Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Vakka kantensa valitsee.

Miehethän ovat aina itsekkäitä kun vaan naiset "sille päälle" sattuvat. Minäkin sain taas kuulla olevani itsekäs ja ajattelevan vaan rahaa kun satuin kommentoimaan vaimon ottamaa palkatonta lomaviikkoa. Kieltämättä ne raha-asiat tulevat usein mieleen silloin varsinkin, kun sitä rahaa on vähän.

Maanantaina oli palkkapäivä ja tilille rapsahti 2700, josta maksoin lainanlyhennnykset 1000 €, joulukuun visalaskun 600 €, perheen auton ajoneuvoveron 200 €, muita laskuja 400 € ja lasten lääkkeet apteekista 150 €. Nyt on sitten palkasta jäljellä 300 € loppukuuksi. Sen lisäksi kävin kaupassa ja tein ruoan sekä lumityöt työpäivän jälkeen. Mutta itsekäs olen kun ajattelen vaan rahaa. Vaimolle riittää pienemmätkin tulot kun minä maksan kaikki isot menot. Ei varmaan ole pipariakaan taas tarjolla ainakaan viikkoon kun kehtasin huomauttaa siitä palkattomat lomasta.

Itsekäs mies täällä hei kirjoitti:

Miehethän ovat aina itsekkäitä kun vaan naiset "sille päälle" sattuvat. Minäkin sain taas kuulla olevani itsekäs ja ajattelevan vaan rahaa kun satuin kommentoimaan vaimon ottamaa palkatonta lomaviikkoa. Kieltämättä ne raha-asiat tulevat usein mieleen silloin varsinkin, kun sitä rahaa on vähän.

Maanantaina oli palkkapäivä ja tilille rapsahti 2700, josta maksoin lainanlyhennnykset 1000 €, joulukuun visalaskun 600 €, perheen auton ajoneuvoveron 200 €, muita laskuja 400 € ja lasten lääkkeet apteekista 150 €. Nyt on sitten palkasta jäljellä 300 € loppukuuksi. Sen lisäksi kävin kaupassa ja tein ruoan sekä lumityöt työpäivän jälkeen. Mutta itsekäs olen kun ajattelen vaan rahaa. Vaimolle riittää pienemmätkin tulot kun minä maksan kaikki isot menot. Ei varmaan ole pipariakaan taas tarjolla ainakaan viikkoon kun kehtasin huomauttaa siitä palkattomat lomasta.

Mitä se vaimo teki sillä palkattomalla lomallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Onpas ikävän agressiivinen ilmapiiri teillä kotona. Teidän pitäisi saada keskusteluyhteys kuntoon ja vielä mahdollisimman pian ennen vauvan syntymää.

Puhukaa toiveistanne ja odotuksistanne, ei se toinen osaa sun ajatuksia lukea. Jos on aina voinut tulla valmiiseen pöytään, etkä ole mitään asiasta sanonut, olisiko mahdollista että toinen luuli vain tilanteen olevan sama kuin ennenkin. Hän ei ole voinut tietää tuota mitä juuri tänne kirjoitit, jos et sitä hänelle itse kerro.

Jos haluat että miehesi ottaa enemmän vastuuta arjen pyörittämisestä, keskustelkaa aiheesta. Mitä toivot hänen tekevän, mitä hän ajattelee sen tarkoittavan. Sopikaa vaikka pienin askelin muutoksista.  Ja anna sitten miehelle tilaa myös ottaa se rooli. Jos jatkossa tulee lipsahduksia takaisin vanhaan, niin silloin voi ystävällisesti huomauttaa, että muistatko mitä silloin puhuttiin, että minusta tuntui tosi kivalta  kun otit vastuuta jne. Kiinnitä huomiota myös siihen, että itse tuot asiat esille positiiviseen sävyyn, toista syyttämättä. Ja annat toiselle mahdollisuuden tuoda oman näkökulman esille. Puhukaa siitä, miltä teistä tuntuu ja koittakaa löytää se me henki ja yhteiseksi päämääräksi koko perheen hyvinvointi.

