Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen mies.

Tilanne meni siihen, että huusin etukäteen jo kaikki asiat ja huomiot sille, ennenkö mitään alkoi tapahtua.

Esim. Olisin jo huutanut kun lähdin hakemaan pyykkejä, että se ruoka on mulle et prkl koske.

Huusin jo kun tulin kaupasta ja täytin jääkaappia, mihin tavaroihin ja ruokiin mies ei saa koskea.

Huusin ennen ruokailua että et syö pelkkiä lihapullia, että muillekin jää. Jne. Jne.

Erosin sitten. Elämä on nyt ihanaa.

Jos en olisi huutanut olisi mössännyt ja mässännyt kaiken. Huutaminen oli ikävää mutta pienempi paha, väärin sekin olisi ollut että äijä olisi saanut olla rauhassa ja vielä ahmia muiden ruuat.

Hyvät vinkit. Miehet voisi kanssa ottaa oppia näistä.

Treffeillä, kun nainen odottaa, että maksat. Huuda sille, että lakkaa olemasta iilimato!

Kun nainen odottaa sun korjaavan kaikki rikkinäiset jutut, kantavan kaikki painavat jutut jne. Huudat, että tee ne itse!

Jne.

Näin monet miehet tekevätkin. Etkö ole huomannut? Vaimo laitetaan raatamaan kuin orja, jopa silloin kun vaimo valmistaa oman kroppansa sisällä uutta ihmistä, sen miehen perillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annostele ne ruuat jokaisen lautaselle. Ei synny väärinkäsityksiä siitä, kuka saa syödä ja kuka ei.

Niin raskaana kuin oletkin, kummastutti se, että teet vaiteliaana ruokaa sinulle ja lapsille, etkä kutsu miestä syömään.

Minua kanssa ihmetytti. Ihme lapsellista touhua.

Sama.

Eikö aikuismaista olisi ollut sanoa toiselle asiasta. Sen sijaan heittäytyy mykkämarttyyriksi ja koittaa salaa jättää toisen ruuatta.

Kasvaisi aikuiseksi.

Epäilen kyllä silti provoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen mies.

Tilanne meni siihen, että huusin etukäteen jo kaikki asiat ja huomiot sille, ennenkö mitään alkoi tapahtua.

Esim. Olisin jo huutanut kun lähdin hakemaan pyykkejä, että se ruoka on mulle et prkl koske.

Huusin jo kun tulin kaupasta ja täytin jääkaappia, mihin tavaroihin ja ruokiin mies ei saa koskea.

Huusin ennen ruokailua että et syö pelkkiä lihapullia, että muillekin jää. Jne. Jne.

Erosin sitten. Elämä on nyt ihanaa.

Jos en olisi huutanut olisi mössännyt ja mässännyt kaiken. Huutaminen oli ikävää mutta pienempi paha, väärin sekin olisi ollut että äijä olisi saanut olla rauhassa ja vielä ahmia muiden ruuat.

Hyvät vinkit. Miehet voisi kanssa ottaa oppia näistä.

Treffeillä, kun nainen odottaa, että maksat. Huuda sille, että lakkaa olemasta iilimato!

Kun nainen odottaa sun korjaavan kaikki rikkinäiset jutut, kantavan kaikki painavat jutut jne. Huudat, että tee ne itse!

Jne.

Näin monet miehet tekevätkin. Etkö ole huomannut? Vaimo laitetaan raatamaan kuin orja, jopa silloin kun vaimo valmistaa oman kroppansa sisällä uutta ihmistä, sen miehen perillistä.

😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla."

Tämä on kyllä erittäin ärsyttävää, vaikka täytyy myöntää että itsekin siihen joskus sorrun. Kyllä oikeasti pitää sanoa, että herää pahvi, sinä söit kaikki ruuat raskaana olevalta vaimoltasi. Ja pitää saada siltä mieheltä vastaus että miten hän pitää jälkikasvustaan huolta tuollaisella tyylillä. Hän on perheen pää, ja hänellä pitää olla sen verran vastuuntuntoa että katsoo onko perheensä jäsenillä kaikki hyvin, samaa se vaimokin tekee jatkuvasti.

