Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni teistä (nuorista naisista) on tahtomattaan sinkku?
01.01.2019 |
Olen naisvaltaisella alalla ja olen havainnut ihan selvän ilmiön työkavereideni elämästä. Työkavereina on paljon siis 20-30 vuotiaita nuoria sinkkunaisia, joista näkee selvästi päällepäin, että he kaipaisivat parisuhdetta mutta eivät syystä tai toisesta sellaista ole löytäneet. Ja elämä pyörii aika pitkälti työn ympärillä, ja harrastuksetkin mitä ehkä harrastetaan, on myös hyvin naisvaltaisia.
Tuossa iässä moni heistä haluaisi alkaa perustamaan perhettä, mutta ei ole miestä kenen kanssa ruveta perhettä perustamaan niin elämä junnaa ikään kuin paikallaan, käydään töissä, kerran viikossa joogaamassa ja pari kertaa vuodessa jollain ulkomaanmatkalla. Vaikka tämä ei selvästikään ole sitä mitä hyvin moni näistä naisista oikeasti haluaisi, mutta kun ei ole muutakaan näköpiirissä. Päällepäin heistä näkyy enemmän tai vähemmän tyytymättömyys tilanteeseen.
Ikään kuin miehet ja naiset eläisivät täysin eri todellisuuksissa, eivät kohtaa toisiaan missään. Kuinka moni täällä kirjoitteleva (iästä riippumatta) samaistuu tähän?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Olen 29-vuotias neitsyt nainen. Ikinä ei ole pyydetty treffeille tai lähestytty miesten toimesta. Itse lähestyn noin 10-15 miestä joka kuukausi ja joka kerta olen saanut pakit. Olen sairaanhoitaja, eli ihan hyvä ihmisten kanssa.
Mistä luulet asian johtuvan? Kuulostaa uskomattomalta tuo kertomasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi parisuhdetta etsivä 20-jotain nainen. Tuntuu että kaverit on tavannut kumppaninsa opiskeluissa (itsellä oli luokka täynnä naisia ja muiden luokkien oppilaisiin vaikea tutustua, kuppikuntainen koulu), tuttujen kautta (yksi ystävä pariutui mun kautta vahingossa) tai netistä. Itselläni Tinder ei ole toiminut, treffeille päätynyt vaan tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joiden epätoivoisuus seurustella kenen tahansa naisen kanssa paistoi läpi. Itse kun haluaisin jotain yhteyttä löytyvän, eikä vain "ottaa" joku ulkonäön perusteella.
Nyt uudessa työpaikassa olisi kiinnostava, samanikäinen sinkkumies, mutta pienehkössä työporukassa ei olisi kyllä kovin suotavaa alkaa ketään iskeä, luulisin. Että sinkkuilu jatkunee kuten tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi parisuhdetta etsivä 20-jotain nainen. Tuntuu että kaverit on tavannut kumppaninsa opiskeluissa (itsellä oli luokka täynnä naisia ja muiden luokkien oppilaisiin vaikea tutustua, kuppikuntainen koulu), tuttujen kautta (yksi ystävä pariutui mun kautta vahingossa) tai netistä. Itselläni Tinder ei ole toiminut, treffeille päätynyt vaan tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joiden epätoivoisuus seurustella kenen tahansa naisen kanssa paistoi läpi. Itse kun haluaisin jotain yhteyttä löytyvän, eikä vain "ottaa" joku ulkonäön perusteella.
Nyt uudessa työpaikassa olisi kiinnostava, samanikäinen sinkkumies, mutta pienehkössä työporukassa ei olisi kyllä kovin suotavaa alkaa ketään iskeä, luulisin. Että sinkkuilu jatkunee kuten tähänkin asti.
Miten tämä näkyy heistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi parisuhdetta etsivä 20-jotain nainen. Tuntuu että kaverit on tavannut kumppaninsa opiskeluissa (itsellä oli luokka täynnä naisia ja muiden luokkien oppilaisiin vaikea tutustua, kuppikuntainen koulu), tuttujen kautta (yksi ystävä pariutui mun kautta vahingossa) tai netistä. Itselläni Tinder ei ole toiminut, treffeille päätynyt vaan tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joiden epätoivoisuus seurustella kenen tahansa naisen kanssa paistoi läpi. Itse kun haluaisin jotain yhteyttä löytyvän, eikä vain "ottaa" joku ulkonäön perusteella.