Ja tarvittaessa hakekaa apua pariterapiasta, jos tuntuu ettei omin neuvoin saa positiivista keskusteluyhteyttä aikaiseksi. Esim. neuvolasta neuvovat varmasti mihin olla yhteydessä.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tilanne ei joka kerta ole tällainen, ja olemme kyllä keskustelleet miehen kanssa paljon muun muassa tästäkin aiheesta. Jossain vaiheessa mies saattoi esim iltaisin syödä perheelle seuraavaksi päiväksi tekemäni ruoat. Kun siitä jonkun kerran suutuin, niin ei ole enää tehnyt sitä sen jälkeen, vaan kysyy aina voiko ottaa jotain ruokaa. Mutta nyt sitten taas kävi näin. Tarkoitan vaan, että vaikka tasaisin väliajoin keskustellaan, ja annan kyllä myös suoraa välitöntä palautetta, jos mies käyttäytyy itsekkäästi, niin silti kerta toisensa jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa. Siksi alkaa tuntua siltä, että keskustelu on aivan yhtä tyhjän kanssa. Ihan kuin mieheltä vaan puuttuisi joku huomaavaisuus-palikka päästä, ja minun on tosi vaikea ymmärtää miten se on mahdollista.

Mies myös saattaa loukkaantua joskus yllättävän paljonkin siitä, jos kritisoin häntä, vaikka olisin nyt sanonut vaan, että otit sitten kaiken ruoan, eikä mulle jäänyt mitään, niin senkin saattaa ottaa itseensä. Eikä sitä murjotustakaan jaksa kukaan.. Tosi vaikeaa. -ap

Voi ap :( Mulla oli joskus tällainen mies pitkään. Opin sitten kunnioittamaan myös omia tarpeitani enkä jatkuvasti vain yksipuolisesti paapomaan häntä. Se ärsytti häntä suunnattomasti ja lopulta suhde hiljalleen kaatui. Nykyään minulla on mies, joka huomioi minua ihanasti aina. Tuo on tosi vaikea tilanne. Kannattaa koittaa puhua asioista ja sitten mahdollisesti miettiä peliliikkeet sen mukaan. Joidenkin asioiden kanssa voi elää, joidenkin ei. Vain sinä tiedät mikä on sinulle ok. Voimia 💕

Ihmeellistä perhe-elämää! Tapellaan ruuasta, kuka ensin ehtii!!! Ootte te ihme tampioita! Kasvakaa aikuiseksi.

No mitä sitten? Tiistaina on murekepäivä, mureketta, perunamuussia ja suolakurkkuja. Taisi jäädä sinulta tekemättä???

Vierailija kirjoitti:

Mitä se vaimo teki sillä palkattomalla lomallaan?

No sitä mitä yleensä eli elokuvia ja sarjoja Netflixistä, Areenasta ja Ruudusta. Candy crashia ja Facebookia tabletilla jne. Sai se sentään pyykit pestyä ja imurointia, vaikka riskit jäivätkin minulle. Ai niin ja sain minä siitäkin kuulla kun remonttihommat etenee niin hitaasti tai on kokonaan aloittamatta. "Kun et sä koskaan..."

Miksi harrastat seksiä lapsimiehen kanssa? Kai ymmärrät, että se pedofiliaa?

Miksi ette syö yhdessä, samaa ruokaa koko perhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla."

Tämä on kyllä erittäin ärsyttävää, vaikka täytyy myöntää että itsekin siihen joskus sorrun. Kyllä oikeasti pitää sanoa, että herää pahvi, sinä söit kaikki ruuat raskaana olevalta vaimoltasi. Ja pitää saada siltä mieheltä vastaus että miten hän pitää jälkikasvustaan huolta tuollaisella tyylillä. Hän on perheen pää, ja hänellä pitää olla sen verran vastuuntuntoa että katsoo onko perheensä jäsenillä kaikki hyvin, samaa se vaimokin tekee jatkuvasti.

