Kuinka moni teistä (nuorista naisista) on tahtomattaan sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan miehet kyllä kuulemma rupesivat juttelemaan "kylällä" ja siinä vaihdettiin puhelinnroita. Ei tänä päivänä kukaan mies lähesty julkisissa, kaupassa, kadulla tms. Koiran ja lapsen kanssa ulkoillessa miehiä tulee kohdalle oman koiran ja lapsen kanssa ja usein tulee vaihdettua pari sanaakin, joskus toivoisi että mies kiinnostuisi juttelemaan enemmän ja kysyisi kahville... mutta ei. Näin äitini ja mummoni aikaan he miehensä&rakkautensa tapasivat. Miehiä ei enää kiinnosta tutustua naisiin vakavammin, vain netistä seksiin riittää?

Äitisi ja mummosi aikaan tuskin miehet rupesivat iskemään kylillä naista, joka oli liikkeellä LAPSENSA kanssa. Vielä vähemmän ne miehet, jotka olivat liikkeellä oman lapsensa kanssa. Haloo, mieti nyt vähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nuori vasta 22 vuotias nainen ja ikinä en oo seurustellut. Teininä mulla ei ollu mitään suhteita. Aikuisiällä oon tinderöiny ja käynyt välillä treffeillä ja onnistunut saamaan seksikokemuksiakin. Suurin osa miehistä tai pitäiskö sanos pojista on ollut ihan kamalia..vaikka naama olisi miten ruma niin ylimielisyys paistaa ja ollaan niin pelimiestä että. Olen nyt luovuttanut tuon treffailun suhteen. Luonteeltani olen tosi avoin ja aurinkoinen. Onhan se outoa kun se sukupuolielämä kokonaan puuttuu. Asun pk seudulla mikä ei ainakaan helpota tilannetta.

Kannattaa arvioida kriittisesti omia hakukriteereitä, jos törmäät aina pelimiehiin

Ei ollu siitä kyse vaan nuorten miesten ylimielisyydestä. Halutaan kuvitella olevansa jotain niin ylivertaista ja ollaan nenä kohti kattoa. Haluan jonkun maanläheisemmän ja sellaisen jolle ne kaadot ei merkkaa. Olen kyllä kaunis ja se houkuttelee pelimiehiä.

Joku kyseli mikseivät miehet enää lähesty lenkillä. No siksi kun miehille on tehty selväksi että lenkillä ollaan kuntoilemassa eikä pariutumassa, eikä kriippaamista katsota hyvällä.

Kuulemma saa lähestyä vain jos nainen antaa selkeän signaalin, ja sitähän tapahtuu enemmistölle miehistä ei koskaan.

Tuota tutkittiinkin. Naisten silmissä 80% miehistä oli keskivertoa rumempia ja <1% komeita. Eli siinä vasta onkin dilemma kun vaikutus pitää tehdä jollain muulla kuin ulkonäöllä, mutta lähestyä ei saa ellei ensin tee vaikutusta ulkonäöllä. It takes two to tango. Jos halutaan että miehet tekee aloitteita, naisten pitää suhtautua aloitteisiin peruspositiivisesti vaikkei mies kiinnostaisi. Näin oli ennen vanhaan.

Niinpä ellet katso olevasi pitkä, raamikas, komea, itsevarma ja mielellään rikas naistenmies...kävele ohi ja varo ottamasta katsekontaktia, koska se on creepyä.

Tervetuloa vuoteen 2019.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nuori vasta 22 vuotias nainen ja ikinä en oo seurustellut. Teininä mulla ei ollu mitään suhteita. Aikuisiällä oon tinderöiny ja käynyt välillä treffeillä ja onnistunut saamaan seksikokemuksiakin. Suurin osa miehistä tai pitäiskö sanos pojista on ollut ihan kamalia..vaikka naama olisi miten ruma niin ylimielisyys paistaa ja ollaan niin pelimiestä että. Olen nyt luovuttanut tuon treffailun suhteen. Luonteeltani olen tosi avoin ja aurinkoinen. Onhan se outoa kun se sukupuolielämä kokonaan puuttuu. Asun pk seudulla mikä ei ainakaan helpota tilannetta.

Kannattaa arvioida kriittisesti omia hakukriteereitä, jos törmäät aina pelimiehiin

Ei ollu siitä kyse vaan nuorten miesten ylimielisyydestä. Halutaan kuvitella olevansa jotain niin ylivertaista ja ollaan nenä kohti kattoa. Haluan jonkun maanläheisemmän ja sellaisen jolle ne kaadot ei merkkaa. Olen kyllä kaunis ja se houkuttelee pelimiehiä.

