Lue keskustelun säännöt.
Mies ei anna anteeksi
30.12.2018 |
Mies halusin lähteä kavereiden kanssa jonnekin uudenvuodenaattona, sanoin että piti perheen kesken tehdä jotain et onko pakko mennä. Suuttui ja huusi minulle. Nyt tänään (riita alkoi siis eilen) olen jo kahdesti tullut hieromaan sovintoa ja pyytämään anteeksi (sitä kun suutuin hänelle, kun hän rupesi raivoamaan ettei pääse mihinkään), mutta ei mitään vastausta eikä halua selvittää asiaa. Vituttaa, onko muidenkin miehet tollasia?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
hankin vaimon ja lapset?
Jätän tämän vain tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varman provon tunnistaa siitä , että ap häipyy aloituksen jälkeen. Mutta pääsihän taas mammat lietsomaan miesvihaa ja tekemään miesvihayleistyksiään porukalla.
Ei ole mitään väliä sillä, onko aloitus provo vai ei. Valtaosa meistä kuitenkin tietää ainakin yhden miehen, joka toimii alussa kuvatulla tavalla, joten ihan relevanttia keskustelua tämä on, jos jätetään huomiotta tuo naisvihainen tuikkipporageilija kommentteineen. En muuten olisi ollenkaan hämmästynyt vaikka hän olisi tämän avauksen takana, tällä sai kivasti lietsottua yleistävää sukupuolivihaa tähän(kin) joutilaaseen päivään.
Ei, meistä valtaosa tietää ainakin viisi naista jotka miesvihassaan ovat "sopineet" sitä ja tätä. Kun mies ei tottele vaan omistaa omat halut, on mies tietysti väärässä ja vuoden tuhannes miesvihaketju syytä aloittaa.
Tuhanteen kertaan on myös todettu, että kun hankit lapsia, sinä et sen jälkeen pysty elämään pelkästään niitä "omia haluja" noudattaen. Olet ihan itse vastuussa lapsistasi ja kumppanistasi myös. Jos ei kiinnosta perhe-elämä, tee palvelus kaikille ja pysy sinkkuna ja lapsettoman. Koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Ihminen ei ole missään vastuussa kumppanistaan eikä sen onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde on sellainen, että vietetään aikaa mielummin jossain muualla kuin sen oman rakkaan perheen kanssa. Ei kovin hääppöinen.
"Oma rakas perhe".
Kovin on ruusuista ja pullantuoksuista mielikuvaa taas mammoilla.
Aloittaja on nalkuttava riivinrauta ja kakarat tissiposkisia tablettizombeja.
Tällainenkin skenaario on mahdollisempi kuin sinun kuvitelmasi rakkaasta perheestä.
Sitten pitää erota jos se perhe ei ole rakas, eikä yrittää näytellä mitään aviomiestä tai isää. Jos tilanne olisi sinun kuvailemasi, niin siitä pääsee kokonaan pois ihan lähtemällä, ilman, että täytyy mitään riitoja kehitellä. Nämä surkimukset eivät vaan osaa sen verran suutaan avata, että sanoisivat että tämä on tässä. Jos se perhe on rakas , niin kyllä se menee ryyppykavereitten edelle aivan varmasti.
Kuina monta tuntia kuukaudessa ihminen viettää perheen kanssa/ kuinka monta tuntia kavereiden kanssa?
Väitän että perhe voittaa aika helkutin runsaalla ylivoimalla.
Mies joka viettää juhlapyhät mieluummin kaverien kanssa ryypiskellen kuin lastensa kanssa touhuillen tuskin kovin laadukasta seuraa heille tarjoaa muulloinkaan. Jos se lähteminen onnistuu ihan vain ilmoittamalla että "kaverien kanssa sovin", ei ole varmasti ensimmäistä kertaa asialla. Oletusarvoisesti äiti on päävastuussa lapsista ja isä tekee mitä haluaa. Näitä on nähty, ja aina vtuttaa yhtä paljon sen perheen puolesta. Itse en moista äijää kauan katselisi. Onneksi niitä aikiusiakin miehiä on edelleen olemassa.
