miehesi omaa edes puolet minun argumentaatio kyvystä ja sinä lopulta häviät joka ainon riidan jonka luulit omissa fantasioissa jo voittaneesi. Joten nyt vältät riitoja, mutta olet silti vakuuttunut että miehesi on itsekäs tyranni ja sinä uhri?

Onnea vaan siihenkin avioliittoon.....

No ei todellakaan. Naiset saavat äitiysvapaan ensimmäisiltä kuukausilta ihan normaalia palkkaa ja sitten ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Jos nainen maksaa euronkaan yhteisistä kuluista, niin kotityöt menee jakoon. Noita täysin tulottomia kotirouvia ei Suomessakaan montaa ole. Itsekin loisit toisen ajalla, aika on rahaan verrattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Korkea aika oppia tekemään ruokaa kahdelle...

Joo no, eihän sen miehen tarvii opetella kuin nukettamaan mikroaterioita poikamiesboksissaan kunhan ap tulee järkiinsä. Eiköhän lapset elä vaikka muroilla ja voileivillä sen joka toinen viikonloppu mitä mies tulee lapsiaan näkemään - tärkeintä, että saadaan minimoitua tuon epäterveen miehen mallin määrä lasten arjessa asap.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Exä oli tällainen. Yritti olla hyvä ihminen ja ajattelikin ottavansa kaikki muut ihmiset huomioon, mutta ei vain osannut. En tiedä, oliko kasvatus lapsuudessa mennyt jotenkin pieleen vai oliko kyseessä ihan todella vain jonkinlainen neurologinen poikkeavuus. Suuttui, kun koetin kyläpaikassa kuiskata, että jätetään muillekin syömistä tai vihjasin, että et sinä noin paljoa jaksa syödä. Saattoi just ottaa lautasen täyteen kaikkea ja sitten syödä vain lusikallisen.

Sokris kirjoitti:

Muutama lisäpointti. Eli sinä siis edes ET tehnyt miehellesi ruokaa, vaan mies kävi kaivelemassa jämät pannun pohjalta kuin koira syömäkaukalolla ja SEKÄÄN ei vielä riittänyt vaan olisit jotenkin vielä pahemmin häntä halunnut nöyryyttää. Ja silti SINÄ muka olet tässä jokin uhri? .... ei helv....

Ja oletko siis sinä kotona raskaana ja mies käy töissä? Jos on näin niin silloin ehdottomasti KODIN hoito on täysin 100% sinun vastuullasi, siihen liittyy ruuan laitto. Jos käytte molemmat töissä niin silloin ehdottomasti myös kotityöt pitäisi jakaa.

Ja viimeisenä mainitset yhden hiekoituksen. No talvella tarvitsee hiekoittaa ehkä puolen sataa kertaa, eikö siis ole ikinä sitä tehnyt, vai vain yhden kerran jätti tekemättä ja halusit välttämättä vääntää itsestäsi uhrin? Ja kuitenkin tekee kaikkea muuta mitä olet pyytänyt ja itse myönnät että et halua ottaa asioita puheeksi koska se menee "riitelyksi" ja piiloudut "minä suojelen lapsia riidoilta" tekosyyn taakse... eli mikä tässä oli edes pointtina?

Saako heittää spekulaation ilmaan mikä on se KAIKKEIN yleisin asia sinunlaisilla naisilla.... se pääsyy miksi et halua "riidellä" on se että häviät ne kaikki? Koska 99% tapauksista ovat samanlaisia umpihulluja fantasioita missä ei ole päätä eikä häntää kuten tämä naurettava ruoka episodi, miehesi omaa edes puolet minun argumentaatio kyvystä ja sinä lopulta häviät joka ainon riidan jonka luulit omissa fantasioissa jo voittaneesi. Joten nyt vältät riitoja, mutta olet silti vakuuttunut että miehesi on itsekäs tyranni ja sinä uhri?

Onnea vaan siihenkin avioliittoon.....

No rauhoituhan nyt. Joo, olet täysin oikeassa siinä että ap ei sanonut kunnolla miehelle mitään vaan marttyyrimaisesti vihjaili, sitä harrastaa kaikki ihmiset joskus kun loukkaantuvat toiselle.

