Lue keskustelun säännöt.
Mies ei anna anteeksi
30.12.2018 |
Mies halusin lähteä kavereiden kanssa jonnekin uudenvuodenaattona, sanoin että piti perheen kesken tehdä jotain et onko pakko mennä. Suuttui ja huusi minulle. Nyt tänään (riita alkoi siis eilen) olen jo kahdesti tullut hieromaan sovintoa ja pyytämään anteeksi (sitä kun suutuin hänelle, kun hän rupesi raivoamaan ettei pääse mihinkään), mutta ei mitään vastausta eikä halua selvittää asiaa. Vituttaa, onko muidenkin miehet tollasia?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Käytännössä niin käy, mikäli aiot yhtään kauemmin perheelliset kirjoissa pysyä. Jos pelkkä spermaluovuttajan elämä kiinnostaa enemmän niin se on oma valintasi.
Tarkoitatko suomeksi sanottuna, että jos mies ei jätä entistä elämäänsä ja "minuuttaan" taakse, jättää nainen hänet tästä syystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Näin. Taitaapa olla todennäköinen visio vuodelle 2019 tässäkin ketjussa jankkaavalle, vaimon ja lapset "hankkineelle" miesurpollekin...
Suosittelen sinulle tason nostoa ensi vuodelle.
Tuikkukippomies = tasoteoreetikko? Nyt kohta alkaa haiskahtaa illuminatilta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Näin. Taitaapa olla todennäköinen visio vuodelle 2019 tässäkin ketjussa jankkaavalle, vaimon ja lapset "hankkineelle" miesurpollekin...
Suosittelen sinulle tason nostoa ensi vuodelle. Opettele keskustelemaan asiasta, älä henkilöstä. Ja kerro myös mitä sanaa sitten käyttäisin jos hankkia ei käy? Täällä käytetään joka päivä termiä "älä hanki perhettä". Mut naisilla eri säännöt!!? Nyt jo sanojen valintakin on samalla sanalla naisella oikein ja miehellä väärin ;-)
Heh, "opettele keskustelemaan asiasta, älä henkilöstä". Ja silti suosittelet minulle tason nostoa... Mitä tasoa pitäisi nostaa? Ei ainakaan keskustelun tasoa, koska sinunlaisesi ikijonne on vetänyt sen ihan pohjamutiin jo. Mutta menepäs nyt bilettämään kavereiden kanssa, kyllä se vaimoke hoitaa ne lapset ja kodin sillä välin kun isukki rentoutuu. Huomenna makaat sitten pers homeessa krapulassa ja vttuilet ja huudat perhehankinnallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Niinpä! Moni nainen oikeasti luulee että perhe tarkoittaa sitä että muu elämä lakkaa kokonaan.
Monen naisen arkitodellisuutta on se, että oma elämä lakkaa kokonaan, kun taas mies jatkaa iloista poikamieselämäänsä kuin ei mitään.
No kenen vastuulla on pitää naisen elämästä huolta? Miehen vai? :D Nainen ottaa vastuullisena aikuisena ihan itse asian esille eikä lakkauta elämäänsä. Liian vastuullista?
Eilen oli jossain ketjussa mestari Yodan sanat: "Luota tai älä luota, mutta älä yritä".
Niin kauan kuin yritämme odottaa niiltä jotain petymme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Käytännössä niin käy, mikäli aiot yhtään kauemmin perheelliset kirjoissa pysyä. Jos pelkkä spermaluovuttajan elämä kiinnostaa enemmän niin se on oma valintasi.
Tarkoitatko suomeksi sanottuna, että jos mies ei jätä entistä elämäänsä ja "minuuttaan" taakse, jättää nainen hänet tästä syystä?
Hyvin todennäköisesti. Ainakin jos se mies kuvittelee voivansa jatkaa elämäänsä perheen vapaamatkustajana sinkku aikojen malliin. Kannattaa muistaa että puolet suhteista päättyy eroon ja 80 %eroista nainen on se joka eroa hakee. Mistähän mahtaa johtua muusta kuin siitä , että elämä ko miehen kanssa ei ole hyvää. Nykyisin ei tarvitse hampaat irvessä kestää paskaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Niinpä! Moni nainen oikeasti luulee että perhe tarkoittaa sitä että muu elämä lakkaa kokonaan.
