Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Minä en osaa ommella. Mieheni ompelee. Hänellä on myös ompelukone, minä en sitäkään käytä, kun hän sen taitaa paremmin kuin minä. On teltankin ommellut sillä koneella. Ja huushollin verhot. On muutenkin kätevä käsistään. Muutaman huonekaluihin on tehnyt, mm. keittiön pöydän. Huolehtii meidän molempien auton huollot ym. Yhdessä tehdään lumityöt. Hän pesee ikkunat.

Pojat jo aikuisia ja vieläkin huolehtii heidän joitakin juttuja, kun pyytävät. Imuroi, kun pyydän.

Keittiössä hän ei osaa tehdä muuta kuin suurinpiirtein lämmittää mikrossa ruuan. Minä tykkään laittaa ruokaa ja hän aina kehuukin kun leivon ja huushollin. Minä pidän kodin siistinä.

Eli se tekee kuka osaa ja mistä tekemisestä tykkää. Että semmosta meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittelijan moka sulla jättää ruoka vartioimatta. Ei syöpöt murehdi saavatko muut ruokaa, oli aikuinen tai lapsi, oma napa on tärkein.

Meillä olen myös laittanut miehen uudelle ruuan hakureissulle jos on tullut takaisin ruokaa vain itselle.

Kokeiles jos teillä auttaisi että sovitte päivät jolloin mies hoitaa ruuat eli tekee kauppareissun ja kokkaa. Suosittelen että teet varalle pakasteeseen lapsille varalle annokset ja itsellesi myös. Ja jos ei mies hoida osuuttaan, näkee nälkää tai menee kauppaan.

Tai yltääkö teille kotiinkuljetus? Miehen ruokintapäivinä jos ruokaa ei ole tehty, maksu menee luonnollisesti miehen varoista.

Jotain tällaista täytyy kehittää, koska tiedän että nyt kun olen taas kotona pitkästä aikaa, niin mies ei tee senkään vertaa enää kotitöitä. Käytännössä, jos aiemmin on joskus käynyt kaupassa, laittanut ruokaa ja korjannut tiskit, niin nyt on riskitekijä jääneet täysin koskematta. Näin ennen vauvan syntymää minulla on ollut äitiyslomalla hyvin aikaa, mutta vauvan synnyttyä ei kuitenkaan voi tietää miten raskasta se tulee olemaan, joten vaadin kyllä että hän hoitaa edes jonkun osan kotitöistä, kuten vaadin lapsiltakin osallistumista (naurettavaahan se on, että pitää samalla tavalla vaatia kuin lapsilta). -ap

Ymmärrän miten se tuntuu naurettavalta, mutta silti se ei muuta mitään.

Suosittelen sitten luomaan kovat rajat kotitöitten jaosta. Sun työsi on lasten ja vauvan hoito, ei kodinhoito. Syöppömiehelleni tämä on vaikea käsittää. Kun onhan minulla aikaa... Niin ja paska palkka.

Jos vaikka 3p viikossa ruoka ja sen valmistus. Ja vaikka pyykit? Tai tiskit? Jos ei tee osaansa, niin peset vaan lasten pyykit ja mies kulkee likaisissa tai jos ei tiskaa niin kertikset käyttöön. Eli suora seuraus siitä ettei osallistu. Heh, ihan kuin lapsella, mutta joskus pitää aloittaa pienin askelin.

Vierailija kirjoitti:

On on vaikeaa kyllä. Vaihdatko autoon talvi/kesärenkaat ? Mitä askareita miehesi tekee, sellaisia, mitä et itse viitsi tai osaa tehdä ?

Koetko, että miehesi on vapaamatkustajana liitossanne. Koetko, että olet sairas, kun olet raskaana ? Kuka Teillä kotona teki ruuat sun muut askareet, kun asuit vielä kotona ?

Jos voisit vastata näihin minun laatimiin kysymyksiini, niin pystyisin paremmin hahmottamaan tilanteenne. Kiitos !

En ole ap, mutta vastaan kysymyksiisi.

Meillä viedään molempien autot huoltoon renkaiden vaihtoon, maksaa 15€ eikä tarvi omaa selkää katkaista. Mies toki voimakkaampana osapuolena kantaa ne renkaat varastosta autoon ja takaisin.

