Aikuinen tytär uhkaa katkaista välit jos en lopeta juomista :(
Olen 50- vuotias nainen ja minulla on neljä lasta, kolme jo täysi-ikäistä ja yksi alaikäinen. Kaksi nuorinta (12 ja 18v) asuvat vielä kotona. Vanhin tytär on 23v.
Minulla on ollut jonkinlaista liiallista juomista melkein 10 vuoden ajan. En ole työelämässä vaan sairaseläkkeellä vaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön takia. Olen siis päivät kotona, mies käy töissä ja lapset tietty koulussa. Juon yleensä 9-11 0,33 olutta ehkä 5-6 iltana viikossa. Juon aina iltaisin niin että valvon aamuyöhön asti ja nukun sitten seuraavana päivänä myöhään.
Nyt tyttäreni sanoi, että jos en hae apua, niin hän ei tule enää käymään kotona (hän asuu toisella paikkakunnalla), koska ei kuulemma halua enää katsella juomistani. Olen ihan ymmälläni, en ymmärrä miten tämä muka vaikuttaa häneen tai keneenkään muuhun lapsistani?? En riehu kännissä enkä katoile ryyppureissuille, juon ainoastaan iltaisin telkkarin ääressä. Ruokaa on pöydässä ja lapsilla aina ehjät ja siistit vaatteet päällä. Tytär vaatii että lopetan kokonaan, minä olen sitä mieltä että voisin vähentää niin että joisin enää 2-3 päivänä viikossa. Olen yrittänyt vähentää aikaisemminkin, mutta aina jossain vaiheessa tunnen oloni niin masentuneeksi, että haluan juoda, koska se on ainoa asia mistä saan nautintoa ja ainoa kerta kun tunnen iloa. En vaan ymmärrä, mitä minun juominen muka vie lapsiltani? Myönnän että juon varmaan määrällisesti liikaa, mutta en sentään vedä mitään kirkkaita tms. Mieheni juo viikonloppuisin muutaman oluen seurakseni, varmaan sekin nyt häiritsee...
Ymmärtäisin jos riehuisin humalassa tai katoaisin jonnekin ryyppyreisuille, mutta kun en tee niin. Tiedän kyllä, millaisia alkoholistit ovat, enkä koe kuuluvani heihin. Tytär ehdotti jopa katkoa. :( Mitä teen? Pitääkö oikeasti suostua tyttären vaatimukseen, eikö se ole kiristämistä ja muutenkin vähän kohtuutonta? En ymmärrä, lapset on mulle tärkeintä tässä maailmassa...
Kommentit (177)
Ymmärrän täysin tytärtäsi. Oma äitini joi juurikin iltaisin, joka ilta, kun olin lapsi. Hän kävi töissä, mutta kotiin tullessa alkoi juominen. Alkoholi oli hänen rakkautensa numero 1, emme me lapset. Pyysin monta kertaa häntä lopettamaan, mutta tuloksetta. Nyt aikuisena en katso ollenkaan häntä, jos hän juo.
Säälittää hänen omasta päästä keksityt tarinansa humalassa, niistä paistaa läpi se, kuinka kovasti hän kaipaa sitä, että me lapset rakastaisimme häntä. Hän on aikalailla ikäisesi ja ikäluokkasi onkin tottunut kuluttamaan alkoholia.
Äidistäni on kasvanut kova ja kylmä ihminen, joka ei osaa kuunnella ketään, vaan jauhaa omia juttujaan, kun tavataan (tämä voi johtua siitä, että hänen elämässään ei ole mitään muuta, kuin työ, eikä hänellä ole kumppania, jonka kanssa jakaa arkiset asiat. )
Tässä minun näkökanta sinulle. Olet alkoholisti, alkoholi on rakastajasi ja lohduttajasi, tuki ja turva, ainoa, jonka vuoksi antaisit vaikka oikean kätesi. Mieti tarkkaan, haluatko sen menevän näin loppuelämäsi? Onko alkoholi se, jonka kanssa haluat vanheta yhdessä, vai onko läheisesi sinulle tärkeämpiä? Kaikkihan me tiedämme kysymykseen vastauksen, joten nyt tee selkeät konkreettiset suunnitelmat siitä, millä keinoilla alkoholista tulee osa menneisyyttäsi ja raittiista elämästä nykyhetki ja tulevaisuus.
Kumpi on sinulle tärkeämpää, tytär vai alkoholi?
Vierailija kirjoitti:
Sun juominen on oire masennuksesta, joka taas oire jostain muusta.
Pysähdy käymään elämääsi läpi ihan niin varhaisesta lapsuudesta kuin muistat. Sieltä jostain vauvaiän ja nykyhetken väliltä löytyy se masentava asia, jota turrutat juomalla.
Älä usko niitä jotka väittävät että alkoholi on ongelmiesi syy. MUTTA - se on myös h-lvetin surkea lääke. Lopeta alkoholi yksi päivä kerrallaan ja ala kuunnella itseäsi ja antaa aikaa itsellesi.
Jos maailmankuvasi sallii, rukoile.
Myös alkoholi aiheuttaa masennusta.