Kertoo lähinnä koulutuksestasi ja yhteiskunta"luokasta". Oletko sinä kuullut tasa-arvosta? Meillä saa molemmat mennä lähes omalla ilmoituksella jos niin haluaa. Lapsilla on myös isä eli minä joka osaa heidän kanssa olla. En ole vammainen vaan toimin erillisenä ihmisenä vaimostani riippumatta. Vituttaako kun sinulla ei ilmeisesti ole miestä joka toimii ja menee itsenäisesti vaan sinun pitää olla kyttäämässä ja hinkkaamassa vieressä?
Vaimosi siis meni omalla ilmoituksella juhlimaan uutta vuotta kaveriensa kanssa, ja sinä jäit lasten kanssa kotiin viettämään perhejuhlaa? Eipä ihme, että kiukuttelet täällä palstalla, kyllä minuakin vtuttaisi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Niinpä! Moni nainen oikeasti luulee että perhe tarkoittaa sitä että muu elämä lakkaa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varman provon tunnistaa siitä , että ap häipyy aloituksen jälkeen. Mutta pääsihän taas mammat lietsomaan miesvihaa ja tekemään miesvihayleistyksiään porukalla.
Ei ole mitään väliä sillä, onko aloitus provo vai ei. Valtaosa meistä kuitenkin tietää ainakin yhden miehen, joka toimii alussa kuvatulla tavalla, joten ihan relevanttia keskustelua tämä on, jos jätetään huomiotta tuo naisvihainen tuikkipporageilija kommentteineen. En muuten olisi ollenkaan hämmästynyt vaikka hän olisi tämän avauksen takana, tällä sai kivasti lietsottua yleistävää sukupuolivihaa tähän(kin) joutilaaseen päivään.
Ei, meistä valtaosa tietää ainakin viisi naista jotka miesvihassaan ovat "sopineet" sitä ja tätä. Kun mies ei tottele vaan omistaa omat halut, on mies tietysti väärässä ja vuoden tuhannes miesvihaketju syytä aloittaa.
Tuhanteen kertaan on myös todettu, että kun hankit lapsia, sinä et sen jälkeen pysty elämään pelkästään niitä "omia haluja" noudattaen. Olet ihan itse vastuussa lapsistasi ja kumppanistasi myös. Jos ei kiinnosta perhe-elämä, tee palvelus kaikille ja pysy sinkkuna ja lapsettoman. Koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Ihminen ei ole missään vastuussa kumppanistaan eikä sen onnesta.
Eipä sitten tolla asenteella varustetun ihmisen kannata itkeä kun se kumppani etsii uuden paremman suhteen. Enpä usko että kukaan viitsi tollasta kovin kauaa katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Näin. Taitaapa olla todennäköinen visio vuodelle 2019 tässäkin ketjussa jankkaavalle, vaimon ja lapset "hankkineelle" miesurpollekin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Käytännössä niin käy, mikäli aiot yhtään kauemmin perheelliset kirjoissa pysyä. Jos pelkkä spermaluovuttajan elämä kiinnostaa enemmän niin se on oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko taas ap oli ihan itse keskenään sopinut, miten uutta vuotta vietetään?
Yhdessä sopineet, et lukenut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Hauskaa loppuelämää vain sinnekin sitten.
Aikuisten oikeasti en ole tajunnut koskaan näitä jotka muuttavat elämänsä 100%:sti lasten ja miehen saamisen hetkellä. Kaverit unohtuu, suku jää, harrastukset jää, läskiä tulee jne. Oikeasti, lasten teko ja kasvattaminen ei ole niin iso juttu, että koko minuus pitäisi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Hauskaa loppuelämää vain sinnekin sitten.
Aikuisten oikeasti en ole tajunnut koskaan näitä jotka muuttavat elämänsä 100%:sti lasten ja miehen saamisen hetkellä. Kaverit unohtuu, suku jää, harrastukset jää, läskiä tulee jne. Oikeasti, lasten teko ja kasvattaminen ei ole niin iso juttu, että koko minuus pitäisi muuttua.