Mitä se mies sanoo kun kysyt suoraan että miksi söit mun ruuat? Mitä kuvittelet että minä nyt syön?

Riippuu varmaan vähän päivästä mitä vastaa. Todennäköisesti loukkaantuneena sanoo ”No Mä varmaan lähden nyt sitten heti kauppaan!” Eli ikäänkuin varmistelee vielä, että onko hänen todella aivan pakko lähteä. Ja todennäköisesti myös kiukuttelee, jos en välittömästi ala kirjoittaa hänelle kauppalistaa valmiiksi kauppaa varten. Tekee siis kauppaan lähdöstä tosi hankalan ja vaikean asian, niin vaikean että koen sen itse melkein raskaammaksi kuin sen että kävisin siellä itse. -ap

No kai sinä vastaat, että niin, tottakai menet kaupaan kun ruokaa ei kerran ole tarpeeksi ostettuna, ei se ruoka sieltä itsekseen tänne kävele.

Etkä tietenkään viimeisillään raskaana käy kaupassa, haluaako miehesi että vaarannat hänen lapsensa?

Tämä on ihan totta. Raskausviikon 30 jälkeen ei saa käydä enää Prismassa. Vaarantaa vauvan.

Ihan totta. Nimittäin lapsivedet meni prisman parkkipaikalla, niinkun elokuvissa, heti kun sain ostokset autoon ja oven kiinni.

Itsekäs mies täällä hei kirjoitti:

Miehethän ovat aina itsekkäitä kun vaan naiset "sille päälle" sattuvat. Minäkin sain taas kuulla olevani itsekäs ja ajattelevan vaan rahaa kun satuin kommentoimaan vaimon ottamaa palkatonta lomaviikkoa. Kieltämättä ne raha-asiat tulevat usein mieleen silloin varsinkin, kun sitä rahaa on vähän.

Maanantaina oli palkkapäivä ja tilille rapsahti 2700, josta maksoin lainanlyhennnykset 1000 €, joulukuun visalaskun 600 €, perheen auton ajoneuvoveron 200 €, muita laskuja 400 € ja lasten lääkkeet apteekista 150 €. Nyt on sitten palkasta jäljellä 300 € loppukuuksi. Sen lisäksi kävin kaupassa ja tein ruoan sekä lumityöt työpäivän jälkeen. Mutta itsekäs olen kun ajattelen vaan rahaa. Vaimolle riittää pienemmätkin tulot kun minä maksan kaikki isot menot. Ei varmaan ole pipariakaan taas tarjolla ainakaan viikkoon kun kehtasin huomauttaa siitä palkattomat lomasta.

Eli tämän takia aloittaja ei saa haluta ruokaa vaan hänen miehensä pitää saada kaikki? Vai mikä on pointtisi? Minä ainakin haluan syödä ja nostan metelin jos joku vie minun ruokani, vaikka sinun vaimosi pitäisikin palkatonta vapaata. Halveksin myös isääni joka kirjaimellisesti vei ruuan lautaseltani kun olin pikkutyttö, vaikka sinä käytkin kaupassa ja teet lumityöt.

Kaikki muutkin muuten tekevät lumityöt ja kauppareissut työpäivän päälle. Ei siitä mitalia tule.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tällaisissa aika yksinkertaisia olentoja, sorry vain miehet. Jos pöydällä on ruokaa tarjolla, ei tule pieleen mieleenkään, etteikö se olisi hänelle. Hän EI takuulla tahtonut loukata sinua, oletti vain ilman muuta että saa ottaa ruokaa ja syödä.