Mutta. Se mikä tässä on se villakoidan ydin, on se, että mies todellakin otti kaikki loput ruuat (jotka vaimo oli edellisenä päivänä tehnyt), eikä kysynyt tai katsonut silmillään, että onko raskaana oleva vaimo saanut syödäkseen. Jos minä olisin mies, niin pitäisin kunnia-asiana sitä että huolehdin naisestani joka kasvattaa sisällään minun jälkeläistäni, minun perillistäni. Häpeäisin itseni kuoliaaksi jos olisin ap:n mies.

Minun mieheni kysyy aina ottaessaan ruokaa ja nähdessään että lapset ovat syömässä, että onko täältä kaikki ottaneet... eli tarkoittaa että haluaako lapset kenties lisää ja että olenko minä ottanut, minä kun usein otan vasta viimeisenä kun lepään hetken kun olen saanut ruuat lasten naaman eteen. Ei munkaan mies täydellinen ole, monta asiaa on mennyt hänelläkin pieleen silloin kun minä olin raskaana ja muutenkin, mutta kantaa kyllä painavat asiat eikä syö mun ruokia. Nykyään tekee kotitöitäkin enemmän kuin ennen, koska tietää että minä en jaksa kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Ai mitä muuta mies tuossa tilanteessa hyötyy kuin tuon ruoan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Ai mitä muuta mies tuossa tilanteessa hyötyy kuin tuon ruoan?

Kaikki muu perhe-elämässä on painajaista.

Ennen vanhaan homma meni noin: naisen tehtävänä oli tehdä ruokaa miehelleen, joka söi osansa, ja nainen ja lapset saivat syödä sen, mitä talon herralta jäi yli. Sitä ruokaa jäi yleensä aika vähän heille, ja siitä syystä naiset pysyivät tuhansia vuosia miehiä huomattavasti pienempänä: tyttölapset olivat viimeisenä listalla ruokittavista suista (järjestys oli: ensin isä, tokana raskaana oleva nainen, jollei ollut raskaana, niin isän jälkeen poikalapsi, sitten äiti ja viimeiseksi tyttö, jonka kuolemaa usein toivottiin, jottei tälle tarvitsisi jättää yhtään mitään). Naisia kuolikin läjäpäin synnytykseen, kun riisitauti runteli nälkiintyneiden tyttölasten lantiot synnytyskelvottomiksi puutteellisen ravinnon vuoksi.

Kyllä silti on kovin kumma juttu, että yhä löytyy näitä vanhan liiton miehiä, joiden mielestä vaimo on heidän palvelijansa, vaikka kuinka on maha pystyssä ja jo hankitut lapset huutavat nälkäänsä. Vanhan liiton mies olisi piessyt naisen siitä, ettei tämä tehnyt enempää ruokaa ja aiheutti hänelle korvakipua lasten huutojen muodossa, mutta vanhan liiton äijä sentään maksoi koko perheen elatuksen, joten tyrannin elkeet tulivat häneltä siinä sivussa kuin luonnostaan. Nykymies, suoranainen velliperze, kuvittelee, että vaimoa koskevat yhä samat vastuut ja että hänelle lankeavat samat oikeudet kuin esi-isille, vaikka vaimo maksaa kaikesta osansa.  Maksajan osa on lopulta helppo, maksaja voi odottaa lepoa ja palvelua, jota muinaiset kotiäidit eivät koskaan kokeneet. Uurastus alkoi kahta kauheammin miehen palattua töistä, koska lyöntejä tosissaan pelättiin silloin, kun lääkärit olivat olemassa vain rikkaita varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Ai mitä muuta mies tuossa tilanteessa hyötyy kuin tuon ruoan?