Ei pidäkään. Mutta kyllä sillä on aikansa ja paikkansa koska sitä "minuutta" toteutetaan. Juhlapyhät eivät ole tällaisia hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Niinpä! Moni nainen oikeasti luulee että perhe tarkoittaa sitä että muu elämä lakkaa kokonaan.
Monen naisen arkitodellisuutta on se, että oma elämä lakkaa kokonaan, kun taas mies jatkaa iloista poikamieselämäänsä kuin ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde on sellainen, että vietetään aikaa mielummin jossain muualla kuin sen oman rakkaan perheen kanssa. Ei kovin hääppöinen.
"Oma rakas perhe".
Kovin on ruusuista ja pullantuoksuista mielikuvaa taas mammoilla.
Aloittaja on nalkuttava riivinrauta ja kakarat tissiposkisia tablettizombeja.
Tällainenkin skenaario on mahdollisempi kuin sinun kuvitelmasi rakkaasta perheestä.
Sitten pitää erota jos se perhe ei ole rakas, eikä yrittää näytellä mitään aviomiestä tai isää. Jos tilanne olisi sinun kuvailemasi, niin siitä pääsee kokonaan pois ihan lähtemällä, ilman, että täytyy mitään riitoja kehitellä. Nämä surkimukset eivät vaan osaa sen verran suutaan avata, että sanoisivat että tämä on tässä. Jos se perhe on rakas , niin kyllä se menee ryyppykavereitten edelle aivan varmasti.
Kuina monta tuntia kuukaudessa ihminen viettää perheen kanssa/ kuinka monta tuntia kavereiden kanssa?
Väitän että perhe voittaa aika helkutin runsaalla ylivoimalla.
Mies joka viettää juhlapyhät mieluummin kaverien kanssa ryypiskellen kuin lastensa kanssa touhuillen tuskin kovin laadukasta seuraa heille tarjoaa muulloinkaan. Jos se lähteminen onnistuu ihan vain ilmoittamalla että "kaverien kanssa sovin", ei ole varmasti ensimmäistä kertaa asialla. Oletusarvoisesti äiti on päävastuussa lapsista ja isä tekee mitä haluaa. Näitä on nähty, ja aina vtuttaa yhtä paljon sen perheen puolesta. Itse en moista äijää kauan katselisi. Onneksi niitä aikiusiakin miehiä on edelleen olemassa.
Kertoo lähinnä koulutuksestasi ja yhteiskunta"luokasta". Oletko sinä kuullut tasa-arvosta? Meillä saa molemmat mennä lähes omalla ilmoituksella jos niin haluaa. Lapsilla on myös isä eli minä joka osaa heidän kanssa olla. En ole vammainen vaan toimin erillisenä ihmisenä vaimostani riippumatta. Vituttaako kun sinulla ei ilmeisesti ole miestä joka toimii ja menee itsenäisesti vaan sinun pitää olla kyttäämässä ja hinkkaamassa vieressä?
Vaimosi siis meni omalla ilmoituksella juhlimaan uutta vuotta kaveriensa kanssa, ja sinä jäit lasten kanssa kotiin viettämään perhejuhlaa? Eipä ihme, että kiukuttelet täällä palstalla, kyllä minuakin vtuttaisi. :)
Perhejuhla? :D
Joo, kyllä minusta voi mennä kaverin kanssa ihan ilmoituksella jos ei ole mitään erityistä sovittu. Mikäs siinä lasten kanssa illalla, pari rakettia, popparit kulhoon ja jalat pöydälle. Ilmeisesti sinulla perse repeää ilman miestä, ei onnistu vuoden vaihtaminen koska Perhe!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on aikuinen ihminen, etkä sinä hänen puolestaan voi asioita päättää.
En voi käsittää näitä patteriinkahlitsijamammoja.
Ei pidä siementään levittämän jos ei ole vastuutaan kantamaan. Edes heikkoöahjaisena.
Niin, että lapset ihan heitteille joutuvat juuri uutena vuotena jos mies ei ole kotona?
Tarina ei kerro millä tavalla on "sovittu", että perheen kesken jotain pitäisi tehdä. Aika usein tuon kaltainen sopiminen on jotain ihan muuta kuin yhteistä halua. Kuka mies esimerkiksi sopii, että ihan yhdessä sisustellaan kevätverhoin ja tuikkukipoin vaikka miehen rahat niihin tililtä vinkuu?