Keskustelua lisää, avoimuuttaa toiveisiin ja vähemmän marttyyriyttä. Tsemppiä ap ja hyvää loppuraskautta <3

Minäkin olen tällainen yksinkertainen olento, sorry vaan. Jos joku vie minulle kuuluvan osa ruuasta, ei tule pieneen mieleenkään että se olisi jotain muuta kuin minun ruokani viemistä. Sama juttu, kun mies vie minun tilani bussissa levitelemällä jalkojaan. Minulle kuuluu MINUN osuuteni ruuasta, MINUN osuuteni tilasta, MINUN osuuteni kaikesta tässä yhteiskunnassa. MINUN osuuteni ei ole miehen. Se on MINUN.

Mikä ihme siinä on, että naisen pitää alkaa aina keskustella ja suostutella kun mies varastaa jotain naiselta? Oli se sitten rahaa, ruokaa, fyysistä tilaa tai aikaa. Aikaa miehet varastavat naiselta ehkä kaikkein eniten, kun pakottavat naisen tekemään miehenkin osuuden kotona tehtävästä työstä. Ei varkauteen pidä suhtautua avoimesti eikä keskustellen. Silloin varas luulee että hänen käytöksensä on OK eikä ikinä tajua varastavansa jotain mikä kuuluu toiselle.

Tässä ei ole kyse aloituksesta (jota veikkaan provoksi) vaan yhteiskunnan rakenteisiin syöpyneestä tavasta suhtautua mieheen ja naiseen. Näitä samanlaisia sinänsä pieniä juttuja on niin paljon, samanlaisia keskusteluja. Varsinkin tässä joulun alla. Nainen on aina se joka väistyy, sovittelee, neuvottelee, yrittää saada ymmärtämään. Naiselle tyrkytetään tuota roolia joka tuutista. Mieheltä suorastaan odotetaan itsekästä rymistelyä ja sitä palkitaan ymmärryksellä ja sovittelulla. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tällaisissa aika yksinkertaisia olentoja, sorry vain miehet. Jos pöydällä on ruokaa tarjolla, ei tule pieleen mieleenkään, etteikö se olisi hänelle. Hän EI takuulla tahtonut loukata sinua, oletti vain ilman muuta että saa ottaa ruokaa ja syödä.

Keskustelua lisää, avoimuuttaa toiveisiin ja vähemmän marttyyriyttä. Tsemppiä ap ja hyvää loppuraskautta <3

Minäkin olen tällainen yksinkertainen olento, sorry vaan. Jos joku vie minulle kuuluvan osa ruuasta, ei tule pieneen mieleenkään että se olisi jotain muuta kuin minun ruokani viemistä. Sama juttu, kun mies vie minun tilani bussissa levitelemällä jalkojaan. Minulle kuuluu MINUN osuuteni ruuasta, MINUN osuuteni tilasta, MINUN osuuteni kaikesta tässä yhteiskunnassa. MINUN osuuteni ei ole miehen. Se on MINUN.

Mikä ihme siinä on, että naisen pitää alkaa aina keskustella ja suostutella kun mies varastaa jotain naiselta? Oli se sitten rahaa, ruokaa, fyysistä tilaa tai aikaa. Aikaa miehet varastavat naiselta ehkä kaikkein eniten, kun pakottavat naisen tekemään miehenkin osuuden kotona tehtävästä työstä. Ei varkauteen pidä suhtautua avoimesti eikä keskustellen. Silloin varas luulee että hänen käytöksensä on OK eikä ikinä tajua varastavansa jotain mikä kuuluu toiselle.

Tässä ei ole kyse aloituksesta (jota veikkaan provoksi) vaan yhteiskunnan rakenteisiin syöpyneestä tavasta suhtautua mieheen ja naiseen. Näitä samanlaisia sinänsä pieniä juttuja on niin paljon, samanlaisia keskusteluja. Varsinkin tässä joulun alla. Nainen on aina se joka väistyy, sovittelee, neuvottelee, yrittää saada ymmärtämään. Naiselle tyrkytetään tuota roolia joka tuutista. Mieheltä suorastaan odotetaan itsekästä rymistelyä ja sitä palkitaan ymmärryksellä ja sovittelulla. Miksi?