Monen naisen arkitodellisuutta on se, että oma elämä lakkaa kokonaan, kun taas mies jatkaa iloista poikamieselämäänsä kuin ei mitään.
No kenen vastuulla on pitää naisen elämästä huolta? Miehen vai? :D Nainen ottaa vastuullisena aikuisena ihan itse asian esille eikä lakkauta elämäänsä. Liian vastuullista?
Kun niitä lapsia on, jonkun täytyy niistä se vastuu kantaa. Yleensä nainen aikuistuu viimeistään tässä vaiheessa, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Jostain syystä miehiä ei se vastuu kiinnosta vaan siitä pyritään luistamaan keinolla millä hyvänsä. Kuten tämäkin ketju todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde on sellainen, että vietetään aikaa mielummin jossain muualla kuin sen oman rakkaan perheen kanssa. Ei kovin hääppöinen.
"Oma rakas perhe".
Kovin on ruusuista ja pullantuoksuista mielikuvaa taas mammoilla.
Aloittaja on nalkuttava riivinrauta ja kakarat tissiposkisia tablettizombeja.
Tällainenkin skenaario on mahdollisempi kuin sinun kuvitelmasi rakkaasta perheestä.
Sitten pitää erota jos se perhe ei ole rakas, eikä yrittää näytellä mitään aviomiestä tai isää. Jos tilanne olisi sinun kuvailemasi, niin siitä pääsee kokonaan pois ihan lähtemällä, ilman, että täytyy mitään riitoja kehitellä. Nämä surkimukset eivät vaan osaa sen verran suutaan avata, että sanoisivat että tämä on tässä. Jos se perhe on rakas , niin kyllä se menee ryyppykavereitten edelle aivan varmasti.
Kuina monta tuntia kuukaudessa ihminen viettää perheen kanssa/ kuinka monta tuntia kavereiden kanssa?
Väitän että perhe voittaa aika helkutin runsaalla ylivoimalla.
Mies joka viettää juhlapyhät mieluummin kaverien kanssa ryypiskellen kuin lastensa kanssa touhuillen tuskin kovin laadukasta seuraa heille tarjoaa muulloinkaan. Jos se lähteminen onnistuu ihan vain ilmoittamalla että "kaverien kanssa sovin", ei ole varmasti ensimmäistä kertaa asialla. Oletusarvoisesti äiti on päävastuussa lapsista ja isä tekee mitä haluaa. Näitä on nähty, ja aina vtuttaa yhtä paljon sen perheen puolesta. Itse en moista äijää kauan katselisi. Onneksi niitä aikiusiakin miehiä on edelleen olemassa.
Kertoo lähinnä koulutuksestasi ja yhteiskunta"luokasta". Oletko sinä kuullut tasa-arvosta? Meillä saa molemmat mennä lähes omalla ilmoituksella jos niin haluaa. Lapsilla on myös isä eli minä joka osaa heidän kanssa olla. En ole vammainen vaan toimin erillisenä ihmisenä vaimostani riippumatta. Vituttaako kun sinulla ei ilmeisesti ole miestä joka toimii ja menee itsenäisesti vaan sinun pitää olla kyttäämässä ja hinkkaamassa vieressä?
Vaimosi siis meni omalla ilmoituksella juhlimaan uutta vuotta kaveriensa kanssa, ja sinä jäit lasten kanssa kotiin viettämään perhejuhlaa? Eipä ihme, että kiukuttelet täällä palstalla, kyllä minuakin vtuttaisi. :)
Perhejuhla? :D
Joo, kyllä minusta voi mennä kaverin kanssa ihan ilmoituksella jos ei ole mitään erityistä sovittu. Mikäs siinä lasten kanssa illalla, pari rakettia, popparit kulhoon ja jalat pöydälle. Ilmeisesti sinulla perse repeää ilman miestä, ei onnistu vuoden vaihtaminen koska Perhe!