Nyt uudessa työpaikassa olisi kiinnostava, samanikäinen sinkkumies, mutta pienehkössä työporukassa ei olisi kyllä kovin suotavaa alkaa ketään iskeä, luulisin. Että sinkkuilu jatkunee kuten tähänkin asti.
Miten tämä näkyy heistä?
Yksi luuli tokilla treffeillä että me seurustellaan. Mitään tähän viittaavaankaan ei oltu ekoilla treffeillä puhuttu, eikä treffien väleissä oltu juuri viestitelty. Tokien treffien jälkeen pommitti joka päivä viesteillä, vaikka olin sanonut etten ehdi joka päivä tekstailla. Yritti myös painostaa mua lopettamaan toisessa työpaikassani, kun en töitten ohessa ehtinyt (huom, halunnut) varata hänelle tarpeeksi aikaa. Ja tosiaan meillä ei ollut _mitään_ yhteistä, ihan erilaiset maailmankatsomuksetkin. Itse en missään vaiheessa antanut hänen ymmärtää että meistä olisi tulossa jotain. Mitään fyysistä ei ollut, jotain halausta lukuun ottamatta. Enkä usko hänen edes olleen minuun kovin ihastunut, sanoi jopa suoraan että olin näyttänyt rumalta meidän ekoilla treffeillä. Mutta olin hänen ainoa Tinder-matchinsa, niin sen vuoksi olimme vaan selkeästi meant to be.
Tuo nyt oli pahin esimerkki, mutta lievempiä samankaltaisia tapauksia tuli myös vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi parisuhdetta etsivä 20-jotain nainen. Tuntuu että kaverit on tavannut kumppaninsa opiskeluissa (itsellä oli luokka täynnä naisia ja muiden luokkien oppilaisiin vaikea tutustua, kuppikuntainen koulu), tuttujen kautta (yksi ystävä pariutui mun kautta vahingossa) tai netistä. Itselläni Tinder ei ole toiminut, treffeille päätynyt vaan tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joiden epätoivoisuus seurustella kenen tahansa naisen kanssa paistoi läpi. Itse kun haluaisin jotain yhteyttä löytyvän, eikä vain "ottaa" joku ulkonäön perusteella.
Nyt uudessa työpaikassa olisi kiinnostava, samanikäinen sinkkumies, mutta pienehkössä työporukassa ei olisi kyllä kovin suotavaa alkaa ketään iskeä, luulisin. Että sinkkuilu jatkunee kuten tähänkin asti.
Miten tämä näkyy heistä?
Yksi luuli tokilla treffeillä että me seurustellaan. Mitään tähän viittaavaankaan ei oltu ekoilla treffeillä puhuttu, eikä treffien väleissä oltu juuri viestitelty. Tokien treffien jälkeen pommitti joka päivä viesteillä, vaikka olin sanonut etten ehdi joka päivä tekstailla. Yritti myös painostaa mua lopettamaan toisessa työpaikassani, kun en töitten ohessa ehtinyt (huom, halunnut) varata hänelle tarpeeksi aikaa. Ja tosiaan meillä ei ollut _mitään_ yhteistä, ihan erilaiset maailmankatsomuksetkin. Itse en missään vaiheessa antanut hänen ymmärtää että meistä olisi tulossa jotain. Mitään fyysistä ei ollut, jotain halausta lukuun ottamatta. Enkä usko hänen edes olleen minuun kovin ihastunut, sanoi jopa suoraan että olin näyttänyt rumalta meidän ekoilla treffeillä. Mutta olin hänen ainoa Tinder-matchinsa, niin sen vuoksi olimme vaan selkeästi meant to be.
Tuo nyt oli pahin esimerkki, mutta lievempiä samankaltaisia tapauksia tuli myös vastaan.
Onhan tuo epätoivoista mutta tuo on se tavismiesten realiteetti tinderissä ja muualla nettideiteissä, että siihen on tartuttava joka vähänkin osoittaa vastakaikua.