Se, että et riehu kännissä ja se että laitat ruokaa ei tee sinusta ei alkholistia. Läheiset näkevät kun olet juovuksissa vaikka, itse et tunne sitä. Sinä voit olla sitä mieltä että juot vain vähän, mutta totuus on todella karua, eli juot enemmän kuin luulet ja ilmeisesti sössötät. Sinun puheita ei kukaan jaksa, vaikka se on sinun mielestä ihan normi puhetta. Nauhoita itsesi joki ilta ja kuuntele se nauhoitus selvin päin, niin huomaat kuinka erillainen olet.
Näin tein miehelleni ja silloin hän vasta huomasi kuinka juovuksissa hän oikeasti oli.
päätös lopettamisella on sinun, lapsesi tekee omat päätökset. ja, jos yrität tietä juon vain jonain päivinä, niin kohta sinulla on oikeasti pulloja piilossa.
Jos et ole alkoholisti niin olepa nyt tästä päivästä lähtien koko 2019 ilman pisaraakaan.
Onnistuu niiltä ketkä ei ole alkoholisteja.
Alkoholi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Ikävää että olet virheellisesti saanut eläkkeen vaikka sinun olisi pitänyt saada katko.
Masennuksen ja ahdistuksen ensimmäinen hoito on lopettaa juominen. Jos masennus silti jatkuu, on muitakin hoitoja, mutta tämä on ensimmäinen. Alkoholi pahentaa masennusta ja ahdistusta.
Ei se aika jolloin juot, välttämättä ole pahin asia. Vaan se, että et ole aamulla krapulassa läsnä, olet päivällä väsynyt ja muutenkin poissaoleva. Teetkö lastesi kanssa asioita iltaisin, vai hätisteletkö heidät nukkumaan, jotta pääset aloittamaan juomisen?
Mieheni ei ole alkoholisti, mutta toisinaan tykkää viikonloppuna juoda iltaisin olutta ja tuolloin valvoo pitkään. Minua asiassa häiritsee eniten se, että seuraavana päivänä hän nukkuu pitkään eikä jaksa tehdä kanssani mitään. Esimerkiksi viikonloppuna on aivan eri fiilis, jos voi yhdessä tehdä jotain jo aamupäivällä, versus että odotellaan iltapäivään, että toinen on hereillä ja senkin jälkeen ei ole virkeä. Juomisen jälkeen uni ei ole syvää ja päikkäritkin usein maistuvat. Itse en enää kovin usein halua enää suuremmin juoda, koska harmittaa seuraava pilalle menevä päivä. Sinun lastesi arki rakentuu noista pilalla olevista päivistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkoholistin aikuinen tytär, ja voin sanoa että vanhemman juominen häiritsee vaikkei tämä riehukaan tai katoa ryyppyreissuille. Isäni persoonallisuus on muuttunut ja nykyään näemme harvoin johtuen juurikin tästä asiasta. Normaalia kanssakäymistä ei ole; vierailut lapsuudenkodissa ovat nykyään tosi kuluttavia ja jopa ahdistavia. Tyttäresi uhkaus ei siis ole kohtuuton, vaan jopa välttämättömyys hänen hyvin vointinsa kannalta. Ajattele myös vielä kotona asuvia lapsia; he kärsivät varmasti.
Sama täällä paitsi, että äitini alkaa myös jaarittelemaan tyhjänpäiväisiä ja kinaamaan, jos ei läheinen reagoi toivotulla tavalla. Sitten alkaa jahtaamaan. Lopulta kaikki on varpaillaan ja äitini lähtee suutuspäissään. Jälkeenpäin ei muista mitä on sanonut. Todella kuormittavaa. Vihaan viinaa!
Nuorin on 12-vuotias eli olet juonut suunnilleen hänen koko elinikänsä ajan!! Kuinka kauan imetit?
Hurjan rahamäärän laitat juomisiisi. Parempaakin käyttöä olisi varmasti. Veisit lapsesi mukavalle reissulle selvän äidin kanssa. Voit opetella nauttimaan muista asioista elämässä, nyt vaan kuvittelet että alkoholi on ainoa ilosi. Lapsesi häpeävät sinua.
Olen kasvanut alkoholisti vanhempien kanssa.
He kyllä riehuivat kännissä välillä, mutta jo se että olivat ihan "rauhassa" humallassa niin olivat kuin eri ihmisiä. Kyllä se oli lapsesta ahdistavaa kun omat vanhemmat joihin turvautua muuttuvat yhtäkkiä aivan eri ihmisiksi.
Nuorena seurustelin myös alkoholisti mihen kanssa ja se suhde oli yhtä vuoristorataa. Mies kyllä tiedosti ongelmansa, mutta aina oli tekosyy juoda. Lopulta menehtyi.
Nykyään koitan välttää kaikkia ihmisiä joilla on edes viitteitä päihde tai vakavista mielenterveysongelmista. Vanhempien kanssa olen väleissä mutta ne jotkin viikonloppuvierailut ovat hyvin raskaita jos ovat humalassa.
Kauhean usein en jaksa nykyään käydä. Tekee pahaa katsoa kun molemmat ovat pilanneet terveytensä ja ovat jotenkin persoonaaltaan lopullisesti muuttuneet.