Hauskaa poppari-iltaa sinulle! :)
Ei tarvitse minun repiä hanuriani ilman miestä, koska menemme koko perhe parin tuttavaperheen kanssa kaupungille katselemaan uuden vuoden hulinoita ja sitten kokoonnumme yhden perheen kotiin nyyttärikesteihin. Ei ole mies sanonut, että pitäisi päästä kaverien kanssa juhlimaan, koska ne kaverit juhlii meidän kanssamme. Kuulostaako oudolta? Varmaan ihan utopistinen visio sinne hikikomeroon tämmöinen vaihtoehto.
Ei ole utopistinen, mutta ei myöskään ainoa visio. Minulla on myös kavereita jotka eivät ole millään tavalla vaimoni "perhetuttuja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde on sellainen, että vietetään aikaa mielummin jossain muualla kuin sen oman rakkaan perheen kanssa. Ei kovin hääppöinen.
"Oma rakas perhe".
Kovin on ruusuista ja pullantuoksuista mielikuvaa taas mammoilla.
Aloittaja on nalkuttava riivinrauta ja kakarat tissiposkisia tablettizombeja.
Tällainenkin skenaario on mahdollisempi kuin sinun kuvitelmasi rakkaasta perheestä.
Sitten pitää erota jos se perhe ei ole rakas, eikä yrittää näytellä mitään aviomiestä tai isää. Jos tilanne olisi sinun kuvailemasi, niin siitä pääsee kokonaan pois ihan lähtemällä, ilman, että täytyy mitään riitoja kehitellä. Nämä surkimukset eivät vaan osaa sen verran suutaan avata, että sanoisivat että tämä on tässä. Jos se perhe on rakas , niin kyllä se menee ryyppykavereitten edelle aivan varmasti.
Kuina monta tuntia kuukaudessa ihminen viettää perheen kanssa/ kuinka monta tuntia kavereiden kanssa?
Väitän että perhe voittaa aika helkutin runsaalla ylivoimalla.
Mies joka viettää juhlapyhät mieluummin kaverien kanssa ryypiskellen kuin lastensa kanssa touhuillen tuskin kovin laadukasta seuraa heille tarjoaa muulloinkaan. Jos se lähteminen onnistuu ihan vain ilmoittamalla että "kaverien kanssa sovin", ei ole varmasti ensimmäistä kertaa asialla. Oletusarvoisesti äiti on päävastuussa lapsista ja isä tekee mitä haluaa. Näitä on nähty, ja aina vtuttaa yhtä paljon sen perheen puolesta. Itse en moista äijää kauan katselisi. Onneksi niitä aikiusiakin miehiä on edelleen olemassa.
Kertoo lähinnä koulutuksestasi ja yhteiskunta"luokasta". Oletko sinä kuullut tasa-arvosta? Meillä saa molemmat mennä lähes omalla ilmoituksella jos niin haluaa. Lapsilla on myös isä eli minä joka osaa heidän kanssa olla. En ole vammainen vaan toimin erillisenä ihmisenä vaimostani riippumatta. Vituttaako kun sinulla ei ilmeisesti ole miestä joka toimii ja menee itsenäisesti vaan sinun pitää olla kyttäämässä ja hinkkaamassa vieressä?
Vaimosi siis meni omalla ilmoituksella juhlimaan uutta vuotta kaveriensa kanssa, ja sinä jäit lasten kanssa kotiin viettämään perhejuhlaa? Eipä ihme, että kiukuttelet täällä palstalla, kyllä minuakin vtuttaisi. :)
Perhejuhla? :D
Joo, kyllä minusta voi mennä kaverin kanssa ihan ilmoituksella jos ei ole mitään erityistä sovittu. Mikäs siinä lasten kanssa illalla, pari rakettia, popparit kulhoon ja jalat pöydälle. Ilmeisesti sinulla perse repeää ilman miestä, ei onnistu vuoden vaihtaminen koska Perhe!
Hauskaa poppari-iltaa sinulle! :)
Ei tarvitse minun repiä hanuriani ilman miestä, koska menemme koko perhe parin tuttavaperheen kanssa kaupungille katselemaan uuden vuoden hulinoita ja sitten kokoonnumme yhden perheen kotiin nyyttärikesteihin. Ei ole mies sanonut, että pitäisi päästä kaverien kanssa juhlimaan, koska ne kaverit juhlii meidän kanssamme. Kuulostaako oudolta? Varmaan ihan utopistinen visio sinne hikikomeroon tämmöinen vaihtoehto.