Voi hyvin olla että tuolla miehellä menee kuukausia ihan vain siihen että pääsee seuravaan kerran treffeille. Yritä siinä sitten painottaa yhteensopivuutta ja nirsoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi parisuhdetta etsivä 20-jotain nainen. Tuntuu että kaverit on tavannut kumppaninsa opiskeluissa (itsellä oli luokka täynnä naisia ja muiden luokkien oppilaisiin vaikea tutustua, kuppikuntainen koulu), tuttujen kautta (yksi ystävä pariutui mun kautta vahingossa) tai netistä. Itselläni Tinder ei ole toiminut, treffeille päätynyt vaan tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joiden epätoivoisuus seurustella kenen tahansa naisen kanssa paistoi läpi. Itse kun haluaisin jotain yhteyttä löytyvän, eikä vain "ottaa" joku ulkonäön perusteella.
Nyt uudessa työpaikassa olisi kiinnostava, samanikäinen sinkkumies, mutta pienehkössä työporukassa ei olisi kyllä kovin suotavaa alkaa ketään iskeä, luulisin. Että sinkkuilu jatkunee kuten tähänkin asti.
Miten tämä näkyy heistä?
Yksi luuli tokilla treffeillä että me seurustellaan. Mitään tähän viittaavaankaan ei oltu ekoilla treffeillä puhuttu, eikä treffien väleissä oltu juuri viestitelty. Tokien treffien jälkeen pommitti joka päivä viesteillä, vaikka olin sanonut etten ehdi joka päivä tekstailla.
Toisaalta kun katsoo nuorison viestittelyä, niin harvempi varmaan uskoo tuota, että "en ehdi vastata joka päivä". Voi olla, että se just sulla oli totta eli ehkä käytät puhelinta esim. joka toinen päivä kenen tahansa kohdalla, mutta ehkä parempi sanoa, että ei vain halua viestitellä henkilön kanssa, niin ei pitäisi tulla väärinymmärryksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi parisuhdetta etsivä 20-jotain nainen. Tuntuu että kaverit on tavannut kumppaninsa opiskeluissa (itsellä oli luokka täynnä naisia ja muiden luokkien oppilaisiin vaikea tutustua, kuppikuntainen koulu), tuttujen kautta (yksi ystävä pariutui mun kautta vahingossa) tai netistä. Itselläni Tinder ei ole toiminut, treffeille päätynyt vaan tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joiden epätoivoisuus seurustella kenen tahansa naisen kanssa paistoi läpi. Itse kun haluaisin jotain yhteyttä löytyvän, eikä vain "ottaa" joku ulkonäön perusteella.
Nyt uudessa työpaikassa olisi kiinnostava, samanikäinen sinkkumies, mutta pienehkössä työporukassa ei olisi kyllä kovin suotavaa alkaa ketään iskeä, luulisin. Että sinkkuilu jatkunee kuten tähänkin asti.
Miten tämä näkyy heistä?
Yksi luuli tokilla treffeillä että me seurustellaan. Mitään tähän viittaavaankaan ei oltu ekoilla treffeillä puhuttu, eikä treffien väleissä oltu juuri viestitelty. Tokien treffien jälkeen pommitti joka päivä viesteillä, vaikka olin sanonut etten ehdi joka päivä tekstailla.
Toisaalta kun katsoo nuorison viestittelyä, niin harvempi varmaan uskoo tuota, että "en ehdi vastata joka päivä". Voi olla, että se just sulla oli totta eli ehkä käytät puhelinta esim. joka toinen päivä kenen tahansa kohdalla, mutta ehkä parempi sanoa, että ei vain halua viestitellä henkilön kanssa, niin ei pitäisi tulla väärinymmärryksiä.
Itse asiassa sanoinkin sen juuri noin, että en halua viestejä häneltä joka päivä. Eipä mennyt viesti läpi ja alkoi syyllistää etten vastannut. Blokkaukseen meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen haaveillut parisuhteesta yläasteelta saakka. Täytin juuri 30 v eikä yhden yhtä suhdetta takana. En vaan ole yksi teistä onnekkaista jotka saavat suhteen ja rakkautta. Mä sain vaikean masennuksen, itseinhon, lihavuuden ja sos tilanteiden pelon sen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi parisuhdetta etsivä 20-jotain nainen. Tuntuu että kaverit on tavannut kumppaninsa opiskeluissa (itsellä oli luokka täynnä naisia ja muiden luokkien oppilaisiin vaikea tutustua, kuppikuntainen koulu), tuttujen kautta (yksi ystävä pariutui mun kautta vahingossa) tai netistä. Itselläni Tinder ei ole toiminut, treffeille päätynyt vaan tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joiden epätoivoisuus seurustella kenen tahansa naisen kanssa paistoi läpi. Itse kun haluaisin jotain yhteyttä löytyvän, eikä vain "ottaa" joku ulkonäön perusteella.