Ei ole oikeastaan mitään askareita joita en osaisi tehdä, ei mies tee peniksellä mitään kotiaskareita. Mies tekee lumityöt koska ne on mulle liian raskaat, onneksi ei ole paljon, lähinnä autojen ympäriltä pitää lapioida kun tulee enemmän lunta. Myöskään viemäreitä en pysty putsaamaan, tulee oksennus, siksi mies tekee ne, mutta todella harvoin. 

Meillä mies ei koskaan ole pessyt pyykkiä (korkeintaan omat työvaatteensa jos ei ole töissä ehtinyt, lasten pyykkejä tai mun ei ole pessyt koskaan yhtään ainoaa)

Mies ei ole meidän yhdessä olon aikana pessyt yhteistä jääkaappia koskaan, poikamiehenä hänen jääkaappinsa oli aina putipuhdas, nyt ei haittaa vaikka mitä vanhoja homeisia ruokia siellä olisi, se odottaa aina niin kauan että minä teen sen. Mies ei myöskään ole siivonnut roskiskaappia koskaan, vaikka hän huolehtii yleensä roskien pois viemisestä.

Myöskään yhtään yhteistä kaappia tai lasten kaappeja mies ei ole koskaan järjestänyt (lapset 10v) Hän ei ole ostanut lapsille yhtään vaatekappaletta koskaan, tai kenkiä, ei edes luistimia tms. Mies ei ole myöskään laittanut pois yhtään ainoaa pieneksi jäänyttä vaatekappaletta tai kenkiä. 

Pölyjä mies ei ole pyyhkinyt hyllyistä koskaan sinä aikana kun ollaan yhdessä asuttu. Ei edes lastenhuoneissa. Hän on joskus kerännyt jotain lasten leluja, mutta heitellyt ne miten sattuu, ei ymmärrä sitä että lelut pitäisi laittaa tiettyihin laatikoihin.

Sama tilanne myös mun lapsuudenkodissa, isäpuoli ei siivoa jääkaappeja tai muitakaan kaappeja, vie roskia ja tiskaakin kuten minunkin mieheni mutta ei pese pyykkiä. Lapsuudenkodissa isäpuoli hoitaa talon lämmittämisen mutta meillä on sähkölämmitys joten ei tarvi kuin joskus vähän säätää pattereiden nappuloita.

Raskaus ei ole sairaus, mutta kaksosia odottaessani olin todella sairas koko 7kk. ja vielä sen jälkeenkin pitkään kiireellisen sektion jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

On on vaikeaa kyllä. Vaihdatko autoon talvi/kesärenkaat ? Mitä askareita miehesi tekee, sellaisia, mitä et itse viitsi tai osaa tehdä ?

Koetko, että miehesi on vapaamatkustajana liitossanne. Koetko, että olet sairas, kun olet raskaana ? Kuka Teillä kotona teki ruuat sun muut askareet, kun asuit vielä kotona ?

Jos voisit vastata näihin minun laatimiin kysymyksiini, niin pystyisin paremmin hahmottamaan tilanteenne. Kiitos !

Heh heh. Renkaiden vaihtoon menee Max puolituntisen kaksi kertaa vuodessa ja kuka tahansa sen osaa tehdä. Ja jos ei osaa, ei paljoa maksa teettää rengasliikkeet/ huoltamo klassinen. Sitten verrataan näitä satunnaisia pikkuhommia, joita pidetään "miesten töinä" niihin jokapäiväisiin taloudenhoitaja töihin, jotka kaatuu naisten niskoille hoidettavaksi. Siis ihan oikeesti?

Mikset sano suoraan? ”Miksi söit minun ruokani”? ” Nyt joudut tekemään minulle ruokaa, koska söit sekä itselleni tekemäni, että lämmittämäni ruokani.”

Tai muuten otat lautasen häneltä pois ja syöt sen.

Mulla oli tuollainen mies.

Tilanne meni siihen, että huusin etukäteen jo kaikki asiat ja huomiot sille, ennenkö mitään alkoi tapahtua.

Esim. Olisin jo huutanut kun lähdin hakemaan pyykkejä, että se ruoka on mulle et prkl koske.

Huusin jo kun tulin kaupasta ja täytin jääkaappia, mihin tavaroihin ja ruokiin mies ei saa koskea.

Huusin ennen ruokailua että et syö pelkkiä lihapullia, että muillekin jää. Jne. Jne.

Erosin sitten. Elämä on nyt ihanaa.