Ei ole utopistinen, mutta ei myöskään ainoa visio. Minulla on myös kavereita jotka eivät ole millään tavalla vaimoni "perhetuttuja".
Tässä kohtaa voi vaan kysyä että miksi? Mikä näissä kavereista on vikana ettei he voi olla perhetuttujanne? Miksi haluat roikkua seurassa, jota et kestä perheellesi esitellä ja jonka kanssa et halua perheesi viettävän aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Käytännössä niin käy, mikäli aiot yhtään kauemmin perheelliset kirjoissa pysyä. Jos pelkkä spermaluovuttajan elämä kiinnostaa enemmän niin se on oma valintasi.
Tarkoitatko suomeksi sanottuna, että jos mies ei jätä entistä elämäänsä ja "minuuttaan" taakse, jättää nainen hänet tästä syystä?
Hyvin todennäköisesti. Ainakin jos se mies kuvittelee voivansa jatkaa elämäänsä perheen vapaamatkustajana sinkku aikojen malliin. Kannattaa muistaa että puolet suhteista päättyy eroon ja 80 %eroista nainen on se joka eroa hakee. Mistähän mahtaa johtua muusta kuin siitä , että elämä ko miehen kanssa ei ole hyvää. Nykyisin ei tarvitse hampaat irvessä kestää paskaa suhdetta.
Edelleenkin, kannattaa opetella erottamaan termit "joskus" ja "aina".
Ja kyllä, naiset hakevat eroja koska kyllästyvät sekä toisekseen hommat eivät mene yksiin mm. sen suhteen että "mies ei muuttunutkaan käskystä". Naiselle toki ei ole vaihtoehto, että itse muuttuisi ja ymmärtäisi muitakin kuin itseään.
Minä ainakin olen päättynyt, että jos vaimo jättää minut sen takia, että en muutu käskystä toiseksi ihmiseksi ja jätä vanhoja asioitani/ystäviäni/harrastuksiani taakse niin siinähän tekee valintansa. Tuskin siinä tapauksessa mitään häviäisinkään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde on sellainen, että vietetään aikaa mielummin jossain muualla kuin sen oman rakkaan perheen kanssa. Ei kovin hääppöinen.
"Oma rakas perhe".
Kovin on ruusuista ja pullantuoksuista mielikuvaa taas mammoilla.
Aloittaja on nalkuttava riivinrauta ja kakarat tissiposkisia tablettizombeja.
Tällainenkin skenaario on mahdollisempi kuin sinun kuvitelmasi rakkaasta perheestä.
Sitten pitää erota jos se perhe ei ole rakas, eikä yrittää näytellä mitään aviomiestä tai isää. Jos tilanne olisi sinun kuvailemasi, niin siitä pääsee kokonaan pois ihan lähtemällä, ilman, että täytyy mitään riitoja kehitellä. Nämä surkimukset eivät vaan osaa sen verran suutaan avata, että sanoisivat että tämä on tässä. Jos se perhe on rakas , niin kyllä se menee ryyppykavereitten edelle aivan varmasti.
Kuina monta tuntia kuukaudessa ihminen viettää perheen kanssa/ kuinka monta tuntia kavereiden kanssa?
Väitän että perhe voittaa aika helkutin runsaalla ylivoimalla.
Mies joka viettää juhlapyhät mieluummin kaverien kanssa ryypiskellen kuin lastensa kanssa touhuillen tuskin kovin laadukasta seuraa heille tarjoaa muulloinkaan. Jos se lähteminen onnistuu ihan vain ilmoittamalla että "kaverien kanssa sovin", ei ole varmasti ensimmäistä kertaa asialla. Oletusarvoisesti äiti on päävastuussa lapsista ja isä tekee mitä haluaa. Näitä on nähty, ja aina vtuttaa yhtä paljon sen perheen puolesta. Itse en moista äijää kauan katselisi. Onneksi niitä aikiusiakin miehiä on edelleen olemassa.
