Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni teistä (nuorista naisista) on tahtomattaan sinkku?
01.01.2019 |
Olen naisvaltaisella alalla ja olen havainnut ihan selvän ilmiön työkavereideni elämästä. Työkavereina on paljon siis 20-30 vuotiaita nuoria sinkkunaisia, joista näkee selvästi päällepäin, että he kaipaisivat parisuhdetta mutta eivät syystä tai toisesta sellaista ole löytäneet. Ja elämä pyörii aika pitkälti työn ympärillä, ja harrastuksetkin mitä ehkä harrastetaan, on myös hyvin naisvaltaisia.
Tuossa iässä moni heistä haluaisi alkaa perustamaan perhettä, mutta ei ole miestä kenen kanssa ruveta perhettä perustamaan niin elämä junnaa ikään kuin paikallaan, käydään töissä, kerran viikossa joogaamassa ja pari kertaa vuodessa jollain ulkomaanmatkalla. Vaikka tämä ei selvästikään ole sitä mitä hyvin moni näistä naisista oikeasti haluaisi, mutta kun ei ole muutakaan näköpiirissä. Päällepäin heistä näkyy enemmän tai vähemmän tyytymättömyys tilanteeseen.
Ikään kuin miehet ja naiset eläisivät täysin eri todellisuuksissa, eivät kohtaa toisiaan missään. Kuinka moni täällä kirjoitteleva (iästä riippumatta) samaistuu tähän?
Kommentit (82)
Kaipaan parisuhdetta mutten hinnalla millä hyvänsä. Siksi edelleen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on juuri näin. Itse ihastun silloin tällöin, mutta juuri kukaan ei kiinnostu minusta. Mulle riittäisi ihan tavis mies, joka huolehtii hygieniastaan, ei ole mikään rosvo tai alkkis ja osaa käytöstavat. Ongelmana on juurikin tuo, etten oikein tapaa miehiä missään. Netti ja baarit ei kiinnosta. Surullista on.
Oletko ikinä miettinyt missä miehiä voisi ehkä tavata? Tinder ja nettideittailu on minunkin mielestäni huono lähtökohta jos se on ainut väylä tavata kumppaniehdokkaita, toki hyvällä tuurilla sieltäkin voi löytyä sopiva kumppani. Olen keskustellut tästä aiheesta monien kaltaistesi kanssa ja kaikilta tulee tosiaan tuo sama viesti, että "ei miehiä tapaa nykyään enää missään". Onkohan se sitten niin että miehet tosiaan ovat vain baarissa ryyppäämässä eivätkä harrasta mitään muuta ja naisten pitäisi olla siellä jotta pariutumista tapahtuisi?
Onhan tuo suhteen muodostaminen jostain syystä vaikeaa. Oliko ennen vanhaan samoin, vai mitä he tekivät toisin?
Baareista nyt löytää lähinnä seuraa yhdeksi yöksi, joten ei.
Tinderit ja muut tuntuvat olevan myös lihatiskejä, joista ulkonäön perusteella valitaan hetken pano, mutta vakavaa suhdetta ei haluta.
Töissä taas ei voi alkaa ketään iskemään, tai syytetään pian ahdistelusta työpaikalla.
Jos kadulla menee ehdottelemaan jollekin jotain, tuskin sen parempaa reaktiota saa.
Mä olin ainakin aikoinaan. Taisin seurustella ekan kerran 27-vuotiaana, eikä sekään mies ollut mistään kotoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä tapaan miehiä laidasta laitaan, mutta kukaan ei ikinä kiinnostu vakavasti.
Omasta miehisestä näkökulmastani sanoisin, että naisten vaatimukset miehille on turhan kovat.
Olen jo varmaan viimeiset 12 vuotta toivonut parisuhdetta, mutta jos en kelpaa niin en voi sille mitään.
Naisten miesmaku on kovin yksipuolinen, homogeeninen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta miehisestä näkökulmastani sanoisin, että naisten vaatimukset miehille on turhan kovat.
Olen jo varmaan viimeiset 12 vuotta toivonut parisuhdetta, mutta jos en kelpaa niin en voi sille mitään.