Kuulostat ihan mun mutsilta. Valittaa rahasta tai sen puutteesta, mut laittaa silti melkein 200€ joka viikko alkoholiin ja röökiin. Lipittää joka ilta koneen edessä ja nukkuu seuraavana aamuna pitkälle iltapäivään.
Viimeksi tänään valittanu ja itkeny kun ahdistaa niin kauheesti. Mut alkoholi tai juominen ei oo tietenkään ongelma eikä halua apua. :)
Vierailija kirjoitti:
... haluan juoda, koska se on ainoa asia mistä saan nautintoa ja ainoa kerta kun tunnen iloa.
...En ymmärrä, lapset on mulle tärkeintä tässä maailmassa...
Jos olisit lukenut oman tekstisi, olisit huomannut ristiriidan lainatuissa kohdissa.
Juominen on ainoa asia, joka tuottaa sinulle ilo, eivät lapset. Jos lapsesi olisivat oikeasti tärkeintä, tekisit mitä tahansa säilyttääksesi hyvät välit tähän yhteen lapseesi. Saattaisit vaikka olla juomatta.
Mutta kun et halua.
Aika moni sinun kaltaisesi on havahtunut todellisuuteen vasta sitten, kun lapset on otettu huostaan ja ovat vieraantuneet äidistään. Silloin onkin hyvä syy juoda, kun lapsetkit ovat hylänneet - mutta kuka olikaan se, joka valitsi juomisen ja hylkäsi lapset?
En vähääkään epäile provoksi, sillä tunnen useammankin , joka olisi voinut samanlaisen aloituksen kirjoittaa.
Hyi yäk tuli oksettava olo kun luki tuon, provo tai ei, tuli niin elävästi mieleen oma sisko, joka maatuu pikkuhiljaa sohvannurkkaan, jossa juo itsensä joka ilta omiaan mumisevaksi ja aivottomasti hymyileväksi aivokuolleeksi. Talo pysyy pystyssä, muksut vaatteissa ja ruoassa, mutta minun siskoni on kadonnut pulloon jo melkein kokonaan, ei sitä enää ole itsenään olemassa.
Meidän isä valitsi alkoholin lastensa sijaan ja nyt ei olla enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä oli provo.
Olet todellakin alkkis. Se, että juot vaan olutta, etkä viinaa, ei ole mikään puolustus. Alkoholi on alkoholia, oli se missä muodossa vaan. Lapsiasi varmasti ahdistaa ja paljon. Ja, sinä olet sen aiheuttaja!
Lapsesi huomaavat että muutut toisenlaiseksi, pelottavaksi. Et hallitse tilanteita jos kotona tapahtuu jotain, esim.tulipalo ym. Häpeä.
Onhan tämä selvä (!) provo. Oikea alkoholisti ei kerro todellisia juomismääriään. Ap kertoi ja tuokin määrä jo viittaa vakavaan alkoholismiin, ylittää riskirajat että heilahtaa.
Mutta voihan tästäkin aloituksesta joku jäädä miettimään omia käyttömääriään. En ala tällaiseen feikkialkoholistiin enempää aikaani tuhlaamaan. HUONO aloitus!
Oletkohan oma äitini, vai joku muu samanlainen? Jos et, tyttäresi voisi kirjoittaa tämän saman.
Puheluihisi on ahdistavaa vastata, koska tiedän jo valmiiksi että sössötät samat asiat kuin viimeksikin. Valitat, ettei ole rahaa, valitat, ettei kukaan tarvitse tai ymmärrä sinua. Olen huolissani pikkusisaruksesta, olen vihainen sinulle siitä, ettet antanut nuorimmalle edes sitä vähää normaalia lapsuutta kuin meille muille. Me vanhemmat sisarukset huolehdimme nuorimman tarpeista vaatteita myöten, koska sinusta ei ole siihen. Säälin vanhempaa kotona asuvaa, koska hän ei uskalla muuttaa omilleen ja jättää pikkusisarusta kärsimään kanssasi. Me kaikki huomaamme, että juot ja olet humalassa. Olet hetken hilpeä ja puhelias, sitten istut paikallasi silmät päässä seisoen. Luoksesi ei haluta tulla, vaikka olisi asiaakin. Juomiesi näkeminen jääkaapissa tekee jo valmiiksi ahdistavan olon, samoin pullopiilojesi löytäminen ympäri kotia. Olet sairas, vaikka et myönnäkään sitä itsellesi tai meille.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt todellinen ongelma ja se ei ole tytär vaan sun alkoholin käyttö. Sama ongelma on monella muullakin naisella. Ikävä kyllä.
Aloitit hyvin, mutta miten ihmeessä päädyit siihen että *naisilla* on erityisesti juomisen kanssa ongelmia, niin paljon miehiin verrattuna, että piti oikein erikseen mainita sukupuoli? Miten ihmeessä et näe samaa ongelmaa monessa miehessä?
Tuskin on provo. Pienemmät sisarukset varmaan soittelee siskolleen hädissään äidin juomisesta. Tiedän vastaavia tapauksia.