Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Onneksi ei ole tollasta miestä enää itsellä. Exä ei saanu edes postia haettuu kun tipahti lattialle. Noin pienet asiat vaan kasvaa niin isoksi, kun niitä pieniä asioita on 15 päivän aikana. Kerran oma-aloitteisesti pesi pyykkiä, niin pesi omat tummat vaatteet ja mun tummat oli lattialla.

Nykyinen on kokki ja hän tekee ruokaa aina sillai, että esivalmistaa sen niin kun pääsen aikasemmin töistä, niin tungen sen uuniin vaan ja yleensä on lappu laitettu. Laita uuni siihen ja siihen asteeseen ja anna olla uunissa 20-30-45-60min. Osaan tehdä ruokaa kyllä, mutta en niin hyvin kuin hän ja mies tekee kaiken muutenkin yli puolet nopeammin. Sillon kun suhde syveni, niin oli oikeasti outoa kun tarttui imuriin, pesi pyykkiä, lattiat pyyhki pölyt jne. Ihan perussiisti ukko. Tollaseen kun ei ollut tottunut ja aina ennen sai ite itkussa vääntää työpäivän jälkeen jos halus paikat olevan kunnossa. Ihmisissä on eroa oikeasti aivan järjettömän paljon. Meidän keittiökin on kuin leikkaussali, ei tarhan tarhaa ja sämpylöitä voi leipoa tasolla, kun ei varmasti ole mitään bakteereita ja tämä on siis ku mies on keittiössä töissä ja siellä on paikat tip top.

Mikset sanonut että ”hei se oli minun ruokani.” Ja ottanut sitä mieheltä? Annatko ravintolassakin jonkun vaan syödä ruokasi?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole tollasta miestä enää itsellä. Exä ei saanu edes postia haettuu kun tipahti lattialle. Noin pienet asiat vaan kasvaa niin isoksi, kun niitä pieniä asioita on 15 päivän aikana. Kerran oma-aloitteisesti pesi pyykkiä, niin pesi omat tummat vaatteet ja mun tummat oli lattialla.

Nykyinen on kokki ja hän tekee ruokaa aina sillai, että esivalmistaa sen niin kun pääsen aikasemmin töistä, niin tungen sen uuniin vaan ja yleensä on lappu laitettu. Laita uuni siihen ja siihen asteeseen ja anna olla uunissa 20-30-45-60min. Osaan tehdä ruokaa kyllä, mutta en niin hyvin kuin hän ja mies tekee kaiken muutenkin yli puolet nopeammin. Sillon kun suhde syveni, niin oli oikeasti outoa kun tarttui imuriin, pesi pyykkiä, lattiat pyyhki pölyt jne. Ihan perussiisti ukko. Tollaseen kun ei ollut tottunut ja aina ennen sai ite itkussa vääntää työpäivän jälkeen jos halus paikat olevan kunnossa. Ihmisissä on eroa oikeasti aivan järjettömän paljon. Meidän keittiökin on kuin leikkaussali, ei tarhan tarhaa ja sämpylöitä voi leipoa tasolla, kun ei varmasti ole mitään bakteereita ja tämä on siis ku mies on keittiössä töissä ja siellä on paikat tip top.

Mistä tuollaisia miehiä löytää?

Aloittelijan moka sulla jättää ruoka vartioimatta. Ei syöpöt murehdi saavatko muut ruokaa, oli aikuinen tai lapsi, oma napa on tärkein.

Meillä olen myös laittanut miehen uudelle ruuan hakureissulle jos on tullut takaisin ruokaa vain itselle.

Kokeiles jos teillä auttaisi että sovitte päivät jolloin mies hoitaa ruuat eli tekee kauppareissun ja kokkaa. Suosittelen että teet varalle pakasteeseen lapsille varalle annokset ja itsellesi myös. Ja jos ei mies hoida osuuttaan, näkee nälkää tai menee kauppaan.

Tai yltääkö teille kotiinkuljetus? Miehen ruokintapäivinä jos ruokaa ei ole tehty, maksu menee luonnollisesti miehen varoista.

Vierailija kirjoitti:

Mikset sanonut että ”hei se oli minun ruokani.” Ja ottanut sitä mieheltä? Annatko ravintolassakin jonkun vaan syödä ruokasi?

Olisi varmasti pitänyt, ja joku toinen kerta olisin tehnytkin niin. Nyt jäin katsomaan, että eikö tosiaan huomaa että mulle ei jäänyt mitään. En voinut uskoa sitä todeksi, mutta tottahan se oli, ei mies mitään huomannut. Ei edes siinä vaiheessa, kun sanoin että mitäköhän sitä sitten itse söisi ja että pitää varmaan lähteä kauppaan ostamaan ruokaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sanonut että ”hei se oli minun ruokani.” Ja ottanut sitä mieheltä? Annatko ravintolassakin jonkun vaan syödä ruokasi?