Mitä se mies sanoo kun kysyt suoraan että miksi söit mun ruuat? Mitä kuvittelet että minä nyt syön?

Riippuu varmaan vähän päivästä mitä vastaa. Todennäköisesti loukkaantuneena sanoo ”No Mä varmaan lähden nyt sitten heti kauppaan!” Eli ikäänkuin varmistelee vielä, että onko hänen todella aivan pakko lähteä. Ja todennäköisesti myös kiukuttelee, jos en välittömästi ala kirjoittaa hänelle kauppalistaa valmiiksi kauppaa varten. Tekee siis kauppaan lähdöstä tosi hankalan ja vaikean asian, niin vaikean että koen sen itse melkein raskaammaksi kuin sen että kävisin siellä itse. -ap

No kai sinä vastaat, että niin, tottakai menet kaupaan kun ruokaa ei kerran ole tarpeeksi ostettuna, ei se ruoka sieltä itsekseen tänne kävele.

Etkä tietenkään viimeisillään raskaana käy kaupassa, haluaako miehesi että vaarannat hänen lapsensa?

Vierailija kirjoitti:

Proooovoooo.

Sikamies syö lasten ja raskaana olevan naisen ruuat lmao

Kyllä tälläisiä miehiä ikävä kyllä on, ja aika paljonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla."

Tämä on kyllä erittäin ärsyttävää, vaikka täytyy myöntää että itsekin siihen joskus sorrun. Kyllä oikeasti pitää sanoa, että herää pahvi, sinä söit kaikki ruuat raskaana olevalta vaimoltasi. Ja pitää saada siltä mieheltä vastaus että miten hän pitää jälkikasvustaan huolta tuollaisella tyylillä. Hän on perheen pää, ja hänellä pitää olla sen verran vastuuntuntoa että katsoo onko perheensä jäsenillä kaikki hyvin, samaa se vaimokin tekee jatkuvasti.

Mitä se mies sanoo kun kysyt suoraan että miksi söit mun ruuat? Mitä kuvittelet että minä nyt syön?

Riippuu varmaan vähän päivästä mitä vastaa. Todennäköisesti loukkaantuneena sanoo ”No Mä varmaan lähden nyt sitten heti kauppaan!” Eli ikäänkuin varmistelee vielä, että onko hänen todella aivan pakko lähteä. Ja todennäköisesti myös kiukuttelee, jos en välittömästi ala kirjoittaa hänelle kauppalistaa valmiiksi kauppaa varten. Tekee siis kauppaan lähdöstä tosi hankalan ja vaikean asian, niin vaikean että koen sen itse melkein raskaammaksi kuin sen että kävisin siellä itse. -ap

No kai sinä vastaat, että niin, tottakai menet kaupaan kun ruokaa ei kerran ole tarpeeksi ostettuna, ei se ruoka sieltä itsekseen tänne kävele.

Etkä tietenkään viimeisillään raskaana käy kaupassa, haluaako miehesi että vaarannat hänen lapsensa?

Tämä on ihan totta. Raskausviikon 30 jälkeen ei saa käydä enää Prismassa. Vaarantaa vauvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Ihan oikeasti käytit aikaa tällaisen sadun kirjoittamiseen. Mikä sua vaivaa? Mistä toi miesviha kumpuaa? Eikö miehet kiinnostu susta? Oletko katkera?

Tuollaisia miehiä on ihan oikeasti olemassa, joten on ihan se ja sama onko ap:n tarina tosi. Ei siinä mitään miesvihaa ole, jotkut miehet vaan on tuollaisia, eivät ajattele yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla."

Tämä on kyllä erittäin ärsyttävää, vaikka täytyy myöntää että itsekin siihen joskus sorrun. Kyllä oikeasti pitää sanoa, että herää pahvi, sinä söit kaikki ruuat raskaana olevalta vaimoltasi. Ja pitää saada siltä mieheltä vastaus että miten hän pitää jälkikasvustaan huolta tuollaisella tyylillä. Hän on perheen pää, ja hänellä pitää olla sen verran vastuuntuntoa että katsoo onko perheensä jäsenillä kaikki hyvin, samaa se vaimokin tekee jatkuvasti.