Kertoo lähinnä koulutuksestasi ja yhteiskunta"luokasta". Oletko sinä kuullut tasa-arvosta? Meillä saa molemmat mennä lähes omalla ilmoituksella jos niin haluaa. Lapsilla on myös isä eli minä joka osaa heidän kanssa olla. En ole vammainen vaan toimin erillisenä ihmisenä vaimostani riippumatta. Vituttaako kun sinulla ei ilmeisesti ole miestä joka toimii ja menee itsenäisesti vaan sinun pitää olla kyttäämässä ja hinkkaamassa vieressä?
Vaimosi siis meni omalla ilmoituksella juhlimaan uutta vuotta kaveriensa kanssa, ja sinä jäit lasten kanssa kotiin viettämään perhejuhlaa? Eipä ihme, että kiukuttelet täällä palstalla, kyllä minuakin vtuttaisi. :)
Perhejuhla? :D
Joo, kyllä minusta voi mennä kaverin kanssa ihan ilmoituksella jos ei ole mitään erityistä sovittu. Mikäs siinä lasten kanssa illalla, pari rakettia, popparit kulhoon ja jalat pöydälle. Ilmeisesti sinulla perse repeää ilman miestä, ei onnistu vuoden vaihtaminen koska Perhe!
Hauskaa poppari-iltaa sinulle! :)
Ei tarvitse minun repiä hanuriani ilman miestä, koska menemme koko perhe parin tuttavaperheen kanssa kaupungille katselemaan uuden vuoden hulinoita ja sitten kokoonnumme yhden perheen kotiin nyyttärikesteihin. Ei ole mies sanonut, että pitäisi päästä kaverien kanssa juhlimaan, koska ne kaverit juhlii meidän kanssamme. Kuulostaako oudolta? Varmaan ihan utopistinen visio sinne hikikomeroon tämmöinen vaihtoehto.
Ei ole utopistinen, mutta ei myöskään ainoa visio. Minulla on myös kavereita jotka eivät ole millään tavalla vaimoni "perhetuttuja".
Tässä kohtaa voi vaan kysyä että miksi? Mikä näissä kavereista on vikana ettei he voi olla perhetuttujanne? Miksi haluat roikkua seurassa, jota et kestä perheellesi esitellä ja jonka kanssa et halua perheesi viettävän aikaa?
No minulla on alun kolmatta kymmentä hyvää ystävää urheilupiireistä. Miksi ihmeessä toisin heitä kotiini vaimoni kanssa seurustelemaan kun eivät liity muuta kuin minun omaan harrastukseeni? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde on sellainen, että vietetään aikaa mielummin jossain muualla kuin sen oman rakkaan perheen kanssa. Ei kovin hääppöinen.
"Oma rakas perhe".
Kovin on ruusuista ja pullantuoksuista mielikuvaa taas mammoilla.
Aloittaja on nalkuttava riivinrauta ja kakarat tissiposkisia tablettizombeja.
Tällainenkin skenaario on mahdollisempi kuin sinun kuvitelmasi rakkaasta perheestä.
Sitten pitää erota jos se perhe ei ole rakas, eikä yrittää näytellä mitään aviomiestä tai isää. Jos tilanne olisi sinun kuvailemasi, niin siitä pääsee kokonaan pois ihan lähtemällä, ilman, että täytyy mitään riitoja kehitellä. Nämä surkimukset eivät vaan osaa sen verran suutaan avata, että sanoisivat että tämä on tässä. Jos se perhe on rakas , niin kyllä se menee ryyppykavereitten edelle aivan varmasti.
Kuina monta tuntia kuukaudessa ihminen viettää perheen kanssa/ kuinka monta tuntia kavereiden kanssa?
Väitän että perhe voittaa aika helkutin runsaalla ylivoimalla.
Mies joka viettää juhlapyhät mieluummin kaverien kanssa ryypiskellen kuin lastensa kanssa touhuillen tuskin kovin laadukasta seuraa heille tarjoaa muulloinkaan. Jos se lähteminen onnistuu ihan vain ilmoittamalla että "kaverien kanssa sovin", ei ole varmasti ensimmäistä kertaa asialla. Oletusarvoisesti äiti on päävastuussa lapsista ja isä tekee mitä haluaa. Näitä on nähty, ja aina vtuttaa yhtä paljon sen perheen puolesta. Itse en moista äijää kauan katselisi. Onneksi niitä aikiusiakin miehiä on edelleen olemassa.