Olisi varmasti pitänyt, ja joku toinen kerta olisin tehnytkin niin. Nyt jäin katsomaan, että eikö tosiaan huomaa että mulle ei jäänyt mitään. En voinut uskoa sitä todeksi, mutta tottahan se oli, ei mies mitään huomannut. Ei edes siinä vaiheessa, kun sanoin että mitäköhän sitä sitten itse söisi ja että pitää varmaan lähteä kauppaan ostamaan ruokaa. -ap

Niin. Mies ajatteli että no hyvä kun olet lähdössä kauppaan ja ensin huolehdit että hän ja lapset saivat ruokaa. Oikeasti. Ei hän edes ymmärtänyt että olit sarkastinen.

Vierailija kirjoitti:

Aloittelijan moka sulla jättää ruoka vartioimatta. Ei syöpöt murehdi saavatko muut ruokaa, oli aikuinen tai lapsi, oma napa on tärkein.

Meillä olen myös laittanut miehen uudelle ruuan hakureissulle jos on tullut takaisin ruokaa vain itselle.

Kokeiles jos teillä auttaisi että sovitte päivät jolloin mies hoitaa ruuat eli tekee kauppareissun ja kokkaa. Suosittelen että teet varalle pakasteeseen lapsille varalle annokset ja itsellesi myös. Ja jos ei mies hoida osuuttaan, näkee nälkää tai menee kauppaan.

Tai yltääkö teille kotiinkuljetus? Miehen ruokintapäivinä jos ruokaa ei ole tehty, maksu menee luonnollisesti miehen varoista.

Jotain tällaista täytyy kehittää, koska tiedän että nyt kun olen taas kotona pitkästä aikaa, niin mies ei tee senkään vertaa enää kotitöitä. Käytännössä, jos aiemmin on joskus käynyt kaupassa, laittanut ruokaa ja korjannut tiskit, niin nyt on riskitekijä jääneet täysin koskematta. Näin ennen vauvan syntymää minulla on ollut äitiyslomalla hyvin aikaa, mutta vauvan synnyttyä ei kuitenkaan voi tietää miten raskasta se tulee olemaan, joten vaadin kyllä että hän hoitaa edes jonkun osan kotitöistä, kuten vaadin lapsiltakin osallistumista (naurettavaahan se on, että pitää samalla tavalla vaatia kuin lapsilta). -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sanonut että ”hei se oli minun ruokani.” Ja ottanut sitä mieheltä? Annatko ravintolassakin jonkun vaan syödä ruokasi?

Olisi varmasti pitänyt, ja joku toinen kerta olisin tehnytkin niin. Nyt jäin katsomaan, että eikö tosiaan huomaa että mulle ei jäänyt mitään. En voinut uskoa sitä todeksi, mutta tottahan se oli, ei mies mitään huomannut. Ei edes siinä vaiheessa, kun sanoin että mitäköhän sitä sitten itse söisi ja että pitää varmaan lähteä kauppaan ostamaan ruokaa. -ap

Niin. Mies ajatteli että no hyvä kun olet lähdössä kauppaan ja ensin huolehdit että hän ja lapset saivat ruokaa. Oikeasti. Ei hän edes ymmärtänyt että olit sarkastinen.

Tuo on varmaan totta... :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittelijan moka sulla jättää ruoka vartioimatta. Ei syöpöt murehdi saavatko muut ruokaa, oli aikuinen tai lapsi, oma napa on tärkein.

Meillä olen myös laittanut miehen uudelle ruuan hakureissulle jos on tullut takaisin ruokaa vain itselle.

Kokeiles jos teillä auttaisi että sovitte päivät jolloin mies hoitaa ruuat eli tekee kauppareissun ja kokkaa. Suosittelen että teet varalle pakasteeseen lapsille varalle annokset ja itsellesi myös. Ja jos ei mies hoida osuuttaan, näkee nälkää tai menee kauppaan.

Tai yltääkö teille kotiinkuljetus? Miehen ruokintapäivinä jos ruokaa ei ole tehty, maksu menee luonnollisesti miehen varoista.