Muuta kriteerejäsi.

Suhun tekee selkeästi vaikutuksen itsevarmuus ja tietty röyhkeys, ja sit toivot että miehen sisältä löytyisi maanläheinen herrasmies.

Ihan varmasti kyseessä on komeat miehet. Et vain kauniina naisena pidä juuri ketään komeana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on juuri näin. Itse ihastun silloin tällöin, mutta juuri kukaan ei kiinnostu minusta. Mulle riittäisi ihan tavis mies, joka huolehtii hygieniastaan, ei ole mikään rosvo tai alkkis ja osaa käytöstavat. Ongelmana on juurikin tuo, etten oikein tapaa miehiä missään. Netti ja baarit ei kiinnosta. Surullista on.

Oletko ikinä miettinyt missä miehiä voisi ehkä tavata? Tinder ja nettideittailu on minunkin mielestäni huono lähtökohta jos se on ainut väylä tavata kumppaniehdokkaita, toki hyvällä tuurilla sieltäkin voi löytyä sopiva kumppani. Olen keskustellut tästä aiheesta monien kaltaistesi kanssa ja kaikilta tulee tosiaan tuo sama viesti, että "ei miehiä tapaa nykyään enää missään". Onkohan se sitten niin että miehet tosiaan ovat vain baarissa ryyppäämässä eivätkä harrasta mitään muuta ja naisten pitäisi olla siellä jotta pariutumista tapahtuisi?

Oletko ikinä tehnyt ns. prisma-testiä? Alappa käymään iltaisin prismassa ja katso, että löytyykö sieltä yksin ostoksilla olevia miehiä. Tämän jälkeen menet vain rohkeasti juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mistähän niitä kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen saisi? Todella vaikea lähestyä arkipäiväisissä tilanteissa kuten kaupassa, työromanssit on aika vahvasti kiellettyjä nykypäivänä,

Työromanssit kiellettyjä?? Missä ja miksi?!

Hyvä, että ovat kiellettyjä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että työpaikalla on pariskunta. Sitten kun niillä on jotain konflikteja kotona heijastuu se myös työpaikalla.

 Itseäni hämmästyttää se ettei tarkempia olla vain speksien suhteen vaan myös sen kanssa missä, milloin ja miten tutustumisen pitää tapahtua.

Monikin nainen kuvaa pariutumista kuin Hollywood-leffaa: "toivoisin että kun olen lenkillä suosikkipaikassani viikonloppuna, mies ilmestyisi kallion huipulla vain jostain ja asiat vain tapahtuisivat omalla painollaan".

Naiset ei muutenkaan tunnu ymmärtävän fysiikan lakeja. Mikään ei tapahdu itsestään. Jos sinulle asiat vain tapahtuvat, jonkun on laitettava ne tapahtumaan. Jos minä miehenä haluan että nainen vain ilmestyy jostain ja kaikki vain tapahtuu, miten tutustun sinuun ilman että sinä teet asian eteen jotain?

 

Hep, olen 27v ja ollut 5 vuotta sinkku. Olen tänä aikana tapaillut muutamia miehiä, lähes kaikki ovat lopulta antaneet pakit kun suhteen olisi ollut aika edetä muuhun kuin satunnaiseen treffailuun. Eivät siis vaan ole ihastuneet minuun tarpeeksi.

Olen ihan normaalin nätti, normaalipainoinen, elämänhallinta kunnossa jne. Minulla on 1 lapsi, mutta ei ongelma voi siinäkään olla, koska koko ajanhan eronneet ja yksinhuoltajat löytävät uusia kumppaneita. Luultavasti olen vaan liian tylsä ja kuoreeni sulkeutunut sekä epävarma.

Lavoiltahan ne ennen löytyivät.

Vierailija kirjoitti:

Joku kyseli mikseivät miehet enää lähesty lenkillä. No siksi kun miehille on tehty selväksi että lenkillä ollaan kuntoilemassa eikä pariutumassa, eikä kriippaamista katsota hyvällä.

Kuulemma saa lähestyä vain jos nainen antaa selkeän signaalin, ja sitähän tapahtuu enemmistölle miehistä ei koskaan.