Kertoo lähinnä koulutuksestasi ja yhteiskunta"luokasta". Oletko sinä kuullut tasa-arvosta? Meillä saa molemmat mennä lähes omalla ilmoituksella jos niin haluaa. Lapsilla on myös isä eli minä joka osaa heidän kanssa olla. En ole vammainen vaan toimin erillisenä ihmisenä vaimostani riippumatta. Vituttaako kun sinulla ei ilmeisesti ole miestä joka toimii ja menee itsenäisesti vaan sinun pitää olla kyttäämässä ja hinkkaamassa vieressä?
Vaimosi siis meni omalla ilmoituksella juhlimaan uutta vuotta kaveriensa kanssa, ja sinä jäit lasten kanssa kotiin viettämään perhejuhlaa? Eipä ihme, että kiukuttelet täällä palstalla, kyllä minuakin vtuttaisi. :)
Perhejuhla? :D
Joo, kyllä minusta voi mennä kaverin kanssa ihan ilmoituksella jos ei ole mitään erityistä sovittu. Mikäs siinä lasten kanssa illalla, pari rakettia, popparit kulhoon ja jalat pöydälle. Ilmeisesti sinulla perse repeää ilman miestä, ei onnistu vuoden vaihtaminen koska Perhe!
Hauskaa poppari-iltaa sinulle! :)
Ei tarvitse minun repiä hanuriani ilman miestä, koska menemme koko perhe parin tuttavaperheen kanssa kaupungille katselemaan uuden vuoden hulinoita ja sitten kokoonnumme yhden perheen kotiin nyyttärikesteihin. Ei ole mies sanonut, että pitäisi päästä kaverien kanssa juhlimaan, koska ne kaverit juhlii meidän kanssamme. Kuulostaako oudolta? Varmaan ihan utopistinen visio sinne hikikomeroon tämmöinen vaihtoehto.
Ei ole utopistinen, mutta ei myöskään ainoa visio. Minulla on myös kavereita jotka eivät ole millään tavalla vaimoni "perhetuttuja".
Tässä kohtaa voi vaan kysyä että miksi? Mikä näissä kavereista on vikana ettei he voi olla perhetuttujanne? Miksi haluat roikkua seurassa, jota et kestä perheellesi esitellä ja jonka kanssa et halua perheesi viettävän aikaa?
No minulla on alun kolmatta kymmentä hyvää ystävää urheilupiireistä. Miksi ihmeessä toisin heitä kotiini vaimoni kanssa seurustelemaan kun eivät liity muuta kuin minun omaan harrastukseeni? :D
Miksi et? Onko niissä jotain hävettävää vai häpeätkö perhettäsi niin paljon? Kuulostavat lähinnä hyvä päivän tutuilta , ei todellisista ystäviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Käytännössä niin käy, mikäli aiot yhtään kauemmin perheelliset kirjoissa pysyä. Jos pelkkä spermaluovuttajan elämä kiinnostaa enemmän niin se on oma valintasi.
Tarkoitatko suomeksi sanottuna, että jos mies ei jätä entistä elämäänsä ja "minuuttaan" taakse, jättää nainen hänet tästä syystä?
Hyvin todennäköisesti. Ainakin jos se mies kuvittelee voivansa jatkaa elämäänsä perheen vapaamatkustajana sinkku aikojen malliin. Kannattaa muistaa että puolet suhteista päättyy eroon ja 80 %eroista nainen on se joka eroa hakee. Mistähän mahtaa johtua muusta kuin siitä , että elämä ko miehen kanssa ei ole hyvää. Nykyisin ei tarvitse hampaat irvessä kestää paskaa suhdetta.
Edelleenkin, kannattaa opetella erottamaan termit "joskus" ja "aina".