Jotain tällaista täytyy kehittää, koska tiedän että nyt kun olen taas kotona pitkästä aikaa, niin mies ei tee senkään vertaa enää kotitöitä. Käytännössä, jos aiemmin on joskus käynyt kaupassa, laittanut ruokaa ja korjannut tiskit, niin nyt on riskitekijä jääneet täysin koskematta. Näin ennen vauvan syntymää minulla on ollut äitiyslomalla hyvin aikaa, mutta vauvan synnyttyä ei kuitenkaan voi tietää miten raskasta se tulee olemaan, joten vaadin kyllä että hän hoitaa edes jonkun osan kotitöistä, kuten vaadin lapsiltakin osallistumista (naurettavaahan se on, että pitää samalla tavalla vaatia kuin lapsilta). -ap

Riskitekijä = tiskit 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Onpas ikävän agressiivinen ilmapiiri teillä kotona. Teidän pitäisi saada keskusteluyhteys kuntoon ja vielä mahdollisimman pian ennen vauvan syntymää.

Puhukaa toiveistanne ja odotuksistanne, ei se toinen osaa sun ajatuksia lukea. Jos on aina voinut tulla valmiiseen pöytään, etkä ole mitään asiasta sanonut, olisiko mahdollista että toinen luuli vain tilanteen olevan sama kuin ennenkin. Hän ei ole voinut tietää tuota mitä juuri tänne kirjoitit, jos et sitä hänelle itse kerro.

Jos haluat että miehesi ottaa enemmän vastuuta arjen pyörittämisestä, keskustelkaa aiheesta. Mitä toivot hänen tekevän, mitä hän ajattelee sen tarkoittavan. Sopikaa vaikka pienin askelin muutoksista.  Ja anna sitten miehelle tilaa myös ottaa se rooli. Jos jatkossa tulee lipsahduksia takaisin vanhaan, niin silloin voi ystävällisesti huomauttaa, että muistatko mitä silloin puhuttiin, että minusta tuntui tosi kivalta  kun otit vastuuta jne. Kiinnitä huomiota myös siihen, että itse tuot asiat esille positiiviseen sävyyn, toista syyttämättä. Ja annat toiselle mahdollisuuden tuoda oman näkökulman esille. Puhukaa siitä, miltä teistä tuntuu ja koittakaa löytää se me henki ja yhteiseksi päämääräksi koko perheen hyvinvointi.

Ja tarvittaessa hakekaa apua pariterapiasta, jos tuntuu ettei omin neuvoin saa positiivista keskusteluyhteyttä aikaiseksi. Esim. neuvolasta neuvovat varmasti mihin olla yhteydessä.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tilanne ei joka kerta ole tällainen, ja olemme kyllä keskustelleet miehen kanssa paljon muun muassa tästäkin aiheesta. Jossain vaiheessa mies saattoi esim iltaisin syödä perheelle seuraavaksi päiväksi tekemäni ruoat. Kun siitä jonkun kerran suutuin, niin ei ole enää tehnyt sitä sen jälkeen, vaan kysyy aina voiko ottaa jotain ruokaa. Mutta nyt sitten taas kävi näin. Tarkoitan vaan, että vaikka tasaisin väliajoin keskustellaan, ja annan kyllä myös suoraa välitöntä palautetta, jos mies käyttäytyy itsekkäästi, niin silti kerta toisensa jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa. Siksi alkaa tuntua siltä, että keskustelu on aivan yhtä tyhjän kanssa. Ihan kuin mieheltä vaan puuttuisi joku huomaavaisuus-palikka päästä, ja minun on tosi vaikea ymmärtää miten se on mahdollista.

Mies myös saattaa loukkaantua joskus yllättävän paljonkin siitä, jos kritisoin häntä, vaikka olisin nyt sanonut vaan, että otit sitten kaiken ruoan, eikä mulle jäänyt mitään, niin senkin saattaa ottaa itseensä. Eikä sitä murjotustakaan jaksa kukaan.. Tosi vaikeaa. -ap

Meillä noitten toisten ruokien syömiseen helpotti että laitoin välittömästi ruokailun jälkeen ruuat rasioihin annoksiksi. Jos mitään jäi kattilaan, sitä ei ollut enää puolentunnin kuluttua.

Ja juuri samaa kiukuttelu jos mitään huomautti. Asiasta riideltiin monesti, sanoin että hänen on pakko kysyä jos ei varmasti tiedä. Joskus mies joutui lähtemään töihin eväitä, kun oli syönyt kiellosta huolimatta lounaansa.

Ja tähän alkaa joku vämmään että pidän miestä nälässä. Ei, mahansa ihan itse kertoo vetäneensä täyteen. Ja olisi sillä varaa laihtuakin, mutta eipä tuolla nonstop närkkimisellä onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Näinpä! Itse päätin elää ilman miestä. Voin kyllä suositella. Elämä on mukavaa ja rentoa. Huomattavasti stressittömämpää.

On on vaikeaa kyllä. Vaihdatko autoon talvi/kesärenkaat ? Mitä askareita miehesi tekee, sellaisia, mitä et itse viitsi tai osaa tehdä ?