Tuota tutkittiinkin. Naisten silmissä 80% miehistä oli keskivertoa rumempia ja <1% komeita. Eli siinä vasta onkin dilemma kun vaikutus pitää tehdä jollain muulla kuin ulkonäöllä, mutta lähestyä ei saa ellei ensin tee vaikutusta ulkonäöllä. It takes two to tango. Jos halutaan että miehet tekee aloitteita, naisten pitää suhtautua aloitteisiin peruspositiivisesti vaikkei mies kiinnostaisi. Näin oli ennen vanhaan.

Niinpä ellet katso olevasi pitkä, raamikas, komea, itsevarma ja mielellään rikas naistenmies...kävele ohi ja varo ottamasta katsekontaktia, koska se on creepyä.

Tervetuloa vuoteen 2019.

Jos tilaisuutta ei kutsuta juhliksi tai tarjolla ei ole alkoholia, niin parempi jättää lähestymiset tekemättä. Harva meistä miehistä on niin komea, että kääntää naisen seksuaaliseen moodiin arkitilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuota tutkittiinkin. Naisten silmissä 80% miehistä oli keskivertoa rumempia ja <1% komeita. Eli siinä vasta onkin dilemma kun vaikutus pitää tehdä jollain muulla kuin ulkonäöllä, mutta lähestyä ei saa ellei ensin tee vaikutusta ulkonäöllä.

Onko tästä nyt tehty jotain oikeaa vertaisarvioitua tutkimusta, vai onko edelleen kyse seuranhakupalvelun tekemästä täysin epävirallisesta kyselystä koskien ainoastaan ko seuranhakupalvelun omaa asiakaskuntaa?

Ja tuon seuranhakupalvelun kyselyn mukaanhan naiset nimenomaan eivät odottaneet miesten tekevän vaikutusta ulkonäöllään, koska he viestittelivät miehiä enemmän myös sellaisille miehille, joita eivät pitäneet erityisen hyvännäköisinä.

Rikkaat palkkaavat managerin, joka etsii heille potentiaalista kumppania mm. erilaista tapahtumista. Manageri ottaa selvää kumppaniehdokkaasta, ennen kuin etenee asiassa. Hän mm. karsii onnenonkijat. Eikä tässä olisi selvä bisnessauma myös suomalaisille? Vai onko täällä jo jotain vastaavaa, asiallista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on juuri näin. Itse ihastun silloin tällöin, mutta juuri kukaan ei kiinnostu minusta. Mulle riittäisi ihan tavis mies, joka huolehtii hygieniastaan, ei ole mikään rosvo tai alkkis ja osaa käytöstavat. Ongelmana on juurikin tuo, etten oikein tapaa miehiä missään. Netti ja baarit ei kiinnosta. Surullista on.

Oletko ikinä miettinyt missä miehiä voisi ehkä tavata? Tinder ja nettideittailu on minunkin mielestäni huono lähtökohta jos se on ainut väylä tavata kumppaniehdokkaita, toki hyvällä tuurilla sieltäkin voi löytyä sopiva kumppani. Olen keskustellut tästä aiheesta monien kaltaistesi kanssa ja kaikilta tulee tosiaan tuo sama viesti, että "ei miehiä tapaa nykyään enää missään". Onkohan se sitten niin että miehet tosiaan ovat vain baarissa ryyppäämässä eivätkä harrasta mitään muuta ja naisten pitäisi olla siellä jotta pariutumista tapahtuisi?

Oletko ikinä tehnyt ns. prisma-testiä? Alappa käymään iltaisin prismassa ja katso, että löytyykö sieltä yksin ostoksilla olevia miehiä. Tämän jälkeen menet vain rohkeasti juttelemaan.

Hyvä idea!

En ole enää nuori mutta elämäni oli tuollaista nuorena. Olin töissä naisvaltaisella alalla. Seurustelin kyllä useammankin miehen kanssa 16 v - 28 v mutta sitten hiljeni totaalisesti. Suhteet olivat lyhyehköjä. Yritin myös kirjetuttavuuksia (silloin ei ollut nettiä) mutta ei onnistunut. Olisin halunnut parisuhdetta hirveästi mutta lapsia en enää kun täytin 40. Mielestäni olin "saatavilla" niin paljon kuin mahdollista, kävin ulkona jne. Ei vaan tärpännyt. Mies jota eniten rakastin, palasi yhteen vaimonsa kanssa josta oli ollut erossa jo yli vuoden. Myöhemmin he erosivat mutta mies ei ottanut minuun koskaan yhteyttä, enkä minäkään koska olin niin pettynyt häneen vaikka rakastinkin häntä. Vieläkin mietin joskus yhteydenottoa.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat palkkaavat managerin, joka etsii heille potentiaalista kumppania mm. erilaista tapahtumista. Manageri ottaa selvää kumppaniehdokkaasta, ennen kuin etenee asiassa. Hän mm. karsii onnenonkijat. Eikä tässä olisi selvä bisnessauma myös suomalaisille? Vai onko täällä jo jotain vastaavaa, asiallista?