Ja kyllä, naiset hakevat eroja koska kyllästyvät sekä toisekseen hommat eivät mene yksiin mm. sen suhteen että "mies ei muuttunutkaan käskystä". Naiselle toki ei ole vaihtoehto, että itse muuttuisi ja ymmärtäisi muitakin kuin itseään.
Minä ainakin olen päättynyt, että jos vaimo jättää minut sen takia, että en muutu käskystä toiseksi ihmiseksi ja jätä vanhoja asioitani/ystäviäni/harrastuksiani taakse niin siinähän tekee valintansa. Tuskin siinä tapauksessa mitään häviäisinkään. :)
Oma valintasi, mutta sinua on varoitettu seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Hauskaa loppuelämää vain sinnekin sitten.
Aikuisten oikeasti en ole tajunnut koskaan näitä jotka muuttavat elämänsä 100%:sti lasten ja miehen saamisen hetkellä. Kaverit unohtuu, suku jää, harrastukset jää, läskiä tulee jne. Oikeasti, lasten teko ja kasvattaminen ei ole niin iso juttu, että koko minuus pitäisi muuttua.
Ei pidäkään. Mutta kyllä sillä on aikansa ja paikkansa koska sitä "minuutta" toteutetaan. Juhlapyhät eivät ole tällaisia hetkiä.
Uusi vuosi ei ole mikään juhlapyhä. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Niinpä! Moni nainen oikeasti luulee että perhe tarkoittaa sitä että muu elämä lakkaa kokonaan.
Monen naisen arkitodellisuutta on se, että oma elämä lakkaa kokonaan, kun taas mies jatkaa iloista poikamieselämäänsä kuin ei mitään.
No kenen vastuulla on pitää naisen elämästä huolta? Miehen vai? :D Nainen ottaa vastuullisena aikuisena ihan itse asian esille eikä lakkauta elämäänsä. Liian vastuullista?
Niin. Nainen ottaa vastuuta elämästään heittämällä sen mieslapsen lentää kaaressa pellolle. Yksi vauva vähemmän hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde on sellainen, että vietetään aikaa mielummin jossain muualla kuin sen oman rakkaan perheen kanssa. Ei kovin hääppöinen.
"Oma rakas perhe".
Kovin on ruusuista ja pullantuoksuista mielikuvaa taas mammoilla.
Aloittaja on nalkuttava riivinrauta ja kakarat tissiposkisia tablettizombeja.
Tällainenkin skenaario on mahdollisempi kuin sinun kuvitelmasi rakkaasta perheestä.
Sitten pitää erota jos se perhe ei ole rakas, eikä yrittää näytellä mitään aviomiestä tai isää. Jos tilanne olisi sinun kuvailemasi, niin siitä pääsee kokonaan pois ihan lähtemällä, ilman, että täytyy mitään riitoja kehitellä. Nämä surkimukset eivät vaan osaa sen verran suutaan avata, että sanoisivat että tämä on tässä. Jos se perhe on rakas , niin kyllä se menee ryyppykavereitten edelle aivan varmasti.
Kuina monta tuntia kuukaudessa ihminen viettää perheen kanssa/ kuinka monta tuntia kavereiden kanssa?
Väitän että perhe voittaa aika helkutin runsaalla ylivoimalla.
Mies joka viettää juhlapyhät mieluummin kaverien kanssa ryypiskellen kuin lastensa kanssa touhuillen tuskin kovin laadukasta seuraa heille tarjoaa muulloinkaan. Jos se lähteminen onnistuu ihan vain ilmoittamalla että "kaverien kanssa sovin", ei ole varmasti ensimmäistä kertaa asialla. Oletusarvoisesti äiti on päävastuussa lapsista ja isä tekee mitä haluaa. Näitä on nähty, ja aina vtuttaa yhtä paljon sen perheen puolesta. Itse en moista äijää kauan katselisi. Onneksi niitä aikiusiakin miehiä on edelleen olemassa.
Kertoo lähinnä koulutuksestasi ja yhteiskunta"luokasta". Oletko sinä kuullut tasa-arvosta? Meillä saa molemmat mennä lähes omalla ilmoituksella jos niin haluaa. Lapsilla on myös isä eli minä joka osaa heidän kanssa olla. En ole vammainen vaan toimin erillisenä ihmisenä vaimostani riippumatta. Vituttaako kun sinulla ei ilmeisesti ole miestä joka toimii ja menee itsenäisesti vaan sinun pitää olla kyttäämässä ja hinkkaamassa vieressä?