Mitä se mies sanoo kun kysyt suoraan että miksi söit mun ruuat? Mitä kuvittelet että minä nyt syön?

Riippuu varmaan vähän päivästä mitä vastaa. Todennäköisesti loukkaantuneena sanoo ”No Mä varmaan lähden nyt sitten heti kauppaan!” Eli ikäänkuin varmistelee vielä, että onko hänen todella aivan pakko lähteä. Ja todennäköisesti myös kiukuttelee, jos en välittömästi ala kirjoittaa hänelle kauppalistaa valmiiksi kauppaa varten. Tekee siis kauppaan lähdöstä tosi hankalan ja vaikean asian, niin vaikean että koen sen itse melkein raskaammaksi kuin sen että kävisin siellä itse. -ap

No kai sinä vastaat, että niin, tottakai menet kaupaan kun ruokaa ei kerran ole tarpeeksi ostettuna, ei se ruoka sieltä itsekseen tänne kävele.

Etkä tietenkään viimeisillään raskaana käy kaupassa, haluaako miehesi että vaarannat hänen lapsensa?

Tämä on ihan totta. Raskausviikon 30 jälkeen ei saa käydä enää Prismassa. Vaarantaa vauvan.

En minä ainakaan kantanut painavia kauppakasseja kun odotin kaksosia ja liitoskivut oli niin kovat ettei meinannut auton kyytiin päästä ja sieltä pois. Ja silti lapset syntyi keskosina viikolla 31 kiireellisellä sektiolla. Ei se raskaus ole riskitöntä ja vaaratonta tänäkään päivänä.

Ap:n ekan postauksen voi tulkita niinkin, että hän aikoi syödä loput ruuat lasten kanssa ja jättää miehen ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Et sitten kuluneempaa kommenttia keksinyt? 🙂

Oli kulunut kommentti tai ei, niin miksi naiset tekevät lapsia tällaisten itsekeskeisten paskiaisten kanssa? En vaan jaksa ymmärtää.

No mä kerron. Koska ennen lapsia ne ei ollut sellaisia.

Ennen lapsia kotityöt jaetaan, ennen lapsia kokataan ja siivotaan, ennen lapsia autetaan askareissa kysymättä.

Ja miksi se ei jatku lasten jälkeen? Koska pienen vauvan kanssa naisella on suurempi kynnys lähteä suhteesta. Jos lisätään perään tuore asuntolaina, niin kynnys kasvaa edelleen.

Oman miehen kanssa kävi näin juuri. Kun lapsi syntyi, kotityöt jäi tipotellen pois ja jäin ihmetellen katsomaan mihin hävisi se osallistuva Puoliso ja kuka vaihtoi sen kännykkää selaamaan sohvaperunaan. Juuri ennen töihin paluuta ahkeruus alkoi palata, mutta silti asenne jäi, koti on sun homma. Aloin uskoa että ehkäpä tämä oli vaan jotain poikkeuksellista, kyllä se tästä. On rakastava isä ja se vanha rakastamani ihminenkin alkaa palailla. Sitten mies halusi toisen lapsen ja asuntolainen. Itseä jännitti mutta kyllähän se olisi kiva saada lapselle sisarus ja oma koti.

Ja siitähän se helvetti käynnistyi. Puoliansa en voi pitää sillä se vaatisi huutoon vastaamista ja mihinkä ne lapset suojaan jumalattomalta riidalta. Roskat, ulkovaatteet ripoteltiin lattialle, jos juuri pestyt lattiat, pyynnöstä huolimatta likaisilla kengillä vaan sisään.

Kohta palaan töihin, mies on alkanut vinkumaan kolmatta lasta. Ennemmin vedän itseni kiikkuun. Eron otan kun taloa on tarpeeksi maksettu ja lapset hieman isompia.