Suomessa ei ole tarpeeksi rikkaita. Oliko se niin, että neljäsosalla kansasta on vuositulot alle 14 000€/vuosi ja viidenneksellä parhaiten tienaavalla vain 40 000/vuosi. Eli suomessa tuo bisnes ei kannata, koska täällä olisi ehkä parhaimmillaan vain muutama asiakas jotka pitäisi parittaa toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on juuri näin. Itse ihastun silloin tällöin, mutta juuri kukaan ei kiinnostu minusta. Mulle riittäisi ihan tavis mies, joka huolehtii hygieniastaan, ei ole mikään rosvo tai alkkis ja osaa käytöstavat. Ongelmana on juurikin tuo, etten oikein tapaa miehiä missään. Netti ja baarit ei kiinnosta. Surullista on.

Eli siis voisitko ottaa suhteeseen hyvin käyttäytyvän ja itsestään huolehtivan miehen, joka ei ole rosvo eikä alkkis, jos et ole tähän mieheen ihastunut?

Mitä tarkoittaa "ottaa suhteeseen"? Miten toinen otetaan suhteeseen? Eikö se suhde siitä synny ihan omalla painollaan jos on syntyäkseen, kun kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa ja sitä molemminpuolista kiinnostusta ja vetovoimaa löytyy? Vai nykyisinkö suhteisiin vain otetaan joku joka täyttää ne vähimmäisvaatimukset, mitä on mahdolliselle kumppanille asettanut?

- nainen 1970

Ei suhde synny omalla painollaan vaan kyllä se vaatiin "missä mennään"-keskustelun ja jonkinlaista aktiivisuutta

Tottakai suhteen syntyminen vaatii aktiivisuutta. Siksi juuri kysyinkin, että mitä se "ottaa toinen suhteeseen" tarkoittaa? Varsinkin jos pitäisi "ottaa suhteeseen" joku josta ei ole edes kiinnostunut. Kun nimenomaan suhteeseen ei vain oteta ketään vaan se kyllä syntyy ihan molemminpuolisen kiinnostuksen ja myötävaikutuksen (=aktiivisuus) tuloksena.

- nainen 1970

Mikset itse ota vetovastuuta? Pyydä mies treffeille ei tämä ole mikään 50-luku

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan miehet kyllä kuulemma rupesivat juttelemaan "kylällä" ja siinä vaihdettiin puhelinnroita. Ei tänä päivänä kukaan mies lähesty julkisissa, kaupassa, kadulla tms. Koiran ja lapsen kanssa ulkoillessa miehiä tulee kohdalle oman koiran ja lapsen kanssa ja usein tulee vaihdettua pari sanaakin, joskus toivoisi että mies kiinnostuisi juttelemaan enemmän ja kysyisi kahville... mutta ei. Näin äitini ja mummoni aikaan he miehensä&rakkautensa tapasivat. Miehiä ei enää kiinnosta tutustua naisiin vakavammin, vain netistä seksiin riittää?

En tiedä milloin sinun äitisi ja mummosi ovat nuoria olleet, mutta ei minun nuoruudessani 1980-luvulla ainakaan kauhean tavallista ollut, että ihan vaan kadulla miehet olisivat tuntemattomia naisia lähestyneet, saatika että naiset olisivat numeronsa antaneet vieraalle miehelle, josta eivät muuta tiedä kuin että se jutteli mukavia kymmenen minuutin ajan.

Siihen aikaan puhelinnumeroa ei yleensä jaeltu oikealle ja vasemmalle, koska jos numero joutui vääriin käsiin, siitä muodostui äkkiä todellinen riesa. Nykyään kännyköiden aikakautena on todella helppoa kun aina näkee kuka soittaa, voi valita kelle vastaa ja puhelimen saa äänettömälle ja ikävät ihmiset kokonaan estettyä. Lankapuhelimien kanssa mikään näistä ei onnistunut. Jos häirikkö soitteli joka minuutin välein, siitä ei päässyt muuten eroon kuin nostamalla luurin pöydälle tai vetämällä töpselin irti seinästä. Kummassakaan tapauksessa ei sitten puhelinta voinut itsekään käyttää eikä siihen voinut soittaa häirikön lisäksi kukaan muukaan. Tästä syystä ainakaan omassa tuttavapiirissäni puhelinnumeroa ei annettu kuin tutuille.