Nyt uudessa työpaikassa olisi kiinnostava, samanikäinen sinkkumies, mutta pienehkössä työporukassa ei olisi kyllä kovin suotavaa alkaa ketään iskeä, luulisin. Että sinkkuilu jatkunee kuten tähänkin asti.
Miten tämä näkyy heistä?
Yksi luuli tokilla treffeillä että me seurustellaan. Mitään tähän viittaavaankaan ei oltu ekoilla treffeillä puhuttu, eikä treffien väleissä oltu juuri viestitelty. Tokien treffien jälkeen pommitti joka päivä viesteillä, vaikka olin sanonut etten ehdi joka päivä tekstailla. Yritti myös painostaa mua lopettamaan toisessa työpaikassani, kun en töitten ohessa ehtinyt (huom, halunnut) varata hänelle tarpeeksi aikaa. Ja tosiaan meillä ei ollut _mitään_ yhteistä, ihan erilaiset maailmankatsomuksetkin. Itse en missään vaiheessa antanut hänen ymmärtää että meistä olisi tulossa jotain. Mitään fyysistä ei ollut, jotain halausta lukuun ottamatta. Enkä usko hänen edes olleen minuun kovin ihastunut, sanoi jopa suoraan että olin näyttänyt rumalta meidän ekoilla treffeillä. Mutta olin hänen ainoa Tinder-matchinsa, niin sen vuoksi olimme vaan selkeästi meant to be.
Tuo nyt oli pahin esimerkki, mutta lievempiä samankaltaisia tapauksia tuli myös vastaan.
Onhan tuo epätoivoista mutta tuo on se tavismiesten realiteetti tinderissä ja muualla nettideiteissä, että siihen on tartuttava joka vähänkin osoittaa vastakaikua.
Voi hyvin olla että tuolla miehellä menee kuukausia ihan vain siihen että pääsee seuravaan kerran treffeille. Yritä siinä sitten painottaa yhteensopivuutta ja nirsoilla.
Pakko tunnustaa tähän väliin, että kyseessä oli afrikkalainen mies. "Kantasuomalaisten" tavismiesten kanssa en ikinä treffeille asti päätynyt, kun lopettivat aina viesteihin vastailun ilman syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on juuri näin. Itse ihastun silloin tällöin, mutta juuri kukaan ei kiinnostu minusta. Mulle riittäisi ihan tavis mies, joka huolehtii hygieniastaan, ei ole mikään rosvo tai alkkis ja osaa käytöstavat. Ongelmana on juurikin tuo, etten oikein tapaa miehiä missään. Netti ja baarit ei kiinnosta. Surullista on.
Eli siis voisitko ottaa suhteeseen hyvin käyttäytyvän ja itsestään huolehtivan miehen, joka ei ole rosvo eikä alkkis, jos et ole tähän mieheen ihastunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi parisuhdetta etsivä 20-jotain nainen. Tuntuu että kaverit on tavannut kumppaninsa opiskeluissa (itsellä oli luokka täynnä naisia ja muiden luokkien oppilaisiin vaikea tutustua, kuppikuntainen koulu), tuttujen kautta (yksi ystävä pariutui mun kautta vahingossa) tai netistä. Itselläni Tinder ei ole toiminut, treffeille päätynyt vaan tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joiden epätoivoisuus seurustella kenen tahansa naisen kanssa paistoi läpi. Itse kun haluaisin jotain yhteyttä löytyvän, eikä vain "ottaa" joku ulkonäön perusteella.
Nyt uudessa työpaikassa olisi kiinnostava, samanikäinen sinkkumies, mutta pienehkössä työporukassa ei olisi kyllä kovin suotavaa alkaa ketään iskeä, luulisin. Että sinkkuilu jatkunee kuten tähänkin asti.
Miten tämä näkyy heistä?