Vaimosi siis meni omalla ilmoituksella juhlimaan uutta vuotta kaveriensa kanssa, ja sinä jäit lasten kanssa kotiin viettämään perhejuhlaa? Eipä ihme, että kiukuttelet täällä palstalla, kyllä minuakin vtuttaisi. :)
Perhejuhla? :D
Joo, kyllä minusta voi mennä kaverin kanssa ihan ilmoituksella jos ei ole mitään erityistä sovittu. Mikäs siinä lasten kanssa illalla, pari rakettia, popparit kulhoon ja jalat pöydälle. Ilmeisesti sinulla perse repeää ilman miestä, ei onnistu vuoden vaihtaminen koska Perhe!
Hauskaa poppari-iltaa sinulle! :)
Ei tarvitse minun repiä hanuriani ilman miestä, koska menemme koko perhe parin tuttavaperheen kanssa kaupungille katselemaan uuden vuoden hulinoita ja sitten kokoonnumme yhden perheen kotiin nyyttärikesteihin. Ei ole mies sanonut, että pitäisi päästä kaverien kanssa juhlimaan, koska ne kaverit juhlii meidän kanssamme. Kuulostaako oudolta? Varmaan ihan utopistinen visio sinne hikikomeroon tämmöinen vaihtoehto.
Ei ole utopistinen, mutta ei myöskään ainoa visio. Minulla on myös kavereita jotka eivät ole millään tavalla vaimoni "perhetuttuja".
Ja juuri näiden kaverien kanssa on vietettävä uudet vuodet ja juhannukset, koska...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Hauskaa loppuelämää vain sinnekin sitten.
Aikuisten oikeasti en ole tajunnut koskaan näitä jotka muuttavat elämänsä 100%:sti lasten ja miehen saamisen hetkellä. Kaverit unohtuu, suku jää, harrastukset jää, läskiä tulee jne. Oikeasti, lasten teko ja kasvattaminen ei ole niin iso juttu, että koko minuus pitäisi muuttua.
Ei pidäkään. Mutta kyllä sillä on aikansa ja paikkansa koska sitä "minuutta" toteutetaan. Juhlapyhät eivät ole tällaisia hetkiä.
Uusi vuosi ei ole mikään juhlapyhä. -eri
Katsoppas kalenteriasi. Se väittää toisin. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Hauskaa loppuelämää vain sinnekin sitten.
Aikuisten oikeasti en ole tajunnut koskaan näitä jotka muuttavat elämänsä 100%:sti lasten ja miehen saamisen hetkellä. Kaverit unohtuu, suku jää, harrastukset jää, läskiä tulee jne. Oikeasti, lasten teko ja kasvattaminen ei ole niin iso juttu, että koko minuus pitäisi muuttua.
Ei pidäkään. Mutta kyllä sillä on aikansa ja paikkansa koska sitä "minuutta" toteutetaan. Juhlapyhät eivät ole tällaisia hetkiä.
Uusi vuosi ei ole mikään juhlapyhä. -eri
Niinkö? No mikä ihmeen pakko sen miehen sitten on juuri uutena vuotena mennä niiden kavereiden kanssa? Menee sitten vaikka loppiaisena tai sen jälkeisenä viikonloppuna.
Muistakaa miehet että vaimoillanne ei ole mitään asiaa yhteenkään naisteniltaan, tyttöjen risteilylle tai skumppabrunsseille niin kauan kuin lapset ovat alle 18-vuotiaita.
Samat säännöt äideillekin. Se on sitä tasa-arvoa.
Suosittelen sinulle tason nostoa ensi vuodelle. Opettele keskustelemaan asiasta, älä henkilöstä. Ja kerro myös mitä sanaa sitten käyttäisin jos hankkia ei käy? Täällä käytetään joka päivä termiä "älä hanki perhettä". Mut naisilla eri säännöt!!? Nyt jo sanojen valintakin on samalla sanalla naisella oikein ja miehellä väärin ;-)