Toisaalta ennen nettiaikaa ihmisillä oli aktiivisempi sosiaalinen elämä ihan toinen toistensa kanssa. Ja silloin sosiaalisissa kohtaamisissa juteltiin aktiivisesti erilaisten ihmisten kanssa. Silloin se oli täysin luonnollista, koska ei ollut mahdollisuutta sulkeutua virtuaalimaailmaan tai hoitaa kaverisuhteitaan, seuranhausta nyt puhumattakaan kotoaan poistumatta. Baarikulttuurikin oli siinä mielessä erilainen kuin nykyään, että silloin juteltiin baareissa ihan niitä näitä eikä oltu kokoajan tarkoituksella etsimässä vain seksiseuraa samaksi illaksi. Tottakai siis myös seksiseuran etsijöitä oli, mutta se että juttelit miehen kanssa tunnin verran samassa pöydässä ei tarkoittanut automaattisesti sitä, että suunnilleen sänkyyn pitäisi hypätä. Siihen aikaan ihmiset juttelivat myös ilman mitään taka-ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan että miehet tekee aloitteita, naisten pitää suhtautua aloitteisiin peruspositiivisesti vaikkei mies kiinnostaisi. Näin oli ennen vanhaan.

Hmm... mitähän mahdat tarkoittaa tällä "ennen vanhaan" -ilmaisulla. Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä, joten olin 15-vuotias vuonna 1970. Kelpaako tämä kategoriaan ennen vanhaan... ? Mikäli näin on, en voi allekirjoittaa väittämääsi. Ei minulla ainakaan ollut varaa suhtautua kaikkiin miesten aloitteisiin peruspositiivisesti, sillä a) jotkut miehet olivat tosi törkeitä ja b) jos en ollut itse kiinnostunut, varoin visusti lähettämästä väärää signaalia, etten särje kenenkään sydäntä. Välillä jouduin olemaan suorastaan tyly. Siitä huolimatta löysin itselleni kivan miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat palkkaavat managerin, joka etsii heille potentiaalista kumppania mm. erilaista tapahtumista. Manageri ottaa selvää kumppaniehdokkaasta, ennen kuin etenee asiassa. Hän mm. karsii onnenonkijat. Eikä tässä olisi selvä bisnessauma myös suomalaisille? Vai onko täällä jo jotain vastaavaa, asiallista?

Suomessa ei ole tarpeeksi rikkaita. Oliko se niin, että neljäsosalla kansasta on vuositulot alle 14 000€/vuosi ja viidenneksellä parhaiten tienaavalla vain 40 000/vuosi. Eli suomessa tuo bisnes ei kannata, koska täällä olisi ehkä parhaimmillaan vain muutama asiakas jotka pitäisi parittaa toisilleen.

Juuri näin.

Lisäksi Suomessa deittailukulttuuri on lapsenkengissä. Monet rikkaat pariutuvat melko keskiluokkaisella tavalla. Tunnen entisen työni kautta vain muutaman rikkaan joilla on amerikkalaistyyppinen järjestely. Siis selkeästi nuorempi, nätti ja edustava vaimo jolle mies maksaa palkkaa kodin hoidosta. Tuo toteutetaan yleensä niin että miehellä on sijoitusyhtiö joka palkkaa vaimon johonkin tehtävään josta maksetaan ylisuurta palkkaa. Vaimo hoitelee nimellisesti firman asioita, mutta käytännössä pyörittää kotia.

Mutta nämäkin miehet ovat ymmärtääkseni löytäneet kumppaninsa perinteisellä tavalla. En usko että olisivat kiinnostuneita maksamaan deittipalvelulle, vaikka varaa siihen olisikin.

Amerikassa ollaan menty pidemmälle, vaimolle saatetaan tehdä työsopimus kodinhoidosta ja edustamisesta. Tämä voi kuulostaa raadolliselta, mutta kyse on vain siitä että Suomessakin voimassa olevat kirjoittamattomat säännöt muutetaan kirjallisiksi.

Tulevaisuutta tuo kyllä on.