Jos en olisi huutanut olisi mössännyt ja mässännyt kaiken. Huutaminen oli ikävää mutta pienempi paha, väärin sekin olisi ollut että äijä olisi saanut olla rauhassa ja vielä ahmia muiden ruuat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole tollasta miestä enää itsellä. Exä ei saanu edes postia haettuu kun tipahti lattialle. Noin pienet asiat vaan kasvaa niin isoksi, kun niitä pieniä asioita on 15 päivän aikana. Kerran oma-aloitteisesti pesi pyykkiä, niin pesi omat tummat vaatteet ja mun tummat oli lattialla.

Nykyinen on kokki ja hän tekee ruokaa aina sillai, että esivalmistaa sen niin kun pääsen aikasemmin töistä, niin tungen sen uuniin vaan ja yleensä on lappu laitettu. Laita uuni siihen ja siihen asteeseen ja anna olla uunissa 20-30-45-60min. Osaan tehdä ruokaa kyllä, mutta en niin hyvin kuin hän ja mies tekee kaiken muutenkin yli puolet nopeammin. Sillon kun suhde syveni, niin oli oikeasti outoa kun tarttui imuriin, pesi pyykkiä, lattiat pyyhki pölyt jne. Ihan perussiisti ukko. Tollaseen kun ei ollut tottunut ja aina ennen sai ite itkussa vääntää työpäivän jälkeen jos halus paikat olevan kunnossa. Ihmisissä on eroa oikeasti aivan järjettömän paljon. Meidän keittiökin on kuin leikkaussali, ei tarhan tarhaa ja sämpylöitä voi leipoa tasolla, kun ei varmasti ole mitään bakteereita ja tämä on siis ku mies on keittiössä töissä ja siellä on paikat tip top.

Mistä tuollaisia miehiä löytää?

Löysin tämän miehen Laajasalon kirjastosta. Tai se oikeastaan löysi minut. Hän sanoi ensimmäiset sanat. Mietin minkä kirjan voisin lukea ja hän oli samalla kirjarivillä. Otin siitä kirjan käteen ja laitoin kirjan takas hyllyyn, niin mies sanoi ota vaan se kirja. Se on oikeasti hyvä kirja ja tein samanlailla ku sinä, luin takakannen ja laitoin hyllyyn, kun ei jotenkin kolahtanut. Mutta otin sen kirjan kuitenkin, kun en löytänyt muuta luettavaa. Siitä meidän juttu alkoi. Ei me mitään numeroita vaihdettu tietenkään siinä, kun eihän kumpikaan tiennyt onko suhteeessa vai ei. Siinä kävin niin, että törmäilin tähän mieheen sitten jatkuvasti kun eihän tämä saari mikään iso kuitenkaan ole. Ollaan varmaan nähty aikasemminkin, mutta ei silloin kiinnitä toiseen huomiota jos ei ole ikinä sanonut mitään. Aina pysähdyttiin juttelemaan ja lenkkipolulla sitten kysyin, että kiinnostaisko kuppi kahvia. Joo kiinnostaa.. Se oli siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Onpas ikävän agressiivinen ilmapiiri teillä kotona. Teidän pitäisi saada keskusteluyhteys kuntoon ja vielä mahdollisimman pian ennen vauvan syntymää.

Puhukaa toiveistanne ja odotuksistanne, ei se toinen osaa sun ajatuksia lukea. Jos on aina voinut tulla valmiiseen pöytään, etkä ole mitään asiasta sanonut, olisiko mahdollista että toinen luuli vain tilanteen olevan sama kuin ennenkin. Hän ei ole voinut tietää tuota mitä juuri tänne kirjoitit, jos et sitä hänelle itse kerro.

Jos haluat että miehesi ottaa enemmän vastuuta arjen pyörittämisestä, keskustelkaa aiheesta. Mitä toivot hänen tekevän, mitä hän ajattelee sen tarkoittavan. Sopikaa vaikka pienin askelin muutoksista.  Ja anna sitten miehelle tilaa myös ottaa se rooli. Jos jatkossa tulee lipsahduksia takaisin vanhaan, niin silloin voi ystävällisesti huomauttaa, että muistatko mitä silloin puhuttiin, että minusta tuntui tosi kivalta  kun otit vastuuta jne. Kiinnitä huomiota myös siihen, että itse tuot asiat esille positiiviseen sävyyn, toista syyttämättä. Ja annat toiselle mahdollisuuden tuoda oman näkökulman esille. Puhukaa siitä, miltä teistä tuntuu ja koittakaa löytää se me henki ja yhteiseksi päämääräksi koko perheen hyvinvointi.