Varmaan aika montakin asiaa, kun elävät pidempään ja ovat terveempiä ja onnellisimpia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Ai kuvittelet että perhe-elämä on miehelle yhtä juhlaa,nainen halusi lapsia,miehen rahat menee kakaroihin eikä ole seksiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen juttu omilta alkuajoilta exän kanssa. Tein kanafileitä ja lohkoperunoita uunissa, ajatukseni oli, että syödään kerrankin kunnolla pöydän ääressä, ehkä vähän romanttisesti. Mies tuli töistä ja kävin vaihtamassa vähän parempaa päälle kokkailun jälkeen ja palasin löytääkseni miehen sohvalta: oli laittanut jääkiekkopelin näkymään ja lappanut kaikki tekemäni lohkoperunat lautaselleen. Oli vielä kuorruttanut perunat ketsupilla ja sinapilla, ja mikä parasta, ei edes jaksanut syödä kaikkea (koska olin ajatellut niistä kahdelle ihmiselle ja sittenkin reilusti), eli menivät roskiin. Olin niin käsittämättömän vihainen, että kävin kaatamassa kanafileet taloyhtiön biojäteastiaan.

Ajatukseni oli, koska olin ajatellut... Et sitten kuitenkaan ajatellut sanoa mitään? Olet varmaan just noita jotka kattaa ruuan ja lähtee imuroimaan ja sit vaan yhtenä päivänä vuodesta kuvittelee, että toinen lukee ajatuksia, että TÄNÄÄN sulla oli AJATUKSENA syödä yhdessä. 

Miten tuo sanomasi oikeuttaa, että mies otti kaikki lohkoperunat?

Siten, että kun ei ole mitään yhteistä tapaa syödä yhdessä ei voi vaatia miehen olevan ajatustenlukija, että TÄNÄÄN siinä oli molemmille. Tämä pari oli jo kuitenkin avoliitossa, en mä muuta keksi tuolle. Jos aina on pariskuntana syöty ja yhdessä tehty ruuat tai ainakin suunniteltu niin miten yhtäkkiä, juuri sinä ainoana päivänä, kun vaimo oli ajatellut yhteistä romanttista ruokahetkeä, mies muka tulee kotiin ja lappaa lautaselleen kaiken?! Jos muuten ollaan ja mennään vähän miten huvittaa niin miten voi olla niin vaikeaa sanoa, että hei syödäänkö tänään yhdessä, mä teen ruokaa? Yhtä hyvin tuo yllätys menisi pilalle vaikka sillä, että mies olisi töissä käynyt syömässä ravintolassa ison annoksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Ai mitä muuta mies tuossa tilanteessa hyötyy kuin tuon ruoan?

Varmaan aika montakin asiaa, kun elävät pidempään ja ovat terveempiä ja onnellisimpia.

En näe muuta kuin päätöntä rahanmenoa.Mieluummin ostan auton kuin ruokin kakaroita joita nainen halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Exä oli tällainen. Yritti olla hyvä ihminen ja ajattelikin ottavansa kaikki muut ihmiset huomioon, mutta ei vain osannut. En tiedä, oliko kasvatus lapsuudessa mennyt jotenkin pieleen vai oliko kyseessä ihan todella vain jonkinlainen neurologinen poikkeavuus. Suuttui, kun koetin kyläpaikassa kuiskata, että jätetään muillekin syömistä tai vihjasin, että et sinä noin paljoa jaksa syödä. Saattoi just ottaa lautasen täyteen kaikkea ja sitten syödä vain lusikallisen.

Sama juttu meilläkin kylässä. Mies saattaa syödä ihan järjettömät määrät jotain yhtä ruokalajia (yleensä sitä parasta/kalleinta) esim lohta, vaikka tarjolla olisi kaikkea muutakin, ei siis mieti lainkaan riittääkö sitä kaikille. Ja toki olisi aina ensimmäisenä ottamassa ruokaa ennen kuin on edes kunnolla katettu, ja jos ei erikseen huomauta esim että lapsilla on varmasti aika kova nälkä, että laittaisitko vaikka niille ensin annokset. Ja sama juttu noutopöydässä jos ollaan syömässä.. Ihan tyytyväisenä saattaa mennä ensin itsellee hakemaan ruokaa, ja hakee jo toista kierrosta ennen kuin itse ehtii istua ensimmäistä kertaa pöytään, kun on itse samalla juossut edestakaisin, hakenut ensin lapsille ja sitten itselleen. Tästä tosin käyty jo niin monta tiukkaa keskustelua, että ehkä osaa jo ensin ottaa omatoimisesti lapsille ruokaa, mutta en yllättyisi vaikka sekin taas joku kerta unohtuisi...