Yksi luuli tokilla treffeillä että me seurustellaan. Mitään tähän viittaavaankaan ei oltu ekoilla treffeillä puhuttu, eikä treffien väleissä oltu juuri viestitelty. Tokien treffien jälkeen pommitti joka päivä viesteillä, vaikka olin sanonut etten ehdi joka päivä tekstailla. Yritti myös painostaa mua lopettamaan toisessa työpaikassani, kun en töitten ohessa ehtinyt (huom, halunnut) varata hänelle tarpeeksi aikaa. Ja tosiaan meillä ei ollut _mitään_ yhteistä, ihan erilaiset maailmankatsomuksetkin. Itse en missään vaiheessa antanut hänen ymmärtää että meistä olisi tulossa jotain. Mitään fyysistä ei ollut, jotain halausta lukuun ottamatta. Enkä usko hänen edes olleen minuun kovin ihastunut, sanoi jopa suoraan että olin näyttänyt rumalta meidän ekoilla treffeillä. Mutta olin hänen ainoa Tinder-matchinsa, niin sen vuoksi olimme vaan selkeästi meant to be.
Tuo nyt oli pahin esimerkki, mutta lievempiä samankaltaisia tapauksia tuli myös vastaan.
Onhan tuo epätoivoista mutta tuo on se tavismiesten realiteetti tinderissä ja muualla nettideiteissä, että siihen on tartuttava joka vähänkin osoittaa vastakaikua.
Voi hyvin olla että tuolla miehellä menee kuukausia ihan vain siihen että pääsee seuravaan kerran treffeille. Yritä siinä sitten painottaa yhteensopivuutta ja nirsoilla.
Jos tavismies pääsee treffeille vain muutaman kuukauden välein, niin kannattaako mahdollisuuksiaan silloin pilata ahdistamalla nainen nurkkaan ja käyttäytymällä yliomistavasti? Jos tavismiehelle itselleen ei kerran ole mitään väliä, sopiiko kumppaninsa kanssa ollenkaan yhteen vaiko ei, niin voi kai kuitenkin yrittää kunnioittaa sitä, että naiselle sillä voi olla suurikin merkitys. Ehkä silloin kannattaa edetä enemmän naisen toiveiden mukaan, jos itsellä ei kerran toiveita ja kriteereitä kumppaninvalinnassa ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahtomatta siten, että mielikuvitusmaailmassa miehet ovat ihania. Omasta valinnasta, koska todellisuudessa eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29-vuotias neitsyt nainen. Ikinä ei ole pyydetty treffeille tai lähestytty miesten toimesta. Itse lähestyn noin 10-15 miestä joka kuukausi ja joka kerta olen saanut pakit. Olen sairaanhoitaja, eli ihan hyvä ihmisten kanssa.
Missä lähestyt? Millä tavalla? Minkälaisia miehiä? Saatko ihan oikeasti suorat pakit aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei löydy tarpeeksi kiinnostavaa miestä
n26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on juuri näin. Itse ihastun silloin tällöin, mutta juuri kukaan ei kiinnostu minusta. Mulle riittäisi ihan tavis mies, joka huolehtii hygieniastaan, ei ole mikään rosvo tai alkkis ja osaa käytöstavat. Ongelmana on juurikin tuo, etten oikein tapaa miehiä missään. Netti ja baarit ei kiinnosta. Surullista on.
Eli siis voisitko ottaa suhteeseen hyvin käyttäytyvän ja itsestään huolehtivan miehen, joka ei ole rosvo eikä alkkis, jos et ole tähän mieheen ihastunut?
Mitä tarkoittaa "ottaa suhteeseen"? Miten toinen otetaan suhteeseen? Eikö se suhde siitä synny ihan omalla painollaan jos on syntyäkseen, kun kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa ja sitä molemminpuolista kiinnostusta ja vetovoimaa löytyy? Vai nykyisinkö suhteisiin vain otetaan joku joka täyttää ne vähimmäisvaatimukset, mitä on mahdolliselle kumppanille asettanut?
- nainen 1970
Itse taas olen tahtomattani sinkku, mutta juuri nimenomaan siitä syystä, että miesehdokkaita kyllä on, mutta kaikki haluavat myöhemmin elämässä 2-5 lasta. Itse en halua, ja musta olisi outoa seurustella tietäen, että eroon tullaan päätymään, ei tänä vuonna eikä ehkä edes tällä vuosikymmenellä, mutta varmasti kuitenkin, koska lapsista ei voi tehdä kompromisseja. Siksi kysynkin aina tuon kysymyksen. Joku kohtaamisongelma tässä kyllä nyt selvästi on käsillä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aina vähän ristiriitaista kun joku "päältä päin" näkee nuoren naisen tyytymättömyyden parisuhteettomuuteensa. Monille tuntuu olevan vaikea käsittää, että nuori nainen voi oikeasti haluta olla sinkku. Tämä tunnutaan hyväksyttävän paljon paremmin, vanhemmille naisille, etenkin sellaisille jotka ovat lapsensa tehneet ja eronneet.