Ja tarvittaessa hakekaa apua pariterapiasta, jos tuntuu ettei omin neuvoin saa positiivista keskusteluyhteyttä aikaiseksi. Esim. neuvolasta neuvovat varmasti mihin olla yhteydessä.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tilanne ei joka kerta ole tällainen, ja olemme kyllä keskustelleet miehen kanssa paljon muun muassa tästäkin aiheesta. Jossain vaiheessa mies saattoi esim iltaisin syödä perheelle seuraavaksi päiväksi tekemäni ruoat. Kun siitä jonkun kerran suutuin, niin ei ole enää tehnyt sitä sen jälkeen, vaan kysyy aina voiko ottaa jotain ruokaa. Mutta nyt sitten taas kävi näin. Tarkoitan vaan, että vaikka tasaisin väliajoin keskustellaan, ja annan kyllä myös suoraa välitöntä palautetta, jos mies käyttäytyy itsekkäästi, niin silti kerta toisensa jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa. Siksi alkaa tuntua siltä, että keskustelu on aivan yhtä tyhjän kanssa. Ihan kuin mieheltä vaan puuttuisi joku huomaavaisuus-palikka päästä, ja minun on tosi vaikea ymmärtää miten se on mahdollista.

Mies myös saattaa loukkaantua joskus yllättävän paljonkin siitä, jos kritisoin häntä, vaikka olisin nyt sanonut vaan, että otit sitten kaiken ruoan, eikä mulle jäänyt mitään, niin senkin saattaa ottaa itseensä. Eikä sitä murjotustakaan jaksa kukaan.. Tosi vaikeaa. -ap

Meillä on melkoinen työ saada vanhoja juurtuneita toimintamalleja muutettua. Osalla meistä ei ole parempaa esimerkkiä. Isät ja isoisät ovat toimineet samalla tavalla. Lampsineet valmiiseen pöytään ja antaneet naisten pestä kalsarinsa ja hoitaa lapset. Moni vanhempi mies leskeksi jäätyään ei oikeasti osaa laittaa ruokaa eikä hoitaa kotia. Koska ne on olleet "akkojen hommia".  

Me naiset odotamme nykyään että miehet osallistuvat kotitöihin ja arjen pyörittämiseen. On toki sellaisiakin miehiä, joilta tämä tulee ihan luonnostaan, mutta myös niitä, jotka ovat tyytyväisiä totuttuun ja opittuun malliin. Käytöksen muuttaminen vaatii usein sen, että on jotenkin tyytymätön tilanteeseen. Kukapa olisi tyytymätön, jos kaikki tulee valmiina eteen ;)

Sitten päästäänkin siihen, että eikö toinen osaa ottaa huomioon toisen tunteita. Eipä nuo edellisten sukupolvien miehet (eikä aina naisetkaan) siitäkään kovin hyvää mallia ole antaneet. Eivätkä aikuiset pahemmin tunteista ole puhuneet. Lapset ovat kasvaneet askareiden ohessa, eikä empatiakyvystä ja tunnekasvatuksesta ole puhunut kukaan. Onneksi nykyään tietoa on enemmän ja osaaminen tässäkin asiassa parempaa. 

Miltä sinusta tuntuu, jos joku kritisoi sinua? Miten reagoisit? Lähes jokainen reagoi puolustautumalla ja osa menemällä itseensä. Keskustelua kannattaa lähteä aloittamaan siitä, miltä sinusta tuntui. "Laitoin lapsille ja itselleni eilisen jämät, kun oletin (parisuhteessa ei kannata olettaa, vaan ihan suoraan kysyä) että sinulla ei ole nälkä, kun et ole vielä ruokailua ottanut puheeksi. Tuntuu todella pahalta, kun vaan tulet ja otat lautasen, jolle olen itselleni laittanut ruoan valmiiksi." 

Oikeasti tilanne olisi kannattanut aloittaa ennen sitä ruoanlaittoa ilmoittamalla vaikka, että lämmitän lapsilleni ja itselle eilisen jämät, niin hän olisi ollut siitä tietoinen. Jos hänellä sitten olisi herännyt huoli omasta vatsastaan, niin olisit voinut kysellä, että mitä hän oli ajatellut tänään laittaa ruoaksi ja mihin aikaan sitä kautta laittaa hänet ajattelemaan asiaa. 