Naisten miesmaku on kovin yksipuolinen, homogeeninen.
Minulla on valtavirrasta poikkeava miesmaku. Haluan kristityn, joka haluaa kilvoitella.
Vierailija kirjoitti:
Omasta miehisestä näkökulmastani sanoisin, että naisten vaatimukset miehille on turhan kovat.
Olen jo varmaan viimeiset 12 vuotta toivonut parisuhdetta, mutta jos en kelpaa niin en voi sille mitään.
Naisten miesmaku on kovin yksipuolinen, homogeeninen.
No en nyt sanoisi. Minun mieheni on työtön, ei ammattia, alkoholin suurkuluttaja, velkaantunut ja mt-ongelmainen. Eli varmaan aika luuseri monen mielestä.
Itselleni nuo sivuseikkoja, kun mies luonteeltaan ystävällinen, rakastava, luotettava, uskollinen, kiltti ja yleisesti kiva tyyppi. Samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja arvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ainakin elämä on mennyt ohi just sen takia, että elämä on junnannut paikoillaan 20 vuotta. Ajoittain hölmöjä parisuhdekokeiluja, joissa roikkui liiankin sitkeästi eli kulutti aikaa. Nyt sitä sit onkin yli 40.
Toisaalta en tiedä, mitä olisin voinut tehdä hirveästi toisin. Kun ei ole vaan natsannut, niin ei ole. Tai kun joku on asunut Amerikassa tai muuttanut sinne töiden takia, niin no jaa, oishan se aika vaikeata. Mä etsin miestä, joka osaa keskustella. Pitkään ja hartaastikin. On älykäs ja arvoiltaan liberaali. Kun kaiken yhdistää, niin sellaisia on aika harvassa.
Niinpä oonkin todennut, että mun virkani on varmaan miesten suhteen ollut se, että oon ollut sellanen auttaja erilaisissa tilanteissa. Kun erotaan, muhun otetaan yhteyttä ystävänä. Tai kun halutaan pitää hauskaa, muhun otetaan yhteyttä - tämän voi tulkita halutessaan väärinkin, mutta mitään katuh*oraa sillä ei tarkoiteta.
Vierailija kirjoitti:
No mulla ainakin elämä on mennyt ohi just sen takia, että elämä on junnannut paikoillaan 20 vuotta. Ajoittain hölmöjä parisuhdekokeiluja, joissa roikkui liiankin sitkeästi eli kulutti aikaa. Nyt sitä sit onkin yli 40.
Toisaalta en tiedä, mitä olisin voinut tehdä hirveästi toisin. Kun ei ole vaan natsannut, niin ei ole. Tai kun joku on asunut Amerikassa tai muuttanut sinne töiden takia, niin no jaa, oishan se aika vaikeata. Mä etsin miestä, joka osaa keskustella. Pitkään ja hartaastikin. On älykäs ja arvoiltaan liberaali. Kun kaiken yhdistää, niin sellaisia on aika harvassa.
Niinpä oonkin todennut, että mun virkani on varmaan miesten suhteen ollut se, että oon ollut sellanen auttaja erilaisissa tilanteissa. Kun erotaan, muhun otetaan yhteyttä ystävänä. Tai kun halutaan pitää hauskaa, muhun otetaan yhteyttä - tämän voi tulkita halutessaan väärinkin, mutta mitään katuh*oraa sillä ei tarkoiteta.
Aijjuu, edellisen kun luin, niin pakko lisätä pari asiaa: alkoholin suurkulutus ja myös rahavaikeudet on melko nounou. Etenkin yhdistettynä, mutta yksinkin. Työtön saa toki olla, kunhan yrittää parantaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja samaistun tunteeseen, että työpaikallani on ainakin yksi henkilö, joka tuntuu tietävän ja näkevän monia meistä sinkkuna pysyneitä, niin naisia kuin miehiä paremmin sen kuka tai ketkä meistä kaipaa parisuhdetta ja kuka ei. Miten sitä ulkopuolelta näkeekin ja tietääkin niin paljon paremmin (!)