Lisään tähän vielä, että huomaan usein omastakin käytöksestäni miten minulle on opetettu että mieheltä ei saa odottaa mitään huomaavaisuutta. Monet miehet ovat nimittäin tehneet minuun suuren vaikutuksen esim. kysymällä otanko vielä ruokaa, keittämällä kaikille oma-aloitteisesti kahvia tai laittamalla pyytämättä jotain roskikseen. Jos nainen tekisi noita asioita, en ajattelisi mitään. Se olisi itsestään selvää naiselta ja jos nainen ei tekisi noita asioita, sitä pidettäisiin uskomattoman törkeänä käytöksenä.

Itsekäs mies täällä hei kirjoitti:

Miehethän ovat aina itsekkäitä kun vaan naiset "sille päälle" sattuvat. Minäkin sain taas kuulla olevani itsekäs ja ajattelevan vaan rahaa kun satuin kommentoimaan vaimon ottamaa palkatonta lomaviikkoa. Kieltämättä ne raha-asiat tulevat usein mieleen silloin varsinkin, kun sitä rahaa on vähän.

Maanantaina oli palkkapäivä ja tilille rapsahti 2700, josta maksoin lainanlyhennnykset 1000 €, joulukuun visalaskun 600 €, perheen auton ajoneuvoveron 200 €, muita laskuja 400 € ja lasten lääkkeet apteekista 150 €. Nyt on sitten palkasta jäljellä 300 € loppukuuksi. Sen lisäksi kävin kaupassa ja tein ruoan sekä lumityöt työpäivän jälkeen. Mutta itsekäs olen kun ajattelen vaan rahaa. Vaimolle riittää pienemmätkin tulot kun minä maksan kaikki isot menot. Ei varmaan ole pipariakaan taas tarjolla ainakaan viikkoon kun kehtasin huomauttaa siitä palkattomat lomasta.

En usko että vaimosi ymmärtää että sinulla on paljon töitä ja olet huolissasi rahasta. Miehet kun yleensä miettivät niitä raha-asioita. Naiset eivät niin jaksa stressata. Miehet ajattelevat aina jotenkin tosi monimutkaisesti ja ovat liian perfektionisteja. Ehkä teillä on erilaiset käsitykset rahan tarpeesta. Oletko yrittänyt puhua vaimollesi asiasta? Ehkä voisit tehdä hänelle excel-taulukon ja yhteenvedon kauppakuiteista. Selitä asia niin että hän ymmärtää. Yritä myös löyhätä liiallisia vaatimuksiasi.

Mieti miten voisit helpottaa vaimosi elämää. Ota enemmän ikäviä asioita hoidettavaksesi ja anna vaimosi tehdä sitä mistä hän pitää.

Nainen tarvitsee omaa aikaa. Ymmärrä häntä enemmän niin tulet itsekin onnelliseksi. Ja sinun asiasi ovat aika hyvin kun vertaa miehen asemaan sata vuotta sitten. Silloin nainen ei tuonut kotiin rahaa lainkaan. Vielä nytkin monessa maassa mies joutuu yksin elättämään perheen. Kannattaako sinun siis valittaa yhdestä palkattomasta viikosta? Olisit kiitollinen, sinulla on asiat hyvin.

Joo, kuulostaa aika oudolta kun miehelle sanotaan noin. Naiset saavat kuitenkin noita neuvoja palstalla aina.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin klassikkoaihe täällä. Oma mies on ihan samanlainen ja soitan sille säännöllisesti Kalevauvan "Mies syö lapsen vanukkaat" -biisiä koska sen biisin sanat kuvastaa niin täydellisesti hänen käytöstään (ja ilmeisesti aika monen muunkin miehen, koska täältähän ne sanat biisiin on otettu). Hän vaan nauraa biisille. En tiedä tajuaako edes kuittia.

Biisissä mainittu ruokien piilottaminen vihaneslokeroon myös itsellä säännöllisesti käytössä. pakko, koska kaikki menee muuten hänen napaansa. Ja kaikista ärsyttävintä miehessä on se, että se ei perkele edes liho vaikka vetää kaapeista kaiken lasten joulukalenterisuklaita myöten.