Tämä tilannehan paranee vain, kun miehen oikeasti osallistaa arjen pyöritykseen. Suunnitelkaa yhdessä ruokalistat, keskustelkaa mitä laitetaan ruoaksi ja monelta. On miehiä, jotka eivät edes tiedä monelta perheessä yleensä syödään ja monelta voi odottaa lapsilla olevan nälkä. Eivät ole koskaan aktiivisesti ajatelleet asiaa.

Ihan yleisesti kaikille... Käykää yhdessä läpi tulevan viikon tapahtumat, niin kumpikin on tietoinen lähtötilanteesta, jos tulee muutoksia ja tietoinen siitä miten muutos vaikuttaa muihin perheenjäseniin. Puhukaa toiveista, odotuksista, tunteista ja siitä arjesta. Kyselkää ja olkaa kiinnostuneita perheenjäsenten voinnista, päivän kulusta, ajatuksista ja huolista niin olette jo voiton puolella. Kun on hyvä keskusteluyhteys on helpompi ottaa niitä vaikeitakin asioita käsittelyyn. Kun perusvire on hyvä, ei se satunnainen moite tunnu niin pahalta. 

Suosittelen oikeasti sitä pariterapiaa. Siellä terapeutti pystyy ohjaamaan keskustelua niin, että keskitytään olennaiseen ja saamaan keskusteluyhteyden auki. Ja sieltä saa keinoja juuri teidän parisuhdetta hiertävien ongelmien ratkaisuun.  Se ei ole epäonnistumista parisuhteessa, jos hakee apua ulkopuoliselta. Vaan nimenomaan fiksua. Lopputuloksena voi olla kaikkia tyydyttävä perhe-elämä ja sen eteen kannattaa nähdä hieman vaivaa :) Ihan turha jäädä itsekseen näitä vatvomaan  ja kerätä kiukkua aina samoista asioista. 

Annostele ne ruuat jokaisen lautaselle. Ei synny väärinkäsityksiä siitä, kuka saa syödä ja kuka ei.

Niin raskaana kuin oletkin, kummastutti se, että teet vaiteliaana ruokaa sinulle ja lapsille, etkä kutsu miestä syömään.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Ihan itse olet valinnut. Mainittakoon.

Sikamiessatu.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Et sitten kuluneempaa kommenttia keksinyt? 🙂

Oli kulunut kommentti tai ei, niin miksi naiset tekevät lapsia tällaisten itsekeskeisten paskiaisten kanssa? En vaan jaksa ymmärtää.

Itse valitsit miehesi ja hankkiuduit vielä raskaaksikin. Sulla oli  myös mahis valita toisin.

Vierailija kirjoitti:

Annostele ne ruuat jokaisen lautaselle. Ei synny väärinkäsityksiä siitä, kuka saa syödä ja kuka ei.

Niin raskaana kuin oletkin, kummastutti se, että teet vaiteliaana ruokaa sinulle ja lapsille, etkä kutsu miestä syömään.

Minua kanssa ihmetytti. Ihme lapsellista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Annostele ne ruuat jokaisen lautaselle. Ei synny väärinkäsityksiä siitä, kuka saa syödä ja kuka ei.

Niin raskaana kuin oletkin, kummastutti se, että teet vaiteliaana ruokaa sinulle ja lapsille, etkä kutsu miestä syömään.

Ap:han ajatteli tehdä kuten täällä usein neuvotaan (mielestäni järkevästi), että jos mies ei tee kotona mitään niin nainen lakkaa passaamasta häntä, esim. ei tee ruokaa hänelle. Lapsille on pakko tehdä.

Ja saa kyllä olla aika sankari, jos syö viimeisillään raskaana olevan vaimonsa nenän edestä ruoan :/ mun mies varmistaa aina, kuka aikoo vielä syödä ennen kuin ottaa loput ja olisi todella nolona jos olisi syönyt mun annoksen etenkin kun olin raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen mies.

Tilanne meni siihen, että huusin etukäteen jo kaikki asiat ja huomiot sille, ennenkö mitään alkoi tapahtua.

Esim. Olisin jo huutanut kun lähdin hakemaan pyykkejä, että se ruoka on mulle et prkl koske.

Huusin jo kun tulin kaupasta ja täytin jääkaappia, mihin tavaroihin ja ruokiin mies ei saa koskea.

Huusin ennen ruokailua että et syö pelkkiä lihapullia, että muillekin jää. Jne. Jne.

