Lue keskustelun säännöt.
Ristiäiset vai nimiäiset?
28.12.2018 |
Itse en kuulu kirkkoon, erosin siitä heti täysi-ikäistyttyäni. Mieheni kuuluu kirkkoon ja on ns. tapauskova, hänellä on kummilapsia jne. Odotan nyt esikoistamme jolla on helmikuussa laskettuaika, ja olen alkanut pohtia miten teemme kasteen kanssa. Itse haluaisin pitää nimiäiset, mutta mies on tätä vastaan ja perustelee asiaa sillä, ettei lapsi tällöin saa oikeita kummeja ja että hänen sukunsa tulee paheksumaan jos ei edes ristiäisiä voi pitää. Pidänkö pääni nimiäisten suhteen vai onko vaan helpompi pitää ristiäiset? Tällöin ainakaan mun ei tarvitsisi aiheesta tapella, eikä järjestää sinne mitään ohjelmaa, mutta toisaalta tuntuu pahalta kastaa lapsi kun en itse kirkkoon kuulu saati sitten ole millään tapaa uskovainen.
Kommentit (116)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan enää ristiäisiä pidä? :D
Nimiäiset. Tosin kannattaa kertoa miehen suvulle selkeästi, että tässä ei nyt varsinaisesti juhlita mitään, pidetään vain tällaiset kekkerit, jotka vahvasti vaikuttavat ristiäisiltä. Ei siis tarvita lahjoja!
Tätähän ei voida täällä palstalla sun puolestasi päättää. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa ja puolensa. Joudut pohtimaan, minkä niistä kanssa haluat elää.
Kannattaa nyt tapella/sopia tuo nyt hyvissä ajoin.
Mietitte plussia ja miinuksia molemmista käytännöistä, ristiäisistä ja nimiäisistä. Parisuhteessa tulee myös joustaa ja tehdä kompromisseja. Jos päädytte ristiäisiin, niin lapsihan on nimellisesti kirkon jäsen ja voi myöhemmin sinun kanssasi pohtia kirkkoon kuulumista uudelleen, kun se viimeistään 14-vuoden iässä tulee esille uudelleen. Hänen ristiäisensä mahdollistavat hänen riparin ja kummiuden ja mahdolliset kirkkohäät, jotka ovat vielä monelle aika tärkeitä. Tämä ovi pysyisi auki ristiäisten kautta. Lapsellesi jää enemmän vaihtoehtoja, kun hän voi myöhemmin itse valita mitä tekee. Voisi myös säilyä sopu puolison suvun kanssa.
Mutta jos päätät toisin, niin sittenpä päätät. Tällöin tulet myös valinneeksi lapsesi puolesta asioita joihin hän ei ole voinut päättää. Ehkäpä hän on aivan tyytyväinen valintaasi. Hän tuskin tulee valitsemaan kirkkoon liittymistä myöhemmällä iällä, vaikka haluisikin kaverinsa lapsen kummiksi tai ne kirkkohäät. Minä itse pitäisin lapsen kannalta "enemmän ovia auki" tässä vaiheessa. Luterilainen kirkkousko ei tartu lapseen, vaikka hänet kastettaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan enää ristiäisiä pidä? :D
Aijaa, musta taas tuntuu että nimiäiset ovat vähemmistössä, tosin en asukaan pääkaupunkiseudulla.
Minä pitäisin ristiäiset. Ei sitä lasta ole pakko kasvattaa uskovaiseksi vaikka kuuluukin kirkkoon. Lapsi voi sitten itse päättää vaikka rippikoulun lähestyessä että haluaako mennä vai eroaako kirkosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat kristiäiset. Lapsesta tulee silloin kristetty.
Pidätte juhlat jossa kerrotte lapsen nimen muille.Kutsukoon kukin sitä miksi haluaa...Vauvajuhla yms voi lukea kutsussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tämä on miehelle oikeasti tärkeää, miksi et taipuisi? Eihän noilla niin "väliä" ole. Lapsi voi sitten myöhemmin erota kirkosta, jos haluaa.
Turha aiheuttaa kitkaa noin turhasta asiasta, koska Teidän tulisi olla tiimi. Ei kaikesta aina tarvitse vääntää tai saada vahvasti tahtoaan läpi. Seuraavassa asiassa miehesi saa luvan joustaa, niin se parisuhteessa menee. "Anna" miehen saada tahtonsa läpi, jos se todella on hänelle niin tärkeää. Muista, että onhan se miehenkin lapsi ja hänkin varmasti haluaa tehdä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nyt tapella/sopia tuo nyt hyvissä ajoin.
Mietitte plussia ja miinuksia molemmista käytännöistä, ristiäisistä ja nimiäisistä. Parisuhteessa tulee myös joustaa ja tehdä kompromisseja. Jos päädytte ristiäisiin, niin lapsihan on nimellisesti kirkon jäsen ja voi myöhemmin sinun kanssasi pohtia kirkkoon kuulumista uudelleen, kun se viimeistään 14-vuoden iässä tulee esille uudelleen. Hänen ristiäisensä mahdollistavat hänen riparin ja kummiuden ja mahdolliset kirkkohäät, jotka ovat vielä monelle aika tärkeitä. Tämä ovi pysyisi auki ristiäisten kautta. Lapsellesi jää enemmän vaihtoehtoja, kun hän voi myöhemmin itse valita mitä tekee. Voisi myös säilyä sopu puolison suvun kanssa.