Koska tää on täällä niin yleinen aihe, oon miettiyt, että onko miehet keskimäärin vaan itsekkäämpiä, kuin naiset? Ei toki kaikki miehet, mutta keskimäärin siis. Onko miehillä vaan syntyjään heikompi kyky ottaa muita ihmisiä huomioon? Vai kasvatetaanko miehet eri tavalla tässä suhteessa?

Varmaan sekä että. 50-luvulla syntyneet äidit ainakin vielä usein olleet sellaisia, jotka passanneet poikansa pilalle. Tytöt ehkä ottaneet taas mallia äidistään: tekee marisematta lähes kaikki kotityöt miehen istuessa sohvalla, eikä välttämättä edes huoli apua. Naiselle siis itsestäänselvyys osallistuminen kotitöihin ja mies saanut mallin että on ok istua sohvalla kun puoliso raataa. Syyttäisin kyllä näitä anoppejakin, kun ovat suostuneet tuollaiseen ja kasvattaneet poikansakin kuvittelemaan, että tällainen on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tällaisissa aika yksinkertaisia olentoja, sorry vain miehet. Jos pöydällä on ruokaa tarjolla, ei tule pieleen mieleenkään, etteikö se olisi hänelle. Hän EI takuulla tahtonut loukata sinua, oletti vain ilman muuta että saa ottaa ruokaa ja syödä.

Keskustelua lisää, avoimuuttaa toiveisiin ja vähemmän marttyyriyttä. Tsemppiä ap ja hyvää loppuraskautta <3

Minäkin olen tällainen yksinkertainen olento, sorry vaan. Jos joku vie minulle kuuluvan osa ruuasta, ei tule pieneen mieleenkään että se olisi jotain muuta kuin minun ruokani viemistä. Sama juttu, kun mies vie minun tilani bussissa levitelemällä jalkojaan. Minulle kuuluu MINUN osuuteni ruuasta, MINUN osuuteni tilasta, MINUN osuuteni kaikesta tässä yhteiskunnassa. MINUN osuuteni ei ole miehen. Se on MINUN.

Mikä ihme siinä on, että naisen pitää alkaa aina keskustella ja suostutella kun mies varastaa jotain naiselta? Oli se sitten rahaa, ruokaa, fyysistä tilaa tai aikaa. Aikaa miehet varastavat naiselta ehkä kaikkein eniten, kun pakottavat naisen tekemään miehenkin osuuden kotona tehtävästä työstä. Ei varkauteen pidä suhtautua avoimesti eikä keskustellen. Silloin varas luulee että hänen käytöksensä on OK eikä ikinä tajua varastavansa jotain mikä kuuluu toiselle.

Tässä ei ole kyse aloituksesta (jota veikkaan provoksi) vaan yhteiskunnan rakenteisiin syöpyneestä tavasta suhtautua mieheen ja naiseen. Näitä samanlaisia sinänsä pieniä juttuja on niin paljon, samanlaisia keskusteluja. Varsinkin tässä joulun alla. Nainen on aina se joka väistyy, sovittelee, neuvottelee, yrittää saada ymmärtämään. Naiselle tyrkytetään tuota roolia joka tuutista. Mieheltä suorastaan odotetaan itsekästä rymistelyä ja sitä palkitaan ymmärryksellä ja sovittelulla. Miksi?

Lisään tähän vielä, että huomaan usein omastakin käytöksestäni miten minulle on opetettu että mieheltä ei saa odottaa mitään huomaavaisuutta. Monet miehet ovat nimittäin tehneet minuun suuren vaikutuksen esim. kysymällä otanko vielä ruokaa, keittämällä kaikille oma-aloitteisesti kahvia tai laittamalla pyytämättä jotain roskikseen. Jos nainen tekisi noita asioita, en ajattelisi mitään. Se olisi itsestään selvää naiselta ja jos nainen ei tekisi noita asioita, sitä pidettäisiin uskomattoman törkeänä käytöksenä.