Joten uskon kyllä että puuttuu vaan joku palikka päästä, ja toisten ihmisten huomioiminen on vaan todella vaikeaa, melkein ylivoimaista. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen vissiin yli vuodentakainen keskustelu, jossa mies (deitti vasta) kippasi muina miehinä kaikki kiinalaisesta noutoruokana ostetut riisit lautaselleen ja alkoi syödä, niin että kirjoittajalle jäi vain pelkkä oma kastike ilman riisiä. Tähän pätee sama kuin siihenkin ketjuun: kaikki ihmiset (sukupuolesta riippumatta) eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa muita ihmisiä huomioon, näkevät putkinäköisesti ainoastaan omat etunsa ja tarpeensa ja toimivat elämässä sen mukaan.

Tämä itsekkyys ja kyvyttömyys huomioida muita ei välttämättä ole tarkoitettua kusipäisyyttä - joku voi olla vaan "wired that way", neurologisesti viallinen ja kykenemätön asettumaan toisen asemaan kuten vaikkapa psykopaatit. Eli vaikka kuinka jatkuvasti huomauttaisi itsekkyydestä, osa väestöstä ei vain ole kykenevä huomioimaan muiden tarpeita joten tilanne ei muutu vaikka asiasta huomattaisi kymmenen kertaa päivässä.

Sama osa väestöstä ei myöskään ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lasten isiksi/äideiksi, sen enempää kuin sokeat lentokapteeneiksi. Kukin kykyjensä mukaan, ja roolit elämässä sen mukaisesti.

Exä oli tällainen. Yritti olla hyvä ihminen ja ajattelikin ottavansa kaikki muut ihmiset huomioon, mutta ei vain osannut. En tiedä, oliko kasvatus lapsuudessa mennyt jotenkin pieleen vai oliko kyseessä ihan todella vain jonkinlainen neurologinen poikkeavuus. Suuttui, kun koetin kyläpaikassa kuiskata, että jätetään muillekin syömistä tai vihjasin, että et sinä noin paljoa jaksa syödä. Saattoi just ottaa lautasen täyteen kaikkea ja sitten syödä vain lusikallisen.

Sama juttu meilläkin kylässä. Mies saattaa syödä ihan järjettömät määrät jotain yhtä ruokalajia (yleensä sitä parasta/kalleinta) esim lohta, vaikka tarjolla olisi kaikkea muutakin, ei siis mieti lainkaan riittääkö sitä kaikille. Ja toki olisi aina ensimmäisenä ottamassa ruokaa ennen kuin on edes kunnolla katettu, ja jos ei erikseen huomauta esim että lapsilla on varmasti aika kova nälkä, että laittaisitko vaikka niille ensin annokset. Ja sama juttu noutopöydässä jos ollaan syömässä.. Ihan tyytyväisenä saattaa mennä ensin itsellee hakemaan ruokaa, ja hakee jo toista kierrosta ennen kuin itse ehtii istua ensimmäistä kertaa pöytään, kun on itse samalla juossut edestakaisin, hakenut ensin lapsille ja sitten itselleen. Tästä tosin käyty jo niin monta tiukkaa keskustelua, että ehkä osaa jo ensin ottaa omatoimisesti lapsille ruokaa, mutta en yllättyisi vaikka sekin taas joku kerta unohtuisi...

Joten uskon kyllä että puuttuu vaan joku palikka päästä, ja toisten ihmisten huomioiminen on vaan todella vaikeaa, melkein ylivoimaista. -ap

Eikö tämä palikan puuttuminen päästä tullut seurusteluvaiheessa ilmi, ennen kuin sait lapsia isän rooliin kykenemättömän miehen kanssa?

Kuten joku totesi aiemmin ketjussa, tällaisia miehiä kutsutaan ihan syystä eksiksi, mutta lapsesi säälittävät - vanhemmistaan ei voi erota vaikka vanhempien parisuhde päättyisikin.