Erosin sitten. Elämä on nyt ihanaa.

Jos en olisi huutanut olisi mössännyt ja mässännyt kaiken. Huutaminen oli ikävää mutta pienempi paha, väärin sekin olisi ollut että äijä olisi saanut olla rauhassa ja vielä ahmia muiden ruuat.

Hyvät vinkit. Miehet voisi kanssa ottaa oppia näistä.

Treffeillä, kun nainen odottaa, että maksat. Huuda sille, että lakkaa olemasta iilimato!

Kun nainen odottaa sun korjaavan kaikki rikkinäiset jutut, kantavan kaikki painavat jutut jne. Huudat, että tee ne itse!

Jne.

Ihan sikamaisia nuo Porvoolaiset miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annostele ne ruuat jokaisen lautaselle. Ei synny väärinkäsityksiä siitä, kuka saa syödä ja kuka ei.

Niin raskaana kuin oletkin, kummastutti se, että teet vaiteliaana ruokaa sinulle ja lapsille, etkä kutsu miestä syömään.

Ap:han ajatteli tehdä kuten täällä usein neuvotaan (mielestäni järkevästi), että jos mies ei tee kotona mitään niin nainen lakkaa passaamasta häntä, esim. ei tee ruokaa hänelle. Lapsille on pakko tehdä.

Ja saa kyllä olla aika sankari, jos syö viimeisillään raskaana olevan vaimonsa nenän edestä ruoan :/ mun mies varmistaa aina, kuka aikoo vielä syödä ennen kuin ottaa loput ja olisi todella nolona jos olisi syönyt mun annoksen etenkin kun olin raskaana.

Järkyttävää on tuo puhumattomuus, vaikkei osata lukea ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Sikamiessatu.

0/5

Oli satu tai ei, mutta näitä miehiä on oikeasti paljon, paljon olemassa vielä tänäkin päivänä. Ovat lapsuuden kodissaan tottuneet siihen että äiti passaa eikä lapsen tarvitse huolehtia saako äiti ruokaa ollenkaan. Eikä luultavasti siinä perheessä isäkään ole siitä huolta kantanut. Näitä poikia on nykyäänkin perheenisiksi kasvamassa kodeissa joissa äiti kerää pojan huoneesta tiskit ja pyykit, ja vaatteet ilmestyy puhtaana taas kaappiin ja poika huutaa huoneestaan että äiti toisi ruuan sinne huoneeseen kun on tärkeä peli kesken niin ei voi tulla keittiöön syömään. Isä ei siitä piittaa kun saa itse vaan olla rauhassa ja syödä vaimon laittamaa ruokaa kuten aina ennenkin.

Ennenvanhaaan ensin söi isäntä, sitten pojat ja sitten vasta tytöt ja emäntä. Miehet ja pojat teki raskasta työtä ja tarvitsivat enemmän ruokaa lihastensa energiaksi, toki naisetkin raatoivat mutta he olivat enemmän korvattavissa olevaa työvoimaa.

Vierailija kirjoitti:

"Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla."

Tämä on kyllä erittäin ärsyttävää, vaikka täytyy myöntää että itsekin siihen joskus sorrun. Kyllä oikeasti pitää sanoa, että herää pahvi, sinä söit kaikki ruuat raskaana olevalta vaimoltasi. Ja pitää saada siltä mieheltä vastaus että miten hän pitää jälkikasvustaan huolta tuollaisella tyylillä. Hän on perheen pää, ja hänellä pitää olla sen verran vastuuntuntoa että katsoo onko perheensä jäsenillä kaikki hyvin, samaa se vaimokin tekee jatkuvasti.

Mitä se mies sanoo kun kysyt suoraan että miksi söit mun ruuat? Mitä kuvittelet että minä nyt syön?

Riippuu varmaan vähän päivästä mitä vastaa. Todennäköisesti loukkaantuneena sanoo ”No Mä varmaan lähden nyt sitten heti kauppaan!” Eli ikäänkuin varmistelee vielä, että onko hänen todella aivan pakko lähteä. Ja todennäköisesti myös kiukuttelee, jos en välittömästi ala kirjoittaa hänelle kauppalistaa valmiiksi kauppaa varten. Tekee siis kauppaan lähdöstä tosi hankalan ja vaikean asian, niin vaikean että koen sen itse melkein raskaammaksi kuin sen että kävisin siellä itse. -ap