Koetko, että miehesi on vapaamatkustajana liitossanne. Koetko, että olet sairas, kun olet raskaana ? Kuka Teillä kotona teki ruuat sun muut askareet, kun asuit vielä kotona ?

Jos voisit vastata näihin minun laatimiin kysymyksiini, niin pystyisin paremmin hahmottamaan tilanteenne. Kiitos !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Olisiko se kuitenkin tasa-arvoisempaa, ja naiselle helpompaa että hän hoitaisi vaan sen kodin ja perheen, ja mies ”toisi leivän pöytään”.

Kuinka moni haluaa enää vain jumittua kotiäidin hommiin koko elämäkseen? Ajat muuttuu, mikseivät siis miehetkin. 

"Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla."

Tämä on kyllä erittäin ärsyttävää, vaikka täytyy myöntää että itsekin siihen joskus sorrun. Kyllä oikeasti pitää sanoa, että herää pahvi, sinä söit kaikki ruuat raskaana olevalta vaimoltasi. Ja pitää saada siltä mieheltä vastaus että miten hän pitää jälkikasvustaan huolta tuollaisella tyylillä. Hän on perheen pää, ja hänellä pitää olla sen verran vastuuntuntoa että katsoo onko perheensä jäsenillä kaikki hyvin, samaa se vaimokin tekee jatkuvasti.

Mitä se mies sanoo kun kysyt suoraan että miksi söit mun ruuat? Mitä kuvittelet että minä nyt syön?

Viimeinen lause paljasti trollin, mutta aika huonosti kiillotettu martyyrinviitta kuitenkin. Yritäs nyt vielä vähän enemmän.

Toinen muuten kans mikä ottaa päähän suunnattomasti on se, että kun itse käyn kaupassa 9/10 kerrasta, niin jos ostan vaikka litran piimää/jogurttia tms, niin mies saattaa kerralla juoda tai syödä koko purkin. Eikä siis todella osallistu kauppalistan tekoon millään tavalla, että pyytäisi erikseen tuomaan litran piimää hänelle, eikä myöskään mene ostamaan kaupasta lisää kun on juonut sen loppuun. Ei, vaimo kantaa kaupasta lisää, vaikka on viimeisillään raskaana.. Huooh. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sanonut että ”hei se oli minun ruokani.” Ja ottanut sitä mieheltä? Annatko ravintolassakin jonkun vaan syödä ruokasi?

Olisi varmasti pitänyt, ja joku toinen kerta olisin tehnytkin niin. Nyt jäin katsomaan, että eikö tosiaan huomaa että mulle ei jäänyt mitään. En voinut uskoa sitä todeksi, mutta tottahan se oli, ei mies mitään huomannut. Ei edes siinä vaiheessa, kun sanoin että mitäköhän sitä sitten itse söisi ja että pitää varmaan lähteä kauppaan ostamaan ruokaa. -ap

Kyllä se huomasi. Sitä ei vaan kiinnostanut. Useat miehet on itsekkäitä. Ei näe omaa napaa kauemmas. Mietipä nyt ihan oikeasti tarviitko elämääs tuollaista mieslasta.

Vierailija kirjoitti:

Riskitekijä = tiskit 😀

Riskitekijä = tissit

Vierailija kirjoitti:

Toinen muuten kans mikä ottaa päähän suunnattomasti on se, että kun itse käyn kaupassa 9/10 kerrasta, niin jos ostan vaikka litran piimää/jogurttia tms, niin mies saattaa kerralla juoda tai syödä koko purkin. Eikä siis todella osallistu kauppalistan tekoon millään tavalla, että pyytäisi erikseen tuomaan litran piimää hänelle, eikä myöskään mene ostamaan kaupasta lisää kun on juonut sen loppuun. Ei, vaimo kantaa kaupasta lisää, vaikka on viimeisillään raskaana.. Huooh. -ap

Miksi sä pidät itsesi tuossa asemassa? Koko ajan mahdollistat ukon huonon käytöksen. Ala tehdä omaa kantaa selväksi tolle sun aikuiselle lapselle. Ei se tilanne muutu selän takana marisemalla.

Tulee mieleen eräs exä, jonka kanssa muka piti tehdä ruokaa. Ruoassa oli jonkin verran välivaiheita joissa vain piti odottaa ja lopulta itse asiassa minä sen ruoan tein, äijä istui perse homeessa sohvalla varmaan heti ensimmäisen kokkausvaiheen jälkeen. No, ei sentään syönyt kaikkea lopuksi, mutta itsekkyyttä tuokin oli eikä mikään ainoa esimerkki. 

Onneksi en ole enää ihan yhtä nuori ja kiltti, vaikka kyllä silloinkin asioista sanoin mutta ei sillä mitään vaikutusta ollut. Nyt en vain sitten enää katselisi tuollaista.