Mutta jos päätät toisin, niin sittenpä päätät. Tällöin tulet myös valinneeksi lapsesi puolesta asioita joihin hän ei ole voinut päättää. Ehkäpä hän on aivan tyytyväinen valintaasi. Hän tuskin tulee valitsemaan kirkkoon liittymistä myöhemmällä iällä, vaikka haluisikin kaverinsa lapsen kummiksi tai ne kirkkohäät. Minä itse pitäisin lapsen kannalta "enemmän ovia auki" tässä vaiheessa. Luterilainen kirkkousko ei tartu lapseen, vaikka hänet kastettaisi.
Ei kastamatta jättäminen estä riparia tai häitä, koska kasteen voi ottaa myöhemminkin. Tuolloin se olisi lapsen oma päätös. Lapsi ei jää mistään paitsi, vaikka sitä sille pidettäisiin nimiäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääset helpommalla ristiäisten kanssa, ei tosiaan tartte miettiä ohjelmaa tai hankkia mitään kummitodistuksia tmv kun tulevat kirkon kautta. Mä oon ollut muutamissa nimiäisissä ja tuntu vaan tosi vaivaannuttavilta, toisissa oli joku lauluesitys ja toisissa istutettiin puu pihalle lapsen kunniaksi.
Vierailija kirjoitti:
Pääset helpommalla ristiäisten kanssa, ei tosiaan tartte miettiä ohjelmaa tai hankkia mitään kummitodistuksia tmv kun tulevat kirkon kautta. Mä oon ollut muutamissa nimiäisissä ja tuntu vaan tosi vaivaannuttavilta, toisissa oli joku lauluesitys ja toisissa istutettiin puu pihalle lapsen kunniaksi.
Ei mitään kun kummitodistuksia tarvitse hankkia nimiäisiinkään. Voi olla ilman kummeja, mihin niitä edes tarvitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääset helpommalla ristiäisten kanssa, ei tosiaan tartte miettiä ohjelmaa tai hankkia mitään kummitodistuksia tmv kun tulevat kirkon kautta. Mä oon ollut muutamissa nimiäisissä ja tuntu vaan tosi vaivaannuttavilta, toisissa oli joku lauluesitys ja toisissa istutettiin puu pihalle lapsen kunniaksi.
Minä taas olin tosi vaivaantunut ristiäisissä, enkä ollut ainut, kun piti kaivaa virsikirja esiin.
Just joo! Onko mitään mistä isä saisi päättää?
Vierailija kirjoitti:
Pääset helpommalla ristiäisten kanssa, ei tosiaan tartte miettiä ohjelmaa tai hankkia mitään kummitodistuksia tmv kun tulevat kirkon kautta. Mä oon ollut muutamissa nimiäisissä ja tuntu vaan tosi vaivaannuttavilta, toisissa oli joku lauluesitys ja toisissa istutettiin puu pihalle lapsen kunniaksi.
Samaa mieltä. Olen ollut kolmesti nimiäisissä ja oli todella vaivaannuttavaa kun edes lapsen vanhemmat eivät tienneet miten tilaisuuden olisi parasta edetä. Minua aina naurattaa kun ollaan ensin niin ristiäisiä ja uskontoa vastaan ja sitten kuitenkin oman lapsen on saatava kummit. Kummius on todella kristillinen perinne eli miksi ihmeessä sitten pitää olla kummit jos ei halua lapselle mitään uskontoon viittaavaa?
Istuisit alas ja ihan perusteellisesti miettisit, mitä kaste pitää sisällään. Lue vaikka katekismuksesta, siellä asia on seikkaperäisesti kerrottu. Asia on niin tärkeä että se ansaitsee tulla ymmärretyksi. Kaste merkitsee sakramenttia, pyhää toimitusta minkä miespappi toimittaa. Kummien tehtävät ovat tuiki tärkeät. Kaste annetaan lasta varten, ei vanhemman pönkittämiseksi. Miehelläsi tuntuu olevan terveet perustellut mielipiteet, jospa tekisitte niin kuin hän tahtoo. Lapsesi voi aikuisiällä sitten tehdä omat ratkaisunsa.
Kyllä naispappikin voi kasteen toimittaa!
Jos haluatte lapsen seurakunnan jäseneksi niin ristiäiset jos ette niin nimiäiset.
Itse varmaakin päätyisin tohon ekaan vaihtoehtoon ja pitäisin pääni sitten jossakin tousessa asiassa ja lisäksi sopisin että lapsi saa aikanaan itse päättää esim. rippikoulusta (voi vanhempien luvalla erota seurakunnasta sitä ennen sitä esim. kouluun menessä).
Nimiäiset, äiti saa päättää lapsensa uskonnosta.