-rauha maassa kunhan ei ole eri mieltä mistääm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä todella päde miehiin yleisesti. Meille syntyi joulun alla kolmas lapsi ja mies ei monena päivänä ole ehtinyt kunnolla syödä itse kuin illalla, kun huolehtii että minä saan levätä ja olla myös isompien kanssa. Lapsille laittaa terveelliset ruoat vaikka viimeisenä tekonaan.

No sehän on selvää että on niitä fiksuja ja huomaavaisiakin, ainakin näin tarinat kertovat, ja jaksan uskoa vaikken itse ole nähnytkään omassa elämässäni.

Mutta paljon on näitä palikoitakin.

No se on sun häpeä jos elät tuollaisissa piireissä.

Kyllä "tarinat" ovat totta. Ihania miehiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Et sitten kuluneempaa kommenttia keksinyt? 🙂

Oli kulunut kommentti tai ei, niin miksi naiset tekevät lapsia tällaisten itsekeskeisten paskiaisten kanssa? En vaan jaksa ymmärtää.

No mä kerron. Koska ennen lapsia ne ei ollut sellaisia.

Ennen lapsia kotityöt jaetaan, ennen lapsia kokataan ja siivotaan, ennen lapsia autetaan askareissa kysymättä.

Ja miksi se ei jatku lasten jälkeen? Koska pienen vauvan kanssa naisella on suurempi kynnys lähteä suhteesta. Jos lisätään perään tuore asuntolaina, niin kynnys kasvaa edelleen.

Oman miehen kanssa kävi näin juuri. Kun lapsi syntyi, kotityöt jäi tipotellen pois ja jäin ihmetellen katsomaan mihin hävisi se osallistuva Puoliso ja kuka vaihtoi sen kännykkää selaamaan sohvaperunaan. Juuri ennen töihin paluuta ahkeruus alkoi palata, mutta silti asenne jäi, koti on sun homma. Aloin uskoa että ehkäpä tämä oli vaan jotain poikkeuksellista, kyllä se tästä. On rakastava isä ja se vanha rakastamani ihminenkin alkaa palailla. Sitten mies halusi toisen lapsen ja asuntolainen. Itseä jännitti mutta kyllähän se olisi kiva saada lapselle sisarus ja oma koti.

Ja siitähän se helvetti käynnistyi. Puoliansa en voi pitää sillä se vaatisi huutoon vastaamista ja mihinkä ne lapset suojaan jumalattomalta riidalta. Roskat, ulkovaatteet ripoteltiin lattialle, jos juuri pestyt lattiat, pyynnöstä huolimatta likaisilla kengillä vaan sisään.

Kohta palaan töihin, mies on alkanut vinkumaan kolmatta lasta. Ennemmin vedän itseni kiikkuun. Eron otan kun taloa on tarpeeksi maksettu ja lapset hieman isompia.

-rauha maassa kunhan ei ole eri mieltä mistääm

Ennen lapsia eivät olleet tuollaisia...ja sitten kerrot, että muuttui kauheaksi jo ensimmäisen lapsen jälkeen, mutta hankit silti saman miehen kanssa lisää 🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Onpas ikävän agressiivinen ilmapiiri teillä kotona. Teidän pitäisi saada keskusteluyhteys kuntoon ja vielä mahdollisimman pian ennen vauvan syntymää.

Puhukaa toiveistanne ja odotuksistanne, ei se toinen osaa sun ajatuksia lukea. Jos on aina voinut tulla valmiiseen pöytään, etkä ole mitään asiasta sanonut, olisiko mahdollista että toinen luuli vain tilanteen olevan sama kuin ennenkin. Hän ei ole voinut tietää tuota mitä juuri tänne kirjoitit, jos et sitä hänelle itse kerro.