Heh. En vaihda verhoja enkä ostele tuikkukippoja. Jos niin tekisin, käyttäisin omia rahojani.
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Niin. Kaltaisesi poikamies ei vaan ymmärrä. Mutta ei se mitään, järjestä sinä ihan millaiset bileet haluat siellä kaljanhuuruisessa poikamiesboxissasi. Älä silti häiritse perheellisten naapureidesi uuden vuoden viettoa ölinälläsi.
Se mitään bileitä järjestä, kun ei sillä ole kavereita. Roikkuisko täällä joku perheetön mies päivät päästään kaikki juhlapyhätkin, jos sillä olisi joku jonka kanssa mennä bilettämään? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen taas näkee, miten käy kun ei oteta mieheltä luuloja pois heti kättelyssä. Rupeaa heti isottelemaan ja mököttämään. Miehelle pitää heti asettaa turvalliset rajat siitä miten parisuhteessa vastuullisena ihmisenä ja tässä tapauksessa myös vanhempana toimitaan. Kun on menty lisääntymään niin ei enää voi käyttäytyä kuin vastuuton kakara ja sinkku. Kannattaa myös rankalla kädellä karsia miehen kaveripiiristä kaikki juoppouteen taipuvaiset bilettäjät.
Yritikö olla hauskakin? Ei oikein onnistunut.
Jos mies kahlitsisi naisen menoja, olisi mies alistajanarsistipsykopaattisika.
Mutta sehän on aivan eri asia.
Eikö sinulle ole itsestään selvää se, että kun ollaan parisuhteessa ja varsinkin kun ollaan niitä lapsia maailmaan väsätty niin molemmat vanhemmat ovat yhtälailla vastuussa heistä. Kun ihmisellä on lapsia ei voi toimia enää täysin omien mielihalujen ja päähänpistojen mukaan kuin vastuusta vapaa sinkku.
Vastauksesi vaan osoittaa oman kypsymättömyytesi.
Näinhän sen pitäisi ollakin parisuhteessa ja kun on perhe. Ilmeisesti näitä mieslapsia on todellakin paljon, kun sitten erotaan tai petetään sitä omaa lastensa äitiä, kun äiti on niin hirviö, ettei anna miehen riekkua samalla tavalla kuin sinkkuna, eikä osata katsoa peiliin, josta löytyy se syypää.
Mitä niin ihmeellistä on juhannuksessa ja uudessa vuodessa, että juuri ne pitää, vuodesta toiseen, viettää perheenä? Kai tähän lisätään vielä joulu, pääsiäinen, talviloma ja kesäloma. Löytyykin jo noin 10 viikkoa vuodessa jolloin EI TODELLAKAAN saa olla muuta elämää kuin Perhe!
Siinä vaiheessa kun aikuinen ihminen haluaa perheen ja niitä lapsia, niin kyllä ne joka jumalan juhlapyhät ovat PERHEELLE siunattua aikaa. Ellei kestä sitä, että joutuu elämään perheen ehdoilla ja perheen hyvinvointia ajatellen, eikä kestä olla perheenä yhdessä niitä juhlapyhiä , niin sitten pitää ihan oikeasti pysyä sinkkuna. Vuodessa on lukematon määrä viikonloppuja ja ajankohtia kun voi mennä niiden ystävien kanssa. Aika omituista perhe-elämää jos joka ikinen juhlapyhä jompikumpi vanhemmista haluaa olla mielummin kavereitten kanssa kuin sen oman perheensä.
Joskus menee ulos = joka ikinen juhlapyhä? Päätä jo mitä tarkoitat.
Edelleenkin, tekeekö se minusta huonon isän jos olen joskus uutena vuotena, juhannuksena JA kesälomalla matkoilla kaverien kanssa kun vaimo ja lapset ovat kotona?
Tiedät itsekkin, että olet surkea puoliso ja isä.