Sama. Olimme tuttavaperheellä kylässä lasten kanssa, ja miehet menivät saunaan yhdessä. Tämä tuttavaperheen isä tuli useamman kerran kyselemään kesken saunan vaimoltaan, että onko kaikki ok, pärjääkö hän lasten kanssa?! Olin aivan ihmeissäni. Oma mieheni ei ikinä kyselisi tuollaista. Hän olisi hyvällä omalla tunnolla koko illan saunassa miesten kanssa, kun itse hoitaisin lapsia sen aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin klassikkoaihe täällä. Oma mies on ihan samanlainen ja soitan sille säännöllisesti Kalevauvan "Mies syö lapsen vanukkaat" -biisiä koska sen biisin sanat kuvastaa niin täydellisesti hänen käytöstään (ja ilmeisesti aika monen muunkin miehen, koska täältähän ne sanat biisiin on otettu). Hän vaan nauraa biisille. En tiedä tajuaako edes kuittia.

Biisissä mainittu ruokien piilottaminen vihaneslokeroon myös itsellä säännöllisesti käytössä. pakko, koska kaikki menee muuten hänen napaansa. Ja kaikista ärsyttävintä miehessä on se, että se ei perkele edes liho vaikka vetää kaapeista kaiken lasten joulukalenterisuklaita myöten.

Koska tää on täällä niin yleinen aihe, oon miettiyt, että onko miehet keskimäärin vaan itsekkäämpiä, kuin naiset? Ei toki kaikki miehet, mutta keskimäärin siis. Onko miehillä vaan syntyjään heikompi kyky ottaa muita ihmisiä huomioon? Vai kasvatetaanko miehet eri tavalla tässä suhteessa?

Varmaan sekä että. 50-luvulla syntyneet äidit ainakin vielä usein olleet sellaisia, jotka passanneet poikansa pilalle. Tytöt ehkä ottaneet taas mallia äidistään: tekee marisematta lähes kaikki kotityöt miehen istuessa sohvalla, eikä välttämättä edes huoli apua. Naiselle siis itsestäänselvyys osallistuminen kotitöihin ja mies saanut mallin että on ok istua sohvalla kun puoliso raataa. Syyttäisin kyllä näitä anoppejakin, kun ovat suostuneet tuollaiseen ja kasvattaneet poikansakin kuvittelemaan, että tällainen on ok.

Kyllä ihmiset ovat vielä nykyäänkin sellaisia. Kuten omasta kommentistasi näkee. Syytät äitejä ja anoppeja mutta et mainitse mitään isistä tai apeista. Näin tekevät kaikki muutkin, sysäävät vastuun naisten niskoille.

En ymmärrä millä perusteella Suomea pidetään tasa-arvoisena maana. Ehkä Suomi on ollut edelläkävijä n. 100 vuotta sitten, mutta nyt olemme taantuneet. Emme enää edes pyri tasa-arvoon. Jankutamme vain koko ajan että Suomi on tasa-arvon mallimaa. Ei ole ollut ainakaan tällä vuosituhannella. Eikä näillä näkymin tule olemaankaan.

Siis onko miehesi koti-isänä, vaikka itsekin olet kotona? 

Haluaisitko miehesi huokailevan ääneen että mitähän sitä tänään söisi vai söisikö mitään - jotta voisit hermostua siitä että hän huokailee vai miksi ihmeessä sinä huokailet tuollaisia.

Onko nuo taloudessanne asuvat lapset teidän vai jotain hoitolapsia? Jos ne ovat teidän (yhteisiä tai jomman kumman, ei väliä) niin en todellakaan ymmärrä - minkälainen ihminen alkaa laittaa ruokaa osalle perheestä (kysymättä yhdeltä perheenjäseneltä edes mitään) päättäen tietoisesti jättää yhden perheenjäsenen ilman ruokaa?