Jos haluat että miehesi ottaa enemmän vastuuta arjen pyörittämisestä, keskustelkaa aiheesta. Mitä toivot hänen tekevän, mitä hän ajattelee sen tarkoittavan. Sopikaa vaikka pienin askelin muutoksista.  Ja anna sitten miehelle tilaa myös ottaa se rooli. Jos jatkossa tulee lipsahduksia takaisin vanhaan, niin silloin voi ystävällisesti huomauttaa, että muistatko mitä silloin puhuttiin, että minusta tuntui tosi kivalta  kun otit vastuuta jne. Kiinnitä huomiota myös siihen, että itse tuot asiat esille positiiviseen sävyyn, toista syyttämättä. Ja annat toiselle mahdollisuuden tuoda oman näkökulman esille. Puhukaa siitä, miltä teistä tuntuu ja koittakaa löytää se me henki ja yhteiseksi päämääräksi koko perheen hyvinvointi.

Ja tarvittaessa hakekaa apua pariterapiasta, jos tuntuu ettei omin neuvoin saa positiivista keskusteluyhteyttä aikaiseksi. Esim. neuvolasta neuvovat varmasti mihin olla yhteydessä.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tilanne ei joka kerta ole tällainen, ja olemme kyllä keskustelleet miehen kanssa paljon muun muassa tästäkin aiheesta. Jossain vaiheessa mies saattoi esim iltaisin syödä perheelle seuraavaksi päiväksi tekemäni ruoat. Kun siitä jonkun kerran suutuin, niin ei ole enää tehnyt sitä sen jälkeen, vaan kysyy aina voiko ottaa jotain ruokaa. Mutta nyt sitten taas kävi näin. Tarkoitan vaan, että vaikka tasaisin väliajoin keskustellaan, ja annan kyllä myös suoraa välitöntä palautetta, jos mies käyttäytyy itsekkäästi, niin silti kerta toisensa jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa. Siksi alkaa tuntua siltä, että keskustelu on aivan yhtä tyhjän kanssa. Ihan kuin mieheltä vaan puuttuisi joku huomaavaisuus-palikka päästä, ja minun on tosi vaikea ymmärtää miten se on mahdollista.

Mies myös saattaa loukkaantua joskus yllättävän paljonkin siitä, jos kritisoin häntä, vaikka olisin nyt sanonut vaan, että otit sitten kaiken ruoan, eikä mulle jäänyt mitään, niin senkin saattaa ottaa itseensä. Eikä sitä murjotustakaan jaksa kukaan.. Tosi vaikeaa. -ap

Meillä on melkoinen työ saada vanhoja juurtuneita toimintamalleja muutettua. Osalla meistä ei ole parempaa esimerkkiä. Isät ja isoisät ovat toimineet samalla tavalla. Lampsineet valmiiseen pöytään ja antaneet naisten pestä kalsarinsa ja hoitaa lapset. Moni vanhempi mies leskeksi jäätyään ei oikeasti osaa laittaa ruokaa eikä hoitaa kotia. Koska ne on olleet "akkojen hommia".  

Me naiset odotamme nykyään että miehet osallistuvat kotitöihin ja arjen pyörittämiseen. On toki sellaisiakin miehiä, joilta tämä tulee ihan luonnostaan, mutta myös niitä, jotka ovat tyytyväisiä totuttuun ja opittuun malliin. Käytöksen muuttaminen vaatii usein sen, että on jotenkin tyytymätön tilanteeseen. Kukapa olisi tyytymätön, jos kaikki tulee valmiina eteen ;)

Sitten päästäänkin siihen, että eikö toinen osaa ottaa huomioon toisen tunteita. Eipä nuo edellisten sukupolvien miehet (eikä aina naisetkaan) siitäkään kovin hyvää mallia ole antaneet. Eivätkä aikuiset pahemmin tunteista ole puhuneet. Lapset ovat kasvaneet askareiden ohessa, eikä empatiakyvystä ja tunnekasvatuksesta ole puhunut kukaan. Onneksi nykyään tietoa on enemmän ja osaaminen tässäkin asiassa parempaa. 