LOL :D Nää on pakko olla provoja. Kymmenet tuhannet miehet ja naiset ovat ystävien kanssa juhlimassa aina silloin tällöin. Se tekee heistä huonoja vanhempia ja puolisoita? Ei voi kun nauraa näillä mammojen kruununkiillotus-päivityksillä ja ihmetellä miten pienissä ympyröissä mammojen mieli pyörii. Koti, äitiys, kohtu, pillu, vauva, puklu, mies ja kotona oleminen. Miehen kampittaminen henkisesti --> nalkuta jos mies ei tottele :D
Minä en nalkuta jos mies ei ole sitoutunut perheeseensä ja lapsiinsa. Tuollainen mies päätyy välittömästi itkemään nettipalstalle, että muija lähti ja vei muksut enkä ymmärrä miksi. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä ne juoksut kavereiden kanssa on juostu siinä vaiheessa kun lisääntyy. Jos ei niin ole, päätyy aika pian elateiden maksajaksi.
Hauskaa loppuelämää vain sinnekin sitten.
Aikuisten oikeasti en ole tajunnut koskaan näitä jotka muuttavat elämänsä 100%:sti lasten ja miehen saamisen hetkellä. Kaverit unohtuu, suku jää, harrastukset jää, läskiä tulee jne. Oikeasti, lasten teko ja kasvattaminen ei ole niin iso juttu, että koko minuus pitäisi muuttua.
LOL. Juuriahan moni on kertonut viettävänsä juhlapyhiä perheensä ja kavereidensa kanssa. Miten se on kaikkien muiden ihmissuhteiden hylkäämistä? Vaikka olisit perhekeskeinen, ei ole pakko lihoa tai jättää harrastuksiaan. Harrastukset ja menot vaan joutuu sovittamaan siihen perhe-elämään. Kun se perhe ja lapset on, niin tosiaan ne joutuu kaikessa tekemisissä huomioimaan. Aika lapsellinen kuvitelma, ettei mikään muuttuisi lasten myötä. Sitä paitsi sitten jos muutkin kaverit saavat perheen niin niitä ryyppykavereitakaan ei ole enää.
Minä en tajua, miksi se parisuhde ja lapset pitäisi hommata jos asia ja sitoutuminen ei kiinnosta pätkääkään. Kukaan ei pakota siihen ryhtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa kumppanin laittaminen prioriteetiksi muuttuu tuollaiseksi "onko pakko olla sen kaa" -väninäksi? Olen joskus kuullut tällaisen kavereiden luo pakenijan sanovan jotakuinkin niin, että kun sitä kumppania näkee koko ajan kun sen kanssa asuu. No sehän se riittää hyvän parisuhteen ylläpitoon, kun vaan asutaan yhdessä vaikka ei vietetä yhtään aikaa keskenään, illat ollaan omissa puuhissa eikä juuri sanoja vaihdeta.
Ilmankos ihmisten suhteet ei toimi kun ajattelu on monella tällaista ja kumppani on täysi itsestäänselvyys ja suoranainen pakko.
Kai sitä nyt muutakin maailmaa on kuin perhe.
Kyllä elämä pitää jakaa tasaisesti työn, perheen ja omien menojen kesken (harrastukset ja kaverit).
Yksikään noista ei saa vallata toisilta tilaa.
Perhe ja sen hyvinvointi on aina ykkönen. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Jos ei tähän pysty, ei kannata sitä kiviriipaksi koettavaa perhettä hankkia. Tässäkään asiassa ei voi saada kaikkea.
Voi saada kunhan ei ole typerä marttyyrikynnysmatto.
Minulle perhe on tärkein, mutta on minulla työkin jolle olen uskollinen. Se vie aikaa ja voimia. On myös elinikäisiä kavereita joiden kanssa käyn jopa etelän matkoilla. Ilman lapsia ja vaimoa. On myös harrastuksia jotka vievät aikaa perheeltä, mutta en minä niitä aio jättää. Miksi jättäisin? Pitäisikö minun ja "itsellisyyteni" lakkautua pois kun hankin vaimon ja lapset?
Niinpä! Moni nainen oikeasti luulee että perhe tarkoittaa sitä että muu elämä lakkaa kokonaan.
Monen naisen arkitodellisuutta on se, että oma elämä lakkaa kokonaan, kun taas mies jatkaa iloista poikamieselämäänsä kuin ei mitään.