Tämä on aina vähän ristiriitaista kun joku "päältä päin" näkee nuoren naisen tyytymättömyyden parisuhteettomuuteensa. Monille tuntuu olevan vaikea käsittää, että nuori nainen voi oikeasti haluta olla sinkku. Tämä tunnutaan hyväksyttävän paljon paremmin, vanhemmille naisille, etenkin sellaisille jotka ovat lapsensa tehneet ja eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ongelma. Olen ikäisekseni hyvän näköinen ("jo" 5-kymppinen eli en nuori, mutten vanhakaan), koulutettu. Tavannut baareissa vain jonkin tason ongelmaisia -eronneita, karanneita, ikisinkkuja, dokuja jne.-enkä tiedä, minne muualle miehiä voisi (Suomessa) mennä tapaamaan.
Niin, mistähän niitä kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen saisi? Todella vaikea lähestyä arkipäiväisissä tilanteissa kuten kaupassa, työromanssit on aika vahvasti kiellettyjä nykypäivänä, ja harrastukset on vahvasti sukupuolittuneita syystä tai toisesta.
Vanhat sukupolvethan ne taisivat kaverien tai vanhempien kautta löytää, tai sitten se satunnainen baaripano päätti jäädä nurkkiin roikkumaan. En tiedä siitä sitten kun kavereilla on samaa ongelmaa, vanhemmat aika harvoin enää mitään vaivatuvat järkkäämään ja se satunnainen baarituttukin taitaa olla vain yhden asian perässä.
Netti kai se on sitä nykypäivää sitten...
Olen 29-vuotias neitsyt nainen. Ikinä ei ole pyydetty treffeille tai lähestytty miesten toimesta. Itse lähestyn noin 10-15 miestä joka kuukausi ja joka kerta olen saanut pakit. Olen sairaanhoitaja, eli ihan hyvä ihmisten kanssa.
Niin ja 57 kg/160 cm, eli siiderivalas en ole, sitä kun heti syyksi tarjotaan. T. 29-vuotias neitsyt
Vierailija kirjoitti:
Niin, mistähän niitä kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen saisi? Todella vaikea lähestyä arkipäiväisissä tilanteissa kuten kaupassa, työromanssit on aika vahvasti kiellettyjä nykypäivänä, ja harrastukset on vahvasti sukupuolittuneita syystä tai toisesta.
Vanhat sukupolvethan ne taisivat kaverien tai vanhempien kautta löytää, tai sitten se satunnainen baaripano päätti jäädä nurkkiin roikkumaan. En tiedä siitä sitten kun kavereilla on samaa ongelmaa, vanhemmat aika harvoin enää mitään vaivatuvat järkkäämään ja se satunnainen baarituttukin taitaa olla vain yhden asian perässä.
Netti kai se on sitä nykypäivää sitten...
Baari tai tinderpanoista alkaa edelleen suurin osa suhteista. On vaikeuksia jos ei halua aloittaa suhdetta niin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29-vuotias neitsyt nainen. Ikinä ei ole pyydetty treffeille tai lähestytty miesten toimesta. Itse lähestyn noin 10-15 miestä joka kuukausi ja joka kerta olen saanut pakit. Olen sairaanhoitaja, eli ihan hyvä ihmisten kanssa.
En halua ilkeillä, mutta näin suurinpiirtein saman ikäluokan miehenä aika useilla kavereillani käy kuulemma hälytyskellot soimaan kun kuulevat sanan "sairaanhoitaja". Paljon kuulee ikävää juorua hoitsujen seukkaamisesta, en tiedä mikä siinä sitten on...
Kyllä se on juuri näin. Itse ihastun silloin tällöin, mutta juuri kukaan ei kiinnostu minusta. Mulle riittäisi ihan tavis mies, joka huolehtii hygieniastaan, ei ole mikään rosvo tai alkkis ja osaa käytöstavat. Ongelmana on juurikin tuo, etten oikein tapaa miehiä missään. Netti ja baarit ei kiinnosta. Surullista on.