Miltä sinusta tuntuu, jos joku kritisoi sinua? Miten reagoisit? Lähes jokainen reagoi puolustautumalla ja osa menemällä itseensä. Keskustelua kannattaa lähteä aloittamaan siitä, miltä sinusta tuntui. "Laitoin lapsille ja itselleni eilisen jämät, kun oletin (parisuhteessa ei kannata olettaa, vaan ihan suoraan kysyä) että sinulla ei ole nälkä, kun et ole vielä ruokailua ottanut puheeksi. Tuntuu todella pahalta, kun vaan tulet ja otat lautasen, jolle olen itselleni laittanut ruoan valmiiksi." 

Oikeasti tilanne olisi kannattanut aloittaa ennen sitä ruoanlaittoa ilmoittamalla vaikka, että lämmitän lapsilleni ja itselle eilisen jämät, niin hän olisi ollut siitä tietoinen. Jos hänellä sitten olisi herännyt huoli omasta vatsastaan, niin olisit voinut kysellä, että mitä hän oli ajatellut tänään laittaa ruoaksi ja mihin aikaan sitä kautta laittaa hänet ajattelemaan asiaa. 

Tämä tilannehan paranee vain, kun miehen oikeasti osallistaa arjen pyöritykseen. Suunnitelkaa yhdessä ruokalistat, keskustelkaa mitä laitetaan ruoaksi ja monelta. On miehiä, jotka eivät edes tiedä monelta perheessä yleensä syödään ja monelta voi odottaa lapsilla olevan nälkä. Eivät ole koskaan aktiivisesti ajatelleet asiaa.

Ihan yleisesti kaikille... Käykää yhdessä läpi tulevan viikon tapahtumat, niin kumpikin on tietoinen lähtötilanteesta, jos tulee muutoksia ja tietoinen siitä miten muutos vaikuttaa muihin perheenjäseniin. Puhukaa toiveista, odotuksista, tunteista ja siitä arjesta. Kyselkää ja olkaa kiinnostuneita perheenjäsenten voinnista, päivän kulusta, ajatuksista ja huolista niin olette jo voiton puolella. Kun on hyvä keskusteluyhteys on helpompi ottaa niitä vaikeitakin asioita käsittelyyn. Kun perusvire on hyvä, ei se satunnainen moite tunnu niin pahalta. 

Suosittelen oikeasti sitä pariterapiaa. Siellä terapeutti pystyy ohjaamaan keskustelua niin, että keskitytään olennaiseen ja saamaan keskusteluyhteyden auki. Ja sieltä saa keinoja juuri teidän parisuhdetta hiertävien ongelmien ratkaisuun.  Se ei ole epäonnistumista parisuhteessa, jos hakee apua ulkopuoliselta. Vaan nimenomaan fiksua. Lopputuloksena voi olla kaikkia tyydyttävä perhe-elämä ja sen eteen kannattaa nähdä hieman vaivaa :) Ihan turha jäädä itsekseen näitä vatvomaan  ja kerätä kiukkua aina samoista asioista. 

Juu anoppini on juuri tällainen joka passaa kaikkia, eikä edes huoli apua. Toisaalta kyllä appikin tekee kotitöitä esim imuroi, laittaa tiskejö ja pesee pyykkiä, ja ollut lasten kanssa myös kotona jonkin aikaa työttömänä kun anoppi työelämässä. Että siinä mielessä miehen olisi pitänyt saada lapsuudenperheestään kotitöihin osallistuvan miehen malli.

Suoraan sanottuna minulle ei tullut edes mieleen, että mies tulisi ja veisi ruoat nenäni edestä. Senpä takia en asiasta etukäteen mitään sanonut.