Surullisen usein se mies tosiaan on vapaamatkustaja perheessä ja tällainen kiviriippa on helppo jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde on sellainen, että vietetään aikaa mielummin jossain muualla kuin sen oman rakkaan perheen kanssa. Ei kovin hääppöinen.
"Oma rakas perhe".
Kovin on ruusuista ja pullantuoksuista mielikuvaa taas mammoilla.
Aloittaja on nalkuttava riivinrauta ja kakarat tissiposkisia tablettizombeja.
Tällainenkin skenaario on mahdollisempi kuin sinun kuvitelmasi rakkaasta perheestä.
Sitten pitää erota jos se perhe ei ole rakas, eikä yrittää näytellä mitään aviomiestä tai isää. Jos tilanne olisi sinun kuvailemasi, niin siitä pääsee kokonaan pois ihan lähtemällä, ilman, että täytyy mitään riitoja kehitellä. Nämä surkimukset eivät vaan osaa sen verran suutaan avata, että sanoisivat että tämä on tässä. Jos se perhe on rakas , niin kyllä se menee ryyppykavereitten edelle aivan varmasti.
Kuina monta tuntia kuukaudessa ihminen viettää perheen kanssa/ kuinka monta tuntia kavereiden kanssa?
Väitän että perhe voittaa aika helkutin runsaalla ylivoimalla.
Mies joka viettää juhlapyhät mieluummin kaverien kanssa ryypiskellen kuin lastensa kanssa touhuillen tuskin kovin laadukasta seuraa heille tarjoaa muulloinkaan. Jos se lähteminen onnistuu ihan vain ilmoittamalla että "kaverien kanssa sovin", ei ole varmasti ensimmäistä kertaa asialla. Oletusarvoisesti äiti on päävastuussa lapsista ja isä tekee mitä haluaa. Näitä on nähty, ja aina vtuttaa yhtä paljon sen perheen puolesta. Itse en moista äijää kauan katselisi. Onneksi niitä aikiusiakin miehiä on edelleen olemassa.
Kertoo lähinnä koulutuksestasi ja yhteiskunta"luokasta". Oletko sinä kuullut tasa-arvosta? Meillä saa molemmat mennä lähes omalla ilmoituksella jos niin haluaa. Lapsilla on myös isä eli minä joka osaa heidän kanssa olla. En ole vammainen vaan toimin erillisenä ihmisenä vaimostani riippumatta. Vituttaako kun sinulla ei ilmeisesti ole miestä joka toimii ja menee itsenäisesti vaan sinun pitää olla kyttäämässä ja hinkkaamassa vieressä?
Vaimosi siis meni omalla ilmoituksella juhlimaan uutta vuotta kaveriensa kanssa, ja sinä jäit lasten kanssa kotiin viettämään perhejuhlaa? Eipä ihme, että kiukuttelet täällä palstalla, kyllä minuakin vtuttaisi. :)
Perhejuhla? :D
Joo, kyllä minusta voi mennä kaverin kanssa ihan ilmoituksella jos ei ole mitään erityistä sovittu. Mikäs siinä lasten kanssa illalla, pari rakettia, popparit kulhoon ja jalat pöydälle. Ilmeisesti sinulla perse repeää ilman miestä, ei onnistu vuoden vaihtaminen koska Perhe!
Hauskaa poppari-iltaa sinulle! :)
Ei tarvitse minun repiä hanuriani ilman miestä, koska menemme koko perhe parin tuttavaperheen kanssa kaupungille katselemaan uuden vuoden hulinoita ja sitten kokoonnumme yhden perheen kotiin nyyttärikesteihin. Ei ole mies sanonut, että pitäisi päästä kaverien kanssa juhlimaan, koska ne kaverit juhlii meidän kanssamme. Kuulostaako oudolta? Varmaan ihan utopistinen visio sinne hikikomeroon tämmöinen vaihtoehto.
Missä on sanottu, että "pelkästään omia haluja"? Voisitko lukea tarkemmin ja olla laittamatta sanoja muiden suuhun. Keskustellaan sitten lisää kun olet tässä mielessä kasvanut lapsen tasolta ylöspäin.