Mun mielestä sinä tässä olet itsekkyyden huippu, eikä miehesi. Mä en menis ikinä laittamaan ruokaa (tai kahvia tai voileipiä) ilman että huomioisin myös muiden haluamiset. - Varmaan muuten siitä johtuu, että jos mieheni innostuu laittamaan vaikka munakkaan tai uunivihanneksia tai tahtoo ostaa messuilla jotain ruokakojusta, hän kysäisee myös multa joka kerta, haluaisinko minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kannattaisko vaikka tehdä kaikille sitä ruokaa?

No sitähän se ap juuri uumoili että koska mies ryhtyy tekemään sitä ruokaa, mutta kun ei tehnyt! Söi vain muiden tekemät ruoat pois niin että ruoan tehnyt jäi ilman.

Kyllä ei kaikille ole keskustelun lahjoja suotu. Ei tule itselle mieleenkään olla hiljaa ja odottaa koska joku rupeaa tekemään ruokaa vaan suoraan kysyä onko ideoita tämän päivän ruoasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tällaisissa aika yksinkertaisia olentoja, sorry vain miehet. Jos pöydällä on ruokaa tarjolla, ei tule pieleen mieleenkään, etteikö se olisi hänelle. Hän EI takuulla tahtonut loukata sinua, oletti vain ilman muuta että saa ottaa ruokaa ja syödä.

Keskustelua lisää, avoimuuttaa toiveisiin ja vähemmän marttyyriyttä. Tsemppiä ap ja hyvää loppuraskautta <3

Minäkin olen tällainen yksinkertainen olento, sorry vaan. Jos joku vie minulle kuuluvan osa ruuasta, ei tule pieneen mieleenkään että se olisi jotain muuta kuin minun ruokani viemistä. Sama juttu, kun mies vie minun tilani bussissa levitelemällä jalkojaan. Minulle kuuluu MINUN osuuteni ruuasta, MINUN osuuteni tilasta, MINUN osuuteni kaikesta tässä yhteiskunnassa. MINUN osuuteni ei ole miehen. Se on MINUN.

Mikä ihme siinä on, että naisen pitää alkaa aina keskustella ja suostutella kun mies varastaa jotain naiselta? Oli se sitten rahaa, ruokaa, fyysistä tilaa tai aikaa. Aikaa miehet varastavat naiselta ehkä kaikkein eniten, kun pakottavat naisen tekemään miehenkin osuuden kotona tehtävästä työstä. Ei varkauteen pidä suhtautua avoimesti eikä keskustellen. Silloin varas luulee että hänen käytöksensä on OK eikä ikinä tajua varastavansa jotain mikä kuuluu toiselle.

Tässä ei ole kyse aloituksesta (jota veikkaan provoksi) vaan yhteiskunnan rakenteisiin syöpyneestä tavasta suhtautua mieheen ja naiseen. Näitä samanlaisia sinänsä pieniä juttuja on niin paljon, samanlaisia keskusteluja. Varsinkin tässä joulun alla. Nainen on aina se joka väistyy, sovittelee, neuvottelee, yrittää saada ymmärtämään. Naiselle tyrkytetään tuota roolia joka tuutista. Mieheltä suorastaan odotetaan itsekästä rymistelyä ja sitä palkitaan ymmärryksellä ja sovittelulla. Miksi?

Ongelma on just se, että asioista ei sanota ääneen vaan kehitellään loukkaantumistarinoita oman pään sisällä. Yhtälailla tässä tilanteessa mies voi ajatella, miten itsekäs hänen vaimonsa on. Vaimo ei ota ruuanlaittoa puheeksi, vaan alkaa itse touhuta. Vaimo lämmittää ruuan, mutta ei kutsu syömään. Kun mies sitten ottaa kattilaan muilta jääneet tähteet muiden jo poistutta syömästä, niin sitä ei olisikaan saanut tehdä.

Muutamalla ääneen puhutulla lauseella asian olisi saanut hoidettua paljon paremmin.