Ja tuosta etukäteen suunnittelusta, että se olisi toki tosi järkevää. Mutta mieheni on todella huono suunnittelemaan mitään etukäteen. Näin hän siis itse sanoo, oikeasti ei vain viitsi nähdä sitä vaivaa. Käytännössä se menee sitten niin, että minä suunnittelen kaiken yksin etukäteen, puhun itsekseni kun suunnitelmia tehdään, mies ei todennäköisesti edes kuuntele, vaan tekee jotain ihan muuta samaan aikaan esim katsoo Netflixistä jotain sarjaa. Ja jos huomautan hänelle asiasta, sanon että voisko lopettaa, niin sitten todennäköisesti olen taas hankala, ja on erittäin todennäköistä että saadaan aikaiseksi riita. Eli ainoa jotain tavalla toimiva vaihtoehto on siis se, että suunnittelen itse kaiken ja annan miehelle vaan listan siitä mitä hän tekee. Voin siis varmaan tehdä sen, mutta kyllä sekin tympii suoraan sanottuna.

Terapiassa olemme aikoinaan olleet, ja siellä näitäkin aiheita muistaakseni sivuttu. Mies ei ole kovin innokas terapiaan lähtemään, ehkä siksi koska terapiakokemuksemme ei ollut viimeksi paras mahdollinen. Puoliväkisin saisin mieheni siis varmaan lähtemään kyllä terapiaan, mutta tämä taas vaatii itseltäni aika paljon tsemppaamista. Katsotaan jos jossain vaiheessa jaksaisin yrittää. Ja taas tympii vaan se, että parisuhteen toimivuudesta huolehtiminenkin on täysin minun harteillani. -ap

Paskanmarjat. Ukko syönyt aina kaikki tähteet. On tottunut olemaan jätemyllynä. Laita kuule ittelles kunnon menjuu ja röyhtäse päälle. Äijä voi sit nuolla lautaset.

Huvittavaa, kun ihmiset luulevat aloitustani provoksi, mutta ihan totisinta totta on kyllä.. Ja tämä vain yksi miljoonista esimerkeistä. Vaikea se on itsekään uskoa, miten on mahdollista. Itselläni ei ole kokemusta muista pitkistä suhteista ennen miestäni, joten ei ole tietoa paremmastakaan, ikävä kyllä. -ap

Mä en jaksa näitä iänikuisia : mies syö!! keskusteluja. Miehet syövät enemmän kuin naiset yleisesti. Ihan biologiaa. Ihme syyllistämistä toista asiasta.

Sama kuin miehet alkaisivat suuttua meille siitä, että me käytetään enemmän veskipaperia ( taas biologiaa)

Käy ihan sääliksi miehiä. Ei uskalla syödä tarpeeksi.

Jos on joku tietty ruoka mitä ei halua miehen syövän, niin sitten suu auki ja kerro miehelle. Tai laita post it kylkeen : huomisen lounas lapsille, älä koske.

Ihme kiukuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä todella päde miehiin yleisesti. Meille syntyi joulun alla kolmas lapsi ja mies ei monena päivänä ole ehtinyt kunnolla syödä itse kuin illalla, kun huolehtii että minä saan levätä ja olla myös isompien kanssa. Lapsille laittaa terveelliset ruoat vaikka viimeisenä tekonaan.

No sehän on selvää että on niitä fiksuja ja huomaavaisiakin, ainakin näin tarinat kertovat, ja jaksan uskoa vaikken itse ole nähnytkään omassa elämässäni.

Mutta paljon on näitä palikoitakin.

No se on sun häpeä jos elät tuollaisissa piireissä.

Kyllä "tarinat" ovat totta. Ihania miehiä on.

Totta, minun häpeänihän se on että kelpasin vain näille pahanpohjimmaisille, hetkeksi, en edes heille pidempään.

Miehet. Laiskoja mammanpoikia jotka istuu mieluummin koneella/väsäilee autojen tms omien juttujensa parissa tai tapaa kavereita, kuin viettää aikaa esim. lapsiensa kanssa. Jos haluaa kotona jonkun asian tapahtuvan niin kannattaa tehdä se vaan itse, koska muuten joudut odottamaan ikuisuuden ja kaikki päätyy lopulta riitaan "kun nalkutetaan ja jankutetaan". On näitä vätyksiä nähty. Ruuat on äidit passanneet naaman eteen niin oletus on että naisystävä jatkaa samaa huolenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Et sitten kuluneempaa kommenttia keksinyt? 🙂

Oli kulunut kommentti tai ei, niin miksi naiset tekevät lapsia tällaisten itsekeskeisten paskiaisten kanssa? En vaan jaksa ymmärtää.