Tällaisen naisen muotokuva on: 25-30 vuotias, muutamia vuosia sitten AMK/yliopistosta valmistunut nainen joka on ollut työelämässä jo hetken aikaa, ja haaveilee enemmän tai vähemmän perheen perustamisesta, mutta miestä ei ole löytynyt. Joillain voi olla ollut seurustelusuhde opiskeluaikaan / lukiossa, mutta se on päätynyt eroon. Nyt monilla tilanne on jatkunut vuosikausia ja he eivät näe mitään ulospääsyä tilanteeseen, vaan monesti sanovat että "kun ei miehiä tapaa muualla kuin tinderissä" ja jostain pitäisi löytää isä tuleville lapsille. Onhan tästä julkisuudesakin puhuttu, että perhettä haluavien naisten on nykyään vaikea löytää isäksi haluavaa miestä. Hyvin usein vielä nämä naiset ovat läheisiä kavereita keskenään ja viettävät sitten naisporukalla (2-3 henkeä) elämää tyylillä "matkustelu, viini, jooga", joka on tosiasiassa monelle vain korvike perhe-elämälle kun sellaista ei ole näköpiirissä.
Tämän kuvion kyllä näkee näistä naisista ulospäin, halusi ne sitä tai ei. Jotkut ovat toki tyytyväisiä tähän elämäntyyliinsä, mutta valtaosa heistä ei kuulu tähän kastiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aina vähän ristiriitaista kun joku "päältä päin" näkee nuoren naisen tyytymättömyyden parisuhteettomuuteensa. Monille tuntuu olevan vaikea käsittää, että nuori nainen voi oikeasti haluta olla sinkku. Tämä tunnutaan hyväksyttävän paljon paremmin, vanhemmille naisille, etenkin sellaisille jotka ovat lapsensa tehneet ja eronneet.
Tällaisen naisen muotokuva on: 25-30 vuotias, muutamia vuosia sitten AMK/yliopistosta valmistunut nainen joka on ollut työelämässä jo hetken aikaa, ja haaveilee enemmän tai vähemmän perheen perustamisesta, mutta miestä ei ole löytynyt. Joillain voi olla ollut seurustelusuhde opiskeluaikaan / lukiossa, mutta se on päätynyt eroon. Nyt monilla tilanne on jatkunut vuosikausia ja he eivät näe mitään ulospääsyä tilanteeseen, vaan monesti sanovat että "kun ei miehiä tapaa muualla kuin tinderissä" ja jostain pitäisi löytää isä tuleville lapsille. Onhan tästä julkisuudesakin puhuttu, että perhettä haluavien naisten on nykyään vaikea löytää isäksi haluavaa miestä. Hyvin usein vielä nämä naiset ovat läheisiä kavereita keskenään ja viettävät sitten naisporukalla (2-3 henkeä) elämää tyylillä "matkustelu, viini, jooga", joka on tosiasiassa monelle vain korvike perhe-elämälle kun sellaista ei ole näköpiirissä.
Tämän kuvion kyllä näkee näistä naisista ulospäin, halusi ne sitä tai ei. Jotkut ovat toki tyytyväisiä tähän elämäntyyliinsä, mutta valtaosa heistä ei kuulu tähän kastiin.
Täällä. Ei vaan löydy kun en käy ravintoloissa koskaan, töissä ja harrastuksissa naisia eikä ole kaveripiiriä. Netistä ei vaan löydy, treffejä ei edes ehdoteta deittisovelluksissa, paitsi kuvattomat seksin etsijät ehdottavat heti. Sinkkuna 4v, olen kauniiksi sanottu ja hoikka, mukava ja lämmin.
Alue: Aihe vapaa
Samoin. Mutta se hinta, eli kakara tai pahimmillaan useampi, on aivan liian kallis maksettavaksi siitä ilosta. Joten turvaan oman selustani ja tulevaisuuteni tyytymällä kohtalooni. Se on vain uskottava että, kaikkea ei voi saada. Onneksi mielenkiintoiset ja haastelliset harrastukset korvaavat suuren osan tuosta puuttumaan jäävästä elämän osa-alueesta.