No mä kerron. Koska ennen lapsia ne ei ollut sellaisia.

Ennen lapsia kotityöt jaetaan, ennen lapsia kokataan ja siivotaan, ennen lapsia autetaan askareissa kysymättä.

Ja miksi se ei jatku lasten jälkeen? Koska pienen vauvan kanssa naisella on suurempi kynnys lähteä suhteesta. Jos lisätään perään tuore asuntolaina, niin kynnys kasvaa edelleen.

Oman miehen kanssa kävi näin juuri. Kun lapsi syntyi, kotityöt jäi tipotellen pois ja jäin ihmetellen katsomaan mihin hävisi se osallistuva Puoliso ja kuka vaihtoi sen kännykkää selaamaan sohvaperunaan. Juuri ennen töihin paluuta ahkeruus alkoi palata, mutta silti asenne jäi, koti on sun homma. Aloin uskoa että ehkäpä tämä oli vaan jotain poikkeuksellista, kyllä se tästä. On rakastava isä ja se vanha rakastamani ihminenkin alkaa palailla. Sitten mies halusi toisen lapsen ja asuntolainen. Itseä jännitti mutta kyllähän se olisi kiva saada lapselle sisarus ja oma koti.

Ja siitähän se helvetti käynnistyi. Puoliansa en voi pitää sillä se vaatisi huutoon vastaamista ja mihinkä ne lapset suojaan jumalattomalta riidalta. Roskat, ulkovaatteet ripoteltiin lattialle, jos juuri pestyt lattiat, pyynnöstä huolimatta likaisilla kengillä vaan sisään.

Kohta palaan töihin, mies on alkanut vinkumaan kolmatta lasta. Ennemmin vedän itseni kiikkuun. Eron otan kun taloa on tarpeeksi maksettu ja lapset hieman isompia.

-rauha maassa kunhan ei ole eri mieltä mistääm

Ennen lapsia eivät olleet tuollaisia...ja sitten kerrot, että muuttui kauheaksi jo ensimmäisen lapsen jälkeen, mutta hankit silti saman miehen kanssa lisää 🤣🤣

Niin, rakkauden sokaisemana ihminen tekee joskus virheitä. Ja tämä virhe piti tehdä kahdesti.

Onneksi virhemiehestä pääsee eroon. Ja lapset sekä niiden teko eivät olleet virheitä, puolison valinta vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sikamiessatu.

0/5

Oli satu tai ei, mutta näitä miehiä on oikeasti paljon, paljon olemassa vielä tänäkin päivänä. Ovat lapsuuden kodissaan tottuneet siihen että äiti passaa eikä lapsen tarvitse huolehtia saako äiti ruokaa ollenkaan. Eikä luultavasti siinä perheessä isäkään ole siitä huolta kantanut. Näitä poikia on nykyäänkin perheenisiksi kasvamassa kodeissa joissa äiti kerää pojan huoneesta tiskit ja pyykit, ja vaatteet ilmestyy puhtaana taas kaappiin ja poika huutaa huoneestaan että äiti toisi ruuan sinne huoneeseen kun on tärkeä peli kesken niin ei voi tulla keittiöön syömään. Isä ei siitä piittaa kun saa itse vaan olla rauhassa ja syödä vaimon laittamaa ruokaa kuten aina ennenkin.

Ennenvanhaaan ensin söi isäntä, sitten pojat ja sitten vasta tytöt ja emäntä. Miehet ja pojat teki raskasta työtä ja tarvitsivat enemmän ruokaa lihastensa energiaksi, toki naisetkin raatoivat mutta he olivat enemmän korvattavissa olevaa työvoimaa.

Lue kommentti 49 niin saat avaavaa näkemystä miten asioita voi kehittää koska oma kommenttisi on vain paasausta tilanteesta eikä erityisemmin vie asioita eteenpäin.